Elijah and the whirlwind 2 of 3, The spiritual border lands
Elia ja tuulispää, osa 2/3, Hengelliset rajamaat
Hei kaikki,
Jätimme Elian ja Elisan kävelemään pois raja-alueelta, Gilgalista. Olen kertonut siitä, kuinka emme voi elää toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Mutta Gilgalin historian liittyy enemmän, ja se on meille tärkeää vaelluksellamme.
Kauan ennen kuin Elia ja Elisa kulkivat tuolla alueella
Tuomarien kirjan luku 1 kertoo meille, että kun Israelin heimot menivät Luvattuun Maahan, ne eivät kukistaneet siellä asuneita kansoja ollen tottelemattomia Herralle. Ne tekivät kompromisseja pakanoiden kanssa luullen olevansa riittävät vahvoja vastustamaan näiden jumalia ja maailmallisia tapoja.
Tuo kompromissi alkoi melkein heti, kun he olivat jättäneet Gilgalin raja-alueen. He tekivät kompromisseja maassa olevien kansojen kanssa, tekivät sopimuksia heidän kanssaan ja sallivat heidän palvella jumaliaan. Herra sanoi Israelille, että he olisivat piikkejä heidän lihassaan ja ansoja heidän vaellukselleen Hänen kanssaan.
Tämä on synnin tapa. Parannuksen tekeminen tarkoittaa täydellistä eron tekemistä menneisyyden kanssa, mutta usein tapahtuu kompromissi ennen kuin aidosti etenemme uuteen elämäämme Kristuksessa. Israelilaiset olivat väsyneitä taistelemaan, joten he tekivät kompromisseja, ja tuo on esimerkki, jonka näemme kristittyjen elämässä tänään. "En voi voittaa tätä, joten minulla vain tulee olemaan tämä elämässäni, kunnes kuolen". Joskus riippuvuudesta kärsivä ajattelee, että 'vain vähän' ei vahingoita. Uuden testamentin fraasi on: "Vähäinen hapatus (hiiva) hapattaa koko taikinan." 1. Kor. 5:6 ja Gal. 5:9
Oman menneisyyden ja synnin 'rajamaasi' jättäminen siirtyäksesi omaan 'Luvattuun maahasi' on prosessi.
Elian ja Elisan täytyi kulkea pois tuolta alueelta. He eivät asuneet rajalla, eikä meidänkään tule asua hengellisellä rajamaallamme – he kulkivat eteenpäin. Gilgal kuten muistat tarkoittaa 'pyörä' tai 'rullaava'. Joten jatka liikkumista eteenpäin. Kertosäe Margaret Beckerin hienossa laulussa nimeltä 'Clay and Water' (suom. savi ja vesi) sanoo: "Minä olen savea ja minä olen vettä, kaadun eteenpäin tässä järjestyksessä, samalla kun maailma pyörii ympäriinsä niin nopeasti, hitaasti olen tulossa siksi, joka olen."
Hitaasti olen tulossa siksi, joka olen. Saat asiat rullaamaan Jumalan kanssa Gilgalissa – paikassa, jossa tehdään parannus ja jätetään vanha uuden tullessa sen sijaan. Mutta kun Israel teki kompromissin maassa olevien pakanoiden kanssa, heti kun he olivat tehneet kompromissin ja sopeutuneet tuohon kompromissiin, Herra kohtasi heidät ja he tekivät parannuksen.
Ja tämä lisää uuden tekijän – he tekivät parannuksen, mutta heidät menneet kompromissinsa olivat olleet vakiintuneita niin pitkän aikaa, että he eivät kyenneet muuttamaan asioita.
Aika käsitellä maan asukkaat oli mennyt ohi, nyt he olivat jumissa päätöksensä seurausten kanssa – vaikka he tekivätkin parannuksen – Jumala ei taianomaisesti hyvittänyt heidän tottelemattomuuttaan – heidän täytyi käytännössä elää seurausten kanssa.
He olivat jumissa kompromissin teon sävyttämän elämän seurausten kanssa, vaikka he tekivät parannuksen.
Paikka, jossa Herra heidät kohtasi lähellä Gilgalia, on nimeltään 'Bokim', tai 'itkevä'.
Tuom. 2: 1-3 kertoo meille, että Herra meni Gilgalista kohtaamaan heidät sanoen: "Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä." Hän sanoi heille heidän rikkoneen Hänen käskynsä olla TEKEMÄTTÄ sopimuksia maan asukkaiden kanssa ollen suoraan tottelemattomia sekä kysyi heiltä suoraan: "Mitä olettekaan tehneet?" He itkivät suuresti tuolla raja-alueella kutsuen sitä ITKEMISEKSI (Bokim).
Joten kun Elisa kieltäytyi jättämästä Eliaa, hän ilmaisi kieltäytyvänsä tekemästä kompromissia; hän tulisi kulkemaan Elian kanssa loppuun asti. Hän ei palaisi aiempaan elämäänsä maanviljelijänä* Hän liikkuisi eteenpäin Jumalan kutsuun elämässään. *(Elisa oli kyntämässä maata, kun Elia kutsui hänet: 1. Kun. 19: 19)
Enemmän Gilgalin historiasta: se on myös paikka, jossa Saulista tehtiin kuningas: 1. Sam. 11: 14
Kun Saulista tehdään kuningas, Samuel sanoo: '…menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus'. Tämä on Israelille uuden päivän alku – tuomareista siihen, että on kuningas – ja he 'uudistivat' kuninkuuden siellä, se on jälleen omistautumisen ja tarkoituksellisesti vanhan jättämisen paikka uuden hyväksi.
Juuri raja-alueella me itse asiassa teemme muutoksen. Ilmaus 'tehdä parannus' tarkoittaa muuttaa mielensä. Tämä muutos tapahtuu ollessamme yhä synnissämme, kompromississamme, hengellisellä raja-alueellamme. Meidän sydämessämme, yksinkertainen muutos, vahvistamme sen, Kuka on elämässämme kuningas. Kuten Saul kruunattiin kuninkaaksi raja-alueella ja lähellä itkemisen paikkaa, niin myös mekin päätämme sen, Kuka tulee olemaan kuningas elämässämme ollessamme tuolla välissä olevalla maalla. Nyt meidän vain täytyy elää se todeksi.
Juuri Gilgalissa: 1. Sam. 13: 11-13:ssa ...missä
...Saul uhrasi uhrin Herralle, kun Samuel oli nimenomaisesti käskenyt hänen odottaa häntä. Hän anasti Samuelin auktoriteetin ihmispelkonsa takia, sillä kansa oli peloissaan. Sen sijaan, että olisi aloittanut uuden kauden elämässään jättämällä vanhat pelkonsa taakseen, Saul 'lankesi' vanhaan syntiin. Tekemällä niin, kieltäytymällä kasvamasta aikuiseksi Herrassa ja voittamasta menneisyyttään, hän menetti kuninkuuden sukulinjaltaan. Hän oli yhä kuningas ja saattoi elää elämänsä tuon tason hengellisellä ja henkilökohtaisella kasvulla, mutta kuninkuus ei säilyisi hänen suvussaan.
Tuohon pisteeseen asti Jumala olisi tehnyt Israelin kuninkaat Saulin Benjaminin sukulinjasta, mutta koska Saul vaaransi asemaansa uhraamalla uhrin, hän menetti asemansa. Monista kristityistä tuntuu tältä, he kokevat olleensa varhain elämässä Jumalan kutsumia ja sitten, kuten sanonta kuuluu, elämä yllättää. Nyt he ovat vanhoja ja tuo aika, jolloin on voinut tehdä muutoksia elämään, on ohi, ja he ovat lannistuneita ajatellen pettäneensä Jumalan.
Hyvä uutinen on, että olemme Uuden testamentin ajoissa, jotka paljastavat Kristuksen meissä ja että on 'tulevia maailmanaikoja' Ef. 2:7 ja muiden Raamatun kohtien mukaan. Se tarkoittaa, että jos jokin meni sinulta tässä elämässä ohi, Jumalan sana sinulle tulee toteutumaan, mutta se saattaa viedä toiset 200 tai 500 vuotta tai enemmän – mutta tulet vaeltamaan siinä, mihin Hän myös sinut kutsui. Olemme ikuisuudessa, joten parhaat päivämme ovat edessämme.
Viimeinen kappaleemme Gilgalista: 1. Sam. 15: 11-13:ssa Sauli teki sen jälleen – Häntä oli käsketty olemaan tekemättä kompromisseja noiden ihmisten suhteen, mutta hän oli tottelematon, koska hän ei koskaan voittanut ihmispelkoa. Hän piti ne eläimet, jotka piti uhrata Herralle Gilgalissa. Hän luuli voivansa kiertää kuuliaisuutta uhraamalla Jumalalle ja että Jumala tyytyisi siihen.
Juuri täällä Samuel sanoi hänelle jakeissa 22-23: "…kuuliaisuus on parempi kuin uhri ... tottelemattomuus on taikuuden syntiä (taikuus manipuloi Jumalan Sanaa ja faktoja sopimaan omiin suunnitelmiin), , ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta."
Kaikki tuo oli Elian ja Elisan mukana heidän kulkiessaan pois Gilgalista. Pois rajamailta. Pois menneisyydestä. Elisa ei tiennyt tarkkaan, mitä edessäpäin olisi, mutta hän tiesi, ettei tulisi koskaan enää palaamaan raja-alueelle toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Oli aika liikkua kohti tulevaisuutta, eikä hän jättäisi Elisaa ennen kuin hänen tulevaisuutensa paljastettaisiin hänelle! Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Elia ja tuulispää, osa 2/3, Hengelliset rajamaat
Hei kaikki,
Jätimme Elian ja Elisan kävelemään pois raja-alueelta, Gilgalista. Olen kertonut siitä, kuinka emme voi elää toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Mutta Gilgalin historian liittyy enemmän, ja se on meille tärkeää vaelluksellamme.
Kauan ennen kuin Elia ja Elisa kulkivat tuolla alueella
Tuomarien kirjan luku 1 kertoo meille, että kun Israelin heimot menivät Luvattuun Maahan, ne eivät kukistaneet siellä asuneita kansoja ollen tottelemattomia Herralle. Ne tekivät kompromisseja pakanoiden kanssa luullen olevansa riittävät vahvoja vastustamaan näiden jumalia ja maailmallisia tapoja.
Tuo kompromissi alkoi melkein heti, kun he olivat jättäneet Gilgalin raja-alueen. He tekivät kompromisseja maassa olevien kansojen kanssa, tekivät sopimuksia heidän kanssaan ja sallivat heidän palvella jumaliaan. Herra sanoi Israelille, että he olisivat piikkejä heidän lihassaan ja ansoja heidän vaellukselleen Hänen kanssaan.
Tämä on synnin tapa. Parannuksen tekeminen tarkoittaa täydellistä eron tekemistä menneisyyden kanssa, mutta usein tapahtuu kompromissi ennen kuin aidosti etenemme uuteen elämäämme Kristuksessa. Israelilaiset olivat väsyneitä taistelemaan, joten he tekivät kompromisseja, ja tuo on esimerkki, jonka näemme kristittyjen elämässä tänään. "En voi voittaa tätä, joten minulla vain tulee olemaan tämä elämässäni, kunnes kuolen". Joskus riippuvuudesta kärsivä ajattelee, että 'vain vähän' ei vahingoita. Uuden testamentin fraasi on: "Vähäinen hapatus (hiiva) hapattaa koko taikinan." 1. Kor. 5:6 ja Gal. 5:9
Oman menneisyyden ja synnin 'rajamaasi' jättäminen siirtyäksesi omaan 'Luvattuun maahasi' on prosessi.
Elian ja Elisan täytyi kulkea pois tuolta alueelta. He eivät asuneet rajalla, eikä meidänkään tule asua hengellisellä rajamaallamme – he kulkivat eteenpäin. Gilgal kuten muistat tarkoittaa 'pyörä' tai 'rullaava'. Joten jatka liikkumista eteenpäin. Kertosäe Margaret Beckerin hienossa laulussa nimeltä 'Clay and Water' (suom. savi ja vesi) sanoo: "Minä olen savea ja minä olen vettä, kaadun eteenpäin tässä järjestyksessä, samalla kun maailma pyörii ympäriinsä niin nopeasti, hitaasti olen tulossa siksi, joka olen."
Hitaasti olen tulossa siksi, joka olen. Saat asiat rullaamaan Jumalan kanssa Gilgalissa – paikassa, jossa tehdään parannus ja jätetään vanha uuden tullessa sen sijaan. Mutta kun Israel teki kompromissin maassa olevien pakanoiden kanssa, heti kun he olivat tehneet kompromissin ja sopeutuneet tuohon kompromissiin, Herra kohtasi heidät ja he tekivät parannuksen.
Ja tämä lisää uuden tekijän – he tekivät parannuksen, mutta heidät menneet kompromissinsa olivat olleet vakiintuneita niin pitkän aikaa, että he eivät kyenneet muuttamaan asioita.
Aika käsitellä maan asukkaat oli mennyt ohi, nyt he olivat jumissa päätöksensä seurausten kanssa – vaikka he tekivätkin parannuksen – Jumala ei taianomaisesti hyvittänyt heidän tottelemattomuuttaan – heidän täytyi käytännössä elää seurausten kanssa.
He olivat jumissa kompromissin teon sävyttämän elämän seurausten kanssa, vaikka he tekivät parannuksen.
Paikka, jossa Herra heidät kohtasi lähellä Gilgalia, on nimeltään 'Bokim', tai 'itkevä'.
Tuom. 2: 1-3 kertoo meille, että Herra meni Gilgalista kohtaamaan heidät sanoen: "Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä." Hän sanoi heille heidän rikkoneen Hänen käskynsä olla TEKEMÄTTÄ sopimuksia maan asukkaiden kanssa ollen suoraan tottelemattomia sekä kysyi heiltä suoraan: "Mitä olettekaan tehneet?" He itkivät suuresti tuolla raja-alueella kutsuen sitä ITKEMISEKSI (Bokim).
Joten kun Elisa kieltäytyi jättämästä Eliaa, hän ilmaisi kieltäytyvänsä tekemästä kompromissia; hän tulisi kulkemaan Elian kanssa loppuun asti. Hän ei palaisi aiempaan elämäänsä maanviljelijänä* Hän liikkuisi eteenpäin Jumalan kutsuun elämässään. *(Elisa oli kyntämässä maata, kun Elia kutsui hänet: 1. Kun. 19: 19)
Enemmän Gilgalin historiasta: se on myös paikka, jossa Saulista tehtiin kuningas: 1. Sam. 11: 14
Kun Saulista tehdään kuningas, Samuel sanoo: '…menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus'. Tämä on Israelille uuden päivän alku – tuomareista siihen, että on kuningas – ja he 'uudistivat' kuninkuuden siellä, se on jälleen omistautumisen ja tarkoituksellisesti vanhan jättämisen paikka uuden hyväksi.
Juuri raja-alueella me itse asiassa teemme muutoksen. Ilmaus 'tehdä parannus' tarkoittaa muuttaa mielensä. Tämä muutos tapahtuu ollessamme yhä synnissämme, kompromississamme, hengellisellä raja-alueellamme. Meidän sydämessämme, yksinkertainen muutos, vahvistamme sen, Kuka on elämässämme kuningas. Kuten Saul kruunattiin kuninkaaksi raja-alueella ja lähellä itkemisen paikkaa, niin myös mekin päätämme sen, Kuka tulee olemaan kuningas elämässämme ollessamme tuolla välissä olevalla maalla. Nyt meidän vain täytyy elää se todeksi.
Juuri Gilgalissa: 1. Sam. 13: 11-13:ssa ...missä
...Saul uhrasi uhrin Herralle, kun Samuel oli nimenomaisesti käskenyt hänen odottaa häntä. Hän anasti Samuelin auktoriteetin ihmispelkonsa takia, sillä kansa oli peloissaan. Sen sijaan, että olisi aloittanut uuden kauden elämässään jättämällä vanhat pelkonsa taakseen, Saul 'lankesi' vanhaan syntiin. Tekemällä niin, kieltäytymällä kasvamasta aikuiseksi Herrassa ja voittamasta menneisyyttään, hän menetti kuninkuuden sukulinjaltaan. Hän oli yhä kuningas ja saattoi elää elämänsä tuon tason hengellisellä ja henkilökohtaisella kasvulla, mutta kuninkuus ei säilyisi hänen suvussaan.
Tuohon pisteeseen asti Jumala olisi tehnyt Israelin kuninkaat Saulin Benjaminin sukulinjasta, mutta koska Saul vaaransi asemaansa uhraamalla uhrin, hän menetti asemansa. Monista kristityistä tuntuu tältä, he kokevat olleensa varhain elämässä Jumalan kutsumia ja sitten, kuten sanonta kuuluu, elämä yllättää. Nyt he ovat vanhoja ja tuo aika, jolloin on voinut tehdä muutoksia elämään, on ohi, ja he ovat lannistuneita ajatellen pettäneensä Jumalan.
Hyvä uutinen on, että olemme Uuden testamentin ajoissa, jotka paljastavat Kristuksen meissä ja että on 'tulevia maailmanaikoja' Ef. 2:7 ja muiden Raamatun kohtien mukaan. Se tarkoittaa, että jos jokin meni sinulta tässä elämässä ohi, Jumalan sana sinulle tulee toteutumaan, mutta se saattaa viedä toiset 200 tai 500 vuotta tai enemmän – mutta tulet vaeltamaan siinä, mihin Hän myös sinut kutsui. Olemme ikuisuudessa, joten parhaat päivämme ovat edessämme.
Viimeinen kappaleemme Gilgalista: 1. Sam. 15: 11-13:ssa Sauli teki sen jälleen – Häntä oli käsketty olemaan tekemättä kompromisseja noiden ihmisten suhteen, mutta hän oli tottelematon, koska hän ei koskaan voittanut ihmispelkoa. Hän piti ne eläimet, jotka piti uhrata Herralle Gilgalissa. Hän luuli voivansa kiertää kuuliaisuutta uhraamalla Jumalalle ja että Jumala tyytyisi siihen.
Juuri täällä Samuel sanoi hänelle jakeissa 22-23: "…kuuliaisuus on parempi kuin uhri ... tottelemattomuus on taikuuden syntiä (taikuus manipuloi Jumalan Sanaa ja faktoja sopimaan omiin suunnitelmiin), , ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta."
Kaikki tuo oli Elian ja Elisan mukana heidän kulkiessaan pois Gilgalista. Pois rajamailta. Pois menneisyydestä. Elisa ei tiennyt tarkkaan, mitä edessäpäin olisi, mutta hän tiesi, ettei tulisi koskaan enää palaamaan raja-alueelle toinen jalka menneisyydessä ja toinen tulevaisuudessa. Oli aika liikkua kohti tulevaisuutta, eikä hän jättäisi Elisaa ennen kuin hänen tulevaisuutensa paljastettaisiin hänelle! Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed