Fear & Discernment #3
Pelko & erottelukyky, osa 3
Hei kaikki,
Barb oli ulkona shoppauspäivänään, viikoittaisena iltapäivän lepotaukonaan kolmen pojan hoitamisesta ja hän nautiskeli perjantai-iltapäivistään yksin. Se merkitsi, että perjantain päivällinen lankesi minun kontolleni – ja koska meillä oli aiemmin kaksi pizzajakelufirmaa 1980-luvalla, kotitekoisen pizzan tekeminen oli luonteva valinta ja perjantaista tuli pizzailta poikien ollessa pieniä.
Barbin palatessa kotiin kaikki oli jo valmiina, laitoimme ruokatarvikkeet paikoilleen ja minulla oli keittiö omassa käytössäni. Päätin tehdä kuppikakkuja jälkiruoaksi ja yllättää kaikki. Barbilla oli reseptejä, joten ryhdyin työhön. Kun uuni oli lämmennyt ja taikina valmis kaadettavaksi, laitoin paperiset kuppikakkumuotit siististi niin kuin ajattelin niiden pitävän olla, ja kaadoin taikinaa ensimmäiseen muottiin.
Se levisi täysin litteäksi taikinan juostessa kaikkialle pitkin uunipeltiä kuin tulivuoren laava. Uunipeltikö, kysyt? Niin, en ollut koskaan tehnyt kuppikakkuja aiemmin ja olin järjestänyt paperimuotit suurimmalle uunipellillemme valmiiksi vastaanottamaan taikinan. Hm, ajattelin, tuon ensimmäisen muotin täytyy olla viallinen, liian heikon pitämään taikinaa sisällään. Niinpä kaadoin taikinaa toiseen muottiin, ja myös se levisi, ja nyt olin täysin hämmennyksissä.
Oliko koko kuppikakkumuottipaketti viallinen! Ehkä jos laittaa kaksi tai kolme muottia päällekkäin niiden vahvistamiseksi, mutten muista kyllä Barbin koskaan tehneen niin. Luin ja luin uudelleen reseptin… siinä sanottiin: 'kaada taikina muotteihin'… yksinkertaista, sitähän minä olin tekemässä! Haloo! Mikä ihmeessä voisi olla pielessä?!!!
"Barb!!! Tarvitsen apuasi!", huusin tappioni hyväksyen ja tajuten, että minun on täytynyt tehdä jotakin väärin. Huusin olevani tekemässä kuppikakkuja, joten hänen tuli paikalle kuin hätänumeroon vastannut, vilkaisi kerran tilannetta ja alkoi nauraa niin lujaa, että luulin hänen pissivän housuihinsa tai halkeavan. Hän ei kyennyt puhumaan nauraessaan niin lujaa ja kyynelten virratessa hänen kasvoillaan ja sitten hän alkoi puhua ja sitten taas nauraa. Olin nöyryytetty, hämmentynyt, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä en ollut ymmärtänyt. Sydämeni asenne oli olla siunaukseksi, mutta olin mokannut.
Vähitellen Barbin nauru asettui ja hän pyyhki pois riittävästi kyyneleitä jotta saattoi kurottautua kaappiin ja naurun seassa hän veti esille kuppikakkupellin ja pani sen työtasolle. "TÄMÄ!", hän alkoi taas nauraa" on se, mitä käytetään!" Hän kääntyi ympäri koroillaan yhä nauraen ja päätään puistellen jättäen minut siivoamaan Vesuviuksen kaltaistan taikinavirtojen jälkiseuraukset, jotka hitaasti jatkoivat tietään pelliltä pois työtasolle.
Esimerkki nro 3: Mooses, pelko & ilmestys
Jos olet muodostanut teologiasi Hollywoodista tai useimmista saarnoista, ajattelet luultavasti Mooseksen saaneen kutsun vapauttaa Israel Egyptistä palavan pensaan luona – mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Stefanus sanoo Apt. 7: 22-25 kertoessaan uudelleen kansansa historiaa: "Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa. Kun Mooses oli tullut neljänkymmenen vuoden ikään, hänessä heräsi halu mennä katsomaan israelilaisia, heimoveljiään. Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puolesta lyömällä egyptiläisen hengiltä. Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet."
Hämmennys ja pelko, jonka Mooses kohtasi, ei johtunut siitä, että hänen tyttärensä olisi kuollut kuten Jairuksella eikä siitä, että Joku käveli veden päällä hänen luokseen kuten Pietarilla, ei, hänen pelkonsa ja hämmennyksensä oli hänen omaa tekoaan. Hänellä oli se oikea ilmestys, että hän oli pelastaja, mutta hän oletti toisilla olevan tuon saman ilmestyksen.
Hän ei vain olettanut veljiensä tietävän, että hän oli pelastaja, hän myös teki päätöksiä tuon olettamuksen pohjalta. Hän luuli, että he tulisivat hänen tuekseen ja aloittaisivat sisällissodan, koska koko hänen koulutuksensa ja elämänkokemuksensa sanoivat, että se oli se mitä tulee tehdä. Hän sovelsi aidon ilmestyksen Jumalalta omaan koulutukseensa ja ajatuksiinsa, suunnitellen mielessään sen, kuinka Jumala saisi sen toteutumaan, ja toimi sitä pohjalta missaten Jumalan kokonaan.
Kuulostaako tutulta?
Tuo oletus maksoi hänelle kolmanneksen hänen elämästään. Hän oli 40, kun tappoi sen egyptiläisen ja 80 Herran ilmestyessä hänelle kertomana, että israelilaiset eivät tulisi pelastetuksi aseellisen konfliktin avulla, vaan ihmeiden ja merkkien kautta.
Annapa kun asetan kolmanneksen Mooseksen hukatusta elämästä oman aikamme perspektiiviin. Sellaisen ihmisen kohdalla, jonka voidaan odottaa elävän 75-vuotiaaksi, se merkitsee, että kun hän oli 25, hänen sydämeensä tuli halu tehdä Jumalan tahto, mutta hän missasi sen, eikä tullut takaisin oikeille raiteille kuin vasta ollessaan 50. Tunnetko ketään tuollaista?
Meille kerrotaan, että kun israelilaiset torjuivat hänet, Mooses 'pakeni sen kuultuaan'. Kreikan sana 'pakeni' on 'pheugo', mikä tarkoittaa 'juosta pakoon kuin karkuri' ja englannin karkuria tarkoittavassa sanassa 'fugitive' voi nähdä tuon 'pheugo' –sanan juuren. Mooses ei vain huolettomasti kävellyt pois päätään puistellen. Hän oli nyt oikeutta pakeneva karkuri, juuri niiden ihmisten torjuma, jotka Jumala oli näyttänyt, että hänen oli määrä pelastaa, ja nyt rikollinen, jota Egyptin kuningas etsi.
Mooses oli hämmentynyt, nöyryytetty eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, millä tavalla hän oli missannut jutun. Hän oli varma, että hänellä oli ilmestys Jumalalta, hän ajatteli tietävänsä, että Jumala käyttäisi hänen saamaansa koulutusta ja valmennusta aloittamaan sisällissodan, mutta hänen ponnistelunsa tulla Jumalan täydelliseen tahtoon ja kutsuun elämässään tuli kaikkien torjumaksi. (Tämän kuukauden englanninkielinen opetussarjani 'Miksi nuo hukatut kuukaudet eivät menneet hukkaan' käsittelee aihetta yksityiskohtaisemmin)
Miksi häntä ei häirinnyt uudelle uralle ryhtyminen
Hepr.11:24 paljastaa enemmän: "Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa."
Miksi joku Egyptin kuninkaallisessa perheessä kasvanut tekisi tuollaisen valinnan? Jakeet 26-27 vastaavat tuohon: " Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."
Sana 'piti' tässä merkitsee ' johtaa ennen mieltä' ja 'katsoa pois kaikesta muusta keskittyäkseen yhteen kohteeseen'. Se merkitsee ' 'johtaa mieltä Kristuksella niin että kääntyy pois kaikesta muusta keskittyäkseen Häneen'.
Kun hän tiesi missanneensa jutun, muttei tiennyt kuinka, sen sijaan että olisi alistunut pelolle, sen sijaan että olisi vellonut itsesäälissä ja hämmennyksessä, hän kääntyi pois erehdyksestään ja keskittyi siihen sisäiseen arvoon ja arvostukseen, jonka hän antoi Kristukselle. Vaikka hän missasi jutun, hän teki sen Herralle, eikä se menisi hukkaan. "Hän pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikään kuin näkee Näkemättömän." Mooses ei nähnyt Häntä kuin sydämessään, mutta pysyi lujana ikään kuin katselisi Häntä.
Tässä kohtaa hän tiesi enemmän siitä, mikä EI OLLUT Jumalan tahto kuin tiesi siitä, mikä OLI Hänen tahtonsa. Myös meidän täytyy torjua pelko ja hämmennys kun missaamme jutun, ja tehdä sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme toistaiseksi, sillä tehdessämme sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme, Hän voi ohjata meitä. Edes Jumala ei voi ohjata pysäköityä autoa. Lähde liikkeelle.
Kieltäydy pelosta
Jonain päivänä Moosekselle tulisi 'palkkapäivä' siitä, että hän on tehnyt Jumalan tahdon elämässään, ja hän piti tuota 'palkkapäivää' suuremmassa arvossa kuin mitään muuta maan päällä. Tuon ilmestyksen ollessa lähellä hänen sydäntään hän jätti Egyptin, maan, jonne hänet oli kutsuttu, jätti ihmiset, joita hänet oli kutsuttu auttamaan, ja aloitti toisen uran – paimenen uran tehden sitä kolmasosan elämästään ihmetellen aina tuota 'tapausta' nuoruudessaan ja sitä, kuinka kaikki sopisi yhteen.
Olemme nähneet, että Jairusta käskettiin olemaan pelkäämättä, vaan sen sijaan suuntautumaan uudelleen siihen, mihin oli alun perin uskonut. Ja olemme nähneet Pietarin, joka ei pelännyt, koska hän keskittyi siihen tosiasiaan, että Jeesus on Kristus, ja niin hän sivuutti ympärillään pyörivän myrskyn. Nyt olemme nähneet Mooseksen, joka kieltäytyi pelosta ja hämmennyksestä sisäisen ilmestyksen sekä sen arvon perusteella, jonka hän antoi Kristuksen tuntemiselle, ja jatkoi omia hommiaan kunnes Herra antoi hänelle ilmestystä lisää.
Mitä siitä jos teit kuppikakkusi tietämättä mitä olit tekemässä – ajatus oli oikea, sovellus oli väärä. Oikea tapa tehdä se tullaan paljastamaan ja voit päätyä siihen, että lopulta kuppikakkuja onkin jälkiruoaksi, kuten meillä tuona iltana.
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Pelko & erottelukyky, osa 3
Hei kaikki,
Barb oli ulkona shoppauspäivänään, viikoittaisena iltapäivän lepotaukonaan kolmen pojan hoitamisesta ja hän nautiskeli perjantai-iltapäivistään yksin. Se merkitsi, että perjantain päivällinen lankesi minun kontolleni – ja koska meillä oli aiemmin kaksi pizzajakelufirmaa 1980-luvalla, kotitekoisen pizzan tekeminen oli luonteva valinta ja perjantaista tuli pizzailta poikien ollessa pieniä.
Barbin palatessa kotiin kaikki oli jo valmiina, laitoimme ruokatarvikkeet paikoilleen ja minulla oli keittiö omassa käytössäni. Päätin tehdä kuppikakkuja jälkiruoaksi ja yllättää kaikki. Barbilla oli reseptejä, joten ryhdyin työhön. Kun uuni oli lämmennyt ja taikina valmis kaadettavaksi, laitoin paperiset kuppikakkumuotit siististi niin kuin ajattelin niiden pitävän olla, ja kaadoin taikinaa ensimmäiseen muottiin.
Se levisi täysin litteäksi taikinan juostessa kaikkialle pitkin uunipeltiä kuin tulivuoren laava. Uunipeltikö, kysyt? Niin, en ollut koskaan tehnyt kuppikakkuja aiemmin ja olin järjestänyt paperimuotit suurimmalle uunipellillemme valmiiksi vastaanottamaan taikinan. Hm, ajattelin, tuon ensimmäisen muotin täytyy olla viallinen, liian heikon pitämään taikinaa sisällään. Niinpä kaadoin taikinaa toiseen muottiin, ja myös se levisi, ja nyt olin täysin hämmennyksissä.
Oliko koko kuppikakkumuottipaketti viallinen! Ehkä jos laittaa kaksi tai kolme muottia päällekkäin niiden vahvistamiseksi, mutten muista kyllä Barbin koskaan tehneen niin. Luin ja luin uudelleen reseptin… siinä sanottiin: 'kaada taikina muotteihin'… yksinkertaista, sitähän minä olin tekemässä! Haloo! Mikä ihmeessä voisi olla pielessä?!!!
"Barb!!! Tarvitsen apuasi!", huusin tappioni hyväksyen ja tajuten, että minun on täytynyt tehdä jotakin väärin. Huusin olevani tekemässä kuppikakkuja, joten hänen tuli paikalle kuin hätänumeroon vastannut, vilkaisi kerran tilannetta ja alkoi nauraa niin lujaa, että luulin hänen pissivän housuihinsa tai halkeavan. Hän ei kyennyt puhumaan nauraessaan niin lujaa ja kyynelten virratessa hänen kasvoillaan ja sitten hän alkoi puhua ja sitten taas nauraa. Olin nöyryytetty, hämmentynyt, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä en ollut ymmärtänyt. Sydämeni asenne oli olla siunaukseksi, mutta olin mokannut.
Vähitellen Barbin nauru asettui ja hän pyyhki pois riittävästi kyyneleitä jotta saattoi kurottautua kaappiin ja naurun seassa hän veti esille kuppikakkupellin ja pani sen työtasolle. "TÄMÄ!", hän alkoi taas nauraa" on se, mitä käytetään!" Hän kääntyi ympäri koroillaan yhä nauraen ja päätään puistellen jättäen minut siivoamaan Vesuviuksen kaltaistan taikinavirtojen jälkiseuraukset, jotka hitaasti jatkoivat tietään pelliltä pois työtasolle.
Esimerkki nro 3: Mooses, pelko & ilmestys
Jos olet muodostanut teologiasi Hollywoodista tai useimmista saarnoista, ajattelet luultavasti Mooseksen saaneen kutsun vapauttaa Israel Egyptistä palavan pensaan luona – mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Stefanus sanoo Apt. 7: 22-25 kertoessaan uudelleen kansansa historiaa: "Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa. Kun Mooses oli tullut neljänkymmenen vuoden ikään, hänessä heräsi halu mennä katsomaan israelilaisia, heimoveljiään. Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puolesta lyömällä egyptiläisen hengiltä. Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet."
Hämmennys ja pelko, jonka Mooses kohtasi, ei johtunut siitä, että hänen tyttärensä olisi kuollut kuten Jairuksella eikä siitä, että Joku käveli veden päällä hänen luokseen kuten Pietarilla, ei, hänen pelkonsa ja hämmennyksensä oli hänen omaa tekoaan. Hänellä oli se oikea ilmestys, että hän oli pelastaja, mutta hän oletti toisilla olevan tuon saman ilmestyksen.
Hän ei vain olettanut veljiensä tietävän, että hän oli pelastaja, hän myös teki päätöksiä tuon olettamuksen pohjalta. Hän luuli, että he tulisivat hänen tuekseen ja aloittaisivat sisällissodan, koska koko hänen koulutuksensa ja elämänkokemuksensa sanoivat, että se oli se mitä tulee tehdä. Hän sovelsi aidon ilmestyksen Jumalalta omaan koulutukseensa ja ajatuksiinsa, suunnitellen mielessään sen, kuinka Jumala saisi sen toteutumaan, ja toimi sitä pohjalta missaten Jumalan kokonaan.
Kuulostaako tutulta?
Tuo oletus maksoi hänelle kolmanneksen hänen elämästään. Hän oli 40, kun tappoi sen egyptiläisen ja 80 Herran ilmestyessä hänelle kertomana, että israelilaiset eivät tulisi pelastetuksi aseellisen konfliktin avulla, vaan ihmeiden ja merkkien kautta.
Annapa kun asetan kolmanneksen Mooseksen hukatusta elämästä oman aikamme perspektiiviin. Sellaisen ihmisen kohdalla, jonka voidaan odottaa elävän 75-vuotiaaksi, se merkitsee, että kun hän oli 25, hänen sydämeensä tuli halu tehdä Jumalan tahto, mutta hän missasi sen, eikä tullut takaisin oikeille raiteille kuin vasta ollessaan 50. Tunnetko ketään tuollaista?
Meille kerrotaan, että kun israelilaiset torjuivat hänet, Mooses 'pakeni sen kuultuaan'. Kreikan sana 'pakeni' on 'pheugo', mikä tarkoittaa 'juosta pakoon kuin karkuri' ja englannin karkuria tarkoittavassa sanassa 'fugitive' voi nähdä tuon 'pheugo' –sanan juuren. Mooses ei vain huolettomasti kävellyt pois päätään puistellen. Hän oli nyt oikeutta pakeneva karkuri, juuri niiden ihmisten torjuma, jotka Jumala oli näyttänyt, että hänen oli määrä pelastaa, ja nyt rikollinen, jota Egyptin kuningas etsi.
Mooses oli hämmentynyt, nöyryytetty eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, millä tavalla hän oli missannut jutun. Hän oli varma, että hänellä oli ilmestys Jumalalta, hän ajatteli tietävänsä, että Jumala käyttäisi hänen saamaansa koulutusta ja valmennusta aloittamaan sisällissodan, mutta hänen ponnistelunsa tulla Jumalan täydelliseen tahtoon ja kutsuun elämässään tuli kaikkien torjumaksi. (Tämän kuukauden englanninkielinen opetussarjani 'Miksi nuo hukatut kuukaudet eivät menneet hukkaan' käsittelee aihetta yksityiskohtaisemmin)
Miksi häntä ei häirinnyt uudelle uralle ryhtyminen
Hepr.11:24 paljastaa enemmän: "Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa."
Miksi joku Egyptin kuninkaallisessa perheessä kasvanut tekisi tuollaisen valinnan? Jakeet 26-27 vastaavat tuohon: " Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän."
Sana 'piti' tässä merkitsee ' johtaa ennen mieltä' ja 'katsoa pois kaikesta muusta keskittyäkseen yhteen kohteeseen'. Se merkitsee ' 'johtaa mieltä Kristuksella niin että kääntyy pois kaikesta muusta keskittyäkseen Häneen'.
Kun hän tiesi missanneensa jutun, muttei tiennyt kuinka, sen sijaan että olisi alistunut pelolle, sen sijaan että olisi vellonut itsesäälissä ja hämmennyksessä, hän kääntyi pois erehdyksestään ja keskittyi siihen sisäiseen arvoon ja arvostukseen, jonka hän antoi Kristukselle. Vaikka hän missasi jutun, hän teki sen Herralle, eikä se menisi hukkaan. "Hän pysyi lujana, kuten pysyy se, joka ikään kuin näkee Näkemättömän." Mooses ei nähnyt Häntä kuin sydämessään, mutta pysyi lujana ikään kuin katselisi Häntä.
Tässä kohtaa hän tiesi enemmän siitä, mikä EI OLLUT Jumalan tahto kuin tiesi siitä, mikä OLI Hänen tahtonsa. Myös meidän täytyy torjua pelko ja hämmennys kun missaamme jutun, ja tehdä sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme toistaiseksi, sillä tehdessämme sitä minkä tiedämme olevan tehtävämme, Hän voi ohjata meitä. Edes Jumala ei voi ohjata pysäköityä autoa. Lähde liikkeelle.
Kieltäydy pelosta
Jonain päivänä Moosekselle tulisi 'palkkapäivä' siitä, että hän on tehnyt Jumalan tahdon elämässään, ja hän piti tuota 'palkkapäivää' suuremmassa arvossa kuin mitään muuta maan päällä. Tuon ilmestyksen ollessa lähellä hänen sydäntään hän jätti Egyptin, maan, jonne hänet oli kutsuttu, jätti ihmiset, joita hänet oli kutsuttu auttamaan, ja aloitti toisen uran – paimenen uran tehden sitä kolmasosan elämästään ihmetellen aina tuota 'tapausta' nuoruudessaan ja sitä, kuinka kaikki sopisi yhteen.
Olemme nähneet, että Jairusta käskettiin olemaan pelkäämättä, vaan sen sijaan suuntautumaan uudelleen siihen, mihin oli alun perin uskonut. Ja olemme nähneet Pietarin, joka ei pelännyt, koska hän keskittyi siihen tosiasiaan, että Jeesus on Kristus, ja niin hän sivuutti ympärillään pyörivän myrskyn. Nyt olemme nähneet Mooseksen, joka kieltäytyi pelosta ja hämmennyksestä sisäisen ilmestyksen sekä sen arvon perusteella, jonka hän antoi Kristuksen tuntemiselle, ja jatkoi omia hommiaan kunnes Herra antoi hänelle ilmestystä lisää.
Mitä siitä jos teit kuppikakkusi tietämättä mitä olit tekemässä – ajatus oli oikea, sovellus oli väärä. Oikea tapa tehdä se tullaan paljastamaan ja voit päätyä siihen, että lopulta kuppikakkuja onkin jälkiruoaksi, kuten meillä tuona iltana.
Enemmän ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed