He tells the finished vision from the start, #1
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 1
Hei kaikki,
Tuntuuko sinusta, että olet missannut Jumalan näyn elämääsi varten tai etsitkö Hänen suunnitelmaansa? Tai ihmetteletkö, mitä seuraavalla maailmanajalla on sinua varten?
2. Moos. 3: 7-8:ssa, kun Mooses seisoi Herran edessä palavan pensaan luona, Herra sanoi näin: "... minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä."
Ja 2. Moos. 4: 30-31:sta luemme: " Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä. Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista… kumartuivat he maahan ja rukoilivat."
Muttei yksikään heistä Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta, nähneet tuon maan vuotavan maitoa ja mettä. Valehteliko Jumala vai voimmeko me missata Hänet siinä määrin, ettemme koskaan näe lupausten täyttyvän?
Meillä on tässä puutetta kommunikoinnissa – vai onko?
Huomaa, että Herran kertoessa Moosekselle, että veisi heidät maahan, joka vuotaisi maitoa ja mettä, Herra kertoi korkeimmat ja parhaimmat ja vetoavimmat puolet suunnitelmastaan. Hän ei kertonut yksityiskohtia vaelluksesta autiomaan halki. Hän ei kuvannut sitä tosiasiaa, että heidän täytyisi voittaa siellä asuvat ihmiset. Hän antoi heille näyn sen loppuun saatetussa muodossa, kypsän ja valmistuneen tuloksen – maan, joka vuosi maitoa ja mettä. Tuon näyn oli määrä kannatella heitä.
1. Moos. 12:ssa yli 400 vuotta aiemmin näemme Herran toimineen samoin Aabrahamin kanssa. Jakeissa 1-3 meille kerrotaan tämä: " Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
Mikä suuri lupaus!
Hän levitti nähtäväksi valmiin ja täysin kehittyneen näyn, parhaan mahdollisen lopputuloksen mukaisen tilanteen. Ja tietysti Aabraham alkaa vaeltaa. Jos katsot asiaa kartasta, matka on yli 1.000 mailia (1.609 km). Mutta kun hän pääsee sinne, minne Jumala hänet haluaa, 12:7 sanoo: "Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Olet tullut perille, Aabraham. Kotiudu!
Ja meille kerrotaan Aabrahamin rakentaneen alttarin Herralle juuri sinne, minkä jälkeen hän lähti kävelemään uuden maansa ympäri. Hänen yhä tutkiessa maata jae 10 sanoo: "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova."
Nälänhätä maassa ei välttämättä ole merkki siitä, että olet missannut Jumalan.
Mutta sinun täytyy ehkä muuttaa suunnitelmia sopeuttaaksesi ne nälänhätään ja palata näkyyn myöhemmin – kuten Abraham joitakin vuosia myöhemmin palasi maahan.
Näetkö kehittymässä olevan toimintamallin?
Herra kertoo meille aina lopullisen tuotteen, täysin kehittyneen näyn, valmiiksi viedyn suunnitelman parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa. Hän jättää aina pois yksityiskohdat siitä, mitä meiltä vaaditaan nähdäksemme tuon näyn toteutuvan. Hän saattaa antaa sinun ymmärtää, että tulee olemaan vaikeaa, mutta harvoin Hän täydentää aukot millään todellisilla yksityiskohdilla. Loppujen lopuksi me vaellamme uskossa, emme näkemisessä.
Jopa apostoli Paavali koki tämän. Kun hän kertoi uudelleen todistuksensa kuningas Agrippalle Apt. 26:15-19:ssä, hän sanoo näin: "'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut (engl. Raamatun lisäys: nyt) lähetän."
Herra puhui suurista asioista
Minä ilmestyn sinulle nyt ja tulen ilmestymään sinulle myöhemmin antaakseni lisätietoa. Vapautan sinut kansaltasi ja lähetän sinut ei-juutalaisten luo. Vau, tuo kuulostaa ihmeellisetä. Mutta luetaanpa, mitä Paavali kävi läpi nähdäkseen tuon näyn toteutuvan, 2. Kor. 11: 24-27:
"Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille (195 ruoskaniskua selkään viidessä eri ruoskinnassa). Kolmesti olen saanut raippoja (tapa, jolla jalkapohjia hakattiin kepillä), kerran minua kivitettiin (kuoliaaksi Apt. 14:19-20 mukaan, milloin useimmat uskovat hänen tulleen temmatuksi taivaaseen/paratiisiin 2. Kor. 12:ssa kerrotulla tavalla)
Kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut... ja hän jatkaa puhuen petetyksi tulemisista, vaaroissa ryöstäjien takia, väsymyksestä, uupumisesta, kylmästä kärsimisestä ja siitä, ettei ollut riittävästi vaatteita pysymään lämpimänä plus siitä tunnepohjaisesta verosta, jonka ihmisistä huolehtiminen aiheutti.
Me tiedämme, että Herra sanoi Ananiakselle Apt. 9: 16:ssa, että Herra aikoi kertoa Paavalille joitakin niistä asioista, joita hän tulisi kärsimään, jos hän hyväksyisi elämäänsä annetun kutsun – mutta jos tämä toimintamalli sopii, Herra ei kertonut paljoakaan yksityiskohtia.
Luuletko Pietarin tienneen, kun Herra kertoi hänelle, että tekisi hänestä ihmisten kalastajan, että hän eräänä päivänä kuolisi marttyyrikuoleman? Hänelle ei kerrottu sitä ennen kuin Joh. 21: 18-19:ssa. Tuossa kohdassa hän tiesi liian paljon, oli liian syvällä. Tiesikö hän jättäessään kalastusbisneksensä Lk. 5: 9-11:ssa, että hän oli jättämässä sen kuollakseen marttyyrikuoleman? ’Ihmisten kalastajat’ kuulostaa niin sävyisältä ja lauhkealta ja ylevältä – ja vain mukavalta. Muuten, tulet kuolemaan ristiinnaulitsemisella ollessasi vanhempi, ihmiset vievät sinut sinne, minne et halua mennä – tuntuuko sinusta yhä siltä, että haluat olla ihmisten kalastaja?
Olet normaali
En keksi ketään, joka on onnistunut täysin koko elämänsä ajan. Aabraham päätti 'auttaa' Jumalaa saamalla Ismaelin aikaan Hagarin kanssa, ja katso sitä sotkua, minkä hän maailmalle jätti sen tuloksena. Hän on uskomme isä, ja silti, katso häntä. Mooses ei koskaan päässyt näkemään luvattua maata. Joona nielaistiin, Elia piiloutui luolaan, Johannes Kastaja kysyi, oliko Jeesus todella Messias vai pitäisikö jatkaa etsimistä, Pietari kielsi Herran kolmasti jne jne.
Älä unohda sitä yksinkertaista tosiasiaa, että sinä ja minä, me olemme jo ikuisuudessa. Me katsomme Jumalan meille kertomia asioita, emmekä näe niiden tapahtuvan ja merkkaamme kuolevaisuutemme kalenteriin ihmetellen, mikä meni väärin tai jatkamme kauan aikaa sitten anteeksi annettujen syntien katumista. Unohdamme olevamme jo ikuisuudessa, elävämme jo ikuisesti.
Mikä ei tapahdu tässä elämässä, voi toteutua seuraavassa maailmanajassa – itse asiassa ajattelen monien Hänen meille sanomien asioiden kohdalla Hänen tarkoittavan niiden koskevan vuosia tai vuosikymmeniä sen jälkeen, kun tämä ruumis on kuollut. Elämämme, Jeremia sanoo, on elämää tässä maailmanajassa, mikä on kuin hengityksemme, jonka voimme nähdä kylmänä aamuna. Tuo on Herran näkökulma, joten Hän investoi meihin pitkäksi ajaksi.
Vanhassa testamentissa on paljon profetiaa, joka ei tule täyttymään ennen kuin seuraavassa maailmanajassa, joten miksi on niin vaikea uskoa, että jokin asia, jonka Hän kertoo meille tänään, toteutuu 50 tai 100 tai 200 vuoden kuluttua? Hänen Sanansa ei palaa tyhjänä, vaan tulee aikaansaamaan sen, minkä Hän sanoi. Katso yli elämän tässä kehossa ja tajua, että olet jo ikuisuudessa.
Tällä tavalla paine on ikään kuin Hänellä, ei meillä. Jos Jumala antaa sinulle joskus jotakin ja ajattelet 'En voi tehdä sitä', niin sitten kysymys ei ole Jumalasta. Jos olisi, silloin ottaisit itse kunnian siitä itsellesi ja voisit seistä Hänen edessään sanoen 'katso, mitä tein puolestasi omin neuvoin!' Sitä ei tule tapahtumaan. Näky, joka on LIIAN iso, LIIAN loistelias – se on Jumalan näky. Sellainen, joka vaatii ihmeitä toteutuakseen.
Ihmeitä? Kyllä, niin kuin silloin kun aivan liian vanhat nainen ja mies saavat vauvan. Niin kuin änkyttävä kaveri, joka vaatii veljeään puhumaan puolestaan ja jolla on puusauva, joka tekee ihmeitä. Niin kuin apostoli, jonka luo ihmiset toivat sairaita, jotta edes hänen varjonsa ohittaisi heidät tai niin kuin mies, jonka koskettamat kangaspalat paransivat ihmisiä. Jos voit tehdä asian itse, se ei ole Jumalasta lähtöisin. Jos tarvitset ihmeitä nähdäksesi näyn käyvän toteen, kyse saattaa olla Jumalasta, jotta kunnia on Hänen, ei meidän.
Enemmän ensi viikolla … kuinka se toimii, päätökset, jotka meidän täytyy tehdä, entä sitten kaikki se menetetty aika?
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 1
Hei kaikki,
Tuntuuko sinusta, että olet missannut Jumalan näyn elämääsi varten tai etsitkö Hänen suunnitelmaansa? Tai ihmetteletkö, mitä seuraavalla maailmanajalla on sinua varten?
2. Moos. 3: 7-8:ssa, kun Mooses seisoi Herran edessä palavan pensaan luona, Herra sanoi näin: "... minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä."
Ja 2. Moos. 4: 30-31:sta luemme: " Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä. Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista… kumartuivat he maahan ja rukoilivat."
Muttei yksikään heistä Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta, nähneet tuon maan vuotavan maitoa ja mettä. Valehteliko Jumala vai voimmeko me missata Hänet siinä määrin, ettemme koskaan näe lupausten täyttyvän?
Meillä on tässä puutetta kommunikoinnissa – vai onko?
Huomaa, että Herran kertoessa Moosekselle, että veisi heidät maahan, joka vuotaisi maitoa ja mettä, Herra kertoi korkeimmat ja parhaimmat ja vetoavimmat puolet suunnitelmastaan. Hän ei kertonut yksityiskohtia vaelluksesta autiomaan halki. Hän ei kuvannut sitä tosiasiaa, että heidän täytyisi voittaa siellä asuvat ihmiset. Hän antoi heille näyn sen loppuun saatetussa muodossa, kypsän ja valmistuneen tuloksen – maan, joka vuosi maitoa ja mettä. Tuon näyn oli määrä kannatella heitä.
1. Moos. 12:ssa yli 400 vuotta aiemmin näemme Herran toimineen samoin Aabrahamin kanssa. Jakeissa 1-3 meille kerrotaan tämä: " Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
Mikä suuri lupaus!
Hän levitti nähtäväksi valmiin ja täysin kehittyneen näyn, parhaan mahdollisen lopputuloksen mukaisen tilanteen. Ja tietysti Aabraham alkaa vaeltaa. Jos katsot asiaa kartasta, matka on yli 1.000 mailia (1.609 km). Mutta kun hän pääsee sinne, minne Jumala hänet haluaa, 12:7 sanoo: "Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Olet tullut perille, Aabraham. Kotiudu!
Ja meille kerrotaan Aabrahamin rakentaneen alttarin Herralle juuri sinne, minkä jälkeen hän lähti kävelemään uuden maansa ympäri. Hänen yhä tutkiessa maata jae 10 sanoo: "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova."
Nälänhätä maassa ei välttämättä ole merkki siitä, että olet missannut Jumalan.
Mutta sinun täytyy ehkä muuttaa suunnitelmia sopeuttaaksesi ne nälänhätään ja palata näkyyn myöhemmin – kuten Abraham joitakin vuosia myöhemmin palasi maahan.
Näetkö kehittymässä olevan toimintamallin?
Herra kertoo meille aina lopullisen tuotteen, täysin kehittyneen näyn, valmiiksi viedyn suunnitelman parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa. Hän jättää aina pois yksityiskohdat siitä, mitä meiltä vaaditaan nähdäksemme tuon näyn toteutuvan. Hän saattaa antaa sinun ymmärtää, että tulee olemaan vaikeaa, mutta harvoin Hän täydentää aukot millään todellisilla yksityiskohdilla. Loppujen lopuksi me vaellamme uskossa, emme näkemisessä.
Jopa apostoli Paavali koki tämän. Kun hän kertoi uudelleen todistuksensa kuningas Agrippalle Apt. 26:15-19:ssä, hän sanoo näin: "'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut (engl. Raamatun lisäys: nyt) lähetän."
Herra puhui suurista asioista
Minä ilmestyn sinulle nyt ja tulen ilmestymään sinulle myöhemmin antaakseni lisätietoa. Vapautan sinut kansaltasi ja lähetän sinut ei-juutalaisten luo. Vau, tuo kuulostaa ihmeellisetä. Mutta luetaanpa, mitä Paavali kävi läpi nähdäkseen tuon näyn toteutuvan, 2. Kor. 11: 24-27:
"Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille (195 ruoskaniskua selkään viidessä eri ruoskinnassa). Kolmesti olen saanut raippoja (tapa, jolla jalkapohjia hakattiin kepillä), kerran minua kivitettiin (kuoliaaksi Apt. 14:19-20 mukaan, milloin useimmat uskovat hänen tulleen temmatuksi taivaaseen/paratiisiin 2. Kor. 12:ssa kerrotulla tavalla)
Kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut... ja hän jatkaa puhuen petetyksi tulemisista, vaaroissa ryöstäjien takia, väsymyksestä, uupumisesta, kylmästä kärsimisestä ja siitä, ettei ollut riittävästi vaatteita pysymään lämpimänä plus siitä tunnepohjaisesta verosta, jonka ihmisistä huolehtiminen aiheutti.
Me tiedämme, että Herra sanoi Ananiakselle Apt. 9: 16:ssa, että Herra aikoi kertoa Paavalille joitakin niistä asioista, joita hän tulisi kärsimään, jos hän hyväksyisi elämäänsä annetun kutsun – mutta jos tämä toimintamalli sopii, Herra ei kertonut paljoakaan yksityiskohtia.
Luuletko Pietarin tienneen, kun Herra kertoi hänelle, että tekisi hänestä ihmisten kalastajan, että hän eräänä päivänä kuolisi marttyyrikuoleman? Hänelle ei kerrottu sitä ennen kuin Joh. 21: 18-19:ssa. Tuossa kohdassa hän tiesi liian paljon, oli liian syvällä. Tiesikö hän jättäessään kalastusbisneksensä Lk. 5: 9-11:ssa, että hän oli jättämässä sen kuollakseen marttyyrikuoleman? ’Ihmisten kalastajat’ kuulostaa niin sävyisältä ja lauhkealta ja ylevältä – ja vain mukavalta. Muuten, tulet kuolemaan ristiinnaulitsemisella ollessasi vanhempi, ihmiset vievät sinut sinne, minne et halua mennä – tuntuuko sinusta yhä siltä, että haluat olla ihmisten kalastaja?
Olet normaali
En keksi ketään, joka on onnistunut täysin koko elämänsä ajan. Aabraham päätti 'auttaa' Jumalaa saamalla Ismaelin aikaan Hagarin kanssa, ja katso sitä sotkua, minkä hän maailmalle jätti sen tuloksena. Hän on uskomme isä, ja silti, katso häntä. Mooses ei koskaan päässyt näkemään luvattua maata. Joona nielaistiin, Elia piiloutui luolaan, Johannes Kastaja kysyi, oliko Jeesus todella Messias vai pitäisikö jatkaa etsimistä, Pietari kielsi Herran kolmasti jne jne.
Älä unohda sitä yksinkertaista tosiasiaa, että sinä ja minä, me olemme jo ikuisuudessa. Me katsomme Jumalan meille kertomia asioita, emmekä näe niiden tapahtuvan ja merkkaamme kuolevaisuutemme kalenteriin ihmetellen, mikä meni väärin tai jatkamme kauan aikaa sitten anteeksi annettujen syntien katumista. Unohdamme olevamme jo ikuisuudessa, elävämme jo ikuisesti.
Mikä ei tapahdu tässä elämässä, voi toteutua seuraavassa maailmanajassa – itse asiassa ajattelen monien Hänen meille sanomien asioiden kohdalla Hänen tarkoittavan niiden koskevan vuosia tai vuosikymmeniä sen jälkeen, kun tämä ruumis on kuollut. Elämämme, Jeremia sanoo, on elämää tässä maailmanajassa, mikä on kuin hengityksemme, jonka voimme nähdä kylmänä aamuna. Tuo on Herran näkökulma, joten Hän investoi meihin pitkäksi ajaksi.
Vanhassa testamentissa on paljon profetiaa, joka ei tule täyttymään ennen kuin seuraavassa maailmanajassa, joten miksi on niin vaikea uskoa, että jokin asia, jonka Hän kertoo meille tänään, toteutuu 50 tai 100 tai 200 vuoden kuluttua? Hänen Sanansa ei palaa tyhjänä, vaan tulee aikaansaamaan sen, minkä Hän sanoi. Katso yli elämän tässä kehossa ja tajua, että olet jo ikuisuudessa.
Tällä tavalla paine on ikään kuin Hänellä, ei meillä. Jos Jumala antaa sinulle joskus jotakin ja ajattelet 'En voi tehdä sitä', niin sitten kysymys ei ole Jumalasta. Jos olisi, silloin ottaisit itse kunnian siitä itsellesi ja voisit seistä Hänen edessään sanoen 'katso, mitä tein puolestasi omin neuvoin!' Sitä ei tule tapahtumaan. Näky, joka on LIIAN iso, LIIAN loistelias – se on Jumalan näky. Sellainen, joka vaatii ihmeitä toteutuakseen.
Ihmeitä? Kyllä, niin kuin silloin kun aivan liian vanhat nainen ja mies saavat vauvan. Niin kuin änkyttävä kaveri, joka vaatii veljeään puhumaan puolestaan ja jolla on puusauva, joka tekee ihmeitä. Niin kuin apostoli, jonka luo ihmiset toivat sairaita, jotta edes hänen varjonsa ohittaisi heidät tai niin kuin mies, jonka koskettamat kangaspalat paransivat ihmisiä. Jos voit tehdä asian itse, se ei ole Jumalasta lähtöisin. Jos tarvitset ihmeitä nähdäksesi näyn käyvän toteen, kyse saattaa olla Jumalasta, jotta kunnia on Hänen, ei meidän.
Enemmän ensi viikolla … kuinka se toimii, päätökset, jotka meidän täytyy tehdä, entä sitten kaikki se menetetty aika?
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed