Fear & Discernment #4 (Paul)
Pelko & erottelukyky, osa 4 (Paavali)
Hei kaikki,
Asuimme Coloradossa kun kolme poikaamme oli pieniä ja eräänä vapaapäivänä päätimme suunnata kulkumme vuorille. Barb oli sinä aamuna valmistanut neljän miehensä tyydytykseksi aterian, jonka voisi lämmittää myöhemmin: kotitekoista juustomakaronia, johon oli sekoitettu kinkkukuutioita. Lämmitä vihreitä papuja ja lisää valmista kylmää omenakastiketta ja siinä olisi kuninkaalle kelpaava ateria!
Heti kun juustokastike, makaronit ja kinkku oli sekoitettu ja kaadettu suureen uunivuokaan, Barb pani vuoan päälle tiiviisti muovikääreen ja sujautti vuoan jääkaappiin.
Lasinsirpaleita?
Meillä oli upea päivä, mutta olimme hyvin nälkäisiä heti kotiin tultuamme. Pojat siistiytyivät ja Barb lämmitti päivällisen ja pian olimme pöydän ääressä valmiina käymään ruokaan käsiksi. Mutta Barb ja minä huomasimme juustomakaronin päällä jotakin, joka näytti olevan teräviä valossa kiiluvia lasinsirpaleita. Ne olivat kiiltäviä ja erikokoisia ja -mallisia ja me tutkimme jääkaapin nähdäksemme, oliko joku lasista tehty astia mennyt rikki ja pudonnut päivällisemme päälle. Ei mikään. Olimme hämmentyneitä ja pelkäsimme sitä, että pojat ottavat homman omiin käsiinsä ja alkavat kauhoa päivällistä omille lautasilleen.
Poimin varovasti terävältä kolmiomaiselta palaselta näyttävän osan, mutta se olikin pehmeä ja taipuisa. Sitten huomasin jotakin sulaneena vadin sivuilla, ja meillä välähti: Barb oli pannut vuoan uuniin niin kiireessä saadakseen meidät ruokituksi, että hän oli unohtanut poistaa muovikääreen! Se oli sulanut päälle ja näytti siltä kuin lasi olisi sirpaleina pudonnut pitkin ja poikin juustomakaronimme päälle!
Voitte kuvitella näkymän: kolme nälkäistä poikaa tuijottamassa meitä järkyttyneinä odottamassa suuria lusikallisia juustoista herkkua lautasilleen, mutta hämmentyneinä meidän yhtäkkisestä odotuskuviostamme: kupliva juustomakaroni kutsumassa heitä, äiti ja isä tuijottamassa toisiaan kysellen, mitä me nyt teemme? Ja yksi koira toivomassa ruoantähteitä ja ajattelemassa asioiden sujuvan sen näkökulmasta hetki hetkeltä paremmin.
Lopulta teimme kuin liikkeenjohdollisen päätöksen: otetaan pois juustomakaronin päällimmäisin kerros pois, rukoillaan ruoan yli ja syödään! Tässä sitä ollaan yli 25 vuotta myöhemmin eikä kukaan ole kärsinyt kokemuksesta hitustakaan, mutta Barb ja minä nauramme yhä tuolle jutulle. Toivottavasti pojat ovat unohtaneet sen. (Kerroin tämän tarinan hänen luvallaan, lol)
Ja tällä on tekemistä pelon ja erottelukyvyn kanssa niin kuin millä tavalla?
Monet kristityt ovat kuin tuo juustomakaroni – elämät Herrassa ovat rikkaat ja maukkaat, he ovat kuplivan kuumia Jeesukselle – kuitenkin pintaa kuorruttavat pelon sirpaleet. He ovat epävarmoja siitä, mitä seuraavaksi tehdä. Monet eivät ole varmoja onko pienen määrän pelkoa 'syöminen' OK vai pitääkö kuoria kaikki pois pinnalta ja jatkaa eteenpäin? Onko tämä pelko paholaisesta vai onko se jotakin, mistä Jumala varoittaa? Käytätkö tervettä järkeä, ryhdytkö oikeaan toimenpiteeseen ja 'syötkö' kuitenkin?
Apt. 27:ssa Paavali on vanki, joka on astumassa laivaan matkustaakseen Roomaan. Vankina oleminen merkitsi sitä, että toiset kertoivat hänelle, koska hän sai syödä, nukkua, käydä vessassa ja mihin istuutua. Mutta Paavali sai ilmestyksen Jumalalta jakeessa 10: "Herrat, havaitsen (käytetty termi merkitsee aina sitä, että mieli huomaa jotakin hengessä), että tällä matkalla tulee paljon tuhoa ja vahinkoa laivalle, lastille ja elämillemme!"
Usein Jumala näyttää meille paholaisen suunnitelmat
Voitte kuvitella sen pelon ja huolen joka Paavalilla vankina oli – hänen elämänsä ei ollut hänen omansa. Hän havaitsi, että he tulisivat menettämään laivan, lastin ja elämänsä, mutta oli voimaton tekemään sen suhteen mitään.
Pelko asettuu meihin usein silloin, kun emme voi kontrolloida olosuhteitamme. Toiset tekevät asioita, joista tiedämme, toisinaan terveen järjen ja elämän kokemuksen kautta, että ne päätyvät katastrofiin, toisinaan tiedämme Jumalalta tulleen ilmestyksen kautta, kuten Paavalilla tässä oli – mutta meidän täytyy seurata heidän mukanaan, koska he ovat auktoriteettiasemassa tai olosuhteet määräävät heidän toimenpiteensä tai onnettomuuksia sattuu. Kaikki nämä asiat aikaansaavat pelkoa, mikä on aivan luonnollista – kukaan ei halua olla tilanteissa, joita emme voi kontrolloida ja tilanteesta tekee pahemman se, että tiedämme Hengen kautta katastrofin olevan tulossa.
Kuitenkin jakeessa 27 noin kaksi viikkoa myöhemmin heidän ollessaan myrskyn ajamina ja ilman ruokaa tuon saman ajan enkeli seisoi Paavali edessä sanoen: "Älä pelkää Paavali, sillä sinut täytyy tuoda keisarin eteen. Ja katso, Jumala on myös säästänyt kaikki ne, jotka kanssasi purjehtivat." Ilmeisesti enkeli kertoi Paavalille enemmän kuin tässä lainattiin, sillä Paavali kertoi kumppaneilleen, että he haaksirikkoutuisivat saarelle ja henkensä säästääkseen heidän ei tullut jättää laivaa ennen kuin se alkoi hajota rannalla. (jakeet 26,31)
Ymmärtäkää tämä kuva – jakeessa 10 Jumala näyttää Paavalille, että he menettäisivät laivan, lastin ja henkensä jos lähtisivät purjehdukselle. Jakeessa 24 enkeli ilmestyy ilmoittaen Jumalan puuttuneen tilanteeseen – laiva ja lasti tultaisiin yhä menettämään mutta kaikki 276 henkeä pelastuisi (voisi pelastua, jos he noudattaisivat ohjeita)
Se merkitsee sitä, että Jumala näytti Paavalille paholaisen suunnitelman siitä, mitä tapahtuisi, JOS sen sallittaisiin jatkua.
Pelko ja ilmestys
Heinäkuussa 1986 minulla oli hengellinen uni, jossa olin toisessa maassa, etupenkillä matkustajan puolella pakettiautossa, jonka kuljettaja ei puhunut englantia, tuskin tunsin ihmisiä takanani olevalla penkillä enkä tuntenut lainkaan taaimmaisilla penkeillä olijoita.
Ajoimme soratietä pitkin vuoristotiellä yöaikaan, käännyimme vasemmalle liian nopealla vauhdilla, liu'uimme pois tieltä, ja auto kiepsahti oikealle puolelle. Käsivarteni rusentui tilapäisesti maan ja ikkunapuitteen väliin, mutta pysyin vetämään sen pois ja päättelemään, etten ollut loukkaantunut. Kaikki muut olivat kuitenkin loukkaantuneet, oli yö, olin vieraassa maassa korvessa – ja sitten heräsin hikisenä.
Heti kun heräsin, otin auktoriteetin paholaisen yli, käskin hänen pysäyttää tuo suunnitelma ja kerroin hänelle, etten salli tuon tapahtua, sitten pyysin Isää lähettämään enkelinsä varmistamaan, ettei se tapahtuisi. Tuo oli heinäkuussa.
Lokakuun 1 päivänä olin vuoristokylässä Meksikossa, Herra oli juuri ilmestynyt minulle ja myöhemmin myös tulkilleni, naiselle nimeltä Dora, sen jälkeen oli päivällinen ja seurakunnan jumalanpalvelus ja nyt olimme matkalla takaisin.
Oli noin 9:30 illalla (21.30) kun tila-auton ajaja, kylästä oleva mies, ja lähetystyöntekijä Carl sekä Dora ynnä kuljettajan perhe valmistautuivat menemään pakettiautoon. Kosketin kädelläni matkustajan puoleisen sivuoven kädensijaa ja heinäkuinen uneni tulvi mieleeni.
“Dora! Vau, minulla oli juuri déjà vu –kokemus. Näin tämän kaiken unessa muutama kuukausi sitten ja se päättyi kolariin." Hän sanoi: "Se on outoa, kaksi päivää sitten minulla oli samanlainen uni kolarista, joka sattui palatessa palvelutyössä vietetyn päivän jälkeen." Niinpä me (minun kohdallani uudelleen) otimme auktoriteetin paholaisen yli, käskimme häntä, ettei hänen hyökkäyksensä sallittaisi tapahtua ja pyysimme Isää lähettämään enkelit tekemään osansa meidän suojelemiseksi.
Tuon tehtyämme menimme autoon – kuljettaja joka ei puhunut englantia, minä matkustajan puolelle. Carl ja Dora, joita tunsin vähän, taakseni, ja kuljettajan perhe, jota en tuntenut lainkaan, ihan taakse. Suunnatessamme alas vuoristotietä, soratietä, olin aluksi vähän hermostunut, sitten asettauduin, koska uskoin Jeesuksen nimen voimaan, tunsin auktoriteettini ja luotin Herraan.
Kerron lopun tarinasta kirjassani “Pursuing the Seasons of God” (suom. Noudata Jumalan kausia, ei suomennettu), joten en käsittele sitä tässä muuten kuin kertomalla, että minä, Dora ja myöhemmin Carl näki kolme enkeliä seisomassa siinä kohdassa, missä ajovalojen kiilat päättyivät liikkumassa täysin samassa vauhdissa auton kanssa, ja Dora ja minä kumpikin tunnistimme sen kaarteen, jossa kolaria ei koskaan tapahtunut. Kun pääsimme alas vuorelta ja tiestä tuli päällystetty, enkelit lähtivät.
Unet olivat Jumalan ilmestystä siitä, mitä tapahtuisi, jollei paholaisen suunnitelmaan puututtaisi
Onko kuulemasi ja näkemäsi ilmestys siitä, mitä paholainen on suunnitellut vai onko se ihmiskäden aikaansaannosta ja tulee tapahtumaan kuitenkin? Jos kyse on paholaisesta, voit ottaa auktoriteetin sen yli ja pyytää Isää lähettämään enkeleitä varmistamaan, että HÄNEN tahtonsa tapahtuu sen sijaan. Jos kyse on ihmiskäden aikaansaannoksesta, voit pyytää Isän huolenpitoa ja suojaa, ottaen auktoriteetin kaiken mahdollisen yli, jota paholainen on suunnitellut tuolle ajanjaksolle.
Monet, monet ihmiset, jotka eivät tiedä Jumalan säännöllisesti näyttävän paholaisen suunnitelmat, jos niihin ei puututa, ajattelevat kyseessä olevan Jumalan ja päätyvät nuhtelemaan Pyhää Henkeä, joka paljastaa asian heille siksi, että he voivat ottaa auktoriteetin ja rukoilla, ettei se tapahdu!
Koska he kokevat pelkoa ilmestyksessä, heiltä jää huomaamatta se rauha, joka myös aina seuraa Isältä tulevan ilmestyksen mukana. Ettekö ajattele, että Joosef ja Faarao tunsivat vähän pelkoa, kun Jumala paljasti unessa tulevan seitsemän vuoden nälänhädän? Mutta he tekivät valmisteluja, koska heille esitettiin, että se tulee tapahtumaan – ei mitään paholaista nuhdeltavana, nälänhätä oli tulossa, joten heidän täytyi valmistautua.
Kun kyse on vain paholaisesta esittämässä pahoja kuvitelmia, ei ole mitään rauhaa. Jumalan ilmestyksen kohdalla rauha seuraa aina sitä pelottavaa näkymää, jota teille näytetään. Oli kyse kummasta tahansa, ottakaa auktoriteetti paholaisen yli, pyytäkää Isältä Hänen armoaan, suojeluaan ja huolenpitoaan – ja jos olette Paavalin tapauksen mukaisessa tilanteessa, jota ette voi kontrolloida tai minun tapaukseni mukaisessa tilanteessa, jossa minun täytyi mennä tuohon pakettiautoon, keskittykää uskoon Häneen, Hänen nimensä voimaan ja Hänen teitä varten oleviin suunnitelmiinsa.
Teidän täytyy päätellä, onko juustomakaronienne päällys särkyneen lasin vai sulaneen muovin peittämä sekä syöttekö sen kuitenkin vai noukitte pois. Ryhtykää asianmukaiseen toimenpiteeseen älkääkä antako pienen pelon estää teitä saamasta hienoa ateriaa Herrassa.
Ensi viikolla tavataan, siunauksin,
John Fenn
Pelko & erottelukyky, osa 4 (Paavali)
Hei kaikki,
Asuimme Coloradossa kun kolme poikaamme oli pieniä ja eräänä vapaapäivänä päätimme suunnata kulkumme vuorille. Barb oli sinä aamuna valmistanut neljän miehensä tyydytykseksi aterian, jonka voisi lämmittää myöhemmin: kotitekoista juustomakaronia, johon oli sekoitettu kinkkukuutioita. Lämmitä vihreitä papuja ja lisää valmista kylmää omenakastiketta ja siinä olisi kuninkaalle kelpaava ateria!
Heti kun juustokastike, makaronit ja kinkku oli sekoitettu ja kaadettu suureen uunivuokaan, Barb pani vuoan päälle tiiviisti muovikääreen ja sujautti vuoan jääkaappiin.
Lasinsirpaleita?
Meillä oli upea päivä, mutta olimme hyvin nälkäisiä heti kotiin tultuamme. Pojat siistiytyivät ja Barb lämmitti päivällisen ja pian olimme pöydän ääressä valmiina käymään ruokaan käsiksi. Mutta Barb ja minä huomasimme juustomakaronin päällä jotakin, joka näytti olevan teräviä valossa kiiluvia lasinsirpaleita. Ne olivat kiiltäviä ja erikokoisia ja -mallisia ja me tutkimme jääkaapin nähdäksemme, oliko joku lasista tehty astia mennyt rikki ja pudonnut päivällisemme päälle. Ei mikään. Olimme hämmentyneitä ja pelkäsimme sitä, että pojat ottavat homman omiin käsiinsä ja alkavat kauhoa päivällistä omille lautasilleen.
Poimin varovasti terävältä kolmiomaiselta palaselta näyttävän osan, mutta se olikin pehmeä ja taipuisa. Sitten huomasin jotakin sulaneena vadin sivuilla, ja meillä välähti: Barb oli pannut vuoan uuniin niin kiireessä saadakseen meidät ruokituksi, että hän oli unohtanut poistaa muovikääreen! Se oli sulanut päälle ja näytti siltä kuin lasi olisi sirpaleina pudonnut pitkin ja poikin juustomakaronimme päälle!
Voitte kuvitella näkymän: kolme nälkäistä poikaa tuijottamassa meitä järkyttyneinä odottamassa suuria lusikallisia juustoista herkkua lautasilleen, mutta hämmentyneinä meidän yhtäkkisestä odotuskuviostamme: kupliva juustomakaroni kutsumassa heitä, äiti ja isä tuijottamassa toisiaan kysellen, mitä me nyt teemme? Ja yksi koira toivomassa ruoantähteitä ja ajattelemassa asioiden sujuvan sen näkökulmasta hetki hetkeltä paremmin.
Lopulta teimme kuin liikkeenjohdollisen päätöksen: otetaan pois juustomakaronin päällimmäisin kerros pois, rukoillaan ruoan yli ja syödään! Tässä sitä ollaan yli 25 vuotta myöhemmin eikä kukaan ole kärsinyt kokemuksesta hitustakaan, mutta Barb ja minä nauramme yhä tuolle jutulle. Toivottavasti pojat ovat unohtaneet sen. (Kerroin tämän tarinan hänen luvallaan, lol)
Ja tällä on tekemistä pelon ja erottelukyvyn kanssa niin kuin millä tavalla?
Monet kristityt ovat kuin tuo juustomakaroni – elämät Herrassa ovat rikkaat ja maukkaat, he ovat kuplivan kuumia Jeesukselle – kuitenkin pintaa kuorruttavat pelon sirpaleet. He ovat epävarmoja siitä, mitä seuraavaksi tehdä. Monet eivät ole varmoja onko pienen määrän pelkoa 'syöminen' OK vai pitääkö kuoria kaikki pois pinnalta ja jatkaa eteenpäin? Onko tämä pelko paholaisesta vai onko se jotakin, mistä Jumala varoittaa? Käytätkö tervettä järkeä, ryhdytkö oikeaan toimenpiteeseen ja 'syötkö' kuitenkin?
Apt. 27:ssa Paavali on vanki, joka on astumassa laivaan matkustaakseen Roomaan. Vankina oleminen merkitsi sitä, että toiset kertoivat hänelle, koska hän sai syödä, nukkua, käydä vessassa ja mihin istuutua. Mutta Paavali sai ilmestyksen Jumalalta jakeessa 10: "Herrat, havaitsen (käytetty termi merkitsee aina sitä, että mieli huomaa jotakin hengessä), että tällä matkalla tulee paljon tuhoa ja vahinkoa laivalle, lastille ja elämillemme!"
Usein Jumala näyttää meille paholaisen suunnitelmat
Voitte kuvitella sen pelon ja huolen joka Paavalilla vankina oli – hänen elämänsä ei ollut hänen omansa. Hän havaitsi, että he tulisivat menettämään laivan, lastin ja elämänsä, mutta oli voimaton tekemään sen suhteen mitään.
Pelko asettuu meihin usein silloin, kun emme voi kontrolloida olosuhteitamme. Toiset tekevät asioita, joista tiedämme, toisinaan terveen järjen ja elämän kokemuksen kautta, että ne päätyvät katastrofiin, toisinaan tiedämme Jumalalta tulleen ilmestyksen kautta, kuten Paavalilla tässä oli – mutta meidän täytyy seurata heidän mukanaan, koska he ovat auktoriteettiasemassa tai olosuhteet määräävät heidän toimenpiteensä tai onnettomuuksia sattuu. Kaikki nämä asiat aikaansaavat pelkoa, mikä on aivan luonnollista – kukaan ei halua olla tilanteissa, joita emme voi kontrolloida ja tilanteesta tekee pahemman se, että tiedämme Hengen kautta katastrofin olevan tulossa.
Kuitenkin jakeessa 27 noin kaksi viikkoa myöhemmin heidän ollessaan myrskyn ajamina ja ilman ruokaa tuon saman ajan enkeli seisoi Paavali edessä sanoen: "Älä pelkää Paavali, sillä sinut täytyy tuoda keisarin eteen. Ja katso, Jumala on myös säästänyt kaikki ne, jotka kanssasi purjehtivat." Ilmeisesti enkeli kertoi Paavalille enemmän kuin tässä lainattiin, sillä Paavali kertoi kumppaneilleen, että he haaksirikkoutuisivat saarelle ja henkensä säästääkseen heidän ei tullut jättää laivaa ennen kuin se alkoi hajota rannalla. (jakeet 26,31)
Ymmärtäkää tämä kuva – jakeessa 10 Jumala näyttää Paavalille, että he menettäisivät laivan, lastin ja henkensä jos lähtisivät purjehdukselle. Jakeessa 24 enkeli ilmestyy ilmoittaen Jumalan puuttuneen tilanteeseen – laiva ja lasti tultaisiin yhä menettämään mutta kaikki 276 henkeä pelastuisi (voisi pelastua, jos he noudattaisivat ohjeita)
Se merkitsee sitä, että Jumala näytti Paavalille paholaisen suunnitelman siitä, mitä tapahtuisi, JOS sen sallittaisiin jatkua.
Pelko ja ilmestys
Heinäkuussa 1986 minulla oli hengellinen uni, jossa olin toisessa maassa, etupenkillä matkustajan puolella pakettiautossa, jonka kuljettaja ei puhunut englantia, tuskin tunsin ihmisiä takanani olevalla penkillä enkä tuntenut lainkaan taaimmaisilla penkeillä olijoita.
Ajoimme soratietä pitkin vuoristotiellä yöaikaan, käännyimme vasemmalle liian nopealla vauhdilla, liu'uimme pois tieltä, ja auto kiepsahti oikealle puolelle. Käsivarteni rusentui tilapäisesti maan ja ikkunapuitteen väliin, mutta pysyin vetämään sen pois ja päättelemään, etten ollut loukkaantunut. Kaikki muut olivat kuitenkin loukkaantuneet, oli yö, olin vieraassa maassa korvessa – ja sitten heräsin hikisenä.
Heti kun heräsin, otin auktoriteetin paholaisen yli, käskin hänen pysäyttää tuo suunnitelma ja kerroin hänelle, etten salli tuon tapahtua, sitten pyysin Isää lähettämään enkelinsä varmistamaan, ettei se tapahtuisi. Tuo oli heinäkuussa.
Lokakuun 1 päivänä olin vuoristokylässä Meksikossa, Herra oli juuri ilmestynyt minulle ja myöhemmin myös tulkilleni, naiselle nimeltä Dora, sen jälkeen oli päivällinen ja seurakunnan jumalanpalvelus ja nyt olimme matkalla takaisin.
Oli noin 9:30 illalla (21.30) kun tila-auton ajaja, kylästä oleva mies, ja lähetystyöntekijä Carl sekä Dora ynnä kuljettajan perhe valmistautuivat menemään pakettiautoon. Kosketin kädelläni matkustajan puoleisen sivuoven kädensijaa ja heinäkuinen uneni tulvi mieleeni.
“Dora! Vau, minulla oli juuri déjà vu –kokemus. Näin tämän kaiken unessa muutama kuukausi sitten ja se päättyi kolariin." Hän sanoi: "Se on outoa, kaksi päivää sitten minulla oli samanlainen uni kolarista, joka sattui palatessa palvelutyössä vietetyn päivän jälkeen." Niinpä me (minun kohdallani uudelleen) otimme auktoriteetin paholaisen yli, käskimme häntä, ettei hänen hyökkäyksensä sallittaisi tapahtua ja pyysimme Isää lähettämään enkelit tekemään osansa meidän suojelemiseksi.
Tuon tehtyämme menimme autoon – kuljettaja joka ei puhunut englantia, minä matkustajan puolelle. Carl ja Dora, joita tunsin vähän, taakseni, ja kuljettajan perhe, jota en tuntenut lainkaan, ihan taakse. Suunnatessamme alas vuoristotietä, soratietä, olin aluksi vähän hermostunut, sitten asettauduin, koska uskoin Jeesuksen nimen voimaan, tunsin auktoriteettini ja luotin Herraan.
Kerron lopun tarinasta kirjassani “Pursuing the Seasons of God” (suom. Noudata Jumalan kausia, ei suomennettu), joten en käsittele sitä tässä muuten kuin kertomalla, että minä, Dora ja myöhemmin Carl näki kolme enkeliä seisomassa siinä kohdassa, missä ajovalojen kiilat päättyivät liikkumassa täysin samassa vauhdissa auton kanssa, ja Dora ja minä kumpikin tunnistimme sen kaarteen, jossa kolaria ei koskaan tapahtunut. Kun pääsimme alas vuorelta ja tiestä tuli päällystetty, enkelit lähtivät.
Unet olivat Jumalan ilmestystä siitä, mitä tapahtuisi, jollei paholaisen suunnitelmaan puututtaisi
Onko kuulemasi ja näkemäsi ilmestys siitä, mitä paholainen on suunnitellut vai onko se ihmiskäden aikaansaannosta ja tulee tapahtumaan kuitenkin? Jos kyse on paholaisesta, voit ottaa auktoriteetin sen yli ja pyytää Isää lähettämään enkeleitä varmistamaan, että HÄNEN tahtonsa tapahtuu sen sijaan. Jos kyse on ihmiskäden aikaansaannoksesta, voit pyytää Isän huolenpitoa ja suojaa, ottaen auktoriteetin kaiken mahdollisen yli, jota paholainen on suunnitellut tuolle ajanjaksolle.
Monet, monet ihmiset, jotka eivät tiedä Jumalan säännöllisesti näyttävän paholaisen suunnitelmat, jos niihin ei puututa, ajattelevat kyseessä olevan Jumalan ja päätyvät nuhtelemaan Pyhää Henkeä, joka paljastaa asian heille siksi, että he voivat ottaa auktoriteetin ja rukoilla, ettei se tapahdu!
Koska he kokevat pelkoa ilmestyksessä, heiltä jää huomaamatta se rauha, joka myös aina seuraa Isältä tulevan ilmestyksen mukana. Ettekö ajattele, että Joosef ja Faarao tunsivat vähän pelkoa, kun Jumala paljasti unessa tulevan seitsemän vuoden nälänhädän? Mutta he tekivät valmisteluja, koska heille esitettiin, että se tulee tapahtumaan – ei mitään paholaista nuhdeltavana, nälänhätä oli tulossa, joten heidän täytyi valmistautua.
Kun kyse on vain paholaisesta esittämässä pahoja kuvitelmia, ei ole mitään rauhaa. Jumalan ilmestyksen kohdalla rauha seuraa aina sitä pelottavaa näkymää, jota teille näytetään. Oli kyse kummasta tahansa, ottakaa auktoriteetti paholaisen yli, pyytäkää Isältä Hänen armoaan, suojeluaan ja huolenpitoaan – ja jos olette Paavalin tapauksen mukaisessa tilanteessa, jota ette voi kontrolloida tai minun tapaukseni mukaisessa tilanteessa, jossa minun täytyi mennä tuohon pakettiautoon, keskittykää uskoon Häneen, Hänen nimensä voimaan ja Hänen teitä varten oleviin suunnitelmiinsa.
Teidän täytyy päätellä, onko juustomakaronienne päällys särkyneen lasin vai sulaneen muovin peittämä sekä syöttekö sen kuitenkin vai noukitte pois. Ryhtykää asianmukaiseen toimenpiteeseen älkääkä antako pienen pelon estää teitä saamasta hienoa ateriaa Herrassa.
Ensi viikolla tavataan, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed