Have you ever heard a teaching on this? 2 of 4
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 2/4
Hei kaikki,
Useimmat kristityt eivät ole koskaan kuulleet, että parannus kuolleista teoista on Kristuksen perusteissa ensimmäisenä. Kuolleita tekoja on synti tietysti, mutta erityisesti se on parannusta omista kaavoistamme, joiden avulla kuvittelemme, että meidän tulee lähestyä Jumalaa ja vastaanottaa Häneltä.
Perustuivatpa 'kuolleet teot' ateismiin, joka on oman itsensä palvomista, tai olemiseen 'hyvä ihminen', tai johonkin muodollisempaan kuten juutalaisiin tai kristillisiin tai muiden uskontojen ihmistekoisiin kaavoihin, vaaditaan parannusta siitä.
Parannus kuolleista teoista, usko Jumalaan, kasteet ...
Nämä perustavaa laatua olevat Kristuksen opetukset ovat etenevä sarja, kuten voimme selvästi nähdä: parannus kuolleista teoista, usko Jumalaan, kasteet, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus, ikuinen tuomio.
Se tarkoittaa, että kristityn odotetaan osoittavan edistymistä kohti kypsyyttä uskovana ja ihmisenä. Parannuksen teon jälkeen tulee "usko Jumalaan", joka on kiinnostava ilmaus kreikaksi.
Toiset käännökset englanniksi sanovat yksinkertaisesti 'usko Jumalaan', ja Youngin sananmukainen käännös englanniksi sanoo 'usko Jumalan (yllä, ylle, päälle tms.)'. Syy eroavaisuuteen on pikku sana 'epi', joka voidaan kääntää suomeksi prepo- tai postpositiolla tai sijapäätteellä 'kohti' tai '-an, -ssa' tai 'yllä, ylle, päälle'. Sana 'epi' kuvaa sitä, mitä tapahtuu jonkin kanssa olevan kontaktin jälkeen, siis sen jälkeen, kun Jumala on käsitellyt sydäntämme, meillä on 'usko Jumalaan'. Usko on se, mikä tapahtuu sen jälkeen, kun on ollut tekemisissä Jumalan kanssa.
Tuo 'ep' kuten sanan tutkiminen paljastaa, "ilmaisee liikettä, jossa on lepo liikettä seuraamassa". Se tarkoittaa "levätä jonkun/jonkin päällä/yllä/jossakin" (Thayer). Kirjaimellinen tarkoitus on lepo ennen sisään hengitystä. Se on tuo tauko, tuo lepo ennen sisään hengähtämistä. Kun 'epi' on sijoitettuna sanan usko eteen, se kertoo meille, että usko Jumalaan on levon teko, vastaus siihen, että on ollut kontaktissa Kaikkivaltiaan kanssa. Se on omien neuvojen loppumista henkilökohtaisen ilmestyksen Jumalalta saamisen kautta. Kaikki tuo on mukana ilmauksessa 'usko Jumalaan'.
Sen tähden 'Parannus kuolleista teoista ja usko Jumalaan (lepääminen Hänessä)' ovat hyvin lähellä yhtä (ja samaa) tekoa – olipa sitten kyse Johannes Kastajasta, joka pyytää ihmisiä tekemään parannuksen ja tulemaan Jumalan luo tai modernista versiosta 'rukoile tämä rukous ja usko' – parannus kuolleista teoista ja usko ovat erottamattomasti kytköksissä. Usko Jumalaan perustuu siihen, että ihmisellä on henkilökohtainen ilmestys Jumalasta ja hänen omat neuvonsa ovat lopussa.
Sen tähden: Usko on lepoa
Olen useasti sanonut, että usko tuntuu rauhalta, se tuntuu levolta. Näin on siksi, että usko Jumalaan perustuu henkilökohtaiseen ilmestykseen Hänestä. Ponnistelumme Jumalaan vaikutuksen tekemiseksi tai Hänen saamisekseen liikkumaan tai Hänen tavoittamisekseen päättyvät uskomalla Häneen.
Jos jokainen eläisi kuten Raamattu tätä opettaa, kristikunnassa ei olisi mitään kaavoja. Ei mitään kirjoja siitä, kuinka rukoilla jokin tietty rukous, jotta saa halutun lopputuloksen, ei seminaareja siitä, kuinka tehdä näin ja Jumala tulee tekemään noin. Kukaan ei yrittäisi saada Jumalaa liikkumaan tai tehdä vaikutusta Häneen omilla ponnistuksillaan, ihmiset vain vaeltaisivat Hänen kanssaan ja siitä läheisyydestä käsin saisivat ilmestystä tilanteeseensa.
Mitä Hän voisi tehdä enemmän? Sen tähden me lepäämme uskossa
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8: 32
Meillä on Jeesus, Isän ainoa Poika, joka on koko maailmankaikkeuden yläpuolella: Kun Hänet on annettu, mitä muuta jää jäljelle? Sen tähden meidän ainoa vastauksemme on antaa itsemme, sillä mikään maallinen ponnistelu meidän taholtamme ei voisi koskaan tulla edes lähelle sitä, että Isä taivaasta antoi meille Jeesuksen. Mitä voimme antaa Hänelle vastapalveluksena kuin vain sielumme?
Lepää siinä. Lopeta väittely siitä, miksei Hän voi rakastaa sinua tai pelastaa sinua tai miksi olet niin loukannut Häntä, että Hän potkaisee sinut pois perheestään. Lopeta. On liian myöhäistä, Hän jo antoi sinulle Jeesuksen. Ei ole mitään korkeampaa mitä Hän voi sinun hyväksesi tehdä. Aivan, niin ylivoimasta armo on. Usko on meidän vastauksemme tuohon armoon.
Joka on päässyt Hänen lepoonsa...
Hepr. luku neljä alkaa tällä omien neuvojensa loppuun tulemisella ja (lepäämisellä) uskossa Jumalaan. Kirjoittajaa huomauttaa jakeissa 10-11:
"Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan (ponnistelustaan). Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon..."
Usko on lepoa ja tuo lepo tulee, koska tunnemme Hänet. Kun sinulla on usko Häneen, se johtuu siitä, että olet tullut omien ponnistelujesi päähän. Annat periksi. Luovutat jutun Hänelle. Oletko koskaan huomannut, että kun luovutat kontrollin, Hänen rauhansa tulee yllesi? Olet lakannut omista teoistasi ja lepäät – se on uskoa. Opi vaeltamaan siinä 24/7. Joka kerran, kun alat tehdä jotakin, joka on Hänen kanssaan vaeltamisen ulkopuolella, lopeta. Arvioi, perustuuko se mitä haluat tehdä Hänen tuntemiseensa ja Hänen kanssaan vaeltamiseen, vai omaan ajatukseesi tehdä jotakin. Jos se mitä teet, ei ole syntynyt läheisyydestä Hänen kanssaan, lopeta. Lakkaa omista teoistasi ja pääse Hänen lepoonsa.
Loppu Heprealaiskirjeen neljännestä luvusta selittää, miksi voimme lakata omista teoistamme. Je 12 kertoo meille, että Jumalan Sana on elävä ja terävä ja tunkee läpi erottaen sielumme ja henkemme. Valitettavasti monia kristittyjä on opetettu väärin, että tämä tarkoittaa kirjoitetun Raamatun olevan se Sana, josta kirjoittaja puhuu. Se on väärin.
Jakeet 13-16 kertovat meille, että hän puhuu Persoonasta, joka on Jumalan Sana, sillä hän jatkaa: "eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Kyse ei ole kirjoitetusta Raamatun tekstistä, joka on se Sana, joka kaiken tietää, vaan siitä Persoonasta joka ON se Sana, josta kirjoitettu Sana lähtee, ja joka tietää kaiken. Sen tähden voit levätä, sillä sinun rauhasi ei ole missään painetussa tekstissä, vaan Herrassa Itsessään.
SEN tähden meidän 'uskomme Jumalaan' on Hänessä lepäämistä, tuo tauko, kun kaikki asiat ovat rauhassa. Sillä Hän näkee syvimmät ajatuksemme ja motiivimme, arvioi niitä, samastuu meidän inhimillisiin heikkouksiimme ja rakastaa meitä kuitenkin, koska on mennyt taivaaseen tullen Isän eteen meidän puolestamme. Ihmeellistä armoa.
Ensin viikolla kasteet ja kätten päälle paneminen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn/LL
Oletko koskaan kuullut opetusta tästä? osa 2/4
Hei kaikki,
Useimmat kristityt eivät ole koskaan kuulleet, että parannus kuolleista teoista on Kristuksen perusteissa ensimmäisenä. Kuolleita tekoja on synti tietysti, mutta erityisesti se on parannusta omista kaavoistamme, joiden avulla kuvittelemme, että meidän tulee lähestyä Jumalaa ja vastaanottaa Häneltä.
Perustuivatpa 'kuolleet teot' ateismiin, joka on oman itsensä palvomista, tai olemiseen 'hyvä ihminen', tai johonkin muodollisempaan kuten juutalaisiin tai kristillisiin tai muiden uskontojen ihmistekoisiin kaavoihin, vaaditaan parannusta siitä.
Parannus kuolleista teoista, usko Jumalaan, kasteet ...
Nämä perustavaa laatua olevat Kristuksen opetukset ovat etenevä sarja, kuten voimme selvästi nähdä: parannus kuolleista teoista, usko Jumalaan, kasteet, kätten päälle paneminen, kuolleiden ylösnousemus, ikuinen tuomio.
Se tarkoittaa, että kristityn odotetaan osoittavan edistymistä kohti kypsyyttä uskovana ja ihmisenä. Parannuksen teon jälkeen tulee "usko Jumalaan", joka on kiinnostava ilmaus kreikaksi.
Toiset käännökset englanniksi sanovat yksinkertaisesti 'usko Jumalaan', ja Youngin sananmukainen käännös englanniksi sanoo 'usko Jumalan (yllä, ylle, päälle tms.)'. Syy eroavaisuuteen on pikku sana 'epi', joka voidaan kääntää suomeksi prepo- tai postpositiolla tai sijapäätteellä 'kohti' tai '-an, -ssa' tai 'yllä, ylle, päälle'. Sana 'epi' kuvaa sitä, mitä tapahtuu jonkin kanssa olevan kontaktin jälkeen, siis sen jälkeen, kun Jumala on käsitellyt sydäntämme, meillä on 'usko Jumalaan'. Usko on se, mikä tapahtuu sen jälkeen, kun on ollut tekemisissä Jumalan kanssa.
Tuo 'ep' kuten sanan tutkiminen paljastaa, "ilmaisee liikettä, jossa on lepo liikettä seuraamassa". Se tarkoittaa "levätä jonkun/jonkin päällä/yllä/jossakin" (Thayer). Kirjaimellinen tarkoitus on lepo ennen sisään hengitystä. Se on tuo tauko, tuo lepo ennen sisään hengähtämistä. Kun 'epi' on sijoitettuna sanan usko eteen, se kertoo meille, että usko Jumalaan on levon teko, vastaus siihen, että on ollut kontaktissa Kaikkivaltiaan kanssa. Se on omien neuvojen loppumista henkilökohtaisen ilmestyksen Jumalalta saamisen kautta. Kaikki tuo on mukana ilmauksessa 'usko Jumalaan'.
Sen tähden 'Parannus kuolleista teoista ja usko Jumalaan (lepääminen Hänessä)' ovat hyvin lähellä yhtä (ja samaa) tekoa – olipa sitten kyse Johannes Kastajasta, joka pyytää ihmisiä tekemään parannuksen ja tulemaan Jumalan luo tai modernista versiosta 'rukoile tämä rukous ja usko' – parannus kuolleista teoista ja usko ovat erottamattomasti kytköksissä. Usko Jumalaan perustuu siihen, että ihmisellä on henkilökohtainen ilmestys Jumalasta ja hänen omat neuvonsa ovat lopussa.
Sen tähden: Usko on lepoa
Olen useasti sanonut, että usko tuntuu rauhalta, se tuntuu levolta. Näin on siksi, että usko Jumalaan perustuu henkilökohtaiseen ilmestykseen Hänestä. Ponnistelumme Jumalaan vaikutuksen tekemiseksi tai Hänen saamisekseen liikkumaan tai Hänen tavoittamisekseen päättyvät uskomalla Häneen.
Jos jokainen eläisi kuten Raamattu tätä opettaa, kristikunnassa ei olisi mitään kaavoja. Ei mitään kirjoja siitä, kuinka rukoilla jokin tietty rukous, jotta saa halutun lopputuloksen, ei seminaareja siitä, kuinka tehdä näin ja Jumala tulee tekemään noin. Kukaan ei yrittäisi saada Jumalaa liikkumaan tai tehdä vaikutusta Häneen omilla ponnistuksillaan, ihmiset vain vaeltaisivat Hänen kanssaan ja siitä läheisyydestä käsin saisivat ilmestystä tilanteeseensa.
Mitä Hän voisi tehdä enemmän? Sen tähden me lepäämme uskossa
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8: 32
Meillä on Jeesus, Isän ainoa Poika, joka on koko maailmankaikkeuden yläpuolella: Kun Hänet on annettu, mitä muuta jää jäljelle? Sen tähden meidän ainoa vastauksemme on antaa itsemme, sillä mikään maallinen ponnistelu meidän taholtamme ei voisi koskaan tulla edes lähelle sitä, että Isä taivaasta antoi meille Jeesuksen. Mitä voimme antaa Hänelle vastapalveluksena kuin vain sielumme?
Lepää siinä. Lopeta väittely siitä, miksei Hän voi rakastaa sinua tai pelastaa sinua tai miksi olet niin loukannut Häntä, että Hän potkaisee sinut pois perheestään. Lopeta. On liian myöhäistä, Hän jo antoi sinulle Jeesuksen. Ei ole mitään korkeampaa mitä Hän voi sinun hyväksesi tehdä. Aivan, niin ylivoimasta armo on. Usko on meidän vastauksemme tuohon armoon.
Joka on päässyt Hänen lepoonsa...
Hepr. luku neljä alkaa tällä omien neuvojensa loppuun tulemisella ja (lepäämisellä) uskossa Jumalaan. Kirjoittajaa huomauttaa jakeissa 10-11:
"Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan (ponnistelustaan). Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon..."
Usko on lepoa ja tuo lepo tulee, koska tunnemme Hänet. Kun sinulla on usko Häneen, se johtuu siitä, että olet tullut omien ponnistelujesi päähän. Annat periksi. Luovutat jutun Hänelle. Oletko koskaan huomannut, että kun luovutat kontrollin, Hänen rauhansa tulee yllesi? Olet lakannut omista teoistasi ja lepäät – se on uskoa. Opi vaeltamaan siinä 24/7. Joka kerran, kun alat tehdä jotakin, joka on Hänen kanssaan vaeltamisen ulkopuolella, lopeta. Arvioi, perustuuko se mitä haluat tehdä Hänen tuntemiseensa ja Hänen kanssaan vaeltamiseen, vai omaan ajatukseesi tehdä jotakin. Jos se mitä teet, ei ole syntynyt läheisyydestä Hänen kanssaan, lopeta. Lakkaa omista teoistasi ja pääse Hänen lepoonsa.
Loppu Heprealaiskirjeen neljännestä luvusta selittää, miksi voimme lakata omista teoistamme. Je 12 kertoo meille, että Jumalan Sana on elävä ja terävä ja tunkee läpi erottaen sielumme ja henkemme. Valitettavasti monia kristittyjä on opetettu väärin, että tämä tarkoittaa kirjoitetun Raamatun olevan se Sana, josta kirjoittaja puhuu. Se on väärin.
Jakeet 13-16 kertovat meille, että hän puhuu Persoonasta, joka on Jumalan Sana, sillä hän jatkaa: "eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan."
Kyse ei ole kirjoitetusta Raamatun tekstistä, joka on se Sana, joka kaiken tietää, vaan siitä Persoonasta joka ON se Sana, josta kirjoitettu Sana lähtee, ja joka tietää kaiken. Sen tähden voit levätä, sillä sinun rauhasi ei ole missään painetussa tekstissä, vaan Herrassa Itsessään.
SEN tähden meidän 'uskomme Jumalaan' on Hänessä lepäämistä, tuo tauko, kun kaikki asiat ovat rauhassa. Sillä Hän näkee syvimmät ajatuksemme ja motiivimme, arvioi niitä, samastuu meidän inhimillisiin heikkouksiimme ja rakastaa meitä kuitenkin, koska on mennyt taivaaseen tullen Isän eteen meidän puolestamme. Ihmeellistä armoa.
Ensin viikolla kasteet ja kätten päälle paneminen. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed