Should we celebrate pagan holidays made Christian? 2 of 2
Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2
Hei kaikki,
Jatkan siitä mihin lopetettiin ja kysyn: pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on muutettu kristillisiksi?
Kuinka menettelemme, kun juhlapyhiä tulee ja meillä on jokin mielipide ja joku meille rakas uskoo jotakin muuta? Yhdysvalloissa on ilmaus ‘korkeamman tien valitsemisesta', mikä tarkoittaa, että pidättäytyy sellaisesta, mikä voisi aiheuttaa kiistaa tärkeämmän asian vuoksi. Se tarkoittaa rakkaudessa vaeltamista ja eroavaisuuksien sivuuttamista ihmissuhteen tähden. Vau, tuo on kristittynä olemista! Se on niin hullua, että se saattaisi toimiakin!
Mene joulujuhliin pariksi tunniksi ja kunnioita pomoasi tai sukulaistasi, et kannata joulua, jollet usko siihen, vahvistat suhdettasi tuohon toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin. Ole se jalompi ihminen. Ihmiset erehtyvät rakkauden suhteen. He eivät tajua, että jonkun rakastaminen ei tarkoita tämän henkilön tai hänen elämäntyylinsä hyväksymistä, on vain kyse hänen rakastamisestaan siksi, että Jumala loi hänet.
Onko asiasi vanhurskas?
Room. 14:ssä Paavali haastoi paikallisseurakunnassa esiintyvät mielipiteet. Muista, kuten jokainen Apostolien teoista Ilmestyskirjaan, he kaikki kokoontuivat kodeissa. Paavali kirjoittaa ihmisille, jotka kokoontuivat kodeissa 'seurakuntana'. Mutta joillakuilla oli vahvoja näkemyksiä toisista, jotka istuivat heitä vastapäätä jossakin 'olohuoneessa'. "En ole samaa mieltä kuin ..." kaikuu Room. 14:n sivuilta.
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä." Heti ensimmäisessä jakeessa Paavali astuu mielipideareenalle. Hän sanoo, että puhukaa eroavaisuuksistanne, mutta ei väittelyn pisteeseen saakka. Hän erottaa absoluuttisen, ehdottoman moraalisen totuuden ja asianosaisten henkilökohtaiset näkemykset. Mielipiteet täytyy tuoda kuuliaisiksi Kristukselle. Kuinka se tehdään?
Ongelmia oli kolme:
Jotkut kehottivat syömään vain vihanneksia eivätkä he olleet yhtä mieltä niiden kanssa, jotka söivät lihaa. Jotkut valitsivat yhden päivän viikosta jumalanpalvelukselle eivätkä he olleet samaa mieltä kenenkään muun kanssa. Kolmas ongelma oli viini, joka mainittiin vain kerran tässä, jakeessa 21. Jotkut sanoivat, että oli ok juoda viiniä, jotkut sanoivat, ettei se ollut ok. Näitä samoja asioita käsiteltiin 1. Kor. 8:ssa ja 10:ssä. Jotkin liittyivät epäjumalanpalvelukseen, jotkut liittyivät juutalaisiin sapatteihin ja ruokavalioihin, jotkut vain henkilökohtaisiin valintoihin.
Jakeeseen 10 saakka hän kertoo heille, että jokainen meistä on Herran palvelija ja Hän hyväksyy meidät kummankin, riippumatta siitä, mikä on mielipiteemme erityisestä päivästä tai ruokavaliostamme. Hän kysyy: Miksi tuomitset toisen palvelijaa? Auts. Tuo toinen henkilö on Herran palvelija, ja jos Hän hyväksyy tämän, sitten asia ei kuulu meille. Jos Hän haluaa tämän muuttuvan, sitten Hän käsittelee tuota henkilöä, asia ei kuulu meille. Kyse on tuon henkilön ja Herran välisestä asiasta.
Hän sanoo myös, että jos joku valitsee jonkin päivän jumalanpalvelusta varten, hän tekee sen Herralle. Joku toinen ei valitse mitään tiettyä erityistä päivää, se myös on Herralle. Älä tuomitse toisen palvelijaa.
Kol. 2: 10-23:ssa Paavali kertoo Jeesuksen täytetystä ristin työstä ja siitä, kuinka me olemme täydelliset Hänessä. Sitten hän sanoo: 'Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta...' Miksi? Koska olet täydellinen Kristuksessa. Asia on niin yksinkertainen. Minulle jokainen päivä on erityinen päivä palvoa Häntä. Minulle jokainen ruokapala on erityinen, koska Hän on sen antanut. Olen täydellinen Hänessä, joten minulla on vapaus jumalanpalvelukseen minä tahansa päivänä minkä haluan ja vapaus syödä tai olla syömättä, mitä haluan. Elän elämää jo voittaneen asemasta käsin, sillä Kristus on minussa. Vau.
Joulu? Pääsiäinen?
Älä sivuuta pääpointtia. Paavali sanoi, ettei jokin asia kuulu kenellekään muulle silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä. Hän kehotti niitä, joista puhutaan Room. 14:ssä: 'kukin olkoon omassa mielessään täysin varma' – meidän ei pitäisi toimia oman erityisen mielipiteemme puolustajana tai evankelistana. Tuo toinen ihminen elää ja kuolee Kristukselle. Niin teemme mekin. Joten tuo jokin asia ei kuulu meille.
Vuosia sitten kuulin Kenneth E. Haginin kertovan siitä, kuinka joku mies hänen seurakunnassaan arvosteli hänen vaimonsa hattua. KEH sanoi miehelle jotakin sellaista kuten 'Pidä huoli omista asioistasi, hän pukeutuu itseään ja minua, ei sinua varten.' lol.
Juttu on todellakin noin yksinkertainen. Tämä periaate, jos sen ymmärtää, asettaa ihmisen polulle, joka tuo mielipiteet kuuliaisiksi Kristukselle jokaisella elämänalueella. Voit sanoa: "Tekisin homman toisin" tai "En usko tuolla tavalla" ja sitten jättää asian siihen. Se merkitsee, että mielipiteesi eivät koskaan ulotu siihen pisteeseen asti, että sydämessäsi on riitaa tai jakautumista.
Mitä siitä, jos jonkun elämässä on asioita, joista et ole samaa mieltä? Mitä siitä, jos hän hoiti jonkin asian eri tavalla kuin odotit tai halusit? Kun muodostamme mielipiteitä ja toiset eivät ole kanssamme samaa mieltä, meillä on valinta tehtävänä. Kun saamme selville, mitä Sana sano tässä ja muualla, ettei pidetä tuomita jonkun toisen palvelijaa, meidän täytyy käskeä tunteemme ja ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle. Kun Jeesus sanoi, että ota ensin hirsi omasta silmästäsi, ennen kuin otat rikan jonkun toisen silmästä, Hän itse asiassa tarkoitti elämästä tuolla tavalla. Se merkitsee ajatusten ja tunteiden kurinalaisiksi tekemistä.
Jos jollakulla perheenjäsenellä tai ystävällä on joulukuusi, sinun ei tarvitse näyttää inhoasi tai paheksuntaasi eikä karsastaa häntä. Hän juhlii joulua kaikkine tykötarpeineen tehden sen Herralle tai koska kyse on vain perinteestä, ja sinä et juhli joulua tehden sen Herralle – joten olette tasa-arvoisia. Kasvakaa aikuisiksi ja oppikaa elämään rauhassa toistenne kanssa.
Jos joku haluaa lasten etsivän pääsiäismunia, lapset eivät palvo pakanajumalatarta, vaan he vain pitävät hauskaa eivätkä edes ajattele mitään pakanallista tuhannen vuoden takaa. He vain värjäävät kananmunia, mikä itse asiassa juontaa juurensa tuhat vuotta taakse päin, jolloin itäisen tradition mukainen (ortodoksi-)kirkko värjäsi kananmunia punaiseksi muistuttamaan uudesta elämästä Kristuksessa ja Hänen heidän puolestaan vuodattamastaan verestä.
Rakentaen näille:
Paavali käski ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja suhteessa kanssaihmisiin, kärsiä heitä Ef. 4:2:ssa ja Kol. 3:13:ssa. Sanaksi 'kärsiä' käännetty tai ilmaisu 'ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja' tarkoittaa 'kestää, sietää, ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja, olla kärsivällinen jonkun tai jonkin suhteen'. Kuinka moni kristitty osoittaa tuota toista kohtaan? Jotakuta seurakuntaa kohtaan?
Eivätkö kristityt ole huonossa maineessa siitä, että vaihtelevat seurakuntia fyysisesti tai etäyhteyksien päässä, arvostelevat ja jättäytyvät pois postituslistoilta tai puhuvat jotakuta sellaista vastaan, joka uskoo eri tavalla kuin he? Eivätkö korona ja Yhdysvaltain vaalit ole osoittaneet monien uskovien kypsymättömyyden tällä luonteen alueella?
Paavalin kirjoittaessa ensimmäistä kirjettään korinttilaisille kirjeen 11 luku käsitteli sitä, että jotkut 'valkokaulus-' uskovat eivät halunneet aterioida siten, että samassa yhteydessä vietettiin Herran ehtoollista 'ruumiillista työtä tekevien' uskovien kanssa. Niinpä he söivät jonkun kotona etukäteen ja jopa juopuivat ennen kuin liittyivät mukaan kokouksen loppuajaksi. Paavali kertoi heille, etteivät he ennakkoluulonsa tähden oikein erottaneet Kristuksen ruumista ja se oli vaikuttanut heidän immuunijärjestelmäänsä (kuten me asian nykyään ilmaisemme) ja monet olivat 'heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois'.
1. Kor. 11:19:ssä hän kertoi heille, että tämä ennakkoluulo paljasti ne, jotka olivat kypsiä ja täydellisiä ja jotka olivat kypsymättömiä. Se on hyvä läksy tämän päivän maailmalle. Kun näet jonkun muodostavan mielipiteitä ja vetäytyvän riidoissa tai loukkaantuneena, tiedä kokonaiskuvassa tämän osoittavan sen, kuka on kypsä ja vaeltaa Jumalan asioissa ja kuka ei. Mahdollisuus kasvaa on jokaisessa elämän tapahtumassa. Jos pidämme niitä haasteina, jossa egolla ei ole väliä ja vain Kristuksella on, kasvamme nopeasti.
Käytännön tasolla
Annapa kun kerron jotakin, mitä Herra kertoi vaimolleni Barbille vuosia sitten, kun lapsemme olivat pieniä ja meillä oli vastattavana kysymys halloweenista ja naamiaispuvuista. Teini-ikäisestä lähtien olemme eläneet niin, että heitämme mielipiteemme Jumalan ehdottomuuksien seinään ja se mikä putoaa pois, sen annamme pudota pois ja pidämme sen mikä pysyy Hänen seinällään, jos tässä ilmauksessa on teille järkeä. Barb kamppaili sen kanssa, että poikamme halusivat pukeutua naamiaispukuihin ja päästä kierrokselle hakemaan karkkia, mutta hän ei täysin voinut osoittaa sormella sitä, mikä teki halloweenista modernina juhlana, jossa on kaikkea pahaa ja pimeää, erilaisen kuin muista juhlista, joilla oli pakanalliset juuret. Sitten hänellä välähti: "Muut juhlat on onnistuneesti tehty Kristuksen juhliksi, mutta halloweenia ei koskaan. Se pysyy yhä sellaisena, että siinä juhlitaan paholaista ja kaikkea, mikä on pahaa ja pimeää" ja vastaavanlaisia sanoja.
Emme voineet muuttaa kansallista halloween-kulttuuria, mutta saatoimme vaikuttaa ja vaikutimme perheeseemme ja seurakunnan kulttuuriin. Lapset, jotka leikkivät pukeutumisleikkejä eivät sinänsä ole ongelma, mutta olemme pysytelleet erossa pimeämmistä teemoista, ja lapset tulevat aina haluamaan karkkia. Niinpä löysimme eri tapoja juhlistaa elämää Kristuksessa halloweenina – sadonkorjuufestivaaleina, joissa juhlitaan ihmisten tuloa Herran luo Hänen satonaan, kiitetään runsaasta sadosta puutarhassa, ja on muita perhe- ja seurakuntapainotteisia juhlia.
Pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on kristillistetty?
Tähän vastaa kukin sydän. Olen oppinut, että valheuskonto vihaa vapautta. Se yrittää sijoittaa jokaisen elämän osan hyvin määriteltyyn käyttäytymisen järjestykseen. Olipa sitten kyse Vanhan testamentin uhreista – jos tein tämän, merkitsee kaksi kyyhkyä ja x-määrä shekeleitä, tai jos tein tuon, se merkitsee vuohen ja jonkin verran viljaa uhrattavaksi – uskonto yrittää määritellä jokaisen mahdollisen teon ja seurauksen elämässä.
Armo on paljon vaikeampaa kuin Vanhan testamentin laki. Laki mittasi tekoa, muttei sydäntä. Armo mittaa sydäntä, Herra Itse meissä, mittaa ja arvioi ajatuksiamme ja motiivejamme (Hepr. 4:12-13). Jokainen on tilivelvollinen Hänelle Persoonana.
On huomautettu, että tuomitsemme toisia heidän tekojensa mukaan, mutta tuomitsemme itsemme aikomuksemme mukaan. Vaella rakkaudessa. Pidättäydy muodostamasta mielipiteitä asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Se on helppoa sitten, kun otat tavaksi tarttua itsestäsi kiinni ja tajuat, että nuo toiset vastaavat Herralle, eivät meille… se tosiaan vie paineen ja stressin pois… heidän tarinansa on heidän.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Pitäisikö meidän viettää kristillistettyjä pakanallisia juhlapyhiä? osa 2/2
Hei kaikki,
Jatkan siitä mihin lopetettiin ja kysyn: pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on muutettu kristillisiksi?
Kuinka menettelemme, kun juhlapyhiä tulee ja meillä on jokin mielipide ja joku meille rakas uskoo jotakin muuta? Yhdysvalloissa on ilmaus ‘korkeamman tien valitsemisesta', mikä tarkoittaa, että pidättäytyy sellaisesta, mikä voisi aiheuttaa kiistaa tärkeämmän asian vuoksi. Se tarkoittaa rakkaudessa vaeltamista ja eroavaisuuksien sivuuttamista ihmissuhteen tähden. Vau, tuo on kristittynä olemista! Se on niin hullua, että se saattaisi toimiakin!
Mene joulujuhliin pariksi tunniksi ja kunnioita pomoasi tai sukulaistasi, et kannata joulua, jollet usko siihen, vahvistat suhdettasi tuohon toiseen ihmiseen tai toisiin ihmisiin. Ole se jalompi ihminen. Ihmiset erehtyvät rakkauden suhteen. He eivät tajua, että jonkun rakastaminen ei tarkoita tämän henkilön tai hänen elämäntyylinsä hyväksymistä, on vain kyse hänen rakastamisestaan siksi, että Jumala loi hänet.
Onko asiasi vanhurskas?
Room. 14:ssä Paavali haastoi paikallisseurakunnassa esiintyvät mielipiteet. Muista, kuten jokainen Apostolien teoista Ilmestyskirjaan, he kaikki kokoontuivat kodeissa. Paavali kirjoittaa ihmisille, jotka kokoontuivat kodeissa 'seurakuntana'. Mutta joillakuilla oli vahvoja näkemyksiä toisista, jotka istuivat heitä vastapäätä jossakin 'olohuoneessa'. "En ole samaa mieltä kuin ..." kaikuu Room. 14:n sivuilta.
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä." Heti ensimmäisessä jakeessa Paavali astuu mielipideareenalle. Hän sanoo, että puhukaa eroavaisuuksistanne, mutta ei väittelyn pisteeseen saakka. Hän erottaa absoluuttisen, ehdottoman moraalisen totuuden ja asianosaisten henkilökohtaiset näkemykset. Mielipiteet täytyy tuoda kuuliaisiksi Kristukselle. Kuinka se tehdään?
Ongelmia oli kolme:
Jotkut kehottivat syömään vain vihanneksia eivätkä he olleet yhtä mieltä niiden kanssa, jotka söivät lihaa. Jotkut valitsivat yhden päivän viikosta jumalanpalvelukselle eivätkä he olleet samaa mieltä kenenkään muun kanssa. Kolmas ongelma oli viini, joka mainittiin vain kerran tässä, jakeessa 21. Jotkut sanoivat, että oli ok juoda viiniä, jotkut sanoivat, ettei se ollut ok. Näitä samoja asioita käsiteltiin 1. Kor. 8:ssa ja 10:ssä. Jotkin liittyivät epäjumalanpalvelukseen, jotkut liittyivät juutalaisiin sapatteihin ja ruokavalioihin, jotkut vain henkilökohtaisiin valintoihin.
Jakeeseen 10 saakka hän kertoo heille, että jokainen meistä on Herran palvelija ja Hän hyväksyy meidät kummankin, riippumatta siitä, mikä on mielipiteemme erityisestä päivästä tai ruokavaliostamme. Hän kysyy: Miksi tuomitset toisen palvelijaa? Auts. Tuo toinen henkilö on Herran palvelija, ja jos Hän hyväksyy tämän, sitten asia ei kuulu meille. Jos Hän haluaa tämän muuttuvan, sitten Hän käsittelee tuota henkilöä, asia ei kuulu meille. Kyse on tuon henkilön ja Herran välisestä asiasta.
Hän sanoo myös, että jos joku valitsee jonkin päivän jumalanpalvelusta varten, hän tekee sen Herralle. Joku toinen ei valitse mitään tiettyä erityistä päivää, se myös on Herralle. Älä tuomitse toisen palvelijaa.
Kol. 2: 10-23:ssa Paavali kertoo Jeesuksen täytetystä ristin työstä ja siitä, kuinka me olemme täydelliset Hänessä. Sitten hän sanoo: 'Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta...' Miksi? Koska olet täydellinen Kristuksessa. Asia on niin yksinkertainen. Minulle jokainen päivä on erityinen päivä palvoa Häntä. Minulle jokainen ruokapala on erityinen, koska Hän on sen antanut. Olen täydellinen Hänessä, joten minulla on vapaus jumalanpalvelukseen minä tahansa päivänä minkä haluan ja vapaus syödä tai olla syömättä, mitä haluan. Elän elämää jo voittaneen asemasta käsin, sillä Kristus on minussa. Vau.
Joulu? Pääsiäinen?
Älä sivuuta pääpointtia. Paavali sanoi, ettei jokin asia kuulu kenellekään muulle silloin, kun on kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä. Hän kehotti niitä, joista puhutaan Room. 14:ssä: 'kukin olkoon omassa mielessään täysin varma' – meidän ei pitäisi toimia oman erityisen mielipiteemme puolustajana tai evankelistana. Tuo toinen ihminen elää ja kuolee Kristukselle. Niin teemme mekin. Joten tuo jokin asia ei kuulu meille.
Vuosia sitten kuulin Kenneth E. Haginin kertovan siitä, kuinka joku mies hänen seurakunnassaan arvosteli hänen vaimonsa hattua. KEH sanoi miehelle jotakin sellaista kuten 'Pidä huoli omista asioistasi, hän pukeutuu itseään ja minua, ei sinua varten.' lol.
Juttu on todellakin noin yksinkertainen. Tämä periaate, jos sen ymmärtää, asettaa ihmisen polulle, joka tuo mielipiteet kuuliaisiksi Kristukselle jokaisella elämänalueella. Voit sanoa: "Tekisin homman toisin" tai "En usko tuolla tavalla" ja sitten jättää asian siihen. Se merkitsee, että mielipiteesi eivät koskaan ulotu siihen pisteeseen asti, että sydämessäsi on riitaa tai jakautumista.
Mitä siitä, jos jonkun elämässä on asioita, joista et ole samaa mieltä? Mitä siitä, jos hän hoiti jonkin asian eri tavalla kuin odotit tai halusit? Kun muodostamme mielipiteitä ja toiset eivät ole kanssamme samaa mieltä, meillä on valinta tehtävänä. Kun saamme selville, mitä Sana sano tässä ja muualla, ettei pidetä tuomita jonkun toisen palvelijaa, meidän täytyy käskeä tunteemme ja ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle. Kun Jeesus sanoi, että ota ensin hirsi omasta silmästäsi, ennen kuin otat rikan jonkun toisen silmästä, Hän itse asiassa tarkoitti elämästä tuolla tavalla. Se merkitsee ajatusten ja tunteiden kurinalaisiksi tekemistä.
Jos jollakulla perheenjäsenellä tai ystävällä on joulukuusi, sinun ei tarvitse näyttää inhoasi tai paheksuntaasi eikä karsastaa häntä. Hän juhlii joulua kaikkine tykötarpeineen tehden sen Herralle tai koska kyse on vain perinteestä, ja sinä et juhli joulua tehden sen Herralle – joten olette tasa-arvoisia. Kasvakaa aikuisiksi ja oppikaa elämään rauhassa toistenne kanssa.
Jos joku haluaa lasten etsivän pääsiäismunia, lapset eivät palvo pakanajumalatarta, vaan he vain pitävät hauskaa eivätkä edes ajattele mitään pakanallista tuhannen vuoden takaa. He vain värjäävät kananmunia, mikä itse asiassa juontaa juurensa tuhat vuotta taakse päin, jolloin itäisen tradition mukainen (ortodoksi-)kirkko värjäsi kananmunia punaiseksi muistuttamaan uudesta elämästä Kristuksessa ja Hänen heidän puolestaan vuodattamastaan verestä.
Rakentaen näille:
Paavali käski ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja suhteessa kanssaihmisiin, kärsiä heitä Ef. 4:2:ssa ja Kol. 3:13:ssa. Sanaksi 'kärsiä' käännetty tai ilmaisu 'ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja' tarkoittaa 'kestää, sietää, ottaa huomioon lieventäviä asianhaaroja, olla kärsivällinen jonkun tai jonkin suhteen'. Kuinka moni kristitty osoittaa tuota toista kohtaan? Jotakuta seurakuntaa kohtaan?
Eivätkö kristityt ole huonossa maineessa siitä, että vaihtelevat seurakuntia fyysisesti tai etäyhteyksien päässä, arvostelevat ja jättäytyvät pois postituslistoilta tai puhuvat jotakuta sellaista vastaan, joka uskoo eri tavalla kuin he? Eivätkö korona ja Yhdysvaltain vaalit ole osoittaneet monien uskovien kypsymättömyyden tällä luonteen alueella?
Paavalin kirjoittaessa ensimmäistä kirjettään korinttilaisille kirjeen 11 luku käsitteli sitä, että jotkut 'valkokaulus-' uskovat eivät halunneet aterioida siten, että samassa yhteydessä vietettiin Herran ehtoollista 'ruumiillista työtä tekevien' uskovien kanssa. Niinpä he söivät jonkun kotona etukäteen ja jopa juopuivat ennen kuin liittyivät mukaan kokouksen loppuajaksi. Paavali kertoi heille, etteivät he ennakkoluulonsa tähden oikein erottaneet Kristuksen ruumista ja se oli vaikuttanut heidän immuunijärjestelmäänsä (kuten me asian nykyään ilmaisemme) ja monet olivat 'heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois'.
1. Kor. 11:19:ssä hän kertoi heille, että tämä ennakkoluulo paljasti ne, jotka olivat kypsiä ja täydellisiä ja jotka olivat kypsymättömiä. Se on hyvä läksy tämän päivän maailmalle. Kun näet jonkun muodostavan mielipiteitä ja vetäytyvän riidoissa tai loukkaantuneena, tiedä kokonaiskuvassa tämän osoittavan sen, kuka on kypsä ja vaeltaa Jumalan asioissa ja kuka ei. Mahdollisuus kasvaa on jokaisessa elämän tapahtumassa. Jos pidämme niitä haasteina, jossa egolla ei ole väliä ja vain Kristuksella on, kasvamme nopeasti.
Käytännön tasolla
Annapa kun kerron jotakin, mitä Herra kertoi vaimolleni Barbille vuosia sitten, kun lapsemme olivat pieniä ja meillä oli vastattavana kysymys halloweenista ja naamiaispuvuista. Teini-ikäisestä lähtien olemme eläneet niin, että heitämme mielipiteemme Jumalan ehdottomuuksien seinään ja se mikä putoaa pois, sen annamme pudota pois ja pidämme sen mikä pysyy Hänen seinällään, jos tässä ilmauksessa on teille järkeä. Barb kamppaili sen kanssa, että poikamme halusivat pukeutua naamiaispukuihin ja päästä kierrokselle hakemaan karkkia, mutta hän ei täysin voinut osoittaa sormella sitä, mikä teki halloweenista modernina juhlana, jossa on kaikkea pahaa ja pimeää, erilaisen kuin muista juhlista, joilla oli pakanalliset juuret. Sitten hänellä välähti: "Muut juhlat on onnistuneesti tehty Kristuksen juhliksi, mutta halloweenia ei koskaan. Se pysyy yhä sellaisena, että siinä juhlitaan paholaista ja kaikkea, mikä on pahaa ja pimeää" ja vastaavanlaisia sanoja.
Emme voineet muuttaa kansallista halloween-kulttuuria, mutta saatoimme vaikuttaa ja vaikutimme perheeseemme ja seurakunnan kulttuuriin. Lapset, jotka leikkivät pukeutumisleikkejä eivät sinänsä ole ongelma, mutta olemme pysytelleet erossa pimeämmistä teemoista, ja lapset tulevat aina haluamaan karkkia. Niinpä löysimme eri tapoja juhlistaa elämää Kristuksessa halloweenina – sadonkorjuufestivaaleina, joissa juhlitaan ihmisten tuloa Herran luo Hänen satonaan, kiitetään runsaasta sadosta puutarhassa, ja on muita perhe- ja seurakuntapainotteisia juhlia.
Pitäisikö meidän viettää entisiä pakanallisia juhlapyhiä, jotka on kristillistetty?
Tähän vastaa kukin sydän. Olen oppinut, että valheuskonto vihaa vapautta. Se yrittää sijoittaa jokaisen elämän osan hyvin määriteltyyn käyttäytymisen järjestykseen. Olipa sitten kyse Vanhan testamentin uhreista – jos tein tämän, merkitsee kaksi kyyhkyä ja x-määrä shekeleitä, tai jos tein tuon, se merkitsee vuohen ja jonkin verran viljaa uhrattavaksi – uskonto yrittää määritellä jokaisen mahdollisen teon ja seurauksen elämässä.
Armo on paljon vaikeampaa kuin Vanhan testamentin laki. Laki mittasi tekoa, muttei sydäntä. Armo mittaa sydäntä, Herra Itse meissä, mittaa ja arvioi ajatuksiamme ja motiivejamme (Hepr. 4:12-13). Jokainen on tilivelvollinen Hänelle Persoonana.
On huomautettu, että tuomitsemme toisia heidän tekojensa mukaan, mutta tuomitsemme itsemme aikomuksemme mukaan. Vaella rakkaudessa. Pidättäydy muodostamasta mielipiteitä asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Se on helppoa sitten, kun otat tavaksi tarttua itsestäsi kiinni ja tajuat, että nuo toiset vastaavat Herralle, eivät meille… se tosiaan vie paineen ja stressin pois… heidän tarinansa on heidän.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed