He tells the finished vision from the start, # 2 Personal transparency
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 2 Henkilökohtainen läpinäkyvyys
Hei kaikki,
Barb ja minä tulimme Herran luo 1970-luvun puolivälin karismaattisessa uudistuksessa, jolloin miljoonat ihmiset perinteisissä kirkkokunnissa tulivat Herran luo. Vastaanotimme Pyhän Hengen kasteen, kuten miljoonat tekivät ja aloimme kokoontua kodissa ‘rukouskokouksissa’ viikolla samalla kun pysyimme uskollisina perinteiselle kirkkokunnallemme sunnuntaiaamuna.
Lupauksia, lupauksia
Tämä oli ennen kuin Uskon sanan liike 1980-luvulla opetti Jumalan Sanan tinkimättömyyttä. Siihen saakka monista karismaattisista kotikokouksista puuttui tasapainoinen opetus – vallitsi ikään kuin villi länsi, kaikki käy. Meidän täytyi luottaa Totuuden Pyhän Hengen olevan erotuomarina kaiken sen suhteen, mitä kuulimme ja näimme, ja juuri tuossa kohdassa opin ensimmäistä kertaa tukeutumaan Häneen ja tuntemaan Hänen äänensä ja sisäisen ‘todistuksen’.
Mutta Uskon sanalla oli omat ongelmansa ihmisluonnon ollessa se mikä on, jotkut äärimmäisyyksiin karismaattisessa uudistuksessa menevät menivät äärimmäisyyksiin Uskon sana –liikkeessä, ja siinä kohdin se vaikutti Barbiin ja minuun.
Teistä meidät tuntevat tietävät vanhimman poikamme olevan vammainen
Tässä joulukuussa hän täyttää 39, mutta synnytyksen aikana olleen hapenpuutteen vuoksi, joka johtui napanuorasta hänen kaulansa ympärillä, hän on mieleltään noin nelivuotias. Hän on meille ilo ja myös raskas taakka. Diagnoosi on CP-vamma, joka tarkoittaa aivovauriota, joka tapahtuu synnytyksen aikana, ja tuo aivovaurio voi olla hyvin vaikea tai hyvin lievä: kyse on siitä, kuinka kauan aivot ovat jääneet ilman happea. CP ei ole sairaus, vaan synnytyksessä saatu aivovamma.
Uskon sanan –liikkeen vaikutus karismaatikkoihin kuten meihin 1980-luvulle oli enemmän kuin vain Jumalan Sanan tinkimättömyyden oppimista. Tuo osa Uskon sanasta toi tasapainoa villille ja hullulle 1970-luvulle ja se oli suuresti tarpeen. Mutta siitä seurasi myös epätervettä seurakuntakulttuuria.
Epätasapainoinen osa parantumiseen liittyen on juuri se osa, jonka koimme poikamme suhteen
Moni sellainen, johon Sanan uskon –liike vaikutti, asetti meidät kyseenalaisiksi sen suhteen, miksi poikamme ei parantunut. He kysyivät, olinko paastonnut. He antoivat meille sananpaikkoja tunnustettavaksi ja julistettavaksi. Jotkut totesivat CP-aivovaurion aikaansaavan sen, että osa aivoista kuoli, joten he tarjosivat ideoita korkeapainekammiosta ilmaa koskeviin jakeisiin, joita tunnustaa.
Jotkut halusivat karkottaa hänestä riivaajia. Mutta CP on vamma eikä siihen liity mitään riivaajia. (Herra ei vain kertonut minulle niin eräässä näyssä ilmestymisessään, vaan opetti minulle Sanaa, joka osoitti Hänen yksinkertaisesti parantaneen vammoja, koska ne ovat vain vammoja. Hän näytti minulle vammautuneita lähtien miehestä, jolla oli surkastunut käsi aina eri raajarikkoihin miehiin Hänen ja Paavalin edessä (Apt. 14:8-10), joista kenelläkään ei ollut riivaajia, vain vammoja, jotka tarvitsivat parantamista.)
