Self-center/righteous? # 4 (Giving tzedakah)
Itsekeskeisyys/vanhurskaus? osa 4 /(Tsedekan antaminen)
Hei kaikki,
Olen puhunut tsedekasta, joka usein käännetään 'vanhurskaudeksi' Raamatuissamme ja siitä kuinka tsedeka heprealaisessa kulttuurissa ja Raamatussa on sekä vertikaalista ETTÄ horisontaalista. Tsedeka toteaa, että jotta ihminen on oikeassa tilassa Jumalan suhteen vertikaalisesti, hänen täytyy myös olla oikeassa tilassa kanssaihmistensä kanssa 'horisontaalisesti'.
Antaminen ja tsedeka
Sana tsedeka merkitsee vanhurskautta, mutta se korostaa niin horisontaalista puolta, että usein se käännetään almujen antamiseksi, antamiseksi tai hyväntekeväisyydeksi. Niin tärkeää on vanhurskaus, että se myös merkitsee 'toisille antamista'.
Ajattele tuota vastakohtaisuutta hetken ajan – meille on opetettu perinteisessä seurakunnassa, että vanhurskaus merkitsee 'oikeaa asemaa Jumalan suhteen', mutta ihan jo tsedeka-sana merkitsee 'toisille antamista', mikä on luonnollinen osa virtausta ihmisestä, joka on oikeassa asemassa Isän suhteen.
Vastakohta sille miksi ihmiset antavat rahaa, taitoja, lahjakkuutta, resursseja
Modernissa seurakuntakulttuurissa ihmiset antavat joskus saadakseen – joko satakertaisesti takaisin tai yrittäessään lahjoa tai manipuloida Jumalaa keinona tarpeensa tyydyttämiseksi. Joskus ihmiset antavat muistuttaakseen Häntä siitä, että heillä on tarve ja se on kiireellinen. Meille on kerrottu "kylvä siemen, anna saadaksesi ja Jumala auttaa, ihan varmasti."
Suhteellisen harvinainen on ihminen, joka antaa puhtaasti rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja arvostuksestaan jonkun palvelutyötä kohtaan, ilman että odottaa saavansa mitään takaisin. Siinä on aito siunaus. Rabbit huomauttivat omina päivinään samasta ihmisluonteesta ja totesivat, että puhtain antamisen muoto on auttaa kuolleiden hautaamisessa, sillä se on ainoa antamisen tapa, jossa on takeet siitä, ettei ihminen saa takaisin heiltä, lol. Pidän parempana sanoa: "antaminen on itsessään palkkio".
Tsedekassa antaminen on luonnollista ulosvirtausta oikeasta asemastamme Jumalan edessä elämäntapana, ei jokin tapahtuma. Jeesuksen päivinä opetettiin, että almuja vastaanottavien ihmisten – spitaalisten, raajarikkojen, sokeiden, leskien, leeviläisten ja pappien – odotettiin ottavan siitä mitä he saavat ja antavan siitä osan jollekulle toiselle puutteenalaiselle, niinpä antamisen ja vastaanottamisen sykli Israelissa ei koskaan päättynyt, vaan teki suuren kierroksen.
Vanhan testamentin kymmenykset olivat itse asiassa neljässä osassa kuuden vuoden aikana seitsemästä vuodesta: ensihedelmät, ensimmäiset kymmenykset, kymmenysten kymmenykset ja toiset kymmenykset. Mitään kymmenyksiä ei annettu vuonna seitsemän.
Vuosina yksi, kaksi, neljä ja viisi toiset kymmenykset vietiin Jerusalemiin ja uhrattiin Herralle temppelissä, ja sitten kymmenykset tuoneet ihmiset veivät ne takaisin ja söivät ne isoissa juhlissa kutsuen kaikki köyhät, maahanmuuttajat, leeviläiset ja papit tulemaan mukaan syömään*. Vuosina kolme ja kuusi noita toisia kymmenyksiä ei viety temppeliin, vaan ne säilyivät yhteisön sisällä juhlien olevan vain paikallisille ihmisille. 5. Moos. 14:22-29, 15:1-11
Ensihedelmät, sen jälkeen kun ne oli uhrattu Herralle temppelissä, menivät pappien käyttöön, ja ensimmäiset kymmenykset menivät heille ja lopuille leeviläisistä. Sitten leeviläiset antoivat omat kymmenyksensä siitä papeille, ja heidän toiset kymmenyksensä annettiin sitten ihmisille. Pappien ja leeviläisten katsottiin olevan samalla tasolla kuin köyhät, sillä heidän ei sallittu omistaa liikeyrityksiä ja he saattoivat siksi odottaa tukea ihmisiltä, joita he palvelivat, mutta he myös maksoivat kymmenykset vastaanottamistaan kymmenyksistä takaisin ihmisille – joten näet, että se kaikki kulki suuren kierroksen takaisin ihmisille.
Se merkitsee sitä, että kymmenykset ja antaminen eivät olleet koskaan tarkoitettu tukemaan valtavaa rakennetta ja byrokratiaa, vaan on ollut aina Jumalan kansan, ml. pastoreiden suoraksi tukemiseksi.
Apt. 2:sta 6:een näemme ihmisten antavan omassa joukossaan ja johdolle siihen pisteeseen saakka, ettei heidän keskellään ollut mitään puutetta, vastaavasti kuten yllä: jokaisen, jolta jäi puuttumaan jotain sitoumustensa suhteen, tarpeet täyttivät muut. Mutta kun seurakunta siirtyi pois kodeista auditorioon 300-luvulla jKr., se muutti ihmissuhteet suhteiksi rakennuksiin ja ohjelmiin.
Tilivelvollisuus mitataan sen tähden auditoriossa paikallaololla, antamisella ja vapaaehtoistyöllä, kun taas tilivelvollisuus terveissä perhepohjaisissa seurakunnissa, jotka kokoontuvat kodeissa, on, kuten Jeesus totesi: jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene hänen luokseen ja sovi asia. Se on niin yksinkertaista, mutta vaatii kypsyyttä ja rakkautta kaikilta.
Kymmenysten antamisen ja tsedekan ymmärtäminen
Valitettavasti joissakin uskovien ryhmissä kymmenyksille on annettu yhtä tärkeä asema tai jopa suurempi kuin vesikasteelle ja Pyhän Hengen kasteelle ja Herran ehtoolliselle. Jumala on meihin suhteessa Jeesuksen veren kautta, ei pankkitiliemme. Et ole kirottu antaessasi 9,99 % etkä yhtäkkiä tule siunatuksi 10,01 % kohdalla.
Kymmenyksistä ei edes opeteta Uuden testamentin kirjeissä, koska UT:n kirjoittivat kotiseurakunnissa toimivat apostolit kirjoittaen kotiseurakunnissa oleville ihmisille. Sen takia kaiken omistamansa antaminen puutetta ilmeni, mitä hallitsi rakkaus ja kunnioitus, oli tapa jolla he elivät. Kristus on sinussa, joten sinun ja Hänen täytyy kokoontua ja päättää, kuinka sinun on määrä antaa rahaa ja kenelle; resursseja, lahjoja, taitoja, aikaa sekä kenelle. Sinä ja Hän tapaatte. UT:ssa tärkein asia on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Joten puhu Hänelle siitä.
On hyvin selvää, että antajat, ne joille antamisessa on kyse elämäntyylistä, joka on luonnollista ulosvirtausta heidän tsedekastaan – vanhurskaudestaan – ovat siunattuja sillä, mikä, elettyään siinä vuosikausia, on sellainen suojan ja ajoituksen peite, jota ei-antajilla ei ole. Kun elät tsedekan elämäntyyliä, havaitset antavasi paljon enemmän kuin 10 % etkä edes pidä lukua – koska se on elämäntyylisi!
Jeesus sanoi, että niille jotka antavat, annetaan takaisin*, ja Paavali sanoi antajilla 'olevan ylenpalttisesti kaikkea armoa' elämässään ja että heidän antamisensa moninkertaistuu*. Kaiken tuon lisäksi Paavali sanoi olevan oikein, että jos pastorit jakavat hengellisiä asioita, jotka ovat korkeimpia totuuksia, niin sitten heidän, jotka ottavat vastaan nuo totuudet, pitäisi antaa takaisin (alempi luomakunta) materiaalisia asioita*. Lk. 6:38, 2. Kor. 9:8-11, 1. Kor. 9:7-14
Sarjassani "Juutalaisin silmin" mainitsen jopa Herran Jes. 40:1-3:ssa käyttämän termin, joka liittyy suoraan tsedekaan, sillä se liittyy toisille antamiseen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie..."
Meidän korvillemme, koska emme ymmärrä tsedekaa antamiseen liittyen, Jerusalemille puhuminen lohduttavasti, koska se on saanut kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä, koska sen vääryys on annettu anteeksi, ei ole ymmärrettävä.
Se tapa, että vanhurskautta osoitetaan antamalla, nähdään tuossa 'kaksinkertaisesti saamisessa'. Jos ihminen oli vararikossa ennen vapauttamisen vuotta, hän kirjoitti muistiin papyrukselle kaikki velkansa loppusumman kera ja kiinnitti tuon paperin etuoveensa tai porttiinsa toiveissaan se, että joku yllä mainituista kymmenysten saajista ottaisi osan tai koko kymmenyksensä ja maksaisi hänen velkansa pois. Jos tämä joku teki niin, hän käänsi tuon paperin kaksinkerroin ja sinetöi sen omalla sinetillään, merkiten tuon velan täysin maksetuksi. Sitä kutsuttiin 'kaksinkertaisesti saamiseksi' omista veloistaan.
Herra käskee Jes. 40:2:ssa puhumaan lohduttavia sanoja Jerusalemille, koska hänen vääryytensä on annettu anteeksi, koska hän on saanut Herran kädestä 'kaksinkertaisesti' synneistään. Hän on se Persoona, joka antoi omista resursseistaan maksaakseen heidän velkansa liittäen suoraan vanhurskauden antamiseen.
Hän maksoi niin sanotusti omasta 'taskustaan' meidän velkamme. Ei siksi että Hän halusi jotakin, ei siksi että Hänellä olisi ollut puutetta, vaan koska Hän ON vanhurskas ja sen tähden Hän antoi. Vertikaalista ja horisontaalista.
Tässä sarjassa olen selittänyt, miksi aidon opetuslapsen, ei vain uskovaan, vaan opetuslapsen, on mahdoton olla alituisesti itsekeskeinen. Ollakseen vanhurskas Jumalan edessä täytyy olla vanhurskas myös ihmissuhteissaan toisten kanssa. Rakkaudestamme meidät tunnetaan. Se ei ole rakkautta, joka pidetään hiljaa ja salaisesti sydämissämme toisia varten, vaan rakkautta jota osoitetaan toisille. Sitä on tsedeka – vanhurskaus.
Uusi sarja ensi viikolla… siihen saakka… siunauksin!
John Fenn
Itsekeskeisyys/vanhurskaus? osa 4 /(Tsedekan antaminen)
Hei kaikki,
Olen puhunut tsedekasta, joka usein käännetään 'vanhurskaudeksi' Raamatuissamme ja siitä kuinka tsedeka heprealaisessa kulttuurissa ja Raamatussa on sekä vertikaalista ETTÄ horisontaalista. Tsedeka toteaa, että jotta ihminen on oikeassa tilassa Jumalan suhteen vertikaalisesti, hänen täytyy myös olla oikeassa tilassa kanssaihmistensä kanssa 'horisontaalisesti'.
Antaminen ja tsedeka
Sana tsedeka merkitsee vanhurskautta, mutta se korostaa niin horisontaalista puolta, että usein se käännetään almujen antamiseksi, antamiseksi tai hyväntekeväisyydeksi. Niin tärkeää on vanhurskaus, että se myös merkitsee 'toisille antamista'.
Ajattele tuota vastakohtaisuutta hetken ajan – meille on opetettu perinteisessä seurakunnassa, että vanhurskaus merkitsee 'oikeaa asemaa Jumalan suhteen', mutta ihan jo tsedeka-sana merkitsee 'toisille antamista', mikä on luonnollinen osa virtausta ihmisestä, joka on oikeassa asemassa Isän suhteen.
Vastakohta sille miksi ihmiset antavat rahaa, taitoja, lahjakkuutta, resursseja
Modernissa seurakuntakulttuurissa ihmiset antavat joskus saadakseen – joko satakertaisesti takaisin tai yrittäessään lahjoa tai manipuloida Jumalaa keinona tarpeensa tyydyttämiseksi. Joskus ihmiset antavat muistuttaakseen Häntä siitä, että heillä on tarve ja se on kiireellinen. Meille on kerrottu "kylvä siemen, anna saadaksesi ja Jumala auttaa, ihan varmasti."
Suhteellisen harvinainen on ihminen, joka antaa puhtaasti rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja arvostuksestaan jonkun palvelutyötä kohtaan, ilman että odottaa saavansa mitään takaisin. Siinä on aito siunaus. Rabbit huomauttivat omina päivinään samasta ihmisluonteesta ja totesivat, että puhtain antamisen muoto on auttaa kuolleiden hautaamisessa, sillä se on ainoa antamisen tapa, jossa on takeet siitä, ettei ihminen saa takaisin heiltä, lol. Pidän parempana sanoa: "antaminen on itsessään palkkio".
Tsedekassa antaminen on luonnollista ulosvirtausta oikeasta asemastamme Jumalan edessä elämäntapana, ei jokin tapahtuma. Jeesuksen päivinä opetettiin, että almuja vastaanottavien ihmisten – spitaalisten, raajarikkojen, sokeiden, leskien, leeviläisten ja pappien – odotettiin ottavan siitä mitä he saavat ja antavan siitä osan jollekulle toiselle puutteenalaiselle, niinpä antamisen ja vastaanottamisen sykli Israelissa ei koskaan päättynyt, vaan teki suuren kierroksen.
Vanhan testamentin kymmenykset olivat itse asiassa neljässä osassa kuuden vuoden aikana seitsemästä vuodesta: ensihedelmät, ensimmäiset kymmenykset, kymmenysten kymmenykset ja toiset kymmenykset. Mitään kymmenyksiä ei annettu vuonna seitsemän.
Vuosina yksi, kaksi, neljä ja viisi toiset kymmenykset vietiin Jerusalemiin ja uhrattiin Herralle temppelissä, ja sitten kymmenykset tuoneet ihmiset veivät ne takaisin ja söivät ne isoissa juhlissa kutsuen kaikki köyhät, maahanmuuttajat, leeviläiset ja papit tulemaan mukaan syömään*. Vuosina kolme ja kuusi noita toisia kymmenyksiä ei viety temppeliin, vaan ne säilyivät yhteisön sisällä juhlien olevan vain paikallisille ihmisille. 5. Moos. 14:22-29, 15:1-11
Ensihedelmät, sen jälkeen kun ne oli uhrattu Herralle temppelissä, menivät pappien käyttöön, ja ensimmäiset kymmenykset menivät heille ja lopuille leeviläisistä. Sitten leeviläiset antoivat omat kymmenyksensä siitä papeille, ja heidän toiset kymmenyksensä annettiin sitten ihmisille. Pappien ja leeviläisten katsottiin olevan samalla tasolla kuin köyhät, sillä heidän ei sallittu omistaa liikeyrityksiä ja he saattoivat siksi odottaa tukea ihmisiltä, joita he palvelivat, mutta he myös maksoivat kymmenykset vastaanottamistaan kymmenyksistä takaisin ihmisille – joten näet, että se kaikki kulki suuren kierroksen takaisin ihmisille.
Se merkitsee sitä, että kymmenykset ja antaminen eivät olleet koskaan tarkoitettu tukemaan valtavaa rakennetta ja byrokratiaa, vaan on ollut aina Jumalan kansan, ml. pastoreiden suoraksi tukemiseksi.
Apt. 2:sta 6:een näemme ihmisten antavan omassa joukossaan ja johdolle siihen pisteeseen saakka, ettei heidän keskellään ollut mitään puutetta, vastaavasti kuten yllä: jokaisen, jolta jäi puuttumaan jotain sitoumustensa suhteen, tarpeet täyttivät muut. Mutta kun seurakunta siirtyi pois kodeista auditorioon 300-luvulla jKr., se muutti ihmissuhteet suhteiksi rakennuksiin ja ohjelmiin.
Tilivelvollisuus mitataan sen tähden auditoriossa paikallaololla, antamisella ja vapaaehtoistyöllä, kun taas tilivelvollisuus terveissä perhepohjaisissa seurakunnissa, jotka kokoontuvat kodeissa, on, kuten Jeesus totesi: jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene hänen luokseen ja sovi asia. Se on niin yksinkertaista, mutta vaatii kypsyyttä ja rakkautta kaikilta.
Kymmenysten antamisen ja tsedekan ymmärtäminen
Valitettavasti joissakin uskovien ryhmissä kymmenyksille on annettu yhtä tärkeä asema tai jopa suurempi kuin vesikasteelle ja Pyhän Hengen kasteelle ja Herran ehtoolliselle. Jumala on meihin suhteessa Jeesuksen veren kautta, ei pankkitiliemme. Et ole kirottu antaessasi 9,99 % etkä yhtäkkiä tule siunatuksi 10,01 % kohdalla.
Kymmenyksistä ei edes opeteta Uuden testamentin kirjeissä, koska UT:n kirjoittivat kotiseurakunnissa toimivat apostolit kirjoittaen kotiseurakunnissa oleville ihmisille. Sen takia kaiken omistamansa antaminen puutetta ilmeni, mitä hallitsi rakkaus ja kunnioitus, oli tapa jolla he elivät. Kristus on sinussa, joten sinun ja Hänen täytyy kokoontua ja päättää, kuinka sinun on määrä antaa rahaa ja kenelle; resursseja, lahjoja, taitoja, aikaa sekä kenelle. Sinä ja Hän tapaatte. UT:ssa tärkein asia on Kristus teissä, kirkkauden toivo. Joten puhu Hänelle siitä.
On hyvin selvää, että antajat, ne joille antamisessa on kyse elämäntyylistä, joka on luonnollista ulosvirtausta heidän tsedekastaan – vanhurskaudestaan – ovat siunattuja sillä, mikä, elettyään siinä vuosikausia, on sellainen suojan ja ajoituksen peite, jota ei-antajilla ei ole. Kun elät tsedekan elämäntyyliä, havaitset antavasi paljon enemmän kuin 10 % etkä edes pidä lukua – koska se on elämäntyylisi!
Jeesus sanoi, että niille jotka antavat, annetaan takaisin*, ja Paavali sanoi antajilla 'olevan ylenpalttisesti kaikkea armoa' elämässään ja että heidän antamisensa moninkertaistuu*. Kaiken tuon lisäksi Paavali sanoi olevan oikein, että jos pastorit jakavat hengellisiä asioita, jotka ovat korkeimpia totuuksia, niin sitten heidän, jotka ottavat vastaan nuo totuudet, pitäisi antaa takaisin (alempi luomakunta) materiaalisia asioita*. Lk. 6:38, 2. Kor. 9:8-11, 1. Kor. 9:7-14
Sarjassani "Juutalaisin silmin" mainitsen jopa Herran Jes. 40:1-3:ssa käyttämän termin, joka liittyy suoraan tsedekaan, sillä se liittyy toisille antamiseen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie..."
Meidän korvillemme, koska emme ymmärrä tsedekaa antamiseen liittyen, Jerusalemille puhuminen lohduttavasti, koska se on saanut kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä, koska sen vääryys on annettu anteeksi, ei ole ymmärrettävä.
Se tapa, että vanhurskautta osoitetaan antamalla, nähdään tuossa 'kaksinkertaisesti saamisessa'. Jos ihminen oli vararikossa ennen vapauttamisen vuotta, hän kirjoitti muistiin papyrukselle kaikki velkansa loppusumman kera ja kiinnitti tuon paperin etuoveensa tai porttiinsa toiveissaan se, että joku yllä mainituista kymmenysten saajista ottaisi osan tai koko kymmenyksensä ja maksaisi hänen velkansa pois. Jos tämä joku teki niin, hän käänsi tuon paperin kaksinkerroin ja sinetöi sen omalla sinetillään, merkiten tuon velan täysin maksetuksi. Sitä kutsuttiin 'kaksinkertaisesti saamiseksi' omista veloistaan.
Herra käskee Jes. 40:2:ssa puhumaan lohduttavia sanoja Jerusalemille, koska hänen vääryytensä on annettu anteeksi, koska hän on saanut Herran kädestä 'kaksinkertaisesti' synneistään. Hän on se Persoona, joka antoi omista resursseistaan maksaakseen heidän velkansa liittäen suoraan vanhurskauden antamiseen.
Hän maksoi niin sanotusti omasta 'taskustaan' meidän velkamme. Ei siksi että Hän halusi jotakin, ei siksi että Hänellä olisi ollut puutetta, vaan koska Hän ON vanhurskas ja sen tähden Hän antoi. Vertikaalista ja horisontaalista.
Tässä sarjassa olen selittänyt, miksi aidon opetuslapsen, ei vain uskovaan, vaan opetuslapsen, on mahdoton olla alituisesti itsekeskeinen. Ollakseen vanhurskas Jumalan edessä täytyy olla vanhurskas myös ihmissuhteissaan toisten kanssa. Rakkaudestamme meidät tunnetaan. Se ei ole rakkautta, joka pidetään hiljaa ja salaisesti sydämissämme toisia varten, vaan rakkautta jota osoitetaan toisille. Sitä on tsedeka – vanhurskaus.
Uusi sarja ensi viikolla… siihen saakka… siunauksin!
John Fenn
RSS Feed