The 7 churches of The Revelation, 4 of 4
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 4 / 4
Hei kaikki,
Nyt tulemme Filadelfiaan – se on kreikan sana 'veljelliselle rakkaudelle' ja sitä käytetään kautta koko Uuden testamentin kuvaamaan juuri tuota. Kuten kirje Smyrnalle, on vain vähän sellaista, mitä Herra havaitsee olevan väärin siellä olevassa Kristuksen ruumiissa.
Ilmestyskirjan 3: 7-12:ssa Herra kehuu filadelfialaisia siitä, että 'tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.' Sitten Herra antaa ihmeellisen lupauksen koskien tulevan ajan tuomiota, jolloin heidän osoitetaan olleen oikeassa;
"Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan."
Se muistuttaa minua Matt. 12: 41-42:sta, jossa Herra totesi ympärillään oleville, että Niniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joona ja Saaban kuningattareen liittyen tapahtuu sama asia, sillä tässä on enempi kuin Salomo.
Se vetoaa aikaan, jolloin meitä nyt halveksivat ihmiset tulevat näkemään Kenestä ja mistä me puhuimme. Herralla on viimeinen sana sanottavana elämästämme ja meidän täytyy rohkaistua, kun ihmisen puhuvat meitä vastaan tai kohtelevat meitä huonosti.
Laodikea – rikas seurakunta, joka ei tarvinnut mitään
Kaupunki sijaitsi Lycus-virran varrella kuten Kolossa ja Hierapolis, mikä oli merkittävä matkareitti idästä länteen. Hierapolis oli vain kuusi mailia (10 km) pohjoiseen ja siellä oli kuumia lähteitä, jotka olivat vesivarastoja Laodikealle, jonne vesi kuljetettiin akveduktia pitkin.
Hierapoliksesta lähtiessään vesi oli hyvin kuumaa, mutta sen saavuttaessa Laodikean se oli haaleaa, mikä merkitsi sitä, että se oli liian kuumaa juotavaksi, mutta liian kylmää ruoanlaittoon – se ei kelvannut mihinkään, ellei sitä joko lämmitetty tai viilennetty tarpeen mukaan.
Kuumien lähteiden ja niihin liittyvän mudan takia Laodikeassa oli lisäksi suuri lääketieteellinen keskus silmätaudeille ja muille sairauksille, uskottiin mutapohjaisen voiteen auttavan sairaiden silmien parantumista. Kumpikin näistä kulttuuriin kuuluvista seikoista tulee esille siinä, kuinka Herra heille puhuu:
14 " Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."
Voisi väittää Laodikean tulleen haaleaksi suuren varallisuutensa tähden – voimme nähdä sen myös meidän aikanamme. Heillä oli menestysteologia, joka oli itse asiassa sen mukaista, mitä jotkut juutalaisuudessa uskoivat, eli että varallisuus oli merkki Jumalan siunauksesta ihmisen elämässä. Näin ei aina ole asian laita, sillä se seurakunta, jota varten Hän saapuu, on hyvin käytännöllinen ja käytännönläheinen – olin nälkäinen… janoinen…alasti…vierailija…sairas…vankilassa… ja te piditte minusta huolta. Juuri siinä Jumalan siunaus lepää jonkun yllä, niissä asioissa, joita ei kukaan ihminen näe, vaan Isä yksin.
Minulle se 'voi minua' läksy on, että nämä kristityt eivät tienneet, etteivät enää olleet vanhurskaita Herran silmissä. Hän sanoi, että he olivat 'viheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokea ja alastomia', ja Hän sanoi, että heidän täytyisi 'ostaa valkeat vaatteet'. (Vanhurskauden viitat, Ilm. 19: 8, 14)
Kuinkakohan moni uskovista on nykyään epävanhurskas kuten laodikealaiset – eivät helvettiin menossa, vain eivät otollisia Herran edessä. Ehkä minun pitäisi sisällyttää tähän tämä ajatus. Jos elämämme on kuin 12 palaan jaettu pizza, ehkä 11:ssä noista paloista olemme suoraselkäisiä ja otollisia Herran edessä. Mutta joillakuilla on jokin salaisuus palassa 12, jossa he pitävät kiinni salaisesta synnistä tai he pitävät kiinni katkeruudesta tai eivät ole korjanneet välejään jonkun ystävän kanssa tai ovat kateellisia tai riitelevät tai ovat erimielisiä. Tuo pala 12 tekee heidät epävanhurskaiksi heidän tuolla elämänalueellaan. Herra siunaa noita 11 muita paloja yksityisyyden suojan vuoksi työstäen samanaikaisesti ihmisen sydäntä koskien tuota palaa 12…
Paavali sanoi saman ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Kor. 3: 3-15:ssa. Hän sanoi, että heidän riitelynsä ja erimielisyytensä olivat puuta, heinää ja olkia, joka palaisi pois tuomiossa, vaikka he itse pelastuisivat ikään kuin tulen läpi. Korinttilaiset rakastivat Herraa, olivat kielillä puhuvia uskovia – mutta he olivat täynnä riitelyä ja erimielisyyksiä – tuo osa palaisi pois tuomiossa, jos he eivät käsittelisi sitä taivaan tällä puolen.
On kiinnostavaa, että ensimmäinen kirje efesolaisilla koski seurakuntaa, joka oli kerran innokas Herran tähden, mutta oli nyt viilentynyt, ja päätetään kirjeeseen laodikealaisille samasta aiheesta. Kautta koko näiden kirjeiden varoitetaan pitämään varansa, ettei tulla omahyväisiksi, ettei usko ole haaleaa, neutraalilla vaihteella livutaan 'liikenteen' mukana, käydään vain läpi pakollisia kuvioita.
Jotkut lukevat viestit seitsemälle seurakunnalle kirkkohistorian vaiheina – aloittaen helluntaista ja suuresta innosta kuten Efeso, sitten langetaan tekoihin Herran nimessä, mutta ei ole mitään todellista suhdetta ensimmäisen vuosisadan lopussa. Sitten nähdään Smyrnan vainon olevan aika Ilmestyskirjan ja kristinuskon 300-luvulla jKr. tapahtuneen laillistamisen välissä ja niin edelleen lopettaen Laodikeaan, joka on seurakunta tänään.
Minusta tuo on aika lailla omaan itseen keskittyvä amerikkalainen tai länsimainen tapa katsoa asioita. Yli 20 vuotta sitten eri organisaatiot julkaisivat arvioita, että vähintään 173.000 kristittyä kärsii marttyyrikuoleman vuosittain uskonsa tähden ja päätellen siitä, mitä sen jälkeen olen lukenut, tilanne ei ole muuttunut. Enemmän kristittyjä tapetaan kristittynä olemisen takia nykyään kuin koskaan aiemmin. Eikä jokainen kristitty ympäri maailman ole riittävän varakas tunteakseen haaleutta Herran suhteen.
Mutta jos katsomme sitä, että jokainen seurakunta edustaa oman hengellisen elämämme kausia...
Ajattelen sen voivan sopia. Monilla meistä on ollut aluksi innostuksen kausi kuten Efesolle, sitten havaitsemme käyvämme läpi pakollisia kuvioita kuten he… ja kuten Smyrna, alkuvaiheessa kärsimme vainoa, ystävien ja perheen hylkäämistä uuden uskomme tähden.
Sitten kuten Pergamo meillä oli aika, joka näytti olevan sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat 'saatanan synagogaa', maailmallisia ihmisiä, ehkä meillä oli kausia, jolloin 'lankesimme pois' uskosta. Ja ehkä Tyatiran tavoin meillä oli aikamme maailman järjestelmässä, olimme sydämessämme kristittyjä, mutta hoidimme liikeasioita kuten häikäilemättömät liikemiehet. Tai menimme mukaan järjestelmään, teimme kompromisseja moraalimme ja etiikkamme suhteen rahan tekemisen ja 'omaisuuden' keräämisen nimessä.
Seuraava oli Sardes, unessa valossa, hengellisesti kuolleelta tuntuva seurakunta – joka ehkä oli kokenut maailmaa kuten Tyatira ja epäjumalanpalvelemisen ja seksuaalisen moraalittomuuden syviä syntejä, kävimme läpi hengellisen kuoleman kauden, olimme unessa valossa, pitäen ajatuksemme Herrasta ja 'siitä mitä meidän täytyi tehdä'.
...ja sitten meillä oli Filadelfia-kausi, käänsimme sydämemme rakkauteen ja anteeksiantoon, halusimme liittyä uudelleen 'veljesrakkauteen', opimme kasvattamaan selkärangan, vaikka olimme uskosta osattomien ympäröimiä, nöyrrymme niiden suhteen, joiden kanssa olimme katkaisseet välimme, raivaamme itsellemme tien takaisin Herran luo. Sitten Laodikeaan luullen kaiken olevan hyvin, Jumala kuitenkin siunaa, mutta sydämessä etsimme yhä todellista, aitoa, totista… ja ehkä tuo on joitakuita varten tänään.
Ja siihen Hän sanoo heille: "Tässä Minä olen! Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani... minä annan istua kanssani valtaistuimellani ja valtakunnassani..."
Jokaiselle on jotakin tänään Herran viesteissä seitsemälle seurakunnalle niin kauan aikaa sitten. Mitkä kohdat tulevatkaan eläviksi sinulle, seuraa tuota 'rhemaa', tuota kohtaa, jota Herra sinulle näyttää, ja ota kaikki se hengellinen ravinto, jonka voit saada! Tule nopeasti Herra Jeesus!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa, osa 4 / 4
Hei kaikki,
Nyt tulemme Filadelfiaan – se on kreikan sana 'veljelliselle rakkaudelle' ja sitä käytetään kautta koko Uuden testamentin kuvaamaan juuri tuota. Kuten kirje Smyrnalle, on vain vähän sellaista, mitä Herra havaitsee olevan väärin siellä olevassa Kristuksen ruumiissa.
Ilmestyskirjan 3: 7-12:ssa Herra kehuu filadelfialaisia siitä, että 'tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.' Sitten Herra antaa ihmeellisen lupauksen koskien tulevan ajan tuomiota, jolloin heidän osoitetaan olleen oikeassa;
"Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan."
Se muistuttaa minua Matt. 12: 41-42:sta, jossa Herra totesi ympärillään oleville, että Niniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joona ja Saaban kuningattareen liittyen tapahtuu sama asia, sillä tässä on enempi kuin Salomo.
Se vetoaa aikaan, jolloin meitä nyt halveksivat ihmiset tulevat näkemään Kenestä ja mistä me puhuimme. Herralla on viimeinen sana sanottavana elämästämme ja meidän täytyy rohkaistua, kun ihmisen puhuvat meitä vastaan tai kohtelevat meitä huonosti.
Laodikea – rikas seurakunta, joka ei tarvinnut mitään
Kaupunki sijaitsi Lycus-virran varrella kuten Kolossa ja Hierapolis, mikä oli merkittävä matkareitti idästä länteen. Hierapolis oli vain kuusi mailia (10 km) pohjoiseen ja siellä oli kuumia lähteitä, jotka olivat vesivarastoja Laodikealle, jonne vesi kuljetettiin akveduktia pitkin.
Hierapoliksesta lähtiessään vesi oli hyvin kuumaa, mutta sen saavuttaessa Laodikean se oli haaleaa, mikä merkitsi sitä, että se oli liian kuumaa juotavaksi, mutta liian kylmää ruoanlaittoon – se ei kelvannut mihinkään, ellei sitä joko lämmitetty tai viilennetty tarpeen mukaan.
Kuumien lähteiden ja niihin liittyvän mudan takia Laodikeassa oli lisäksi suuri lääketieteellinen keskus silmätaudeille ja muille sairauksille, uskottiin mutapohjaisen voiteen auttavan sairaiden silmien parantumista. Kumpikin näistä kulttuuriin kuuluvista seikoista tulee esille siinä, kuinka Herra heille puhuu:
14 " Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."
Voisi väittää Laodikean tulleen haaleaksi suuren varallisuutensa tähden – voimme nähdä sen myös meidän aikanamme. Heillä oli menestysteologia, joka oli itse asiassa sen mukaista, mitä jotkut juutalaisuudessa uskoivat, eli että varallisuus oli merkki Jumalan siunauksesta ihmisen elämässä. Näin ei aina ole asian laita, sillä se seurakunta, jota varten Hän saapuu, on hyvin käytännöllinen ja käytännönläheinen – olin nälkäinen… janoinen…alasti…vierailija…sairas…vankilassa… ja te piditte minusta huolta. Juuri siinä Jumalan siunaus lepää jonkun yllä, niissä asioissa, joita ei kukaan ihminen näe, vaan Isä yksin.
Minulle se 'voi minua' läksy on, että nämä kristityt eivät tienneet, etteivät enää olleet vanhurskaita Herran silmissä. Hän sanoi, että he olivat 'viheliäisiä ja kurjia ja köyhiä ja sokea ja alastomia', ja Hän sanoi, että heidän täytyisi 'ostaa valkeat vaatteet'. (Vanhurskauden viitat, Ilm. 19: 8, 14)
Kuinkakohan moni uskovista on nykyään epävanhurskas kuten laodikealaiset – eivät helvettiin menossa, vain eivät otollisia Herran edessä. Ehkä minun pitäisi sisällyttää tähän tämä ajatus. Jos elämämme on kuin 12 palaan jaettu pizza, ehkä 11:ssä noista paloista olemme suoraselkäisiä ja otollisia Herran edessä. Mutta joillakuilla on jokin salaisuus palassa 12, jossa he pitävät kiinni salaisesta synnistä tai he pitävät kiinni katkeruudesta tai eivät ole korjanneet välejään jonkun ystävän kanssa tai ovat kateellisia tai riitelevät tai ovat erimielisiä. Tuo pala 12 tekee heidät epävanhurskaiksi heidän tuolla elämänalueellaan. Herra siunaa noita 11 muita paloja yksityisyyden suojan vuoksi työstäen samanaikaisesti ihmisen sydäntä koskien tuota palaa 12…
Paavali sanoi saman ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Kor. 3: 3-15:ssa. Hän sanoi, että heidän riitelynsä ja erimielisyytensä olivat puuta, heinää ja olkia, joka palaisi pois tuomiossa, vaikka he itse pelastuisivat ikään kuin tulen läpi. Korinttilaiset rakastivat Herraa, olivat kielillä puhuvia uskovia – mutta he olivat täynnä riitelyä ja erimielisyyksiä – tuo osa palaisi pois tuomiossa, jos he eivät käsittelisi sitä taivaan tällä puolen.
On kiinnostavaa, että ensimmäinen kirje efesolaisilla koski seurakuntaa, joka oli kerran innokas Herran tähden, mutta oli nyt viilentynyt, ja päätetään kirjeeseen laodikealaisille samasta aiheesta. Kautta koko näiden kirjeiden varoitetaan pitämään varansa, ettei tulla omahyväisiksi, ettei usko ole haaleaa, neutraalilla vaihteella livutaan 'liikenteen' mukana, käydään vain läpi pakollisia kuvioita.
Jotkut lukevat viestit seitsemälle seurakunnalle kirkkohistorian vaiheina – aloittaen helluntaista ja suuresta innosta kuten Efeso, sitten langetaan tekoihin Herran nimessä, mutta ei ole mitään todellista suhdetta ensimmäisen vuosisadan lopussa. Sitten nähdään Smyrnan vainon olevan aika Ilmestyskirjan ja kristinuskon 300-luvulla jKr. tapahtuneen laillistamisen välissä ja niin edelleen lopettaen Laodikeaan, joka on seurakunta tänään.
Minusta tuo on aika lailla omaan itseen keskittyvä amerikkalainen tai länsimainen tapa katsoa asioita. Yli 20 vuotta sitten eri organisaatiot julkaisivat arvioita, että vähintään 173.000 kristittyä kärsii marttyyrikuoleman vuosittain uskonsa tähden ja päätellen siitä, mitä sen jälkeen olen lukenut, tilanne ei ole muuttunut. Enemmän kristittyjä tapetaan kristittynä olemisen takia nykyään kuin koskaan aiemmin. Eikä jokainen kristitty ympäri maailman ole riittävän varakas tunteakseen haaleutta Herran suhteen.
Mutta jos katsomme sitä, että jokainen seurakunta edustaa oman hengellisen elämämme kausia...
Ajattelen sen voivan sopia. Monilla meistä on ollut aluksi innostuksen kausi kuten Efesolle, sitten havaitsemme käyvämme läpi pakollisia kuvioita kuten he… ja kuten Smyrna, alkuvaiheessa kärsimme vainoa, ystävien ja perheen hylkäämistä uuden uskomme tähden.
Sitten kuten Pergamo meillä oli aika, joka näytti olevan sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat 'saatanan synagogaa', maailmallisia ihmisiä, ehkä meillä oli kausia, jolloin 'lankesimme pois' uskosta. Ja ehkä Tyatiran tavoin meillä oli aikamme maailman järjestelmässä, olimme sydämessämme kristittyjä, mutta hoidimme liikeasioita kuten häikäilemättömät liikemiehet. Tai menimme mukaan järjestelmään, teimme kompromisseja moraalimme ja etiikkamme suhteen rahan tekemisen ja 'omaisuuden' keräämisen nimessä.
Seuraava oli Sardes, unessa valossa, hengellisesti kuolleelta tuntuva seurakunta – joka ehkä oli kokenut maailmaa kuten Tyatira ja epäjumalanpalvelemisen ja seksuaalisen moraalittomuuden syviä syntejä, kävimme läpi hengellisen kuoleman kauden, olimme unessa valossa, pitäen ajatuksemme Herrasta ja 'siitä mitä meidän täytyi tehdä'.
...ja sitten meillä oli Filadelfia-kausi, käänsimme sydämemme rakkauteen ja anteeksiantoon, halusimme liittyä uudelleen 'veljesrakkauteen', opimme kasvattamaan selkärangan, vaikka olimme uskosta osattomien ympäröimiä, nöyrrymme niiden suhteen, joiden kanssa olimme katkaisseet välimme, raivaamme itsellemme tien takaisin Herran luo. Sitten Laodikeaan luullen kaiken olevan hyvin, Jumala kuitenkin siunaa, mutta sydämessä etsimme yhä todellista, aitoa, totista… ja ehkä tuo on joitakuita varten tänään.
Ja siihen Hän sanoo heille: "Tässä Minä olen! Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani... minä annan istua kanssani valtaistuimellani ja valtakunnassani..."
Jokaiselle on jotakin tänään Herran viesteissä seitsemälle seurakunnalle niin kauan aikaa sitten. Mitkä kohdat tulevatkaan eläviksi sinulle, seuraa tuota 'rhemaa', tuota kohtaa, jota Herra sinulle näyttää, ja ota kaikki se hengellinen ravinto, jonka voit saada! Tule nopeasti Herra Jeesus!
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed