Jatko-osa nro 1 kaksiosaisesta sarjasta; opitut asiat; kuka voi odottaa jumalallista parantumista
Hei kaikki,
Vaikutti hyvältä ajatukselta, johtuen reaktiosta viimeisimpään kirjoitussarjaan, puhua enemmän siitä, milloin uskoa jumalalliseen parantumiseen verrattuna siihen, milloin asia on kiinni uskostamme. Evankeliumeissa näemme parantumisten sijoittuvan jompaankumpaan näistä kahdesta kategoriasta: ihmisten vastaanottama parantuminen oli suvereenia Jumalan liikehdintää tai ihmisten usko sai aikaan heille parantumisen.
Kiinnostuksemme kohdistuu tänään niihin parantumisiin, joissa Jeesus tunnusti ihmisen oman uskon olleen mukana parantumisessa. Minulla on englanninkielinen opetussarja otsikolla "Healing School" (suom. parantumiskoulu), joka käsittelee ihmisten uskoa yksityiskohtaisesti sekä sitä, kuinka joskus Herra ohjasi näitä ihmisiä tavalla, jolla heidän uskonsa tuli esiin, mikä johti heidän parantumiseensa; tuo sarja saattaa kiinnostaa lisäymmärryksen saamiseksi. Katsotaanpa muutamia niistä:
1) Sadanpäämiehen palvelija Matt. 8:5-13:ssa ja Lk.7: 1-10:ssa
Tämä mies ymmärsi auktoriteetin eikä halunnut Jeesuksen tulevan ovelleen, vaan kehotti Häntä vain sanomaan parantumisen sanan 'Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen.' Jeesus sanoi, ettei hän siihen mennessä ollut löytänyt noin suurta uskoa Israelissa.
Mies ymmärsi sekä auktoriteettia että henkilökohtaista parantumislupausta. Parantumista tarvitsevat ihmiset tarvitsevat henkilökohtaisen lupauksen Herralta koskien heidän parantumistaan. Ehdotukseni on tehdä tuon lupauksen saaminen tärkeimmäksi prioriteetiksi sijoittamalla aikaa ja vaivannäköä Hänen edessään pysyttelemiseen, kunnes Hän antaa sanan asiasta.
2) Verenvuodosta kärsinyt nainen Matt. 9: 20-22:ssa, Mk. 5:25-34:ssa, Lk 8: 43-48:ssa
Markuksen evankeliumi tarjoaa eniten yksityiskohtia kertoen meille jakeissa 27-28: "Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".' Ja heti hänen verensä lähde kuivui..."
Kun hän oli kuullut, että kyseessä oli Jeesus – se oli naisen uskon kohta. Nainen sai ilmestyksen kuulleessaan Hänen muista ihmeistään, että hän parantuisi – hänellä oli tuo ilmestys sisällään, ja sitten hän toimi sen pohjalta. Jeesus sanoi: 'Sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi.'
3) Kaksi sokeaa miestä, jotka löydetään vain Matt. 9: 27-31:ssä
He kutsuivat Jeesusta Daavidin pojaksi, mikä oli Messiaalle annettu nimitys. Missä vain näemme ihmisten kutsuvan Jeesusta 'Daavidin pojaksi', näemme sen pysäyttävän Hänet välittömästi. Ja myös joka kerran Hän koettelee heitä nähdäkseen, käyttävätkö ihmiset nimitystä yleisnimityksenä, vai uskovatko he todella Hänen olevan Daavidin poika, Messias. Jos he osoittavat saaneensa todellisen ilmestyksen siitä, että Hän on Messias, Hän kohtaa heidät heidän uskonsa kohdalla. Nämä kaksi sokeaa miestä ovat ensimmäinen niistä kolmesta esimerkistä, joita katsomme ja joissa Häntä kutsuttiin 'Daavidin pojaksi'.
Kun nämä kaksi miestä saivat Jeesuksen huomion kutsumalla Häntä Daavidin pojaksi, Jeesus koetteli heitä: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" Kun he vastasivat: "Uskomme, Herra." Jeesuksen tarvitsi tietää vain se – he kutsuivat Häntä Herraksi. Hänen vastauksensa oli tunnustaa heidän uskonsa: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Ja välittömästi he parantuivat. Hänen ohjeensa oli olla kertomatta kenellekään liittyi enemmän kuin mihinkään muuhun sen tosiasian vahvistamiseen, että Hän oli Messias, Daavidin poika. Tapahtukoon teille uskonne mukaan, näyttää olevan punaisena lankana myös meille nykyään. Keskittykää ytimessä olevaan uskoonne, kuten he tekivät. Siinä Hän tulee kohtaamaan teidät. Hänen Herrautensa tunnustamisessa. Lukekaa eteenpäin:
Kanaanilainen vaimo – Matt. 15: 21-28:ssa ja Mk. 7:24-30:ssa meillä on suuren uskon ihminen, joka roomalaisen sadanpäämiehen tavoin ei ollut juutalainen. Nainen kutsuu Jeesusta 'Daavidin pojaksi' pyytäessään Häntä parantamaan tyttärensä, jota 'riivaaja vaivaa kauheasti'. Opetuslapset kehottivat Jeesusta lähettämään naisen pois, mutta naisen väittämä ilmestys siitä, että Hän oli juutalainen Messias, kiinnitti Jeesuksen huomion.
Hänen täytyi koetella naista nähdäkseen, kuten noiden sokeiden miesten kohdalla, oliko naisella todella ilmestys siitä, että Hän oli Israelin Messias? Tehdäkseen niin Hän puhui naiselle vertauksen, kuten Hän oli tehnyt niin usein ihmisten kohdalla – ne, joilla oli ilmestys, vastaanottivat suuria totuuksia, kun taas ne, jotka seurasivat Häntä ilman ilmestystä ja omaten taka-ajatuksia, kuulivat vain kertomuksia siemenistä ja maasta ja sellaista.
"Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille", tuli Hänen vertauksenaan naiselle. Jos naisella oli ilmestys siitä, että Hän todellakin oli Messias, nainen kykenisi vastaamaan vertauksen muodossa, ja hän teki niin: " Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." Naisella oli se! Hän uskoi aidosti! Jeesus vastasi: " Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niin kuin tahdot." Ja hänen tyttärensä parani tuossa hetkessä. Tämä oli toinen 'uskonne mukaan' –lausuma, aivan kuten noiden kahden sokean miehen kohdalla. Meiltä jää se huomaamatta – haluamme Jumalan koskettavan meitä, mutta totuus on, että me tarvitsemme ensin ilmestyksen ja sen jälkeen tulee parantuminen.
Viimeinen esimerkki Daavidin pojan aiheuttamasta Jeesuksen pysähtymisestä oli sokea Bartimeus Mk. 10: 46-52:ssa ja Lk. 18: 35-43:ssa Markuksen evankeliumin antaessa sen yksityiskohdan, jota me tänään etsimme.
Teksti sanoo, että kun Bartimeus kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, hän huudahti saadakseen Hänen huomionsa: "Jeesus! Daavidin poika! Armahda minua!" Väkijoukko käski häntä sulkemaan suunsa. Mutta se sai hänet huutamaan yhä lujempaa. Jeesus kuuli hänet ja jakeet 49-50 kertovat meille "Jeesus seisahtui" mikä oli kohteliasta ja mahdollisti sokealle miehelle tien raivaamisen Herran luo. Välittömästi Bartimeus "...heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö."
Testi, jota Jeesus käytti selvittääkseen, oliko Bartimeuksen nimitys Daavidin poika –nimitys Hänelle todellinen vai ainoastaan titteli, oli yksinkertainen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Se kuulostaa ilmeisen typerältä kysymykseltä, mutta se oli testi. Halusiko Bartimeus jotakin lihallista kuten rahaa tai sitä, että Jeesus puhuisi jollekulle kaupungissa siitä, että hän saisi asuinpaikan itselleen? Vastasiko Bartimeuksen elämässä haluama asia sitä, että hän kutsui Jeesusta Daavidin pojaksi, Messiaaksi? Eikö Jeesus teekin tätä meille tänään: mitä haluat Minulta? Meidän vastauksemme paljastaa joskus itsekkään sydämemme. Hän vastasi: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen!" Jeesuksen vastaus oli:
"Sinun uskosi on sinut parantanut (tai pelastanut, suom. huom)." Bartimeus seurasi sitten välittömästi Jeesusta opetuslapsena, koska tuo lyhyt vastaus kysymykseen 'Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?' oli tulla parannetuksi, mutta pitkä vastaus oli, että hän halusi iankaikkisen elämän. Hän tiesi, todella tiesi, että Jeesus oli Daavidin poika ja vastasi suurempaan pelastumien ilmestykseen. Juuri siinä paikassa meidänkin tulee olla!
Kaikki nämä kolme esimerkkiä siitä, että ihmiset kutsuivat Jeesusta 'Daavidin pojaksi' osoittavat Jeesuksen koetelleen heidän ilmestystään saadakseen selville, oli se aito. Jokaisen näistä kolmesta täytyi vastata tavalla, joka osoitti, että he todellakin toimivat ilmestyksen perusteella uskoen siihen, että Hän parantaa (tai vapauttaa). Meille se merkitsee, että meidän täytyy palata varhaisimpaan ja ytimessä olevaan ilmestykseen silloin kun me ensimmäisen kerran kohtasimme Jeesuksen. Elämä säilyy tuossa alkuperäisessä ilmestyksessä, kun tiesitte tietävänne, että Jeesus on Herra ja että teidän täytyi vastata tuosta ilmestyksestä käsin - tuo sama ilmestys voi elävöittää uskon sinussa parantumiseen.
Tämä on vienyt nyt aika pitkään tänään, mutta käykää uudelleen läpi pointit koskien uskoa – jatkamme muilla esimerkeillä uskosta parantumiseen ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn