Knowing Sacred/Fear God #2, Chris/the Girl
Pyhän tunteminen/Jumalanpelko osa 2, Chris/Tyttö
Hei kaikki,
Chris ja minä olimme Lowe-kaupassa – joka on rautakauppa ja myy työkaluja ja puuta, valaisimia ja kodinkoneita ja muuta – ja tapanamme on, että Chris tarttuu kiinni ostoskärryistämme pyörätuolissa istuessaan ja sitten minä menen kärryjen eteen ja vedän kärryjä ja häntä. Näytämme kolmiosaiselta junalta rullatessamme pitkin hyllyjen välikäytäviä ja tunnetusti saatamme tyhjentää hyllyjä liikkuessamme liian leveälti kulman ympäri ja Chrisin käsivarren pyyhkäistessä tavaroita hyllyltä. (katso kuva)
Tänä nimenomaisena päivänä käännyimme eräässä kulmassa ja näimme vähintään 75-vuotiaat miehen ja naisen seisomassa kohdassa, jonne Chrisin pyörätuoli oli rullaamaisillaan. Hän näki heidät mennessään kulman ympäri ja huudahti naiselle: "Varo tyttö, tässä sitä tullaan, suo anteeksi!"
He katsahtivat ylöspäin ajoissa ja ohi mennessään Chris sanoi: "Suo anteeksi, tyttö, hyvin tehty, kiitos!" kun me vältimme törmäämästä heihin vain muutamalla sentillä. Tuo kaikki tapahtui hitaassa kävelyvauhdissa, mutta Chris piti itseään kilpa-auton ajajana.
Kun olimme saaneet asiamme hoidettua muutamaa minuuttia myöhemmin, menimme naapuriin Walmartiin, koska Barb oli säästänyt ruokaostoksia listalle meidän ostettavaksemme. Mennessämme jälleen erään kulman ympäri lähes törmäsimme tähän pariskuntaan ja taas Chris huudahti naiselle: "Varo tyttö! Tässä sitä tullaan!" Siinä kohdassa mies kääntyi tervehtimään Chrisiä: "Emmekö nähneetkin sinut naapurissa, nuori mies?" ja kääntyen minun puoleeni sanoi: "Teette hyvää työtä, herra, todella hyvää työtä" ojentaessaan kättään kädenpuristukseen. "Hän on hieno nuori mies. Vaimoani ei ole kutsuttu 'tytöksi' pitkään aikaan ja se sai meidät nauramaan – pelastitte päivämme! Kiitokset." Chris ojensi kätensä nähdessään minun kättelevän miestä pyytäen: "Voinko kätellä teitä, herra?"
Käteltyään miestä Chris sanoi: "Kiitos teille, herra, meidän täytyy nyt mennä, mennään isi kilpa-auto, mennään!" äännellessään kuin varikkoalueelta lähtevä kilpa-auto ja me rullasimme eteenpäin. Olin jälleen kerran ällistynyt siitä, että Chris oli siunannut jotakuta ilman että oli siitä tietoinen ja siitä, kuinka hyväntahtoisesti tämä pariskunta reagoi Chrisiin kummankin osapuolen kunnioittaessa toista; Chris puhuttelemalla heitä niin kohteliaasti kuin vain osasi ja he antamalla tunnustusta hänen kunnioittavalle ja hyvälle sydämelleen.
OIen puhunut...
...siitä kuinka jumalanpelko, tuo Häneen kohdistuva syvä kunnioitus ja kunnioittava arvostus, alkaa ilmestyksellä Hänestä. Chrisin kaulan ympärillä oli hänen syntyessään napanuora vetosolmussa, mikä jätti hänet mieleltään noin nelivuotiaaksi, vaikka tätä kirjoitettaessa hän on lähes 36-vuotias.
Kuitenkin hänellä on enemmän ilmestystä Jumalasta kuin useimmilla 'normaaleilla' uskovilla. Eräänä päivänä hän ryömi pitkin eteistä (hän kykenee tukemaan painoaan ollessaan jaloillaan, muttei voi kävellä) sanoen: "Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?!" Vastasin: "En Chris, mitä Hän sanoi?" "Hän sanoi, että eräänä päivänä Hän aikoo kävellä vuorten poikki kanssani, jep, niin Hän sanoi, jihuu! Niin Hän sanoi! Jep, Hän aikoo kävellä kanssani vuorten poikki!" naureskellen ja hekotellen itsekseen.
Herra on ilmestynyt näyssä minulle niin että Chris on myös ollut läsnä – kerran kun Chris ja minä osallistuimme kristilliseen konserttiin ja Herra tuli ja seisahti tuolini oikealle puolelle opettamaan minua useiden minuuttien ajan parantumisesta Chrisin istuessa pyörätuolissaan oikealla puolellani. Kuitenkaan Herra ei milloinkaan tuosta ensimmäisestä huhtikuussa 1986 tapahtuneesta ilmestymisestä lähtien ole millään ilmestymiskerrallaan sanonut mitään Chrisin parantamisesta.
Chrisin usko, vastakohtana minun uskolleni, on odottaa kunnes hän pääsee taivaaseen, jolloin hän sitten voi kävellä Jeesuksen kanssa. Hän sanoo: "Kun pääsen taivaaseen, aion juosta" ja sen kaltaisia juttuja. Juuri siinä hänen uskonsa on, eikä Jeesus ole koskaan antanut mitään viitettä siitä, että Hän toimisi vastoin Chrisin uskoa. Chrisillä on voimakas ja syvällinen kunnioitus Herraa kohtaan ilmestyksestä syntyneessä lapsen kaltaisessa yksinkertaisuudessa. Herra on Jumala, Chris ei ole. Mutta Hän on myös hänen ystävänsä. Yksinkertaista.
Jokaisen ambulanssin kiitäessä ohi, jokaisen paloauton ohittaessa meidät kiitäessään hätätilanteeseen, jokaisen ihmisen kohdalla, jonka Chris havaitsee olevan surullinen tai yksinäinen tai muussa sellaisessa tilassa jonka Chris huomaa, hänen ensimmäinen reaktionsa on tarttua käteeni ja sanoa: "Meidän on paras rukoilla", ja me teemme niin. Hänen paras ystävänsä ryhmäkodissa on nuori nainen, lähetystyössä olevan pariskunnan tytär, ja Chris lohduttaa tyttöä tämän ollessa poissa tolaltaan: "Tilanne on ok, Frankie, Jeesus on kanssamme, se on ok, annapa kun rukoilen puolestasi."
Muita kohtaan oleva kunnioitus on luonnollista seurausta ilmestyksestä Jumalasta, sillä jumalanpelkoon sisältyy kunnioitus niitä kohtaan, jotka Hän on luonut kuvakseen ja kaltaisekseen.
Vastakohtana: Liittyen jumalanpelon puuttumiseen on tilivelvollisuuden puute toisille ja Hänelle, kevytmielisen epämuodollisuuden tunto koskien Jumalan asioita sekä itsepetos, joka järkeilee pois synnin tai maailmallisuuden omassa elämässä, seurakunnassa tai maassa.
'Sonic'–pikaravintolan nainen
Chris ja minä olimme paikallisen Sonic-nimisen pikaravintolan autokaistalla. Nämä ravintolat ovat malliltaan klassisia amerikkalaisia 1950-luvun drive-in -ravintoloita – ajetaan tilaan, jossa on ruokalistataulu ja napin painalluksen jälkeen joku sisällä ottaa tilauksen, ja tällaisten paikkojen liikkuva tarjoilija, joka ainakin meillä päin on joskus rullaluistimilla, tuo tilauksen muutamaa minuuttia myöhemmin. Mutta tässä tietyssä Sonicissa on myös autokaista, ja odotimme ikkunan luona tilaustamme.
Odottaessamme huomasin, että edessämme olevan auton asiakas oli pysähtynyt kahden roskasäiliön luo, jotka olivat alueen reunalla juuri ennen kadulle poistumista. Koska kyse oli drive-inistä, se tarkoittaa, että ruoka syödään autossa, niinpä nuo säilöt ovat asiakkaita varten kohteliaana eleenä, jotta he voivat heittää niihin ateriaansa liittyvät roskat ennen kuin ajavat pois.
Mutta edellämme oleva nuori nainen pysähtyi roskasäiliöiden luo ja sen sijaan, että olisi vain heittänyt ateriaansa liittyviä juttuja säiliöön, hän pysäköi auton, astui ulos ja alkoi tyhjentää kaikkia erilaisia roskia takaistuimeltaan, takaosan lattialta ja mistä tahansa kohdasta autoa hän roskia löysikin ja täytti yhden kokonaisen roskasäiliön muualta kuin ravintolasta tulleilla roskillaan.
Katsellessani ajattelin itsekseni: "Hänellä ei ole mitään ymmärrystä siitä, miksi nuo säiliöt on sijoitettu tuonne tai jos on, niin sitten hän ei välitä. Missä on kunnioitus oikeaa ja väärää kohtaan? Naisella ei selvästi ole jumalanpelkoa. Onkohan hän uskova? Miksei hän tiennyt tai välittänyt kunnioittaa sitä ilmeistä syytä, miksi nuo roska-astiat ovat siellä? Miksei hänellä ollut mitään sisäistä kurinalaisuutta pidättämässä häntä väärinkäyttämästä niiden tarkoitusta?"
Yhteiskunta
Kaikkialla, minne katsomme, näemme, ettei ole mitään kunnioitusta yksinkertaisia yllä kerrotun kaltaisia sääntöjä kohtaan, ei mitään kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Onpa sitten kyse jostakin maasta, joka etenee toisen maan rajojen yli eikä kunnioita tämän suvereenisuutta, tai ISISistä, joka tappaa jokaisen muslimin tai 'epäuskoisen', joka ei usko kuten he uskovat, suuressa osassa maailmaa ei ole mitään jumalanpelkoa.
Ja on hyvä juttu, että minulta loppuu kirjoitustila, sillä puhuisin seurakuntien hajoamisista maton värin vuoksi sekä pastoreista, jotka saarnastuolista kutsuvat tuon seurakunnan jättäneitä paholaisen vaikutuksen alaisena ja paholaista täynnä oleviksi. Jatkaisin aina sellaisiin kristittyihin johtajiin saakka, joilla on avioliiton ulkopuolisia suhteita, avioeroja, ja jotka odottavat kolme kuukautta sihteerinsä tai ylistyksenjohtajansa kanssa solmimansa uuden avioliiton jälkeen ja sitten yhtäkkiä kaikki on hyvin… vau, missä on jumalanpelko uskovien joukossa?
Vastaus: tarvitaan henkilökohtaista vaellusta Jumalan kanssa, jotta on ilmestys Hänestä Jumalana. Ja sen täytyy olla vaellusta, jossa tuo ihminen ei halua mitään vastalahjaksi – hän vain keskittyy rakastamaan Jumalaa Jumalan tähden. Kuitenkin jopa Room. 1 sanoo, että ne, jotka haluavat nöyrän ja rehellisen sydämen, voivat nähdä jopa Hänen ominaisuutensa luomakunnassa, perustavimmassa ilmestyksessä Hänestä. Kun näen luontoa rakastavan ihmisen, joka myös tunnustaa, että Hän on Luoja, ajattelen, että tämä ihminen on lähempänä Jumalan valtakuntaa kuin monet kirkonpenkissä ja saarnastuoleissa.
Jumala ei ole mieli, niin että jumalanpelko voitaisiin keksiä. Hän on Henki, ja Pyhä Sellainen, ja Hänet täytyy siksi tuntea ihmishengessä. Juuri siellä Jumala paljastetaan, juuri siellä muodostuu kunnioittava arvostamisensa ja Hänen ja kaiken Hänen luomansa kunnioittaminen.
Ensi viikolla tavallaan tähän liittyvä uusi aihe, ja relevantti tähän kuukauteen nähden: tempausmielenlaatu… pysy mukana. Siihen saakka
Siunauksin,
John Fenn
Pyhän tunteminen/Jumalanpelko osa 2, Chris/Tyttö
Hei kaikki,
Chris ja minä olimme Lowe-kaupassa – joka on rautakauppa ja myy työkaluja ja puuta, valaisimia ja kodinkoneita ja muuta – ja tapanamme on, että Chris tarttuu kiinni ostoskärryistämme pyörätuolissa istuessaan ja sitten minä menen kärryjen eteen ja vedän kärryjä ja häntä. Näytämme kolmiosaiselta junalta rullatessamme pitkin hyllyjen välikäytäviä ja tunnetusti saatamme tyhjentää hyllyjä liikkuessamme liian leveälti kulman ympäri ja Chrisin käsivarren pyyhkäistessä tavaroita hyllyltä. (katso kuva)
Tänä nimenomaisena päivänä käännyimme eräässä kulmassa ja näimme vähintään 75-vuotiaat miehen ja naisen seisomassa kohdassa, jonne Chrisin pyörätuoli oli rullaamaisillaan. Hän näki heidät mennessään kulman ympäri ja huudahti naiselle: "Varo tyttö, tässä sitä tullaan, suo anteeksi!"
He katsahtivat ylöspäin ajoissa ja ohi mennessään Chris sanoi: "Suo anteeksi, tyttö, hyvin tehty, kiitos!" kun me vältimme törmäämästä heihin vain muutamalla sentillä. Tuo kaikki tapahtui hitaassa kävelyvauhdissa, mutta Chris piti itseään kilpa-auton ajajana.
Kun olimme saaneet asiamme hoidettua muutamaa minuuttia myöhemmin, menimme naapuriin Walmartiin, koska Barb oli säästänyt ruokaostoksia listalle meidän ostettavaksemme. Mennessämme jälleen erään kulman ympäri lähes törmäsimme tähän pariskuntaan ja taas Chris huudahti naiselle: "Varo tyttö! Tässä sitä tullaan!" Siinä kohdassa mies kääntyi tervehtimään Chrisiä: "Emmekö nähneetkin sinut naapurissa, nuori mies?" ja kääntyen minun puoleeni sanoi: "Teette hyvää työtä, herra, todella hyvää työtä" ojentaessaan kättään kädenpuristukseen. "Hän on hieno nuori mies. Vaimoani ei ole kutsuttu 'tytöksi' pitkään aikaan ja se sai meidät nauramaan – pelastitte päivämme! Kiitokset." Chris ojensi kätensä nähdessään minun kättelevän miestä pyytäen: "Voinko kätellä teitä, herra?"
Käteltyään miestä Chris sanoi: "Kiitos teille, herra, meidän täytyy nyt mennä, mennään isi kilpa-auto, mennään!" äännellessään kuin varikkoalueelta lähtevä kilpa-auto ja me rullasimme eteenpäin. Olin jälleen kerran ällistynyt siitä, että Chris oli siunannut jotakuta ilman että oli siitä tietoinen ja siitä, kuinka hyväntahtoisesti tämä pariskunta reagoi Chrisiin kummankin osapuolen kunnioittaessa toista; Chris puhuttelemalla heitä niin kohteliaasti kuin vain osasi ja he antamalla tunnustusta hänen kunnioittavalle ja hyvälle sydämelleen.
OIen puhunut...
...siitä kuinka jumalanpelko, tuo Häneen kohdistuva syvä kunnioitus ja kunnioittava arvostus, alkaa ilmestyksellä Hänestä. Chrisin kaulan ympärillä oli hänen syntyessään napanuora vetosolmussa, mikä jätti hänet mieleltään noin nelivuotiaaksi, vaikka tätä kirjoitettaessa hän on lähes 36-vuotias.
Kuitenkin hänellä on enemmän ilmestystä Jumalasta kuin useimmilla 'normaaleilla' uskovilla. Eräänä päivänä hän ryömi pitkin eteistä (hän kykenee tukemaan painoaan ollessaan jaloillaan, muttei voi kävellä) sanoen: "Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?!" Vastasin: "En Chris, mitä Hän sanoi?" "Hän sanoi, että eräänä päivänä Hän aikoo kävellä vuorten poikki kanssani, jep, niin Hän sanoi, jihuu! Niin Hän sanoi! Jep, Hän aikoo kävellä kanssani vuorten poikki!" naureskellen ja hekotellen itsekseen.
Herra on ilmestynyt näyssä minulle niin että Chris on myös ollut läsnä – kerran kun Chris ja minä osallistuimme kristilliseen konserttiin ja Herra tuli ja seisahti tuolini oikealle puolelle opettamaan minua useiden minuuttien ajan parantumisesta Chrisin istuessa pyörätuolissaan oikealla puolellani. Kuitenkaan Herra ei milloinkaan tuosta ensimmäisestä huhtikuussa 1986 tapahtuneesta ilmestymisestä lähtien ole millään ilmestymiskerrallaan sanonut mitään Chrisin parantamisesta.
Chrisin usko, vastakohtana minun uskolleni, on odottaa kunnes hän pääsee taivaaseen, jolloin hän sitten voi kävellä Jeesuksen kanssa. Hän sanoo: "Kun pääsen taivaaseen, aion juosta" ja sen kaltaisia juttuja. Juuri siinä hänen uskonsa on, eikä Jeesus ole koskaan antanut mitään viitettä siitä, että Hän toimisi vastoin Chrisin uskoa. Chrisillä on voimakas ja syvällinen kunnioitus Herraa kohtaan ilmestyksestä syntyneessä lapsen kaltaisessa yksinkertaisuudessa. Herra on Jumala, Chris ei ole. Mutta Hän on myös hänen ystävänsä. Yksinkertaista.
Jokaisen ambulanssin kiitäessä ohi, jokaisen paloauton ohittaessa meidät kiitäessään hätätilanteeseen, jokaisen ihmisen kohdalla, jonka Chris havaitsee olevan surullinen tai yksinäinen tai muussa sellaisessa tilassa jonka Chris huomaa, hänen ensimmäinen reaktionsa on tarttua käteeni ja sanoa: "Meidän on paras rukoilla", ja me teemme niin. Hänen paras ystävänsä ryhmäkodissa on nuori nainen, lähetystyössä olevan pariskunnan tytär, ja Chris lohduttaa tyttöä tämän ollessa poissa tolaltaan: "Tilanne on ok, Frankie, Jeesus on kanssamme, se on ok, annapa kun rukoilen puolestasi."
Muita kohtaan oleva kunnioitus on luonnollista seurausta ilmestyksestä Jumalasta, sillä jumalanpelkoon sisältyy kunnioitus niitä kohtaan, jotka Hän on luonut kuvakseen ja kaltaisekseen.
Vastakohtana: Liittyen jumalanpelon puuttumiseen on tilivelvollisuuden puute toisille ja Hänelle, kevytmielisen epämuodollisuuden tunto koskien Jumalan asioita sekä itsepetos, joka järkeilee pois synnin tai maailmallisuuden omassa elämässä, seurakunnassa tai maassa.
'Sonic'–pikaravintolan nainen
Chris ja minä olimme paikallisen Sonic-nimisen pikaravintolan autokaistalla. Nämä ravintolat ovat malliltaan klassisia amerikkalaisia 1950-luvun drive-in -ravintoloita – ajetaan tilaan, jossa on ruokalistataulu ja napin painalluksen jälkeen joku sisällä ottaa tilauksen, ja tällaisten paikkojen liikkuva tarjoilija, joka ainakin meillä päin on joskus rullaluistimilla, tuo tilauksen muutamaa minuuttia myöhemmin. Mutta tässä tietyssä Sonicissa on myös autokaista, ja odotimme ikkunan luona tilaustamme.
Odottaessamme huomasin, että edessämme olevan auton asiakas oli pysähtynyt kahden roskasäiliön luo, jotka olivat alueen reunalla juuri ennen kadulle poistumista. Koska kyse oli drive-inistä, se tarkoittaa, että ruoka syödään autossa, niinpä nuo säilöt ovat asiakkaita varten kohteliaana eleenä, jotta he voivat heittää niihin ateriaansa liittyvät roskat ennen kuin ajavat pois.
Mutta edellämme oleva nuori nainen pysähtyi roskasäiliöiden luo ja sen sijaan, että olisi vain heittänyt ateriaansa liittyviä juttuja säiliöön, hän pysäköi auton, astui ulos ja alkoi tyhjentää kaikkia erilaisia roskia takaistuimeltaan, takaosan lattialta ja mistä tahansa kohdasta autoa hän roskia löysikin ja täytti yhden kokonaisen roskasäiliön muualta kuin ravintolasta tulleilla roskillaan.
Katsellessani ajattelin itsekseni: "Hänellä ei ole mitään ymmärrystä siitä, miksi nuo säiliöt on sijoitettu tuonne tai jos on, niin sitten hän ei välitä. Missä on kunnioitus oikeaa ja väärää kohtaan? Naisella ei selvästi ole jumalanpelkoa. Onkohan hän uskova? Miksei hän tiennyt tai välittänyt kunnioittaa sitä ilmeistä syytä, miksi nuo roska-astiat ovat siellä? Miksei hänellä ollut mitään sisäistä kurinalaisuutta pidättämässä häntä väärinkäyttämästä niiden tarkoitusta?"
Yhteiskunta
Kaikkialla, minne katsomme, näemme, ettei ole mitään kunnioitusta yksinkertaisia yllä kerrotun kaltaisia sääntöjä kohtaan, ei mitään kunnioitusta ihmiselämää kohtaan. Onpa sitten kyse jostakin maasta, joka etenee toisen maan rajojen yli eikä kunnioita tämän suvereenisuutta, tai ISISistä, joka tappaa jokaisen muslimin tai 'epäuskoisen', joka ei usko kuten he uskovat, suuressa osassa maailmaa ei ole mitään jumalanpelkoa.
Ja on hyvä juttu, että minulta loppuu kirjoitustila, sillä puhuisin seurakuntien hajoamisista maton värin vuoksi sekä pastoreista, jotka saarnastuolista kutsuvat tuon seurakunnan jättäneitä paholaisen vaikutuksen alaisena ja paholaista täynnä oleviksi. Jatkaisin aina sellaisiin kristittyihin johtajiin saakka, joilla on avioliiton ulkopuolisia suhteita, avioeroja, ja jotka odottavat kolme kuukautta sihteerinsä tai ylistyksenjohtajansa kanssa solmimansa uuden avioliiton jälkeen ja sitten yhtäkkiä kaikki on hyvin… vau, missä on jumalanpelko uskovien joukossa?
Vastaus: tarvitaan henkilökohtaista vaellusta Jumalan kanssa, jotta on ilmestys Hänestä Jumalana. Ja sen täytyy olla vaellusta, jossa tuo ihminen ei halua mitään vastalahjaksi – hän vain keskittyy rakastamaan Jumalaa Jumalan tähden. Kuitenkin jopa Room. 1 sanoo, että ne, jotka haluavat nöyrän ja rehellisen sydämen, voivat nähdä jopa Hänen ominaisuutensa luomakunnassa, perustavimmassa ilmestyksessä Hänestä. Kun näen luontoa rakastavan ihmisen, joka myös tunnustaa, että Hän on Luoja, ajattelen, että tämä ihminen on lähempänä Jumalan valtakuntaa kuin monet kirkonpenkissä ja saarnastuoleissa.
Jumala ei ole mieli, niin että jumalanpelko voitaisiin keksiä. Hän on Henki, ja Pyhä Sellainen, ja Hänet täytyy siksi tuntea ihmishengessä. Juuri siellä Jumala paljastetaan, juuri siellä muodostuu kunnioittava arvostamisensa ja Hänen ja kaiken Hänen luomansa kunnioittaminen.
Ensi viikolla tavallaan tähän liittyvä uusi aihe, ja relevantti tähän kuukauteen nähden: tempausmielenlaatu… pysy mukana. Siihen saakka
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed