Weaving life 2 of 4. Promises and a long memory
Elämän nivomista, osa 2/4, Lupauksia ja pitkä muisti
Tämä on kertomus Jumalan pitkästä muistista, Hänen kyvystään pitää lupauksensa. Jos tunnet Herran antaneen sinulle lupauksia koskien rakasta ihmistä, mutta et näe luvattua vielä tapahtuvan, tämä tulee rohkaisemaan sinua. Jos ihmettelet, tuleeko jokin sinulle luvattu koskaan tapahtumaan, tämä tulee rohkaisemaan sinua.
Ajankohta karkeasti ottaen 1400 eKr.
2.Moos. 17 kertoo meille, että Israel oli juuri tullut upouutena kansakuntana meren jakautumisesta, vain saapuakseen Refidimiin, joka tarkoittaa hepreaksi: 'Lepäämisen paikka'. Yksi ongelma: heillä ei ollut yhtään vettä.
Herra kertoi Moosekselle, että Hän tulisi seisomaan kallion päällä ja ohjasi Moosesta lyömään kalliota kerran sauvallaan, ja kallio antaisi vettä. Tämän symboliikka on kaunista. Kallio ja se, että Herra seisoo kallion päällä, on ennakkokuva Kristuksesta Jeesuksesta. Kallion lyöminen kerran sauvalla (Jumalan Sana/profetia) on ennakkokuva rististä, jonka tuloksena on veden (Pyhä Henki) vuodattaminen Kalliosta. Tuo vesi tyydytti kansan janon.
Myöhemmin 4. Moos. 20: 8:ssa Mooses tulisi kohtaamaan toisen tämän kaltaisen tilanteen, ja Herra käski sillä kertaa pelkästään puhua kalliolle ja se synnyttäisi vettä. Ensimmäinen esimerkki vaati Kallion lyömistä ennakkokuvana Jeesuksesta ristillä, mutta pelastus on sydämessä uskomista, sitten suullamme tunnustamista, että Jeesus on Herra.
Sen vuoksi tuona toisena kertana Mooseksen oli määrä vain puhua kalliolle veden tuomiseksi. Koska hän tempautui seurakunnan riitaan mukaan, hän iski kalliota, kuten teki ensimmäisellä kerralla rikkoen ankarasti sitä, minkä hän tiesi Herrasta, Hänen pelastussuunnitelmastaan ja mikä oli itse asiassa melkoinen loukkaus Herralle. Tuo synti aiheutti sen, että Herra tuomitsi hänet ja kielsi häntä astumasta Luvattuun maahan. Mitä enemmän tiedät, sitä vähäisempää on armo joissakin asioissa.
Heti kun Mooses oli lyönyt kalliota ja vesi tullut ulos
Israelin kimppuun hyökkäsivät heidän serkkunsa amalekilaiset 2. Moos. 17:8:ssa. 1. Moos. 36:12 kertoo meille, että Amalek oli Eesaun pojan avioton poika, ja juuri hänen jälkeläisensä hyökkäsivät serkkujensa, juuri muodostuneen Israelin kimppuun. Meille kerrotaan kysymyksessä olleen väijytyksen.
Täällä 2. Moos. 17: 10-15:ssa taistelu serkusten välillä oli niin pitkä ja ankara, että se raivosi koko päivän. Meille kerrotaan myös, että niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna, Israel oli voitolla, mutta kun hän väsyi ja laski kätensä alas, Amalek alkoi voittaa.
Ratkaisuna oli, että Aaron ja Hur asettivat Mooseksen istumaan kallion päälle ja he pitivät Mooseksen käsiä ylhäällä. Jälleen meillä on varjo pelastuksesta: Mooses tarkoittaa 'ulos vedetty' sillä hänet vedettiin ulos joesta vastaamaan korkeampaan kutsuun, asettuen istumaan lepoon Kallion päälle.
Lisäksi Aaron tarkoittaa 'vahvuus' tai 'korotettu' tai 'vahva' ja Hurin (harar) juuri merkitsee kuumuuden lähdettä tai palamista. Johdannainen tarkoittaa 'kuoppa tai kolo', kuten sellainen kohta, johon rakennettaisiin valkea lämmittämään jotakin paikkaa, tulen lähde.
Joten meillä on ulos vedetty istumassa pelastuksensa kalliolla, korotettuna yhden käden puolelta hänen palaessaan innosta Herraa kohtaan toisen käden puolelta voittamassa taistelua! Tässä näemme Herralle annetun lunastavan nimen Jahve Nissi, Herra minun voitonlippuni.
Amalekin väijytyksen tuloksena jakeet 14-16 kertovat meille Herran lupaavan Moosekselle, että Hän olisi sodassa Amalekin kanssa kautta kaikkien sukupolvien, kunnes heidät on täysin hävitetty.
Kelataan eteenpäin 400 vuotta noin voiteen 1000 eKr.
Kuningas Saul hallitsee, ja heti kun hän on vakiinnuttanut asemansa, Herra käskee hänen lähteä sotimaan Amalekin kanssa 1. Sam. 15: 1-3 kertoen hänelle: "Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä... Mene siis ja voita nämä syntiset (jae 18) amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on..."
Mutta Saul säästi amalekilaisten kuninkaan Agagin ja hänen perheensä hengen sekä parhaat eläimet. Vaikka Agag teloitettiin myöhemmin tuona päivänä, on selvää, että jotkut hänen perheestään jäivät eloon. Kuinka tiedämme sen?
Kelataan jälleen eteenpäin 600 vuotta noin vuoteen 480 eKr.
Olemme nyt karkeasti ottaen ajassa 1000 vuotta Mooseksen jälkeen, 600 vuotta kuningas Saulin jälkeen ja löydämme erään tietyn miehen nimeltä Haaman, joka vihaa juutalaista kansaa. Tunnet tarinan: Haaman juonittelee juutalaista kansaa vastaan asettaen ansan tajuamatta kuningattaren olevan juutalainen. Kuningattaren rohkeuden kautta hänen vaarantaessaan elämänsä juoni paljastuu ja Haaman teloitetaan hirsipuussa, jonka hän oli valmistanut Esterin sedälle Mordekaille.
Saatamme ihmetellä, miksi Esterin kirja on Raamatussamme. Se on ainoa Raamatun kirja, joka ei mainitse Jumalaa eikä siinä esiinny kenenkään merkittävän Jeesuksen sukulinjassa olevan ihmisen syntymää. Esitän yhdeksi syyksi sille, että Herra varmisti sen olevan meidän Raamatussamme, sen, että se näyttää Herran pitkän muistin ja uskollisuuden.
Haaman identifioidaan Esterin kirjassa viisi kertaa 'agagilaiseksi Haamaniksi'. (3:1, 10; 8: 3, 5; 9:24) Agag, kuten muistanet, oli se kuningas, jonka Saul oli säästänyt noin 600 vuotta aiemmin. Hänen eloon jäänyt perheensä piti nimen elossa aina Esterin kirjaan asti yhä tuon serkkuaan Israelia kohtaan tuntemansa vihan sitomana.
Haaman agagilainen edusti samaa Israelia kohtaan koettua vihaa, kuin Amalekilla oli ollut niin kauan aikaa sitten alkuperäisessä väijytyksessä. Herra antoi pahan saada palkkansa siinä, että myös Haaman oli virittänyt ansan, väijytyksen juutalaiselle kansalle ja jälleen Herra voitti. Puurim-juhla juhlistaa sitä, Herran lopullista voittoa amalekilaisista.
Meidän läksymme?
Monet meistä ovat saaneet lupauksia Herralta koskien kaikkea lähtien omasta elämästämme aina rakkaiden ihmisten ikuisiin kohtaloihin. Joskus olemme levottomia ja huolissamme, kun näemme lupaukselle vastakkaisia olosuhteita.
Olosuhteet eivät ole mittari Herran sinulle antaman sanan edistymisestä. Hepr. 11:13 luettelee useita suuren uskon ihmisiä päättäen: " Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet..."
Elätkö vai kuoletko, sillä ei ole merkitystä Jumalan lupausten toteutumisen kannalta. Olet jo ikuisuudessa, joten jos sinulla on lupaus tai elämällä kutsu, eikä se tule toteutumaan tässä maailmanajassa, anna sille 200 tai 500 vuotta. Hänen Sanansa tulee toteutumaan.
Hän tulee tekemään sen minkä Hän sinulle lupasi, joten lepää siinä. Lakkaa yrittämästä ajatella asiaa selväksi ja lepää. Lakkaa yrittämästä omin neuvoin ja lepää. Lopeta. Pysy Hänen rauhassaan. Palaa alkuperäiseen lupaukseen ja löydä tuo rauha jälleen. Anna Hänen hoitaa asia.
Hän tulee tekemään sen! Hänellä on pitkä muisti eikä Hän ole ihminen, niin että Hän valehtelisi.