Sitten henkilökohtaisiin profetioihin erikoistuneita, jotka sanoivat eri tavoin: ‘Näin sanoo Herra’ – mitä seurasi jokin seuraavista: teillä on salainen synti, Jumala yrittää siunata teitä antamalla teille vammaisen pojan, Jumala yrittää opettaa teille jotakin. Eikä unohdeta niitä, jotka panivat aikarajoja parantumiselle: noin vuoden kuluttua hän tulee parantumaan tai “minusta vain tuntuu, että se on hyvin lähellä” tai “aivan nurkan takana”. Ja sitten oli yleinen kulttuuri, joka katsoi meitä nenänvartta pitkin ajatellen “Mikä teissä on vikana, kun ette näe Jumalan lupausten toteutuvan elämässänne”.
Mitä Herra kertoi Chrisille
Siitä illasta lähtien, jolloin olimme juuri kuulleet Chrisin aivovauriosta hänen ollessaan noin puolivuotias aina tähän päivään saakka, meillä on ollut rauha koskien hänen parantumistaan. Joka ilta Chrisin mennessä nukkumaan viimeinen hänelle sanomani asia on “Hänen haavojensa kautta” ja hän vastaa “minä parannuin”. Hänen vammansa on kuitenkin estänyt häntä ymmärtämästä aikaa ja mennyttä aikamuotoa, joten hän vastaa, koska olemme tehneet niin vuosia, ei siksi, että hän kykenisi ymmärtämään ilmauksen ‘noiden haavojen kautta sinä PARANIT’ menneen aikamuodon.
Chrisillä on kuitenkin toinen näkökulma. Kun hän oli noin 22-vuotias, hän tuli ryömien pitkin käytävää (hän ei kykene kävelemään, joten hän veti itseään eteenpäin mahallaan ollen armeijatyyliin) sanoen: “Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus sanoi minulle?! Hän sanoi, että Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi! Jihuu! Eikö se ole hienoa? Jihuu! Jep, niin Hän sanoi, Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jihuu!”
Siitä hetkestä lähtien Chris on sanonut nähdessään lasten juoksevan televisiossa: “Kun pääsen taivaaseen, juoksen tuolla tavalla.” Ja: “Kun pääsen taivaaseen; ei pyörätuolia.”
Viime viikkoista jatkaakseni, voimme nähdä Herran antaneen Chrisille lupauksen loppuun saatetusta, täysin kehittyneestä näystä. Jeesus ei koskaan sanonut, että Hänen kävelynsä vuorten poikki Chrisin kanssa ei olisi TÄSSÄ maailmanajassa, mutta Chris olettaa Hänen puhuneen taivaasta.
Hänelle annetun sanan suuruuden tähden
Herran Chrisille antaman lupauksen ihmeellisen vaikutuksen takia Chris on rauhassa sen suhteen, että odottaa taivaaseen asti ennen kuin parantuu. En voi olla ristiriidassa hänen uskonsa kanssa. Mutta meidän täytyy käydä läpi valtavan paljon vaikeutta tässä elämässä siihen päivään saakka, kunnes hän on ehyt. On aina maksettava hinta ennen kuin näkee lupauksen toteutuvan.
Rehellisesti sanoen en tiedä mitä tehdä sen rauhan kanssa, joka minulla on ollut nämä yli kolme vuosikymmentä koskien Chrisin parantumista – ehkä tuo rauha tarkoittaa sitä, että tapahtuu, kuten Chris uskoo, taivaassa hän on terve. Ehkä tuo rauha tarkoittaa, että tulen näkemään sen taivaan tällä puolen.
Avain minulle ja ‘haaste’ on pysyä rauhassa, kun on saanut henkilökohtaisen lupauksen. Tuo lupaus tulee olemaan loppuun viety näky, valmis paketti. Pysy rauhassa ja lakkaa etsimästä sitä, miten ja milloin se tapahtuu. Kun Chris oli noin viisivuotias ja olin jatkuvasti tunnustanut, julistanut, lainannut Raamatunkohtia parantumisesta valtavasti ja intensiivisesti keskittyen joka päivä suurella tunteella ja lujuudella sanojeni suhteen, sillä halusin näyttää Herralle, että tarkoitin sitä, ja yhtäkkiä Isä kysyi minulta jotakin. Hän keskeytti tunnustukseni, kuvittele!
“Millä Raamatunkohdalla seisot?” (Meihin vaikutti vielä Uskon sana –liike, joten olin tunnollisesti valinnut jakeen ja ‘seisoin’ sen päällä). Vastasin: “1. Piet. 2: 24.” Hän vastasi: “Mikä se on?” Niinpä siteerasin sen Hänelle: “joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".”
Hän vastasi: “Oikein hyvä. Voitko vain uskoa lupauksen hakematta sen ilmenemistä?” Se yllätti minut, mutta vastasin sen jälkeen, kun olin arvioinut sen, mitä Hän pyysi minua tekemään: “Kyllä. Voin.” Johon Hän vastasi: “Oikein hyvä. Sitten vain usko lupaus. Lepää lupauksessa. Irrota katseesi ilmenemisestä.”
Tuosta tuli rauhani tässä asiassa – lakkasin hakemasta ilmenemistä ja tuosta päivästä lähtien yli 34 vuotta sitten olen pysynyt rauhassa. Olenko paastonnut Chrisin parantumisen puolesta? Kyllä, 15 päivää vain vettä, kunnes tajusin, etten tulisi muuttamaan Isän tai Herran mieltä tässä asiassa.
Jos tunnet minut, tiedät, että Herra on ollut armollinen ja vieraillut luonani monta kertaa siitä lähtien, kun näin Hänet ensimmäistä kertaa vuoden 1986 huhtikuussa. Koska Hän tulee tavallisesti ollessani kotona, Chris on ollut vähän matkan päässä käytävää pitkin ja minä olen NIIN halunnut Hänen vain kulkevan sinne parantamaan poikani. On myös ollut kertoja, jolloin Chris on ollut aivan vierelläni pyörätuolissa ja Herra on seissut vierelläni käsivarren päässä pojastani – mutta ainoa mitä Hän tuossa ilmestymisessään teki, oli että Hän kertoi minulle, kuinka vaikea on pitkän aikaa jotakin tautia sairastaneen parantua. Siltikin pysyn rauhassa enkä ole hylännyt rauhaa kaikkina näinä vuosina. Vartioin rauhaa mustasukkaisesti.
Pyydän, että palaat siihen viimeisimpään asiaan, jonka Hän on sinulle kertonut rakkaastasi tai jostakin tilanteesta, ja löydä rauha lupauksesta irrotettuasi katseesi ilmenemisestä – ja pysy siinä rauhassa. Chris pienenä lapsena on pysynyt siinä. Minä olen pysynyt. Niin voit sinäkin.
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Hän kertoo loppuun viedyn näyn alusta, osa 2 Henkilökohtainen läpinäkyvyys
Hei kaikki,
Barb ja minä tulimme Herran luo 1970-luvun puolivälin karismaattisessa uudistuksessa, jolloin miljoonat ihmiset perinteisissä kirkkokunnissa tulivat Herran luo. Vastaanotimme Pyhän Hengen kasteen, kuten miljoonat tekivät ja aloimme kokoontua kodissa ‘rukouskokouksissa’ viikolla samalla kun pysyimme uskollisina perinteiselle kirkkokunnallemme sunnuntaiaamuna.
Lupauksia, lupauksia
Tämä oli ennen kuin Uskon sanan liike 1980-luvulla opetti Jumalan Sanan tinkimättömyyttä. Siihen saakka monista karismaattisista kotikokouksista puuttui tasapainoinen opetus – vallitsi ikään kuin villi länsi, kaikki käy. Meidän täytyi luottaa Totuuden Pyhän Hengen olevan erotuomarina kaiken sen suhteen, mitä kuulimme ja näimme, ja juuri tuossa kohdassa opin ensimmäistä kertaa tukeutumaan Häneen ja tuntemaan Hänen äänensä ja sisäisen ‘todistuksen’.
Mutta Uskon sanalla oli omat ongelmansa ihmisluonnon ollessa se mikä on, jotkut äärimmäisyyksiin karismaattisessa uudistuksessa menevät menivät äärimmäisyyksiin Uskon sana –liikkeessä, ja siinä kohdin se vaikutti Barbiin ja minuun.
Teistä meidät tuntevat tietävät vanhimman poikamme olevan vammainen
Tässä joulukuussa hän täyttää 39, mutta synnytyksen aikana olleen hapenpuutteen vuoksi, joka johtui napanuorasta hänen kaulansa ympärillä, hän on mieleltään noin nelivuotias. Hän on meille ilo ja myös raskas taakka. Diagnoosi on CP-vamma, joka tarkoittaa aivovauriota, joka tapahtuu synnytyksen aikana, ja tuo aivovaurio voi olla hyvin vaikea tai hyvin lievä: kyse on siitä, kuinka kauan aivot ovat jääneet ilman happea. CP ei ole sairaus, vaan synnytyksessä saatu aivovamma.
Uskon sanan –liikkeen vaikutus karismaatikkoihin kuten meihin 1980-luvulle oli enemmän kuin vain Jumalan Sanan tinkimättömyyden oppimista. Tuo osa Uskon sanasta toi tasapainoa villille ja hullulle 1970-luvulle ja se oli suuresti tarpeen. Mutta siitä seurasi myös epätervettä seurakuntakulttuuria.
Epätasapainoinen osa parantumiseen liittyen on juuri se osa, jonka koimme poikamme suhteen
Moni sellainen, johon Sanan uskon –liike vaikutti, asetti meidät kyseenalaisiksi sen suhteen, miksi poikamme ei parantunut. He kysyivät, olinko paastonnut. He antoivat meille sananpaikkoja tunnustettavaksi ja julistettavaksi. Jotkut totesivat CP-aivovaurion aikaansaavan sen, että osa aivoista kuoli, joten he tarjosivat ideoita korkeapainekammiosta ilmaa koskeviin jakeisiin, joita tunnustaa.
Jotkut halusivat karkottaa hänestä riivaajia. Mutta CP on vamma eikä siihen liity mitään riivaajia. (Herra ei vain kertonut minulle niin eräässä näyssä ilmestymisessään, vaan opetti minulle Sanaa, joka osoitti Hänen yksinkertaisesti parantaneen vammoja, koska ne ovat vain vammoja. Hän näytti minulle vammautuneita lähtien miehestä, jolla oli surkastunut käsi aina eri raajarikkoihin miehiin Hänen ja Paavalin edessä (Apt. 14:8-10), joista kenelläkään ei ollut riivaajia, vain vammoja, jotka tarvitsivat parantamista.)
Sitten henkilökohtaisiin profetioihin erikoistuneita, jotka sanoivat eri tavoin: ‘Näin sanoo Herra’ – mitä seurasi jokin seuraavista: teillä on salainen synti, Jumala yrittää siunata teitä antamalla teille vammaisen pojan, Jumala yrittää opettaa teille jotakin. Eikä unohdeta niitä, jotka panivat aikarajoja parantumiselle: noin vuoden kuluttua hän tulee parantumaan tai “minusta vain tuntuu, että se on hyvin lähellä” tai “aivan nurkan takana”. Ja sitten oli yleinen kulttuuri, joka katsoi meitä nenänvartta pitkin ajatellen “Mikä teissä on vikana, kun ette näe Jumalan lupausten toteutuvan elämässänne”.
Mitä Herra kertoi Chrisille
Siitä illasta lähtien, jolloin olimme juuri kuulleet Chrisin aivovauriosta hänen ollessaan noin puolivuotias aina tähän päivään saakka, meillä on ollut rauha koskien hänen parantumistaan. Joka ilta Chrisin mennessä nukkumaan viimeinen hänelle sanomani asia on “Hänen haavojensa kautta” ja hän vastaa “minä parannuin”. Hänen vammansa on kuitenkin estänyt häntä ymmärtämästä aikaa ja mennyttä aikamuotoa, joten hän vastaa, koska olemme tehneet niin vuosia, ei siksi, että hän kykenisi ymmärtämään ilmauksen ‘noiden haavojen kautta sinä PARANIT’ menneen aikamuodon.
Chrisillä on kuitenkin toinen näkökulma. Kun hän oli noin 22-vuotias, hän tuli ryömien pitkin käytävää (hän ei kykene kävelemään, joten hän veti itseään eteenpäin mahallaan ollen armeijatyyliin) sanoen: “Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus sanoi minulle?! Hän sanoi, että Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi! Jihuu! Eikö se ole hienoa? Jihuu! Jep, niin Hän sanoi, Hän tulee kävelemään vuorten poikki minun kanssani! Jihuu!”
Siitä hetkestä lähtien Chris on sanonut nähdessään lasten juoksevan televisiossa: “Kun pääsen taivaaseen, juoksen tuolla tavalla.” Ja: “Kun pääsen taivaaseen; ei pyörätuolia.”
Viime viikkoista jatkaakseni, voimme nähdä Herran antaneen Chrisille lupauksen loppuun saatetusta, täysin kehittyneestä näystä. Jeesus ei koskaan sanonut, että Hänen kävelynsä vuorten poikki Chrisin kanssa ei olisi TÄSSÄ maailmanajassa, mutta Chris olettaa Hänen puhuneen taivaasta.
Hänelle annetun sanan suuruuden tähden
Herran Chrisille antaman lupauksen ihmeellisen vaikutuksen takia Chris on rauhassa sen suhteen, että odottaa taivaaseen asti ennen kuin parantuu. En voi olla ristiriidassa hänen uskonsa kanssa. Mutta meidän täytyy käydä läpi valtavan paljon vaikeutta tässä elämässä siihen päivään saakka, kunnes hän on ehyt. On aina maksettava hinta ennen kuin näkee lupauksen toteutuvan.
Rehellisesti sanoen en tiedä mitä tehdä sen rauhan kanssa, joka minulla on ollut nämä yli kolme vuosikymmentä koskien Chrisin parantumista – ehkä tuo rauha tarkoittaa sitä, että tapahtuu, kuten Chris uskoo, taivaassa hän on terve. Ehkä tuo rauha tarkoittaa, että tulen näkemään sen taivaan tällä puolen.
Avain minulle ja ‘haaste’ on pysyä rauhassa, kun on saanut henkilökohtaisen lupauksen. Tuo lupaus tulee olemaan loppuun viety näky, valmis paketti. Pysy rauhassa ja lakkaa etsimästä sitä, miten ja milloin se tapahtuu. Kun Chris oli noin viisivuotias ja olin jatkuvasti tunnustanut, julistanut, lainannut Raamatunkohtia parantumisesta valtavasti ja intensiivisesti keskittyen joka päivä suurella tunteella ja lujuudella sanojeni suhteen, sillä halusin näyttää Herralle, että tarkoitin sitä, ja yhtäkkiä Isä kysyi minulta jotakin. Hän keskeytti tunnustukseni, kuvittele!
“Millä Raamatunkohdalla seisot?” (Meihin vaikutti vielä Uskon sana –liike, joten olin tunnollisesti valinnut jakeen ja ‘seisoin’ sen päällä). Vastasin: “1. Piet. 2: 24.” Hän vastasi: “Mikä se on?” Niinpä siteerasin sen Hänelle: “joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".”
Hän vastasi: “Oikein hyvä. Voitko vain uskoa lupauksen hakematta sen ilmenemistä?” Se yllätti minut, mutta vastasin sen jälkeen, kun olin arvioinut sen, mitä Hän pyysi minua tekemään: “Kyllä. Voin.” Johon Hän vastasi: “Oikein hyvä. Sitten vain usko lupaus. Lepää lupauksessa. Irrota katseesi ilmenemisestä.”
Tuosta tuli rauhani tässä asiassa – lakkasin hakemasta ilmenemistä ja tuosta päivästä lähtien yli 34 vuotta sitten olen pysynyt rauhassa. Olenko paastonnut Chrisin parantumisen puolesta? Kyllä, 15 päivää vain vettä, kunnes tajusin, etten tulisi muuttamaan Isän tai Herran mieltä tässä asiassa.
Jos tunnet minut, tiedät, että Herra on ollut armollinen ja vieraillut luonani monta kertaa siitä lähtien, kun näin Hänet ensimmäistä kertaa vuoden 1986 huhtikuussa. Koska Hän tulee tavallisesti ollessani kotona, Chris on ollut vähän matkan päässä käytävää pitkin ja minä olen NIIN halunnut Hänen vain kulkevan sinne parantamaan poikani. On myös ollut kertoja, jolloin Chris on ollut aivan vierelläni pyörätuolissa ja Herra on seissut vierelläni käsivarren päässä pojastani – mutta ainoa mitä Hän tuossa ilmestymisessään teki, oli että Hän kertoi minulle, kuinka vaikea on pitkän aikaa jotakin tautia sairastaneen parantua. Siltikin pysyn rauhassa enkä ole hylännyt rauhaa kaikkina näinä vuosina. Vartioin rauhaa mustasukkaisesti.
Pyydän, että palaat siihen viimeisimpään asiaan, jonka Hän on sinulle kertonut rakkaastasi tai jostakin tilanteesta, ja löydä rauha lupauksesta irrotettuasi katseesi ilmenemisestä – ja pysy siinä rauhassa. Chris pienenä lapsena on pysynyt siinä. Minä olen pysynyt. Niin voit sinäkin.
Lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed