Connected but alone # 2
Yhteydessä mutta yksin osa 2
Hei kaikki,
tällä viikolla minun on tehtävä tunnustus. Mutta anna minun ensin kertoa, kuinka jouduin tähän tilanteeseen.
Barb ja minä olimme lentämässä Billingsistä, Montanasta huhtikuussa matkalla Tulsaan vaihtaen konetta Minneapolisissa. Barb otti ikkunapaikan ja minä sain käytäväpaikan. Istuutuessamme kolmeakymppiä lähestyvä nuorimies istuutui edessämme olevalle riville suoraan Barbin eteen ikkunan puolelle.
Montanassa on paljon karjatiloja ja siten karjapaimenia, ja tämä nuori mies näytti sellaiselta paitsi että hänellä oli cowboyhatun sijaan baseball-lippis. Mutta jos olet ollut tekemisissä karjatilojen ja karjapaimenten kanssa, niin tiedät lippalakin korvaavan usein hatun julkisilla paikoilla poissa kotoa. Se ei anna selvää viestiä ’cowboy’, jos ollaan isossa kaupungissa poissa karjatilalta.
Tutkailin lentoseuralaistamme. Hän oli selvästi aito cowboy: lyhyet, siististi leikatut hiukset, baseball-lippis, takataskussa pyöreä purutupakkarasia, puhtaat ja uudet tai äskettäin hankitut tiukat farkut ’saapasleikkauksella’, mikä tarkoittaa, että lahkeet vähän liehuvat, jotta ne mahtuvat juhlasaappaiden päälle. Suuri hopeinen vyönsolki, pitkähihainen länkkärityylinen ruutupaita vaikka oli heinäkuu, ja hän kutsui lentoemäntää rouvaksi. Jep, aito pakkaus. Ihmettelin, miksi hän oli menossa Minneapolisiin, mutta sain pian vastaukseni.
Yhteydessä mutta yksin osa 2
Hei kaikki,
tällä viikolla minun on tehtävä tunnustus. Mutta anna minun ensin kertoa, kuinka jouduin tähän tilanteeseen.
Barb ja minä olimme lentämässä Billingsistä, Montanasta huhtikuussa matkalla Tulsaan vaihtaen konetta Minneapolisissa. Barb otti ikkunapaikan ja minä sain käytäväpaikan. Istuutuessamme kolmeakymppiä lähestyvä nuorimies istuutui edessämme olevalle riville suoraan Barbin eteen ikkunan puolelle.
Montanassa on paljon karjatiloja ja siten karjapaimenia, ja tämä nuori mies näytti sellaiselta paitsi että hänellä oli cowboyhatun sijaan baseball-lippis. Mutta jos olet ollut tekemisissä karjatilojen ja karjapaimenten kanssa, niin tiedät lippalakin korvaavan usein hatun julkisilla paikoilla poissa kotoa. Se ei anna selvää viestiä ’cowboy’, jos ollaan isossa kaupungissa poissa karjatilalta.
Tutkailin lentoseuralaistamme. Hän oli selvästi aito cowboy: lyhyet, siististi leikatut hiukset, baseball-lippis, takataskussa pyöreä purutupakkarasia, puhtaat ja uudet tai äskettäin hankitut tiukat farkut ’saapasleikkauksella’, mikä tarkoittaa, että lahkeet vähän liehuvat, jotta ne mahtuvat juhlasaappaiden päälle. Suuri hopeinen vyönsolki, pitkähihainen länkkärityylinen ruutupaita vaikka oli heinäkuu, ja hän kutsui lentoemäntää rouvaksi. Jep, aito pakkaus. Ihmettelin, miksi hän oli menossa Minneapolisiin, mutta sain pian vastaukseni.
Heti kun Cowboy oli istuutunut, hän pyysi lentoemännältä olutta, minkä nainen toikin viipymättä – kun olimme yhä lähtöportilla! Sitten hän alkoi lähettää tekstiviestejä ja koska oli oikeakätinen, hänen kännykkänsä oli selvästi nähtävissäni istuinten väliköstä. Hänen peukalonsa kiitivät Blackberryn pinnalla ja hän piti sitä tavalla, joka suorastaan huusi kutsua minulle salakuunnella (salakatsella) hänen keskusteluaan.
Anteeksi, Herra
Niinpä katselin. Ensimmäinen näkemäni tekstiviesti sanoi: ‘Sinä aina kritisoit pukeutumistani. Sinä aina kritisoit minua ystävieni läsnä ollessa.’ Nimi tekstiviestin yllä oli ehkä ’Jenny’, ja mies vastasi suurin piirtein ’Enkä, puhutaan asiasta kun tulen sinne.’ Tajusin, että olin lukemassa kiistaa poika- ja tyttöystävän välillä, ja olin nolona, mutta samalla sitäkin uteliaampi. He eivät käyttäneet lyhenteitä eivätkä symboleja, he kirjoittivat toisilleen jokaisen sanan ja pisteen; kyse oli todellisesta tekstiviestikeskustelusta, ja minä loukkasin heidän yksityisyyttään.
Sanoin itselleni suunnilleen ‘Tiedäthän, että sinun ei pitäisi lukea miehen tekstiviestejä, mutta anteeksi Isä, rukoilen hänen puolestaan, jos se yhtään parantaa tilannetta’, kun hykertelin itselleni tajutessani välittömästi kuinka typerää se oli ja vain rukoilin...(tässä vaiheessa lyhyt rukous Cowboyn ja Jennyn puolesta)... sitten jatkoin vaivihkaa heidän keskustelunsa vilkuilua.
Cowboy ei halunnut hellittää, ikään kuin hän olisi voinut riittävästi selvittää tekstiviestein miksi hän kritisoi tyttöystävänsä pukeutumista viimeisimmillä treffeillä ja miksi hän kritisoi naista tämän ystävien läsnä ollessa, kun hän tiesi, että puhelin oli suljettava viiden minuutin sisällä suunnilleen...
Tunsin haluavani kertoa miehelle, että ensimmäinen asia, jotta pääsee ulos kuopasta, on lakata kaivamasta! Pyydä vain anteeksi, opi, että nainen tuntee olonsa epävarmaksi sinun suhteesi ja suhteenne osalta ja tuki jo suusi tai kukaan ei tule olemaan sinua kentällä vastassa, tyyppi!
Mutta ehei, hänen täytyi vastata... ja sitten nainen otti esille sen, kuinka kriittisesti mies suhtautuu hänen sanomisiinsa, hänen valitsemaansa ravintolaan, jossa he söivät viimeisimmillä treffeillään – ja mies vastasi, että hän vain yritti auttaa naista ja kertoa, miltä tämän käytös ihmisistä vaikuttaa – ja kuten ensimmäisen maailman sodan vanhaa kaksitasoa lentävä pilotti tuli ammutuksi alas, mies oli putoamassa liekeissä nopeasti.
Pian olin miehen maailmassa, mielessäni pyöri etsiessäni vastauksia ja odotin nähdäkseni, miten Jenny seuraavaksi reagoisi. Pulssini kiihtyi, yritin siirtää huomioni sylissäni olevaan lentoyhtiön lehteen, jota olin lukevinani, mutta jatkoin miehen tekstiviestien vilkuilua... kiirehdi Jenny, ovea ollaan sulkemassa!
Lyhyen aikaa leikittelin ajatuksella, että olisin tunnustanut miehelle salakatseluni ja tarjonnut hänelle neuvoja, mutta päätin jättää väliin. Niillä main koneen ovi sulkeutui, kaikki elektroniset laitteet oli suljettu ja pantu talteen, istuinten selkänojat olivat pystyasennossaan, kuulimme n:nen kerran sen, kuinka istuinvyöt kiinnitetään ja avataan, ja sitten lähdettiin lentoon.
Vielä yksi olut, rouva
Niin pian kun mies saattoi avata taas puhelimensa, lentokonetilassa oletan, hän teki niin sekä luki ja luki uudelleen tekstiviestikeskustelun Jennyn kanssa, vaikkei voinut lähettää tai vastaanottaa viestejä samalla juoden sinä aikana kolme olutta lisää. Heti kun olimme laskeutuneet, puhelin oli normaalissa käyttötilassa ja tekstiviestien lähettely alkoi uudelleen. Tällä kertaa rukoilin vilpittömämmin ja rehellisemmin hänen puolestaan, koska arvelin, että juotuaan koneessa neljä olutta ja Jennyn odottaessa katukäytävällä ja ottaen huomioon tekstiviestikeskustelun, joka heillä oli ollut kaksi tuntia aikaisemmin, hän tarvitsi rukousta!
Välillistä elämistä
Cowboyn ja Jennyn salakuuntelemisen synti salli minun elää välillisesti heidän kauttaan. Välillisyys määritellään: ”Elää ikään kuin jonkun toisen kautta, ei kokea sitä itse, vaan käyttää jonkun toisen kokemuksia ominaan.”
Heidän kauttaan saatoin elää uudelleen menneet kiistani Barbin kanssa ollessamme parikymppisiä, kun olin juuri oppinut lopettaa kaivamisen väiteltyäni itseni kuoppaan... (voi, tuota juttua opettelen yhä) lukemalla heidän tekstiviestejään olin taas ajassa, jolloin poikamme olivat vielä lapsia.
Olen yhteydessä, siis olen olemassa
Ihmiset ovat eläneet välillisesti siitä lähtien, kun Aatami ja Eeva istuivat päivällispöydän ääressä kertoen lapsilleen millaista ennen oli Eedenin puutarhassa. Se ei välttämättä ole synti (vaikka kuten mitä tahansa Jumalan antamaa lahjaa, sitä voi käyttää synnin tekemiseen); itse asiassa se on Jumalan antama osa mielikuvitustamme. Kirjat, leffat, TV, radio, Internet ja muut kytkevät meidät mielikuvitukseemme ja ihmiset elävät jonkinasteisesti välillisesti osana viihdettä.
Mutta tänään kun on niin monia tapoja yhdistää ihmisiä, monet ovat ottaneet nuo ajoittaiset välilliset hetket ja muuttaneet ne elämäntyyliksi. Sen tuloksena heidän elämänsä on ’tuolla jossain’ kyberavaruudessa samalla kun he laiminlyövät lähellään olevia ihmisiä. Jotkut ovat niin ’tuolla jossain’, että ovat unohtaneet, keitä ovat, mitkä pitäisi olla heidän todellisia prioriteettejaan, ja ovat jopa menettäneet sosiaaliset taitonsa todellisten ihmisten suhteen.
Jumalan kokeminen välillisesti
Muutamassa vuodessa olemme siirtyneet siitä, että elimme välillisesti vain kaksi tuntia lauantai-iltapäivän elokuvan ajan siihen, että välillinen eläminen on elämäntyyli. Olemme mukana ihmisten elämässä sosiaalisten nettisivustojen kautta, olemme ’kavereita’, tviittaamme ja muuta. Tunteemme virtaavat aivan kuten aidossa ihmissuhteessa, vaikka voimme pitää ’kaverit’ välimatkan päässä. Me tunnemme sitä, mitä he tuntevat, olemme huolissamme ja rukoilemme, iloitsemme virtuaalisten ystäviemme kanssa. Elämme välillisesti heidän kauttaan.
Sitten menemme seurakuntaan ja odotamme kokevamme Jumalan välillisesti – ylistyksen, saarnaamisen tai opettamisen, kokonaiskokemuksen. On kuitenkin surullista, että useimmat kokevat seurakunta sen sijaan, että kokisivat Jumalaa, mikä on ’välillisen’ tilassa elämisen tulosta. Heidän suhteensa Herran kanssa tulee ontoksi, eivätkä he tiedä miksi. Seurakunta on tylsä, eivätkä he tiedä kuinka olla yhteydessä ylistyksessä, Sanassa, he eivät tunne Hänen läsnäoloaan.
Et voi kokea tai tuntea Jumalaa välillisesti
Heidän vaelluksessaan Jumalan kanssa vallitsee sama pintapuolisuus kuin heidän suhteissaan Facebook-kaverien kanssa ja samasta syystä: ihmissuhteet toimivat parhaiten henkilökohtaisesti. Sanoakseni asian toisella tavalla: et voi todella tuntea jotakuta persoonaa (tai Jumalaa), jos koet hänet vain välillisesti.
Niinpä ihmiset etsivät tiettyä profeettaa sanan saadakseen, kokousta, jossa on nähty enkeleitä, pyhää ihon nousemista kananlihalle ja muuta sellaista, kaikkea tätä kokeakseen jotakin todellista uskonelämässään. Vakaina pitämäsi kristityt pohtivat yhtäkkiä, onko Jumala todellinen – kaikki tämä siksi, koska heidän uskonsa on ollut välillistä uskoa, ei aitoa Herran tuntemista. He ovat eläneet uskonelämäänsä muiden silmien ja korvien ja kokemusten kautta sen sijaan, että todella tuntisivat itse Herran ja Isän.
Ja tästä jatkamme ensi viikolla... kotiseurakuntaystävilleni tämän pitäisi osoittautua hyväksi tutkimisen ja keskustelun aiheeksi tällä viikolla, jos sattuisitte valitsemaan tämän aiheen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
Anteeksi, Herra
Niinpä katselin. Ensimmäinen näkemäni tekstiviesti sanoi: ‘Sinä aina kritisoit pukeutumistani. Sinä aina kritisoit minua ystävieni läsnä ollessa.’ Nimi tekstiviestin yllä oli ehkä ’Jenny’, ja mies vastasi suurin piirtein ’Enkä, puhutaan asiasta kun tulen sinne.’ Tajusin, että olin lukemassa kiistaa poika- ja tyttöystävän välillä, ja olin nolona, mutta samalla sitäkin uteliaampi. He eivät käyttäneet lyhenteitä eivätkä symboleja, he kirjoittivat toisilleen jokaisen sanan ja pisteen; kyse oli todellisesta tekstiviestikeskustelusta, ja minä loukkasin heidän yksityisyyttään.
Sanoin itselleni suunnilleen ‘Tiedäthän, että sinun ei pitäisi lukea miehen tekstiviestejä, mutta anteeksi Isä, rukoilen hänen puolestaan, jos se yhtään parantaa tilannetta’, kun hykertelin itselleni tajutessani välittömästi kuinka typerää se oli ja vain rukoilin...(tässä vaiheessa lyhyt rukous Cowboyn ja Jennyn puolesta)... sitten jatkoin vaivihkaa heidän keskustelunsa vilkuilua.
Cowboy ei halunnut hellittää, ikään kuin hän olisi voinut riittävästi selvittää tekstiviestein miksi hän kritisoi tyttöystävänsä pukeutumista viimeisimmillä treffeillä ja miksi hän kritisoi naista tämän ystävien läsnä ollessa, kun hän tiesi, että puhelin oli suljettava viiden minuutin sisällä suunnilleen...
Tunsin haluavani kertoa miehelle, että ensimmäinen asia, jotta pääsee ulos kuopasta, on lakata kaivamasta! Pyydä vain anteeksi, opi, että nainen tuntee olonsa epävarmaksi sinun suhteesi ja suhteenne osalta ja tuki jo suusi tai kukaan ei tule olemaan sinua kentällä vastassa, tyyppi!
Mutta ehei, hänen täytyi vastata... ja sitten nainen otti esille sen, kuinka kriittisesti mies suhtautuu hänen sanomisiinsa, hänen valitsemaansa ravintolaan, jossa he söivät viimeisimmillä treffeillään – ja mies vastasi, että hän vain yritti auttaa naista ja kertoa, miltä tämän käytös ihmisistä vaikuttaa – ja kuten ensimmäisen maailman sodan vanhaa kaksitasoa lentävä pilotti tuli ammutuksi alas, mies oli putoamassa liekeissä nopeasti.
Pian olin miehen maailmassa, mielessäni pyöri etsiessäni vastauksia ja odotin nähdäkseni, miten Jenny seuraavaksi reagoisi. Pulssini kiihtyi, yritin siirtää huomioni sylissäni olevaan lentoyhtiön lehteen, jota olin lukevinani, mutta jatkoin miehen tekstiviestien vilkuilua... kiirehdi Jenny, ovea ollaan sulkemassa!
Lyhyen aikaa leikittelin ajatuksella, että olisin tunnustanut miehelle salakatseluni ja tarjonnut hänelle neuvoja, mutta päätin jättää väliin. Niillä main koneen ovi sulkeutui, kaikki elektroniset laitteet oli suljettu ja pantu talteen, istuinten selkänojat olivat pystyasennossaan, kuulimme n:nen kerran sen, kuinka istuinvyöt kiinnitetään ja avataan, ja sitten lähdettiin lentoon.
Vielä yksi olut, rouva
Niin pian kun mies saattoi avata taas puhelimensa, lentokonetilassa oletan, hän teki niin sekä luki ja luki uudelleen tekstiviestikeskustelun Jennyn kanssa, vaikkei voinut lähettää tai vastaanottaa viestejä samalla juoden sinä aikana kolme olutta lisää. Heti kun olimme laskeutuneet, puhelin oli normaalissa käyttötilassa ja tekstiviestien lähettely alkoi uudelleen. Tällä kertaa rukoilin vilpittömämmin ja rehellisemmin hänen puolestaan, koska arvelin, että juotuaan koneessa neljä olutta ja Jennyn odottaessa katukäytävällä ja ottaen huomioon tekstiviestikeskustelun, joka heillä oli ollut kaksi tuntia aikaisemmin, hän tarvitsi rukousta!
Välillistä elämistä
Cowboyn ja Jennyn salakuuntelemisen synti salli minun elää välillisesti heidän kauttaan. Välillisyys määritellään: ”Elää ikään kuin jonkun toisen kautta, ei kokea sitä itse, vaan käyttää jonkun toisen kokemuksia ominaan.”
Heidän kauttaan saatoin elää uudelleen menneet kiistani Barbin kanssa ollessamme parikymppisiä, kun olin juuri oppinut lopettaa kaivamisen väiteltyäni itseni kuoppaan... (voi, tuota juttua opettelen yhä) lukemalla heidän tekstiviestejään olin taas ajassa, jolloin poikamme olivat vielä lapsia.
Olen yhteydessä, siis olen olemassa
Ihmiset ovat eläneet välillisesti siitä lähtien, kun Aatami ja Eeva istuivat päivällispöydän ääressä kertoen lapsilleen millaista ennen oli Eedenin puutarhassa. Se ei välttämättä ole synti (vaikka kuten mitä tahansa Jumalan antamaa lahjaa, sitä voi käyttää synnin tekemiseen); itse asiassa se on Jumalan antama osa mielikuvitustamme. Kirjat, leffat, TV, radio, Internet ja muut kytkevät meidät mielikuvitukseemme ja ihmiset elävät jonkinasteisesti välillisesti osana viihdettä.
Mutta tänään kun on niin monia tapoja yhdistää ihmisiä, monet ovat ottaneet nuo ajoittaiset välilliset hetket ja muuttaneet ne elämäntyyliksi. Sen tuloksena heidän elämänsä on ’tuolla jossain’ kyberavaruudessa samalla kun he laiminlyövät lähellään olevia ihmisiä. Jotkut ovat niin ’tuolla jossain’, että ovat unohtaneet, keitä ovat, mitkä pitäisi olla heidän todellisia prioriteettejaan, ja ovat jopa menettäneet sosiaaliset taitonsa todellisten ihmisten suhteen.
Jumalan kokeminen välillisesti
Muutamassa vuodessa olemme siirtyneet siitä, että elimme välillisesti vain kaksi tuntia lauantai-iltapäivän elokuvan ajan siihen, että välillinen eläminen on elämäntyyli. Olemme mukana ihmisten elämässä sosiaalisten nettisivustojen kautta, olemme ’kavereita’, tviittaamme ja muuta. Tunteemme virtaavat aivan kuten aidossa ihmissuhteessa, vaikka voimme pitää ’kaverit’ välimatkan päässä. Me tunnemme sitä, mitä he tuntevat, olemme huolissamme ja rukoilemme, iloitsemme virtuaalisten ystäviemme kanssa. Elämme välillisesti heidän kauttaan.
Sitten menemme seurakuntaan ja odotamme kokevamme Jumalan välillisesti – ylistyksen, saarnaamisen tai opettamisen, kokonaiskokemuksen. On kuitenkin surullista, että useimmat kokevat seurakunta sen sijaan, että kokisivat Jumalaa, mikä on ’välillisen’ tilassa elämisen tulosta. Heidän suhteensa Herran kanssa tulee ontoksi, eivätkä he tiedä miksi. Seurakunta on tylsä, eivätkä he tiedä kuinka olla yhteydessä ylistyksessä, Sanassa, he eivät tunne Hänen läsnäoloaan.
Et voi kokea tai tuntea Jumalaa välillisesti
Heidän vaelluksessaan Jumalan kanssa vallitsee sama pintapuolisuus kuin heidän suhteissaan Facebook-kaverien kanssa ja samasta syystä: ihmissuhteet toimivat parhaiten henkilökohtaisesti. Sanoakseni asian toisella tavalla: et voi todella tuntea jotakuta persoonaa (tai Jumalaa), jos koet hänet vain välillisesti.
Niinpä ihmiset etsivät tiettyä profeettaa sanan saadakseen, kokousta, jossa on nähty enkeleitä, pyhää ihon nousemista kananlihalle ja muuta sellaista, kaikkea tätä kokeakseen jotakin todellista uskonelämässään. Vakaina pitämäsi kristityt pohtivat yhtäkkiä, onko Jumala todellinen – kaikki tämä siksi, koska heidän uskonsa on ollut välillistä uskoa, ei aitoa Herran tuntemista. He ovat eläneet uskonelämäänsä muiden silmien ja korvien ja kokemusten kautta sen sijaan, että todella tuntisivat itse Herran ja Isän.
Ja tästä jatkamme ensi viikolla... kotiseurakuntaystävilleni tämän pitäisi osoittautua hyväksi tutkimisen ja keskustelun aiheeksi tällä viikolla, jos sattuisitte valitsemaan tämän aiheen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
RSS Feed