Yksi tilanne lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Elämän nivomista, osa 2/4, Lupauksia ja pitkä muisti
Tämä on kertomus Jumalan pitkästä muistista, Hänen kyvystään pitää lupauksensa. Jos tunnet Herran antaneen sinulle lupauksia koskien rakasta ihmistä, mutta et näe luvattua vielä tapahtuvan, tämä tulee rohkaisemaan sinua. Jos ihmettelet, tuleeko jokin sinulle luvattu koskaan tapahtumaan, tämä tulee rohkaisemaan sinua.
Ajankohta karkeasti ottaen 1400 eKr.
2.Moos. 17 kertoo meille, että Israel oli juuri tullut upouutena kansakuntana meren jakautumisesta, vain saapuakseen Refidimiin, joka tarkoittaa hepreaksi: 'Lepäämisen paikka'. Yksi ongelma: heillä ei ollut yhtään vettä.
Herra kertoi Moosekselle, että Hän tulisi seisomaan kallion päällä ja ohjasi Moosesta lyömään kalliota kerran sauvallaan, ja kallio antaisi vettä. Tämän symboliikka on kaunista. Kallio ja se, että Herra seisoo kallion päällä, on ennakkokuva Kristuksesta Jeesuksesta. Kallion lyöminen kerran sauvalla (Jumalan Sana/profetia) on ennakkokuva rististä, jonka tuloksena on veden (Pyhä Henki) vuodattaminen Kalliosta. Tuo vesi tyydytti kansan janon.
Myöhemmin 4. Moos. 20: 8:ssa Mooses tulisi kohtaamaan toisen tämän kaltaisen tilanteen, ja Herra käski sillä kertaa pelkästään puhua kalliolle ja se synnyttäisi vettä. Ensimmäinen esimerkki vaati Kallion lyömistä ennakkokuvana Jeesuksesta ristillä, mutta pelastus on sydämessä uskomista, sitten suullamme tunnustamista, että Jeesus on Herra.
Sen vuoksi tuona toisena kertana Mooseksen oli määrä vain puhua kalliolle veden tuomiseksi. Koska hän tempautui seurakunnan riitaan mukaan, hän iski kalliota, kuten teki ensimmäisellä kerralla rikkoen ankarasti sitä, minkä hän tiesi Herrasta, Hänen pelastussuunnitelmastaan ja mikä oli itse asiassa melkoinen loukkaus Herralle. Tuo synti aiheutti sen, että Herra tuomitsi hänet ja kielsi häntä astumasta Luvattuun maahan. Mitä enemmän tiedät, sitä vähäisempää on armo joissakin asioissa.
Heti kun Mooses oli lyönyt kalliota ja vesi tullut ulos
Israelin kimppuun hyökkäsivät heidän serkkunsa amalekilaiset 2. Moos. 17:8:ssa. 1. Moos. 36:12 kertoo meille, että Amalek oli Eesaun pojan avioton poika, ja juuri hänen jälkeläisensä hyökkäsivät serkkujensa, juuri muodostuneen Israelin kimppuun. Meille kerrotaan kysymyksessä olleen väijytyksen.
Täällä 2. Moos. 17: 10-15:ssa taistelu serkusten välillä oli niin pitkä ja ankara, että se raivosi koko päivän. Meille kerrotaan myös, että niin kauan kuin Mooses piti käsiään kohotettuna, Israel oli voitolla, mutta kun hän väsyi ja laski kätensä alas, Amalek alkoi voittaa.
Ratkaisuna oli, että Aaron ja Hur asettivat Mooseksen istumaan kallion päälle ja he pitivät Mooseksen käsiä ylhäällä. Jälleen meillä on varjo pelastuksesta: Mooses tarkoittaa 'ulos vedetty' sillä hänet vedettiin ulos joesta vastaamaan korkeampaan kutsuun, asettuen istumaan lepoon Kallion päälle.
Lisäksi Aaron tarkoittaa 'vahvuus' tai 'korotettu' tai 'vahva' ja Hurin (harar) juuri merkitsee kuumuuden lähdettä tai palamista. Johdannainen tarkoittaa 'kuoppa tai kolo', kuten sellainen kohta, johon rakennettaisiin valkea lämmittämään jotakin paikkaa, tulen lähde.
Joten meillä on ulos vedetty istumassa pelastuksensa kalliolla, korotettuna yhden käden puolelta hänen palaessaan innosta Herraa kohtaan toisen käden puolelta voittamassa taistelua! Tässä näemme Herralle annetun lunastavan nimen Jahve Nissi, Herra minun voitonlippuni.
