He tells the finished vision from the start, # 4, gaps, different vision than what was shown,
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 4, aukot, eri näky kuin se mikä näytettiin
Hei kaikki,
Ennen kuin aloitimme CWOWIn kodissamme ollessamme vielä auditorioseurakunnassa, Barb oli nähnyt näyn tulevaisuudestamme, vaikka siihen aikaan meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se koski, vaikka luulimme ymmärtäneemme sen. Tuo on tämän päivän pääpointti – me luulimme ymmärtäneemme, mutta kommunikoitu oli eri asia kuin se mitä itse asiassa tapahtui.
Näky
Barb seisoi talomme avoimella ulko-ovella ulos katsoen ja tervehtien loppumatonta jonoa ihmisiä, jotka olivat tulossa kotiimme ja joita palvelimme – parantamalla fyysisesti, tunne-elämän osalta, hengellisen tasapainon ja terveyden suhteen, jotkut syntyivät uudesti, mutta kaikki tehtiin eheiksi.
Sitten hän näki näiden ihmisten jonkin ajan jälkeen lähtevän ulos talostamme kykenevinä elämään ehyttä ja tasapainoista elämää. Jokaisen ihmisen ensimmäisen askeleen kohdalla, kun hän lähti talosta, hänen jalkansa koskettivat maata ja loivat kareita kuin heitetty kivi tyyneen lammen pintaan, mikä edusti niitä muita elämiä, joita hän kosketti. Tämä jatkui ja jatkui aina siihen saakka, kunnes Barb saattoi nähdä vain ihmisiä astumassa ulos ja luoden kareita, jotka puolestaan koskettivat toisia.
Tuohon aikaan olimme auditorioseurakunnassa, joten me ajattelimme, että kyse oli kirjaimellisesti tuhansista ihmisistä, jotka tulisivat kotiimme. Otimme tuon näyn ja välittömästi näimme sen palvelutyön päämajana, toimivana karja- ja maatilana, koulutuskeskuksena ja uskovien yhteisönä, joka oli keskittynyt kotimme ympärille. Kyse oli pohjimmiltaan pienestä kristillisestä naapurustosta, joka kykenisi olemaan omavarainen, jos yhteiskunta romahtaisi.
Vasta kun Herra ilmestyi minulle kahdesti vuonna 2001 kertoakseen minulle: "Haluan sinun aloittavan kotiseurakunnan ja kotiseurakuntaverkoston, ja organisoi se sillä tavalla, että se helpottaa kotiseurakuntien kehittämistä ympäri maailman " ymmärsimme, että Barbin näkemä oli CWOWI, sillä aloitimme sen kodistamme käsin. Vaikka verkosto on nyt monissa maissa, hengellisesti puhuen, ihmiset tulevat kotiimme, tulevat eheiksi ja sitten jatkavat eteenpäin eheys elämässään.
Tuo kirjaimellinen näky ei tapahtunut, mutta se hengellinen totuus, joka näyssä kommunikoitiin, on toteutunut.
Paavalin näky
Englanninkielisessä opetussarjassani siitä, kuinka olla Hengen johdatuksessa, osassa 2, puhun eräästä tilanteesta Paavalin elämässä, jolloin Jumalan hänelle antama näky ei täyttynyt tarkalleen sillä tavalla kuin näky kuvasi.
Tässä kohdassa joudumme vaikeuksiin. Meillä on sydämessämme jotakin Herralta ja oletamme sen olevan kirjaimellista, juuri nyt, ja se täytyy tehdä juuri niin kuin sana/näky/taakka Herralta meille kerrottiin. Mutta niin ei ole aina laita, kuten tässä näemme ja meidän elämässämme yllä kerrotusti.
Apt. 16: 6-10:ssa Paavali ja hänen ryhmänsä on ollut kulkemassa idästä länteen halki nykyään Turkkina tunnetun maan poikki. Useissa kohdissa he yrittivät kääntyä vasemmalle mennäkseen etelään rannikolle, mutta Herra ei sallinut heidän mennä, teksti sanoo.
Koska Herra kielsi kääntymästä etelään, Paavali jatkoi kulkemista länteen, kunnes hän löysi itsensä Troaksen rannikkokaupungista: häneltä loppui maa ja hänen edessään oli vain meri. Juuri silloin hän näki näyn miehestä Makedoniassa, meren toisella puolella, sanomassa 'tuli ylitse tänne Makedoniaan auttamaan meitä'. Tämä näky oli vahvistus jatkaa kulkemista länteen, Eurooppaan.
Ja tämä on pointtina:
Paavali ei koskaan tavannut näyn miestä. Apt. 16:11-15 kertoo meille, että sen sijaan hän löysi liikenaisen nimeltä Lyydia, ja hän emännöi ensimmäistä filippiläisten kotiseurakuntaa. Paavalin myöhempi kirje hänelle ja heille on lämpimin ja läpinäkyvin hänen kirjeistään, ja on selvää, että heillä oli erityinen paikka Paavalin sydämessä. He myös antoivat säännöllisesti Paavalin palvelutyöhön.
Joitakin vuosia sitten Barb ja minä veimme ryhmän seuraamaan Paavalin askeleita ja kävimme Filippissä ja Lyydian kotona, josta tuli kappeli sen jälkeen, kun kristinusko tuli lailliseksi. Jäljellä ei ole paljoakaan, vain seinien alaosa ja kaunis mosaiikkinen tiililattia. Mutta ei ole mitään kirjausta siitä, että Paavali olisi koskaan tavannut näyn miehen – miehen, joka pyysi häntä tulemaan Makedoniaan auttamaan.
Ihmisluonnon ollessa mikä on...
Alamme kyseenalaistaa itseämme miettien, miksi 'näky' ei ole tapahtunut tai missä kohtaan olemme missanneet sen. Joskus, kuten näyssä ihmisistä meidän ovellamme ja kotonamme tai Makedonian miehen kohdalla, näky, uni, lupaus on hengellinen. Tuo sana sinulle ilmaisee hengen siitä, mitä Jumalalla on mielessään, ei yksityiskohtia. Kyse ei ole rakennuspiirustuksista, kyse on impressionistin maalauksesta hengestä sen takana. Hän hahmottelee ääriviivat, mutta antaa sinun ja minun maalata kuvan.
Esimerkkejä
Joku mies sanoo olevansa kutsuttu palvelutyöhön pastorina, mutta on kiinni urassaan ajatellen tuottaneensa Jumalalle pettymyksen. Syynä on se, että hän ymmärsi kutsun tarkoittavan saarnastuolia, mutta UT:n totuus on, että Kristus on meissä, eikä pastorin lahjalla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hän ansaitsee leipänsä. Hän ei tajua, että työssään hän on palvelutyössä, sillä Kristus on hänessä, joten se kuinka hän käyttäytyy, työtovereille annetut ohjeet, hänen johtamansa osaston rauha ja eheys, merkitsevät sitä, että hän palvelee heitä heidän pastorinaan. Ne, jotka tekevät hänelle työtä, tuntevat olonsa turvallisiksi, turvatuiksi, rakastetuiksi, toimistossa on vapaus ja rauha - tuo on pastorin voitelua.
Olen nähnyt lasten olevan pastoreina toisille lapsille, pitäen hellästi huolta ystävistään. Teollisuuden palveluksessa on johtajia, joiden toimisto on kuin henkilökohtaisen ohjauksen toimisto johtajan rakastaessa vastuullaan olevia ihmisiä enemmän kuin työtään, antaen heille elämänohjeita samalla kuin ohjeita heidän työtään varten.
Pariskunta, joka ei voi olla auttamatta toisia pariskuntia perheeseen, raha-asioiden budjetointiin ja liikeasioiden suunnittelemiseen liittyvin neuvoin. Kaupan omistaja, joka etsii tilaisuuksia antaa kauppansa tuotteita vähemmän onnekkaille tai työtä jollekulle, joka tarvitsee ylimääräistä rahaa. Kaikki nämä jutut ja muutkin ovat hengellinen lahja nimeltään 'pastori' tai sananmukaisesti 'hän, joka pitää huolta lampaista'. Lampaista huolehtiminen ei tapahdu saarnastuolissa, useimmat pastorit ovat miehiä ja naisia ja teinejä ja lapsia kaikilla elämänalueilla. Kristus on meissä, missä me sitten olemmekin, joten työtehtävän tittelillä on vain vähän merkitystä Hänelle.
Voin kuvitella...
UT:n totuus on tämä: olin nälkäinen ja sinä ruokit minut. Janoinen ja sinä annoit minulle juotavaa. Muukalainen ja sinä otit minut kotiisi. Alaston ja sinä vaatetit minut. Sairas tai vankilassa ja sinä vierailit luonani. Se on UT:n totuus. SE on palvelutyötä. Saarnastuoli ei ole siinä. Evankelioivat kampanjat eivät ole siinä. Perustavaa laatua oleva rakkaus, ympärillämme olevista huolehtiminen, SE on palvelutyötä. Se virtaa yksilön sydämestä käsin, sitten hänen kodistaan, sitten ulospäin toisille.
Voin kuvitella naisen saapumassa taivaaseen pitkän elämän päätyttyä, mutta tuntien olonsa kauheaksi, ettei hän koskaan ryhtynyt siihen palvelutyöhön, jonka hän koki Herralla olevan häntä varten, tuntien tuottaneensa Hänelle pettymyksen. Hän tunsi olevansa kutsuttu palvelutyöhön lapsena, sitten hän rakastui, meni naimisiin, sai perheen, ja sitten seitsemänkymppisenä ihmetteli, mitä Jumala hänestä ajatteli, koska hän ei koskaan ollut 'palvelutyössä.'
Mutta kun Hän arvioi naisen elämää, Hän vakuuttaa tälle, että tämä oli ollut palvelutyössä koko elämänsä, nainen vain sovelsi uskonnollista kulttuuriaan siihen, mitä Hän oli pannut naisen sydämeen, ja sen tähden ymmärsi väärin elämällään olevan kutsun.
Hän näyttää naiselle tämän lapsesta asti auttaneen toisia, olleen ensimmäinen, joka puhui uudelle luokkatoverille, oli teininä soppajonon vapaaehtoisena, luopui urasta jäädäkseen kotiin kasvattamaan lapsiaan, vei ruokaa monituiset kerrat kriisissä oleville, kirjoitti rohkaisuviestejä toisille… ja Herra saa naisen ymmärtämään, että kyse oli naisessa olevasta Hänestä, joka huolehti noista ihmisistä, rakasti heitä, huolehti heistä pastorina… nainen oli palvelutyössä koko ajan, hän oli vain soveltanut omia ajatuksiaan siihen mikä oli Hänen sydämellään, mikä johti siihen, että naisella oli koko elämän mittainen tunne siitä, että oli tuottanut Hänelle pettymyksen.
Kun olin pienen seurakunnan pastori, Barb sai ensin osakseen halveksuntaa ja pilkkaa joidenkuiden taholta, kun hän kertoi heille, ettei laulanut tai soittanut urkuja tai pianoa, ei ollut opettaja, että hänen palvelutyönsä oli olla kulissien takana, mikä mahdollisti minun toimia pastorina ja johtaa seurakuntaa.
Hänen tuntiensa olonsa kauheaksi ja noloksi siitä, ettei vastannut joidenkuiden seurakunnan naisten odotuksiin, Herra sai hänet vakuuttuneeksi omasta arvostaan kertoen hänelle, että olemme yhtä miehenä ja vaimona ja että Barbin palvelutyö oli ensin minua ja lapsiamme kohtaan, ja sen jälkeen toisia kohtaan sen mukaan kuin hän kykenee. Tuo sana Herralta ja se rauhan antama turvallisuus, jonka se jätti hänen sydämeensä, kannatteli häntä moninaisten asioiden läpi noina aikoina. Toivottavasti tämä tarjoaa samanlaista rohkaisua sinulle.
Enemmän ensi viikolla...siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 4, aukot, eri näky kuin se mikä näytettiin
Hei kaikki,
Ennen kuin aloitimme CWOWIn kodissamme ollessamme vielä auditorioseurakunnassa, Barb oli nähnyt näyn tulevaisuudestamme, vaikka siihen aikaan meillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä se koski, vaikka luulimme ymmärtäneemme sen. Tuo on tämän päivän pääpointti – me luulimme ymmärtäneemme, mutta kommunikoitu oli eri asia kuin se mitä itse asiassa tapahtui.
Näky
Barb seisoi talomme avoimella ulko-ovella ulos katsoen ja tervehtien loppumatonta jonoa ihmisiä, jotka olivat tulossa kotiimme ja joita palvelimme – parantamalla fyysisesti, tunne-elämän osalta, hengellisen tasapainon ja terveyden suhteen, jotkut syntyivät uudesti, mutta kaikki tehtiin eheiksi.
Sitten hän näki näiden ihmisten jonkin ajan jälkeen lähtevän ulos talostamme kykenevinä elämään ehyttä ja tasapainoista elämää. Jokaisen ihmisen ensimmäisen askeleen kohdalla, kun hän lähti talosta, hänen jalkansa koskettivat maata ja loivat kareita kuin heitetty kivi tyyneen lammen pintaan, mikä edusti niitä muita elämiä, joita hän kosketti. Tämä jatkui ja jatkui aina siihen saakka, kunnes Barb saattoi nähdä vain ihmisiä astumassa ulos ja luoden kareita, jotka puolestaan koskettivat toisia.
Tuohon aikaan olimme auditorioseurakunnassa, joten me ajattelimme, että kyse oli kirjaimellisesti tuhansista ihmisistä, jotka tulisivat kotiimme. Otimme tuon näyn ja välittömästi näimme sen palvelutyön päämajana, toimivana karja- ja maatilana, koulutuskeskuksena ja uskovien yhteisönä, joka oli keskittynyt kotimme ympärille. Kyse oli pohjimmiltaan pienestä kristillisestä naapurustosta, joka kykenisi olemaan omavarainen, jos yhteiskunta romahtaisi.
Vasta kun Herra ilmestyi minulle kahdesti vuonna 2001 kertoakseen minulle: "Haluan sinun aloittavan kotiseurakunnan ja kotiseurakuntaverkoston, ja organisoi se sillä tavalla, että se helpottaa kotiseurakuntien kehittämistä ympäri maailman " ymmärsimme, että Barbin näkemä oli CWOWI, sillä aloitimme sen kodistamme käsin. Vaikka verkosto on nyt monissa maissa, hengellisesti puhuen, ihmiset tulevat kotiimme, tulevat eheiksi ja sitten jatkavat eteenpäin eheys elämässään.
Tuo kirjaimellinen näky ei tapahtunut, mutta se hengellinen totuus, joka näyssä kommunikoitiin, on toteutunut.
Paavalin näky
Englanninkielisessä opetussarjassani siitä, kuinka olla Hengen johdatuksessa, osassa 2, puhun eräästä tilanteesta Paavalin elämässä, jolloin Jumalan hänelle antama näky ei täyttynyt tarkalleen sillä tavalla kuin näky kuvasi.
Tässä kohdassa joudumme vaikeuksiin. Meillä on sydämessämme jotakin Herralta ja oletamme sen olevan kirjaimellista, juuri nyt, ja se täytyy tehdä juuri niin kuin sana/näky/taakka Herralta meille kerrottiin. Mutta niin ei ole aina laita, kuten tässä näemme ja meidän elämässämme yllä kerrotusti.
Apt. 16: 6-10:ssa Paavali ja hänen ryhmänsä on ollut kulkemassa idästä länteen halki nykyään Turkkina tunnetun maan poikki. Useissa kohdissa he yrittivät kääntyä vasemmalle mennäkseen etelään rannikolle, mutta Herra ei sallinut heidän mennä, teksti sanoo.
Koska Herra kielsi kääntymästä etelään, Paavali jatkoi kulkemista länteen, kunnes hän löysi itsensä Troaksen rannikkokaupungista: häneltä loppui maa ja hänen edessään oli vain meri. Juuri silloin hän näki näyn miehestä Makedoniassa, meren toisella puolella, sanomassa 'tuli ylitse tänne Makedoniaan auttamaan meitä'. Tämä näky oli vahvistus jatkaa kulkemista länteen, Eurooppaan.
Ja tämä on pointtina:
Paavali ei koskaan tavannut näyn miestä. Apt. 16:11-15 kertoo meille, että sen sijaan hän löysi liikenaisen nimeltä Lyydia, ja hän emännöi ensimmäistä filippiläisten kotiseurakuntaa. Paavalin myöhempi kirje hänelle ja heille on lämpimin ja läpinäkyvin hänen kirjeistään, ja on selvää, että heillä oli erityinen paikka Paavalin sydämessä. He myös antoivat säännöllisesti Paavalin palvelutyöhön.
Joitakin vuosia sitten Barb ja minä veimme ryhmän seuraamaan Paavalin askeleita ja kävimme Filippissä ja Lyydian kotona, josta tuli kappeli sen jälkeen, kun kristinusko tuli lailliseksi. Jäljellä ei ole paljoakaan, vain seinien alaosa ja kaunis mosaiikkinen tiililattia. Mutta ei ole mitään kirjausta siitä, että Paavali olisi koskaan tavannut näyn miehen – miehen, joka pyysi häntä tulemaan Makedoniaan auttamaan.
Ihmisluonnon ollessa mikä on...
Alamme kyseenalaistaa itseämme miettien, miksi 'näky' ei ole tapahtunut tai missä kohtaan olemme missanneet sen. Joskus, kuten näyssä ihmisistä meidän ovellamme ja kotonamme tai Makedonian miehen kohdalla, näky, uni, lupaus on hengellinen. Tuo sana sinulle ilmaisee hengen siitä, mitä Jumalalla on mielessään, ei yksityiskohtia. Kyse ei ole rakennuspiirustuksista, kyse on impressionistin maalauksesta hengestä sen takana. Hän hahmottelee ääriviivat, mutta antaa sinun ja minun maalata kuvan.
Esimerkkejä
Joku mies sanoo olevansa kutsuttu palvelutyöhön pastorina, mutta on kiinni urassaan ajatellen tuottaneensa Jumalalle pettymyksen. Syynä on se, että hän ymmärsi kutsun tarkoittavan saarnastuolia, mutta UT:n totuus on, että Kristus on meissä, eikä pastorin lahjalla ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hän ansaitsee leipänsä. Hän ei tajua, että työssään hän on palvelutyössä, sillä Kristus on hänessä, joten se kuinka hän käyttäytyy, työtovereille annetut ohjeet, hänen johtamansa osaston rauha ja eheys, merkitsevät sitä, että hän palvelee heitä heidän pastorinaan. Ne, jotka tekevät hänelle työtä, tuntevat olonsa turvallisiksi, turvatuiksi, rakastetuiksi, toimistossa on vapaus ja rauha - tuo on pastorin voitelua.
Olen nähnyt lasten olevan pastoreina toisille lapsille, pitäen hellästi huolta ystävistään. Teollisuuden palveluksessa on johtajia, joiden toimisto on kuin henkilökohtaisen ohjauksen toimisto johtajan rakastaessa vastuullaan olevia ihmisiä enemmän kuin työtään, antaen heille elämänohjeita samalla kuin ohjeita heidän työtään varten.
Pariskunta, joka ei voi olla auttamatta toisia pariskuntia perheeseen, raha-asioiden budjetointiin ja liikeasioiden suunnittelemiseen liittyvin neuvoin. Kaupan omistaja, joka etsii tilaisuuksia antaa kauppansa tuotteita vähemmän onnekkaille tai työtä jollekulle, joka tarvitsee ylimääräistä rahaa. Kaikki nämä jutut ja muutkin ovat hengellinen lahja nimeltään 'pastori' tai sananmukaisesti 'hän, joka pitää huolta lampaista'. Lampaista huolehtiminen ei tapahdu saarnastuolissa, useimmat pastorit ovat miehiä ja naisia ja teinejä ja lapsia kaikilla elämänalueilla. Kristus on meissä, missä me sitten olemmekin, joten työtehtävän tittelillä on vain vähän merkitystä Hänelle.
Voin kuvitella...
UT:n totuus on tämä: olin nälkäinen ja sinä ruokit minut. Janoinen ja sinä annoit minulle juotavaa. Muukalainen ja sinä otit minut kotiisi. Alaston ja sinä vaatetit minut. Sairas tai vankilassa ja sinä vierailit luonani. Se on UT:n totuus. SE on palvelutyötä. Saarnastuoli ei ole siinä. Evankelioivat kampanjat eivät ole siinä. Perustavaa laatua oleva rakkaus, ympärillämme olevista huolehtiminen, SE on palvelutyötä. Se virtaa yksilön sydämestä käsin, sitten hänen kodistaan, sitten ulospäin toisille.
Voin kuvitella naisen saapumassa taivaaseen pitkän elämän päätyttyä, mutta tuntien olonsa kauheaksi, ettei hän koskaan ryhtynyt siihen palvelutyöhön, jonka hän koki Herralla olevan häntä varten, tuntien tuottaneensa Hänelle pettymyksen. Hän tunsi olevansa kutsuttu palvelutyöhön lapsena, sitten hän rakastui, meni naimisiin, sai perheen, ja sitten seitsemänkymppisenä ihmetteli, mitä Jumala hänestä ajatteli, koska hän ei koskaan ollut 'palvelutyössä.'
Mutta kun Hän arvioi naisen elämää, Hän vakuuttaa tälle, että tämä oli ollut palvelutyössä koko elämänsä, nainen vain sovelsi uskonnollista kulttuuriaan siihen, mitä Hän oli pannut naisen sydämeen, ja sen tähden ymmärsi väärin elämällään olevan kutsun.
Hän näyttää naiselle tämän lapsesta asti auttaneen toisia, olleen ensimmäinen, joka puhui uudelle luokkatoverille, oli teininä soppajonon vapaaehtoisena, luopui urasta jäädäkseen kotiin kasvattamaan lapsiaan, vei ruokaa monituiset kerrat kriisissä oleville, kirjoitti rohkaisuviestejä toisille… ja Herra saa naisen ymmärtämään, että kyse oli naisessa olevasta Hänestä, joka huolehti noista ihmisistä, rakasti heitä, huolehti heistä pastorina… nainen oli palvelutyössä koko ajan, hän oli vain soveltanut omia ajatuksiaan siihen mikä oli Hänen sydämellään, mikä johti siihen, että naisella oli koko elämän mittainen tunne siitä, että oli tuottanut Hänelle pettymyksen.
Kun olin pienen seurakunnan pastori, Barb sai ensin osakseen halveksuntaa ja pilkkaa joidenkuiden taholta, kun hän kertoi heille, ettei laulanut tai soittanut urkuja tai pianoa, ei ollut opettaja, että hänen palvelutyönsä oli olla kulissien takana, mikä mahdollisti minun toimia pastorina ja johtaa seurakuntaa.
Hänen tuntiensa olonsa kauheaksi ja noloksi siitä, ettei vastannut joidenkuiden seurakunnan naisten odotuksiin, Herra sai hänet vakuuttuneeksi omasta arvostaan kertoen hänelle, että olemme yhtä miehenä ja vaimona ja että Barbin palvelutyö oli ensin minua ja lapsiamme kohtaan, ja sen jälkeen toisia kohtaan sen mukaan kuin hän kykenee. Tuo sana Herralta ja se rauhan antama turvallisuus, jonka se jätti hänen sydämeensä, kannatteli häntä moninaisten asioiden läpi noina aikoina. Toivottavasti tämä tarjoaa samanlaista rohkaisua sinulle.
Enemmän ensi viikolla...siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed