30th Anniversary the Lord appearing to me # 2
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 2
Hei kaikki,
Kerron näinä parina viikkona yksityiskohtia siitä Herran minulle ilmestymisestä, joka muutti eniten elämääni. Olin ensimmäisen kerran nähnyt Hänet huhtikuussa 1986, mutta lokakuun ensimmäisenä päivänä tuona vuonna Hän ilmestyi minulle sanoen: "Haluan opettaa sinulle, kuinka kuulla Isän äänen." Hänen minulle opettamansa ei ollut sellaista, jota olisin ajatellut siihen mennessä. Ajattelin, että Isän äänen saattoi kuulla vain kaiuttimena aivoissani. Hän kertoi minulle ei vain sanallisesta tavasta, vaan monista niistä 'ei-verbaalisista' tavoista, joilla Isä myös kommunikoi. Tämä on se osa, josta kerron.
Keskellä sitä kun puhuttiin rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta...
Hän muistutti minua Joh.16:13:sta, joka sanoo, ettei Pyhä Henki puhu Hänestä itsestään olevaa, vaan puhuu vain sitä mitä Hän kuulee ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, ja julistaa (engl. Raamatussa: näyttää) meille tulevaiset. Hän mainitsi vain yhden noista kolmesta (puhua, johdattaa, näyttää) on sanallista – puhumista. Täten se, että vain kuuntelee ääntä, aiheuttaa sen, että meiltä jää huomaamatta suuri osa siitä, mitä Hän meille kommunikoi.
Hän muistutti minua myös 1. Kor. 2:9-16:sta, joka on sama asia vähän eri tavalla: Siinä sanotaan, että Isän asioita ei kommunikoida sen kautta, mitä me voimme nähdä, kuulla tai ajatella mielessämme (olosuhteet & mielikuvitus), vaan Pyhän Hengen kautta, joka tutkii Isän syvyydet koskien Hänen huolenpitoaan meidän elämämme suhteen.
Tuo ilmestys – se ettei lue olosuhteita Hänen tahtonaan tai ei Hänen tahtonaan – järjesti oman teologiani suuresti, kuitenkin se oli yhtä selvää kuin kirkas vesi niissä Raamatun kohdissa, joita Hän lainasi: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin."
Hänen sanansa olivat räjähtäviä ilmestyksiä sisälläni – henkilökohtainen ilmestys merkitsee sitä, että on lähes mahdotonta kertoa toiselle ihmiselle kaikesta siitä, mitä yhtäkkiä ymmärtää, sillä kaikki loksahtaa yhtäkkiä paikalleen ja tiedetään sisäisesti.
Voin rehellisesti kertoa teille, että minun on täytynyt näyttää hämmentyneeltä, koska jokainen lukemani kirja, jokainen palanen seurakuntakulttuuria, oli rakentunut sille perustalle, että Jumala 'tuolla jossain' pudotteli aihetodisteellisia vihjeitä leivänmuruja polulleni pudottelevan ihmisen tapaan toivoen, että halajan Häntä riittävästi tulkitakseni oikein jokaisen 'merkin'. Koko seurakuntakulttuuri teki Isästä vastustajan, joka täytyi vakuuttaa ja manipuloida vastaamaan rukoukseen, mikä teki meistä jokaisesta Hänen kryptisen kommunikaatiotapojensa koodinmurtajan.
Nyt Jeesus seisoi edessäni puhtaassa valossa ja lainasi Raamattua kohta kohdalta ja sai minut muistamaan elämässäni olleita tilanteita, joissa olin vahingossa kompastunut kuuntelemaan Hänen todistustaan, ilmestystään, ääntään hengessäni … Tajusin, että kun seurasin henkeäni ja rauhaa, kaikki järjestyi, ja kun yritin pakottaa jotakin asiaa tai pakottaa itseäni 'kuulemaan' Hänen äänensä, mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä tuossa kaikessa oli järkeä.
Keskustelu jatkuu: Katon läpi alas laskettu mies… mitä kirjanoppineet ajattelevat...
Kysyin, auttoiko kehon kieli millään tavoin ja Hän vastasi: "Kehon kieli voi luonnollisessa vetää huomiosi johonkuhun, kun Isällä tai minulla on jotakin kerrottavana, vaikka ei aina. En lukenut heidän ajatuksiaan." (Kirjanoppineet ajattelivat sydämessään: 'Kuka tämä mies luulee olevansa, vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi') Mutta kun katsoin heitä ja heidän kasvojensa ilmettä, tiesin hengessäni Hengen kautta mitä he ajattelivat."
"Muistelepa, kun luit siitä, kun menin Jairuksen kotiin ja verenvuototautia sairastanut nainen kosketti vaatteitani. (Yhtäkkiä tuo muisto Mk 5:30:sta & Lk 8:46:sta oli elävänä mielessäni). Katu oli kapeampi kuin mitä ajattelet. (Pienensin kadun koon ajatuksissani) Se oli täydempi ihmisistä kuin mitä ajattelet. (Mukautin ajatukseni). Tuo on kutakuinkin oikein. Fyysiset aistini kaikki suorastaan räjähtivät – väkijoukko tungeksi ympärilläni, näkemäni asiat, tuoksut, äänet – mutta siirtelin jatkuvasti ajatuksiani fyysisten aistieni ja hengellisten aistieni välillä. Sen tähden Lk. 8:46 sanoo minun 'havainneen voimaa lähteneen minusta.'" (Kuningas Jaakon käännös, suomennos tässä)
"Sinun täytyy harjoittaa itsesi jatkuvasti siirtelemään huomiotasi luonnollisen maailman ja luonnollisten aistien sekä hengen ihmisesi ja hengen ihmisen aistien välillä. Totean jälleen niiden olevan yhteydessä, mutta jollet harjoita itseäsi reagoimaan ympäristöösi ja erityisesti siihen, mitä näet ja kuulet tarkistaen asiat hengelläsi, sekä vertaat näkemiäsi ja kuulemiasi asioita henkeesi, sinulta jää huomaamatta monia asioita, joita Isä yrittää kommunikoida."
"Muistatko sen kaupan Boulderin Pearl Street – ostoskeskuksessa? Menitte sisään etsimään lahjaa, mutta välittömästi aistitte toisen läsnä olevan hengen. Vasta kun katsoitte kaikkia niitä buddhalaisuuden patsaita ja esineitä sekä puhuitte myyjälle, tajusitte, että se, mitä aistitte hengessänne ja mitä silmillänne näitte, vahvistivat toisiaan ja lähditte tuosta kaupasta."
"Tiedät, miltä tuohon uskontoon liittyvä henki tuntuu hengessäsi ja mielesi muistaa tuon todistuksen. Näin ne ihmiset, joilla on kokemuksia hengistä, jotka olivat läsnä heidän varttuessaan – kuten riippuvuudet, himo ja muut asiat – voivat nyt Minussa välittömästi tunnistaa ihmisen, joissa on tuollaisia henkiä. He muistavat omat kokemuksensa ja miltä ne (henget) tuntuivat. Joten kun he kohtaavat jonkun sellaisen, joissa on tuollaisia henkiä, he saavat henkeensä todistuksen sisällään olevan Totuuden Hengen välityksellä. Heidän mielensä 'huomaa' tuon todistuksen, joten he tietävät, mitä tuossa ihmisessä on."
Toinen esimerkki
"Annan toisen esimerkin. Muistatko Paavalin Lystrassa (jälleen Hengen kautta Raamatun kohta nousi mieleeni kirkkaana ja tuoreena) ja sen miehen, joka ei koskaan ollut kävellyt? Apt. 14:9 sanoo Paavalin huomanneen, että tällä oli uskoa tulla terveeksi katsottuaan tätä 'vankkumattomasti' (engl. Raamattu). Tiedätkö mitä Paavali teki? Kun hän puhui, hän keskittyi johonkin sellaiseen, minkä havaitsi hengessään koskien tuota miestä ja hänen uskoaan, ja tarvittiin sitä, että hän keskittyi mieheen, jotta hän pystyi määrittelemään tilanteen oikein. Paavalin täytyi tuijottaa miestä puhuessaan huomatakseen tämän uskon. Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tuolla tavoin. Kun aistit jotakin hengessäsi, keskity siihen saadaksesi selvyyden, muuten sinulta jää huomaamatta se, mitä Isällä on."
Olen käyttänyt tuota monta kertaa siitä lähtien, usein silmäillen seurakuntaa ja aistien Hengen olevan painavammin yhden henkilön yllä, joten opettaessani palaan takaisin tuohon ihmiseen, otan katsekontaktin, pitäen joskus tauon kun havaitsen, mitä Isällä on tuota ihmistä varten. Usein heti silloin kun keskityn, näen hänen yläpuolellaan tai vieressään esitettävän mininäkyä kuin ilmestystä ja näen sekä Hengen maailmaan että luonnolliseen samanaikaisesti. Hän jatkoi...
"Kun annat profetian, kuinka teet sen?" Vastasin: "No, aistin jotakin hengessäni, esimerkiksi virkkeen ensimmäiset rivit tai minulla on yhtäkkinen tieto siitä, mitä sinä tai Isä haluatte hänelle sanoa, sitten odotan tilaisuutta kertoa se, mitä minulla on. " "Annatko tuon profetian silmiesi ollessa auki vai kiinni?"
"Kiinni." "Miksi?", Hän kysyi. "Jotta voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on. Se auttaa sulkemaan kaiken ulkopuolellani olevan pois (yhtäkkiä tajusin Hänen pointtinsa) niin että voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on." "Juuri niin. Teet voitavasi sulkeaksesi fyysiset aistisi, jotta voit keskittyä hengellisiin aisteihisi. Kun jatkat näiden asioiden parissa ja tulet kokeneemmaksi, et kykene vain profetoimaan silmät auki, vaan kykenet näkemään sekä fyysiseen että hengen maailmaan samanaikaisesti – sitä mitä kutsut avoimeksi näyksi tai mininäyksi..."
Pikakelaus
Opetusta oli paljon enemmän, mutta minulla ei ole tässä tilaa.
Loput voit lukea kirjasta Pursuing the Seasons of God (Jumalan määräaikojen seuraaminen), enkä yritä hankkia lisää ostajia kirjalle, mutta minulta loppuu tila tässä ja tajusin, että 30 vuotta oli kulunut tuosta, ja jotkut voivat olla kiinnostuneita siitä näystä, joka on eniten muuttanut elämääni. Herra on ihmeellinen, sävyisä, nöyrä sydämeltään ja Hän todella rakastaa meitä. Mutta Hän on vahva siinä mielessä, että Hän ei ruoki meidän lihaamme tai jousta sen mukaan – Hän on Totuus – joten jos haluamme kasvaa Hänessä, se vaatii sitä, että elämme Totuudessa, koska Hän etenee ja jatkaa omien asioidensa parissa kuitenkin.
Mutta jos haluamme kasvaa, muuttua, kypsyä, teemme päätöksen hengen hedelmän ja Kristuksen kaltaisen luonteen puolesta, Hän on läsnä tehden meidät herkistyneiksi Hänen teilleen... En taatusti ole täydellinen tai 'menestynyt', kysykää vain Barbilta tai lapsiltamme tai miniöiltämme tai CWOWI:n johtajilta (vaikka luulen useimpien lastenlastemme olevan riittävän pieniä ajatellakseen ukin olevan melko lailla täydellisen, lol) – mutta olen oppinut joitakin asioita. Toivon olevani siunaus. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 2
Hei kaikki,
Kerron näinä parina viikkona yksityiskohtia siitä Herran minulle ilmestymisestä, joka muutti eniten elämääni. Olin ensimmäisen kerran nähnyt Hänet huhtikuussa 1986, mutta lokakuun ensimmäisenä päivänä tuona vuonna Hän ilmestyi minulle sanoen: "Haluan opettaa sinulle, kuinka kuulla Isän äänen." Hänen minulle opettamansa ei ollut sellaista, jota olisin ajatellut siihen mennessä. Ajattelin, että Isän äänen saattoi kuulla vain kaiuttimena aivoissani. Hän kertoi minulle ei vain sanallisesta tavasta, vaan monista niistä 'ei-verbaalisista' tavoista, joilla Isä myös kommunikoi. Tämä on se osa, josta kerron.
Keskellä sitä kun puhuttiin rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta...
Hän muistutti minua Joh.16:13:sta, joka sanoo, ettei Pyhä Henki puhu Hänestä itsestään olevaa, vaan puhuu vain sitä mitä Hän kuulee ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, ja julistaa (engl. Raamatussa: näyttää) meille tulevaiset. Hän mainitsi vain yhden noista kolmesta (puhua, johdattaa, näyttää) on sanallista – puhumista. Täten se, että vain kuuntelee ääntä, aiheuttaa sen, että meiltä jää huomaamatta suuri osa siitä, mitä Hän meille kommunikoi.
Hän muistutti minua myös 1. Kor. 2:9-16:sta, joka on sama asia vähän eri tavalla: Siinä sanotaan, että Isän asioita ei kommunikoida sen kautta, mitä me voimme nähdä, kuulla tai ajatella mielessämme (olosuhteet & mielikuvitus), vaan Pyhän Hengen kautta, joka tutkii Isän syvyydet koskien Hänen huolenpitoaan meidän elämämme suhteen.
Tuo ilmestys – se ettei lue olosuhteita Hänen tahtonaan tai ei Hänen tahtonaan – järjesti oman teologiani suuresti, kuitenkin se oli yhtä selvää kuin kirkas vesi niissä Raamatun kohdissa, joita Hän lainasi: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin."
Hänen sanansa olivat räjähtäviä ilmestyksiä sisälläni – henkilökohtainen ilmestys merkitsee sitä, että on lähes mahdotonta kertoa toiselle ihmiselle kaikesta siitä, mitä yhtäkkiä ymmärtää, sillä kaikki loksahtaa yhtäkkiä paikalleen ja tiedetään sisäisesti.
Voin rehellisesti kertoa teille, että minun on täytynyt näyttää hämmentyneeltä, koska jokainen lukemani kirja, jokainen palanen seurakuntakulttuuria, oli rakentunut sille perustalle, että Jumala 'tuolla jossain' pudotteli aihetodisteellisia vihjeitä leivänmuruja polulleni pudottelevan ihmisen tapaan toivoen, että halajan Häntä riittävästi tulkitakseni oikein jokaisen 'merkin'. Koko seurakuntakulttuuri teki Isästä vastustajan, joka täytyi vakuuttaa ja manipuloida vastaamaan rukoukseen, mikä teki meistä jokaisesta Hänen kryptisen kommunikaatiotapojensa koodinmurtajan.
Nyt Jeesus seisoi edessäni puhtaassa valossa ja lainasi Raamattua kohta kohdalta ja sai minut muistamaan elämässäni olleita tilanteita, joissa olin vahingossa kompastunut kuuntelemaan Hänen todistustaan, ilmestystään, ääntään hengessäni … Tajusin, että kun seurasin henkeäni ja rauhaa, kaikki järjestyi, ja kun yritin pakottaa jotakin asiaa tai pakottaa itseäni 'kuulemaan' Hänen äänensä, mitään ei tapahtunut. Yhtäkkiä tuossa kaikessa oli järkeä.
Keskustelu jatkuu: Katon läpi alas laskettu mies… mitä kirjanoppineet ajattelevat...
Kysyin, auttoiko kehon kieli millään tavoin ja Hän vastasi: "Kehon kieli voi luonnollisessa vetää huomiosi johonkuhun, kun Isällä tai minulla on jotakin kerrottavana, vaikka ei aina. En lukenut heidän ajatuksiaan." (Kirjanoppineet ajattelivat sydämessään: 'Kuka tämä mies luulee olevansa, vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi') Mutta kun katsoin heitä ja heidän kasvojensa ilmettä, tiesin hengessäni Hengen kautta mitä he ajattelivat."
"Muistelepa, kun luit siitä, kun menin Jairuksen kotiin ja verenvuototautia sairastanut nainen kosketti vaatteitani. (Yhtäkkiä tuo muisto Mk 5:30:sta & Lk 8:46:sta oli elävänä mielessäni). Katu oli kapeampi kuin mitä ajattelet. (Pienensin kadun koon ajatuksissani) Se oli täydempi ihmisistä kuin mitä ajattelet. (Mukautin ajatukseni). Tuo on kutakuinkin oikein. Fyysiset aistini kaikki suorastaan räjähtivät – väkijoukko tungeksi ympärilläni, näkemäni asiat, tuoksut, äänet – mutta siirtelin jatkuvasti ajatuksiani fyysisten aistieni ja hengellisten aistieni välillä. Sen tähden Lk. 8:46 sanoo minun 'havainneen voimaa lähteneen minusta.'" (Kuningas Jaakon käännös, suomennos tässä)
"Sinun täytyy harjoittaa itsesi jatkuvasti siirtelemään huomiotasi luonnollisen maailman ja luonnollisten aistien sekä hengen ihmisesi ja hengen ihmisen aistien välillä. Totean jälleen niiden olevan yhteydessä, mutta jollet harjoita itseäsi reagoimaan ympäristöösi ja erityisesti siihen, mitä näet ja kuulet tarkistaen asiat hengelläsi, sekä vertaat näkemiäsi ja kuulemiasi asioita henkeesi, sinulta jää huomaamatta monia asioita, joita Isä yrittää kommunikoida."
"Muistatko sen kaupan Boulderin Pearl Street – ostoskeskuksessa? Menitte sisään etsimään lahjaa, mutta välittömästi aistitte toisen läsnä olevan hengen. Vasta kun katsoitte kaikkia niitä buddhalaisuuden patsaita ja esineitä sekä puhuitte myyjälle, tajusitte, että se, mitä aistitte hengessänne ja mitä silmillänne näitte, vahvistivat toisiaan ja lähditte tuosta kaupasta."
"Tiedät, miltä tuohon uskontoon liittyvä henki tuntuu hengessäsi ja mielesi muistaa tuon todistuksen. Näin ne ihmiset, joilla on kokemuksia hengistä, jotka olivat läsnä heidän varttuessaan – kuten riippuvuudet, himo ja muut asiat – voivat nyt Minussa välittömästi tunnistaa ihmisen, joissa on tuollaisia henkiä. He muistavat omat kokemuksensa ja miltä ne (henget) tuntuivat. Joten kun he kohtaavat jonkun sellaisen, joissa on tuollaisia henkiä, he saavat henkeensä todistuksen sisällään olevan Totuuden Hengen välityksellä. Heidän mielensä 'huomaa' tuon todistuksen, joten he tietävät, mitä tuossa ihmisessä on."
Toinen esimerkki
"Annan toisen esimerkin. Muistatko Paavalin Lystrassa (jälleen Hengen kautta Raamatun kohta nousi mieleeni kirkkaana ja tuoreena) ja sen miehen, joka ei koskaan ollut kävellyt? Apt. 14:9 sanoo Paavalin huomanneen, että tällä oli uskoa tulla terveeksi katsottuaan tätä 'vankkumattomasti' (engl. Raamattu). Tiedätkö mitä Paavali teki? Kun hän puhui, hän keskittyi johonkin sellaiseen, minkä havaitsi hengessään koskien tuota miestä ja hänen uskoaan, ja tarvittiin sitä, että hän keskittyi mieheen, jotta hän pystyi määrittelemään tilanteen oikein. Paavalin täytyi tuijottaa miestä puhuessaan huomatakseen tämän uskon. Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tuolla tavoin. Kun aistit jotakin hengessäsi, keskity siihen saadaksesi selvyyden, muuten sinulta jää huomaamatta se, mitä Isällä on."
Olen käyttänyt tuota monta kertaa siitä lähtien, usein silmäillen seurakuntaa ja aistien Hengen olevan painavammin yhden henkilön yllä, joten opettaessani palaan takaisin tuohon ihmiseen, otan katsekontaktin, pitäen joskus tauon kun havaitsen, mitä Isällä on tuota ihmistä varten. Usein heti silloin kun keskityn, näen hänen yläpuolellaan tai vieressään esitettävän mininäkyä kuin ilmestystä ja näen sekä Hengen maailmaan että luonnolliseen samanaikaisesti. Hän jatkoi...
"Kun annat profetian, kuinka teet sen?" Vastasin: "No, aistin jotakin hengessäni, esimerkiksi virkkeen ensimmäiset rivit tai minulla on yhtäkkinen tieto siitä, mitä sinä tai Isä haluatte hänelle sanoa, sitten odotan tilaisuutta kertoa se, mitä minulla on. " "Annatko tuon profetian silmiesi ollessa auki vai kiinni?"
"Kiinni." "Miksi?", Hän kysyi. "Jotta voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on. Se auttaa sulkemaan kaiken ulkopuolellani olevan pois (yhtäkkiä tajusin Hänen pointtinsa) niin että voin keskittyä siihen, mitä hengessäni on." "Juuri niin. Teet voitavasi sulkeaksesi fyysiset aistisi, jotta voit keskittyä hengellisiin aisteihisi. Kun jatkat näiden asioiden parissa ja tulet kokeneemmaksi, et kykene vain profetoimaan silmät auki, vaan kykenet näkemään sekä fyysiseen että hengen maailmaan samanaikaisesti – sitä mitä kutsut avoimeksi näyksi tai mininäyksi..."
Pikakelaus
Opetusta oli paljon enemmän, mutta minulla ei ole tässä tilaa.
Loput voit lukea kirjasta Pursuing the Seasons of God (Jumalan määräaikojen seuraaminen), enkä yritä hankkia lisää ostajia kirjalle, mutta minulta loppuu tila tässä ja tajusin, että 30 vuotta oli kulunut tuosta, ja jotkut voivat olla kiinnostuneita siitä näystä, joka on eniten muuttanut elämääni. Herra on ihmeellinen, sävyisä, nöyrä sydämeltään ja Hän todella rakastaa meitä. Mutta Hän on vahva siinä mielessä, että Hän ei ruoki meidän lihaamme tai jousta sen mukaan – Hän on Totuus – joten jos haluamme kasvaa Hänessä, se vaatii sitä, että elämme Totuudessa, koska Hän etenee ja jatkaa omien asioidensa parissa kuitenkin.
Mutta jos haluamme kasvaa, muuttua, kypsyä, teemme päätöksen hengen hedelmän ja Kristuksen kaltaisen luonteen puolesta, Hän on läsnä tehden meidät herkistyneiksi Hänen teilleen... En taatusti ole täydellinen tai 'menestynyt', kysykää vain Barbilta tai lapsiltamme tai miniöiltämme tai CWOWI:n johtajilta (vaikka luulen useimpien lastenlastemme olevan riittävän pieniä ajatellakseen ukin olevan melko lailla täydellisen, lol) – mutta olen oppinut joitakin asioita. Toivon olevani siunaus. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed