Why doesn't God heal more often? 2 of 4: Healing and our responsiblity?
Miksei Jumala paranna useammin? 2/4; Parantuminen ja meidän vastuumme?
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka parantuminen on ennen kaikkea vahvistava merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mutta entäpä me uskovat? Eikö parantuminen kuulu meille?
Parantumista koskevat kysymykset – mennään yksityiskohtiin
Kun siirrymme pois parantumisen olemisesta merkki uskosta osattomille Jeesuksen väitteiden vahvistamiseksi, siihen, että parantuminen on yksi uskovaisena olemisen 'eduista', vastuu parantumisesta siirtyy Jumalalta meille. Mutta monet uskovat mielessään yhä luottavat siihen, että Jumala toimii suvereenisti kuten Hän toimisi uskosta osattoman kohdalla. Usein he päätyvät uskonkriisiin ymmärtämättä, mitkä tekijät ovat vaikuttamassa. Tutkitaanpa vastuuseemme kuuluvia tekijöitä.
Korinttilaisten ennakkoluulot ja riidat
1. Kor. 3: 3-15 Paavali paljasti, että joidenkuiden keskuudessa Korintissa oli kateutta ja riitaa. Hän kertoo heille tuollaisen olevan puuta, heinää ja olkia niin, että jos he pitävät sitä sydämessään aina kuolemaan saakka, silloin heidän seistessään Herran edessä tuo kaikki palaa. Hän sanoo heidän pelastuvan, mutta ikään kuin tulen läpi.
Myöhemmin 1. Kor. 11: 17-31:ssa hän paljastaa joidenkin olevan niin kateellisia ja riitaisia, etteivät he nauti Herran ehtoollista tai tapaa toisia uskovia. He tapaavat ensin keskenään ja sitten tulevat pääkokoontumista varten yhteen. Hän kertoo heille, että heillä on omat kotinsa, jossa he voivat syödä ja juoda, mutta heidän täytyy tulla yhteen kaikkien muiden kanssa sen sijaan, että olisivat erillään keskenään, ja oikein erottaa muusta Kristuksen ruumis, Kristuksen, joka teki meidät yhdeksi Hänessä.
Korintin seurakunnan tausta kerrotaan Apt. 18:ssa, missä näemme juutalaisten, roomalaisten ja kreikkalaisten kaikkien kokoontuvan yhdessä roomalaisen Justuksen talossa. Tiedämme historiasta, että Korintti oli satamakaupunki, jossa oli laaja skaala sosiaalisia kerroksia laivanvarustajista merimiehiin, kaupanomistajista myymälähenkilökuntaan ja kaikista eri roduista edustajia. Kulttuurin näkökulmasta roomalaisten yläluokkien edustajat eivät tavanneet alempien luokkien kanssa eivätkä juutalaiset koskaan seurustelleet sosiaalisesti pakanoiden kanssa – sitten he tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat kokoontua Justuksen kotona. Joten heillä oli sydämessään käsiteltävää.
Kun Paavali keskittyi joidenkuiden ennakkoluuloisuuteen – rodulliseen ja sosioekonomiseen – hän sanoi, että koska "he eivät ole erottaneet Herran ruumista, monet teistä ovat heikko ja sairaalloisia, ja monet ovat kuolleet varhain." Tänään sanoisimme, että heidän immuniteettijärjestelmänsä oli vaarantunut vihan, riitaisuuden ja ennakkoluuloisuuden johdosta ja se teki heidät heikoksi, sairaalloisiksi ja monet jopa olivat kuolleet ennenaikaisesti niiden sairauksien tuloksena, joista heidän nyt heikentynyt immuniteettijärjestelmänsä kyennyt selviytymään.
Mutta jos ystäväsi, sanotaanko vaikka Hengellä täyttynyt roomalainen, sairastui, et välittömästi ajatellut, että hänen juutalaisia kohtaan tuntemansa vihan olevan syy sille, miksi hän sairastui. Rukoilit hänen puolestaan, laskit kätesi hänen ylleen, karkotit jonkin tuntemattoman riivaajan ihan siltä varalta, että jokin sellainen oli sairastumisen syynä ja rukoilit ystäväsi puolesta ihmetellen, miksi Jumala ei häntä parantanut. Saatoit jopa voidella hänet öljyllä ihmetellen, missä parantuminen oli.
Parantuminen on saatavilla, mutta hänen ennakkoluulonsa, kateutensa, riidoissa oleminen, viha tai hänen tunteidensa ja sydämensä tila estävät häntä ottamasta vastaan. Jos hän kuoli, et ehkä koskaan saanut tietää, miksi Jumala ei häntä parantanut. Paavali kehotti korinttilaisia:
"tutkikaa itsenne, sillä jos me tutkimme (tuomitsemme) itsemme, Herra ei meitä tuomitse." Herra salli hänen kuolla varhain sen sijaan, että hänen vihansa olisi vienyt hänet syvemmälle syntiin. Se on Hänen tuomionsa asiassa Paavalin mukaan.
Yhteenveto: Meidän vastuullamme on rakkaudessa vaeltaminen ja synnistä kiinni pitäminen merkitsee, että avaamme itsemme sairaudelle, jota Jumala ei tule parantamaan, koska sydämemme on omalla vastuullamme. Jos parantaa katkeruuden ja vihan vallassa olevan ihmisen, se vain mahdollistaisi sen, että hän jatkaisi yhä syvemmälle syntiin eikä Jumala halua olla siinä osallinen. Niinpä Hän antaa hänen kokea sydämensä (tilan) seuraukset.
Toinen esimerkki: synnit ruumista vastaan.
Paavali sanoo 1. Kor. 6:18:ssa, että seksuaaliset synnit ovat ruumista vastaan ja käyvät ilmi ruumiissa. Tuo on yleisperiaate, jonka hän esittää laajemmassa asiayhteydessä: synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa.
Francis Hunter, joka yhdessä miehensä Charlesin kanssa, oli hyvin tunnettu 1970-luvun karismaattisen uudistuksen aikana parantumisen palvelutyöstään. Hän kertoi luoksensa turhautuneena tulleesta naisesta, joka sanoi: "Karkotan kalorit jälkiruoastani, mutta olen silti lihonut 10 paunaa (5 kg), mitä teen väärin?" Francis kertoi naiselle, että voimme karkottaa riivaajia, mutta kalorit ovat meidän vastuullamme. Hetki huulilla, ikuisesti lanteilla – tuo synti ruumistasi vastaan pysyy ruumiissasi.
Sama on totta huumeiden/lääkkeiden tai alkoholin väärinkäytön kohdalla, liiallisella työnteolla, tupakoimisella tai jopa liiallisella kuntoilulla. Liikaa juokseminen tai hölkkääminen tai painojen nostaminen niin ikään. Mikä sitten onkin ruumistamme kohtaan tekemämme synti, tuo synti pysyy ruumiissa. Se tarkoittaa, että se on meidän vastuullamme. Et voi olla 110 paunaa (50 kg) ylipainoinen ja jalkasi ja nivelesi ovat kipeät ja käännyt Jumalan puoleen, jotta Hän parantaisi nuo jalat ja nivelet – Hän voi antaa armoa, mutta sinä ylensöit, joten sinun täytyy ottaa tuo paino pois. Muuten se, että Jumala parantaa sinut, mahdollistaa ruumiin väärin käyttämisen ja mahdollistaa sinun lisätä vielä enemmän painoa noille ylityöllistetyille nivelille.
Eräs ortopedi kertoi minulle, että jokainen ylimäärinen 5 paunaa (2,2 kg), jonka ihminen painaa, rasittaa kumpaakin polvea 100 paunan (45 kg) verran joka askelella. Se tarkoittaa, että 50 paunan (22 kg) ylipainoa lisää 1000 paunaa (453 kg) joka askelella. Se on meidän vastuullamme, ei Jumalan.
Jeesus paransi ihmisiä, jotka tarvitsivat parantumista ilman omaa syytään.
Evankeliumeissa näemme Jeesuksen parantaneen vammautumisia, jotka eivät johtuneet ruumista vastaan tehdyistä synneistä. Miehellä, jolla oli surkastunut käsi Mk 3: 1-5:ssä, tila oli epäilemättä vammautumisen aikaan saama, sillä sitä kuvattiin sanalla 'surkastunut', mikä tarkoittaa sen olleen ehjä, mutta jotain tapahtui ja se teki kädestä käyttökelvottoman. Matt. 15:30:ssa sanotaan Jeesuksen parantaneen raajarikkoja, mikä tarkoittaa vammautumista. Näemme parantumisia sokeana syntyneen, rampojen, kuurojen ja mykkien jne. kohdalla, ne ovat tiloja, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Emme näe Jeesuksen parantaneen ihmisiä, jotka aiheuttivat oman sairautensa laiminlyömällä tai käyttämällä väärin ruumistaan.
Usko ei ole mitään sellaista, jonka takana piileskelemme, koska meitä pelottaa mennä lääkäriin. Emmekä voi vedota uskoon silloin, kun kykyjemme rajoissa on tehdä jotakin käytännöllistä parantumiseksemme. Eräs lähetystyöntekijäystävä huomautti kerran, että syy sille miksi he näkivät niin monia ihmeitä, oli: heidän asuinpaikassaan ei ollut lääkäreitä, apteekkeja tai lääkkeitä, joten Jumala paransi heidät. Mutta kun nuo asiat tulivat ihmisten ulottuville, ihmeiden lukumäärä laski. Kuinka tasapainoilemme lääketieteen ja Jumalan ja pelkojemme välillä ja onko parantumista niille vaivoille, jotka saimme ennen kuin opimme tuntemaan Herran?
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Miksei Jumala paranna useammin? 2/4; Parantuminen ja meidän vastuumme?
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka parantuminen on ennen kaikkea vahvistava merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mutta entäpä me uskovat? Eikö parantuminen kuulu meille?
Parantumista koskevat kysymykset – mennään yksityiskohtiin
Kun siirrymme pois parantumisen olemisesta merkki uskosta osattomille Jeesuksen väitteiden vahvistamiseksi, siihen, että parantuminen on yksi uskovaisena olemisen 'eduista', vastuu parantumisesta siirtyy Jumalalta meille. Mutta monet uskovat mielessään yhä luottavat siihen, että Jumala toimii suvereenisti kuten Hän toimisi uskosta osattoman kohdalla. Usein he päätyvät uskonkriisiin ymmärtämättä, mitkä tekijät ovat vaikuttamassa. Tutkitaanpa vastuuseemme kuuluvia tekijöitä.
Korinttilaisten ennakkoluulot ja riidat
1. Kor. 3: 3-15 Paavali paljasti, että joidenkuiden keskuudessa Korintissa oli kateutta ja riitaa. Hän kertoo heille tuollaisen olevan puuta, heinää ja olkia niin, että jos he pitävät sitä sydämessään aina kuolemaan saakka, silloin heidän seistessään Herran edessä tuo kaikki palaa. Hän sanoo heidän pelastuvan, mutta ikään kuin tulen läpi.
Myöhemmin 1. Kor. 11: 17-31:ssa hän paljastaa joidenkin olevan niin kateellisia ja riitaisia, etteivät he nauti Herran ehtoollista tai tapaa toisia uskovia. He tapaavat ensin keskenään ja sitten tulevat pääkokoontumista varten yhteen. Hän kertoo heille, että heillä on omat kotinsa, jossa he voivat syödä ja juoda, mutta heidän täytyy tulla yhteen kaikkien muiden kanssa sen sijaan, että olisivat erillään keskenään, ja oikein erottaa muusta Kristuksen ruumis, Kristuksen, joka teki meidät yhdeksi Hänessä.
Korintin seurakunnan tausta kerrotaan Apt. 18:ssa, missä näemme juutalaisten, roomalaisten ja kreikkalaisten kaikkien kokoontuvan yhdessä roomalaisen Justuksen talossa. Tiedämme historiasta, että Korintti oli satamakaupunki, jossa oli laaja skaala sosiaalisia kerroksia laivanvarustajista merimiehiin, kaupanomistajista myymälähenkilökuntaan ja kaikista eri roduista edustajia. Kulttuurin näkökulmasta roomalaisten yläluokkien edustajat eivät tavanneet alempien luokkien kanssa eivätkä juutalaiset koskaan seurustelleet sosiaalisesti pakanoiden kanssa – sitten he tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat kokoontua Justuksen kotona. Joten heillä oli sydämessään käsiteltävää.
Kun Paavali keskittyi joidenkuiden ennakkoluuloisuuteen – rodulliseen ja sosioekonomiseen – hän sanoi, että koska "he eivät ole erottaneet Herran ruumista, monet teistä ovat heikko ja sairaalloisia, ja monet ovat kuolleet varhain." Tänään sanoisimme, että heidän immuniteettijärjestelmänsä oli vaarantunut vihan, riitaisuuden ja ennakkoluuloisuuden johdosta ja se teki heidät heikoksi, sairaalloisiksi ja monet jopa olivat kuolleet ennenaikaisesti niiden sairauksien tuloksena, joista heidän nyt heikentynyt immuniteettijärjestelmänsä kyennyt selviytymään.
Mutta jos ystäväsi, sanotaanko vaikka Hengellä täyttynyt roomalainen, sairastui, et välittömästi ajatellut, että hänen juutalaisia kohtaan tuntemansa vihan olevan syy sille, miksi hän sairastui. Rukoilit hänen puolestaan, laskit kätesi hänen ylleen, karkotit jonkin tuntemattoman riivaajan ihan siltä varalta, että jokin sellainen oli sairastumisen syynä ja rukoilit ystäväsi puolesta ihmetellen, miksi Jumala ei häntä parantanut. Saatoit jopa voidella hänet öljyllä ihmetellen, missä parantuminen oli.
Parantuminen on saatavilla, mutta hänen ennakkoluulonsa, kateutensa, riidoissa oleminen, viha tai hänen tunteidensa ja sydämensä tila estävät häntä ottamasta vastaan. Jos hän kuoli, et ehkä koskaan saanut tietää, miksi Jumala ei häntä parantanut. Paavali kehotti korinttilaisia:
"tutkikaa itsenne, sillä jos me tutkimme (tuomitsemme) itsemme, Herra ei meitä tuomitse." Herra salli hänen kuolla varhain sen sijaan, että hänen vihansa olisi vienyt hänet syvemmälle syntiin. Se on Hänen tuomionsa asiassa Paavalin mukaan.
Yhteenveto: Meidän vastuullamme on rakkaudessa vaeltaminen ja synnistä kiinni pitäminen merkitsee, että avaamme itsemme sairaudelle, jota Jumala ei tule parantamaan, koska sydämemme on omalla vastuullamme. Jos parantaa katkeruuden ja vihan vallassa olevan ihmisen, se vain mahdollistaisi sen, että hän jatkaisi yhä syvemmälle syntiin eikä Jumala halua olla siinä osallinen. Niinpä Hän antaa hänen kokea sydämensä (tilan) seuraukset.
Toinen esimerkki: synnit ruumista vastaan.
Paavali sanoo 1. Kor. 6:18:ssa, että seksuaaliset synnit ovat ruumista vastaan ja käyvät ilmi ruumiissa. Tuo on yleisperiaate, jonka hän esittää laajemmassa asiayhteydessä: synnit ruumista vastaan pysyvät ruumiissa.
Francis Hunter, joka yhdessä miehensä Charlesin kanssa, oli hyvin tunnettu 1970-luvun karismaattisen uudistuksen aikana parantumisen palvelutyöstään. Hän kertoi luoksensa turhautuneena tulleesta naisesta, joka sanoi: "Karkotan kalorit jälkiruoastani, mutta olen silti lihonut 10 paunaa (5 kg), mitä teen väärin?" Francis kertoi naiselle, että voimme karkottaa riivaajia, mutta kalorit ovat meidän vastuullamme. Hetki huulilla, ikuisesti lanteilla – tuo synti ruumistasi vastaan pysyy ruumiissasi.
Sama on totta huumeiden/lääkkeiden tai alkoholin väärinkäytön kohdalla, liiallisella työnteolla, tupakoimisella tai jopa liiallisella kuntoilulla. Liikaa juokseminen tai hölkkääminen tai painojen nostaminen niin ikään. Mikä sitten onkin ruumistamme kohtaan tekemämme synti, tuo synti pysyy ruumiissa. Se tarkoittaa, että se on meidän vastuullamme. Et voi olla 110 paunaa (50 kg) ylipainoinen ja jalkasi ja nivelesi ovat kipeät ja käännyt Jumalan puoleen, jotta Hän parantaisi nuo jalat ja nivelet – Hän voi antaa armoa, mutta sinä ylensöit, joten sinun täytyy ottaa tuo paino pois. Muuten se, että Jumala parantaa sinut, mahdollistaa ruumiin väärin käyttämisen ja mahdollistaa sinun lisätä vielä enemmän painoa noille ylityöllistetyille nivelille.
Eräs ortopedi kertoi minulle, että jokainen ylimäärinen 5 paunaa (2,2 kg), jonka ihminen painaa, rasittaa kumpaakin polvea 100 paunan (45 kg) verran joka askelella. Se tarkoittaa, että 50 paunan (22 kg) ylipainoa lisää 1000 paunaa (453 kg) joka askelella. Se on meidän vastuullamme, ei Jumalan.
Jeesus paransi ihmisiä, jotka tarvitsivat parantumista ilman omaa syytään.
Evankeliumeissa näemme Jeesuksen parantaneen vammautumisia, jotka eivät johtuneet ruumista vastaan tehdyistä synneistä. Miehellä, jolla oli surkastunut käsi Mk 3: 1-5:ssä, tila oli epäilemättä vammautumisen aikaan saama, sillä sitä kuvattiin sanalla 'surkastunut', mikä tarkoittaa sen olleen ehjä, mutta jotain tapahtui ja se teki kädestä käyttökelvottoman. Matt. 15:30:ssa sanotaan Jeesuksen parantaneen raajarikkoja, mikä tarkoittaa vammautumista. Näemme parantumisia sokeana syntyneen, rampojen, kuurojen ja mykkien jne. kohdalla, ne ovat tiloja, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Emme näe Jeesuksen parantaneen ihmisiä, jotka aiheuttivat oman sairautensa laiminlyömällä tai käyttämällä väärin ruumistaan.
Usko ei ole mitään sellaista, jonka takana piileskelemme, koska meitä pelottaa mennä lääkäriin. Emmekä voi vedota uskoon silloin, kun kykyjemme rajoissa on tehdä jotakin käytännöllistä parantumiseksemme. Eräs lähetystyöntekijäystävä huomautti kerran, että syy sille miksi he näkivät niin monia ihmeitä, oli: heidän asuinpaikassaan ei ollut lääkäreitä, apteekkeja tai lääkkeitä, joten Jumala paransi heidät. Mutta kun nuo asiat tulivat ihmisten ulottuville, ihmeiden lukumäärä laski. Kuinka tasapainoilemme lääketieteen ja Jumalan ja pelkojemme välillä ja onko parantumista niille vaivoille, jotka saimme ennen kuin opimme tuntemaan Herran?
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed