Trench warfare with the devil or having already won? 1 of 4
Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 1 / 4
Hei kaikki,
Onko meidän määrä elää hengellisessä asemasodassa puolustuskannalla peläten, että jokin, mitä saattaisimme sanoa tai tehdä tai olla sanomatta tai tekemättä voisi avata oven paholaiselle elämässämme?
Vai kohtelemmeko paholaista ajoittaisena kiusankappaleena kuten pörisevää kärpästä, mutta hän ei ole mikään aito uhka meille tai rakkaillemme?
Kun teemme kaikkemme pysyäksemme pystyssä, ja tehtyämme kaiken, pysymme pystyssä, teemmekö niin siitä näkökulmasta käsin, että olemme jo voittaneet vai puemmeko päälle koko sota-asun käydäksemme taisteluun vihollista vastaan, jolloin voittomme ei ole vielä määräytynyt?
Muinoin Uskon sana-liikkeen päivinä...
...'positiivinen tunnustaminen' sai keskeisen aseman. Siihen yhteyteen kuului se, että oltiin varovaisia (hupsista, 'varovainen' oli yksi kielletyistä sanoista), ettei käytetty negatiivisiksi käsitettyjä sanoja.
Joskus vuoden 1981 kieppeillä olimme hyvästelemässä joitakin ystäviä ja teimme sen virheen, että vilkuttaessamme sanoimme: "Olkaa varovaisia!" Vau, miten pariskunnasta vaimo reagoi! Olisi voinut luulla, että olimme juuri loukanneet hänen äitiään päätellen tavasta, jolla hän käännähti ympäri ja vihaisena ojensi meitä: "Me torjumme tuon Jeesuksen nimessä, ei mitään riivaajaa, me emme ota mitään huolia päällemme. Emme varo mitään (sanamuoto vastasi Kuningas Jaakon englanninkielisen Raamatun tekstiä tarkasti, koska jos se kelpasi Paavalille, se kelpasi heillekin). Ettekö tiedä, että jos sanoo 'olkaa varovaisia', se merkitsee, että ottaa huolen itselleen? Emme aio tehdä niin, koska emme halua paholaisella olevan avointa ovea elämäämme!" Vau. Suljimme oven tultuamme tiukasti nuhdelluiksi.
Yritimme vain ilmaista heistä välittämistä, kun he ajavat pimeässä kotiin… emme esittäneet, että he ottaisivat hartioilleen maailman huolet. Vau, tuo oli värikäs oppitunti kahdella alueella: yksi, että tulee olla varovainen sen suhteen mitä sanomme (hupsista, tein sen taas) ja kaksi, oli ihmisiä, jotka tosiaan pelkäsivät sitä, että jos he astuisivat vain yhden harha-askeleen, paholainen tulisi heidän elämäänsä ja aiheuttaisi sekasortoa.
Tässä sitä ollaan vuosikymmeniä myöhemmin
Uskomusjärjestelmät liittyen oikean asian sanomiseen ja siihen, että ollaan huolissaan siitä, että saattaisimme avata oven paholaiselle, eivät vain ole olemassa, vaan kukoistavat ja ovat tulleet paljon hienovaraisimmiksi.
On ryhmä, joka uskoo taivaassa olevaan tarkkaan tuomioistuinjärjestelmään, johon kuuluu sääntöjä ja määrämuotoja, joiden mukaan voimme ajaa asiaamme.Jos teemme jotakin väärin, juttu voi ratketa meitä vastaan.
On ryhmä, joka yksityiskohtaisesti käsittelee jokaista riivaajaa, joka on vastuussa kaikesta lähtien kansakunnista aina alueisiin ja kaupunkeihin ja he käyvät rukouksessa taisteluun noita riivaajia vastaan. Kun tuo opetus kaupunkien yllä olevien henkien kanssa sotimisesta oli huipussaan, yksi ryhmä Tulsasta pukeutui armeijan maastopukuihin ja vuokrasi erään rakennuksen 60. kerroksen, jotta he saattoivat olla lähempänä ilmavaltojen ruhtinasta.
Luemmeko Apostolien teoista tai kirjeistä Paavalin tai Pietarin, Jaakobin, Johanneksen tai Filippoksen käyneen hengellistä taistelua niiden kaupunkien yllä, joihin he matkustivat? Näemmekö Samariassa tai Efesossa manattavan pahat henget alas noiden kaupunkien yltä? Emme.
On myös ryhmiä, jotka seuraavat johtajiaan tunnontarkasti kuunnellen heidän jokaista sanaansa tarkasti, usein nähden jonkin hengellisen merkin tai uhan jokaisessa asiassa lähtien kuun väristä aina kalenteripäiviin, ja kaikki tehdään puolustuskannalla ollen katsellen sitä, mitä paholainen saattaa tehdä. Muistaako kukaan kun rukoushälytykset lähtivät liikkeelle, kun kalenterissa käännettiin esiin 6/6/(0)6?
Tämä suuntaus pitää yleisönsä (vankeina) uppoutuneena seuraamassa jokaista liikahdusta, sillä jos he eivät katso seuraavaa ohjelmaa, jos he eivät tee tarkalleen kuten sanotaan, paholaisella on varmasti ovi heidän elämäänsä ja tuo heille puutetta ja kaikkea muuta mitä haluaa.
Pelko saa monenlaisia muotoja, se käy ilmi monin tavoin kuten edellä voit nähdä, ja olen maininnut vain muutamasta tavasta. Mutta mitä tulee 'uskontoon', pelko panee meille taakaan siitä, että olemme puolustuskannalla paholaista vastaan.
Jotkut ovat niin koukussa pelkoon, että kutsun sitä "pelkop*rnoksi". He sekä pelkäävät että ovat lumoutuneita, ja saavuttavat hengellisen purkautumisen pelkop*rnoriippuvuuden kautta. He eivät voi lakata katsomasta noita sivustoja, jotka kietovat uutisensa pelkoon.
Tuo sama pelko, joka saa ihmiset pelkäämään paholaista, tekee Jumalasta vihollisen.
Joitakin vuosia sitten erään 'suuntauksen' johtajat kertoivat seuraajilleen, että jos he vain kokoaisivat riittävästi ihmisiä yhteen konferenssiin, he toisivat taivaan alas maan päälle ja saisivat aikaan herätyksen vuodattamisen kautta koko maan. He matkustivat yhdestä kaupungista toiseen, konferensseissa oli 3.000 ihmistä ja ylikin, jopa täyttäen stadionin tai kaksi, ja kaikki samalla teemalla – jos kokoamme riittävästi ihmisiä, voimme huutaa ja kiljua ja anoa Isää Jumalaa vuodattamaan Henkensä meille ja maallemme.
Erilaisissa 'herätyksissä' lähiajan historiassa Jumalalle kiljuminen ja huutaminen olivat normaali toimintatapa monelle. He tekivät Isästä Jumalasta taivaasta sellaisen, joka kieltäytyi kuulemasta heitä, kieltäytyi vuodattamasta Henkensä lähettääkseen herätyksen, jolle täytyi huutaa, jota täytyi pakottaa vastaamaan rukoukseen tai lähettämään herätyksen.
Kaikki nuo ihmiset unohtivat, että Kristus elää heidän hengessään ja olemme yhtä Hänen kanssaan – ei ole tarvetta huutaa.
Anna minun keskeyttää itseni juuri tässä: jos olet sellaisessa hengellisessä tilassa, missä Taivaallisesta Isästäsi on tullut vastustajasi, riippumatta siitä ketä sitten olet kuunnellut, mitä sitten oletkaan katsonut, ole niin hyvä ja juokse, älä kävele, lähimmälle hätäuloskäynnille. Nuo ihmiset, jotka tekevät Isästä tai Herrasta meidän vastustajamme, eivät ole terveitä eivätkä tasapainossa.
Katsotaan Raamatun tekstiä....
Oletko huomannut, että Apostolien teoista Juudaksen kirjeeseen asti sanotaan hyvin vähän paholaisesta? Pohdi Luukasta (kirjoitti Apostolien teot, joka kattaa 30 vuotta), Paavalia, Pietaria, Jaakobia, Johannesta, Juudaksen, jotka kirjoittivat kirjeet, joista Uusi testamenttimme koostuu noin 70 vuoden aikana, eikä kellään noista miehistä ollut kovin paljoa sanottavana paholaisesta. Ei ole mitään kirjettä, joka olisi täysin omistettu hengelliselle sodankäynnille. Ne tuskin mainitsevat paholaisen.
He elivät aikana, jolloin kristittyjä surmattiin vain siksi, että he olivat kristittyjä. Mutta hyvin vähän sanottiin paholaisesta. Ei ollut mitään kommentaaria tai opetusta siitä, että riivaajat motivoivat Caesaria tai paikallishallintoja vainoamaan kristittyjä. Ei ollut mitään kehotuksia manata Roomaa kontrolloivia henkiä.
Meillä on 1. Pietarin kirje, jossa Pietari kirjoittaa enimmäkseen kärsimisestä Herran tähden. On suunnilleen 15 tai 16 viittausta Herran tähden kärsimiseen, ja jotkut noista ovat siitä, että tuomme lihamme alisteisiksi Kristukselle ja kärsimystä, jotka siedetään, kun kohdataan kuritusta (1. Piet. 4:1), mutta loppu koskee vainoa ja kuinka käyttäytyä. (4:16-19)
Paavali mainitsee'lähestyvän ahdingon' 1.Kor. 7:26:ssa viitaten vainoon ja esittäen heille pohdittavaksi sitä, että ei ehkä ole paras aika mennä naimisiin – jos toinen tai kumpikin teistä saattaa menettää henkensä marttyyreina.
Loppusanoissaan kirjeessään efesolaisille Paavali puhuu rukouksesta, siitä kuinka käyttäytyä vanhempana ja työnantajana ja työntekijänä ja mainitsee koko Jumalan sota-asun pukemisen, jotta voi seistä paholaista vastaan.
Tuon kolikon toinen puoli...
Kun Paavali mainitsee Efesolaiskirjeen 6: 10-18:ssa, että meidän tulee pukea yllemme koko Jumalan sota-asu, hän mainitsee tämän siinä asiayhteydessä, että hän on vankilassa uskonsa tähden – selvästi ensimmäinen merkitys tuossa tekstikohdassa liittyy siihen, että seisoo paholaisen sinun vainoamistasi tarkoittavia juonia vastaan (jakeet 19-20).
Kolikon toinen puoli on pohtia, kenen sota-asun hän käskee pukea. Jos sanon: 'Voit saada minun takkini, pane se päällesi, koska ulkona on kylmä', ymmärrät, että tuo takki on minun. Joten kun Paavali kehottaa pukemaan ylle Jumalan sota-asun, kenen sota-asu se on?
Raamatun viite on Jes. 59: 15-21, jonka useimmat, jos ei kaikki, alkuperäiset lukijat olisivat ymmärtäneet, Kenen sota-asu se oli. Jesaja profetoi ajasta, jolloin niitä, jotka ovat hyviä, syytetään siitä, että he ovat pahoja.Se on aika, jolloin hyvän tekeminen tekee sinusta saaliin pahoille ihmisille.
Jesaja jatkaa jakeessa 16 sanoen, että Herra ihmetteli, ettei ollut yhtään esirukoilijaa ja Häntä suututti se, ettei ollut oikeutta, ei ketään joka olisi oikaissut vääryydet. "Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä...ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan..."
Ymmärräthän, että kun Paavali kehotti pukemaan koko Jumalan sota-asun, Jumala, josta hän puhui, oli Herra Jeesus, joka oli hengellisesti varustettu täyttämään tehtävänsä maa-planeetalla (vainottu kauttaaltaan) – muistatko kun Daavidille annettiin kuningas Saulin sota-asu, jossa kohdata Goljat? Muistatko, mitä hän sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut(taistelussa)." Daavid otti pois Saulin sota-asun ja meni virralle poimimaan viisi kiveä, jotta sai aseistuksen, jota oli koettanut leijonaa ja karhua vastaan. (1. Sam. 17: 34-40)
Jeesus koetti sota-asun taistelussa.Hän toi menestyksekkäästi pelastuksen ja nyt meitä käsketään pukemaan yllemme koko Jumalan sota-asu – se on koetettu taistelussa, se on meitä varten.
Mutta olemmeko juoksuhaudoissa käyttäessämme tätä sota-asua vai taistelemmeko kuten Daavid tietäen, että olemme jo voittaneet ennen kuin taistelu edes alkaa?
Jatkamme ensi viikolla. (Tämä sarjan ensimmäinen osa venyi vähän pitkäksi, anteeksi, lyhempi ensi viikolla)
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Asemasotaa paholaista vastaan vai onko jo voitettu? osa 1 / 4
Hei kaikki,
Onko meidän määrä elää hengellisessä asemasodassa puolustuskannalla peläten, että jokin, mitä saattaisimme sanoa tai tehdä tai olla sanomatta tai tekemättä voisi avata oven paholaiselle elämässämme?
Vai kohtelemmeko paholaista ajoittaisena kiusankappaleena kuten pörisevää kärpästä, mutta hän ei ole mikään aito uhka meille tai rakkaillemme?
Kun teemme kaikkemme pysyäksemme pystyssä, ja tehtyämme kaiken, pysymme pystyssä, teemmekö niin siitä näkökulmasta käsin, että olemme jo voittaneet vai puemmeko päälle koko sota-asun käydäksemme taisteluun vihollista vastaan, jolloin voittomme ei ole vielä määräytynyt?
Muinoin Uskon sana-liikkeen päivinä...
...'positiivinen tunnustaminen' sai keskeisen aseman. Siihen yhteyteen kuului se, että oltiin varovaisia (hupsista, 'varovainen' oli yksi kielletyistä sanoista), ettei käytetty negatiivisiksi käsitettyjä sanoja.
Joskus vuoden 1981 kieppeillä olimme hyvästelemässä joitakin ystäviä ja teimme sen virheen, että vilkuttaessamme sanoimme: "Olkaa varovaisia!" Vau, miten pariskunnasta vaimo reagoi! Olisi voinut luulla, että olimme juuri loukanneet hänen äitiään päätellen tavasta, jolla hän käännähti ympäri ja vihaisena ojensi meitä: "Me torjumme tuon Jeesuksen nimessä, ei mitään riivaajaa, me emme ota mitään huolia päällemme. Emme varo mitään (sanamuoto vastasi Kuningas Jaakon englanninkielisen Raamatun tekstiä tarkasti, koska jos se kelpasi Paavalille, se kelpasi heillekin). Ettekö tiedä, että jos sanoo 'olkaa varovaisia', se merkitsee, että ottaa huolen itselleen? Emme aio tehdä niin, koska emme halua paholaisella olevan avointa ovea elämäämme!" Vau. Suljimme oven tultuamme tiukasti nuhdelluiksi.
Yritimme vain ilmaista heistä välittämistä, kun he ajavat pimeässä kotiin… emme esittäneet, että he ottaisivat hartioilleen maailman huolet. Vau, tuo oli värikäs oppitunti kahdella alueella: yksi, että tulee olla varovainen sen suhteen mitä sanomme (hupsista, tein sen taas) ja kaksi, oli ihmisiä, jotka tosiaan pelkäsivät sitä, että jos he astuisivat vain yhden harha-askeleen, paholainen tulisi heidän elämäänsä ja aiheuttaisi sekasortoa.
Tässä sitä ollaan vuosikymmeniä myöhemmin
Uskomusjärjestelmät liittyen oikean asian sanomiseen ja siihen, että ollaan huolissaan siitä, että saattaisimme avata oven paholaiselle, eivät vain ole olemassa, vaan kukoistavat ja ovat tulleet paljon hienovaraisimmiksi.
On ryhmä, joka uskoo taivaassa olevaan tarkkaan tuomioistuinjärjestelmään, johon kuuluu sääntöjä ja määrämuotoja, joiden mukaan voimme ajaa asiaamme.Jos teemme jotakin väärin, juttu voi ratketa meitä vastaan.
On ryhmä, joka yksityiskohtaisesti käsittelee jokaista riivaajaa, joka on vastuussa kaikesta lähtien kansakunnista aina alueisiin ja kaupunkeihin ja he käyvät rukouksessa taisteluun noita riivaajia vastaan. Kun tuo opetus kaupunkien yllä olevien henkien kanssa sotimisesta oli huipussaan, yksi ryhmä Tulsasta pukeutui armeijan maastopukuihin ja vuokrasi erään rakennuksen 60. kerroksen, jotta he saattoivat olla lähempänä ilmavaltojen ruhtinasta.
Luemmeko Apostolien teoista tai kirjeistä Paavalin tai Pietarin, Jaakobin, Johanneksen tai Filippoksen käyneen hengellistä taistelua niiden kaupunkien yllä, joihin he matkustivat? Näemmekö Samariassa tai Efesossa manattavan pahat henget alas noiden kaupunkien yltä? Emme.
On myös ryhmiä, jotka seuraavat johtajiaan tunnontarkasti kuunnellen heidän jokaista sanaansa tarkasti, usein nähden jonkin hengellisen merkin tai uhan jokaisessa asiassa lähtien kuun väristä aina kalenteripäiviin, ja kaikki tehdään puolustuskannalla ollen katsellen sitä, mitä paholainen saattaa tehdä. Muistaako kukaan kun rukoushälytykset lähtivät liikkeelle, kun kalenterissa käännettiin esiin 6/6/(0)6?
Tämä suuntaus pitää yleisönsä (vankeina) uppoutuneena seuraamassa jokaista liikahdusta, sillä jos he eivät katso seuraavaa ohjelmaa, jos he eivät tee tarkalleen kuten sanotaan, paholaisella on varmasti ovi heidän elämäänsä ja tuo heille puutetta ja kaikkea muuta mitä haluaa.
Pelko saa monenlaisia muotoja, se käy ilmi monin tavoin kuten edellä voit nähdä, ja olen maininnut vain muutamasta tavasta. Mutta mitä tulee 'uskontoon', pelko panee meille taakaan siitä, että olemme puolustuskannalla paholaista vastaan.
Jotkut ovat niin koukussa pelkoon, että kutsun sitä "pelkop*rnoksi". He sekä pelkäävät että ovat lumoutuneita, ja saavuttavat hengellisen purkautumisen pelkop*rnoriippuvuuden kautta. He eivät voi lakata katsomasta noita sivustoja, jotka kietovat uutisensa pelkoon.
Tuo sama pelko, joka saa ihmiset pelkäämään paholaista, tekee Jumalasta vihollisen.
Joitakin vuosia sitten erään 'suuntauksen' johtajat kertoivat seuraajilleen, että jos he vain kokoaisivat riittävästi ihmisiä yhteen konferenssiin, he toisivat taivaan alas maan päälle ja saisivat aikaan herätyksen vuodattamisen kautta koko maan. He matkustivat yhdestä kaupungista toiseen, konferensseissa oli 3.000 ihmistä ja ylikin, jopa täyttäen stadionin tai kaksi, ja kaikki samalla teemalla – jos kokoamme riittävästi ihmisiä, voimme huutaa ja kiljua ja anoa Isää Jumalaa vuodattamaan Henkensä meille ja maallemme.
Erilaisissa 'herätyksissä' lähiajan historiassa Jumalalle kiljuminen ja huutaminen olivat normaali toimintatapa monelle. He tekivät Isästä Jumalasta taivaasta sellaisen, joka kieltäytyi kuulemasta heitä, kieltäytyi vuodattamasta Henkensä lähettääkseen herätyksen, jolle täytyi huutaa, jota täytyi pakottaa vastaamaan rukoukseen tai lähettämään herätyksen.
Kaikki nuo ihmiset unohtivat, että Kristus elää heidän hengessään ja olemme yhtä Hänen kanssaan – ei ole tarvetta huutaa.
Anna minun keskeyttää itseni juuri tässä: jos olet sellaisessa hengellisessä tilassa, missä Taivaallisesta Isästäsi on tullut vastustajasi, riippumatta siitä ketä sitten olet kuunnellut, mitä sitten oletkaan katsonut, ole niin hyvä ja juokse, älä kävele, lähimmälle hätäuloskäynnille. Nuo ihmiset, jotka tekevät Isästä tai Herrasta meidän vastustajamme, eivät ole terveitä eivätkä tasapainossa.
Katsotaan Raamatun tekstiä....
Oletko huomannut, että Apostolien teoista Juudaksen kirjeeseen asti sanotaan hyvin vähän paholaisesta? Pohdi Luukasta (kirjoitti Apostolien teot, joka kattaa 30 vuotta), Paavalia, Pietaria, Jaakobia, Johannesta, Juudaksen, jotka kirjoittivat kirjeet, joista Uusi testamenttimme koostuu noin 70 vuoden aikana, eikä kellään noista miehistä ollut kovin paljoa sanottavana paholaisesta. Ei ole mitään kirjettä, joka olisi täysin omistettu hengelliselle sodankäynnille. Ne tuskin mainitsevat paholaisen.
He elivät aikana, jolloin kristittyjä surmattiin vain siksi, että he olivat kristittyjä. Mutta hyvin vähän sanottiin paholaisesta. Ei ollut mitään kommentaaria tai opetusta siitä, että riivaajat motivoivat Caesaria tai paikallishallintoja vainoamaan kristittyjä. Ei ollut mitään kehotuksia manata Roomaa kontrolloivia henkiä.
Meillä on 1. Pietarin kirje, jossa Pietari kirjoittaa enimmäkseen kärsimisestä Herran tähden. On suunnilleen 15 tai 16 viittausta Herran tähden kärsimiseen, ja jotkut noista ovat siitä, että tuomme lihamme alisteisiksi Kristukselle ja kärsimystä, jotka siedetään, kun kohdataan kuritusta (1. Piet. 4:1), mutta loppu koskee vainoa ja kuinka käyttäytyä. (4:16-19)
Paavali mainitsee'lähestyvän ahdingon' 1.Kor. 7:26:ssa viitaten vainoon ja esittäen heille pohdittavaksi sitä, että ei ehkä ole paras aika mennä naimisiin – jos toinen tai kumpikin teistä saattaa menettää henkensä marttyyreina.
Loppusanoissaan kirjeessään efesolaisille Paavali puhuu rukouksesta, siitä kuinka käyttäytyä vanhempana ja työnantajana ja työntekijänä ja mainitsee koko Jumalan sota-asun pukemisen, jotta voi seistä paholaista vastaan.
Tuon kolikon toinen puoli...
Kun Paavali mainitsee Efesolaiskirjeen 6: 10-18:ssa, että meidän tulee pukea yllemme koko Jumalan sota-asu, hän mainitsee tämän siinä asiayhteydessä, että hän on vankilassa uskonsa tähden – selvästi ensimmäinen merkitys tuossa tekstikohdassa liittyy siihen, että seisoo paholaisen sinun vainoamistasi tarkoittavia juonia vastaan (jakeet 19-20).
Kolikon toinen puoli on pohtia, kenen sota-asun hän käskee pukea. Jos sanon: 'Voit saada minun takkini, pane se päällesi, koska ulkona on kylmä', ymmärrät, että tuo takki on minun. Joten kun Paavali kehottaa pukemaan ylle Jumalan sota-asun, kenen sota-asu se on?
Raamatun viite on Jes. 59: 15-21, jonka useimmat, jos ei kaikki, alkuperäiset lukijat olisivat ymmärtäneet, Kenen sota-asu se oli. Jesaja profetoi ajasta, jolloin niitä, jotka ovat hyviä, syytetään siitä, että he ovat pahoja.Se on aika, jolloin hyvän tekeminen tekee sinusta saaliin pahoille ihmisille.
Jesaja jatkaa jakeessa 16 sanoen, että Herra ihmetteli, ettei ollut yhtään esirukoilijaa ja Häntä suututti se, ettei ollut oikeutta, ei ketään joka olisi oikaissut vääryydet. "Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä...ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan..."
Ymmärräthän, että kun Paavali kehotti pukemaan koko Jumalan sota-asun, Jumala, josta hän puhui, oli Herra Jeesus, joka oli hengellisesti varustettu täyttämään tehtävänsä maa-planeetalla (vainottu kauttaaltaan) – muistatko kun Daavidille annettiin kuningas Saulin sota-asu, jossa kohdata Goljat? Muistatko, mitä hän sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut(taistelussa)." Daavid otti pois Saulin sota-asun ja meni virralle poimimaan viisi kiveä, jotta sai aseistuksen, jota oli koettanut leijonaa ja karhua vastaan. (1. Sam. 17: 34-40)
Jeesus koetti sota-asun taistelussa.Hän toi menestyksekkäästi pelastuksen ja nyt meitä käsketään pukemaan yllemme koko Jumalan sota-asu – se on koetettu taistelussa, se on meitä varten.
Mutta olemmeko juoksuhaudoissa käyttäessämme tätä sota-asua vai taistelemmeko kuten Daavid tietäen, että olemme jo voittaneet ennen kuin taistelu edes alkaa?
Jatkamme ensi viikolla. (Tämä sarjan ensimmäinen osa venyi vähän pitkäksi, anteeksi, lyhempi ensi viikolla)
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed