Lesson learned; final in the series #5
Uusi opittu läksy, sarjan viimeinen 5. osa
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali kertoi korinttilaisille, että heidän ennakkoluulonsa heidän oman (koti-) seurakuntansa jäseniä kohtaan teki heidät heikoiksi, sairaalloisiksi ja jotkut olivat jopa kuolleet. He aiheuttivat sen itse itselleen, kuten Epafras, joka teki työtä melkein kuolemispisteeseen saakka. Joskus avaamme oven rakkaudettomuuden kautta tai työskentelemällä tai stressaamalla itseämme, mutta milloin voimme odottaa Jumalan parantavan meidät?
Nimeä se parantuminen...
Voitteko nimetä mitään tarkkaa välitöntä parantumista evankeliumeissa tai Apostolien teoissa, jossa tuo ihminen oli tietoisesti aiheuttanut tuon vaivan? Toisin asian sanoakseni, kun puhutaan nimenomaisesti kerrotuista yksittäisistä parantumisista evankeliumeissa, paransiko Jeesus koskaan ihmisen, joka oli tietoisesti aiheuttanut tuon lääketieteellisen vaivan kehoonsa? Vastaus on ei. Matt. 15:30-31:ssä mainitaan raajarikkojen tervehtyneen – 'raajarikkoisuus' on tulos onnettomuudesta – he eivät tietoisesti vammauttaneet itseään.
Pohtikaa: Verenvuototaudista kärsinyt nainen ei tehnyt mitään saadakseen aikaan tuon vaivan itseensä. Tekikö sokea Bartimeus tai sokeana syntynyt mies itsensä tarkoituksella sokeaksi? Ei. Tekikö kukaan kuuroista ihmisistä, spitaalisista, puhumaan kykenemättömistä, rammoista, köyryselkäinen nainen – tekivätkö he tietoisesti jotain, mikä aiheutti heidän vaivansa? Ei. Pyysikö Malkus, jonka korvan Pietari viilsi irti miekalla Jeesuksen pannessa sen takaisin paikalleen ja parantaessa sen, Pietaria viiltämään irti korvansa? Ei.
Tekikö kuumeeseen kuollut Jairuksen tytär, ei-juutalaisen naisen tytär, jota riivaaja 'vaivasi' tai Pietarin anoppi tietoisesti jotakin, joka aikaansai kuumeet tai sairaudet, jotka Jeesus myöhemmin paransi ja herätti kuolleista? Ei yksikään nimenomaisesti evankeliumeissa nimetyistä tapauksista, jotka Jeesus paransi, edes viittaa siihen, että kyseessä ollut ihminen olisi aiheuttanut vaivan itse itselleen. Paavalin kuolleista herättämän miehen kohdalla oli kyseessä vahinko tämän pudotessa ikkunasta, hän ei tarkoituksellisesti pudonnut ikkunasta. Pietarin kuolleista herättämä Dorkas sai kuumeen ja kuoli. Hankkiko hän kuumeen tarkoituksella? Ei.
Joten miksi me syödessämme itsemme liikalihaviksi aiheuttaen siten ongelmia niveliin ja sydämeen/keuhkoihin ja muihin juttuihin, miksi me rukoilemme jumalallista parantumista? Miksi me, kun syömme teollisesti valmistettuja ruokia, jotka ovat vailla ravintoaineita tai tietoisesti emme hanki riittävästi vitamiineja ja hivenaineita ja olemme sitten sairaalloisia, miksi odotamme jumalallista parantumista?
Miksi ihmiset polttavat tietäessään, että se voi aiheuttaa syöpää ja koko joukon muita vaivoja, tai tarkoituksella nostavat jotakin mitä tiedämme, ettei pitäisi nostaa, tai työskentelevät liikaa uupumispisteeseen saakka ja/tai aiheuttaen sairastumisia (kuten minun kohdallani oli kyse huimauksesta tai jopa flimmeristä) tai kantavat huolia ja pelkoja, kun tiedämme, että meidän täytyy mennä Herran luo ja antaa ne Hänelle – ja odotamme Jumalan välittömästi parantavan meidät?
Jos kirjaukset Jeesuksesta ja Apostolien teoissa kertovat välittömästä parantumisesta vain niille ihmisille, jotka saivat vaivansa ilman heidän suoraa omaa tarkoitustaan tai virhettään, miksi odotamme Hänen välittömästi parantavan meidät, kun me tietoisesti aiheutimme ongelman itsellemme?
Meidän ruumiimme ovat maasta ja meidän tulee pitää asianmukaista huolta kaikesta lähtien ajastamme maan päällä aina maallisiin ruumiisiimme asti. Olemme vastuussa. Asia on niin yksinkertainen. Synnit ruumista vastaan tulevat ilmi ruumissa, kuten Paavali sanoi. Mikä perusrakenne meidän täytyy pystyttää muuttaaksemme elämämme, mitä tulee terveyteen, ravintoon, rakkaudessa vaeltamiseen suhteessa toisiin opetuslapsiin?
Uskon, parantumisen, terveen järjen, oman sydämen arvioimisen tasapainottaminen
Paavali sanoi Timoteukselle ensimmäisessä kirjeessään (5:23): " Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi." Oliko tuo 'oinos' (viini) käynyttä vai vain mehua, on epäolennaista tämän aiheen kannalta – Paavali käski Timoteusta käyttämään hänen lääkkeenään pitämää ainetta vatsansa tähden. Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali huomautti Erastuksen työskennelleen kirjaimellisesti kuolemispisteeseen saakka ja tarvitsevan aikaa toipua.
Ajan ottaminen toipumiseen ja vähäisen määrän viiniä käyttäminen vatsan tähden ovat kumpikin käytännöllisiä ratkaisuja. Paavali, tämä mies, joka kutsui sokeuden noita Elymasille, joka vastusti häntä, Paavali, joka herätti ikkunasta pudonneen miehen kuolleista, tämä mies, jonka käsien kautta Jumala teki erityisiä ihmeitä hänen koskettamiensa vaatekappaleiden välityksellä – tämä vuosien ajan merkittävien ihmeiden mies käski ystäviään ottaa lääkettä, levätä ja toipua.
Esimerkkejä
Kun lapsemme olivat pieniä ja saivat kuumeen tai vilustuivat tai jotakin, me panimme kätemme heidän päälleen, mutta jos he eivät voineet paremmin lyhyen ajan sisällä, joka ei varmasti ollut pitempi kuin 24 tuntia, veimme heidät lääkäriin.
Ette pakota viatonta lasta kärsimään vain siksi, että 'seisotte uskossa' – teidän täytyy tehdä ensin mikä on oikein, koska olette maan päällä luonnollisessa ensiksi, ja sitten hengellinen seuraa.
Ihmiset rikkovat tervettä järkeä vastaan ja sitten ihmettelevät, missä Jumala on. He tekevät kaiken väärin luonnollisessa ja sitten tarvitsevat kiireesti ihmettä. Näin he elävät vuoristorataelämää, jossa mennään alas ja sitten ylös, ihmeeseen, sitten alas, sitten ylös ihmeeseen, sitten taas alas – sen sijaan, että eläisivät huolenpidon virrassa, jonka vapauttaa se, että tekee sen, mikä on oikein luonnollisessa ja terveen järjen mukaista.
On kuin nainen, josta olen kertonut, jolla oli tapana kirjoittaa shekkejä paikallisille kauppiaille tietäen, ettei hänellä ollut tilillään rahaa. Sitten hän tuli minun, pastorinsa, luo rukoiltavaksi, jotta hänen miehensä saisi palkankorotuksen, jotta hän saisi suosion pankeilta, jotka ottaisivat pois jotkut kulut, saadakseen suosion kaupoilta, jotta ne antaisivat hänen kirjoittaa lisää shekkejä – mutta se, että Jumala vastaisi tuohon rukoukseen tarkoittaisi, että Hän mahdollistaisi naisen synnin tai vähintään toimisi naisen kumppanina tämän synnissä.
Jumalan ratkaisu oli, että tein naisen kanssa työtä auttaen häntä laatimaan budjetin ja olemaan kurinalainen – tehden sen, mikä on oikein luonnollisessa pystyttäen sellaisen rakenteen hänen elämäänsä, minkä kautta Jumala voisi virrata. Se ei ollut eleganttia, se oli vaikeaa, hankalaa lihalle ja 'normaalia'. Mutta se oli jumalallinen vastaus, se taivaallinen 'kosketus' Jumalalta, minkä nainen tarvitsi.
Sen tähden Paavali...
...toistuvasti luetteloi johtajien ominaisuuksina moraalisen suoraselkäisyyden, vakauden elämässä, vakauden perheessä. Heillä on paikallan perusrakenne Jumalalle siunata heitä luonnollisessa. Hän on hengellisessä, me elämme luonnollisessa. Jumala on vanhurskas ja rehellinen ja Hän voi virrata vain sen kautta – joten jos elämämme ei vastaa Hänen suoraselkäisyyttään, niin me sidomme Hänen kätensä.
Tässä sarjassa olen jakanut omaa kokemustani ja keskusteluani Isän kanssa koskien sitä, miksi minulla oli huimausta. Hänen ratkaisunsa ei ollut jokin dramaattinen jumalallinen kosketus, sen sijaan Hän ohjasi minut takaisin huolehtimaan paremmin ajastani ja energiastani. Hänen ratkaisunsa nähtiin niissä hyvin arkipäiväisissä ja käytännöllisissä askelissa, joiden mukaan otan yhden kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta kyseessä oli jumalallinen kosketus.
Yliluonnollinen on usein kätketty käytännölliseen. Se tekee siitä näennäisen yksinkertaista, arkipäiväistä, jopa tylsää. Emme halua olla kuin Naaman, jonka ylpeys, kun hänen käskettiin peseytyä mutaisessa Jordan-virrassa seitsemän kertaa, mikä parantaisi hänet spitaalista, sai hänet kääntymään pois – ihme ei tullut hänen odottamassaan muodossa, joten hän torjui Jumalan ratkaisun. Älkää olko sellaisia.
Hyvin usein juuri se, että yksinkertaisesti otamme vastuun elämästämme, on se yliluonnollinen teko, jonka Jumala vaatii. Se ei ole loisteliasta, eikä sen myötä iho mene kananlihalle ja saa väristyksiä. Kuten oli laita silloin, kun Jeesus pani ihmiset istumaan järjestäytyneisiin ryhmiin, Isä virtaa niiden käytännöllisten asioiden kautta, joita teemme helpottaaksemme Hänen liikkumistaan keskellämme.
Toivon tämän sarjan antaneen ajattelemisen aihetta… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Uusi opittu läksy, sarjan viimeinen 5. osa
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali kertoi korinttilaisille, että heidän ennakkoluulonsa heidän oman (koti-) seurakuntansa jäseniä kohtaan teki heidät heikoiksi, sairaalloisiksi ja jotkut olivat jopa kuolleet. He aiheuttivat sen itse itselleen, kuten Epafras, joka teki työtä melkein kuolemispisteeseen saakka. Joskus avaamme oven rakkaudettomuuden kautta tai työskentelemällä tai stressaamalla itseämme, mutta milloin voimme odottaa Jumalan parantavan meidät?
Nimeä se parantuminen...
Voitteko nimetä mitään tarkkaa välitöntä parantumista evankeliumeissa tai Apostolien teoissa, jossa tuo ihminen oli tietoisesti aiheuttanut tuon vaivan? Toisin asian sanoakseni, kun puhutaan nimenomaisesti kerrotuista yksittäisistä parantumisista evankeliumeissa, paransiko Jeesus koskaan ihmisen, joka oli tietoisesti aiheuttanut tuon lääketieteellisen vaivan kehoonsa? Vastaus on ei. Matt. 15:30-31:ssä mainitaan raajarikkojen tervehtyneen – 'raajarikkoisuus' on tulos onnettomuudesta – he eivät tietoisesti vammauttaneet itseään.
Pohtikaa: Verenvuototaudista kärsinyt nainen ei tehnyt mitään saadakseen aikaan tuon vaivan itseensä. Tekikö sokea Bartimeus tai sokeana syntynyt mies itsensä tarkoituksella sokeaksi? Ei. Tekikö kukaan kuuroista ihmisistä, spitaalisista, puhumaan kykenemättömistä, rammoista, köyryselkäinen nainen – tekivätkö he tietoisesti jotain, mikä aiheutti heidän vaivansa? Ei. Pyysikö Malkus, jonka korvan Pietari viilsi irti miekalla Jeesuksen pannessa sen takaisin paikalleen ja parantaessa sen, Pietaria viiltämään irti korvansa? Ei.
Tekikö kuumeeseen kuollut Jairuksen tytär, ei-juutalaisen naisen tytär, jota riivaaja 'vaivasi' tai Pietarin anoppi tietoisesti jotakin, joka aikaansai kuumeet tai sairaudet, jotka Jeesus myöhemmin paransi ja herätti kuolleista? Ei yksikään nimenomaisesti evankeliumeissa nimetyistä tapauksista, jotka Jeesus paransi, edes viittaa siihen, että kyseessä ollut ihminen olisi aiheuttanut vaivan itse itselleen. Paavalin kuolleista herättämän miehen kohdalla oli kyseessä vahinko tämän pudotessa ikkunasta, hän ei tarkoituksellisesti pudonnut ikkunasta. Pietarin kuolleista herättämä Dorkas sai kuumeen ja kuoli. Hankkiko hän kuumeen tarkoituksella? Ei.
Joten miksi me syödessämme itsemme liikalihaviksi aiheuttaen siten ongelmia niveliin ja sydämeen/keuhkoihin ja muihin juttuihin, miksi me rukoilemme jumalallista parantumista? Miksi me, kun syömme teollisesti valmistettuja ruokia, jotka ovat vailla ravintoaineita tai tietoisesti emme hanki riittävästi vitamiineja ja hivenaineita ja olemme sitten sairaalloisia, miksi odotamme jumalallista parantumista?
Miksi ihmiset polttavat tietäessään, että se voi aiheuttaa syöpää ja koko joukon muita vaivoja, tai tarkoituksella nostavat jotakin mitä tiedämme, ettei pitäisi nostaa, tai työskentelevät liikaa uupumispisteeseen saakka ja/tai aiheuttaen sairastumisia (kuten minun kohdallani oli kyse huimauksesta tai jopa flimmeristä) tai kantavat huolia ja pelkoja, kun tiedämme, että meidän täytyy mennä Herran luo ja antaa ne Hänelle – ja odotamme Jumalan välittömästi parantavan meidät?
Jos kirjaukset Jeesuksesta ja Apostolien teoissa kertovat välittömästä parantumisesta vain niille ihmisille, jotka saivat vaivansa ilman heidän suoraa omaa tarkoitustaan tai virhettään, miksi odotamme Hänen välittömästi parantavan meidät, kun me tietoisesti aiheutimme ongelman itsellemme?
Meidän ruumiimme ovat maasta ja meidän tulee pitää asianmukaista huolta kaikesta lähtien ajastamme maan päällä aina maallisiin ruumiisiimme asti. Olemme vastuussa. Asia on niin yksinkertainen. Synnit ruumista vastaan tulevat ilmi ruumissa, kuten Paavali sanoi. Mikä perusrakenne meidän täytyy pystyttää muuttaaksemme elämämme, mitä tulee terveyteen, ravintoon, rakkaudessa vaeltamiseen suhteessa toisiin opetuslapsiin?
Uskon, parantumisen, terveen järjen, oman sydämen arvioimisen tasapainottaminen
Paavali sanoi Timoteukselle ensimmäisessä kirjeessään (5:23): " Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi." Oliko tuo 'oinos' (viini) käynyttä vai vain mehua, on epäolennaista tämän aiheen kannalta – Paavali käski Timoteusta käyttämään hänen lääkkeenään pitämää ainetta vatsansa tähden. Viime viikolla kerroin, kuinka Paavali huomautti Erastuksen työskennelleen kirjaimellisesti kuolemispisteeseen saakka ja tarvitsevan aikaa toipua.
Ajan ottaminen toipumiseen ja vähäisen määrän viiniä käyttäminen vatsan tähden ovat kumpikin käytännöllisiä ratkaisuja. Paavali, tämä mies, joka kutsui sokeuden noita Elymasille, joka vastusti häntä, Paavali, joka herätti ikkunasta pudonneen miehen kuolleista, tämä mies, jonka käsien kautta Jumala teki erityisiä ihmeitä hänen koskettamiensa vaatekappaleiden välityksellä – tämä vuosien ajan merkittävien ihmeiden mies käski ystäviään ottaa lääkettä, levätä ja toipua.
Esimerkkejä
Kun lapsemme olivat pieniä ja saivat kuumeen tai vilustuivat tai jotakin, me panimme kätemme heidän päälleen, mutta jos he eivät voineet paremmin lyhyen ajan sisällä, joka ei varmasti ollut pitempi kuin 24 tuntia, veimme heidät lääkäriin.
Ette pakota viatonta lasta kärsimään vain siksi, että 'seisotte uskossa' – teidän täytyy tehdä ensin mikä on oikein, koska olette maan päällä luonnollisessa ensiksi, ja sitten hengellinen seuraa.
Ihmiset rikkovat tervettä järkeä vastaan ja sitten ihmettelevät, missä Jumala on. He tekevät kaiken väärin luonnollisessa ja sitten tarvitsevat kiireesti ihmettä. Näin he elävät vuoristorataelämää, jossa mennään alas ja sitten ylös, ihmeeseen, sitten alas, sitten ylös ihmeeseen, sitten taas alas – sen sijaan, että eläisivät huolenpidon virrassa, jonka vapauttaa se, että tekee sen, mikä on oikein luonnollisessa ja terveen järjen mukaista.
On kuin nainen, josta olen kertonut, jolla oli tapana kirjoittaa shekkejä paikallisille kauppiaille tietäen, ettei hänellä ollut tilillään rahaa. Sitten hän tuli minun, pastorinsa, luo rukoiltavaksi, jotta hänen miehensä saisi palkankorotuksen, jotta hän saisi suosion pankeilta, jotka ottaisivat pois jotkut kulut, saadakseen suosion kaupoilta, jotta ne antaisivat hänen kirjoittaa lisää shekkejä – mutta se, että Jumala vastaisi tuohon rukoukseen tarkoittaisi, että Hän mahdollistaisi naisen synnin tai vähintään toimisi naisen kumppanina tämän synnissä.
Jumalan ratkaisu oli, että tein naisen kanssa työtä auttaen häntä laatimaan budjetin ja olemaan kurinalainen – tehden sen, mikä on oikein luonnollisessa pystyttäen sellaisen rakenteen hänen elämäänsä, minkä kautta Jumala voisi virrata. Se ei ollut eleganttia, se oli vaikeaa, hankalaa lihalle ja 'normaalia'. Mutta se oli jumalallinen vastaus, se taivaallinen 'kosketus' Jumalalta, minkä nainen tarvitsi.
Sen tähden Paavali...
...toistuvasti luetteloi johtajien ominaisuuksina moraalisen suoraselkäisyyden, vakauden elämässä, vakauden perheessä. Heillä on paikallan perusrakenne Jumalalle siunata heitä luonnollisessa. Hän on hengellisessä, me elämme luonnollisessa. Jumala on vanhurskas ja rehellinen ja Hän voi virrata vain sen kautta – joten jos elämämme ei vastaa Hänen suoraselkäisyyttään, niin me sidomme Hänen kätensä.
Tässä sarjassa olen jakanut omaa kokemustani ja keskusteluani Isän kanssa koskien sitä, miksi minulla oli huimausta. Hänen ratkaisunsa ei ollut jokin dramaattinen jumalallinen kosketus, sen sijaan Hän ohjasi minut takaisin huolehtimaan paremmin ajastani ja energiastani. Hänen ratkaisunsa nähtiin niissä hyvin arkipäiväisissä ja käytännöllisissä askelissa, joiden mukaan otan yhden kokonaisen vapaapäivän joka viikko, mutta kyseessä oli jumalallinen kosketus.
Yliluonnollinen on usein kätketty käytännölliseen. Se tekee siitä näennäisen yksinkertaista, arkipäiväistä, jopa tylsää. Emme halua olla kuin Naaman, jonka ylpeys, kun hänen käskettiin peseytyä mutaisessa Jordan-virrassa seitsemän kertaa, mikä parantaisi hänet spitaalista, sai hänet kääntymään pois – ihme ei tullut hänen odottamassaan muodossa, joten hän torjui Jumalan ratkaisun. Älkää olko sellaisia.
Hyvin usein juuri se, että yksinkertaisesti otamme vastuun elämästämme, on se yliluonnollinen teko, jonka Jumala vaatii. Se ei ole loisteliasta, eikä sen myötä iho mene kananlihalle ja saa väristyksiä. Kuten oli laita silloin, kun Jeesus pani ihmiset istumaan järjestäytyneisiin ryhmiin, Isä virtaa niiden käytännöllisten asioiden kautta, joita teemme helpottaaksemme Hänen liikkumistaan keskellämme.
Toivon tämän sarjan antaneen ajattelemisen aihetta… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed