Have you ever heard a teaching on this? 4 of 5
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 4/5
Hei kaikki,
Olemme osin käsitelleet uskon perusteita sellaisina, kuin ne on lueteltu Hepr. 6: 1-2:ssa: Parannus kuolleista teoista, uskosta Jumalaan, oppi kasteista, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio.
Kätten päälle paneminen – yleiskatsaus
On kolme Raamatun antamaa syytä tämän perusopetuksen soveltamiseen: siunaus, asettaminen Jumalan työhön ja parantaminen.
Nämä kolme koskevat sitä, että toinen henkilö laskee kätensä toisen henkilön päälle. Vanhassa testamentissa pappi uhrasi syntiuhrin panemalla kätensä uhrieläimen pään päälle ja tunnusti jonkun ihmisen tai kansakunnan synnit. (3. Moos. 1:4; 16:21 jne). Tuo käytäntö on kuva siitä, että Isä hengellisesti pani kätensä Jeesuksen päälle, jotta tämä kantaisi maailman synnin ristille, joten sitä ei tämä tarkastelumme käsittele, sillä se päättyi ristiin. (2. Kor. 5: 16-20, Jes. 53: 10-11)
Siunaus
1.Moos. 27:ssa ikääntynyt Iisak panee käteensä Jaakobin ja Eesaun päälle välittääkseen siunauksen ja syntymäoikeuden. 1. Moos. 48:ssa Jaakob (Israel) laski kätensä Joosefin kahden pojan päälle ja profetoi kummankin ylitse. Mk.10: 14-16:ssa Jeesus pani kätensä pienten lasten päälle ja siunasi heidät. Kreikan sana 'siunata' on 'eulogeo'. Tuosta sanasta saadaan englannin ylistys- tai muistopuhetta tarkoittava sana 'eulogy' ja se tulee sanasta 'logos' joka tarkoittaa 'sana' sekä 'eu' joka tarkoittaa 'hyvin tai hyvä'. Se tarkoittaa hyvien asioiden puhumista jonkun henkilön ylle.
Sen tähden Isän Henki saa usein ihmisen profetoimaan sen henkilön ylitse, jota hän on 'siunaamassa', puhuen hyviä sanoja tämän ylle. Jos tutkisimme tätä kätten päälle panemisen käytäntöä, näkisimme sen olevan erityisen tapahtuman, ei jotakin tavanomaista. Jokaisessa Raamatussa mainitussa tilanteessa sekä henkilö, joka panee kätensä toisen päälle, että siunauksen vastaanottaja tiesivät, että kyse oli erityislaatuisesta tilanteesta.
Kätensä toisen päälle laskevan pitäisi tajuta, että tapahtuu siirto, siunaus hengellisesti, mikä (voi) tapahtua, jos mukana olevat kaksi ottavat mukaan kolmannen – Herran.
Asettaminen erilleen palvelutehtävää varten Herrassa
4.Moos. 8: 10-11:ssa koko Israelin kansakunta astui esiin panemaan kätensä Leevin heimon jäsenten päälle, jotka oli valittu olemaan Jumalan pappeja.
4.Moos. 27: 18-20:ssa Moosekselle annettiin ohjeet panna kätensä seuraajansa Joosuan päälle, joka tulisi johtamaan Israelia Mooseksen kuoleman jälkeen. 5. Moos. 34:9 kertoo meille Joosuan olleen "...täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä..."
Tämä näyttää meille, että kätten päälle panemisen aikana voi tapahtua ikään kuin tallettaminen tai välittäminen/siirtäminen. Siunausosassa edellä keskityin siihen, että kädet toisen päälle paneva profetoi. Mutta tässä näemme, että Joosualle itse asiassa välitettiin jotakin Herralta sen kautta, että Mooses pani kätensä hänen päälleen.
Tässä kohdassa haluan pysähtyä ja korostaa jotakin: Mooses pani kätensä Joosuan päälle Herran käskystä. Aivan liian usein me ryntäämme tilanteeseen ja suumme alkaa puhua heti kun kosketamme henkilöä, jonka päälle kätemme laskemme. Olen vuosikymmenten kokemuksesta oppinut hillitsemään itseni, olemaan heti panematta käsiäni jonkun päälle, vaan sen sijaan viipymään rukouksessa ennen kuin lasken käteni hänen päälleen. Teen tämän, jotta saisin Herran mielen, sillä meillä ei ole mitään voimaa itsessämme tai itsestämme, kyse on pelkästään Kristuksesta meissä, kirkkauden toivosta. Joten meidän täytyy odottaa ja saada Hänen mielensä, Hänen johdatuksensa, Hänen sanansa ennen kuin panemme kätemme jonkun päälle.
Uudessa testamentissa näemme viiden miehen ryhmän useista maista* kokoontuneena paastoamaan ja rukoilemaan Apt. 13: 1-4:ssä, kun Herra profetoi yhden tai useamman heistä kautta 'Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." *Barnabas (Kypros), Simeon (Niger), Lukius (Libya), Manaen (Israel), Paavali (Turkki).
Jae kolme sanoo, että sen jälkeen, kun Hän oli heille tuon kertonut, he paastosivat ja rukoilivat vähän vielä, sen jälkeen panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. Huomaa jälleen, että Herra käski heitä tekemään niin. He eivät vain keksineet asiaa, he seurasivat ohjeita.
1.Tim. 4:14:ssa Paavali käskee Timoteusta: "Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten (vanhat miehet, johtajat, vanhemmisto) pannessa kätensä sinun päällesi."
Ja 1. Tim. 5:22:ssa Paavali varoittaa olemasta liian kerkeä panemaan käsiä jonkun päälle, ettei lankeasi syntiin. Aiemmin luvussa kolme hän kertoo Timoteukselle, että johtajan tulee olla kokenut sekä luettelee johtajan elämän piirteitä, jotka nähdään kolmessa kategoriassa: vakaa elämässä, vakaa kristillisen luonteen puolesta, vakaa perhesuhteissa. (Jotkut johtajat olivat naimattomia, joten tämä kehotus liittyy laajempaan jumalisuuden maineen omaamiseen. Paavali esimerkiksi oli naimaton, kuitenkin varmasti johtaja.)
Parantaminen
Tätä kätten päälle panemisen oppia harjoitetaan niin yleisesti, kuten edellä totesin, että useimmat ovat laimentaneet sen voiman sen tähden, että heillä on vain vähän uskoa Herraan tämän käytännön osalta.
Ollessani teini-ikäinen aivan ensimmäinen Isän minulle parantamisesta opettama asia oli Mk. 1: 40-42:sta, jossa Herra kosketti spitaalista ja 'pitaali lähti hänestä'. Hän opasti minua kosketuksen voimasta, siitä kuinka hengessäni oleva voima virtaisi ihmisen kehoon ja toteuttaisi Herran tahdon. (Joskus se olisi parantuminen, joskus se on jotakin syvempää kuten heidän käsittelemisensä sen suhteen, miksi he ovat tuossa tilassa alun alkaenkin.)
Pääsyy välttää klassista auditoriotyyppistä rukousjonoa on se, että ennen kuin panen käteni jonkun päälle, pysähdyn nähdäkseni, mitä Isä haluaa tehdä. Se vie aikaa. Ja hyvin usein, kun panen käteni jonkun pään päälle, hän rukoilee kielillä tai omalla kielellään tai hän haluaa kertoa minulle kaiken tilanteestaan, mikä itse asiassa estää häntä vastaanottamasta siinä hetkessä.
Olen havainnut Herran olevan herrasmies ja niin kauan kuin tuo ihminen puhuu, Hän ei puhu. Käsken ihmisiä lopettamaan rukoilemisen, lopettamaan minulle selittämisen siitä, mitä on meneillään ja vain vaihtamaan vaihteen 'vapaalle' ja olemaan hiljaa... vasta silloin voin aistia voitelun lähtevän käsistäni ja virtaavan hänen päänsä päälle ja hänen kehoonsa tai sieluunsa. Juuri sillä hetkellä hän saa sen, minkä Hän haluaa antaa. Joskus kyse on parantumisesta, joskus armosta johonkin muuhun, joskus se on jotakin henkilökohtaista, jonka Hän kätkee minulta, sillä se on vain tuo ihmisen ja Herran välinen asia.
Mk. 5:23:ssa Jairus tunnisti, kuinka erityistä kätten päälle paneminen on, sanoen Jeesukselle sairaasta tyttärestään: " …tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon..."
Miksi olemme menettäneet luottamuksemme tähän opetukseen, tähän käytäntöön? Voit auttaa itseäsi virittämään tämän lahjan ja käytännön, jos et ryntää panemaan käsiäsi jonkun päälle, vaan viivyt ensin tullaksesi Hänen Henkensä johdattamaksi, SITTEN pane kätesi hänen päälleen taivaallista lopputulosta varten.
Miksi parantuminen?
Mk. 16: 16-20:ssa Herra sanoo: "Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Tai kuten luen sen: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat minun nimeeni… he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Olen havainnut tuloksia tulevan niiden kohdalla, jotka uskovat Hänen nimeensä, eivät niiden, jotka yksinkertaisesti uskovat Häneen.
Sana 'merkit' on kreikassa 'merkit'. Merkki annetaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan jotakin kommunikoitua. Toisin sanoen merkkiä parantumisesta kätten päälle panemisen kautta ei ole annettu meille omaksi hyvinvoinniksemme, ei siunaamaan meitä, vaan sen sijaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan se, mitä opetamme Herrasta.
Olen usein havainnut, että merkki vetoaa mieleen, ihme mielikuvitukseen. Tämä parantumisen merkki, kun me panemme kätemme jonkun päälle, annetaan ensiksi vahvistukseksi kaikesta siitä minkä me tiedämme ja uskomme Jeesuksesta. Lisäisin sen, että avainosa parantumiselle kätten päälle panemisen kautta voidaan nähdä Apt 3: 1-8 :ssa, kuin Pietari veti ramman miehen seisomaan ja käski tätä kävelemään. Hän selitti myöhemmin 3:16:ssa, että mies parantui 'uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä'.
Kätten päälle paneminen ilman uskoa Jeesuksen nimeen ei hyvin usein tuota yhtään mitään. Kyse ei ole meidän uskostamme kätten päälle panemisen käytäntöön, vaan uskosta Jeesuksen nimen voimaan. Käytä Hänen nimeään säästeliäästi, älä niin sanotusti laimenna voimaa viskaamalla rukoukseen Hänen nimeään parikymmentä kertaa – tämän päivän tarkastelumme yhteydessä: pidättäydy käyttämästä tuota mitä pyhintä nimeä, kunnes sitä tarvitaan siunaamaan jotakuta, tai asettamaan Hänen erilleen Herran käyttöön tai parantamiseen.
Kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Have you ever heard a teaching on this? 4 of 5
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 4/5
Hei kaikki,
Olemme osin käsitelleet uskon perusteita sellaisina, kuin ne on lueteltu Hepr. 6: 1-2:ssa: Parannus kuolleista teoista, uskosta Jumalaan, oppi kasteista, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio.
Kätten päälle paneminen – yleiskatsaus
On kolme Raamatun antamaa syytä tämän perusopetuksen soveltamiseen: siunaus, asettaminen Jumalan työhön ja parantaminen.
Nämä kolme koskevat sitä, että toinen henkilö laskee kätensä toisen henkilön päälle. Vanhassa testamentissa pappi uhrasi syntiuhrin panemalla kätensä uhrieläimen pään päälle ja tunnusti jonkun ihmisen tai kansakunnan synnit. (3. Moos. 1:4; 16:21 jne). Tuo käytäntö on kuva siitä, että Isä hengellisesti pani kätensä Jeesuksen päälle, jotta tämä kantaisi maailman synnin ristille, joten sitä ei tämä tarkastelumme käsittele, sillä se päättyi ristiin. (2. Kor. 5: 16-20, Jes. 53: 10-11)
Siunaus
1.Moos. 27:ssa ikääntynyt Iisak panee käteensä Jaakobin ja Eesaun päälle välittääkseen siunauksen ja syntymäoikeuden. 1. Moos. 48:ssa Jaakob (Israel) laski kätensä Joosefin kahden pojan päälle ja profetoi kummankin ylitse. Mk.10: 14-16:ssa Jeesus pani kätensä pienten lasten päälle ja siunasi heidät. Kreikan sana 'siunata' on 'eulogeo'. Tuosta sanasta saadaan englannin ylistys- tai muistopuhetta tarkoittava sana 'eulogy' ja se tulee sanasta 'logos' joka tarkoittaa 'sana' sekä 'eu' joka tarkoittaa 'hyvin tai hyvä'. Se tarkoittaa hyvien asioiden puhumista jonkun henkilön ylle.
Sen tähden Isän Henki saa usein ihmisen profetoimaan sen henkilön ylitse, jota hän on 'siunaamassa', puhuen hyviä sanoja tämän ylle. Jos tutkisimme tätä kätten päälle panemisen käytäntöä, näkisimme sen olevan erityisen tapahtuman, ei jotakin tavanomaista. Jokaisessa Raamatussa mainitussa tilanteessa sekä henkilö, joka panee kätensä toisen päälle, että siunauksen vastaanottaja tiesivät, että kyse oli erityislaatuisesta tilanteesta.
Kätensä toisen päälle laskevan pitäisi tajuta, että tapahtuu siirto, siunaus hengellisesti, mikä (voi) tapahtua, jos mukana olevat kaksi ottavat mukaan kolmannen – Herran.
Asettaminen erilleen palvelutehtävää varten Herrassa
4.Moos. 8: 10-11:ssa koko Israelin kansakunta astui esiin panemaan kätensä Leevin heimon jäsenten päälle, jotka oli valittu olemaan Jumalan pappeja.
4.Moos. 27: 18-20:ssa Moosekselle annettiin ohjeet panna kätensä seuraajansa Joosuan päälle, joka tulisi johtamaan Israelia Mooseksen kuoleman jälkeen. 5. Moos. 34:9 kertoo meille Joosuan olleen "...täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä..."
Tämä näyttää meille, että kätten päälle panemisen aikana voi tapahtua ikään kuin tallettaminen tai välittäminen/siirtäminen. Siunausosassa edellä keskityin siihen, että kädet toisen päälle paneva profetoi. Mutta tässä näemme, että Joosualle itse asiassa välitettiin jotakin Herralta sen kautta, että Mooses pani kätensä hänen päälleen.
Tässä kohdassa haluan pysähtyä ja korostaa jotakin: Mooses pani kätensä Joosuan päälle Herran käskystä. Aivan liian usein me ryntäämme tilanteeseen ja suumme alkaa puhua heti kun kosketamme henkilöä, jonka päälle kätemme laskemme. Olen vuosikymmenten kokemuksesta oppinut hillitsemään itseni, olemaan heti panematta käsiäni jonkun päälle, vaan sen sijaan viipymään rukouksessa ennen kuin lasken käteni hänen päälleen. Teen tämän, jotta saisin Herran mielen, sillä meillä ei ole mitään voimaa itsessämme tai itsestämme, kyse on pelkästään Kristuksesta meissä, kirkkauden toivosta. Joten meidän täytyy odottaa ja saada Hänen mielensä, Hänen johdatuksensa, Hänen sanansa ennen kuin panemme kätemme jonkun päälle.
Uudessa testamentissa näemme viiden miehen ryhmän useista maista* kokoontuneena paastoamaan ja rukoilemaan Apt. 13: 1-4:ssä, kun Herra profetoi yhden tai useamman heistä kautta 'Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." *Barnabas (Kypros), Simeon (Niger), Lukius (Libya), Manaen (Israel), Paavali (Turkki).
Jae kolme sanoo, että sen jälkeen, kun Hän oli heille tuon kertonut, he paastosivat ja rukoilivat vähän vielä, sen jälkeen panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. Huomaa jälleen, että Herra käski heitä tekemään niin. He eivät vain keksineet asiaa, he seurasivat ohjeita.
1.Tim. 4:14:ssa Paavali käskee Timoteusta: "Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten (vanhat miehet, johtajat, vanhemmisto) pannessa kätensä sinun päällesi."
Ja 1. Tim. 5:22:ssa Paavali varoittaa olemasta liian kerkeä panemaan käsiä jonkun päälle, ettei lankeasi syntiin. Aiemmin luvussa kolme hän kertoo Timoteukselle, että johtajan tulee olla kokenut sekä luettelee johtajan elämän piirteitä, jotka nähdään kolmessa kategoriassa: vakaa elämässä, vakaa kristillisen luonteen puolesta, vakaa perhesuhteissa. (Jotkut johtajat olivat naimattomia, joten tämä kehotus liittyy laajempaan jumalisuuden maineen omaamiseen. Paavali esimerkiksi oli naimaton, kuitenkin varmasti johtaja.)
Parantaminen
Tätä kätten päälle panemisen oppia harjoitetaan niin yleisesti, kuten edellä totesin, että useimmat ovat laimentaneet sen voiman sen tähden, että heillä on vain vähän uskoa Herraan tämän käytännön osalta.
Ollessani teini-ikäinen aivan ensimmäinen Isän minulle parantamisesta opettama asia oli Mk. 1: 40-42:sta, jossa Herra kosketti spitaalista ja 'pitaali lähti hänestä'. Hän opasti minua kosketuksen voimasta, siitä kuinka hengessäni oleva voima virtaisi ihmisen kehoon ja toteuttaisi Herran tahdon. (Joskus se olisi parantuminen, joskus se on jotakin syvempää kuten heidän käsittelemisensä sen suhteen, miksi he ovat tuossa tilassa alun alkaenkin.)
Pääsyy välttää klassista auditoriotyyppistä rukousjonoa on se, että ennen kuin panen käteni jonkun päälle, pysähdyn nähdäkseni, mitä Isä haluaa tehdä. Se vie aikaa. Ja hyvin usein, kun panen käteni jonkun pään päälle, hän rukoilee kielillä tai omalla kielellään tai hän haluaa kertoa minulle kaiken tilanteestaan, mikä itse asiassa estää häntä vastaanottamasta siinä hetkessä.
Olen havainnut Herran olevan herrasmies ja niin kauan kuin tuo ihminen puhuu, Hän ei puhu. Käsken ihmisiä lopettamaan rukoilemisen, lopettamaan minulle selittämisen siitä, mitä on meneillään ja vain vaihtamaan vaihteen 'vapaalle' ja olemaan hiljaa... vasta silloin voin aistia voitelun lähtevän käsistäni ja virtaavan hänen päänsä päälle ja hänen kehoonsa tai sieluunsa. Juuri sillä hetkellä hän saa sen, minkä Hän haluaa antaa. Joskus kyse on parantumisesta, joskus armosta johonkin muuhun, joskus se on jotakin henkilökohtaista, jonka Hän kätkee minulta, sillä se on vain tuo ihmisen ja Herran välinen asia.
Mk. 5:23:ssa Jairus tunnisti, kuinka erityistä kätten päälle paneminen on, sanoen Jeesukselle sairaasta tyttärestään: " …tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon..."
Miksi olemme menettäneet luottamuksemme tähän opetukseen, tähän käytäntöön? Voit auttaa itseäsi virittämään tämän lahjan ja käytännön, jos et ryntää panemaan käsiäsi jonkun päälle, vaan viivyt ensin tullaksesi Hänen Henkensä johdattamaksi, SITTEN pane kätesi hänen päälleen taivaallista lopputulosta varten.
Miksi parantuminen?
Mk. 16: 16-20:ssa Herra sanoo: "Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Tai kuten luen sen: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat minun nimeeni… he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Olen havainnut tuloksia tulevan niiden kohdalla, jotka uskovat Hänen nimeensä, eivät niiden, jotka yksinkertaisesti uskovat Häneen.
Sana 'merkit' on kreikassa 'merkit'. Merkki annetaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan jotakin kommunikoitua. Toisin sanoen merkkiä parantumisesta kätten päälle panemisen kautta ei ole annettu meille omaksi hyvinvoinniksemme, ei siunaamaan meitä, vaan sen sijaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan se, mitä opetamme Herrasta.
Olen usein havainnut, että merkki vetoaa mieleen, ihme mielikuvitukseen. Tämä parantumisen merkki, kun me panemme kätemme jonkun päälle, annetaan ensiksi vahvistukseksi kaikesta siitä minkä me tiedämme ja uskomme Jeesuksesta. Lisäisin sen, että avainosa parantumiselle kätten päälle panemisen kautta voidaan nähdä Apt 3: 1-8 :ssa, kuin Pietari veti ramman miehen seisomaan ja käski tätä kävelemään. Hän selitti myöhemmin 3:16:ssa, että mies parantui 'uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä'.
Kätten päälle paneminen ilman uskoa Jeesuksen nimeen ei hyvin usein tuota yhtään mitään. Kyse ei ole meidän uskostamme kätten päälle panemisen käytäntöön, vaan uskosta Jeesuksen nimen voimaan. Käytä Hänen nimeään säästeliäästi, älä niin sanotusti laimenna voimaa viskaamalla rukoukseen Hänen nimeään parikymmentä kertaa – tämän päivän tarkastelumme yhteydessä: pidättäydy käyttämästä tuota mitä pyhintä nimeä, kunnes sitä tarvitaan siunaamaan jotakuta, tai asettamaan Hänen erilleen Herran käyttöön tai parantamiseen.
Kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 4/5
Hei kaikki,
Olemme osin käsitelleet uskon perusteita sellaisina, kuin ne on lueteltu Hepr. 6: 1-2:ssa: Parannus kuolleista teoista, uskosta Jumalaan, oppi kasteista, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio.
Kätten päälle paneminen – yleiskatsaus
On kolme Raamatun antamaa syytä tämän perusopetuksen soveltamiseen: siunaus, asettaminen Jumalan työhön ja parantaminen.
Nämä kolme koskevat sitä, että toinen henkilö laskee kätensä toisen henkilön päälle. Vanhassa testamentissa pappi uhrasi syntiuhrin panemalla kätensä uhrieläimen pään päälle ja tunnusti jonkun ihmisen tai kansakunnan synnit. (3. Moos. 1:4; 16:21 jne). Tuo käytäntö on kuva siitä, että Isä hengellisesti pani kätensä Jeesuksen päälle, jotta tämä kantaisi maailman synnin ristille, joten sitä ei tämä tarkastelumme käsittele, sillä se päättyi ristiin. (2. Kor. 5: 16-20, Jes. 53: 10-11)
Siunaus
1.Moos. 27:ssa ikääntynyt Iisak panee käteensä Jaakobin ja Eesaun päälle välittääkseen siunauksen ja syntymäoikeuden. 1. Moos. 48:ssa Jaakob (Israel) laski kätensä Joosefin kahden pojan päälle ja profetoi kummankin ylitse. Mk.10: 14-16:ssa Jeesus pani kätensä pienten lasten päälle ja siunasi heidät. Kreikan sana 'siunata' on 'eulogeo'. Tuosta sanasta saadaan englannin ylistys- tai muistopuhetta tarkoittava sana 'eulogy' ja se tulee sanasta 'logos' joka tarkoittaa 'sana' sekä 'eu' joka tarkoittaa 'hyvin tai hyvä'. Se tarkoittaa hyvien asioiden puhumista jonkun henkilön ylle.
Sen tähden Isän Henki saa usein ihmisen profetoimaan sen henkilön ylitse, jota hän on 'siunaamassa', puhuen hyviä sanoja tämän ylle. Jos tutkisimme tätä kätten päälle panemisen käytäntöä, näkisimme sen olevan erityisen tapahtuman, ei jotakin tavanomaista. Jokaisessa Raamatussa mainitussa tilanteessa sekä henkilö, joka panee kätensä toisen päälle, että siunauksen vastaanottaja tiesivät, että kyse oli erityislaatuisesta tilanteesta.
Kätensä toisen päälle laskevan pitäisi tajuta, että tapahtuu siirto, siunaus hengellisesti, mikä (voi) tapahtua, jos mukana olevat kaksi ottavat mukaan kolmannen – Herran.
Asettaminen erilleen palvelutehtävää varten Herrassa
4.Moos. 8: 10-11:ssa koko Israelin kansakunta astui esiin panemaan kätensä Leevin heimon jäsenten päälle, jotka oli valittu olemaan Jumalan pappeja.
4.Moos. 27: 18-20:ssa Moosekselle annettiin ohjeet panna kätensä seuraajansa Joosuan päälle, joka tulisi johtamaan Israelia Mooseksen kuoleman jälkeen. 5. Moos. 34:9 kertoo meille Joosuan olleen "...täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä..."
Tämä näyttää meille, että kätten päälle panemisen aikana voi tapahtua ikään kuin tallettaminen tai välittäminen/siirtäminen. Siunausosassa edellä keskityin siihen, että kädet toisen päälle paneva profetoi. Mutta tässä näemme, että Joosualle itse asiassa välitettiin jotakin Herralta sen kautta, että Mooses pani kätensä hänen päälleen.
Tässä kohdassa haluan pysähtyä ja korostaa jotakin: Mooses pani kätensä Joosuan päälle Herran käskystä. Aivan liian usein me ryntäämme tilanteeseen ja suumme alkaa puhua heti kun kosketamme henkilöä, jonka päälle kätemme laskemme. Olen vuosikymmenten kokemuksesta oppinut hillitsemään itseni, olemaan heti panematta käsiäni jonkun päälle, vaan sen sijaan viipymään rukouksessa ennen kuin lasken käteni hänen päälleen. Teen tämän, jotta saisin Herran mielen, sillä meillä ei ole mitään voimaa itsessämme tai itsestämme, kyse on pelkästään Kristuksesta meissä, kirkkauden toivosta. Joten meidän täytyy odottaa ja saada Hänen mielensä, Hänen johdatuksensa, Hänen sanansa ennen kuin panemme kätemme jonkun päälle.
Uudessa testamentissa näemme viiden miehen ryhmän useista maista* kokoontuneena paastoamaan ja rukoilemaan Apt. 13: 1-4:ssä, kun Herra profetoi yhden tai useamman heistä kautta 'Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." *Barnabas (Kypros), Simeon (Niger), Lukius (Libya), Manaen (Israel), Paavali (Turkki).
Jae kolme sanoo, että sen jälkeen, kun Hän oli heille tuon kertonut, he paastosivat ja rukoilivat vähän vielä, sen jälkeen panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. Huomaa jälleen, että Herra käski heitä tekemään niin. He eivät vain keksineet asiaa, he seurasivat ohjeita.
1.Tim. 4:14:ssa Paavali käskee Timoteusta: "Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten (vanhat miehet, johtajat, vanhemmisto) pannessa kätensä sinun päällesi."
Ja 1. Tim. 5:22:ssa Paavali varoittaa olemasta liian kerkeä panemaan käsiä jonkun päälle, ettei lankeasi syntiin. Aiemmin luvussa kolme hän kertoo Timoteukselle, että johtajan tulee olla kokenut sekä luettelee johtajan elämän piirteitä, jotka nähdään kolmessa kategoriassa: vakaa elämässä, vakaa kristillisen luonteen puolesta, vakaa perhesuhteissa. (Jotkut johtajat olivat naimattomia, joten tämä kehotus liittyy laajempaan jumalisuuden maineen omaamiseen. Paavali esimerkiksi oli naimaton, kuitenkin varmasti johtaja.)
Parantaminen
Tätä kätten päälle panemisen oppia harjoitetaan niin yleisesti, kuten edellä totesin, että useimmat ovat laimentaneet sen voiman sen tähden, että heillä on vain vähän uskoa Herraan tämän käytännön osalta.
Ollessani teini-ikäinen aivan ensimmäinen Isän minulle parantamisesta opettama asia oli Mk. 1: 40-42:sta, jossa Herra kosketti spitaalista ja 'pitaali lähti hänestä'. Hän opasti minua kosketuksen voimasta, siitä kuinka hengessäni oleva voima virtaisi ihmisen kehoon ja toteuttaisi Herran tahdon. (Joskus se olisi parantuminen, joskus se on jotakin syvempää kuten heidän käsittelemisensä sen suhteen, miksi he ovat tuossa tilassa alun alkaenkin.)
Pääsyy välttää klassista auditoriotyyppistä rukousjonoa on se, että ennen kuin panen käteni jonkun päälle, pysähdyn nähdäkseni, mitä Isä haluaa tehdä. Se vie aikaa. Ja hyvin usein, kun panen käteni jonkun pään päälle, hän rukoilee kielillä tai omalla kielellään tai hän haluaa kertoa minulle kaiken tilanteestaan, mikä itse asiassa estää häntä vastaanottamasta siinä hetkessä.
Olen havainnut Herran olevan herrasmies ja niin kauan kuin tuo ihminen puhuu, Hän ei puhu. Käsken ihmisiä lopettamaan rukoilemisen, lopettamaan minulle selittämisen siitä, mitä on meneillään ja vain vaihtamaan vaihteen 'vapaalle' ja olemaan hiljaa... vasta silloin voin aistia voitelun lähtevän käsistäni ja virtaavan hänen päänsä päälle ja hänen kehoonsa tai sieluunsa. Juuri sillä hetkellä hän saa sen, minkä Hän haluaa antaa. Joskus kyse on parantumisesta, joskus armosta johonkin muuhun, joskus se on jotakin henkilökohtaista, jonka Hän kätkee minulta, sillä se on vain tuo ihmisen ja Herran välinen asia.
Mk. 5:23:ssa Jairus tunnisti, kuinka erityistä kätten päälle paneminen on, sanoen Jeesukselle sairaasta tyttärestään: " …tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon..."
Miksi olemme menettäneet luottamuksemme tähän opetukseen, tähän käytäntöön? Voit auttaa itseäsi virittämään tämän lahjan ja käytännön, jos et ryntää panemaan käsiäsi jonkun päälle, vaan viivyt ensin tullaksesi Hänen Henkensä johdattamaksi, SITTEN pane kätesi hänen päälleen taivaallista lopputulosta varten.
Miksi parantuminen?
Mk. 16: 16-20:ssa Herra sanoo: "Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Tai kuten luen sen: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat minun nimeeni… he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Olen havainnut tuloksia tulevan niiden kohdalla, jotka uskovat Hänen nimeensä, eivät niiden, jotka yksinkertaisesti uskovat Häneen.
Sana 'merkit' on kreikassa 'merkit'. Merkki annetaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan jotakin kommunikoitua. Toisin sanoen merkkiä parantumisesta kätten päälle panemisen kautta ei ole annettu meille omaksi hyvinvoinniksemme, ei siunaamaan meitä, vaan sen sijaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan se, mitä opetamme Herrasta.
Olen usein havainnut, että merkki vetoaa mieleen, ihme mielikuvitukseen. Tämä parantumisen merkki, kun me panemme kätemme jonkun päälle, annetaan ensiksi vahvistukseksi kaikesta siitä minkä me tiedämme ja uskomme Jeesuksesta. Lisäisin sen, että avainosa parantumiselle kätten päälle panemisen kautta voidaan nähdä Apt 3: 1-8 :ssa, kuin Pietari veti ramman miehen seisomaan ja käski tätä kävelemään. Hän selitti myöhemmin 3:16:ssa, että mies parantui 'uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä'.
Kätten päälle paneminen ilman uskoa Jeesuksen nimeen ei hyvin usein tuota yhtään mitään. Kyse ei ole meidän uskostamme kätten päälle panemisen käytäntöön, vaan uskosta Jeesuksen nimen voimaan. Käytä Hänen nimeään säästeliäästi, älä niin sanotusti laimenna voimaa viskaamalla rukoukseen Hänen nimeään parikymmentä kertaa – tämän päivän tarkastelumme yhteydessä: pidättäydy käyttämästä tuota mitä pyhintä nimeä, kunnes sitä tarvitaan siunaamaan jotakuta, tai asettamaan Hänen erilleen Herran käyttöön tai parantamiseen.
Kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Have you ever heard a teaching on this? 4 of 5
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 4/5
Hei kaikki,
Olemme osin käsitelleet uskon perusteita sellaisina, kuin ne on lueteltu Hepr. 6: 1-2:ssa: Parannus kuolleista teoista, uskosta Jumalaan, oppi kasteista, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio.
Kätten päälle paneminen – yleiskatsaus
On kolme Raamatun antamaa syytä tämän perusopetuksen soveltamiseen: siunaus, asettaminen Jumalan työhön ja parantaminen.
Nämä kolme koskevat sitä, että toinen henkilö laskee kätensä toisen henkilön päälle. Vanhassa testamentissa pappi uhrasi syntiuhrin panemalla kätensä uhrieläimen pään päälle ja tunnusti jonkun ihmisen tai kansakunnan synnit. (3. Moos. 1:4; 16:21 jne). Tuo käytäntö on kuva siitä, että Isä hengellisesti pani kätensä Jeesuksen päälle, jotta tämä kantaisi maailman synnin ristille, joten sitä ei tämä tarkastelumme käsittele, sillä se päättyi ristiin. (2. Kor. 5: 16-20, Jes. 53: 10-11)
Siunaus
1.Moos. 27:ssa ikääntynyt Iisak panee käteensä Jaakobin ja Eesaun päälle välittääkseen siunauksen ja syntymäoikeuden. 1. Moos. 48:ssa Jaakob (Israel) laski kätensä Joosefin kahden pojan päälle ja profetoi kummankin ylitse. Mk.10: 14-16:ssa Jeesus pani kätensä pienten lasten päälle ja siunasi heidät. Kreikan sana 'siunata' on 'eulogeo'. Tuosta sanasta saadaan englannin ylistys- tai muistopuhetta tarkoittava sana 'eulogy' ja se tulee sanasta 'logos' joka tarkoittaa 'sana' sekä 'eu' joka tarkoittaa 'hyvin tai hyvä'. Se tarkoittaa hyvien asioiden puhumista jonkun henkilön ylle.
Sen tähden Isän Henki saa usein ihmisen profetoimaan sen henkilön ylitse, jota hän on 'siunaamassa', puhuen hyviä sanoja tämän ylle. Jos tutkisimme tätä kätten päälle panemisen käytäntöä, näkisimme sen olevan erityisen tapahtuman, ei jotakin tavanomaista. Jokaisessa Raamatussa mainitussa tilanteessa sekä henkilö, joka panee kätensä toisen päälle, että siunauksen vastaanottaja tiesivät, että kyse oli erityislaatuisesta tilanteesta.
Kätensä toisen päälle laskevan pitäisi tajuta, että tapahtuu siirto, siunaus hengellisesti, mikä (voi) tapahtua, jos mukana olevat kaksi ottavat mukaan kolmannen – Herran.
Asettaminen erilleen palvelutehtävää varten Herrassa
4.Moos. 8: 10-11:ssa koko Israelin kansakunta astui esiin panemaan kätensä Leevin heimon jäsenten päälle, jotka oli valittu olemaan Jumalan pappeja.
4.Moos. 27: 18-20:ssa Moosekselle annettiin ohjeet panna kätensä seuraajansa Joosuan päälle, joka tulisi johtamaan Israelia Mooseksen kuoleman jälkeen. 5. Moos. 34:9 kertoo meille Joosuan olleen "...täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä..."
Tämä näyttää meille, että kätten päälle panemisen aikana voi tapahtua ikään kuin tallettaminen tai välittäminen/siirtäminen. Siunausosassa edellä keskityin siihen, että kädet toisen päälle paneva profetoi. Mutta tässä näemme, että Joosualle itse asiassa välitettiin jotakin Herralta sen kautta, että Mooses pani kätensä hänen päälleen.
Tässä kohdassa haluan pysähtyä ja korostaa jotakin: Mooses pani kätensä Joosuan päälle Herran käskystä. Aivan liian usein me ryntäämme tilanteeseen ja suumme alkaa puhua heti kun kosketamme henkilöä, jonka päälle kätemme laskemme. Olen vuosikymmenten kokemuksesta oppinut hillitsemään itseni, olemaan heti panematta käsiäni jonkun päälle, vaan sen sijaan viipymään rukouksessa ennen kuin lasken käteni hänen päälleen. Teen tämän, jotta saisin Herran mielen, sillä meillä ei ole mitään voimaa itsessämme tai itsestämme, kyse on pelkästään Kristuksesta meissä, kirkkauden toivosta. Joten meidän täytyy odottaa ja saada Hänen mielensä, Hänen johdatuksensa, Hänen sanansa ennen kuin panemme kätemme jonkun päälle.
Uudessa testamentissa näemme viiden miehen ryhmän useista maista* kokoontuneena paastoamaan ja rukoilemaan Apt. 13: 1-4:ssä, kun Herra profetoi yhden tai useamman heistä kautta 'Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." *Barnabas (Kypros), Simeon (Niger), Lukius (Libya), Manaen (Israel), Paavali (Turkki).
Jae kolme sanoo, että sen jälkeen, kun Hän oli heille tuon kertonut, he paastosivat ja rukoilivat vähän vielä, sen jälkeen panivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan. Huomaa jälleen, että Herra käski heitä tekemään niin. He eivät vain keksineet asiaa, he seurasivat ohjeita.
1.Tim. 4:14:ssa Paavali käskee Timoteusta: "Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten (vanhat miehet, johtajat, vanhemmisto) pannessa kätensä sinun päällesi."
Ja 1. Tim. 5:22:ssa Paavali varoittaa olemasta liian kerkeä panemaan käsiä jonkun päälle, ettei lankeasi syntiin. Aiemmin luvussa kolme hän kertoo Timoteukselle, että johtajan tulee olla kokenut sekä luettelee johtajan elämän piirteitä, jotka nähdään kolmessa kategoriassa: vakaa elämässä, vakaa kristillisen luonteen puolesta, vakaa perhesuhteissa. (Jotkut johtajat olivat naimattomia, joten tämä kehotus liittyy laajempaan jumalisuuden maineen omaamiseen. Paavali esimerkiksi oli naimaton, kuitenkin varmasti johtaja.)
Parantaminen
Tätä kätten päälle panemisen oppia harjoitetaan niin yleisesti, kuten edellä totesin, että useimmat ovat laimentaneet sen voiman sen tähden, että heillä on vain vähän uskoa Herraan tämän käytännön osalta.
Ollessani teini-ikäinen aivan ensimmäinen Isän minulle parantamisesta opettama asia oli Mk. 1: 40-42:sta, jossa Herra kosketti spitaalista ja 'pitaali lähti hänestä'. Hän opasti minua kosketuksen voimasta, siitä kuinka hengessäni oleva voima virtaisi ihmisen kehoon ja toteuttaisi Herran tahdon. (Joskus se olisi parantuminen, joskus se on jotakin syvempää kuten heidän käsittelemisensä sen suhteen, miksi he ovat tuossa tilassa alun alkaenkin.)
Pääsyy välttää klassista auditoriotyyppistä rukousjonoa on se, että ennen kuin panen käteni jonkun päälle, pysähdyn nähdäkseni, mitä Isä haluaa tehdä. Se vie aikaa. Ja hyvin usein, kun panen käteni jonkun pään päälle, hän rukoilee kielillä tai omalla kielellään tai hän haluaa kertoa minulle kaiken tilanteestaan, mikä itse asiassa estää häntä vastaanottamasta siinä hetkessä.
Olen havainnut Herran olevan herrasmies ja niin kauan kuin tuo ihminen puhuu, Hän ei puhu. Käsken ihmisiä lopettamaan rukoilemisen, lopettamaan minulle selittämisen siitä, mitä on meneillään ja vain vaihtamaan vaihteen 'vapaalle' ja olemaan hiljaa... vasta silloin voin aistia voitelun lähtevän käsistäni ja virtaavan hänen päänsä päälle ja hänen kehoonsa tai sieluunsa. Juuri sillä hetkellä hän saa sen, minkä Hän haluaa antaa. Joskus kyse on parantumisesta, joskus armosta johonkin muuhun, joskus se on jotakin henkilökohtaista, jonka Hän kätkee minulta, sillä se on vain tuo ihmisen ja Herran välinen asia.
Mk. 5:23:ssa Jairus tunnisti, kuinka erityistä kätten päälle paneminen on, sanoen Jeesukselle sairaasta tyttärestään: " …tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon..."
Miksi olemme menettäneet luottamuksemme tähän opetukseen, tähän käytäntöön? Voit auttaa itseäsi virittämään tämän lahjan ja käytännön, jos et ryntää panemaan käsiäsi jonkun päälle, vaan viivyt ensin tullaksesi Hänen Henkensä johdattamaksi, SITTEN pane kätesi hänen päälleen taivaallista lopputulosta varten.
Miksi parantuminen?
Mk. 16: 16-20:ssa Herra sanoo: "Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Tai kuten luen sen: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat minun nimeeni… he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Olen havainnut tuloksia tulevan niiden kohdalla, jotka uskovat Hänen nimeensä, eivät niiden, jotka yksinkertaisesti uskovat Häneen.
Sana 'merkit' on kreikassa 'merkit'. Merkki annetaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan jotakin kommunikoitua. Toisin sanoen merkkiä parantumisesta kätten päälle panemisen kautta ei ole annettu meille omaksi hyvinvoinniksemme, ei siunaamaan meitä, vaan sen sijaan varmistamaan, osoittamaan todeksi tai vahvistamaan se, mitä opetamme Herrasta.
Olen usein havainnut, että merkki vetoaa mieleen, ihme mielikuvitukseen. Tämä parantumisen merkki, kun me panemme kätemme jonkun päälle, annetaan ensiksi vahvistukseksi kaikesta siitä minkä me tiedämme ja uskomme Jeesuksesta. Lisäisin sen, että avainosa parantumiselle kätten päälle panemisen kautta voidaan nähdä Apt 3: 1-8 :ssa, kuin Pietari veti ramman miehen seisomaan ja käski tätä kävelemään. Hän selitti myöhemmin 3:16:ssa, että mies parantui 'uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä'.
Kätten päälle paneminen ilman uskoa Jeesuksen nimeen ei hyvin usein tuota yhtään mitään. Kyse ei ole meidän uskostamme kätten päälle panemisen käytäntöön, vaan uskosta Jeesuksen nimen voimaan. Käytä Hänen nimeään säästeliäästi, älä niin sanotusti laimenna voimaa viskaamalla rukoukseen Hänen nimeään parikymmentä kertaa – tämän päivän tarkastelumme yhteydessä: pidättäydy käyttämästä tuota mitä pyhintä nimeä, kunnes sitä tarvitaan siunaamaan jotakuta, tai asettamaan Hänen erilleen Herran käyttöön tai parantamiseen.
Kuolleiden ylösnousemus ja ikuinen tuomio ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed