The Name, 1 of 3, First time I saw Jesus
Nimi, osa 1/3, Ensimmäinen kerta jolloin näin Jeesuksen
Hei kaikki,
Monissa tapauksissa evankeliumeissa kuten myös meidän aikanamme, syy siihen, että ihmiset eivät nähneet ihmeitä elämässään, johtui heidän epäuskostaan.
Tämä sarja käsittelee sitä, kuinka voitamme epäuskomme ja uskon puutteemme rakentumalla uskossa Nimeen, joka on kaikkia nimiä korkeammalla. Osa kolme tulee erityisesti käsittelemään epäuskoa ja sen syitä ja sitä, kuinka voittaa se. Mutta haluan kertoa, miksi tuo ensimmäinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti elämäni.
Ensimmäinen kerta, jolloin näin Jeesuksen – ja Nimi
Olin palkaton apulaispastori eräässä seurakunnassa Boulderin alueella Coloradossa. Nuorin poikamme Brian oli yhä tarhaikäisten ryhmässä. Lastentila oli lavan sivussa oven ollessa lähellä takariviä noin 300-jäsenisessä seurakunnassa.
Barb ja minä olimme aivan viimeisellä rivillä, kahdella äärimmäisenä vasemmalla olevalla paikalla, niin että jos oli tarpeen, saatoimme siirtyä lastentilaan häiritsemättä jumalanpalvelusta. Rivi oli tyhjä meitä lukuun ottamatta, oikealla puolellani oli 12-15 tyhjää paikkaa.
Erään palvontalaulun aikana, kun käteni olivat kohotettuina ja silmäni kiinni, hengen ihmiseni pää kääntyi oikealle ja näin Jeesuksen kävelevän kokoustilan takana. Hän käveli rivimme päähän ja pysähtyi. Vasemmalla kädellään Hän viittasi minuun sanoessaan: "Tule mukaani."
Tämä kaikki näytti täysin normaalilta enkä missään kohtaa ajatellut: 'Vau, näen Jeesuksen!'
Se oli täysin normaalia, luonnollista eikä ollut erehtymisen vaaraa sen suhteen, Kuka oli kyseessä. Kävelin pitkin tyhjien istumapaikkojen riviä käytävälle ja seurasin Häntä eteen piittaamatta seurakunnasta, joka jatkoi palvontaa.
Eturivin edessä Jeesus seisoi vasemmalla puolellani seurakunnassamme vierailulla olevan Navajo-pastorin edessä. Seurakuntamme tuki hänen seurakuntaansa ja palvelutyötänsä alueella, joka tuohon aikaan oli hyvin köyhä.
Katsoin Herraan saadakseni opastusta, koska Hän seisoi istumassa olevan Navajo-pastorin oikealla puolella, mikä tarkoitti, että olin itse seisomassa suoraan pastorin edessä. Kaikista jumalanpalveluksessa olevista ihmisistä tämä pastori oli ainoa, joka istui. Oli ikään kuin hän olisi odottanut Sanaa Herralta. Herra sanoi viittoessaan vasemmalla kädellä kohti pastoria:
"Minulla on sana hänelle, ja Minä haluan sinun antavan sen."
Sanoin: "Herra, olet täällä, mikset sinä anna sitä?"
Hän vastasi: "Tee vain niin." Joten panin käteni pastorin pään päälle – hengen ihmiseni käden – sillä olin 'Hengessä' kuten apostoli asian ilmaisi Ilm. 1:10:ssa ja 4:2:ssa. Minusta virtasi profetia pastorille. Se oli tarkalleen sitä mitä Paavali määritteli profetian olevan 1. Kor. 14:3:ssa, inspiroitu sana 'rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi'.
Herra ilmaisi pastorille niin suurta rakkautta, niin suurta arvostusta hänen ahkeraa työtään kohtaan, antoi niin suurta rohkaisua. Ymmärrä, että vieressäni seisova Herra oli hiljaa. Mutta Henki virtasi kauttani tähän mieheen Häneltä. Olin siunattu vain antaessani tuon sanan Herran seistessä vieressäni. Minulla ei ollut aikaa ajatella: 'Tämä on outoa', koska tajusin tämän olevan opetustuokio Herran kanssa. Mikä opetustuokio se olikaan.
Kun profetia tyrehtyi kuin joku olisi hitaasti sulkenut hanan, Herra täytti minut yhtäkkiä Itsellään, kirjaimellisesti sulautuen henkeeni sanoen niin tehdessään: "Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun päälle minun Nimessäni, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle."
Yhtäkkiä olin taas Barbin vieressä.
Palvontalaulu jatkui yhä (tietysti kyseessä oli karismaattinen seurakunta, joten mitä hyötyä on palvontalaulusta, jollet voi laulaa sitä kuusi tai seitsemän kertaa peräkkäin, lol), ja kysyin häneltä: "Poistuinko viereltäsi?" Hieman huolestunut ilme kasvoillaan ymmärtämättä, miksi keskeytin hänen palvontansa, hän kuiskasi takaisin: "Et."
(Paavali kirjoitti itsestään 2. Kor. 12: 1-2:ssä sanoen, että kun hänet tempaistiin ylös kolmanteen taivaaseen* hän ei tiennyt, oliko hän ruumiissaan vai ei. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, mitä tuo kohta tarkoitti, olin poissa ruumiistani, ruumiini oli Raamatun transsiksi kuvaamassa tilassa – tilassa, jossa Jumala keskeyttää fyysisen ruumiin toiminnot, jotta sallii ihmisen nähdä Hänen maailmaansa tai viedä hänet hengen ja sielun osalta taivaaseen tai minne Hän haluaa. Ks. lähdeviitteinä 4. Moos. 24: 4, 16, ja Apt. 10:10, 11:5, 22: 17 ja Ilm. 1:10 ja 4:2.
*Juutalaisuudessa ensimmäinen taivas on ilma, toinen on avaruus, kolmas on se, missä Jumala asuu. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen, missä Jumala asuu ja hän kuuli yksityisiä sanoja, joita ei olisi oikein kertoa.)
Mitä Hän sanoi...
"Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun ihmisen päälle MINUN NIMESSÄNI, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle." Tuo muutti elämäni. Lakkasin keskittymästä itseeni, siihen että entä jos mitään ei tapahdu, entä jos he sanovat ei, entä jos en huomaa, mikä osoittaa epäuskoa ja aloin keskittyä Kristukseen minussa ja Hänen nimensä voimaan.
Apt. 8: 1-12 kertoo meille, että Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen vaino oli niin pahaa, että, "kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit." Tuo on hämmästyttävät asia. Useimpien näkemieni arvioiden mukaan tuohon aikaan Jerusalemissa oli noin 10.000 uskovaa. Sanotaan, että kaikki lähtivät kaupungista apostoleja lukuun ottamatta.
He siirtyivät Juudeaan, joka oli Jerusalemia ympäröivä maaseutu
Myös Samariaan, kaupungin pohjoispuolelle. Juuri Samariaan, sen jälkeen kuin tämä massiivinen uskovien hyöky oli siirtynyt sinne, evankelista Filippus (Apt. 11:8) tuli julistamaan Jeesusta paikallisille.
Olen Varma, että he ihmettelivät, mitä oli tekeillä, kun yhtäkkiä tapahtui laajamittaista muuttamista, jolloin satoja tai tuhansia perheitä muutti alueelle, rakensi tai osti koteja. Pohjimmaltaan Filippuksen evankeliointi selitti, mitä oli tekeillä.
Näemme tämän 8:12:ssa: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESTÄ, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. "
Koska viimeksi...
... kuulit kenenkään, oli sitten evankelista tai ei, puhuvan tai kirjoittavan tai tekevän video-opetuksen "Jeesuksen Kristuksen nimestä" kuten Filippus? Tämä yksi jae, joka yhdistää valtakunnan 'julistamisen' ja Nimen voisi täyttää kirjoja, mutta meidän täytyy keskittyä 'nimeen'. He uskoivat Filippusta koskien nimeä. Miksi?
Sen vuoksi, mitä jakeet 6-8 kertovat meille: "Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (kuuleminen); ja moni halvattu ja rampa parani (näkeminen). Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."
Se, mikä tämän teki, oli, että Filippus puhui valtakunnan asioista ja Jeesuksen Kristuksen nimestä. Jumala osoitti ja antoi todistuksen siitä, että Filippuksen sanoma oli totta, niissä koetuissa ihmeissä, jotka nähtiin ja kuultiin.
Ensi viikolla Pietarin usko ja joitakin omia kokemuksiani 'Nimen' käyttämisessä parantumisessa. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Nimi, osa 1/3, Ensimmäinen kerta jolloin näin Jeesuksen
Hei kaikki,
Monissa tapauksissa evankeliumeissa kuten myös meidän aikanamme, syy siihen, että ihmiset eivät nähneet ihmeitä elämässään, johtui heidän epäuskostaan.
Tämä sarja käsittelee sitä, kuinka voitamme epäuskomme ja uskon puutteemme rakentumalla uskossa Nimeen, joka on kaikkia nimiä korkeammalla. Osa kolme tulee erityisesti käsittelemään epäuskoa ja sen syitä ja sitä, kuinka voittaa se. Mutta haluan kertoa, miksi tuo ensimmäinen kohtaaminen Jeesuksen kanssa muutti elämäni.
Ensimmäinen kerta, jolloin näin Jeesuksen – ja Nimi
Olin palkaton apulaispastori eräässä seurakunnassa Boulderin alueella Coloradossa. Nuorin poikamme Brian oli yhä tarhaikäisten ryhmässä. Lastentila oli lavan sivussa oven ollessa lähellä takariviä noin 300-jäsenisessä seurakunnassa.
Barb ja minä olimme aivan viimeisellä rivillä, kahdella äärimmäisenä vasemmalla olevalla paikalla, niin että jos oli tarpeen, saatoimme siirtyä lastentilaan häiritsemättä jumalanpalvelusta. Rivi oli tyhjä meitä lukuun ottamatta, oikealla puolellani oli 12-15 tyhjää paikkaa.
Erään palvontalaulun aikana, kun käteni olivat kohotettuina ja silmäni kiinni, hengen ihmiseni pää kääntyi oikealle ja näin Jeesuksen kävelevän kokoustilan takana. Hän käveli rivimme päähän ja pysähtyi. Vasemmalla kädellään Hän viittasi minuun sanoessaan: "Tule mukaani."
Tämä kaikki näytti täysin normaalilta enkä missään kohtaa ajatellut: 'Vau, näen Jeesuksen!'
Se oli täysin normaalia, luonnollista eikä ollut erehtymisen vaaraa sen suhteen, Kuka oli kyseessä. Kävelin pitkin tyhjien istumapaikkojen riviä käytävälle ja seurasin Häntä eteen piittaamatta seurakunnasta, joka jatkoi palvontaa.
Eturivin edessä Jeesus seisoi vasemmalla puolellani seurakunnassamme vierailulla olevan Navajo-pastorin edessä. Seurakuntamme tuki hänen seurakuntaansa ja palvelutyötänsä alueella, joka tuohon aikaan oli hyvin köyhä.
Katsoin Herraan saadakseni opastusta, koska Hän seisoi istumassa olevan Navajo-pastorin oikealla puolella, mikä tarkoitti, että olin itse seisomassa suoraan pastorin edessä. Kaikista jumalanpalveluksessa olevista ihmisistä tämä pastori oli ainoa, joka istui. Oli ikään kuin hän olisi odottanut Sanaa Herralta. Herra sanoi viittoessaan vasemmalla kädellä kohti pastoria:
"Minulla on sana hänelle, ja Minä haluan sinun antavan sen."
Sanoin: "Herra, olet täällä, mikset sinä anna sitä?"
Hän vastasi: "Tee vain niin." Joten panin käteni pastorin pään päälle – hengen ihmiseni käden – sillä olin 'Hengessä' kuten apostoli asian ilmaisi Ilm. 1:10:ssa ja 4:2:ssa. Minusta virtasi profetia pastorille. Se oli tarkalleen sitä mitä Paavali määritteli profetian olevan 1. Kor. 14:3:ssa, inspiroitu sana 'rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi'.
Herra ilmaisi pastorille niin suurta rakkautta, niin suurta arvostusta hänen ahkeraa työtään kohtaan, antoi niin suurta rohkaisua. Ymmärrä, että vieressäni seisova Herra oli hiljaa. Mutta Henki virtasi kauttani tähän mieheen Häneltä. Olin siunattu vain antaessani tuon sanan Herran seistessä vieressäni. Minulla ei ollut aikaa ajatella: 'Tämä on outoa', koska tajusin tämän olevan opetustuokio Herran kanssa. Mikä opetustuokio se olikaan.
Kun profetia tyrehtyi kuin joku olisi hitaasti sulkenut hanan, Herra täytti minut yhtäkkiä Itsellään, kirjaimellisesti sulautuen henkeeni sanoen niin tehdessään: "Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun päälle minun Nimessäni, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle."
Yhtäkkiä olin taas Barbin vieressä.
Palvontalaulu jatkui yhä (tietysti kyseessä oli karismaattinen seurakunta, joten mitä hyötyä on palvontalaulusta, jollet voi laulaa sitä kuusi tai seitsemän kertaa peräkkäin, lol), ja kysyin häneltä: "Poistuinko viereltäsi?" Hieman huolestunut ilme kasvoillaan ymmärtämättä, miksi keskeytin hänen palvontansa, hän kuiskasi takaisin: "Et."
(Paavali kirjoitti itsestään 2. Kor. 12: 1-2:ssä sanoen, että kun hänet tempaistiin ylös kolmanteen taivaaseen* hän ei tiennyt, oliko hän ruumiissaan vai ei. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, mitä tuo kohta tarkoitti, olin poissa ruumiistani, ruumiini oli Raamatun transsiksi kuvaamassa tilassa – tilassa, jossa Jumala keskeyttää fyysisen ruumiin toiminnot, jotta sallii ihmisen nähdä Hänen maailmaansa tai viedä hänet hengen ja sielun osalta taivaaseen tai minne Hän haluaa. Ks. lähdeviitteinä 4. Moos. 24: 4, 16, ja Apt. 10:10, 11:5, 22: 17 ja Ilm. 1:10 ja 4:2.
*Juutalaisuudessa ensimmäinen taivas on ilma, toinen on avaruus, kolmas on se, missä Jumala asuu. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen, missä Jumala asuu ja hän kuuli yksityisiä sanoja, joita ei olisi oikein kertoa.)
Mitä Hän sanoi...
"Muista poikani, että kun lasket kätesi jonkun ihmisen päälle MINUN NIMESSÄNI, on kuin Minä laskisin käteni tuon ihmisen päälle." Tuo muutti elämäni. Lakkasin keskittymästä itseeni, siihen että entä jos mitään ei tapahdu, entä jos he sanovat ei, entä jos en huomaa, mikä osoittaa epäuskoa ja aloin keskittyä Kristukseen minussa ja Hänen nimensä voimaan.
Apt. 8: 1-12 kertoo meille, että Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen vaino oli niin pahaa, että, "kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit." Tuo on hämmästyttävät asia. Useimpien näkemieni arvioiden mukaan tuohon aikaan Jerusalemissa oli noin 10.000 uskovaa. Sanotaan, että kaikki lähtivät kaupungista apostoleja lukuun ottamatta.
He siirtyivät Juudeaan, joka oli Jerusalemia ympäröivä maaseutu
Myös Samariaan, kaupungin pohjoispuolelle. Juuri Samariaan, sen jälkeen kuin tämä massiivinen uskovien hyöky oli siirtynyt sinne, evankelista Filippus (Apt. 11:8) tuli julistamaan Jeesusta paikallisille.
Olen Varma, että he ihmettelivät, mitä oli tekeillä, kun yhtäkkiä tapahtui laajamittaista muuttamista, jolloin satoja tai tuhansia perheitä muutti alueelle, rakensi tai osti koteja. Pohjimmaltaan Filippuksen evankeliointi selitti, mitä oli tekeillä.
Näemme tämän 8:12:ssa: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESTÄ, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. "
Koska viimeksi...
... kuulit kenenkään, oli sitten evankelista tai ei, puhuvan tai kirjoittavan tai tekevän video-opetuksen "Jeesuksen Kristuksen nimestä" kuten Filippus? Tämä yksi jae, joka yhdistää valtakunnan 'julistamisen' ja Nimen voisi täyttää kirjoja, mutta meidän täytyy keskittyä 'nimeen'. He uskoivat Filippusta koskien nimeä. Miksi?
Sen vuoksi, mitä jakeet 6-8 kertovat meille: "Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (kuuleminen); ja moni halvattu ja rampa parani (näkeminen). Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa."
Se, mikä tämän teki, oli, että Filippus puhui valtakunnan asioista ja Jeesuksen Kristuksen nimestä. Jumala osoitti ja antoi todistuksen siitä, että Filippuksen sanoma oli totta, niissä koetuissa ihmeissä, jotka nähtiin ja kuultiin.
Ensi viikolla Pietarin usko ja joitakin omia kokemuksiani 'Nimen' käyttämisessä parantumisessa. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed