Connected but alone # 3
Yhteydessä mutta yksin osa 3
Hei kaikki,
Chris ja minä olimme kaupassa hakemassa muutamia tavaroita ja vaikka olimme matkalla kohti ruokaosastoa, pysähdymme aina lelujen kohdalla katsoaksemme autoja ja kuormureita. Hän rakastaa kaikkea autoihin ja kuormureihin liittyvää ’Cars’ –leffojen hahmoista – Salama McQueen ja Tom Mater – Riemukuplaan ja sellaisiin autojuttuihin, mitkä nyt milloinkin häntä miellyttävät. Hänen on helpointa käsitellä ’Matchbox’ –pikkuautoja ja siksi ne ovat hänen suosikkejaan – nuo kaikenlaisia merkkejä ja malleja edustavat pikku metalliautot – joihinkin niistä ovat malleina olleet aidot autot, toiset ovat mielikuvituksen tuotetta.
Normaalisti Chrisin huomio suuntautuu siihen, mikä on käsivarren ulottuvilla, mutta tänä päivänä hän huomasi kaukaa esillä olevat ’Matchbox’ –autot: ”Katso isi, katso! Katso autoja!” Kuten voit nähdä tästä kuvasta (kuva ei valitettavasti näy sähköpostissa, suom. huom.), jos lasket rivit, autoja on esillä 72 kappaletta ja jokaisen eturivissä olevan takana on lisää autoja.
Yhteydessä mutta yksin osa 3
Hei kaikki,
Chris ja minä olimme kaupassa hakemassa muutamia tavaroita ja vaikka olimme matkalla kohti ruokaosastoa, pysähdymme aina lelujen kohdalla katsoaksemme autoja ja kuormureita. Hän rakastaa kaikkea autoihin ja kuormureihin liittyvää ’Cars’ –leffojen hahmoista – Salama McQueen ja Tom Mater – Riemukuplaan ja sellaisiin autojuttuihin, mitkä nyt milloinkin häntä miellyttävät. Hänen on helpointa käsitellä ’Matchbox’ –pikkuautoja ja siksi ne ovat hänen suosikkejaan – nuo kaikenlaisia merkkejä ja malleja edustavat pikku metalliautot – joihinkin niistä ovat malleina olleet aidot autot, toiset ovat mielikuvituksen tuotetta.
Normaalisti Chrisin huomio suuntautuu siihen, mikä on käsivarren ulottuvilla, mutta tänä päivänä hän huomasi kaukaa esillä olevat ’Matchbox’ –autot: ”Katso isi, katso! Katso autoja!” Kuten voit nähdä tästä kuvasta (kuva ei valitettavasti näy sähköpostissa, suom. huom.), jos lasket rivit, autoja on esillä 72 kappaletta ja jokaisen eturivissä olevan takana on lisää autoja.
Chris rullasi nopeasti ja määrätietoisesti esillä olevien autojen luo ja alkoi panna niitä koriin niin nopeasti, että aloin nauraa hänen puhtaalle riemulleen ja otin kuvan. Hän tarttui yhteen autoon, tutki sen huolellisesti ja sanoi sitten: ’Haluan tämän’ pudottaessaan sen koriin ja käänsi huomionsa seuraavaan esillä olevaan autoon.
Hän rakastaa hetkiä, jolloin hän hallitsee tilannetta täydellisesti kuten nämä hetket, joten annamme hänelle jonkin verran vapautta kaupassa ja niinpä hänellä lopulta oli kaksi uutta autoa, jotka hän oli valinnut tuona päivänä!
Vaikka hän asui kotona ensimmäiset 24 ikävuottaan ja hänellä oli sanavaltaa sen suhteen, mitä halusi tehdä ja milloin, muutto ryhmäkotiin kahdeksan vuotta sitten merkitsi sitä, että hän luopui suuresta osasta elämänsä hallintaa. Koska kodissa asuu seitsemän muuta ihmistä ja kaksi avustajaa, elämä on hänelle muuttunut sellaiseksi, että tehdään sitä, mitä ryhmä tekee ja suuri osa siitä on muuttumatonta rutiinia.
Bussi työpajalle lähtee 8.30 aamulla, joku työntää hänet pyörätuolissa bussin hissiin, Chris tekee sitä, mitä hänelle työpajassa on asetettu hänen eteensä tehtäväksi, hän palaa kotiin noin 15.30 iltapäivällä, syö välipalaa, nauttii päivällisen noin 17.30, menee nukkumaan noin kello 20.00, lääkitys annetaan klo 8 aamulla, 12 päivällä, 20.00 joka päivä ja niin edelleen, kaikki tapahtuu toisten johtaessa.
Sitä vastoin kun käyn hakemassa hänet kotona käymään joka viikko kahdeksi päiväksi ja yhdeksi yöksi ollessamme kaupungissa, ensimmäinen kysymykseni hänelle on: ’Mitä haluat tehdä?’ Koska haen hänet 8.30 aamulla muiden suunnatessa työpajalle, hänen normaali vastauksensa vaihtelee: ”Hmm, donitseja luulisin” tai ”Mennään Mäkkäriin”, sillä hän rakastaa nro 9 aamiaisburritoja maitotetran kanssa.
Sitten saatamme pysäköidä lähelle jotakin risteystä tai junaraiteita, koska Herra lähes aina näyttää järjestävän niin, että jokin juna kulkee siitä, koska ”Jeesus niin rakastaa junia”, ja sitten aloitamme kierroksemme ’asioidenhoitoa isin kanssa’. Asioiden hoitaminen kestää yleensä noin klo 15 saakka, jotkut asiat tehdään Chrisin johdolla, ja sen tähden olimme kaupassa sinä päivänä, jolloin tämä kuva otettiin.
Välitön kontrolli, välitön kommunikaatio
Elämme ei ole erilaista Chrisiin verrattuna siinä mielessä, että suurimman osan ajasta elämme sen mukaan, mitä ryhmä tekee. Toisinaan heräämme siihen, että muilla on odotuksia meitä kohtaan. Nousemme ylös, syömme ja menemme töihin tai kouluun ollaksemme jossakin jonain määrättynä aikana ja eteemme on asetettu tehtäviä päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.
Mutta kun päivämme on loppumassa, meillä on monia valinnan mahdollisuuksia edessämme kuten nuo kaupassa esillä olleet 72 autoa: Mitä valitsen?
Monien ensimmäinen ajatus on ‘ottaa yhteyksiä’ netissä yhdessä tai useammassa sosiaalisessa ryhmässä. Tämä välittömän kommunikaation aika sallii meidän kontrolloivan elämäämme täysin, tai ainakin tarjoaa sen illuusion, että asia on näin. Voimme kohdistaa huomiomme sinne, minne haluamme: katsotaanpa, kuka on mesettämässä Facebookissa juuri nyt. Mitä ihmiset puhuvat niissä ryhmissä, joissa olen mukana? Ehkä minun pitää tarkistaa Farmvillen maatilani tilanne. Annapa kun avaan Skypen ja katson, kuka on linjoilla, jotta voin soitta tai mesettää...
Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista valitsemme harvoin ’ei mitään’. ’Ei mitään’ ei ole näytteillä herättämässä huomiotamme. Tänään yksinolo on usein tulosta siitä, ettei ole yhteydessä sen sijaan, että kyse olisi tekemästämme valinnasta olla yksin.
Ratkaistavana oleva ongelma
Yksinolo tuntuu olevan kuin ongelma, joka tulee ratkaista, ei jotakin jota tulisi haluta. Meillä on niin paljon vaihtoehtoja, ettemme tiedä, mitä tehdä itsemme suhteen.
Jos et opi olemaan yksin, tulet olemaan yksinäinen
Se, että on ihmisiä ympärillä, sähköisesti tai todellisia ihmisiä, ei ole lääke yksinäisyyteen. Yksinäisyys määritellään: Epämiellyttävä tunne, jonka vallassa ihminen kokee suurta tyhjyyden tunnetta.
Mutta tuota tyhjyyttä eivät voi täysin täyttää ’nettiystävät’, koska vaikka vanhurskaus tulee Kristuksen tuntemisen kautta, se itsessään ei ole todistettu tosiasia. Jumala suunnitteli niin, että vanhurskaus todistetaan henkilökohtaisissa ja läheisissä ihmissuhteissa. Vain kybertasolla pysyvät ihmissuhteet eivät niin muodoin itsessään salli meidän todistaa ja elää todeksi vanhurskauttamme.
Tässä on jutun vaikeus: Teknologia vetoaa meihin siinä, missä olemme haavoittuvimpia. Jatkan tässä viime viikosta ja totean, että kun elää epäsuorasti niiden ihmisten kautta, jotka ovat sosiaalisissa nettiyhteisöissämme, se tarkoittaa sitä, että jos heikkoutemme on aidot ystävyyssuhteet tai yksinäisyys, voimme mennä tasapainosta pois kohti ’yhteydenottoa’ heti kun aikamme on omissa käsissämme.
Varttuessani ’elektroniikka’ merkitsi radiota tai TV:n neljää kanavaa. Meidän täytyi käyttää aikaa itsemme kanssa, kyse ei ollut harjoituksesta, kyse ei ollut mistään, mikä piti erikseen merkitä kalenteriin. Me olimme viihdettä, joten tunsimme itsemme. Tiesimme, mitä oli olla yksin ja leikkiä itseksemme.
Ensimmäinen vihje monille siitä, että asiat olivat muuttumassa, oli suosittu 1970-luvun TV-mainos, jonka motto oli ”Calgon, vie minut pois’ ja katsoja näki naisen kiireettömässä vaahtokylvyssä päivän huolien sulaessa pois. ’Oma aika’ täytyi nyt määrätä erikseen.
(http://www.youtube.com/watch?v=MVLzkTuVmrw teille nuoriso :)
Kun valitsemme olla alituisesti (sähköisesti) yhteydessä ajattelemme, ettemme ole yksin – sosiaaliset verkkoyhteisöt antavat illuusion merkityksellisistä ihmissuhteista, mutta ovat itse asiassa ’riittämättömiä’, ja sen tähden mitä enemmän jotkut ovat yhteydessä sosiaalisiin verkkoyhteisöihin, sitä yksinäisemmiksi he tuntevat itsensä. Se näyttää olevan terveen järjen vastaista; mitä enemmän olemme yhteydessä sosiaalisessa mediassa, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme.
Tunnetko olevasi oma itsesi?
Jos emme tiedä, kuinka olla yksin, emme tunne olevamme oma itsemme, jos emme ole yhteydessä. Tuntuu siltä, että jotain on pielessä, ei ihan kunnossa. Käännymme toisten puoleen tunteaksemme itsemme vähemmän huolestuneeksi tai tunteaksemme elävämme, mikä merkitsee sitä, että me käytämme heitä omaksi tyydytykseksemme, oman itsekkään egomme ja tarkoitusperiemme hyväksi tukeaksemme haurasta itseämme.
Meidän täytyy oppia olemaan yksin, käyttää sosiaalisia verkostoja siunaamaan muita sen sijaan, että ne olisivat keino omaan mielihyväämme hauraan egomme tueksi. Mutta kuinka oppia olemaan yksin?
Aaltopituuden löytäminen
Mitä olit tekemässä, kun viimeksi koit Herran läsnäoloa? Mitä olit tekemässä, kun viimeksi tiedät Hänen varmasti näyttäneen sinulle jotakin tai puhuneen sinulle? Oliko se silloin, kun tutkit Sanaa? Olitko kävelyllä, pyöräilemässä, autoajelulla vailla päämäärää, bussin kyydissä, olitko kauan vaahtokylvyssä?
Etsi nyt toimintamalleja vuosien kuluessa, yhdistä pisteet niihin aikoihin, jolloin vastaanotit ilmestystä tai tunsit Hänen läsnäolonsa tai tiesit Hänen puhuneen sinulle – näetkö, että noina hetkinä olit tietyssä mielentilassa, eräänlaisella ‘aaltopituudella’. Kuten on asia vanhojen radioiden suhteen, joiden merkkikohtaa täytyi siirtää edestakaisin löytääkseen vahvimman signaalin, virittäydy vahvimpaan signaaliin, etsi toimintamalleja sen suhteen, missä ja kuinka Hän on kommunikoinut sinulle menneisyydessä ja palaa tuolle ’aaltopituudelle’.
Varaa ‘minä’ –aikaa äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Erota itsesi laitteistasi – sammuta tai vaihda äänettömälle ja vie toiseen huoneeseen – ja vie itsesi siihen mielen paikkaan, jossa Herra menneisyydessä kommunikoi/antoi ilmestystä sinulle... ja tunne itsesi... mistä jatkammekin ensi viikolla.
Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
Hän rakastaa hetkiä, jolloin hän hallitsee tilannetta täydellisesti kuten nämä hetket, joten annamme hänelle jonkin verran vapautta kaupassa ja niinpä hänellä lopulta oli kaksi uutta autoa, jotka hän oli valinnut tuona päivänä!
Vaikka hän asui kotona ensimmäiset 24 ikävuottaan ja hänellä oli sanavaltaa sen suhteen, mitä halusi tehdä ja milloin, muutto ryhmäkotiin kahdeksan vuotta sitten merkitsi sitä, että hän luopui suuresta osasta elämänsä hallintaa. Koska kodissa asuu seitsemän muuta ihmistä ja kaksi avustajaa, elämä on hänelle muuttunut sellaiseksi, että tehdään sitä, mitä ryhmä tekee ja suuri osa siitä on muuttumatonta rutiinia.
Bussi työpajalle lähtee 8.30 aamulla, joku työntää hänet pyörätuolissa bussin hissiin, Chris tekee sitä, mitä hänelle työpajassa on asetettu hänen eteensä tehtäväksi, hän palaa kotiin noin 15.30 iltapäivällä, syö välipalaa, nauttii päivällisen noin 17.30, menee nukkumaan noin kello 20.00, lääkitys annetaan klo 8 aamulla, 12 päivällä, 20.00 joka päivä ja niin edelleen, kaikki tapahtuu toisten johtaessa.
Sitä vastoin kun käyn hakemassa hänet kotona käymään joka viikko kahdeksi päiväksi ja yhdeksi yöksi ollessamme kaupungissa, ensimmäinen kysymykseni hänelle on: ’Mitä haluat tehdä?’ Koska haen hänet 8.30 aamulla muiden suunnatessa työpajalle, hänen normaali vastauksensa vaihtelee: ”Hmm, donitseja luulisin” tai ”Mennään Mäkkäriin”, sillä hän rakastaa nro 9 aamiaisburritoja maitotetran kanssa.
Sitten saatamme pysäköidä lähelle jotakin risteystä tai junaraiteita, koska Herra lähes aina näyttää järjestävän niin, että jokin juna kulkee siitä, koska ”Jeesus niin rakastaa junia”, ja sitten aloitamme kierroksemme ’asioidenhoitoa isin kanssa’. Asioiden hoitaminen kestää yleensä noin klo 15 saakka, jotkut asiat tehdään Chrisin johdolla, ja sen tähden olimme kaupassa sinä päivänä, jolloin tämä kuva otettiin.
Välitön kontrolli, välitön kommunikaatio
Elämme ei ole erilaista Chrisiin verrattuna siinä mielessä, että suurimman osan ajasta elämme sen mukaan, mitä ryhmä tekee. Toisinaan heräämme siihen, että muilla on odotuksia meitä kohtaan. Nousemme ylös, syömme ja menemme töihin tai kouluun ollaksemme jossakin jonain määrättynä aikana ja eteemme on asetettu tehtäviä päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.
Mutta kun päivämme on loppumassa, meillä on monia valinnan mahdollisuuksia edessämme kuten nuo kaupassa esillä olleet 72 autoa: Mitä valitsen?
Monien ensimmäinen ajatus on ‘ottaa yhteyksiä’ netissä yhdessä tai useammassa sosiaalisessa ryhmässä. Tämä välittömän kommunikaation aika sallii meidän kontrolloivan elämäämme täysin, tai ainakin tarjoaa sen illuusion, että asia on näin. Voimme kohdistaa huomiomme sinne, minne haluamme: katsotaanpa, kuka on mesettämässä Facebookissa juuri nyt. Mitä ihmiset puhuvat niissä ryhmissä, joissa olen mukana? Ehkä minun pitää tarkistaa Farmvillen maatilani tilanne. Annapa kun avaan Skypen ja katson, kuka on linjoilla, jotta voin soitta tai mesettää...
Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista valitsemme harvoin ’ei mitään’. ’Ei mitään’ ei ole näytteillä herättämässä huomiotamme. Tänään yksinolo on usein tulosta siitä, ettei ole yhteydessä sen sijaan, että kyse olisi tekemästämme valinnasta olla yksin.
Ratkaistavana oleva ongelma
Yksinolo tuntuu olevan kuin ongelma, joka tulee ratkaista, ei jotakin jota tulisi haluta. Meillä on niin paljon vaihtoehtoja, ettemme tiedä, mitä tehdä itsemme suhteen.
Jos et opi olemaan yksin, tulet olemaan yksinäinen
Se, että on ihmisiä ympärillä, sähköisesti tai todellisia ihmisiä, ei ole lääke yksinäisyyteen. Yksinäisyys määritellään: Epämiellyttävä tunne, jonka vallassa ihminen kokee suurta tyhjyyden tunnetta.
Mutta tuota tyhjyyttä eivät voi täysin täyttää ’nettiystävät’, koska vaikka vanhurskaus tulee Kristuksen tuntemisen kautta, se itsessään ei ole todistettu tosiasia. Jumala suunnitteli niin, että vanhurskaus todistetaan henkilökohtaisissa ja läheisissä ihmissuhteissa. Vain kybertasolla pysyvät ihmissuhteet eivät niin muodoin itsessään salli meidän todistaa ja elää todeksi vanhurskauttamme.
Tässä on jutun vaikeus: Teknologia vetoaa meihin siinä, missä olemme haavoittuvimpia. Jatkan tässä viime viikosta ja totean, että kun elää epäsuorasti niiden ihmisten kautta, jotka ovat sosiaalisissa nettiyhteisöissämme, se tarkoittaa sitä, että jos heikkoutemme on aidot ystävyyssuhteet tai yksinäisyys, voimme mennä tasapainosta pois kohti ’yhteydenottoa’ heti kun aikamme on omissa käsissämme.
Varttuessani ’elektroniikka’ merkitsi radiota tai TV:n neljää kanavaa. Meidän täytyi käyttää aikaa itsemme kanssa, kyse ei ollut harjoituksesta, kyse ei ollut mistään, mikä piti erikseen merkitä kalenteriin. Me olimme viihdettä, joten tunsimme itsemme. Tiesimme, mitä oli olla yksin ja leikkiä itseksemme.
Ensimmäinen vihje monille siitä, että asiat olivat muuttumassa, oli suosittu 1970-luvun TV-mainos, jonka motto oli ”Calgon, vie minut pois’ ja katsoja näki naisen kiireettömässä vaahtokylvyssä päivän huolien sulaessa pois. ’Oma aika’ täytyi nyt määrätä erikseen.
(http://www.youtube.com/watch?v=MVLzkTuVmrw teille nuoriso :)
Kun valitsemme olla alituisesti (sähköisesti) yhteydessä ajattelemme, ettemme ole yksin – sosiaaliset verkkoyhteisöt antavat illuusion merkityksellisistä ihmissuhteista, mutta ovat itse asiassa ’riittämättömiä’, ja sen tähden mitä enemmän jotkut ovat yhteydessä sosiaalisiin verkkoyhteisöihin, sitä yksinäisemmiksi he tuntevat itsensä. Se näyttää olevan terveen järjen vastaista; mitä enemmän olemme yhteydessä sosiaalisessa mediassa, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme.
Tunnetko olevasi oma itsesi?
Jos emme tiedä, kuinka olla yksin, emme tunne olevamme oma itsemme, jos emme ole yhteydessä. Tuntuu siltä, että jotain on pielessä, ei ihan kunnossa. Käännymme toisten puoleen tunteaksemme itsemme vähemmän huolestuneeksi tai tunteaksemme elävämme, mikä merkitsee sitä, että me käytämme heitä omaksi tyydytykseksemme, oman itsekkään egomme ja tarkoitusperiemme hyväksi tukeaksemme haurasta itseämme.
Meidän täytyy oppia olemaan yksin, käyttää sosiaalisia verkostoja siunaamaan muita sen sijaan, että ne olisivat keino omaan mielihyväämme hauraan egomme tueksi. Mutta kuinka oppia olemaan yksin?
Aaltopituuden löytäminen
Mitä olit tekemässä, kun viimeksi koit Herran läsnäoloa? Mitä olit tekemässä, kun viimeksi tiedät Hänen varmasti näyttäneen sinulle jotakin tai puhuneen sinulle? Oliko se silloin, kun tutkit Sanaa? Olitko kävelyllä, pyöräilemässä, autoajelulla vailla päämäärää, bussin kyydissä, olitko kauan vaahtokylvyssä?
Etsi nyt toimintamalleja vuosien kuluessa, yhdistä pisteet niihin aikoihin, jolloin vastaanotit ilmestystä tai tunsit Hänen läsnäolonsa tai tiesit Hänen puhuneen sinulle – näetkö, että noina hetkinä olit tietyssä mielentilassa, eräänlaisella ‘aaltopituudella’. Kuten on asia vanhojen radioiden suhteen, joiden merkkikohtaa täytyi siirtää edestakaisin löytääkseen vahvimman signaalin, virittäydy vahvimpaan signaaliin, etsi toimintamalleja sen suhteen, missä ja kuinka Hän on kommunikoinut sinulle menneisyydessä ja palaa tuolle ’aaltopituudelle’.
Varaa ‘minä’ –aikaa äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Erota itsesi laitteistasi – sammuta tai vaihda äänettömälle ja vie toiseen huoneeseen – ja vie itsesi siihen mielen paikkaan, jossa Herra menneisyydessä kommunikoi/antoi ilmestystä sinulle... ja tunne itsesi... mistä jatkammekin ensi viikolla.
Siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.supernaturalhousechurch.org
RSS Feed