30th Anniversary the Lord appearing to me # 1
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 1
Hei kaikki,
Lokakuun ensimmäisenä on kulunut 30 vuotta siitä, kun Herra ilmestyi minulle näyssä, mikä muutti elämäni ikuisiksi ajoiksi, ja haluan jakaa tuon ilmestyksen opetusosuudesta seuraavien kahden viikon aikana. Sen lisäksi olemme alentaneet joidenkin sellaisten cd-levyjen ja MP3-tallenteiden sekä yhden DVD:n (amerikkalainen formaatti) hintoja, jotka liittyvät siihen mitä Hän minulle opetti, jos joku haluaa yksityiskohtaisempaa opetusta. Katso nettisivujemme ao. valikosta tarkempia tietoja niistä ja myös tämän kuun uudesta (cd/MP3) opetussarjasta.
Laguna de Sanchez, pieni vuoristokylä koillisessa Meksikossa
Carl, lähetystyöntekijä, Dora, tulkki joka oli tuntenut Herran vain kaksi kuukautta, ja minä olin tuossa kylässä, koska minun oli määrä palvella tuona iltana siellä olevassa pienessä Assembly of God – seurakuntiin kuuluvassa helluntaiseurakunnassa.
Kun me kolme kävelimme kivisiä katuja sillä aikaa kun isäntäperheemme luona valmistettiin päivällistä, jäin jälkeen keskittyen siihen, mitä Isä haluaisi minun opettavan tuona iltana. Yhtäkkiä tunsin hengessäni sellaisen innostuksen, jota en aiemmin ollut tuntenut. On ollut tilanteita, jolloin olen herännyt ja henkeni on riemuinnut ja olen oppinut, että usein se johtuu jostakin vielä siinä vaiheessa näkymättömästä huolenpidosta tai hengellisestä voitosta, joka tulee tiettäväksi luonnollisessa seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla, mutta tämä oli erilaista.
Katsoin alas katukiviin, jotten nyrjäyttäisi nilkkaani ja keskityin siihen, miksi olin niin innoissani, kun kuulin itseni sanovan, se tuli sanamukaisesti ylös ja ulos hengestäni kun nostin pääni: 'Se on Jeesus!' Ja tuolla hetkellä näin Herran. Hän seisoi kadun kaarteessa vain 15 jalan (4,5 m) päässä kun Carl ja Dora jatkoivat kukkulaa ylöspäin sinne missä pääosa kylästä sijaitsi.
Pikakelaus eteenpäin muutama minuutti...
Tilanpuutteen vuoksi hyppään ilmestysten muutaman seuraavan minuutin yli ja siirryn heti opetukseen, joka tuli heti kun mieleeni juolahti, että Carl ja Dora haluaisivat tietää Herran olevan paikalla. Olin kääntämäisilläni päätäni ja huutamaisillani heille, kun yhtäkkiä Jeesus muuttui edessäni 'normaalien' ensimmäisen vuosisadan vaatteiden käyttäjästä puhtaaksi valoksi ja tuo valo virtasi Hänestä hitaasti ulospäin peittäen kaiken ympärillämme. Kun taivas, maa, kylä sekä Carl ja Dora hävisivät, valossa oli vain Jeesus ja minä: "Haluan opettaa sinulle kuinka kuulla Isän äänen."
"Muistat varmaan kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta*", Hän aloitti, ja alkoi sitten siteerata sitä, kun sisälläni nuo jossain kohtaa elämääni lukemani sanat tulivat yhtä tuoreiksi kuin olisin painanut ne juuri mieleen kouluesitelmää varten. *Lk. 16:19-31
Kertomus (ei vertaus, vaan kertomus kahdesta todellisesta miehestä) käsittelee rikasta mistä ja Lasarus-nimistä kerjäläistä, joka toivoo saavansa ruoakseen rikkaan miehen pöydästä tulevia muruja ja jopa koiria tuli nuolemaan Lasaruksen paiseita. Ajan myötä kerjäläinen kuoli ja enkelit kantoivat hänet Aabrahamin helmaan, kun taas rikas mieskin kuoli jossain vaiheessa ja havaitsi olevansa helvetissä.
Rikas mies huusi nähdessään "kaukana" Aabrahamin ja Lasaruksen pyytäen, että Lasarus lähetettäisiin tuomaan vettä ja sammuttamaan hänen janonsa. Mutta Aabraham vastasi, että helvetin ja paratiisin välissä oli leveä kuilu eivätkä jälkimmäisessä kuilun ylittämistä auttaakseen haluavat voineet ylittää sitä, eivätkä ensimmäisestä paikasta pois haluavat voineet ylittää kuilua.
Perustavaa laatua oleva ymmärtäminen
Minulla oli jo asianmukainen ymmärrys kuvatuista paikoista, joten Herra ei oikonut ymmärrystäni puhuessamme, mikä on tärkeä ymmärtää huomioiden sen, mitä Hän sanoi myöhemmin. Maassa oli aiemmin kaksi säilytyspaikkaa: helvetti ja Aabrahamin helma tai paratiisi, jona se myös oli tunnettu. Helvetti on paikka, jonne epävanhurskaat ihmiset menivät ja paratiisi oli vanhurskaita ihmisiä varten. Sen sanottiin olevan puiston kaltainen paikka, jossa oli paljon ruohoa, puita, vettä ja kyky olla yhteydessä kaikkien vanhurskaiden kanssa.
Vanhurskaita kuolleita pidettiin vangittuna Aabrahamin helmassa/paratiisissa heidän odottaessaan lunastustaan. Ylösnousemuksen jälkeen Herra vei Paratiisin tai vangit saaliina taivaaseen, ja siitä on tullut osa sitä mitä tänään kutsumme taivaaksi.
Paavali opetti Ef. 4:8-10:ssä, että Jeesus laskeutui ensin maan alempiin osiin ja sitten nousi korkeuksiin johtaen vangit (omaksi) saaliikseen. Tästä syystä Herra ylösnoustessaan käski Mariaa olemaan koskematta Häneen*, sillä Hän ei vielä ollut noussut ylös Isän luo – Hän ei puhunut astumisestaan taivaaseen 40 päivää myöhemmin, vaan Hän nousi ylös viedäkseen Aabrahamin helman ja paratiisin pyhät taivaaseen ja astuakseen Isän eteen viimeisenä uhrina ihmiskunnan synneistä. *Joh. 20:17-19, **Hepr. 9:23-24
Maassa on jäljellä yksi säilytyspaikka, helvetti, minne epävanhurskaat edelleen menevät. Ylösnousemuksen jälkeen uskovat menevät nyt suoraan taivaaseen, kuten Paavali sanoi 'muuttaaksemme pois ruumiista ja päästäksemme kotiin Herran tykö", ja hänet temmattiin (ylös, engl. Raamatun käännös) paratiisiin* tai kolmanteen taivaaseen. (Ensimmäinen taivas on ilma/ilmakehä, toinen avaruus.) *2. Kor. 5:8, 12:1-4
Olemme tuominneet itsemme ja ottaneet Isän parannuskeinon syntiimme, Jeesuksen, ja meidät tullaan tuomitsemaan vain sen mukaisesti, mitä olemme tehneet pelastumisemme jälkeen. Epävanhurskaiden täytyy odottaa helvetissä, kunnes heidät tuomitaan tämän maanilmanajan lopussa*. Ilm. 20:11-15.
Jatkan...
Tuo oli ymmärrykseni tuona päivänä vuonna 1986 ja on yhä edelleenkin. Esitettyään tuon Raamatunkohdan Luukkaan evankeliumista ja tehden sen Hengen kautta tuoreeksi minussa, ikään kuin olisin tuijottanut tuota tekstiä, Hän jatkoi: "Huomaa, kuinka he olivat kuolleita ja kuitenkin heillä säilyi muisto tästä elämästä, he puhuivat toisilleen, kuulivat toisensa, rikas mies jopa koki helvetin kuumuuden ja tunsi suurta janoa. Heillä oli edelleen ne, mitä te kutsutte viideksi fyysiseksi aistiksi, vaikka fyysisesti he olivat kuolleita."
Hän kertoi minulle, että meidän viidellä fyysisellä aistillamme on juurensa hengen ihmisessämme ja nuo aistit itse asiassa virtaavat ulospäin fyysiseen kehoomme ja ovat yhteydessä, ja he, jotka haluavat olla herkkiä sille, kuinka ne toimivat, he voivat oppia. Hän sanoi tämän olevan sitä, miten ihmiset haistoivat taivaallisen tuoksun tai jopa kuoleman ja/tai riivaajien löyhkän ja miten toiset kuulivat enkelien laulavan – Hän sanoi, ettei se tapahdu fyysisin aistein, koska fyysiset aistit koskevat vain fyysistä maailmaa.
Tarvitsen tästä raamatunkohdan!
Sanoin Hänelle: "Pietari sanoi, että vaikka hän näki Sinun muuttuvan hänen edessään vuorella, 'meillä on lujempi profeetallinen sana'*, mikä tarkoittaa sitä, että niin suurenmoinen kuin tuo kokemus olikin, Raamatun tekstin täytyy aina käydä yksiin minkä tahansa hengellisen kokemuksen, näyn, tai unen kanssa, tai tuo kokemus täytyy panna sivuun Raamatun vastaisena – joten tarvitsen Raamatun kohdan tästä, Herra!" *2. Piet. 1:16-21
Hän hymyili ja viittasi sitten esimerkkeihin omasta elämästään: "Annan sinulle muutaman esimerkin: muistat, kun olin talossa, jonka katon läpi laskettiin alas eräs mies." Välittömästi näin Hengen kautta tuon raamatunkohdan Mk. 2:1-12:ssa yhtä tuoreena kuin jos olisin lukenut sen hetkeä aiemmin. Kuvittelin mielessäni, miltä tuon tilanteen on täytynyt näyttää ja Hän keskeytti ajatukseni: "Se talo oli pienempi kuin se mitä ajattelet." Joten kutistin sitä mielessäni silmäillen ympäri huonetta vasemmalta oikealle kaiken tapahtuessa niin luonnollisesti ja nopeasti, ettei minulla ollut aikaa analysoida keskusteluani Herran kanssa. "Tuo on suunnilleen oikea, ja ikkunoiden äärellä oli ihmisiä. Tuo on tarpeeksi lähellä. ", kun sopeutin ajatukseni siihen, miltä tilanteen on täytynyt näyttää.
"Siinä sanotaan, että kirjanoppineet ajattelivat sydämessään, kun kerroin miehelle, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi, ja että tunsin hengessäni, mitä he ajattelivat. En lukenut heidän ajatuksiaan, havaitsin hengessäni. Sana käyttää useita sanoja kuvaamaan sitä prosessia, jonka kautta mieli tarttuu hengessä oleviin aisteihin: havaita, erottaa, todistaa, ovat niiden joukossa."
Tässä kohdassa keskeytän siksi, että tila loppuu. Usean kerran opetuksessa Hän sanoi: "Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tässä." Hän vertasi sielua/mieltä keinulaudan keskikohtaan, joka ensin katsoo yhteen suuntaan, toisessa päässä olevaan lihallisuuteen ja katsoo toiseen suuntaan henkeen. Hän puhui sopimisen voimasta, että jos mieli ja henki ovat yhtä mieltä, ruumis seuraisi niitä, ja kun ruumis ja mieli ovat yhteisymmärryksessä, henki seuraisi – joskus murehtien meidän tekemiemme päätösten vuoksi. Hän puhui elämisestä hengestä ulospäin sieluun ja siitä ulospäin ruumiiseen ja siitä, että jatkuvasti vaihtelen huomiotani fyysisten aistien ja hengellisten aistien välillä.
Hän käytti esimerkkejä minun omasta elämästäni yhden niistä ollessa se, kun kaupassa huomasin vanhemman naisen, joka kehonkielen perusteella näytti masentuneelta. Kun pysähdyin aistimaan hengessäni hänen tilaansa, sain juuri sen: masennuksen ja köyhyyden. Autoin häntä ottamaan jotakin korkealta hyllyltä, mutta hän ei ollut vastaanottavainen keskustelulle. Herra muistutti minua tuosta tapauksesta ja kävi kanssani läpi sen, kuinka huomasin naisen kehonkielen, joka kiinnitti huomioni ja sitten pysähdyin tarkistamaan hengellisesti, mitä oli tekeillä.
Jatkan ensi viikolla. Viimeinen asia, jonka sanon, on että hengessä/Hengessä rukoileminen on havaintoni mukaan paras tapa olla herkkä Isän asioille. Teen niin puoliääneen koko ajan, joskus muistuttaen itseäni siitä jos laiskistun, että minun täytyy ryhtyä siihen jälleen – kun rukoilet kielillä kuten Paavali sanoi, henkesi on aktiivinen ja se elämä virtaa ulospäin henkeesi – jos annat sen – jos mielesi ajattelee siihen suuntaan… enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
30 vuotta siitä kun Herra ilmestyi minulle, osa 1
Hei kaikki,
Lokakuun ensimmäisenä on kulunut 30 vuotta siitä, kun Herra ilmestyi minulle näyssä, mikä muutti elämäni ikuisiksi ajoiksi, ja haluan jakaa tuon ilmestyksen opetusosuudesta seuraavien kahden viikon aikana. Sen lisäksi olemme alentaneet joidenkin sellaisten cd-levyjen ja MP3-tallenteiden sekä yhden DVD:n (amerikkalainen formaatti) hintoja, jotka liittyvät siihen mitä Hän minulle opetti, jos joku haluaa yksityiskohtaisempaa opetusta. Katso nettisivujemme ao. valikosta tarkempia tietoja niistä ja myös tämän kuun uudesta (cd/MP3) opetussarjasta.
Laguna de Sanchez, pieni vuoristokylä koillisessa Meksikossa
Carl, lähetystyöntekijä, Dora, tulkki joka oli tuntenut Herran vain kaksi kuukautta, ja minä olin tuossa kylässä, koska minun oli määrä palvella tuona iltana siellä olevassa pienessä Assembly of God – seurakuntiin kuuluvassa helluntaiseurakunnassa.
Kun me kolme kävelimme kivisiä katuja sillä aikaa kun isäntäperheemme luona valmistettiin päivällistä, jäin jälkeen keskittyen siihen, mitä Isä haluaisi minun opettavan tuona iltana. Yhtäkkiä tunsin hengessäni sellaisen innostuksen, jota en aiemmin ollut tuntenut. On ollut tilanteita, jolloin olen herännyt ja henkeni on riemuinnut ja olen oppinut, että usein se johtuu jostakin vielä siinä vaiheessa näkymättömästä huolenpidosta tai hengellisestä voitosta, joka tulee tiettäväksi luonnollisessa seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla, mutta tämä oli erilaista.
Katsoin alas katukiviin, jotten nyrjäyttäisi nilkkaani ja keskityin siihen, miksi olin niin innoissani, kun kuulin itseni sanovan, se tuli sanamukaisesti ylös ja ulos hengestäni kun nostin pääni: 'Se on Jeesus!' Ja tuolla hetkellä näin Herran. Hän seisoi kadun kaarteessa vain 15 jalan (4,5 m) päässä kun Carl ja Dora jatkoivat kukkulaa ylöspäin sinne missä pääosa kylästä sijaitsi.
Pikakelaus eteenpäin muutama minuutti...
Tilanpuutteen vuoksi hyppään ilmestysten muutaman seuraavan minuutin yli ja siirryn heti opetukseen, joka tuli heti kun mieleeni juolahti, että Carl ja Dora haluaisivat tietää Herran olevan paikalla. Olin kääntämäisilläni päätäni ja huutamaisillani heille, kun yhtäkkiä Jeesus muuttui edessäni 'normaalien' ensimmäisen vuosisadan vaatteiden käyttäjästä puhtaaksi valoksi ja tuo valo virtasi Hänestä hitaasti ulospäin peittäen kaiken ympärillämme. Kun taivas, maa, kylä sekä Carl ja Dora hävisivät, valossa oli vain Jeesus ja minä: "Haluan opettaa sinulle kuinka kuulla Isän äänen."
"Muistat varmaan kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta*", Hän aloitti, ja alkoi sitten siteerata sitä, kun sisälläni nuo jossain kohtaa elämääni lukemani sanat tulivat yhtä tuoreiksi kuin olisin painanut ne juuri mieleen kouluesitelmää varten. *Lk. 16:19-31
Kertomus (ei vertaus, vaan kertomus kahdesta todellisesta miehestä) käsittelee rikasta mistä ja Lasarus-nimistä kerjäläistä, joka toivoo saavansa ruoakseen rikkaan miehen pöydästä tulevia muruja ja jopa koiria tuli nuolemaan Lasaruksen paiseita. Ajan myötä kerjäläinen kuoli ja enkelit kantoivat hänet Aabrahamin helmaan, kun taas rikas mieskin kuoli jossain vaiheessa ja havaitsi olevansa helvetissä.
Rikas mies huusi nähdessään "kaukana" Aabrahamin ja Lasaruksen pyytäen, että Lasarus lähetettäisiin tuomaan vettä ja sammuttamaan hänen janonsa. Mutta Aabraham vastasi, että helvetin ja paratiisin välissä oli leveä kuilu eivätkä jälkimmäisessä kuilun ylittämistä auttaakseen haluavat voineet ylittää sitä, eivätkä ensimmäisestä paikasta pois haluavat voineet ylittää kuilua.
Perustavaa laatua oleva ymmärtäminen
Minulla oli jo asianmukainen ymmärrys kuvatuista paikoista, joten Herra ei oikonut ymmärrystäni puhuessamme, mikä on tärkeä ymmärtää huomioiden sen, mitä Hän sanoi myöhemmin. Maassa oli aiemmin kaksi säilytyspaikkaa: helvetti ja Aabrahamin helma tai paratiisi, jona se myös oli tunnettu. Helvetti on paikka, jonne epävanhurskaat ihmiset menivät ja paratiisi oli vanhurskaita ihmisiä varten. Sen sanottiin olevan puiston kaltainen paikka, jossa oli paljon ruohoa, puita, vettä ja kyky olla yhteydessä kaikkien vanhurskaiden kanssa.
Vanhurskaita kuolleita pidettiin vangittuna Aabrahamin helmassa/paratiisissa heidän odottaessaan lunastustaan. Ylösnousemuksen jälkeen Herra vei Paratiisin tai vangit saaliina taivaaseen, ja siitä on tullut osa sitä mitä tänään kutsumme taivaaksi.
Paavali opetti Ef. 4:8-10:ssä, että Jeesus laskeutui ensin maan alempiin osiin ja sitten nousi korkeuksiin johtaen vangit (omaksi) saaliikseen. Tästä syystä Herra ylösnoustessaan käski Mariaa olemaan koskematta Häneen*, sillä Hän ei vielä ollut noussut ylös Isän luo – Hän ei puhunut astumisestaan taivaaseen 40 päivää myöhemmin, vaan Hän nousi ylös viedäkseen Aabrahamin helman ja paratiisin pyhät taivaaseen ja astuakseen Isän eteen viimeisenä uhrina ihmiskunnan synneistä. *Joh. 20:17-19, **Hepr. 9:23-24
Maassa on jäljellä yksi säilytyspaikka, helvetti, minne epävanhurskaat edelleen menevät. Ylösnousemuksen jälkeen uskovat menevät nyt suoraan taivaaseen, kuten Paavali sanoi 'muuttaaksemme pois ruumiista ja päästäksemme kotiin Herran tykö", ja hänet temmattiin (ylös, engl. Raamatun käännös) paratiisiin* tai kolmanteen taivaaseen. (Ensimmäinen taivas on ilma/ilmakehä, toinen avaruus.) *2. Kor. 5:8, 12:1-4
Olemme tuominneet itsemme ja ottaneet Isän parannuskeinon syntiimme, Jeesuksen, ja meidät tullaan tuomitsemaan vain sen mukaisesti, mitä olemme tehneet pelastumisemme jälkeen. Epävanhurskaiden täytyy odottaa helvetissä, kunnes heidät tuomitaan tämän maanilmanajan lopussa*. Ilm. 20:11-15.
Jatkan...
Tuo oli ymmärrykseni tuona päivänä vuonna 1986 ja on yhä edelleenkin. Esitettyään tuon Raamatunkohdan Luukkaan evankeliumista ja tehden sen Hengen kautta tuoreeksi minussa, ikään kuin olisin tuijottanut tuota tekstiä, Hän jatkoi: "Huomaa, kuinka he olivat kuolleita ja kuitenkin heillä säilyi muisto tästä elämästä, he puhuivat toisilleen, kuulivat toisensa, rikas mies jopa koki helvetin kuumuuden ja tunsi suurta janoa. Heillä oli edelleen ne, mitä te kutsutte viideksi fyysiseksi aistiksi, vaikka fyysisesti he olivat kuolleita."
Hän kertoi minulle, että meidän viidellä fyysisellä aistillamme on juurensa hengen ihmisessämme ja nuo aistit itse asiassa virtaavat ulospäin fyysiseen kehoomme ja ovat yhteydessä, ja he, jotka haluavat olla herkkiä sille, kuinka ne toimivat, he voivat oppia. Hän sanoi tämän olevan sitä, miten ihmiset haistoivat taivaallisen tuoksun tai jopa kuoleman ja/tai riivaajien löyhkän ja miten toiset kuulivat enkelien laulavan – Hän sanoi, ettei se tapahdu fyysisin aistein, koska fyysiset aistit koskevat vain fyysistä maailmaa.
Tarvitsen tästä raamatunkohdan!
Sanoin Hänelle: "Pietari sanoi, että vaikka hän näki Sinun muuttuvan hänen edessään vuorella, 'meillä on lujempi profeetallinen sana'*, mikä tarkoittaa sitä, että niin suurenmoinen kuin tuo kokemus olikin, Raamatun tekstin täytyy aina käydä yksiin minkä tahansa hengellisen kokemuksen, näyn, tai unen kanssa, tai tuo kokemus täytyy panna sivuun Raamatun vastaisena – joten tarvitsen Raamatun kohdan tästä, Herra!" *2. Piet. 1:16-21
Hän hymyili ja viittasi sitten esimerkkeihin omasta elämästään: "Annan sinulle muutaman esimerkin: muistat, kun olin talossa, jonka katon läpi laskettiin alas eräs mies." Välittömästi näin Hengen kautta tuon raamatunkohdan Mk. 2:1-12:ssa yhtä tuoreena kuin jos olisin lukenut sen hetkeä aiemmin. Kuvittelin mielessäni, miltä tuon tilanteen on täytynyt näyttää ja Hän keskeytti ajatukseni: "Se talo oli pienempi kuin se mitä ajattelet." Joten kutistin sitä mielessäni silmäillen ympäri huonetta vasemmalta oikealle kaiken tapahtuessa niin luonnollisesti ja nopeasti, ettei minulla ollut aikaa analysoida keskusteluani Herran kanssa. "Tuo on suunnilleen oikea, ja ikkunoiden äärellä oli ihmisiä. Tuo on tarpeeksi lähellä. ", kun sopeutin ajatukseni siihen, miltä tilanteen on täytynyt näyttää.
"Siinä sanotaan, että kirjanoppineet ajattelivat sydämessään, kun kerroin miehelle, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi, ja että tunsin hengessäni, mitä he ajattelivat. En lukenut heidän ajatuksiaan, havaitsin hengessäni. Sana käyttää useita sanoja kuvaamaan sitä prosessia, jonka kautta mieli tarttuu hengessä oleviin aisteihin: havaita, erottaa, todistaa, ovat niiden joukossa."
Tässä kohdassa keskeytän siksi, että tila loppuu. Usean kerran opetuksessa Hän sanoi: "Sinun täytyy harjoittaa itseäsi tässä." Hän vertasi sielua/mieltä keinulaudan keskikohtaan, joka ensin katsoo yhteen suuntaan, toisessa päässä olevaan lihallisuuteen ja katsoo toiseen suuntaan henkeen. Hän puhui sopimisen voimasta, että jos mieli ja henki ovat yhtä mieltä, ruumis seuraisi niitä, ja kun ruumis ja mieli ovat yhteisymmärryksessä, henki seuraisi – joskus murehtien meidän tekemiemme päätösten vuoksi. Hän puhui elämisestä hengestä ulospäin sieluun ja siitä ulospäin ruumiiseen ja siitä, että jatkuvasti vaihtelen huomiotani fyysisten aistien ja hengellisten aistien välillä.
Hän käytti esimerkkejä minun omasta elämästäni yhden niistä ollessa se, kun kaupassa huomasin vanhemman naisen, joka kehonkielen perusteella näytti masentuneelta. Kun pysähdyin aistimaan hengessäni hänen tilaansa, sain juuri sen: masennuksen ja köyhyyden. Autoin häntä ottamaan jotakin korkealta hyllyltä, mutta hän ei ollut vastaanottavainen keskustelulle. Herra muistutti minua tuosta tapauksesta ja kävi kanssani läpi sen, kuinka huomasin naisen kehonkielen, joka kiinnitti huomioni ja sitten pysähdyin tarkistamaan hengellisesti, mitä oli tekeillä.
Jatkan ensi viikolla. Viimeinen asia, jonka sanon, on että hengessä/Hengessä rukoileminen on havaintoni mukaan paras tapa olla herkkä Isän asioille. Teen niin puoliääneen koko ajan, joskus muistuttaen itseäni siitä jos laiskistun, että minun täytyy ryhtyä siihen jälleen – kun rukoilet kielillä kuten Paavali sanoi, henkesi on aktiivinen ja se elämä virtaa ulospäin henkeesi – jos annat sen – jos mielesi ajattelee siihen suuntaan… enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
RSS Feed