Amalekin väijytyksen tuloksena jakeet 14-16 kertovat meille Herran lupaavan Moosekselle, että Hän olisi sodassa Amalekin kanssa kautta kaikkien sukupolvien, kunnes heidät on täysin hävitetty.
Kelataan eteenpäin 400 vuotta noin voiteen 1000 eKr.
Kuningas Saul hallitsee, ja heti kun hän on vakiinnuttanut asemansa, Herra käskee hänen lähteä sotimaan Amalekin kanssa 1. Sam. 15: 1-3 kertoen hänelle: "Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli Egyptistä... Mene siis ja voita nämä syntiset (jae 18) amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on..."
Mutta Saul säästi amalekilaisten kuninkaan Agagin ja hänen perheensä hengen sekä parhaat eläimet. Vaikka Agag teloitettiin myöhemmin tuona päivänä, on selvää, että jotkut hänen perheestään jäivät eloon. Kuinka tiedämme sen?
Kelataan jälleen eteenpäin 600 vuotta noin vuoteen 480 eKr.
Olemme nyt karkeasti ottaen ajassa 1000 vuotta Mooseksen jälkeen, 600 vuotta kuningas Saulin jälkeen ja löydämme erään tietyn miehen nimeltä Haaman, joka vihaa juutalaista kansaa. Tunnet tarinan: Haaman juonittelee juutalaista kansaa vastaan asettaen ansan tajuamatta kuningattaren olevan juutalainen. Kuningattaren rohkeuden kautta hänen vaarantaessaan elämänsä juoni paljastuu ja Haaman teloitetaan hirsipuussa, jonka hän oli valmistanut Esterin sedälle Mordekaille.
Saatamme ihmetellä, miksi Esterin kirja on Raamatussamme. Se on ainoa Raamatun kirja, joka ei mainitse Jumalaa eikä siinä esiinny kenenkään merkittävän Jeesuksen sukulinjassa olevan ihmisen syntymää. Esitän yhdeksi syyksi sille, että Herra varmisti sen olevan meidän Raamatussamme, sen, että se näyttää Herran pitkän muistin ja uskollisuuden.
Haaman identifioidaan Esterin kirjassa viisi kertaa 'agagilaiseksi Haamaniksi'. (3:1, 10; 8: 3, 5; 9:24) Agag, kuten muistanet, oli se kuningas, jonka Saul oli säästänyt noin 600 vuotta aiemmin. Hänen eloon jäänyt perheensä piti nimen elossa aina Esterin kirjaan asti yhä tuon serkkuaan Israelia kohtaan tuntemansa vihan sitomana.
Haaman agagilainen edusti samaa Israelia kohtaan koettua vihaa, kuin Amalekilla oli ollut niin kauan aikaa sitten alkuperäisessä väijytyksessä. Herra antoi pahan saada palkkansa siinä, että myös Haaman oli virittänyt ansan, väijytyksen juutalaiselle kansalle ja jälleen Herra voitti. Puurim-juhla juhlistaa sitä, Herran lopullista voittoa amalekilaisista.
Meidän läksymme?
Monet meistä ovat saaneet lupauksia Herralta koskien kaikkea lähtien omasta elämästämme aina rakkaiden ihmisten ikuisiin kohtaloihin. Joskus olemme levottomia ja huolissamme, kun näemme lupaukselle vastakkaisia olosuhteita.
Olosuhteet eivät ole mittari Herran sinulle antaman sanan edistymisestä. Hepr. 11:13 luettelee useita suuren uskon ihmisiä päättäen: " Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet..."
Elätkö vai kuoletko, sillä ei ole merkitystä Jumalan lupausten toteutumisen kannalta. Olet jo ikuisuudessa, joten jos sinulla on lupaus tai elämällä kutsu, eikä se tule toteutumaan tässä maailmanajassa, anna sille 200 tai 500 vuotta. Hänen Sanansa tulee toteutumaan.
Hän tulee tekemään sen minkä Hän sinulle lupasi, joten lepää siinä. Lakkaa yrittämästä ajatella asiaa selväksi ja lepää. Lakkaa yrittämästä omin neuvoin ja lepää. Lopeta. Pysy Hänen rauhassaan. Palaa alkuperäiseen lupaukseen ja löydä tuo rauha jälleen. Anna Hänen hoitaa asia.
Hän tulee tekemään sen! Hänellä on pitkä muisti eikä Hän ole ihminen, niin että Hän valehtelisi.
Yksi tilanne lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed