Chronological order Easter week #3
Kronologinen järjestys pääsiäisviikko osa 3
Hei kaikki,
Vasta ylösnoussut Jeesus sanoi Marialle haudan ulkopuolella: "Mene veljieni luo ja sano heille, että Minä nousen Isäni ja teidän Isänne, ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo", käyttäen terminologiaa jota Hän ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt. Joh. 20:17.
Miksi TUO oli ensimmäinen asia jonka Hän sanoi ylösnousemuksen jälkeen?
Paavali selittää Apt. 13:33:ssa puhuessaan ylösnousemuspäivästä: "Jumala on täyttänyt nämä (lupaukset jotka oli tehty isille) siinä, että Hän herätti Jeesuksen kuolleista, sillä kuten on kirjoitettuna toiseen psalmiin: "Sinä olet minun Poikani; Tänä päivänä Minusta on tullut sinun Isäsi (synnyttänyt sinut)."
Paavalin pointti on, että Isälle ylösnousemuspäivä oli niin suuri muutos heidän suhteessaan, että Hän esitti lausunnon: 'Tänä päivänä Minä olen synnyttänyt sinut'. Mikä oli se muutos?
Suuri muutos
Jeesus oli rajoittamaton Poika Isän luona alusta omaten kaiken auktoriteetin ja oikeudet jotka liittyivät ainoana Jumalan Poikana olemiseen, mutta Hän oli tyhjentänyt Itsensä kaikista noista oikeuksista ja etuoikeuksista saadakseen alkunsa Mariassa Ihmisenä*. Hän eli ihmisenä, kuoli ihmisenä ja herätettiin kuolleista ja palasi Isänsä luo ihmisenä – ensimmäinen ihminen joka syntyi kuolleista. Jumalan Poika oli ikuisesti ihminen. * Fil. 2:5-8
Jopa opetuslasten oli vaikea käsittää, ettei Häntä herätetty henkenä, ja sen vuoksi Jeesus söi heidän edessään osoittaakseen, että Hänet oli fyysisesti herätetty kuolleista ja oli yhä Ihminen – Lk. 24:41-43.
Jeesus on nyt tunnettu kuolleista syntyneiden esikoisena
Jeesus oli kuolleista syntyneiden esikoinen ja sinä ja minä olemme x numeroja Hänen jälkeensä kuolleista syntyneistä – hengellisesti nyt, mutta eräänä päivänä kirjaimellisesti kuolleista herätetyssä tai muutetussa (kirkastetussa) ruumiissa.
Room. 8:29: " Ne, joiden Hän tiesi ennalta tuntevan Hänet, Hän myös määräsi, että he tulisivat Hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi muokatuiksi, niin että Hän voisi olla esikoinen monien veljien joukossa."
Kol. 1:18: "Ja Hän on seurakuntaruumiin pää, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseista niin että kaikissa asioissa Hän voisi olla ensimmäinen."
Hepr. 12:22-23: "Mutta te olette tulleet Siionin vuoren, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, lukemattoman enkeleiden joukon ja suuren kokoontuneen joukon ja esikoisten seurakunnan luo, jotka ovat kaikki taivaassa, ja Jumalan, kaikkien Tuomarin ja täydelliseksi tehtyjen vanhurskaiden ihmisten henkien luo."
Ilm. 1:5: "Ja Jeesukselta Kristukselta, joka on uskollinen todistaja ja esikoinen kuolleista nousseista ja maan kuningasten Ruhtinas." (suomennokset tässä)
Mitä tämä merkitsee meille
Se, että on esikoinen kuolleista nousseista, on todistus siitä, että toisia seuraa, muutoin Häntä kutsuttaisiin Ainoaksi kuolleista nousseista – mutta Hän on sen sijaan Esikoinen kuolleista nousseista – Hänen ylösnousemuksensa on todistus ja vakuutus kaikille, jotka Häneen uskovat. Todistajaksi Hänen ylösnousemuksensa ja esikoisen aseman kuolleista nousseiden joukossa totuudesta meille on annettu Pyhä Henki, ja silminnäkijätodistaja Herran elämälle, kuolemalle ja ylösnousemukselle.
Ef. 1:13 sanoo, että sen jälkeen kun olemme uskoneet "teidät sinetöitiin lupauksen Pyhällä Hengellä, joka on perintömme käsiraha siihen saakka kunnes Jumala lunastaa Oman omaisuutensa …"
Sana 'sinetöidä' on 'sphragizo' ja sitä käytettiin vanhoina aikoina sellaisista normaaleista asioista kuten jyväsäkin sinetöimiseen, sinetin taatessa säkin olevan täynnä, omistajan, määränpään ja sisällön luottamuksellisuuden. Saatamme myös muistaa vanhoina aikoina kirjekuorten tulleen sinetöidyksi sulatetulla vahalla, johon painettiin lähettäjän sinetti.
Sinetti oli sen vakuus, jolta se lähetettiin, minne se oli menossa ja sisällön turvallisuudesta ja luottamuksellisuudesta. Meidät on sinetöinyt Jumala Itse, Hänen Henkensä, osoittaen kuka meidät omistaa, minne olemme menossa, meidän sydämemme turvallisuutta ja luottamuksellisuutta suojelee Hän, joka meidät sinetöi.
Sana 'käsiraha' on kreikan sana 'arrabon' ja alunperin oli 'vakuusrahaa', jonka ostaja asetti lupauksena, jota seurasi loppuunsaatettu liiketapahtuma. Tänään joku saattaa antaa käsirahan jotta kiinteistö otettaisiin pois markkinoilta siihen liittyessä lupauksen, että loppuunsaatettu ostotapahtuma seuraa.
Pyhä Henki on sinetöinyt meidät ja ainoa mitä meillä tässä elämässä on, on itse asiassa pelkästään lupaus, ikään kuin käsiraha, siitä lupauksesta, että Jumala tulee täyttämään lopun sopimuksesta – että esikoisena kuolleista noussut tosiaan saa aikaan sen, että myös me muut tulemme nousemaan kuolleista – tuon lupauksen merkkinä ollen hengellisen uudestisyntymän.
Ef.1:13 sanoo, että meidät on sinetöity ja olemme vastaanottaneet pelastuksemme käsirahan siihen aikaan saakka, kunnes Jumala, joka meidät omistaa, vie toimen päätökseen – tuoden täyden lunastuksen. Kuten Paavali sanoi Room. 8:23:ssa: "Ei vain luomakunta, vaan me vaikeroimme sisällämme odottaen adoptiotamme, toisin sanoen, ruumiimme lunastusta." Meidän hengen ihmisemme kaipaa loppuun saattamisen päivää jolloin kuten Esikoisella, myös meillä voisi olla kirkastettu ruumis, joka kykenee toimimaan Hengen ja luonnollisessa maailmassa yhtä vaivattomasti."
Mikä vakuuttuneisuus, mikä rauha!
Tämän mysteerin, että Jeesus on Esikoinen kuolleista nousseista, ihmeellisen totuuden siitä, että meidät on Isä sinetöinyt Omalla Hengellään osoittaen, ettei vihollinen voi koskea meihin, tämän Pyhän Hengen käsirahan elämässämme, pitäisi antaa meille suuren mielenrauhan, vakuuttuneisuuden ja ilon.
Raamattu kuvaa toivoa niin että se on 'suotuisa ja luottavainen odotus' sielussa (tunteissa, mielessä, ajatuksissa) ennemmin kuin hengellinen voima kuten usko on. Mutta toivo ja usko kulkevat yhdessä, sillä usko on osoitus toivotuista asioista – tuhoa toivo ja usko kaikkoaa pois.
Toivolla on ihmeellinen kyky, vaikka se kuuluukin mielen ja tunteiden maailmaan, sillä kun siihen on liittyneenä usko, sen vaikutus tuntuu vakuuttuneisuutena hengessämme siitä, että olemme Isän ja Hän tulee lunastamaan meidät täysin eräänä päivänä. Hepr. 6:13-20:ssa kirjoittaja kertoo Aabrahamista ja kuinka toivo vaikutti häneen.
Hän sanoo, että Aabraham oli luottavainen kahdessa asiassa: Jumala antoi lupauksen ja Jumala ei voi valehdella. Hän sanoo sen tähden "meillä on luja rohkaisu, jotka olemme paenneet (Herran luo) turvaan, että me voimme tarttua eteemme asetettuun toivoon, joka meillä on sielun ankkurina, sinne minne edellä juoksijamme Jeesus astui sisälle puolestamme, verhon taakse…"
Hän sanoo toivon olevan sielumme ankkuri – emootiomme, ajatuksemme, tunteemme – täytyy tuoda toivon kontrollin alaisuuteen, tuon luottavaisen odotuksen suotuisasta tuloksesta, sillä se löytyy Jeesuksesta, joka on mennyt edeltä ja astunut sisälle verhon taakse – kaikkein pyhimpään taivaassa meidän puolestamme.
Sana edelläjuoksija on sana 'prodromos', joka tarkoittaa 'juosta eteenpäin etukäteen', mitä käytettiin aikoina, jolloin sotilastiedustelijat lähetettiin pitkälle eteenpäin tutkimaan aluetta, ja käytetään myös sellaisesta, joka lähetettiin ennen kuningasta varmistamaan, että kaikki oli valmistettu hänen tuloaan varten. Sitä käytettiin myös vanhaan aikaan laivastoissa, kun laiva oli tulossa satamaan, mutta oli riuttoja ja kiviä, joita piti välttää – laivan edellä ui sen satamaan opastava uimari, johon oli kiinnitetty köysi. - Meidän Jeesuksemme, joka on mennyt edeltämme yhteisen Isämme kotiin, ja ajatuksemme, tunteemme ja emootiomme täytyy pitää tämä tosiasia edessämme kaikkina aikoina – ja meillä on Henki sisällämme, joka todistaa tästä totuudesta.
Meillä on se tosiasia, että Isä on luvannut ja vahvistanut toimenpiteensä ja suunnitelmansa monin tavoin ja me tiedämme, että Isä ei voi valehdella. Hän on antanut meille Esikoisensa kuolleista nousseista, Hän on sinetöinyt meidät Omalla Hengellään, meillä on Henki elämässämme loppuunsaatettavan toimenpiteen käsirahana.
Jeesus on ihmeellinen Esikoisena kuolleista nousseista – me jokainen olemme kuolleista syntyneitä, nyt hengessä, eräänä päivän myös lihassa – kuten Paavali sanoi, me kaipaamme saada tulla vaatetetuiksi ylhäältä. Tule pian Herra Jeesus!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Kronologinen järjestys pääsiäisviikko osa 3
Hei kaikki,
Vasta ylösnoussut Jeesus sanoi Marialle haudan ulkopuolella: "Mene veljieni luo ja sano heille, että Minä nousen Isäni ja teidän Isänne, ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo", käyttäen terminologiaa jota Hän ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt. Joh. 20:17.
Miksi TUO oli ensimmäinen asia jonka Hän sanoi ylösnousemuksen jälkeen?
Paavali selittää Apt. 13:33:ssa puhuessaan ylösnousemuspäivästä: "Jumala on täyttänyt nämä (lupaukset jotka oli tehty isille) siinä, että Hän herätti Jeesuksen kuolleista, sillä kuten on kirjoitettuna toiseen psalmiin: "Sinä olet minun Poikani; Tänä päivänä Minusta on tullut sinun Isäsi (synnyttänyt sinut)."
Paavalin pointti on, että Isälle ylösnousemuspäivä oli niin suuri muutos heidän suhteessaan, että Hän esitti lausunnon: 'Tänä päivänä Minä olen synnyttänyt sinut'. Mikä oli se muutos?
Suuri muutos
Jeesus oli rajoittamaton Poika Isän luona alusta omaten kaiken auktoriteetin ja oikeudet jotka liittyivät ainoana Jumalan Poikana olemiseen, mutta Hän oli tyhjentänyt Itsensä kaikista noista oikeuksista ja etuoikeuksista saadakseen alkunsa Mariassa Ihmisenä*. Hän eli ihmisenä, kuoli ihmisenä ja herätettiin kuolleista ja palasi Isänsä luo ihmisenä – ensimmäinen ihminen joka syntyi kuolleista. Jumalan Poika oli ikuisesti ihminen. * Fil. 2:5-8
Jopa opetuslasten oli vaikea käsittää, ettei Häntä herätetty henkenä, ja sen vuoksi Jeesus söi heidän edessään osoittaakseen, että Hänet oli fyysisesti herätetty kuolleista ja oli yhä Ihminen – Lk. 24:41-43.
Jeesus on nyt tunnettu kuolleista syntyneiden esikoisena
Jeesus oli kuolleista syntyneiden esikoinen ja sinä ja minä olemme x numeroja Hänen jälkeensä kuolleista syntyneistä – hengellisesti nyt, mutta eräänä päivänä kirjaimellisesti kuolleista herätetyssä tai muutetussa (kirkastetussa) ruumiissa.
Room. 8:29: " Ne, joiden Hän tiesi ennalta tuntevan Hänet, Hän myös määräsi, että he tulisivat Hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi muokatuiksi, niin että Hän voisi olla esikoinen monien veljien joukossa."
Kol. 1:18: "Ja Hän on seurakuntaruumiin pää, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseista niin että kaikissa asioissa Hän voisi olla ensimmäinen."
Hepr. 12:22-23: "Mutta te olette tulleet Siionin vuoren, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, lukemattoman enkeleiden joukon ja suuren kokoontuneen joukon ja esikoisten seurakunnan luo, jotka ovat kaikki taivaassa, ja Jumalan, kaikkien Tuomarin ja täydelliseksi tehtyjen vanhurskaiden ihmisten henkien luo."
Ilm. 1:5: "Ja Jeesukselta Kristukselta, joka on uskollinen todistaja ja esikoinen kuolleista nousseista ja maan kuningasten Ruhtinas." (suomennokset tässä)
Mitä tämä merkitsee meille
Se, että on esikoinen kuolleista nousseista, on todistus siitä, että toisia seuraa, muutoin Häntä kutsuttaisiin Ainoaksi kuolleista nousseista – mutta Hän on sen sijaan Esikoinen kuolleista nousseista – Hänen ylösnousemuksensa on todistus ja vakuutus kaikille, jotka Häneen uskovat. Todistajaksi Hänen ylösnousemuksensa ja esikoisen aseman kuolleista nousseiden joukossa totuudesta meille on annettu Pyhä Henki, ja silminnäkijätodistaja Herran elämälle, kuolemalle ja ylösnousemukselle.
Ef. 1:13 sanoo, että sen jälkeen kun olemme uskoneet "teidät sinetöitiin lupauksen Pyhällä Hengellä, joka on perintömme käsiraha siihen saakka kunnes Jumala lunastaa Oman omaisuutensa …"
Sana 'sinetöidä' on 'sphragizo' ja sitä käytettiin vanhoina aikoina sellaisista normaaleista asioista kuten jyväsäkin sinetöimiseen, sinetin taatessa säkin olevan täynnä, omistajan, määränpään ja sisällön luottamuksellisuuden. Saatamme myös muistaa vanhoina aikoina kirjekuorten tulleen sinetöidyksi sulatetulla vahalla, johon painettiin lähettäjän sinetti.
Sinetti oli sen vakuus, jolta se lähetettiin, minne se oli menossa ja sisällön turvallisuudesta ja luottamuksellisuudesta. Meidät on sinetöinyt Jumala Itse, Hänen Henkensä, osoittaen kuka meidät omistaa, minne olemme menossa, meidän sydämemme turvallisuutta ja luottamuksellisuutta suojelee Hän, joka meidät sinetöi.
Sana 'käsiraha' on kreikan sana 'arrabon' ja alunperin oli 'vakuusrahaa', jonka ostaja asetti lupauksena, jota seurasi loppuunsaatettu liiketapahtuma. Tänään joku saattaa antaa käsirahan jotta kiinteistö otettaisiin pois markkinoilta siihen liittyessä lupauksen, että loppuunsaatettu ostotapahtuma seuraa.
Pyhä Henki on sinetöinyt meidät ja ainoa mitä meillä tässä elämässä on, on itse asiassa pelkästään lupaus, ikään kuin käsiraha, siitä lupauksesta, että Jumala tulee täyttämään lopun sopimuksesta – että esikoisena kuolleista noussut tosiaan saa aikaan sen, että myös me muut tulemme nousemaan kuolleista – tuon lupauksen merkkinä ollen hengellisen uudestisyntymän.
Ef.1:13 sanoo, että meidät on sinetöity ja olemme vastaanottaneet pelastuksemme käsirahan siihen aikaan saakka, kunnes Jumala, joka meidät omistaa, vie toimen päätökseen – tuoden täyden lunastuksen. Kuten Paavali sanoi Room. 8:23:ssa: "Ei vain luomakunta, vaan me vaikeroimme sisällämme odottaen adoptiotamme, toisin sanoen, ruumiimme lunastusta." Meidän hengen ihmisemme kaipaa loppuun saattamisen päivää jolloin kuten Esikoisella, myös meillä voisi olla kirkastettu ruumis, joka kykenee toimimaan Hengen ja luonnollisessa maailmassa yhtä vaivattomasti."
Mikä vakuuttuneisuus, mikä rauha!
Tämän mysteerin, että Jeesus on Esikoinen kuolleista nousseista, ihmeellisen totuuden siitä, että meidät on Isä sinetöinyt Omalla Hengellään osoittaen, ettei vihollinen voi koskea meihin, tämän Pyhän Hengen käsirahan elämässämme, pitäisi antaa meille suuren mielenrauhan, vakuuttuneisuuden ja ilon.
Raamattu kuvaa toivoa niin että se on 'suotuisa ja luottavainen odotus' sielussa (tunteissa, mielessä, ajatuksissa) ennemmin kuin hengellinen voima kuten usko on. Mutta toivo ja usko kulkevat yhdessä, sillä usko on osoitus toivotuista asioista – tuhoa toivo ja usko kaikkoaa pois.
Toivolla on ihmeellinen kyky, vaikka se kuuluukin mielen ja tunteiden maailmaan, sillä kun siihen on liittyneenä usko, sen vaikutus tuntuu vakuuttuneisuutena hengessämme siitä, että olemme Isän ja Hän tulee lunastamaan meidät täysin eräänä päivänä. Hepr. 6:13-20:ssa kirjoittaja kertoo Aabrahamista ja kuinka toivo vaikutti häneen.
Hän sanoo, että Aabraham oli luottavainen kahdessa asiassa: Jumala antoi lupauksen ja Jumala ei voi valehdella. Hän sanoo sen tähden "meillä on luja rohkaisu, jotka olemme paenneet (Herran luo) turvaan, että me voimme tarttua eteemme asetettuun toivoon, joka meillä on sielun ankkurina, sinne minne edellä juoksijamme Jeesus astui sisälle puolestamme, verhon taakse…"
Hän sanoo toivon olevan sielumme ankkuri – emootiomme, ajatuksemme, tunteemme – täytyy tuoda toivon kontrollin alaisuuteen, tuon luottavaisen odotuksen suotuisasta tuloksesta, sillä se löytyy Jeesuksesta, joka on mennyt edeltä ja astunut sisälle verhon taakse – kaikkein pyhimpään taivaassa meidän puolestamme.
Sana edelläjuoksija on sana 'prodromos', joka tarkoittaa 'juosta eteenpäin etukäteen', mitä käytettiin aikoina, jolloin sotilastiedustelijat lähetettiin pitkälle eteenpäin tutkimaan aluetta, ja käytetään myös sellaisesta, joka lähetettiin ennen kuningasta varmistamaan, että kaikki oli valmistettu hänen tuloaan varten. Sitä käytettiin myös vanhaan aikaan laivastoissa, kun laiva oli tulossa satamaan, mutta oli riuttoja ja kiviä, joita piti välttää – laivan edellä ui sen satamaan opastava uimari, johon oli kiinnitetty köysi. - Meidän Jeesuksemme, joka on mennyt edeltämme yhteisen Isämme kotiin, ja ajatuksemme, tunteemme ja emootiomme täytyy pitää tämä tosiasia edessämme kaikkina aikoina – ja meillä on Henki sisällämme, joka todistaa tästä totuudesta.
Meillä on se tosiasia, että Isä on luvannut ja vahvistanut toimenpiteensä ja suunnitelmansa monin tavoin ja me tiedämme, että Isä ei voi valehdella. Hän on antanut meille Esikoisensa kuolleista nousseista, Hän on sinetöinyt meidät Omalla Hengellään, meillä on Henki elämässämme loppuunsaatettavan toimenpiteen käsirahana.
Jeesus on ihmeellinen Esikoisena kuolleista nousseista – me jokainen olemme kuolleista syntyneitä, nyt hengessä, eräänä päivän myös lihassa – kuten Paavali sanoi, me kaipaamme saada tulla vaatetetuiksi ylhäältä. Tule pian Herra Jeesus!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed