Suicide; unforgivable? 1 of 2
Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 1/2
Hei kaikki,
Antiikin Roomasta on monia dokumentoituja tapauksia kristityistä, jotka ovat niin onnettomia tässä elämässä ja kaipaavat taivaaseen, että he antautuvat viranomaisille pidätettäviksi tietäen, että heidät surmattaisiin. Tekivätkö he itsemurhan? Itsemurha määritellään teoksi, jossa tarkoituksellisesti aiheutetaan oma kuolema. Se on itsensä murhaamista. Onko se Jumalan anteeksi annettavissa?
Kahden teini-ikäisen naimisissa oleva 42-vuotias äiti oli urheasti taistellut syöpää vastaan kaksi vuotta. Hän uskoutui minulle: "John, ole niin hyvä ja kerro miehelleni ja seurakunnalle, että lopettavat puolestani rukoilemisen. En aio ottaa lisähoitoja, viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin ihmeellisiä Herrassa, olen väsynyt taistelemaan ja vain haluan mennä kotiin taivaaseen."
Puhuimme naisen miehelle yhdessä ja tämä lupasi olla vaatimatta naista jatkamaan taistelua. Nainen kuoli muutaman viikon sisällä. Tekikö hän itsemurhan kieltäytymällä hoidoista ja vain haluamalla 'mennä kotiin'?
Tuntemani nuori mies taisteli psyykkistä sairautta vastaan nähden riivaajia aitojen päällä ja pensaissa ajaessaan tietä pitkin ja yritti ajaa niiden yli romuttaen autoja ja tuhoten aitoja, postilaatikoita ja ympäristöä niinä monina kertoina, kun hän sen teki. Hänen sairautensa ajoi häntä tuhoon ja eräänä päivänä saimme sanan, että eräässä tienmutkassa hän oli ajanut suoraan ja törmännyt penkereeseen ja kuollut välittömästi.
Kun kysyin Isältä siitä, mikä henki sai hänet tekemään noin, Hän sanoi: "Itsemurhan henki." Tuon nuoren miehen tuntien olen varma, että hän näki riivaajan ja yritti ajaa sen yli avolava-autollaan, ja että tuo henki kirjaimellisesti vei miehen ulos tieltä kuolemaan. Mutta oliko kyse itsemurhasta vain siksi, että riivaaja miehen toiminnan takana oli itsemurhan henki, mutta se ei itse asiassa saanut miestä panemaan asetta ohimolleen tai ottamaan yliannostusta lääkkeitä tai jotakin sellaista?
Miehen vanhemmille ja kaikille muille kyse oli vain traagisesta yhden ajoneuvon onnettomuudesta. Miehen hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina keskellä jumalanpalvelustamme silmäni avautuivat Herran maailmaan ja siellä tuo nuori mies seisoi virnistellen niin leveästi kuin saattoi palvoen kanssamme. Kaksi muutakin henkilöä näki hänet. Sitten muutaman sekunnin jälkeen hän oli poissa. Herra teki tuon antaakseen vakuutuksen siitä, että mies oli Hänen luonaan ja tällä meni hyvin taivaassa.
Tekeekö tupakoiva ihminen hitaan itsemurhan? Onko alkoholin juominen maksavaurioon asti ja ehkä avioliiton ja työpaikkojen menetys matkan varrella hitaan itsemurhan tekemistä? Entäpä sitten anorektikkotyttö, joka näännyttää itsensä tai syöppö, joka syö itsensä kuolemaan? Leimammeko heidän riippuvuutensa ja elämäntyylinsä joksikin muuksi kuin vain 'tuhoisaksi', sisältämään 'itsemurhan'? Itsemurhan ymmärretään olevan yksittäinen itsensä surmaamisen teko, mutta monet elävät heitä itsetuhoisessa elämäntyylissä vuosikymmenien ajan hitaassa kierteessä kohti kuolemaa.
Mikä on erona?
Mikä on erona näiden välillä: 'Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä' Joh. 15:13 ja sillä, että joku tietoisesti elää itsetuhoisella tavalla?
Onko henkensä toisen edestä antamisen teko itsemurha? Eikö Joh. 15:13 ole verhottu viittaus, jonka Herra teki ristille menemisestään? Hän teki sen tarkoituksellisesti. Kuinka se ei ollut itsemurha? Mihin vedämme rajan?
Useimmat itsemurhan tehneet ovat ajatelleet asiaa pitkän aikaa
Eräs keski-ikäinen nainen näytti minulle viiltelynsä arvet käsivarsistaan ja ranteistaan. Hän vahvisti tiedon sanan, jonka olin puhunut jumalanpalveluksen aikana siitä, että paikalla oli nainen, jonka äiti oli kertonut hänelle hänen ollessaan 12-vuotias: "Et ole nätti etkä kovin fiksu, joten sinun täytyy tehdä ankarasti työtä elämässä mennäksesi eteenpäin."
Isä oli kertonut minulle, että tyttö uskoi sen mitä äiti sanoi ja tytölle se oli totuus. Noilla sanoilla hauraalle 12-vuotiaalle, joka oli juuri käymässä läpi murrosikää ja kamppaili omakuvansa kanssa, kun asiat muuttuivat hänen sisällään, oli syvälliset seuraukset. Hän lannistui, sitten tuli alakuloisuus, toivo lähti ja sen korvasivat viha ja masennus, sitten itseviha ja itsemurha-ajatukset. Teininä hän alkoi viillellä itseään. Yli 20 vuotta myöhemmin tuossa keskiviikkoillan jumalanpalveluksessa nainen vapautui. Kuukausia myöhemmin näin hänet ja hän vahvisti olevansa vapaa ja tietävänsä olevansa rakastettu ja rakastaen itseään.
Erona oli Isän rakkaus; että nainen kerrankin elämässään tiesi syvällä hengessään ja mielessään, että Isä rakasti häntä ehdoitta ja sen jälkeen hän itse saattoi siirtyä eteenpäin. Mutta käytännön tasolla itsemurha oli tullut hänen elämäänsä pitkän kipujen, pettymysten, tuomion ja toivottomuuden sarjan kautta.
Jos nainen olisi riistänyt henkensä, olisiko hän mennyt helvettiin?
Olin puhumassa pienessä maalaisseurakunnassa Tennesseen keskiosan läntisillä kukkuloilla eräänä sunnuntaiaamuna. Kun katselin noin 40 hengen seurakuntaa näin takatakaosassa noin 2/3 kohdalla penkissä istumassa naisen lapsineen. Naisen yläpuolella näin yhtäkkiä kuvan talon etuovesta ja kuistista ja miehestä istumassa siellä ase kädessään. Tuon näyn vieressä oli tuo mies taivaassa katsomassa perhettään ja ilmaisemassa vaimolleen, kuinka pahoillaan hän oli siitä kivusta, jonka oli aiheuttanut hänelle ja heidän lapsilleen ja kuinka hän odotti innolla päivää, jolloin he kaikki olisivat taas yhdessä.
Sitten Isä sanoi minulle: "Tuo mies teki itsemurhan tuolla kuistilla. Hän oli taistellut alkoholismin ja masennuksen kanssa vuosia, osittain siksi, koska halusi perheelleen paremman elannon, mutta oli aina kamppaillut. Kerro vaimolle, että mies on minun luonani ja voi hyvin ja odottaa innolla sitä, että he ovat jälleen yhdessä."
Tein juuri niin selittäen tarkalleen, mitä näin ja nainen purskahti itkuun sanoen, että asia oli juuri niin kuin sen näin ja hän oli niin kiitollinen, koska oli hyvin peloissaan, että mies olisi helvetissä. Hän ymmärsi 'ja voivan hyvin' tarkoittavan henkisesti ja tunne-elämältään hyvin ja hän oli hyvin kiitollinen Herralle.
Nainen kykeni antamaan itselleen ja miehelleen anteeksi ja saamaan rauhan siitä, että kaikki tulee lopulta olemaan hyvin. Hän oli tuominnut itsensä siitä, ettei ollut yrittänyt lujemmin auttaa miestä. Mies oli uudestisyntynyt, mutta alkoholisti. Nainen oli ollut täynnä tuomiota ja syyllisyyttä – ja oli niin helpottunut siitä, että mies oli taivaassa, nainen nyyhkytti raskaasti, kun painolasti nousi hänen päältään.
Vuosien varrella Isä on useita kertoja antanut minulle näyn ja/tai sanan jostakusta, joka oli tehnyt itsemurhan ja oli taivaassa. Mutta voimmeko löytää vastauksia Raamatusta koskien itsemurhaa ja ajatuksia, jotka johtavat tuollaiseen päätökseen? Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin
John Fenn/LL
Itsemurha; anteeksiantamatontako? osa 1/2
Hei kaikki,
Antiikin Roomasta on monia dokumentoituja tapauksia kristityistä, jotka ovat niin onnettomia tässä elämässä ja kaipaavat taivaaseen, että he antautuvat viranomaisille pidätettäviksi tietäen, että heidät surmattaisiin. Tekivätkö he itsemurhan? Itsemurha määritellään teoksi, jossa tarkoituksellisesti aiheutetaan oma kuolema. Se on itsensä murhaamista. Onko se Jumalan anteeksi annettavissa?
Kahden teini-ikäisen naimisissa oleva 42-vuotias äiti oli urheasti taistellut syöpää vastaan kaksi vuotta. Hän uskoutui minulle: "John, ole niin hyvä ja kerro miehelleni ja seurakunnalle, että lopettavat puolestani rukoilemisen. En aio ottaa lisähoitoja, viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin ihmeellisiä Herrassa, olen väsynyt taistelemaan ja vain haluan mennä kotiin taivaaseen."
Puhuimme naisen miehelle yhdessä ja tämä lupasi olla vaatimatta naista jatkamaan taistelua. Nainen kuoli muutaman viikon sisällä. Tekikö hän itsemurhan kieltäytymällä hoidoista ja vain haluamalla 'mennä kotiin'?
Tuntemani nuori mies taisteli psyykkistä sairautta vastaan nähden riivaajia aitojen päällä ja pensaissa ajaessaan tietä pitkin ja yritti ajaa niiden yli romuttaen autoja ja tuhoten aitoja, postilaatikoita ja ympäristöä niinä monina kertoina, kun hän sen teki. Hänen sairautensa ajoi häntä tuhoon ja eräänä päivänä saimme sanan, että eräässä tienmutkassa hän oli ajanut suoraan ja törmännyt penkereeseen ja kuollut välittömästi.
Kun kysyin Isältä siitä, mikä henki sai hänet tekemään noin, Hän sanoi: "Itsemurhan henki." Tuon nuoren miehen tuntien olen varma, että hän näki riivaajan ja yritti ajaa sen yli avolava-autollaan, ja että tuo henki kirjaimellisesti vei miehen ulos tieltä kuolemaan. Mutta oliko kyse itsemurhasta vain siksi, että riivaaja miehen toiminnan takana oli itsemurhan henki, mutta se ei itse asiassa saanut miestä panemaan asetta ohimolleen tai ottamaan yliannostusta lääkkeitä tai jotakin sellaista?
Miehen vanhemmille ja kaikille muille kyse oli vain traagisesta yhden ajoneuvon onnettomuudesta. Miehen hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina keskellä jumalanpalvelustamme silmäni avautuivat Herran maailmaan ja siellä tuo nuori mies seisoi virnistellen niin leveästi kuin saattoi palvoen kanssamme. Kaksi muutakin henkilöä näki hänet. Sitten muutaman sekunnin jälkeen hän oli poissa. Herra teki tuon antaakseen vakuutuksen siitä, että mies oli Hänen luonaan ja tällä meni hyvin taivaassa.
Tekeekö tupakoiva ihminen hitaan itsemurhan? Onko alkoholin juominen maksavaurioon asti ja ehkä avioliiton ja työpaikkojen menetys matkan varrella hitaan itsemurhan tekemistä? Entäpä sitten anorektikkotyttö, joka näännyttää itsensä tai syöppö, joka syö itsensä kuolemaan? Leimammeko heidän riippuvuutensa ja elämäntyylinsä joksikin muuksi kuin vain 'tuhoisaksi', sisältämään 'itsemurhan'? Itsemurhan ymmärretään olevan yksittäinen itsensä surmaamisen teko, mutta monet elävät heitä itsetuhoisessa elämäntyylissä vuosikymmenien ajan hitaassa kierteessä kohti kuolemaa.
Mikä on erona?
Mikä on erona näiden välillä: 'Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä' Joh. 15:13 ja sillä, että joku tietoisesti elää itsetuhoisella tavalla?
Onko henkensä toisen edestä antamisen teko itsemurha? Eikö Joh. 15:13 ole verhottu viittaus, jonka Herra teki ristille menemisestään? Hän teki sen tarkoituksellisesti. Kuinka se ei ollut itsemurha? Mihin vedämme rajan?
Useimmat itsemurhan tehneet ovat ajatelleet asiaa pitkän aikaa
Eräs keski-ikäinen nainen näytti minulle viiltelynsä arvet käsivarsistaan ja ranteistaan. Hän vahvisti tiedon sanan, jonka olin puhunut jumalanpalveluksen aikana siitä, että paikalla oli nainen, jonka äiti oli kertonut hänelle hänen ollessaan 12-vuotias: "Et ole nätti etkä kovin fiksu, joten sinun täytyy tehdä ankarasti työtä elämässä mennäksesi eteenpäin."
Isä oli kertonut minulle, että tyttö uskoi sen mitä äiti sanoi ja tytölle se oli totuus. Noilla sanoilla hauraalle 12-vuotiaalle, joka oli juuri käymässä läpi murrosikää ja kamppaili omakuvansa kanssa, kun asiat muuttuivat hänen sisällään, oli syvälliset seuraukset. Hän lannistui, sitten tuli alakuloisuus, toivo lähti ja sen korvasivat viha ja masennus, sitten itseviha ja itsemurha-ajatukset. Teininä hän alkoi viillellä itseään. Yli 20 vuotta myöhemmin tuossa keskiviikkoillan jumalanpalveluksessa nainen vapautui. Kuukausia myöhemmin näin hänet ja hän vahvisti olevansa vapaa ja tietävänsä olevansa rakastettu ja rakastaen itseään.
Erona oli Isän rakkaus; että nainen kerrankin elämässään tiesi syvällä hengessään ja mielessään, että Isä rakasti häntä ehdoitta ja sen jälkeen hän itse saattoi siirtyä eteenpäin. Mutta käytännön tasolla itsemurha oli tullut hänen elämäänsä pitkän kipujen, pettymysten, tuomion ja toivottomuuden sarjan kautta.
Jos nainen olisi riistänyt henkensä, olisiko hän mennyt helvettiin?
Olin puhumassa pienessä maalaisseurakunnassa Tennesseen keskiosan läntisillä kukkuloilla eräänä sunnuntaiaamuna. Kun katselin noin 40 hengen seurakuntaa näin takatakaosassa noin 2/3 kohdalla penkissä istumassa naisen lapsineen. Naisen yläpuolella näin yhtäkkiä kuvan talon etuovesta ja kuistista ja miehestä istumassa siellä ase kädessään. Tuon näyn vieressä oli tuo mies taivaassa katsomassa perhettään ja ilmaisemassa vaimolleen, kuinka pahoillaan hän oli siitä kivusta, jonka oli aiheuttanut hänelle ja heidän lapsilleen ja kuinka hän odotti innolla päivää, jolloin he kaikki olisivat taas yhdessä.
Sitten Isä sanoi minulle: "Tuo mies teki itsemurhan tuolla kuistilla. Hän oli taistellut alkoholismin ja masennuksen kanssa vuosia, osittain siksi, koska halusi perheelleen paremman elannon, mutta oli aina kamppaillut. Kerro vaimolle, että mies on minun luonani ja voi hyvin ja odottaa innolla sitä, että he ovat jälleen yhdessä."
Tein juuri niin selittäen tarkalleen, mitä näin ja nainen purskahti itkuun sanoen, että asia oli juuri niin kuin sen näin ja hän oli niin kiitollinen, koska oli hyvin peloissaan, että mies olisi helvetissä. Hän ymmärsi 'ja voivan hyvin' tarkoittavan henkisesti ja tunne-elämältään hyvin ja hän oli hyvin kiitollinen Herralle.
Nainen kykeni antamaan itselleen ja miehelleen anteeksi ja saamaan rauhan siitä, että kaikki tulee lopulta olemaan hyvin. Hän oli tuominnut itsensä siitä, ettei ollut yrittänyt lujemmin auttaa miestä. Mies oli uudestisyntynyt, mutta alkoholisti. Nainen oli ollut täynnä tuomiota ja syyllisyyttä – ja oli niin helpottunut siitä, että mies oli taivaassa, nainen nyyhkytti raskaasti, kun painolasti nousi hänen päältään.
Vuosien varrella Isä on useita kertoja antanut minulle näyn ja/tai sanan jostakusta, joka oli tehnyt itsemurhan ja oli taivaassa. Mutta voimmeko löytää vastauksia Raamatusta koskien itsemurhaa ja ajatuksia, jotka johtavat tuollaiseen päätökseen? Siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin
John Fenn/LL
RSS Feed