Rosh haShanah explained, Yom Kippur, Tabernacles #5
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 5
Hei kaikki,
Varttuessani yksi veljistäni oli syntipukki, joka aina sai isämme vihastumisen kohdistumaan itseensä. Osittain siksi, että he olivat persoonallisuudeltaan niin samanlaisia, osittain niiden ongelmien vuoksi, joita hän oli työstämässä ja jotka hän purki veljeeni, joka näytti aina saavan kaikista isän antamista rangaistuksista pahimman. Mutta mistä sana ‘syntipukki’ tulee? Miksi sitä käytetään vielä tänäkin päivänä kuvaamaan ihmistä, johon rangaistus keskittyy?
Tästä se tulee
Lokakuussa 1536 englantilaismies William Tyndale telotettiin polttoroviolle sidottuna, hänet kuristettiin kuoliaaksi ja sitten hänen ruumiinsa poltettiin. Kuningas Henrik VIII syytti häntä vääräoppisuuden rikoksesta – siitä, että tämä oli protestantti. Tuohon aikaan Raamatun kääntäminen englanniksi oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty, joten Tyndalen 1530 yleisenglanniksi julkaisema Raamattu teki hänestä merkityn miehen. Mielenkiintoinen huomautus: Hänen 1530 Raamattunsa oli ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa Jumalasta käytettiin englanniksi nimeä ‘Jehovah’.
Hänen rukouksensa kuoleman edellä oli, että Englannin kuninkaan silmät avautuisivat, ja alle kahta vuotta myöhemmin kuningas Henrik virallisti Englannin kirkolle ‘Suuren Raamatun’, joka suurelta osin oli Tyndalen Raamattu. On ironista, että noin 70 vuotta myöhemmin, kun 1611 julkaistiin kuningas Jaakon käännös (KJV), saatiin tietää, että ne 54 tutkijaa, jotka kirjoittivat KJV:n, olivat käyttäneet lähteenään runsaasti Tyndalen Raamattua. Ihmeellistä.
Mutta kuusi vuotta ennen kuolemaansa, v. 1530, Tyndalen Raamattu toi tähän päivään saakka säilyneen sanan englanninkieleen ja se on tämän aiheen kannalta merkityksellinen: syntipukki.
Alun perin sana kirjoitettiin englanniksi siten, että sen merkitys oli ‘pakovuohi’, mikä tuli heprean sanasta ‘azazel’ 3. Moos.16: 8:sta ja joka tarkoittaa ‘pois lähtevä vuohi’ tai ‘synnit pois lähettäjä’. Matkan varrella englanninkielinen sana lyheni yhdellä kirjaimella ja tänään monissa toimistoissa, monissa perheissä, monissa sosiaaliryhmissä kaikki tietävät sen yhden henkilön, johon viha tai rangaistus kohdistuu – syntipukin.
Suuri sovituspäivä – jom kipur
Jeesuksen uhria ristillä edustavat kaksi vuohta suurena sovituspäivänä. Eivät karitsat, vaan vuohet. Olen puhunut siitä, kuinka jom kipur on esikuva Jeesuksen paluusta, ja se onkin. Siinä missä pääsiäinen (karitsa) ja Happamattoman leivän juhla keväällä esittävät yksityiskohtaisesti Hänen synnitöntä uhriaan ja syntiemme ohikulkemista, syksyinen jom kipurin paasto selostaa tarkasti synnin lopullisen lopun. Tämä on se kohta, missä jokainen ja kaikki tulee Jumalan luo tekemään tiliä elämästään. Hänen paluunsa hetki merkitsee ihmisen hallintavallan loppua ja Jumalan hallintavallan fyysistä ja kirjaimellista alkua maan päällä.
3.Moos.16: 11-14 esittää yksityiskohtaisesti, miten ylipappi uhraa sonnin omasta puolestaan ja sitten vie suitsuketta kaikkein pyhimpään, niin, että suitsukkeen savu* peitti armoistuimen – Jumalan läsnäolon paikan. Vielä 400 vuotta myöhemmin Daavid tunsi Jumalan ‘Hänenä joka asuu *** kerubien välissä’ – kultaisten kerubien ollessa liiton arkin, armoistuimen, päällä. *Ilm. 5: 8, suitsuke on ‘pyhien rukoukset’. **2. Sam. 6: 2 (suomennokset tässä)
Sen jälkeen, kun papille oli annettu hänen syntinsä anteeksi, hän nyt kykeni olemaan kansan sijainen. Käytettiin kahta vuohta: syntiuhrivuohta ja erämaahan ajettavaa vuohta (syntipukkia). Kumpikin näistä ovat Jeesuksen ristintyön esikuvia, ja Hänen kaksoisluonteensa esikuva, kun Jumala tuli ihmiseksi.
“Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle…näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa…” 3.Moos. 16: 15-16
Huomaa tämä
Ajatus siitä, että Jumala vaati Pyhän tulevan puhdistetuksi verellä, näyttää olevan vieras monille kristityille. Päätellään, että taivas itse tarvitsi puhdistusta, että taivas tai Jumala olivat jotenkin saastuneita Hänen kansansa synneistä. Huomaa myös, että Jumala mainitsee kolme ongelmaa: saastaisuuden, synnit ja rikkomukset (rikokset).
Synti on vertikaalinen, pystysuora rikkominen Jumalaa vastaan, rikkomus on horisontaalinen, vaakasuora synti toista ihmistä vastaan (mikä on myös synti Jumalaa vastaan) ja saastaisuus on yleinen ihmiskunnan synnillisyys. Se liittyy ihmisen langenneeseen luontoon. Kuitenkin Pyhän, liiton arkin, täytyi saada uhratun syntiuhrivuohen veri pirskotetuksi päälleen tullakseen puhdistetuksi.
Jeesus ristillä on taivaan puhdistavan syntiuhrivuohen täyttymys, sillä luemme Hepr. 9: 23-24:sta:
“On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla (sonnien ja vuohien verellä) puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme…”
Jeesus oli siten ‘syntiuhrivuohen’ kirjaimellinen täyttymys siinä mielessä, että Hän vei uhrinsa taivaaseen esittääkseen itsensä Isälle. “Mutta Herra (Isä) näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi…, …Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi… hän...vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa… sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” Jes. 53: 10-12
Samalla kun Jeesus täytti syntiuhrivuohen uhrin, Hän myös samanaikaisesti täytti syntipukin työn – ja sen tähden Jumala käski uhrattavan kaksi vuotta suurena sovituspäivänä – näyttääkseen Israelille sen Messiaan kaksoisluonteen ja sen, että ristintyö tultaisiin tekemään maan päällä, mutta hyväksyttämän taivaassa.
Syntipukki
Kun syntiuhripukki oli uhrattu, ylipappi käänsi huomionsa syntipukkiin – pakovuoheen. 3.Moos. 16: 20-22 sanoo, että Aaronin tuli laskea kätensä syntipukin päälle ja tunnustaa Israelin vääryydet, rikkomukset ja synnit “pannen ne vuohen päälle”, ja sitten lähettää vuohi pois erämaahan. Teksti sanoo: nuoren miehen viemänä erämaahan, jossa kukaan ei asu – tullakseen Herran yksityisesti käsittelemäksi.
Näemme tässä erämaakokemuksessa Jeesuksen, todellisen syntipukin, kun Hän huusi ääneen: “Jumalani! Jumalani! Miksi sinä minut hylkäsit ?!” ristillä. “…Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…” Jes. 53: 6
Miksi vuohi eikä karitsa?
Vuohi merkitsee syntiä ja Jumalan suosion ulkopuolella olemista. Matt. 25: 31-32:ssa sanotaan, että kun Jeesus palaa, Hän tulee istumaan kirkkautensa valtaistuimella ja erottamaan kansat toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän sanoi asettavansa lammaskansat oikealle puolelleen ja vuohikansa vasemmalle. Jae 34 sanoo, että Hän sanoo lammaskansoille, että tulkaa ja astukaa sisälle siihen valtakuntaan, joka on heille valmistettu maailman perustamisesta alkaen. Mutta vuohikansat Hän saa lähtemään luotaan.
Valitsemalla vuohen syntiuhriksi ja syntipukiksi Isä korostaa Kansan syntiä, kuolemaa rikkojana ristillä. Kyllä, hän oli pääsiäiskaritsa, joka kuoli kansansa puolesta. Kulki ohi heidän syntiensä. Mutta loppujen lopuksi Hän oli vuohi, synnin kantava uhri, joka sekä kuoli erämaassa Jumalan käden kautta yksityisesti ja samanaikaisesti täydellisenä Ihmisenä ilmestyen taivaaseen esittäen uhrinsa. Ihmeellistä armoa.
Ensi viikolla päätän maan olosuhteisiin lehtimajajuhlan aikana. Keskityn Hänen valtakuntansa pystyttämiseen ja Hänen tuhatvuotiseen hallitsemiseensa, mikä alkaa yllä olevalla kansojen erottelulla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 5
Hei kaikki,
Varttuessani yksi veljistäni oli syntipukki, joka aina sai isämme vihastumisen kohdistumaan itseensä. Osittain siksi, että he olivat persoonallisuudeltaan niin samanlaisia, osittain niiden ongelmien vuoksi, joita hän oli työstämässä ja jotka hän purki veljeeni, joka näytti aina saavan kaikista isän antamista rangaistuksista pahimman. Mutta mistä sana ‘syntipukki’ tulee? Miksi sitä käytetään vielä tänäkin päivänä kuvaamaan ihmistä, johon rangaistus keskittyy?
Tästä se tulee
Lokakuussa 1536 englantilaismies William Tyndale telotettiin polttoroviolle sidottuna, hänet kuristettiin kuoliaaksi ja sitten hänen ruumiinsa poltettiin. Kuningas Henrik VIII syytti häntä vääräoppisuuden rikoksesta – siitä, että tämä oli protestantti. Tuohon aikaan Raamatun kääntäminen englanniksi oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty, joten Tyndalen 1530 yleisenglanniksi julkaisema Raamattu teki hänestä merkityn miehen. Mielenkiintoinen huomautus: Hänen 1530 Raamattunsa oli ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa Jumalasta käytettiin englanniksi nimeä ‘Jehovah’.
Hänen rukouksensa kuoleman edellä oli, että Englannin kuninkaan silmät avautuisivat, ja alle kahta vuotta myöhemmin kuningas Henrik virallisti Englannin kirkolle ‘Suuren Raamatun’, joka suurelta osin oli Tyndalen Raamattu. On ironista, että noin 70 vuotta myöhemmin, kun 1611 julkaistiin kuningas Jaakon käännös (KJV), saatiin tietää, että ne 54 tutkijaa, jotka kirjoittivat KJV:n, olivat käyttäneet lähteenään runsaasti Tyndalen Raamattua. Ihmeellistä.
Mutta kuusi vuotta ennen kuolemaansa, v. 1530, Tyndalen Raamattu toi tähän päivään saakka säilyneen sanan englanninkieleen ja se on tämän aiheen kannalta merkityksellinen: syntipukki.
Alun perin sana kirjoitettiin englanniksi siten, että sen merkitys oli ‘pakovuohi’, mikä tuli heprean sanasta ‘azazel’ 3. Moos.16: 8:sta ja joka tarkoittaa ‘pois lähtevä vuohi’ tai ‘synnit pois lähettäjä’. Matkan varrella englanninkielinen sana lyheni yhdellä kirjaimella ja tänään monissa toimistoissa, monissa perheissä, monissa sosiaaliryhmissä kaikki tietävät sen yhden henkilön, johon viha tai rangaistus kohdistuu – syntipukin.
Suuri sovituspäivä – jom kipur
Jeesuksen uhria ristillä edustavat kaksi vuohta suurena sovituspäivänä. Eivät karitsat, vaan vuohet. Olen puhunut siitä, kuinka jom kipur on esikuva Jeesuksen paluusta, ja se onkin. Siinä missä pääsiäinen (karitsa) ja Happamattoman leivän juhla keväällä esittävät yksityiskohtaisesti Hänen synnitöntä uhriaan ja syntiemme ohikulkemista, syksyinen jom kipurin paasto selostaa tarkasti synnin lopullisen lopun. Tämä on se kohta, missä jokainen ja kaikki tulee Jumalan luo tekemään tiliä elämästään. Hänen paluunsa hetki merkitsee ihmisen hallintavallan loppua ja Jumalan hallintavallan fyysistä ja kirjaimellista alkua maan päällä.
3.Moos.16: 11-14 esittää yksityiskohtaisesti, miten ylipappi uhraa sonnin omasta puolestaan ja sitten vie suitsuketta kaikkein pyhimpään, niin, että suitsukkeen savu* peitti armoistuimen – Jumalan läsnäolon paikan. Vielä 400 vuotta myöhemmin Daavid tunsi Jumalan ‘Hänenä joka asuu *** kerubien välissä’ – kultaisten kerubien ollessa liiton arkin, armoistuimen, päällä. *Ilm. 5: 8, suitsuke on ‘pyhien rukoukset’. **2. Sam. 6: 2 (suomennokset tässä)
Sen jälkeen, kun papille oli annettu hänen syntinsä anteeksi, hän nyt kykeni olemaan kansan sijainen. Käytettiin kahta vuohta: syntiuhrivuohta ja erämaahan ajettavaa vuohta (syntipukkia). Kumpikin näistä ovat Jeesuksen ristintyön esikuvia, ja Hänen kaksoisluonteensa esikuva, kun Jumala tuli ihmiseksi.
“Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle…näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa…” 3.Moos. 16: 15-16
Huomaa tämä
Ajatus siitä, että Jumala vaati Pyhän tulevan puhdistetuksi verellä, näyttää olevan vieras monille kristityille. Päätellään, että taivas itse tarvitsi puhdistusta, että taivas tai Jumala olivat jotenkin saastuneita Hänen kansansa synneistä. Huomaa myös, että Jumala mainitsee kolme ongelmaa: saastaisuuden, synnit ja rikkomukset (rikokset).
Synti on vertikaalinen, pystysuora rikkominen Jumalaa vastaan, rikkomus on horisontaalinen, vaakasuora synti toista ihmistä vastaan (mikä on myös synti Jumalaa vastaan) ja saastaisuus on yleinen ihmiskunnan synnillisyys. Se liittyy ihmisen langenneeseen luontoon. Kuitenkin Pyhän, liiton arkin, täytyi saada uhratun syntiuhrivuohen veri pirskotetuksi päälleen tullakseen puhdistetuksi.
Jeesus ristillä on taivaan puhdistavan syntiuhrivuohen täyttymys, sillä luemme Hepr. 9: 23-24:sta:
“On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla (sonnien ja vuohien verellä) puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme…”
Jeesus oli siten ‘syntiuhrivuohen’ kirjaimellinen täyttymys siinä mielessä, että Hän vei uhrinsa taivaaseen esittääkseen itsensä Isälle. “Mutta Herra (Isä) näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi…, …Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi… hän...vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa… sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” Jes. 53: 10-12
Samalla kun Jeesus täytti syntiuhrivuohen uhrin, Hän myös samanaikaisesti täytti syntipukin työn – ja sen tähden Jumala käski uhrattavan kaksi vuotta suurena sovituspäivänä – näyttääkseen Israelille sen Messiaan kaksoisluonteen ja sen, että ristintyö tultaisiin tekemään maan päällä, mutta hyväksyttämän taivaassa.
Syntipukki
Kun syntiuhripukki oli uhrattu, ylipappi käänsi huomionsa syntipukkiin – pakovuoheen. 3.Moos. 16: 20-22 sanoo, että Aaronin tuli laskea kätensä syntipukin päälle ja tunnustaa Israelin vääryydet, rikkomukset ja synnit “pannen ne vuohen päälle”, ja sitten lähettää vuohi pois erämaahan. Teksti sanoo: nuoren miehen viemänä erämaahan, jossa kukaan ei asu – tullakseen Herran yksityisesti käsittelemäksi.
Näemme tässä erämaakokemuksessa Jeesuksen, todellisen syntipukin, kun Hän huusi ääneen: “Jumalani! Jumalani! Miksi sinä minut hylkäsit ?!” ristillä. “…Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme…” Jes. 53: 6
Miksi vuohi eikä karitsa?
Vuohi merkitsee syntiä ja Jumalan suosion ulkopuolella olemista. Matt. 25: 31-32:ssa sanotaan, että kun Jeesus palaa, Hän tulee istumaan kirkkautensa valtaistuimella ja erottamaan kansat toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän sanoi asettavansa lammaskansat oikealle puolelleen ja vuohikansa vasemmalle. Jae 34 sanoo, että Hän sanoo lammaskansoille, että tulkaa ja astukaa sisälle siihen valtakuntaan, joka on heille valmistettu maailman perustamisesta alkaen. Mutta vuohikansat Hän saa lähtemään luotaan.
Valitsemalla vuohen syntiuhriksi ja syntipukiksi Isä korostaa Kansan syntiä, kuolemaa rikkojana ristillä. Kyllä, hän oli pääsiäiskaritsa, joka kuoli kansansa puolesta. Kulki ohi heidän syntiensä. Mutta loppujen lopuksi Hän oli vuohi, synnin kantava uhri, joka sekä kuoli erämaassa Jumalan käden kautta yksityisesti ja samanaikaisesti täydellisenä Ihmisenä ilmestyen taivaaseen esittäen uhrinsa. Ihmeellistä armoa.
Ensi viikolla päätän maan olosuhteisiin lehtimajajuhlan aikana. Keskityn Hänen valtakuntansa pystyttämiseen ja Hänen tuhatvuotiseen hallitsemiseensa, mikä alkaa yllä olevalla kansojen erottelulla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed