Elijah & Elisha, 3 of 3
Elia ja Elisa, osa 3/3
Hei kaikki,
Elia ja Elisa ovat nyt lähteneet Gilgalista 2. Kun 2:ssa ja saapuvat Beteliin. Betel tarkoittaa 'Jumalan talo'.
Betel on paikka, jossa Jaakob näki näyn enkeleiden kulkemisesta ylös ja alas. (1. Moos. 28)
Myöhemmin Jaakobin elämässä 1. Moos 35:1:ssä Herra ilmestyi hänelle ja käski häntä palaamaan Beteliin muistuttaen hänen paenneen sinne veljensä Eesaun vihaa (ennen kuin he tekivät sovinnon) – ja kohdanneen Jumalan silloin kun vähiten sitä odotti.
Eikö tuo ole niin Herralle tyypillistä? Jaakobin tavoin me toisinaan löydämme kohtalomme juostessamme sitä pakoon. Löydämme 'Jumalan talon' keskellä pelkoa ja konfliktia, keskellä sitä, kun juoksemme pakoon jotakin ja jotakuta; ja juostessamme törmäämme Jumalaan.
Elia kysyy Elisalta, haluaako tämä jäädä, mutta hän kieltäytyy. Virkistäytyminen Betelissä on mukavaa, Elisan täytyy jatkaa liikkeellä oloa löytääkseen kohtalonsa. Jopa Jumalakaan ei voi ohjata pysäköityä auta.
He saapuvat Jerikoon – voiton paikkaan.
Muistanette, että vuosia aiemmin Joosua oli johdattanut Israelin Luvattuun maahan vain löytääkseen muurien ympäröimän Jerikon. Näemme Elisan etenemisen: Gilgalista pohjoisen raja-alueelta kävelemistä etelään itkun paikkaan, edelleen Jumalan taloon ja virkistäytymiseen. Nyt Jerikoon, ensimmäiseen rajamaahan, jonka Israel koki, ensimmäisen Jumalan heidän puolestaan voittaman taistelun paikkaan, esikuvat ensimmäisestä taistelusta, jonka Hän voitti puolestamme sen jälkeen, kun synnyimme uudesti. Muurit vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä, mutta Jumala teki sen puolestasi, Hänen toimestaan nuo muurit sortuivat! Mikä ilo!
Elia pyysi häntä jäämään. Ehei. Ei ikimaailmassa. Elia kertoo hänelle, että Herra lähettää hänet Jordanin virralle ja Elisa sanoo, että hän menee myös. 2. Kun. 2:6.
Vuosia ennen kuin Joosua johdatti nuoren kansakunnan pois erämaasta, liiton arkkia kantaneet papit astuivat Jordaniin. Vedet jakaantuivat ja he astuivat Luvattuun maahan vesien välissä ollutta kuivaa maata pitkin. (Joos. 3: 15-17).
Joten tästä löydämme viimeisen pysähdyspaikan Elialle ja Elisalle, ja jälleen kerran vedet jakaantuvat, kun Elia ottaa viittansa ja lyö vettä. Heidän saavuttaessaan toisen puolen tulinen tuulenpuuska erottaa heidät eikä Eliaa enää nähdä. Hänen viittansa putoaa maahan ja Elisa noukkii sen omakseen. 2. Kun. 2:8
Elia edustaa kaikkia profeettoja ja Vanhan testamentin profeetallisia sanoja. Kirkastusvuorella Mooses (Laki) ja Elia (profeetat) puhuivat laista ja profeetoista Jeesukselle Hänen kuolemastaan. (Lk. 9: 30-31)
Elia on suoraan kytköksissä Johannes Kastajaan, jonka Jeesus sanoi Elian tyyppinen. (Matt. 11:14) Tämä merkitsee, että Elian kohdalla oli kyse Israelin tuomisessa parannuksen teon paikalle. Jos Elia siis edustaa parannuksen tekemistä, Elisa edustaa pelastusta ja elämää Kristuksessa, 'seuraavaa askelta' parannuksen tekemisen jälkeen, mikä on 'usko Jumalaan'. (Hepr. 6: 1-2)
Elia teki kaksinkertaisesti Elian ihmeet, ja useimmat niistä oli 'yhteiskunnallisia' ihmeitä.
Useimmat Elisan tekemistä ihmeistä eivät olleet persoonakohtaisia parantumisia, jotka vaikuttivat vain parantuneeseen ihmiseen. Useimmat hänen ihmeistään olivat sellaisia, joita kutsuisimme 'yhteiskunnallisiksi' ihmeiksi, mikä on ennakkokuva Jeesuksesta ja siitä, mihin meidän huomiomme 'ihmeiden' kohdalla pitäisi suuntautua.
2.Kun. 4 alkaa leskellä, jolla on kaksi poikaa ja jonka aviomiehen yllättävä kuolema on jättänyt raskaisiin velkoihin. Elisa sai hänet käyttämään jokaisen omistamansa ja lainaamansa astian, ja ihmeellisesti öljy moninkertaistui täyttäen jokaisen astian. Nainen myi sitten öljyn ja maksoi velkansa. Sureva perhe saattoi elää velattomana, 'yhteiskunnallinen' ihme.
Suuri joukko oli tehnyt padallisen keittoa vain havaitakseen sen olevan myrkyllistä ja sairastuttavan heidät melkein kuolleiksi. Elisa neutraloi yliluonnollisesti myrkyn, jotta he kykenivät syömään keittonsa.
2.Kun. 5:ssa meillä on lepraa sairastava Naaman, koko Syyrian armeijan kenraali, joka paranee, tuo turvallisuuden koko Israelin maalle ja saa Syyrian kunnioittamaan Israelin Jumalaa.
2.Kun. 6:ssa ryhmä kaataa puita rakentaakseen koteja, ja kirveen terä lentää varresta veteen. Elisa sai terän kellumaan niin, että se voitiin ottaa talteen, mikä hyödytti kaikkia, jotta he saattoivat jatkaa rakennusprojektejaan.
Suurin osa seurakuntaa haluaa 'henkilökohtaisen' tai itsekeskeisen ihmeen kokonaisia ihmisryhmiä siunaavan ihmeen sijaan.
Varmasti ihmeet ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Kun Elisan palvelutyö on ennakkokuva Jeesuksesta ja Kristuksen ruumiista, näemme ihmeiden hyödyttävän suoraan ihmisryhmiä ja kansakuntaa.
Pohdi, että Jeesus ruokki tuhansia moninkertaistamalla ruoan ei vain kerran, vaan kahdesti. Hän muutti veden viiniksi, ei jonkun yksilön, vaan kymmenien hääjuhliin kokoontuneiden hyväksi. Surkastuneen käden omannut mies saattoi parannuttuaan heti palata töihin elättämään itsensä ja perheensä. Nainin lesken ainoa poika oli kuollut, mikä olisi jättänyt hänet puutteenalaiseksi, joten Jeesus herätti pojan kuolleista.
Mies, jolla oli legioonittain demoneja, terrorisoi koko kaupunkia, sillä häntä ei pystytty pitämään sidottuna edes ketjuilla – Jeesus vapautti hänet tuoden hänelle rauhan ja pelastuksen, sekä rauhan koko alueelle. Sadanpäämiehen palvelijan parantuminen toi järjestyksen jälleen tämän tärkeän upseerin kotiin ja niin edelleen.
Apt. 9:ssä ompelijatar Dorkas herätettiin kuolleista sen jälkeen, kun surijat näyttivät Pietarille kaiken sen mitä hän oli ommellut paikalliselle Kristuksen ruumiille ja kuinka tärkeä hän heille oli. Apt. 20: 8-12:ssa Paavali herätti kuolleista nuoren miehen, joka oli nukahtanut Paavalin jatkaessa pitkään puhumistaan – tietysti Herra herättäisi hänet kuolleista! Siis jotta kukaan ei voisi syyttää Paavalia tai Herraa hänen kuolemastaan, ja koko ruumis näkisi Jumalan voiman.
Ihmeet ovat ennen kaikkea vahvistus siitä, että Jeesus on Se, joka Hän väittää olevansa. Ihmeet ovat taivaan vahvistus evankeliumin viestille. (Mk. 16:20) Toiseksi ihmeet ovat perheitä, ystäviä, työtovereita ja uskonystäviä varten. Viimeksi, ihmeet ovat ainoastaan yksittäistä koskevia, vain tiettyä yksilöä varten.
Se, mitä olen kertonut tässä viimeisessä osassa, liittyy siihen, mitä Herra minulle kertoi erään ilmestymisensä aikana muutama vuosi sitten, kun Hän sanoi, että kotiseurakunnat tulisivat olemaan pääpaikkoja ihmeiden löytämiselle. Osa Hänen perustelustaan on, että jos on pieni ihmisjoukko kulkemassa elämän halki yhdessä, silloin kun yksi on siunattu, kaikki ovat siunattuja, kun yhtä sattuu, kaikkia sattuu. Joten Hänen prioriteettinsa on niin kuin nähdään Raamatussa ja niin kuin yllä on lueteltu.
Nyt on meille Kristuksen ruumiissa koittamassa aika, jolloin keskellämme näkemämme ihmeet tulevat olemaan kyllä yksilökohtaisia, mutta monissa tapauksissa 'yhteiskunnallisia ihmeitä', koko ruumiille ja niille, joita se eniten koskee. On tulossa aika, jolloin ruoka moninkertaistuu perheille ja suuremmille 'seurakunnan' kokoontumisille kodeissa. Ihmeitä kuten työpaikkoja ja huolenpitoa tullaan näkemään yhä tavallisemmin. Kun muutamme prioriteettimme niiksi, jotka ovat Herran prioriteetteja, alamme etsiä Häntä eri paikoista kuin mistä ennen olemme etsineet, ja tulemme näkemään ihmeitä, jota emme ennen ole nähneet.
Toivon tämän olleen kiinnostavan ja ajatuksia herättävän – siunauksia! Uusi aihe ensi viikolla.
John Fenn/LL
Elia ja Elisa, osa 3/3
Hei kaikki,
Elia ja Elisa ovat nyt lähteneet Gilgalista 2. Kun 2:ssa ja saapuvat Beteliin. Betel tarkoittaa 'Jumalan talo'.
Betel on paikka, jossa Jaakob näki näyn enkeleiden kulkemisesta ylös ja alas. (1. Moos. 28)
Myöhemmin Jaakobin elämässä 1. Moos 35:1:ssä Herra ilmestyi hänelle ja käski häntä palaamaan Beteliin muistuttaen hänen paenneen sinne veljensä Eesaun vihaa (ennen kuin he tekivät sovinnon) – ja kohdanneen Jumalan silloin kun vähiten sitä odotti.
Eikö tuo ole niin Herralle tyypillistä? Jaakobin tavoin me toisinaan löydämme kohtalomme juostessamme sitä pakoon. Löydämme 'Jumalan talon' keskellä pelkoa ja konfliktia, keskellä sitä, kun juoksemme pakoon jotakin ja jotakuta; ja juostessamme törmäämme Jumalaan.
Elia kysyy Elisalta, haluaako tämä jäädä, mutta hän kieltäytyy. Virkistäytyminen Betelissä on mukavaa, Elisan täytyy jatkaa liikkeellä oloa löytääkseen kohtalonsa. Jopa Jumalakaan ei voi ohjata pysäköityä auta.
He saapuvat Jerikoon – voiton paikkaan.
Muistanette, että vuosia aiemmin Joosua oli johdattanut Israelin Luvattuun maahan vain löytääkseen muurien ympäröimän Jerikon. Näemme Elisan etenemisen: Gilgalista pohjoisen raja-alueelta kävelemistä etelään itkun paikkaan, edelleen Jumalan taloon ja virkistäytymiseen. Nyt Jerikoon, ensimmäiseen rajamaahan, jonka Israel koki, ensimmäisen Jumalan heidän puolestaan voittaman taistelun paikkaan, esikuvat ensimmäisestä taistelusta, jonka Hän voitti puolestamme sen jälkeen, kun synnyimme uudesti. Muurit vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä, mutta Jumala teki sen puolestasi, Hänen toimestaan nuo muurit sortuivat! Mikä ilo!
Elia pyysi häntä jäämään. Ehei. Ei ikimaailmassa. Elia kertoo hänelle, että Herra lähettää hänet Jordanin virralle ja Elisa sanoo, että hän menee myös. 2. Kun. 2:6.
Vuosia ennen kuin Joosua johdatti nuoren kansakunnan pois erämaasta, liiton arkkia kantaneet papit astuivat Jordaniin. Vedet jakaantuivat ja he astuivat Luvattuun maahan vesien välissä ollutta kuivaa maata pitkin. (Joos. 3: 15-17).
Joten tästä löydämme viimeisen pysähdyspaikan Elialle ja Elisalle, ja jälleen kerran vedet jakaantuvat, kun Elia ottaa viittansa ja lyö vettä. Heidän saavuttaessaan toisen puolen tulinen tuulenpuuska erottaa heidät eikä Eliaa enää nähdä. Hänen viittansa putoaa maahan ja Elisa noukkii sen omakseen. 2. Kun. 2:8
Elia edustaa kaikkia profeettoja ja Vanhan testamentin profeetallisia sanoja. Kirkastusvuorella Mooses (Laki) ja Elia (profeetat) puhuivat laista ja profeetoista Jeesukselle Hänen kuolemastaan. (Lk. 9: 30-31)
Elia on suoraan kytköksissä Johannes Kastajaan, jonka Jeesus sanoi Elian tyyppinen. (Matt. 11:14) Tämä merkitsee, että Elian kohdalla oli kyse Israelin tuomisessa parannuksen teon paikalle. Jos Elia siis edustaa parannuksen tekemistä, Elisa edustaa pelastusta ja elämää Kristuksessa, 'seuraavaa askelta' parannuksen tekemisen jälkeen, mikä on 'usko Jumalaan'. (Hepr. 6: 1-2)
Elia teki kaksinkertaisesti Elian ihmeet, ja useimmat niistä oli 'yhteiskunnallisia' ihmeitä.
Useimmat Elisan tekemistä ihmeistä eivät olleet persoonakohtaisia parantumisia, jotka vaikuttivat vain parantuneeseen ihmiseen. Useimmat hänen ihmeistään olivat sellaisia, joita kutsuisimme 'yhteiskunnallisiksi' ihmeiksi, mikä on ennakkokuva Jeesuksesta ja siitä, mihin meidän huomiomme 'ihmeiden' kohdalla pitäisi suuntautua.
2.Kun. 4 alkaa leskellä, jolla on kaksi poikaa ja jonka aviomiehen yllättävä kuolema on jättänyt raskaisiin velkoihin. Elisa sai hänet käyttämään jokaisen omistamansa ja lainaamansa astian, ja ihmeellisesti öljy moninkertaistui täyttäen jokaisen astian. Nainen myi sitten öljyn ja maksoi velkansa. Sureva perhe saattoi elää velattomana, 'yhteiskunnallinen' ihme.
Suuri joukko oli tehnyt padallisen keittoa vain havaitakseen sen olevan myrkyllistä ja sairastuttavan heidät melkein kuolleiksi. Elisa neutraloi yliluonnollisesti myrkyn, jotta he kykenivät syömään keittonsa.
2.Kun. 5:ssa meillä on lepraa sairastava Naaman, koko Syyrian armeijan kenraali, joka paranee, tuo turvallisuuden koko Israelin maalle ja saa Syyrian kunnioittamaan Israelin Jumalaa.
2.Kun. 6:ssa ryhmä kaataa puita rakentaakseen koteja, ja kirveen terä lentää varresta veteen. Elisa sai terän kellumaan niin, että se voitiin ottaa talteen, mikä hyödytti kaikkia, jotta he saattoivat jatkaa rakennusprojektejaan.
Suurin osa seurakuntaa haluaa 'henkilökohtaisen' tai itsekeskeisen ihmeen kokonaisia ihmisryhmiä siunaavan ihmeen sijaan.
Varmasti ihmeet ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Kun Elisan palvelutyö on ennakkokuva Jeesuksesta ja Kristuksen ruumiista, näemme ihmeiden hyödyttävän suoraan ihmisryhmiä ja kansakuntaa.
Pohdi, että Jeesus ruokki tuhansia moninkertaistamalla ruoan ei vain kerran, vaan kahdesti. Hän muutti veden viiniksi, ei jonkun yksilön, vaan kymmenien hääjuhliin kokoontuneiden hyväksi. Surkastuneen käden omannut mies saattoi parannuttuaan heti palata töihin elättämään itsensä ja perheensä. Nainin lesken ainoa poika oli kuollut, mikä olisi jättänyt hänet puutteenalaiseksi, joten Jeesus herätti pojan kuolleista.
Mies, jolla oli legioonittain demoneja, terrorisoi koko kaupunkia, sillä häntä ei pystytty pitämään sidottuna edes ketjuilla – Jeesus vapautti hänet tuoden hänelle rauhan ja pelastuksen, sekä rauhan koko alueelle. Sadanpäämiehen palvelijan parantuminen toi järjestyksen jälleen tämän tärkeän upseerin kotiin ja niin edelleen.
Apt. 9:ssä ompelijatar Dorkas herätettiin kuolleista sen jälkeen, kun surijat näyttivät Pietarille kaiken sen mitä hän oli ommellut paikalliselle Kristuksen ruumiille ja kuinka tärkeä hän heille oli. Apt. 20: 8-12:ssa Paavali herätti kuolleista nuoren miehen, joka oli nukahtanut Paavalin jatkaessa pitkään puhumistaan – tietysti Herra herättäisi hänet kuolleista! Siis jotta kukaan ei voisi syyttää Paavalia tai Herraa hänen kuolemastaan, ja koko ruumis näkisi Jumalan voiman.
Ihmeet ovat ennen kaikkea vahvistus siitä, että Jeesus on Se, joka Hän väittää olevansa. Ihmeet ovat taivaan vahvistus evankeliumin viestille. (Mk. 16:20) Toiseksi ihmeet ovat perheitä, ystäviä, työtovereita ja uskonystäviä varten. Viimeksi, ihmeet ovat ainoastaan yksittäistä koskevia, vain tiettyä yksilöä varten.
Se, mitä olen kertonut tässä viimeisessä osassa, liittyy siihen, mitä Herra minulle kertoi erään ilmestymisensä aikana muutama vuosi sitten, kun Hän sanoi, että kotiseurakunnat tulisivat olemaan pääpaikkoja ihmeiden löytämiselle. Osa Hänen perustelustaan on, että jos on pieni ihmisjoukko kulkemassa elämän halki yhdessä, silloin kun yksi on siunattu, kaikki ovat siunattuja, kun yhtä sattuu, kaikkia sattuu. Joten Hänen prioriteettinsa on niin kuin nähdään Raamatussa ja niin kuin yllä on lueteltu.
Nyt on meille Kristuksen ruumiissa koittamassa aika, jolloin keskellämme näkemämme ihmeet tulevat olemaan kyllä yksilökohtaisia, mutta monissa tapauksissa 'yhteiskunnallisia ihmeitä', koko ruumiille ja niille, joita se eniten koskee. On tulossa aika, jolloin ruoka moninkertaistuu perheille ja suuremmille 'seurakunnan' kokoontumisille kodeissa. Ihmeitä kuten työpaikkoja ja huolenpitoa tullaan näkemään yhä tavallisemmin. Kun muutamme prioriteettimme niiksi, jotka ovat Herran prioriteetteja, alamme etsiä Häntä eri paikoista kuin mistä ennen olemme etsineet, ja tulemme näkemään ihmeitä, jota emme ennen ole nähneet.
Toivon tämän olleen kiinnostavan ja ajatuksia herättävän – siunauksia! Uusi aihe ensi viikolla.
John Fenn/LL
RSS Feed