Fear & Discernment #1
Pelko & erottelukyky, osa 1
Hei kaikki,
Kesällä 1994 Barb kuoli ja jätti ruumiinsa – ja onneksi palasi. Se johtui lääketieteellisestä vaivasta, joka korjattiin leikkauksella tuon viikon sisällä ja hän on ollut kunnossa siitä lähtien.
Barbin vaiva teki hänet hyvin väsyneeksi, niinpä tuona iltapäivänä hän meni pitkäkseen torkuille. Hän muisti nukahtaneensa, ja olleensa sitten yhtäkkiä valveilla tietoisena siitä, että hänen hengityksensä tuli yhä pinnallisemmaksi, yhtäkkiä tajuten olevansa kuolemassa. Hän alkoi huutaa apua mielessään, mutta oli liian heikko saadakseen ääntä ulos.
Hän kuuli minun valmistavan päivällistä keittiössä ja poikien leikkivän olohuoneessa, ja hän sanoi koko ajan 'Ei Herra, ei ole minun aikani, ei vielä, kuinka John tulee pitämään pojista huolen? Kuinka John tulee pystymään huolehtimaan Chrisistä? Entä kaikki ne palvelutehtävää koskeva lupaukset, jotka meille annoit? Sinä lupasit!"
Leijumassa
Keskellä vastalauseitaan hän alkoi lähteä ruumiistaan, ja Herran rauha tuli hänen ylleen ja hän sanoi vastauksena: "Voi, okei, he tulevat olemaan okei, he tulevat pärjäämään ihan hyvin" jokaisen huolenaiheen meistä haihtuessa pois. Hän kuvaa sitä nostamiseksi ulos kehostaan kuin kädet ja jalat tulisivat pois käsineistä ja lahkeista, lähtemiseksi pois olkapäidensä ja päänsä yläosasta niin kuin kaskas-sirkka jättää kotelonsa, kuitenkin ilman ponnistelua. Hän kohosi ulos ruumiistaan ja leijaili katossa tai vähän sen yläpuolella katsoen alas omaa ruumistaan.
Katsoessaan elotonta ruumistaan sängyllä hän sanoin spontaanisti: "Tämä siis aihetutti minulle kaikki nuo vaikeudet!?" Hän oli niin rauhan valtaama, että näki ruumiinsa sillä tavalla emotionaalisesti välinpitämättömästi kuin mitä tunnetaan katsottaessa kaupassa myytävänä olevaa lihakimpaletta – se ei merkinnyt hänelle mitään, koska hän tajusi, ettei se ollut 'todellinen' hän. Eräänä päivänä tulemme saamaan kirkastetun ruumiin, sellaisen joka tulee olemaan yhtä aidon itsemme, henkemme ja sielumme kanssa. Mutta tuona päivänä katsoessaan alaspäin ruumistaan, se herätti hänessä pikemminkin uteliaisuutta.
Kaikki rajoitukset, heikkoudet, syntisyys ja silkka lihan kuolevaisuus näkyivät terävästi verrattuna hänen ikuiseen henkeensä ja sieluunsa, todelliseen häneen, joka oli Hengen maailmassa Herran kanssa. Hänellä ei ollut mitään tunnepohjaista kiintymystä ruumiiseensa, se oli vain paikka todelliselle hänelle elää tietyn kauden.
Yhtäkkiä hän tunsi putoavansa takaisin ruumiiseensa, menevänsä sisälle samalla tavoin kuin oli lähtenytkin, jalat ja varpaat menivät sisälle olkapäiden yläosasta takaa ja liukuivat alaspäin jalkoihin, hänen käsivartensa liukuivat alas hänen fyysisiin käsivarsiin ja olkapäihinsä, ja sen jälkeen hänen päänsä sujahti hänen fyysiseen päähänsä, hän oli täysin tajuissaan koko tämän ajan, ja heti kun hän oli takaisin ruumiissaan, hän tunsi vaipuvansa uneen.
Hän heräsi noin yhdeksältä illalla peläten kertoa minulle, mitä oli tapahtunut, kuinka lähellä hän oli ollut lähteä meidän luotamme. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle ja toimimme nopeasti, leikkaus tapahtui melkein välittömästi ja hän on voinut hienosti siitä lähtien.
Pelko vai rauha?
Jospa vain voisimme elää tässä maailmassa tuntien samaa irrallisuutta kuin mitä Barb tunsi tuona päivänä ruumiinsa suhteen. Tällöin olemme niin Herran läsnäolon valtaamia, että kaikkia maailman huolia tarkastellaan sillä puolueettomuudella, joka tulee olemisesta sen todellisuuden valtaamia, että Kristus on meissä ja että ikuinen kohtalomme on Hänen kanssaan.
Me Herran Jeesuksen opetuslapset elämme tässä jatkuvassa kompromississa hengessämme olevan rauhan ja pelon dominoivan 'ulkopuolisen' maailman välillä. Emotionaalinen terveys ja viisaiden päätösten tekeminen elämässä vaativat meitä olemaan tietoisempia Kristuksesta meissä ja Hänen rauhastaan, kuin meitä ympäröivästä pelosta ja lihallisista asioista.
Jeesus käski säännöllisesti ihmisiä olemaan rauhassa, kun luonnolliset olosuhteet huusivat pelkoa ja tuskaa. Kun Jairus sai sanan, että hänen tyttärensä oli juuri kuollut, Jeesus käski häntä 'Älä pelkää'. Kun Hän tuli kävellen veden päällä keskellä myrskyä Hän sanoi: 'Älkää pelätkö', ja on useita muita esimerkkejä.
Herra on sama tänään kuin Hän oli evankeliumeissa, joten Hän käskee yhä meitä sanoen 'älkää pelätkö' ollessamme keskellä hämmentäviä ja pelottavia tilanteita. Ehkä olet tullut seurakunnan jumalanpalvelukseen tai kotiseurakunnan kokoukseen stressaantuneena ja hämmentyneenä, mutta palvonnan aikana Hänen rauhansa valtaa sinut – kyse on Hänestä sanomassa 'Älä pelkää'. Voimme elää mielessämme olevien kysymysten kanssa ja samalla olla pakahduttavan tietoisia hengessämme olevasta Hänen rauhastaan, joka auttaa ohjaamaan meitä jokaisessa päätöksessä ja auttaa meitä ymmärtämään maailman tapahtumat oikein.
Kuinka 'pääsemme käsiksi' tuohon rauhaan hengessämme samalla kun olosuhteet huutavat pelkoa ja tuhoa?
On olemassa avaimia
Joka kerran kun Jeesus käski jotakuta olemaan pelkäämättä vaikka olosuhteet saivat aikaan pelkoa, meillä on ohjeita siitä, kuinka tehdä se jokaisessa kerrotussa tarinassa. Ne eivät aina ole ilmiselviä, mutta selvästi kun Hän käski jokaista sanoen 'älä pelkää', Hän odotti heidän toimivan juuri niin. Tässä sarjassa katsomme useita tilanteita ja kykenemme soveltamaan sitä, mitä Hän käski heidän tekevän, mikä mahdollistaa meidän olemisemme rauhassa ja viisaiden päätösten tekemisen.
Esimerkki nro1, Jairus - Lk 8:41-56 & Mk 5: 22-43
Jairusin tytär oli kuolemaisillaan, ja kun Jairus tavoitti Jeesuksen, hän sanoi näin: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän pelastuisi tästä sairaudesta (tulisi ehyeksi), ja hän jää eloon." (suomennos tässä)
Kun Jeesus oli matkalla kohti Jairuksen kotia, nainen jolla oli verenvuototauti ja kuitenkin vahva usko, koski Hänen vaatteidensa helmaa ja parantui. Kun Jeesus sanoi hänelle, että hänen uskonsa teki hänet ehyeksi ja käski hänen olla rauhassa, sana tuli Jairukselle, että hänen tyttärensä oli todella kuollut.
"Kun Jeesus kuuli (sananmukaisesti: 'sattui kuulemaan' ) sen, Hän sanoi hänelle: "Älä ole pelokas, vain usko!" Mk. 5:36 (suomennos tässä)
Sana 'pelokas' tässä on 'phobeo', mikä tarkoittaa 'ajaa pakoon' – toisin sanoen Jairus, "Älä anna uskosi tulla ajetuksi pakoon uutisilla tyttäresi kuolemasta, vain usko!"
Käännekohta meille jokaiselle
Mitä hänen tulee uskoa? Menkää takaisin alkuperäiseen uskoon ja siihen syyhyn, jonka vuoksi hän pyysi Jeesusta tulemaan: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän tulisi ehyeksi, ja hän jää eloon." Jeesus käski häntä palaamaan takaisin alkuperäiseen uskoonsa, valitsemaan sen, että antaa tuon uskon kukistaa olosuhteen, ja löytämään rauhan tuossa alkuperäisessä uskossa.
Ymmärrättehän, että heti kun Jairuksen usko oli kohdistunut Jeesuksen tuloon ja käsien tytön päälle asettamiseen niin että tämä jäisi eloon, ei oikeastaan ollut väliä, olisiko tyttö edelleen makaamassa kuolemaisillaan tai jopa kuolisi. Näemme saman uskon Jeesukseen koskien Hänen ystäväänsä Lasarusta.
Joh. 11:ssa kun Hänelle kerrottiin Lasaruksen olevan sairas, Hänen vastauksensa oli, ettei sairaus päättyisi kuolemaan, vaan Jumalan kunniaan. Heti kun Hän tiesi, ettei lopputuloksena olisi Lasaruksen kuolema, ei ollut väliä, vaikka tämä kuolisikin, koska Hän jo tiesi elämän olevan lopputulos. Sama asia Jairuksen kohdalla. Heti kun hän tiesi, että Jeesus asettaisi kätensä tytön päälle ja tämä jäisi eloon, ei ollut väliä, parantuisiko tämän olo, huonontuisiko se vai kuolisiko hän.
Jairuksen auttamiseksi keskittymään alkuperäiseen uskoonsa teksti sanoo Jeesuksesta: "Eikä Hän sallinut kenenkään seurata Häntä tästä kohdasta eteenpäin paitsi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen." Se sanoo myös, että kun Hän saapui talolle ja kohtasi surijat, jotka nauroivat kun Hän sanoi tytön vain nukkuvan – tilapäinen olotila – "Hän pani heidät kaikki ulos."
Kreikan sanan 'kata-gelao' on käännetty 'nauroivat Hänelle pilkatakseen'. 'Kata' tarkoittaa alas tai huono, 'gelao' on nauraa, mikä merkitsee kovaäänistä ja alentuvaa naurua Jeesusta vastaan, ikään kuin Hän ei tietäisi mistä puhuu. Fraasi 'Hän pani heidät kaikki ulos' viittaa voimakeinoon, siihen että Hän kirjaimellisesti työnsi heidät kaikki ulos ovesta.
Ymmärrättehän, Hän ei sallinut väkijoukon seurata Häntä eikä Hän sallinut Jairuksen tai tilanteen ympärille epäuskoisia surijoita, koska Jairuksen oli tärkeä pitää kiinni alkuperäisestä uskostaan – aseta kätesi hänen päälleen ja hän jää eloon.
Joskus kyse ei ole siitä, etteikö meillä ole uskoa, kyse on siitä, että olemme ympäröineet itsemme epäilevillä ja epäuskoisilla ihmisillä
Kuinka voit tulla (melkein) niin välinpitämättömäksi luonnollisen maailman suhteen kuin Barb oli tuona päivänä jolloin hän kuoli? Kun olosuhteet huutavat pelkoa, sinun täytyy palata viimeiseen tiedettyyn asiaan, jonka Herra on sanonut sinulle. Mene takaisin alkuperäiseen uskoosi, riippumatta siitä, oliko se 10 minuuttia vai 10 vuotta sitten. Mene takaisin siihen alkuperäiseen asiaan, jota uskoit, rajoita epäusko ympärilläsi, ja kykenet olemaan tilassa 'älä pelkää, vain usko'.
Enemmän ensi viikolla… siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja lähetä sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Pelko & erottelukyky, osa 1
Hei kaikki,
Kesällä 1994 Barb kuoli ja jätti ruumiinsa – ja onneksi palasi. Se johtui lääketieteellisestä vaivasta, joka korjattiin leikkauksella tuon viikon sisällä ja hän on ollut kunnossa siitä lähtien.
Barbin vaiva teki hänet hyvin väsyneeksi, niinpä tuona iltapäivänä hän meni pitkäkseen torkuille. Hän muisti nukahtaneensa, ja olleensa sitten yhtäkkiä valveilla tietoisena siitä, että hänen hengityksensä tuli yhä pinnallisemmaksi, yhtäkkiä tajuten olevansa kuolemassa. Hän alkoi huutaa apua mielessään, mutta oli liian heikko saadakseen ääntä ulos.
Hän kuuli minun valmistavan päivällistä keittiössä ja poikien leikkivän olohuoneessa, ja hän sanoi koko ajan 'Ei Herra, ei ole minun aikani, ei vielä, kuinka John tulee pitämään pojista huolen? Kuinka John tulee pystymään huolehtimaan Chrisistä? Entä kaikki ne palvelutehtävää koskeva lupaukset, jotka meille annoit? Sinä lupasit!"
Leijumassa
Keskellä vastalauseitaan hän alkoi lähteä ruumiistaan, ja Herran rauha tuli hänen ylleen ja hän sanoi vastauksena: "Voi, okei, he tulevat olemaan okei, he tulevat pärjäämään ihan hyvin" jokaisen huolenaiheen meistä haihtuessa pois. Hän kuvaa sitä nostamiseksi ulos kehostaan kuin kädet ja jalat tulisivat pois käsineistä ja lahkeista, lähtemiseksi pois olkapäidensä ja päänsä yläosasta niin kuin kaskas-sirkka jättää kotelonsa, kuitenkin ilman ponnistelua. Hän kohosi ulos ruumiistaan ja leijaili katossa tai vähän sen yläpuolella katsoen alas omaa ruumistaan.
Katsoessaan elotonta ruumistaan sängyllä hän sanoin spontaanisti: "Tämä siis aihetutti minulle kaikki nuo vaikeudet!?" Hän oli niin rauhan valtaama, että näki ruumiinsa sillä tavalla emotionaalisesti välinpitämättömästi kuin mitä tunnetaan katsottaessa kaupassa myytävänä olevaa lihakimpaletta – se ei merkinnyt hänelle mitään, koska hän tajusi, ettei se ollut 'todellinen' hän. Eräänä päivänä tulemme saamaan kirkastetun ruumiin, sellaisen joka tulee olemaan yhtä aidon itsemme, henkemme ja sielumme kanssa. Mutta tuona päivänä katsoessaan alaspäin ruumistaan, se herätti hänessä pikemminkin uteliaisuutta.
Kaikki rajoitukset, heikkoudet, syntisyys ja silkka lihan kuolevaisuus näkyivät terävästi verrattuna hänen ikuiseen henkeensä ja sieluunsa, todelliseen häneen, joka oli Hengen maailmassa Herran kanssa. Hänellä ei ollut mitään tunnepohjaista kiintymystä ruumiiseensa, se oli vain paikka todelliselle hänelle elää tietyn kauden.
Yhtäkkiä hän tunsi putoavansa takaisin ruumiiseensa, menevänsä sisälle samalla tavoin kuin oli lähtenytkin, jalat ja varpaat menivät sisälle olkapäiden yläosasta takaa ja liukuivat alaspäin jalkoihin, hänen käsivartensa liukuivat alas hänen fyysisiin käsivarsiin ja olkapäihinsä, ja sen jälkeen hänen päänsä sujahti hänen fyysiseen päähänsä, hän oli täysin tajuissaan koko tämän ajan, ja heti kun hän oli takaisin ruumiissaan, hän tunsi vaipuvansa uneen.
Hän heräsi noin yhdeksältä illalla peläten kertoa minulle, mitä oli tapahtunut, kuinka lähellä hän oli ollut lähteä meidän luotamme. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle ja toimimme nopeasti, leikkaus tapahtui melkein välittömästi ja hän on voinut hienosti siitä lähtien.
Pelko vai rauha?
Jospa vain voisimme elää tässä maailmassa tuntien samaa irrallisuutta kuin mitä Barb tunsi tuona päivänä ruumiinsa suhteen. Tällöin olemme niin Herran läsnäolon valtaamia, että kaikkia maailman huolia tarkastellaan sillä puolueettomuudella, joka tulee olemisesta sen todellisuuden valtaamia, että Kristus on meissä ja että ikuinen kohtalomme on Hänen kanssaan.
Me Herran Jeesuksen opetuslapset elämme tässä jatkuvassa kompromississa hengessämme olevan rauhan ja pelon dominoivan 'ulkopuolisen' maailman välillä. Emotionaalinen terveys ja viisaiden päätösten tekeminen elämässä vaativat meitä olemaan tietoisempia Kristuksesta meissä ja Hänen rauhastaan, kuin meitä ympäröivästä pelosta ja lihallisista asioista.
Jeesus käski säännöllisesti ihmisiä olemaan rauhassa, kun luonnolliset olosuhteet huusivat pelkoa ja tuskaa. Kun Jairus sai sanan, että hänen tyttärensä oli juuri kuollut, Jeesus käski häntä 'Älä pelkää'. Kun Hän tuli kävellen veden päällä keskellä myrskyä Hän sanoi: 'Älkää pelätkö', ja on useita muita esimerkkejä.
Herra on sama tänään kuin Hän oli evankeliumeissa, joten Hän käskee yhä meitä sanoen 'älkää pelätkö' ollessamme keskellä hämmentäviä ja pelottavia tilanteita. Ehkä olet tullut seurakunnan jumalanpalvelukseen tai kotiseurakunnan kokoukseen stressaantuneena ja hämmentyneenä, mutta palvonnan aikana Hänen rauhansa valtaa sinut – kyse on Hänestä sanomassa 'Älä pelkää'. Voimme elää mielessämme olevien kysymysten kanssa ja samalla olla pakahduttavan tietoisia hengessämme olevasta Hänen rauhastaan, joka auttaa ohjaamaan meitä jokaisessa päätöksessä ja auttaa meitä ymmärtämään maailman tapahtumat oikein.
Kuinka 'pääsemme käsiksi' tuohon rauhaan hengessämme samalla kun olosuhteet huutavat pelkoa ja tuhoa?
On olemassa avaimia
Joka kerran kun Jeesus käski jotakuta olemaan pelkäämättä vaikka olosuhteet saivat aikaan pelkoa, meillä on ohjeita siitä, kuinka tehdä se jokaisessa kerrotussa tarinassa. Ne eivät aina ole ilmiselviä, mutta selvästi kun Hän käski jokaista sanoen 'älä pelkää', Hän odotti heidän toimivan juuri niin. Tässä sarjassa katsomme useita tilanteita ja kykenemme soveltamaan sitä, mitä Hän käski heidän tekevän, mikä mahdollistaa meidän olemisemme rauhassa ja viisaiden päätösten tekemisen.
Esimerkki nro1, Jairus - Lk 8:41-56 & Mk 5: 22-43
Jairusin tytär oli kuolemaisillaan, ja kun Jairus tavoitti Jeesuksen, hän sanoi näin: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän pelastuisi tästä sairaudesta (tulisi ehyeksi), ja hän jää eloon." (suomennos tässä)
Kun Jeesus oli matkalla kohti Jairuksen kotia, nainen jolla oli verenvuototauti ja kuitenkin vahva usko, koski Hänen vaatteidensa helmaa ja parantui. Kun Jeesus sanoi hänelle, että hänen uskonsa teki hänet ehyeksi ja käski hänen olla rauhassa, sana tuli Jairukselle, että hänen tyttärensä oli todella kuollut.
"Kun Jeesus kuuli (sananmukaisesti: 'sattui kuulemaan' ) sen, Hän sanoi hänelle: "Älä ole pelokas, vain usko!" Mk. 5:36 (suomennos tässä)
Sana 'pelokas' tässä on 'phobeo', mikä tarkoittaa 'ajaa pakoon' – toisin sanoen Jairus, "Älä anna uskosi tulla ajetuksi pakoon uutisilla tyttäresi kuolemasta, vain usko!"
Käännekohta meille jokaiselle
Mitä hänen tulee uskoa? Menkää takaisin alkuperäiseen uskoon ja siihen syyhyn, jonka vuoksi hän pyysi Jeesusta tulemaan: "Tule ja aseta kätesi hänen päälleen, että hän tulisi ehyeksi, ja hän jää eloon." Jeesus käski häntä palaamaan takaisin alkuperäiseen uskoonsa, valitsemaan sen, että antaa tuon uskon kukistaa olosuhteen, ja löytämään rauhan tuossa alkuperäisessä uskossa.
Ymmärrättehän, että heti kun Jairuksen usko oli kohdistunut Jeesuksen tuloon ja käsien tytön päälle asettamiseen niin että tämä jäisi eloon, ei oikeastaan ollut väliä, olisiko tyttö edelleen makaamassa kuolemaisillaan tai jopa kuolisi. Näemme saman uskon Jeesukseen koskien Hänen ystäväänsä Lasarusta.
Joh. 11:ssa kun Hänelle kerrottiin Lasaruksen olevan sairas, Hänen vastauksensa oli, ettei sairaus päättyisi kuolemaan, vaan Jumalan kunniaan. Heti kun Hän tiesi, ettei lopputuloksena olisi Lasaruksen kuolema, ei ollut väliä, vaikka tämä kuolisikin, koska Hän jo tiesi elämän olevan lopputulos. Sama asia Jairuksen kohdalla. Heti kun hän tiesi, että Jeesus asettaisi kätensä tytön päälle ja tämä jäisi eloon, ei ollut väliä, parantuisiko tämän olo, huonontuisiko se vai kuolisiko hän.
Jairuksen auttamiseksi keskittymään alkuperäiseen uskoonsa teksti sanoo Jeesuksesta: "Eikä Hän sallinut kenenkään seurata Häntä tästä kohdasta eteenpäin paitsi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen." Se sanoo myös, että kun Hän saapui talolle ja kohtasi surijat, jotka nauroivat kun Hän sanoi tytön vain nukkuvan – tilapäinen olotila – "Hän pani heidät kaikki ulos."
Kreikan sanan 'kata-gelao' on käännetty 'nauroivat Hänelle pilkatakseen'. 'Kata' tarkoittaa alas tai huono, 'gelao' on nauraa, mikä merkitsee kovaäänistä ja alentuvaa naurua Jeesusta vastaan, ikään kuin Hän ei tietäisi mistä puhuu. Fraasi 'Hän pani heidät kaikki ulos' viittaa voimakeinoon, siihen että Hän kirjaimellisesti työnsi heidät kaikki ulos ovesta.
Ymmärrättehän, Hän ei sallinut väkijoukon seurata Häntä eikä Hän sallinut Jairuksen tai tilanteen ympärille epäuskoisia surijoita, koska Jairuksen oli tärkeä pitää kiinni alkuperäisestä uskostaan – aseta kätesi hänen päälleen ja hän jää eloon.
Joskus kyse ei ole siitä, etteikö meillä ole uskoa, kyse on siitä, että olemme ympäröineet itsemme epäilevillä ja epäuskoisilla ihmisillä
Kuinka voit tulla (melkein) niin välinpitämättömäksi luonnollisen maailman suhteen kuin Barb oli tuona päivänä jolloin hän kuoli? Kun olosuhteet huutavat pelkoa, sinun täytyy palata viimeiseen tiedettyyn asiaan, jonka Herra on sanonut sinulle. Mene takaisin alkuperäiseen uskoosi, riippumatta siitä, oliko se 10 minuuttia vai 10 vuotta sitten. Mene takaisin siihen alkuperäiseen asiaan, jota uskoit, rajoita epäusko ympärilläsi, ja kykenet olemaan tilassa 'älä pelkää, vain usko'.
Enemmän ensi viikolla… siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja lähetä sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed