Fear & Stupid Decisions #1 (Work)
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 1 (Työ)
Hei kaikki,
Tänään aion näyttää, kuinka pelon liikkeelle panemat ihmiset tekevät epäviisaita tai tyhmiä päätöksiä, vaikka he eivät tajua, että pelko panee heidät liikkeelle, vaan ajattelevat tekevänsä jotakin oikein Herrassa.
Jeesus sanoo 'viisaus on tunnettu/oikeutettu lapsistaan', mikä merkitsee, että viisasta päätöstä ei usein nähdä viisaana sen tekohetkellä, vaan päätöksen viisauden vahvistavat sen seuraamukset ja tulokset (lapset). (Matt. 11:19, Lk. 7:35)
Itsestäni idiootti?
Oli ensimmäinen kerta, kun koskaan olin purkanut wc:n osiin. Chris ajatteli, että yhden lelun pitäisi mennä uimaan, mutta se oli juuttunut syvälle ulottumattomiin. Muistan Jasonin huudon yläkerrasta kuin se olisi tapahtunut eilen: "Äiti! Isä! Chris veti Lego-mieheni alas vessasta ja nyt lattialla on joka puolella vettä!"
Näperrellessäni olin myös kolauttanut jotakin, joka sai vessan 'valumaan' koko ajan eikä nupin heiluttelu korjannut sitä.
Niinpä lähdin rautakuppaan ja ostin kaiken mahdollisen vessamme sisustaa muistuttavan WC-osastolta, sekä työkalun, jolla pönttöön juuttuneita sinne kuulumattomia asioita irrotetaan.
Pidin pojat etäällä levittäessäni kaikki osat kylpyhuoneen lattialle kuin joku mestarimekaanikko, joka on alkamassa monimutkaisen laitteen kokoamisen, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka ne kaikki toimisivat yhdessä. "No niin", ajattelin " nyt minulla on riittävästi osia, jotta voin tehdä itsestäni täydellisen idiootin."
Eliminointiprosessin avulla päättelin, mitä täytyi tehdä oppien ensimmäisen läksyn märällä tavalla – sulje tulovesijärjestelmä! Mutta lopulta Lego-mies oli pelastettu ja meillä oli taas toimiva vessa.
Tietämättömyys siitä, mikä osa kuuluu minnekin päätöstä tehtäessä
Kun eteemme asetetaan päätöksiä kuin kymmeniä vessanosia, olemme epävarmoja siitä, kuinka ne sopivat yhteen. Rukoilemme "Herra auta minua!" ja sitten marssimme eteenpäin yhdistäen kappaleita sillä tavalla kuin ajattelemme, että elämämme kappaleiden pitäisi mennä, vain huomataksemme myöhemmin, että olemme tehneet itsestämme idiootin… viisaus tai tyhmyys tunnetaan lapsistaan. Katsomme vuosia taaksepäin myöhemmin toivoen, että voisimme huuhdella tuon muiston mielestämme ja ihmettelemme…
Pelko on ovela, kun on kyse päätöksenteosta. Teidän täytyy todella tuntea Isä ja tuntea Hänen rauhansa hengessänne, samoin kun tietää, milloin käyttää tervettä järkeä ja omaa harkintaa viisaiden päätösten tekemiseksi.
Teidän täytyy myös tajuta, että pelko on henki – yksilöllinen henki, joka kiduttaa teitä.
Niinpä tänään esitän ensimmäisen kolmesta esimerkistä, jotka ovat yhdistelmä jokaisesta eivätkä koske erityisesti ketään, ja joita olen nähnyt muodossa tai toisessa näiden lähes 40 vuoden aikana jolloin olen vaeltanut Isän kanssa ja ollut suurimman osan tuosta ajasta palvelutyössä.
Nro 1 – pelko työtilanteessa
Minun täytyi töissä kohdata joku suoraan ja käsitellä hänen käytöstään, mutten halunnut tehdä sitä. Pelkona oli, että saisin potkut, sillä kyse oli pomostani. Tuo pelko johti ajattelemaan Barbia ja lapsia, jotka olivat riippuvaisia minusta ainoana tulonlähteenään. Tuo pelko johti siihen, etteivät pojat voisi jäädä kristilliseen kouluun ja tuo pelko johti minut mahdollisesti takaisin alkuun jossain minimipalkkatoimessa.
Ja se johti ajatuksiin talon myymisestä, muuttamisesta ahtaaseen huoneistoon… kaikkiin pahimpiin tilanteisiin. Aloin pohtia, oliko Herran aika avata minulle muita palvelutehtävän ovia, se standardijuttu, "Herra on siirtämässä minua eteenpäin" järkeily/valhe/puolittainen totuus, jota niin monet käyttävät peittämään totuutta siitä, miksi lähtivät jostakin toimesta.
Niinpä tiesin, että ennen kaikkea minun tuli katsoa Häneen nähdäkseni, kuinka voisin tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi tässä tilanteessa, enkä pitänyt näkemästäni: rohkeudesta, sen puolustamisesta, mikä on oikein seurauksista välittämättä. Minä niin toivoin sen merkitsevän siirtymistä toiseen työpaikkaan… se näytti olevan helppo ulospääsytie. Halusin paeta häijyä pomoa, en joutua kasvamaan Kristuksessa kohtaamalla hänet. Mutta tein niin, ja hän arvosti sitä tosiasiaa, että olin yksi niistä harvoista, jotka eivät olleet 'jees-miehiä' – annoin hänelle suoria vastauksia riippumatta siitä, pitikö hän siitä vai ei.
Herraan keskittyminen
Lähes neljän vuosikymmenen aikana olen nähnyt ihmisten selittelevän selkärangan puutettaan sillä että 'Herra on siirtämässä minua eteenpäin'. On ilmeistä, että Herra kyllä usein siirtää meitä eteenpäin, mutta puhun ihmisistä, jotka valitsevat vetäytyä jostakin tilanteesta hankkimalla toisen työpaikan sen sijaan, että osoittaisivat Daavidin tai Ruutin kaltaista rohkeutta ja näkisivät henkilökohtaista kasvua, ja heiltä jää näkemättä Hänen uskollisuutensa tilanteen toisella puolella.
Tavallisesti joku tulee toimistooni tai soittaa tai lähettää sähköpostia siitä, että hänen pomonsa tai työtoverinsa on hirveä, kiroilee ja puhuu epäeettisiä tai moraalittomia juttuja, ja usein pomo tai työkaveri hoitaa huonosti työtään tai firmaa… mikä kaikki on totta, sillä pomoilla ja työtovereilla, jotka tekevät yllämainittua, on suurempia henkilökohtaisia ongelmia.
Mutta kun käsken ihmisiä pohtimaan sitä mahdollisuutta, että Herra yrittää kasvattaa heitä ihmisinä, ja että sellaiset ihmiset kuten Joosef, Daniel, Debora, Ruut, nuori Samuel ja Daavid eivät kukaan tarvinneet pakotietä jostakin tilanteesta, vaan näkivät pakotienä olevan kulkemisen tilanteen LÄPI suurempaan kypsyyteen Herrassa, he kääntyvät pois.
On kyllä aika jättää tuollainen tilanne, mutta kokemukseni on ollut, että vasta sen jälkeen kun teillä on suolana ollut aika levittää oikea ja väärä nähtäväksi noille ihmisille, niin että he tietävät, mitä voisi tehdä. JOS he torjuvat Hänen armonsa joka tulee teidän kauttanne, niin sitten Herra siirtää teidät eteenpäin, sillä he eivät torju teitä, vaan Hänet teissä.
Monet ajattelevat ensin 'pakoa' sen sijaan, että ajattelisivat 'kuinka voin tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi' tässä tilanteessa? He mieluummin vetävät juurineen irti elämänsä, puolisonsa, lapsensa, ystäväpiirinsä etsien pakotietä toisen työpaikan kautta, yrittäen jokaisella mahdollisella tavalla käyttää Jumalaa selityksenä antamaan heille uusi työpaikka sen sijaan, että vain kasvattaisivat selkärangan ja nousisivat käyttämään sitä auktoriteettia, jonka heidän asemansa firmassa heille antaa.
Ihmispelko on yksi laajimmille levinneistä peloista, ja samat ihmiset, jotka mielellään kerskaavat Kristuksessa heissä ja siitä mitä ihmeellisiä asioita Jumala on tekemässä, julkaisten juttuja sosiaalisessa mediassa tai todistaen ystäville ja seurakunnassa siitä, mitä Jumala on tekemässä, yhtäkkiä menettävät rohkeutensa, kun on kyse olemisesta sellainen Jumalan mies tai nainen, jollainen heidän pitäisi olla. He ajattelevat pakenemista sen sijaan, että pitäisivät puolensa pomoa, työtoveria, ikäkaveria työssä vastaan ja kohtaisivat ja/tai vetäisivät rajat sen suhteen, mihin asti he menevät ja mihin eivät mene.
Pelon käsitteleminen ENNEN kuin rukoilee
Fil. 4:4-6 on yksi harvoista askel askelelta – ohjeista Sanassa. Paavali sanoi: "(1) Älkää mistään huolehtiko, vaan (2) rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa tehkää pyyntönne tiettäväksi Jumalalle. (3) Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, vartioi (ympäröi, varjelee) sydäntänne ja mieltänne Kristuksen Jeesuksen välityksellä."
Minulla oli se vaikeus, että kannoin pelkoa koko rukousteni ajan, ja sen seurauksena minulla ei ollut yhtään sen enemmän rauhaa 'aameneni' kohdalla kuin oli alussa. Niinpä otin Paavalin ohjeet askelena 1, sitten askelena 2, ja sitten 3 rauhan tullessa olemaan lopputulos.
Painin pelon ja huolen kanssa kolmen viikon ajan pyyntöni odottaessa kuin hautumassa oleva painekeitin kunnes olin käsitellyt pelon, mutten rohjennut sanoa pyyntöäni ennen kuin saatoin rehellisesti sanoa, että 'en mistään huolehtinut'. Työstin läpi kaikki mahdolliset yhdistelmät mielessäni niin kuin silloin kun selvitin tuohon vessaan kuuluvia osia.
Jokaisen pelon tien lopussa löysin Hänet seisomassa ansionaan elämässämme osoittamansa uskollisuus. Heti kun viimeinen pelon tie oli henkisesti kuljettu, SEN JÄLKEEN vapautin pyyntöni Hänelle kiitoksen kanssa.
Ja yhtäkkiä Häneltä tuleva rauha valtasi henkeni… Tiesin, että Hän oli kuullut, tiesin, että Hän oli pitänyt huolen asioista ja tiesin, että tilanteeseeni kuuluvat osat pantaisiin yhteen Hänen oikeassa järjestyksessään… Nyt käsittelen välittömästi pelon ja voin rukoilla ja ottaa vastaan tuon rauhan – mutta aluksi aloittaessani se oli vaikeaa!
Vapaus pelosta mahdollistaa meille rohkeuden tehdä se mikä on oikein seurauksista huolimatta. Joskus se merkitsee jotakuta vastaan asettumista työssä, olemista ainoa työntekijä, joka määrittelee oikean ja väärän, moraalisen ja moraalittoman, eettisen ja epäeettisen heille, valitsemista olla Daniel tai Ruut sen sijaan että valehtelisi jokaiselle siitä kuinka 'Herra avasi uuden työpaikan minulle'.
Hän todellakin avasi sen työpaikan teille, mutta voitte olla varmoja siitä, että TULETTE kohtaamaan matkan varrella tuon ihmispelon tässä työpaikassa tai seuraavassa, koska Hän yrittää tehdä meidät Oman kuvansa kaltaiseksi eikä luovuta, kunnes Hän saa valmiiksi sen työn meissä. Ensi viikolla: perhesuhteisiin liittyvät tilanteet.
Enemmän pelosta ja päätöksistä ensi viikolla! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoittakaa sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Pelko & Tyhmät päätökset, osa 1 (Työ)
Hei kaikki,
Tänään aion näyttää, kuinka pelon liikkeelle panemat ihmiset tekevät epäviisaita tai tyhmiä päätöksiä, vaikka he eivät tajua, että pelko panee heidät liikkeelle, vaan ajattelevat tekevänsä jotakin oikein Herrassa.
Jeesus sanoo 'viisaus on tunnettu/oikeutettu lapsistaan', mikä merkitsee, että viisasta päätöstä ei usein nähdä viisaana sen tekohetkellä, vaan päätöksen viisauden vahvistavat sen seuraamukset ja tulokset (lapset). (Matt. 11:19, Lk. 7:35)
Itsestäni idiootti?
Oli ensimmäinen kerta, kun koskaan olin purkanut wc:n osiin. Chris ajatteli, että yhden lelun pitäisi mennä uimaan, mutta se oli juuttunut syvälle ulottumattomiin. Muistan Jasonin huudon yläkerrasta kuin se olisi tapahtunut eilen: "Äiti! Isä! Chris veti Lego-mieheni alas vessasta ja nyt lattialla on joka puolella vettä!"
Näperrellessäni olin myös kolauttanut jotakin, joka sai vessan 'valumaan' koko ajan eikä nupin heiluttelu korjannut sitä.
Niinpä lähdin rautakuppaan ja ostin kaiken mahdollisen vessamme sisustaa muistuttavan WC-osastolta, sekä työkalun, jolla pönttöön juuttuneita sinne kuulumattomia asioita irrotetaan.
Pidin pojat etäällä levittäessäni kaikki osat kylpyhuoneen lattialle kuin joku mestarimekaanikko, joka on alkamassa monimutkaisen laitteen kokoamisen, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka ne kaikki toimisivat yhdessä. "No niin", ajattelin " nyt minulla on riittävästi osia, jotta voin tehdä itsestäni täydellisen idiootin."
Eliminointiprosessin avulla päättelin, mitä täytyi tehdä oppien ensimmäisen läksyn märällä tavalla – sulje tulovesijärjestelmä! Mutta lopulta Lego-mies oli pelastettu ja meillä oli taas toimiva vessa.
Tietämättömyys siitä, mikä osa kuuluu minnekin päätöstä tehtäessä
Kun eteemme asetetaan päätöksiä kuin kymmeniä vessanosia, olemme epävarmoja siitä, kuinka ne sopivat yhteen. Rukoilemme "Herra auta minua!" ja sitten marssimme eteenpäin yhdistäen kappaleita sillä tavalla kuin ajattelemme, että elämämme kappaleiden pitäisi mennä, vain huomataksemme myöhemmin, että olemme tehneet itsestämme idiootin… viisaus tai tyhmyys tunnetaan lapsistaan. Katsomme vuosia taaksepäin myöhemmin toivoen, että voisimme huuhdella tuon muiston mielestämme ja ihmettelemme…
Pelko on ovela, kun on kyse päätöksenteosta. Teidän täytyy todella tuntea Isä ja tuntea Hänen rauhansa hengessänne, samoin kun tietää, milloin käyttää tervettä järkeä ja omaa harkintaa viisaiden päätösten tekemiseksi.
Teidän täytyy myös tajuta, että pelko on henki – yksilöllinen henki, joka kiduttaa teitä.
Niinpä tänään esitän ensimmäisen kolmesta esimerkistä, jotka ovat yhdistelmä jokaisesta eivätkä koske erityisesti ketään, ja joita olen nähnyt muodossa tai toisessa näiden lähes 40 vuoden aikana jolloin olen vaeltanut Isän kanssa ja ollut suurimman osan tuosta ajasta palvelutyössä.
Nro 1 – pelko työtilanteessa
Minun täytyi töissä kohdata joku suoraan ja käsitellä hänen käytöstään, mutten halunnut tehdä sitä. Pelkona oli, että saisin potkut, sillä kyse oli pomostani. Tuo pelko johti ajattelemaan Barbia ja lapsia, jotka olivat riippuvaisia minusta ainoana tulonlähteenään. Tuo pelko johti siihen, etteivät pojat voisi jäädä kristilliseen kouluun ja tuo pelko johti minut mahdollisesti takaisin alkuun jossain minimipalkkatoimessa.
Ja se johti ajatuksiin talon myymisestä, muuttamisesta ahtaaseen huoneistoon… kaikkiin pahimpiin tilanteisiin. Aloin pohtia, oliko Herran aika avata minulle muita palvelutehtävän ovia, se standardijuttu, "Herra on siirtämässä minua eteenpäin" järkeily/valhe/puolittainen totuus, jota niin monet käyttävät peittämään totuutta siitä, miksi lähtivät jostakin toimesta.
Niinpä tiesin, että ennen kaikkea minun tuli katsoa Häneen nähdäkseni, kuinka voisin tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi tässä tilanteessa, enkä pitänyt näkemästäni: rohkeudesta, sen puolustamisesta, mikä on oikein seurauksista välittämättä. Minä niin toivoin sen merkitsevän siirtymistä toiseen työpaikkaan… se näytti olevan helppo ulospääsytie. Halusin paeta häijyä pomoa, en joutua kasvamaan Kristuksessa kohtaamalla hänet. Mutta tein niin, ja hän arvosti sitä tosiasiaa, että olin yksi niistä harvoista, jotka eivät olleet 'jees-miehiä' – annoin hänelle suoria vastauksia riippumatta siitä, pitikö hän siitä vai ei.
Herraan keskittyminen
Lähes neljän vuosikymmenen aikana olen nähnyt ihmisten selittelevän selkärangan puutettaan sillä että 'Herra on siirtämässä minua eteenpäin'. On ilmeistä, että Herra kyllä usein siirtää meitä eteenpäin, mutta puhun ihmisistä, jotka valitsevat vetäytyä jostakin tilanteesta hankkimalla toisen työpaikan sen sijaan, että osoittaisivat Daavidin tai Ruutin kaltaista rohkeutta ja näkisivät henkilökohtaista kasvua, ja heiltä jää näkemättä Hänen uskollisuutensa tilanteen toisella puolella.
Tavallisesti joku tulee toimistooni tai soittaa tai lähettää sähköpostia siitä, että hänen pomonsa tai työtoverinsa on hirveä, kiroilee ja puhuu epäeettisiä tai moraalittomia juttuja, ja usein pomo tai työkaveri hoitaa huonosti työtään tai firmaa… mikä kaikki on totta, sillä pomoilla ja työtovereilla, jotka tekevät yllämainittua, on suurempia henkilökohtaisia ongelmia.
Mutta kun käsken ihmisiä pohtimaan sitä mahdollisuutta, että Herra yrittää kasvattaa heitä ihmisinä, ja että sellaiset ihmiset kuten Joosef, Daniel, Debora, Ruut, nuori Samuel ja Daavid eivät kukaan tarvinneet pakotietä jostakin tilanteesta, vaan näkivät pakotienä olevan kulkemisen tilanteen LÄPI suurempaan kypsyyteen Herrassa, he kääntyvät pois.
On kyllä aika jättää tuollainen tilanne, mutta kokemukseni on ollut, että vasta sen jälkeen kun teillä on suolana ollut aika levittää oikea ja väärä nähtäväksi noille ihmisille, niin että he tietävät, mitä voisi tehdä. JOS he torjuvat Hänen armonsa joka tulee teidän kauttanne, niin sitten Herra siirtää teidät eteenpäin, sillä he eivät torju teitä, vaan Hänet teissä.
Monet ajattelevat ensin 'pakoa' sen sijaan, että ajattelisivat 'kuinka voin tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi' tässä tilanteessa? He mieluummin vetävät juurineen irti elämänsä, puolisonsa, lapsensa, ystäväpiirinsä etsien pakotietä toisen työpaikan kautta, yrittäen jokaisella mahdollisella tavalla käyttää Jumalaa selityksenä antamaan heille uusi työpaikka sen sijaan, että vain kasvattaisivat selkärangan ja nousisivat käyttämään sitä auktoriteettia, jonka heidän asemansa firmassa heille antaa.
Ihmispelko on yksi laajimmille levinneistä peloista, ja samat ihmiset, jotka mielellään kerskaavat Kristuksessa heissä ja siitä mitä ihmeellisiä asioita Jumala on tekemässä, julkaisten juttuja sosiaalisessa mediassa tai todistaen ystäville ja seurakunnassa siitä, mitä Jumala on tekemässä, yhtäkkiä menettävät rohkeutensa, kun on kyse olemisesta sellainen Jumalan mies tai nainen, jollainen heidän pitäisi olla. He ajattelevat pakenemista sen sijaan, että pitäisivät puolensa pomoa, työtoveria, ikäkaveria työssä vastaan ja kohtaisivat ja/tai vetäisivät rajat sen suhteen, mihin asti he menevät ja mihin eivät mene.
Pelon käsitteleminen ENNEN kuin rukoilee
Fil. 4:4-6 on yksi harvoista askel askelelta – ohjeista Sanassa. Paavali sanoi: "(1) Älkää mistään huolehtiko, vaan (2) rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa tehkää pyyntönne tiettäväksi Jumalalle. (3) Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, vartioi (ympäröi, varjelee) sydäntänne ja mieltänne Kristuksen Jeesuksen välityksellä."
Minulla oli se vaikeus, että kannoin pelkoa koko rukousteni ajan, ja sen seurauksena minulla ei ollut yhtään sen enemmän rauhaa 'aameneni' kohdalla kuin oli alussa. Niinpä otin Paavalin ohjeet askelena 1, sitten askelena 2, ja sitten 3 rauhan tullessa olemaan lopputulos.
Painin pelon ja huolen kanssa kolmen viikon ajan pyyntöni odottaessa kuin hautumassa oleva painekeitin kunnes olin käsitellyt pelon, mutten rohjennut sanoa pyyntöäni ennen kuin saatoin rehellisesti sanoa, että 'en mistään huolehtinut'. Työstin läpi kaikki mahdolliset yhdistelmät mielessäni niin kuin silloin kun selvitin tuohon vessaan kuuluvia osia.
Jokaisen pelon tien lopussa löysin Hänet seisomassa ansionaan elämässämme osoittamansa uskollisuus. Heti kun viimeinen pelon tie oli henkisesti kuljettu, SEN JÄLKEEN vapautin pyyntöni Hänelle kiitoksen kanssa.
Ja yhtäkkiä Häneltä tuleva rauha valtasi henkeni… Tiesin, että Hän oli kuullut, tiesin, että Hän oli pitänyt huolen asioista ja tiesin, että tilanteeseeni kuuluvat osat pantaisiin yhteen Hänen oikeassa järjestyksessään… Nyt käsittelen välittömästi pelon ja voin rukoilla ja ottaa vastaan tuon rauhan – mutta aluksi aloittaessani se oli vaikeaa!
Vapaus pelosta mahdollistaa meille rohkeuden tehdä se mikä on oikein seurauksista huolimatta. Joskus se merkitsee jotakuta vastaan asettumista työssä, olemista ainoa työntekijä, joka määrittelee oikean ja väärän, moraalisen ja moraalittoman, eettisen ja epäeettisen heille, valitsemista olla Daniel tai Ruut sen sijaan että valehtelisi jokaiselle siitä kuinka 'Herra avasi uuden työpaikan minulle'.
Hän todellakin avasi sen työpaikan teille, mutta voitte olla varmoja siitä, että TULETTE kohtaamaan matkan varrella tuon ihmispelon tässä työpaikassa tai seuraavassa, koska Hän yrittää tehdä meidät Oman kuvansa kaltaiseksi eikä luovuta, kunnes Hän saa valmiiksi sen työn meissä. Ensi viikolla: perhesuhteisiin liittyvät tilanteet.
Enemmän pelosta ja päätöksistä ensi viikolla! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoittakaa sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed