Tunteiden hallinta, osa 6
Hei kaikki,
Tässä eräänä päivänä kuulin vanhassa televisio-ohjelmassa vitsin, jota en ollut kuullut sitten sen, kun kuudennen luokan opettajani kertoi sen meille yrittäen saada meidät ajattelemaan innovatiivisesti – tarkoittaen sitä, että etsitään ratkaisuja ilmiselvien vastausten ulkopuolelta.
Vitsi on tämä: viikoittain eräs meksikolaispoika tapasi ajaa Meksikon ja Yhdysvaltain välisen rajan yli pyörällään säkki selässään. Joka viikko hänet pysäytti sama Yhdysvaltain rajavartija, joka tutki säkin havaitakseen sen joka viikko olevan täynnä hiekkaa. Tätä jatkui monta viikkoa, kunnes eräänä päivänä tuo rajavartija oli vapaata iltapäivää viettämässä Meksikossa ja sattui näkevään tuon pikku pojan. Hän pyysi poikaa kertomaan, mitä tämä oli tekemässä ajaessaan edestakaisin hiekkasäkki selässään. Poika vastasi:
"Salakuljetin polkupyöriä."
Tämä on se tapa, jolla paholainen toimii tunteissamme – hän saa meidät keskittymään hiekkasäkkiin samalla kun hän salakuljettaa todellisen tarkoitusperänsä suoraan meidän elämäämme – tuon sellaisen meille kiljuvan asian kuten pelko, raivo, viha, ylimielisyys yms.
Voisin kertoa teille tarinan toisensa jälkeen
Voin hyvin kuvitella, että useimmat meistä kuuluvat tunteidensa pohjalta elävien ihmisten uhreihin. Ihmiset ottavat minuun säännöllisesti yhteyttä kysyen, mitä tehdä sellaisen ystävän suhteen, joka on yhtäkkiä katkaissut ystävyyssuhteen eikä kysyjällä ole harmainta aavistusta siitä miksi tai tuo toinen on katkaissut ystävyyssuhteen jostakin vähäpätöisestä syystä. Olen luetellut useita kokemuksia muutaman viime viikon aikana, mutta tuloksena on se, että viatonta ystävää, perheenjäsentä, työtoveria, seurakuntakaveria sattuu tunnepohjalta tehty päätös lopettaa ystävyys.
Paavali kirjoitti joukolle tunteiden johdatuksessa toimivia uskovia ensimmäisessä kirjeessään Korintissa olevalle Kristuksen ruumiille sanoen, että se tosiasia, että he ovat ajautuneet riitoihin, kateuteen ja kuppikuntaisuuteen paljastaa, että he ovat pelkkiä vauvoja Kristuksessa. Hän sanoi 1. Kor. 3:3:ssa, että he olivat lihallisia ja elivät kuin uudistisyntymättömät. Hän sanoi, että tässä vaiheessa heidän pitäisi syödä vahvaa hengellistä ravintoa, mutta he ovat kykenemättömiä vastaanottamaan sitä, sillä he pysyvät vauvoina, koska he ovat tunteiden vallassa ajautuneet riitoihin, kateuteen ja kuppikuntaisuuteen. Hän sanoi heille, että jos he jatkaisivat niin, he pelastuisivat, mutta he toisivat mukanaan taivaaseen vain puuta, heinää ja olkia, jotka palaisivat tuomiolla.
Huomasitteko...
Jeesus ei juossut rikkaan nuorukaisen perään kun tämä oli kieltäytynyt Jeesuksen kutsusta myydä kaikki ja seurata Häntä. Huomasitteko Joh. 6:66-67:ssa että kun monet opetuslapset lakkasivat seuraamasta Häntä koska eivät ymmärtäneet Hänen vertaustaan ja sitä mitä Hän tarkoitti, kun Hän puhui lihansa syömisestä ja verensä juomisesta, Jeesus ei juossut heidän peräänsä?
Jeesus asettaa eteemme tehtäväksi päätöksen, tienhaaran, sisäisen ilmestyksen sen tekemisestä, mikä on oikein tai minkä tunnemme haluavamme tehdä. Sitten Hän katselee. Kuten Kainin kohdalla, Hän rohkaisee meitä hengen ihmisessämme tekemään oikein, saamaan hallintaamme synti ja tunteemme – mutta Hän antaa meidän tehdä päätöksen.
Kun joku ystävä käyttäytyy huonosti, meidän täytyy tajuta, että hänen täytyy oikaista itseään. Yritä sävyisästi auttaa, ja jos hän katuu ja tunnustaa virheensä ja kiittää meitä viisaasta neuvosta – ylistys Jumalalle siitä, että olemme saaneet ystävämme takaisin. Jos ei, hänen täytyy elää sen mukaisesti ja meidät potkaistaan sivuun. Mikään katastrofi ei ole yksittäinen tapahtuma, ja se on totta elämän suhteen.
Okei, takaisin Kainiin... aloitetaan aivan tämän sarjan alusta
Jopa sen jälkeen, kun Kain oli murhannut veljensä, Herra tuli hänen luokseen – tajutkaa se – Herra tuli hänen luokseen ja tarjosi hänelle mahdollisuutta olla rehellinen kysyen: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastusti itsepäisesti ja sen sijaan, että olisi tunnustanut suoraan sen mitä oli tehnyt, hän vastasi valheella ja kysymyksellä:
"En tiedä. Olenko veljeni vartija?" Aivan seuraavassa jakeessa 1. Moos. 4:10:ssä Herra kertoo Kainille, että tietää mitä tämä oli tehnyt – katsokaa Herran armollisuutta! Ja Hän on sen kaltainen meidän suhteemme yrittäen alituisesti tavoittaa meitä eri tavoin, eri näkökulmasta, yrittäen saada meitä olemaan rehellisiä itsensä ja Hänen suhteensa.
Tämän sarjan perimmäinen teema on ollut henkilökohtainen vastuu, sillä se on sitä, mihin Herra meidät alituisesti vetää takaisin – ole rehellinen ja ota vastuu siitä, mitä ajattelet, mitä tunnet, mitä päätät elämässä. Tunneihminen kieltäytyy olemasta henkilökohtaisesti vastuussa elämästään – hän valehtelee toisille pienin 'valkoisin valhein', harmittomin valhein, hän luulee, ja kuitenkin voimme nähdä, että kyse on selvistä valheista. Hän valehtelee itselleen käyttäen kontrolloimattomia tunteita peittämään pelkonsa ja kieltäytymisensä ottamasta vastuuta.
Et ole robotti
Älä saa sellaista vaikutelmaa, että puhuisin siitä että tulisi olla tunteeton robotti, sillä sitä en tarkoita. Tunteilla on paikkansa, sillä niiden kautta tunnemme ne tosiasiat, jotka älymme meille kertoo. Tunteidemme on siten määrä työskennellä yhdessä älymme kanssa, kumpaakin puntaroidaan suhteessa toiseen, mutta tunteidemme on määrä aina olla alamaiset Herran oikeudenmukaisuudelle, tuntuupa meistä siltä tai ei – saatamme tunteemme logiikan ja luottamuksen alaisiksi.
1.Sam. 30:1-6:ssa Daavid ja hänen miehensä tulevat kotiin Siklagiin havaitakseen vain kaupungin palaneen ja joka ikisen ihmisen tulleen viedyksi pois vankina. Heidän vaimojaan ja lapsiaan ei löytynyt mistään, kaupungissa ei ollut kuollutta ruumistakaan – ja jatkeessa kuusi sanotaan, että Daavidin miehet halusivat tappaa hänet kivittämällä, mutta 'Daavid rohkaisi mielensä Herrassa'. Lukiessasi alla olevan psalmin neljä ymmärrä, että Daavid puhuu miehilleen, jotka haluavat tappaa hänet, yrittäen rohkaista heitä olla antamatta tunteilleen valtaa, vaan sen sijaan saada heidät kääntymään Herran luo.
Daavid kirjoitti psalmin neljä tuolla hetkellä ja se on kuvaus siitä, kuinka Daavid lähestulkoon antoi tunteidensa ottaa vallan tässä hyvin tunteikkaassa tapahtumassa.
Mutta se myös näyttää kuinka hän palaa takaisin uskoonsa ja luottamukseensa Herraa kohtaan ja lopulta Herra näytti heille, kuinka saada takaisin joka ikinen ihminen. Jos Daavid olisi antanut tunteilleen vallan, hän ei olisi koskaan ollut tilassa, jossa olisi voinut saada Herran ohjeet tilanteen palauttamisesta ennalleen.
"Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
(Voitko kuulla hänen epätoivonsa – hänen miehensä puhuvat hänen tappamisestaan, hänen vaimonsa on otettu vangiksi, hän on peloissaan ja yksin – joten hän puhuu miehilleen)
"Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan (heidän vaimojaan ja lapsiaan ja heitä itseään kohtaan, jos he pysyvät uskollisena Herralle). Herra kuulee, kun minä häntä huudan. Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela. (pysähdy, ajattele tätä)"
"Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan. Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. "
Daavid ja hänen miehensä menivät tuolle tunteiden vuoristoradalle, mikä oli täysin ymmärrettävää, mutta he kuuntelivat uskoaan ja ottivat tunteensa, ajatuksensa ja pelkonsa ja huolensa hallintaan ja taipuivat uskomaan ja luottamaan Herraan – ja kuten Daavid totesi, hänellä oli rauha. Salli itsellesi tuo tunne, mutta älä ole kuin Kain, joka valitsi elää tunteidensa kautta ja päätyi tekemään erittäin huonon päätöksen. Ole kuin Daavid, joka keskellä pelkoa ja huolta löysi rauhan ja levollisen unen – koska hän luotti, että Jumala oli uskollinen ja olisi uskollinen taas kerran tässä tilanteessa. Aamen!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn