Controlling your emotions #5
Tunteiden hallinta, osa 5
Hei kaikki,
Mitä teemme niiden ystävien ja perheenjäsenten suhteen, joiden päätöksentekotaidot muistuttavat oravan vastaavia taitoja sen yrittäessä ylittää kadun? (Ja jostain syystä he ottavat meidät mukaan matkustajiksi matkalleen tunne-elämän vuoristoradalla.)
Missä vaiheessa mahdollisesti yritämme ole se henkilö, joka pääsee läpi ja voi puhua tällaisen henkilön elämään?
Kun sallimme tunteidemme päästä valloilleen, laskemme puolustuksemme. Sananlaskut 25:28 sanoo, että kuin kaupunki, varustukset (puolustusmuurit) hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. Tunteiden pohjalta eläminen ja päätösten tekeminen vain avaa ihmisen tuholle. Hän on epävakaa ja hänen elämäänsä todistavat näkevät selvästi, että hänen päätöksillään ei ole mitään logiikkaa eikä niissä vain ole järkeä.
Jaak. 1:5-8 varoittaa meitä, että jos etsimme Herran viisautta, silloin se tulee tehdä täysin sitoutuneena – kahtaalle horjuva mies on yhtä epävakaa kuin meren aallot "älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." Toisin sanoen jos tunteesi ovat kuin vuoristorata Jumalan tahdon etsimisen suhteen, "missaat" Hänet. Et tunnista Hänen johdatustaan – et tule saamaan sitä viisautta Häneltä, jonka sanoit haluavasi. Jumalan palveleminen vaatii koko sydämen, koko mielen, koko ruumiin.
Tunteiden pohjalta elämisen ongelma
Koska suuri osa seurakuntakulttuurista samastaa tunteet voiteluun, ei ole mikään ihme, että ihmiset usein samastavat Jumalan ohjauksen heidän elämässään siihen, miltä heistä sillä hetkellä tuntuu. Jos joku sanoo sinulle 'Eilisiltana minulla oli rauha, mutta tänä aamuna en ole varma' – se tarkoittaa, että hän todennäköisesti sai Jumalan rauhan ja ohjauksen eilen illalla, mutta yön ja aamun pikkutuntien aikana epäilys ja vielä tärkeämpänä tekijänä pelko, hiipivät tilanteeseen ja hän salli Jumalan rauhan vaimeta taustalle – omasta valinnastaan, ei Hänen! Hänen puutteensa ajatustensa ja tunteidensa kontrolloimisessa jättää hänet hämmentyneeksi.
Tämä nähdään erityisesti sellaisten sinkkujen tai sellaisten naimisissa olevien kohdalla, jotka avioliitossaan kantavat vierasta iestä epäuskoisen aisaparina, joilla ei ole puolisoa tai läheistä ystävää puhumassa elämäänsä, sillä tuollainen henkilö hioisi teräviä särmiä ja tasoittaisi hänen tunteidensa vuoristoradan ylä- ja alamäkiä. Sosiaalinen media on täynnä tällaisia ihmisiä ja sen voi nähdä heidän julkaisemiensa "postausten" huomion keskipisteen voimakkuudesta, sillä ihminen, jolla on toisia puhumassa elämäänsä, ei olisi julkaissut sellaisia.
Sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin! Käsite, että voi ottaa auktoriteetin tunteidensa yli, on vieras kovin monille ihmisille, osittain siksi, koska kukaan ei ole koskaan sanonut heille, että 'sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin', ja osittain siksi, että on maailman kulttuuria elää tunteiden pohjalta. Lasten kohdalla käytetään usein sanontaa 'pitkästyminen on valinta'. Pitkästyminen on tunne, joka tulee keskittymisen kohteen ja toiminnan puutteesta. Pitkästyminen on valinta, sillä jos ihmisestä 'tuntuu' siltä, hän voi nousta ylös ja löytää jotakin mihin keskittyä.
Ole riittävän kypsä ja pane syrjään eroavaisuudet niin että rakastatte toisianne.
Tunteet tulevat, jos teet oikein, mutta älä odota lämpimiä tunteita ennen kuin teet oikein. Oikeat tunteet seuraavat oikeita ajatuksia ja oikeita päätöksiä. Sydämessäsi tiedät, että Jeesus rakastaa tuota ressukkaa ja niin sinäkin, ehkäpä yksistään siitä syystä – mutta Hän kuoli hänen puolestaan, joten on olemassa tietty määrä kunnioitusta ja hyvän toivomista, joka liittyy Jeesukseen rakkauteen häntä kohtaan – heti kun mukaudut Jeesuksen rakkauteen ja rakastat tuota ihmistä hengestä hänen henkeensä, ja havaitset hänessä olevan armon, sen jälkeen muu jää syrjään. Tuo toinen saattaa soittaa tänään ja sinä olisit valmis jatkamaan suhteessanne siitä mihin jäitte ennen kuin asiat menivät pieleen – mutta tuo toinen on niin jumissa luopumuksen tilassaan ja elää niin menneisyydessä tehden siitä nykyhetken todellisuutta itselleen samalla kun sinä olet jatkanut matkaasi ja jatkanut kasvamista Kristuksessa.
Kuinka käsitellä tuollaista ystävää?
2.Tim. 2:23-26: "Typeriä ja tietämättömiä kysymyksiä vältä tietäessäsi niiden vain synnyttävän riitoja. Herran palvelijan ei pidä ajautua mukaan toisten ihmisten riitaan, vaan olla lempeä kaikille ihmisille, altis opettamaan ja olemaan kärsivällinen. Sävyisyydessä opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään, josko Jumala ehkä antaisi heille katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden, niin että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
(suomennos tässä)
Kysymäni kysymys on tämä: mitä meidän tulee tehdä ihmisten suhteen, jotka elävät tunteidensa pohjalta?
Huomaa ne neljä kohtaa jotka olen yllä alleviivannut: - "...opettaa niitä jotka vastustavat itseään", "katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden", " että he saattavat selviytyä pois", ja "...(paholaisen ansasta) paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
Meidän osamme on opettaa. Piste. Rakenna silta heidän suuntaansa näyttäen heille tien oikeaan ajatteluun.
Gal. 6:1-5 sanoo samalla tavoin, että meidän tulee 'ojentaa sävyisyyden hengessä varuillamme ettemme itse joutuisi kiusaukseen' – toisin sanoen ymmärryksellä, että me kaikki teemme syntiä, he vain tekevät syntiä eri tavalla kuin me. Paavali jatkaa sanomalla Gal. 6:2:ssa, että jos he meitä kuulevat, kannamme toistemme taakkoja.
Mutta hän sanoo, että jos he eivät meitä kuule ja sen sijaan torjuvat neuvomme ja ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän pitäisi, sitten heidän täytyy kantaa oma taakkansa ja elää sen mukaisesti ja heidän päätöksensä paljastaa, olivatko he oikeassa vai väärässä (jakeet 3-5). Hän jatkaa sanoen, että Jumalaa ei pilkata, Hän tulee antamaan jokaiselle sen, mitä ansaitsemme tai olemme kylväneet, sillä se on oikein.
Paavali käski Timoteusta viestissään 2. Tim. 2:23-26:ssa opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään (he ovat sokeita sille tosiasialle, että he vastustavat itseään sotkeutuessaan asioihin liittyviin tunteisiin), mutta meidän ei pitäisi sallia itsemme ajautua mukaan heidän omaan riitaansa. Pysyttele tunnetasolla erossa, vaikka tunnetkin myötätuntoa heitä kohtaan, vaikka näetkin, minne he ovat suuntaamassa, vaikka haluaisit koko sydämestäsi pelastaa heidät – heti kun opetat heitä, heidän täytyy tehdä oikeat päätökset, heidän täytyy ottaa tunteet hallintaan.
Kuten sanotaan, ensimmäinen sääntö kuopasta pois pääsemiseksi on lakata kaivamasta. Koska he ovat tottuneita tekemään päätöksiä tunteiden pohjalta, jotkut ihmiset eivät näe, että he ovat kaivamassa kuoppaansa syvemmäksi. Ei ole olemassa mitään hengellistä ylöstempausta, jolla pääsisi pois kuopan pohjalta välittömästi maan tasolle seisomaan kuopan päälle tai jolla täyttäisi kuopan. Jumala antaa meille sen mitä ansaitsemme, ja tekemämme asian tekemättömäksi saaminen voi viedä vuosia, mutta se on oikein.
Huomaa jälleen, mitä Paavali sanoi heistä 2. Tim:ssa - 'katumuksen ja he tunnustavat totuuden'. Jossain vaiheessa tunteen johdattaman ihmisen täytyy rauhoittua, alkaa ajatella ja myöntää virheensä. Se on niin yksinkertaista. Mitään todellista edistystä tunne-elämän parantumisen suuntaan ei voi tehdä ennen kuin heillä on elämästään selvä varmuus, ilmestys, oivallus.
Ja pahin asia ihmisellä, joka elää ja tekee päätöksensä tunteiden pohjalta, on se, että '(paholainen) on ottanut hänet vangikseen miten tahtoo.' Jälleen, "että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta." Kukaan ei voi tehdä sitä heidän puolestaan, heidän täytyy tehdä se.
Päätämme tämän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Tunteiden hallinta, osa 5
Hei kaikki,
Mitä teemme niiden ystävien ja perheenjäsenten suhteen, joiden päätöksentekotaidot muistuttavat oravan vastaavia taitoja sen yrittäessä ylittää kadun? (Ja jostain syystä he ottavat meidät mukaan matkustajiksi matkalleen tunne-elämän vuoristoradalla.)
Missä vaiheessa mahdollisesti yritämme ole se henkilö, joka pääsee läpi ja voi puhua tällaisen henkilön elämään?
Kun sallimme tunteidemme päästä valloilleen, laskemme puolustuksemme. Sananlaskut 25:28 sanoo, että kuin kaupunki, varustukset (puolustusmuurit) hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse. Tunteiden pohjalta eläminen ja päätösten tekeminen vain avaa ihmisen tuholle. Hän on epävakaa ja hänen elämäänsä todistavat näkevät selvästi, että hänen päätöksillään ei ole mitään logiikkaa eikä niissä vain ole järkeä.
Jaak. 1:5-8 varoittaa meitä, että jos etsimme Herran viisautta, silloin se tulee tehdä täysin sitoutuneena – kahtaalle horjuva mies on yhtä epävakaa kuin meren aallot "älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." Toisin sanoen jos tunteesi ovat kuin vuoristorata Jumalan tahdon etsimisen suhteen, "missaat" Hänet. Et tunnista Hänen johdatustaan – et tule saamaan sitä viisautta Häneltä, jonka sanoit haluavasi. Jumalan palveleminen vaatii koko sydämen, koko mielen, koko ruumiin.
Tunteiden pohjalta elämisen ongelma
Koska suuri osa seurakuntakulttuurista samastaa tunteet voiteluun, ei ole mikään ihme, että ihmiset usein samastavat Jumalan ohjauksen heidän elämässään siihen, miltä heistä sillä hetkellä tuntuu. Jos joku sanoo sinulle 'Eilisiltana minulla oli rauha, mutta tänä aamuna en ole varma' – se tarkoittaa, että hän todennäköisesti sai Jumalan rauhan ja ohjauksen eilen illalla, mutta yön ja aamun pikkutuntien aikana epäilys ja vielä tärkeämpänä tekijänä pelko, hiipivät tilanteeseen ja hän salli Jumalan rauhan vaimeta taustalle – omasta valinnastaan, ei Hänen! Hänen puutteensa ajatustensa ja tunteidensa kontrolloimisessa jättää hänet hämmentyneeksi.
Tämä nähdään erityisesti sellaisten sinkkujen tai sellaisten naimisissa olevien kohdalla, jotka avioliitossaan kantavat vierasta iestä epäuskoisen aisaparina, joilla ei ole puolisoa tai läheistä ystävää puhumassa elämäänsä, sillä tuollainen henkilö hioisi teräviä särmiä ja tasoittaisi hänen tunteidensa vuoristoradan ylä- ja alamäkiä. Sosiaalinen media on täynnä tällaisia ihmisiä ja sen voi nähdä heidän julkaisemiensa "postausten" huomion keskipisteen voimakkuudesta, sillä ihminen, jolla on toisia puhumassa elämäänsä, ei olisi julkaissut sellaisia.
Sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin! Käsite, että voi ottaa auktoriteetin tunteidensa yli, on vieras kovin monille ihmisille, osittain siksi, koska kukaan ei ole koskaan sanonut heille, että 'sinun ei tarvitse tuntea tuolla tavoin', ja osittain siksi, että on maailman kulttuuria elää tunteiden pohjalta. Lasten kohdalla käytetään usein sanontaa 'pitkästyminen on valinta'. Pitkästyminen on tunne, joka tulee keskittymisen kohteen ja toiminnan puutteesta. Pitkästyminen on valinta, sillä jos ihmisestä 'tuntuu' siltä, hän voi nousta ylös ja löytää jotakin mihin keskittyä.
Ole riittävän kypsä ja pane syrjään eroavaisuudet niin että rakastatte toisianne.
Tunteet tulevat, jos teet oikein, mutta älä odota lämpimiä tunteita ennen kuin teet oikein. Oikeat tunteet seuraavat oikeita ajatuksia ja oikeita päätöksiä. Sydämessäsi tiedät, että Jeesus rakastaa tuota ressukkaa ja niin sinäkin, ehkäpä yksistään siitä syystä – mutta Hän kuoli hänen puolestaan, joten on olemassa tietty määrä kunnioitusta ja hyvän toivomista, joka liittyy Jeesukseen rakkauteen häntä kohtaan – heti kun mukaudut Jeesuksen rakkauteen ja rakastat tuota ihmistä hengestä hänen henkeensä, ja havaitset hänessä olevan armon, sen jälkeen muu jää syrjään. Tuo toinen saattaa soittaa tänään ja sinä olisit valmis jatkamaan suhteessanne siitä mihin jäitte ennen kuin asiat menivät pieleen – mutta tuo toinen on niin jumissa luopumuksen tilassaan ja elää niin menneisyydessä tehden siitä nykyhetken todellisuutta itselleen samalla kun sinä olet jatkanut matkaasi ja jatkanut kasvamista Kristuksessa.
Kuinka käsitellä tuollaista ystävää?
2.Tim. 2:23-26: "Typeriä ja tietämättömiä kysymyksiä vältä tietäessäsi niiden vain synnyttävän riitoja. Herran palvelijan ei pidä ajautua mukaan toisten ihmisten riitaan, vaan olla lempeä kaikille ihmisille, altis opettamaan ja olemaan kärsivällinen. Sävyisyydessä opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään, josko Jumala ehkä antaisi heille katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden, niin että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
(suomennos tässä)
Kysymäni kysymys on tämä: mitä meidän tulee tehdä ihmisten suhteen, jotka elävät tunteidensa pohjalta?
Huomaa ne neljä kohtaa jotka olen yllä alleviivannut: - "...opettaa niitä jotka vastustavat itseään", "katumuksen ja he tunnustaisivat totuuden", " että he saattavat selviytyä pois", ja "...(paholaisen ansasta) paholaisen otettua heidät vangiksi miten tahtoo."
Meidän osamme on opettaa. Piste. Rakenna silta heidän suuntaansa näyttäen heille tien oikeaan ajatteluun.
Gal. 6:1-5 sanoo samalla tavoin, että meidän tulee 'ojentaa sävyisyyden hengessä varuillamme ettemme itse joutuisi kiusaukseen' – toisin sanoen ymmärryksellä, että me kaikki teemme syntiä, he vain tekevät syntiä eri tavalla kuin me. Paavali jatkaa sanomalla Gal. 6:2:ssa, että jos he meitä kuulevat, kannamme toistemme taakkoja.
Mutta hän sanoo, että jos he eivät meitä kuule ja sen sijaan torjuvat neuvomme ja ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän pitäisi, sitten heidän täytyy kantaa oma taakkansa ja elää sen mukaisesti ja heidän päätöksensä paljastaa, olivatko he oikeassa vai väärässä (jakeet 3-5). Hän jatkaa sanoen, että Jumalaa ei pilkata, Hän tulee antamaan jokaiselle sen, mitä ansaitsemme tai olemme kylväneet, sillä se on oikein.
Paavali käski Timoteusta viestissään 2. Tim. 2:23-26:ssa opettamaan niitä, jotka vastustavat itseään (he ovat sokeita sille tosiasialle, että he vastustavat itseään sotkeutuessaan asioihin liittyviin tunteisiin), mutta meidän ei pitäisi sallia itsemme ajautua mukaan heidän omaan riitaansa. Pysyttele tunnetasolla erossa, vaikka tunnetkin myötätuntoa heitä kohtaan, vaikka näetkin, minne he ovat suuntaamassa, vaikka haluaisit koko sydämestäsi pelastaa heidät – heti kun opetat heitä, heidän täytyy tehdä oikeat päätökset, heidän täytyy ottaa tunteet hallintaan.
Kuten sanotaan, ensimmäinen sääntö kuopasta pois pääsemiseksi on lakata kaivamasta. Koska he ovat tottuneita tekemään päätöksiä tunteiden pohjalta, jotkut ihmiset eivät näe, että he ovat kaivamassa kuoppaansa syvemmäksi. Ei ole olemassa mitään hengellistä ylöstempausta, jolla pääsisi pois kuopan pohjalta välittömästi maan tasolle seisomaan kuopan päälle tai jolla täyttäisi kuopan. Jumala antaa meille sen mitä ansaitsemme, ja tekemämme asian tekemättömäksi saaminen voi viedä vuosia, mutta se on oikein.
Huomaa jälleen, mitä Paavali sanoi heistä 2. Tim:ssa - 'katumuksen ja he tunnustavat totuuden'. Jossain vaiheessa tunteen johdattaman ihmisen täytyy rauhoittua, alkaa ajatella ja myöntää virheensä. Se on niin yksinkertaista. Mitään todellista edistystä tunne-elämän parantumisen suuntaan ei voi tehdä ennen kuin heillä on elämästään selvä varmuus, ilmestys, oivallus.
Ja pahin asia ihmisellä, joka elää ja tekee päätöksensä tunteiden pohjalta, on se, että '(paholainen) on ottanut hänet vangikseen miten tahtoo.' Jälleen, "että he saattavat selviytyä pois paholaisen ansasta." Kukaan ei voi tehdä sitä heidän puolestaan, heidän täytyy tehdä se.
Päätämme tämän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed