New lesson learned #2, "Listen to your wife"
Uusi opittu läksy, osa 2: "Kuuntele vaimoasi"
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla siitä, kuinka aluksi sain huimauksen, mikä tapahtuu vain silloin, kun olen fyysisesti hyvin väsynyt.
Se tapahtui viime vuoden maaliskuussa (2017) Liettuassa. Olimme kotiseurakunnassa kauniissa Klaipedassa, Liettuassa. Katselin ylöspäin kattoa kohti palvonnassa ja yhtäkkiä en erottanut suuntia ylös ja alas. Tuolla kerralla voin pahoin ja juoksin kylpyhuoneeseen ja oksensi meidän juuri syömämme mahtavan lounaan. Kaikki rukoilivat siellä puolestani ja voin paremmin hetken päästä, mutta minua järkytti pahoin se, että se oli kohdannut minua kiireisen matkan puolivälissä.
Tässä olin vuoden 2018 toukokuussa yli vuotta myöhemmin Hollannin konferenssissamme ja se iski jälleen.
Hollannin konferenssissa
Oli perjantai-ilta ja meillä oli upeaa syvässä palvonnassa kun ilmaisimme rakkauttamme Herraa kohtaan, ja sitten Hän lauloi profeetallisesti ylitsemme muutamien hengellisten laulujen välityksellä poikamme Brianin kautta (Brian, nuorin poikamme, johti ylistystä). Sitten silmäni avautuivat Hänen maailmaansa ja Herra oli paikalla ja käveli joukossamme, laski kädet ihmisten päälle, paransi tunteita ja haavoja, otti pois syvää surua ja kosketti pitkään ja syvälle haudattuja henkilökohtaisia haavoja ja kipukohtia… mutta Hän sanoi minulle kysyttyäni, jos Hän panisi kätensä päälleni: "Ei. Olen täällä palvelemassa sydämiä ja sieluja. Aiheutit sen itse itsellesi."
Lauantaiaamuna huimaus oli yhä läsnä vanhempana kuin koskaan. Olin nukkunut noin viisi tuntia tuona yönä ja se oli kahdesti keskeytynyt noiden viiden tunnin aikana, koska kylpyhuoneessamme oli liiketunnisteella aktivoituvat valo, joka syttyi kylpyhuoneen ovea avattaessa eikä sitä voinut kytkeä pois päältä manuaalisesti. Yhtäkkiä huone tuli yhtä kirkkaaksi kuin päivänvalossa keskellä yötä, joten me kumpikin hätkähdimme aivan valveille kunnes saatoimme taas rauhoittua ja nukkua, lol.
Voin pahoin tuona aamuna, mutta kun pahoinvoinnin aallot olivat ohi, tunsin oloni vähän paremmaksi, mutta tarvittiin koko keskittymiskykyni siihen, että saatoin panna jalan toisen eteen ja pysyä pystyssä kävellessäni. Selvisin lauantain aamukokouksesta opettaen seisomisen sijaan istuen ja selittäen kaikille lyhyesti huimauksesta ja sitten lähdimme lounastauolle.
Menin vain takaisin huoneeseen päästäkseni pitkälleni pyytäen toisia vetämään iltapäivän kysymys-vastaus – osion kotiseurakunnasta.
Mitä Isä sanoi
Olin vuoteella vasemmalla kyljelläni, koska jos käännyin oikealle kyljelleni, huimaus alkoi. Kysyin Isältä, miksi Herra ei ollut parantanut minua edellisenä iltana, kun Hän oli paikalla, miksi Hän sanoi minulle: 'Aiheutit sen itse itsellesi'? Hän vastasi välittömästi:
"Aiheutit sen itse itsellesi. Olen käsitellyt sinua jonkin aikaa sen suhteen, että ottaisin kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta et ole totellut."
Vastasin: "Mutta Isä, siitä lähtien kun olin teini-ikäinen, olen sanonut itselleni mitä Mooseksesta sanottiin: 'Hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.'*. Joten ruumiini pitäisi kuunnella minua tässä asiassa, kuten se kuuntelee toisissa asioissa. " (Näkökykyni on normaali ilman laseja, hampaissani ei ole koskaan ollut reikää ja voin tehdä töitä lujemmin kuin useimmat ikäiseni miehet eikä minulta puutu energiaa nytkään 60-vuotiaana). *(5.Moos. 34:7)
Hän vastasi toteamalla jotakin, mitä en ollut Hänen koskaan kuullut sanovan: "Se on totta, mutta ruumiisi saa samanlaisen lopun kuin maa, ja sinun täytyy oppia sopeutumaan." Se oli shokki, mutta yhtäpitävää sen kanssa, mihin liittyen olen etsinyt vastauksia muutaman viime vuoden aikana; tasapainoon parantumisen ja ikääntymisen prosessin välillä. Odotan yhä kohtaavani loppuvuoteni terveenä ja täynnä energiaa, Hän ei sanonut, etten kohtaisi. Mutta Hän sanoi, että vanhenen ja että ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa', ja että täytyy sopeutua.
Kun saan rukouspyynnön sanotaanko tyttäreltä, joka pyytää parantumista 97-vuotiaalle kristitylle äidilleen, pysähdyn, koska en tiedä, tulisiko välittömästi pyytää Isältä parantumista. Vai onko tuon äidin aika mennä kotiin ja tyttären pyynnössä oli ennemminkin kyse siitä, ettei hän halua käsitellä rakkaan äitinsä kuolemaa. Olen pitkään etsinyt tasapainoa ikääntymisen ja parantumisen välillä. Missä kulkee raja siinä, kun toisaalta ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa' ja sen myötä saa taivaan, ja toisaalta on olemassa parantuminen?
Kun Isä kertoi minulle, että ruumiini oli saamassa samanlaisen lopun kuin maa ja että minun täytyi oppia sopeutumaan, toi uuden fokuksen, sopeutumiseen oppimisen. Hm… ei vain sopeutumista, vaan sen oppimista, kuinka sopeutua… prosessi jälleen!
Eikä tässä vielä kaikki...
Mutta Hän jatkoi: "Sinun pitäisi kuunnella vaimoasi. Barb osaa ottaa lepopäivän ja on kehottanut sinua jonkin aikaa tekemään niin. Hän on ollut minun vahvistava ääneni tässä (asiassa, jossa olen käsitellyt sinua sisäisesti ja yksityisesti jo melko pitkään.) Mutta et ole kuunnellut. Sinun täytyy käydä tämä nyt läpi."
Mutta en halua 'käydä tätä nyt läpi'!
1. Kor. 6:18:ssa Paavali kertoo periaatteesta, joka siinä asiayhteydessä koskee seksuaalista syntiä, mutta on sovellettavissa ruumista vastaan oleviin synteihin yleisesti:
"(Kaikki) muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan."
Hänen esille ottamansa periaate on, että ruumista vastaan tehdyt synnit tulevat ilmi ruumiissa – asiat, joita teemme itsellemme. Tiedämme tämän vaistomaisesti – tupakoitsija, joka saa keuhkolaajentuman tai keuhkosyövän, liikalihava ihminen, jolla on vaikeuksia nivelissään ja jaloissaan, pienemmissä asioissa olemme kaikki paiskineet töitä tai stressanneet itsemme pisteeseen, jossa saamme päänsäryn tai ajatukset alkavat tulla epäselviksi, kärsimme nestehukasta tai olemme pyörtymispisteessä – jos teemme syntiä ruumista vastaan, tuo synti tulee ilmi ruumiissa.
Eteisvärinä, jota olen käsitellyt viimeiset kolme vuotta, on sellaista, minkä olen itse aiheuttanut itselleni – oli kuuma päivä, lämpötila 115 F (46 C), tein ankarasti työtä täysissä pukeissa, pinnistelin kuten tavallista, kärsin vähän nestehukasta… ja yhtäkkiä tunsin puristuksen rinnassani, tunsin heikkoutta ja minun täytyi istahtaa, sydämeni läpätti… ja myöhemmin sain selville, että olin aikaansaanut sydämeeni eteisvärinän.
Toivuin nopeasti enkä tietäisi, että minulla se on, jollen olisi ollut lääkärintarkastuksessa muutamaa kuukautta myöhemmin – ja luotan siihen, että se tullaan lääketieteellisesti korjaamaan myöhemmin tänä vuonna, mutta aiheutin sen itse itselleni. Sama asia huimauksen kanssa… Isä on käsitellyt minua sen suhteen, että ottaisin vapaapäivän joka viikko, ja se on uusi taito… olen ollut niitä, jotka menevät nukkumaan klo 23 tai 24 ja nousevat ylös päivää varten aamuviiteen tai –kuuteen mennessä… tehden niin vapaapäivänä… kuinka määritellä se… hm.
Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä, jotka auttavat meitä löytämään tuon rajan taivaasta parantumisen odottamisen ja asian läpikäymisen kanssa – ja se on ensi viikon asia, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Uusi opittu läksy, osa 2: "Kuuntele vaimoasi"
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla siitä, kuinka aluksi sain huimauksen, mikä tapahtuu vain silloin, kun olen fyysisesti hyvin väsynyt.
Se tapahtui viime vuoden maaliskuussa (2017) Liettuassa. Olimme kotiseurakunnassa kauniissa Klaipedassa, Liettuassa. Katselin ylöspäin kattoa kohti palvonnassa ja yhtäkkiä en erottanut suuntia ylös ja alas. Tuolla kerralla voin pahoin ja juoksin kylpyhuoneeseen ja oksensi meidän juuri syömämme mahtavan lounaan. Kaikki rukoilivat siellä puolestani ja voin paremmin hetken päästä, mutta minua järkytti pahoin se, että se oli kohdannut minua kiireisen matkan puolivälissä.
Tässä olin vuoden 2018 toukokuussa yli vuotta myöhemmin Hollannin konferenssissamme ja se iski jälleen.
Hollannin konferenssissa
Oli perjantai-ilta ja meillä oli upeaa syvässä palvonnassa kun ilmaisimme rakkauttamme Herraa kohtaan, ja sitten Hän lauloi profeetallisesti ylitsemme muutamien hengellisten laulujen välityksellä poikamme Brianin kautta (Brian, nuorin poikamme, johti ylistystä). Sitten silmäni avautuivat Hänen maailmaansa ja Herra oli paikalla ja käveli joukossamme, laski kädet ihmisten päälle, paransi tunteita ja haavoja, otti pois syvää surua ja kosketti pitkään ja syvälle haudattuja henkilökohtaisia haavoja ja kipukohtia… mutta Hän sanoi minulle kysyttyäni, jos Hän panisi kätensä päälleni: "Ei. Olen täällä palvelemassa sydämiä ja sieluja. Aiheutit sen itse itsellesi."
Lauantaiaamuna huimaus oli yhä läsnä vanhempana kuin koskaan. Olin nukkunut noin viisi tuntia tuona yönä ja se oli kahdesti keskeytynyt noiden viiden tunnin aikana, koska kylpyhuoneessamme oli liiketunnisteella aktivoituvat valo, joka syttyi kylpyhuoneen ovea avattaessa eikä sitä voinut kytkeä pois päältä manuaalisesti. Yhtäkkiä huone tuli yhtä kirkkaaksi kuin päivänvalossa keskellä yötä, joten me kumpikin hätkähdimme aivan valveille kunnes saatoimme taas rauhoittua ja nukkua, lol.
Voin pahoin tuona aamuna, mutta kun pahoinvoinnin aallot olivat ohi, tunsin oloni vähän paremmaksi, mutta tarvittiin koko keskittymiskykyni siihen, että saatoin panna jalan toisen eteen ja pysyä pystyssä kävellessäni. Selvisin lauantain aamukokouksesta opettaen seisomisen sijaan istuen ja selittäen kaikille lyhyesti huimauksesta ja sitten lähdimme lounastauolle.
Menin vain takaisin huoneeseen päästäkseni pitkälleni pyytäen toisia vetämään iltapäivän kysymys-vastaus – osion kotiseurakunnasta.
Mitä Isä sanoi
Olin vuoteella vasemmalla kyljelläni, koska jos käännyin oikealle kyljelleni, huimaus alkoi. Kysyin Isältä, miksi Herra ei ollut parantanut minua edellisenä iltana, kun Hän oli paikalla, miksi Hän sanoi minulle: 'Aiheutit sen itse itsellesi'? Hän vastasi välittömästi:
"Aiheutit sen itse itsellesi. Olen käsitellyt sinua jonkin aikaa sen suhteen, että ottaisin kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta et ole totellut."
Vastasin: "Mutta Isä, siitä lähtien kun olin teini-ikäinen, olen sanonut itselleni mitä Mooseksesta sanottiin: 'Hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.'*. Joten ruumiini pitäisi kuunnella minua tässä asiassa, kuten se kuuntelee toisissa asioissa. " (Näkökykyni on normaali ilman laseja, hampaissani ei ole koskaan ollut reikää ja voin tehdä töitä lujemmin kuin useimmat ikäiseni miehet eikä minulta puutu energiaa nytkään 60-vuotiaana). *(5.Moos. 34:7)
Hän vastasi toteamalla jotakin, mitä en ollut Hänen koskaan kuullut sanovan: "Se on totta, mutta ruumiisi saa samanlaisen lopun kuin maa, ja sinun täytyy oppia sopeutumaan." Se oli shokki, mutta yhtäpitävää sen kanssa, mihin liittyen olen etsinyt vastauksia muutaman viime vuoden aikana; tasapainoon parantumisen ja ikääntymisen prosessin välillä. Odotan yhä kohtaavani loppuvuoteni terveenä ja täynnä energiaa, Hän ei sanonut, etten kohtaisi. Mutta Hän sanoi, että vanhenen ja että ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa', ja että täytyy sopeutua.
Kun saan rukouspyynnön sanotaanko tyttäreltä, joka pyytää parantumista 97-vuotiaalle kristitylle äidilleen, pysähdyn, koska en tiedä, tulisiko välittömästi pyytää Isältä parantumista. Vai onko tuon äidin aika mennä kotiin ja tyttären pyynnössä oli ennemminkin kyse siitä, ettei hän halua käsitellä rakkaan äitinsä kuolemaa. Olen pitkään etsinyt tasapainoa ikääntymisen ja parantumisen välillä. Missä kulkee raja siinä, kun toisaalta ruumis 'saa samanlaisen lopun kuin maa' ja sen myötä saa taivaan, ja toisaalta on olemassa parantuminen?
Kun Isä kertoi minulle, että ruumiini oli saamassa samanlaisen lopun kuin maa ja että minun täytyi oppia sopeutumaan, toi uuden fokuksen, sopeutumiseen oppimisen. Hm… ei vain sopeutumista, vaan sen oppimista, kuinka sopeutua… prosessi jälleen!
Eikä tässä vielä kaikki...
Mutta Hän jatkoi: "Sinun pitäisi kuunnella vaimoasi. Barb osaa ottaa lepopäivän ja on kehottanut sinua jonkin aikaa tekemään niin. Hän on ollut minun vahvistava ääneni tässä (asiassa, jossa olen käsitellyt sinua sisäisesti ja yksityisesti jo melko pitkään.) Mutta et ole kuunnellut. Sinun täytyy käydä tämä nyt läpi."
Mutta en halua 'käydä tätä nyt läpi'!
1. Kor. 6:18:ssa Paavali kertoo periaatteesta, joka siinä asiayhteydessä koskee seksuaalista syntiä, mutta on sovellettavissa ruumista vastaan oleviin synteihin yleisesti:
"(Kaikki) muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan."
Hänen esille ottamansa periaate on, että ruumista vastaan tehdyt synnit tulevat ilmi ruumiissa – asiat, joita teemme itsellemme. Tiedämme tämän vaistomaisesti – tupakoitsija, joka saa keuhkolaajentuman tai keuhkosyövän, liikalihava ihminen, jolla on vaikeuksia nivelissään ja jaloissaan, pienemmissä asioissa olemme kaikki paiskineet töitä tai stressanneet itsemme pisteeseen, jossa saamme päänsäryn tai ajatukset alkavat tulla epäselviksi, kärsimme nestehukasta tai olemme pyörtymispisteessä – jos teemme syntiä ruumista vastaan, tuo synti tulee ilmi ruumiissa.
Eteisvärinä, jota olen käsitellyt viimeiset kolme vuotta, on sellaista, minkä olen itse aiheuttanut itselleni – oli kuuma päivä, lämpötila 115 F (46 C), tein ankarasti työtä täysissä pukeissa, pinnistelin kuten tavallista, kärsin vähän nestehukasta… ja yhtäkkiä tunsin puristuksen rinnassani, tunsin heikkoutta ja minun täytyi istahtaa, sydämeni läpätti… ja myöhemmin sain selville, että olin aikaansaanut sydämeeni eteisvärinän.
Toivuin nopeasti enkä tietäisi, että minulla se on, jollen olisi ollut lääkärintarkastuksessa muutamaa kuukautta myöhemmin – ja luotan siihen, että se tullaan lääketieteellisesti korjaamaan myöhemmin tänä vuonna, mutta aiheutin sen itse itselleni. Sama asia huimauksen kanssa… Isä on käsitellyt minua sen suhteen, että ottaisin vapaapäivän joka viikko, ja se on uusi taito… olen ollut niitä, jotka menevät nukkumaan klo 23 tai 24 ja nousevat ylös päivää varten aamuviiteen tai –kuuteen mennessä… tehden niin vapaapäivänä… kuinka määritellä se… hm.
Uudessa testamentissa on monia esimerkkejä, jotka auttavat meitä löytämään tuon rajan taivaasta parantumisen odottamisen ja asian läpikäymisen kanssa – ja se on ensi viikon asia, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed