New lesson learned #4, Paul's co-worker who worked himself sick
Uusi opittu läksy, osa 4: Paavalin työtoveri, joka sairastutti itsensä työllä
Hei kaikki,
Viime viikolla lopetin esimerkkiin meidän pizzankuljetusfirmastamme jossa ansaitsimme kaksi dollaria jokaisesta 10 dollarin ostoksesta, ja saatat luulla minun eksyneen kauas aiheesta – ei pidä paikkansa!
Syrjään pantu aika ja infrastruktuuri
Samalla tavalla kun liikeyrityksen omistajan olisi väärin käyttää koko 10 dollarin myynti itseensä sen sijaan, että panee syrjään kahden dollarin voiton, olen 'käyttänyt' koko seitsemän päivän viikon itseeni sen sijaan, että olisin pannut syrjään yhden päivän 'voittona'.
Kerroin myös kuinka Jeesus ensin pystytti infrastruktuurin ennen kuin siunaus vuodatettiin: istutti tuhannet 50 ja 100 ryhmiin ja organisoi käyttämättömät vesiastiat täytetyksi vedellä, joka tulisi muutetuksi viiniksi. Joten yhdistetäänpä nuo kaksi elementtiä tänään.
Minkä infrastruktuurin olen nyt luonut mahdollistaakseni tarkoitetun siunauksen ottaa yksi kokonainen vapaapäivä viikossa, jotta sillä olisi täysi vaikutuksensa. Minulle se tarkoitti ensimmäisenä asiana sitä, että 'irrottauduin' internetistä yhdeksi päiväksi joka viikko. Ei tarkasteta sähköposteja, Facebookia, Messengeria, Skypeä, tekstiviestejä jne. Puhelin on pöydällä poissa luotani. Tuo infrastruktuuri mahdollistaa rentoutumiseni ja keskittymiseni päivään ja latautumiseni – ilman syyllisyyttä, voisin lisätä, koska menneinä päivinä tunsin syyllisyyttä kun en tehnyt työtä.
Jos Herra käsittelee jotakuta ruokavalion suhteen, mikä perusrakenne hänen täytyy pystyttää, jotta Jumala voi siunata häntä hänen pyrkimyksissään? Jos Hän käsittelee häntä sanotaanko siitä, että ei söisi hiilihydraatteja ja keskittyisi proteiineihin ja vihanneksiin, täytyykö hänen raivata ruokakomeronsa ja antaa nuo teollisesti valmistetut säilykkeet ja perunalastut ja voileipäkeksit hyväntekeväisyyteen? (Ja/tai jollekulle, jota Jumala ei käsittele noiden asioiden suhteen)
Jos Hän käsittelee jotakuta rahan käsittelyn suhteen, esim. velasta pääsemisen osalta, täytyykö hänen leikata kahtia tai panna lukkojen taakse luottokortteja, jotta estää itseään joutumasta lisävelkoihin? Täytyykö hänen istuutua tutkimaan rahankulutustaan ja tekemään budjetti tarvittavana perusrakenteena, ennen kuin Isä voi vuodattaa enemmän rahavaroja hänelle?
Epafras (lyhennetty muoto Epafroditoksesta)
Kol. 4:12:ssa Paavali kuvaa Epafrasta, joka rukoilee palavasti heidän kaikkien puolesta verbin tarkoittaessa 'taistella (vahvasti)' rukouksessa. Muualla Paavali kuvaa tätä rukoustaistelijaa vankitoveriksi, palvelijaksi ja sellaiseksi, joka piti huolta hänen tarpeistaan. Uhrautuvalla mielellä hän antoi ja rukoili ja matkusti Paavalin kanssa ja kuljetti viestejä Paavalilta (koti-) seurakunnille ja niiltä Paavalille.
Fil. 2: 25-30:ssa Paavali sanoo, että hän oli 'kuoleman kielissä', mutta Jumala oli laupias. Hän sanoo jakeessa 30: "sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä."
Epafras sairastutti itsensä työllä. Virkkeen loppuosa kuulostaa siltä kuin Paavali syyttäisi filippiläisiä siitä, että he laiminlöivät Paavalista huolehtimisen, mutta englanninkielinen käännös on sävyltään liian vahva. Kreikankielinen teksti välittää ajatuksen, ettei heillä vielä ollut tilaisuutta antaa Paavalille ja että Epafras sairastutti itsensä työllä auttaessaan Paavalista huolehtimisessa. Itse asiassa myöhemmin tässä kirjeessä, kohdassa 4:14-18 hän tunnustaa, ettei filippiläisillä ollut tilaisuutta (avustaa), mutta sen jälkeen Epafras oli saapunut heidän luotaan uhrilahja mukanaan.
Jotkut väittävät kreikankielisen tekstin viittaavan siihen, että Epafras oli holtiton riskeeratessaan elämänsä ja terveytensä Paavalin takia. Hän oli jatkuvasti kiireinen, sen voimme nähdä. Hän uuvutti itsensä kuoleman kieliin saakka Paavalin omien sanojen mukaan. Paavalin käyttämä kreikan sana sairaasta 'heikko, heiveröinen, sairas'. Herran armo ei ollut tässä jumalallista parantumista varten, vaan siinä, että hänen sallittiin toipua. Epafras aiheutti sen itse itselleen. Paavali, joiden käsistä näemme niin monia ihmeitä Apostolien teoissa, ei voinut häntä parantaa. Liiasta työnteosta aiheutuneen sairauden täytyi parantua omia aikojaan ja lopulta hän toipui.
Tuo taipumus tehdä liikaa töitä aiheutti huimaukseni, joten olen ottanut oppia Epafrasilta tässä. Kuinka monet meistä ovat työn, uran, opiskelun, vapaaehtoistyön seurakunnassa, lasten kuljettamisen jne. takia ovat raataneet pisteeseen, jossa sairastuvat uupumuksen takia kuten Epafras? Ruumista vastaan olevat synnit pysyvät ja tulevat ilmi ruumiissa.
Ennakkoluulo, toisten vastainen syrjintä ovat syntejä, jotka tulevat ilmi ruumiissa
Antiikin Korintin kulttuurista tiedetään paljon. Se oli satamakaupunki, kaupungin motto oli 'vapaus ja tieto', se oli kaupunki, jossa kolme kulttuuria tuli yhteen: roomalainen, kreikkalainen ja juutalainen. Oli tunnettua, että 'valkokaulusluokan' liikeyritysten omistajat eivät seurustelleet 'työläisluokan' satamatyöläisten ja muiden työläisten kanssa. Oikeastaan tilanne ei ole juurikaan erilainen nykyään. Tuo oli kaupungin kulttuuri.
Mutta Apt. 18: 7-8 kertoo meille, että monet jokaisesta näistä kolmesta ryhmästä tuli uskoviksi. Nämä kolme kulttuuria, joilla kaikilla oli omat kulttuuriset 'painolastinsa' kohtasivat aluksi roomalaisen Gaius Justuksen kotona, myös synagogan esimiehen Krispuksen johdolla.
1.Kor.11: 18-32:ssa Paavali kritisoi heistä joitakuita siitä, että he kieltäytyvät syömästä Herran ehtoollista toisten kanssa (Justuksen talossa), tavaten etukäteen syödäkseen erikseen, pitäen oman Herran ehtoollisensa keskenään. Hän kertoo heille, että he voivat syödä koska tahansa omissa kodeissaan ja että he halveksivat Kristuksen ruumista jakaantuessaan. Hän kertoo heille, että heidän pitäisi oikein erottaa Herran ruumis ja liittyä toisiin. Hän sitten päättää huomionsa koskien heidän ennakkoluuloaan:
"sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois (varhain). Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." (jakeet 29-32)
Pohtikaa korinttolaisten tapausta: Se, ettei pitänyt toisista heidän (koti-) seurakunnassaan avasi oven heissä sairaudelle. Ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa Paavali sanoi, että he hajaantuivat suljettuihin ryhmiin, joista yksi seurasi Apollosta, toinen Paavalia jne. Hän käski heidän lopettaa se ja kasvaa aikuisiksi. Jeesus on se, millä on merkitystä, Hän on se, joka heillä kaikilla on yhteistä.
Niille, jotka loivat toisista erillään olevan kuppikunnan, ei ollut tarjolla mitään jumalallista parantumista; Paavali mainitsi syyn heidän sairauteensa, mutta ei tarjonnut mitään rukousta heidän puolestaan – he aiheuttivat sen itse itselleen. He sanoivat, etteivät he tarvinneet toisia. Oli heidän vastuullaan korjata asenteensa, mikä puolestaan sulkisi oven heidän monille sairauksilleen. Heidän tuli tutkia itseään.
Tämä on vakava juttu. Ihmisluonto etsii laiskaa ulospääsyä, vastuun välttämisen tietä, oikotietä: "Jumala kiltti, paranna minut mutta älä pakota minua käsittelemään sydäntäni." Mutta jos aiheutit sen itsellesi, ei tule mitään taivaallista parantumista. Laupeutta ehkä, kuten Epafrasin kohdalla, joka toipui, mutta ei yhtäkkistä parantumista. On ilmiselvää, ettei jokainen sairaus ja vaiva ole tulosta siitä, että ihminen aiheuttaa sen itselleen, mutta tässä kapealle alueelle keskittyneessä tarkastelussa voimme nähdä, että on joitakuita, jotka kuuluvat siihen joukkoon, että ovat aiheuttaneet sen itselleen, kuten Epafras ja jotkut korinttilaisista (ja John, lol).
Ensi viikolla uskon ja lääketietään tasapainottaminen ja keitä Jeesus paransi evankeliumeissa… ei sitä, mitä luulet! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Uusi opittu läksy, osa 4: Paavalin työtoveri, joka sairastutti itsensä työllä
Hei kaikki,
Viime viikolla lopetin esimerkkiin meidän pizzankuljetusfirmastamme jossa ansaitsimme kaksi dollaria jokaisesta 10 dollarin ostoksesta, ja saatat luulla minun eksyneen kauas aiheesta – ei pidä paikkansa!
Syrjään pantu aika ja infrastruktuuri
Samalla tavalla kun liikeyrityksen omistajan olisi väärin käyttää koko 10 dollarin myynti itseensä sen sijaan, että panee syrjään kahden dollarin voiton, olen 'käyttänyt' koko seitsemän päivän viikon itseeni sen sijaan, että olisin pannut syrjään yhden päivän 'voittona'.
Kerroin myös kuinka Jeesus ensin pystytti infrastruktuurin ennen kuin siunaus vuodatettiin: istutti tuhannet 50 ja 100 ryhmiin ja organisoi käyttämättömät vesiastiat täytetyksi vedellä, joka tulisi muutetuksi viiniksi. Joten yhdistetäänpä nuo kaksi elementtiä tänään.
Minkä infrastruktuurin olen nyt luonut mahdollistaakseni tarkoitetun siunauksen ottaa yksi kokonainen vapaapäivä viikossa, jotta sillä olisi täysi vaikutuksensa. Minulle se tarkoitti ensimmäisenä asiana sitä, että 'irrottauduin' internetistä yhdeksi päiväksi joka viikko. Ei tarkasteta sähköposteja, Facebookia, Messengeria, Skypeä, tekstiviestejä jne. Puhelin on pöydällä poissa luotani. Tuo infrastruktuuri mahdollistaa rentoutumiseni ja keskittymiseni päivään ja latautumiseni – ilman syyllisyyttä, voisin lisätä, koska menneinä päivinä tunsin syyllisyyttä kun en tehnyt työtä.
Jos Herra käsittelee jotakuta ruokavalion suhteen, mikä perusrakenne hänen täytyy pystyttää, jotta Jumala voi siunata häntä hänen pyrkimyksissään? Jos Hän käsittelee häntä sanotaanko siitä, että ei söisi hiilihydraatteja ja keskittyisi proteiineihin ja vihanneksiin, täytyykö hänen raivata ruokakomeronsa ja antaa nuo teollisesti valmistetut säilykkeet ja perunalastut ja voileipäkeksit hyväntekeväisyyteen? (Ja/tai jollekulle, jota Jumala ei käsittele noiden asioiden suhteen)
Jos Hän käsittelee jotakuta rahan käsittelyn suhteen, esim. velasta pääsemisen osalta, täytyykö hänen leikata kahtia tai panna lukkojen taakse luottokortteja, jotta estää itseään joutumasta lisävelkoihin? Täytyykö hänen istuutua tutkimaan rahankulutustaan ja tekemään budjetti tarvittavana perusrakenteena, ennen kuin Isä voi vuodattaa enemmän rahavaroja hänelle?
Epafras (lyhennetty muoto Epafroditoksesta)
Kol. 4:12:ssa Paavali kuvaa Epafrasta, joka rukoilee palavasti heidän kaikkien puolesta verbin tarkoittaessa 'taistella (vahvasti)' rukouksessa. Muualla Paavali kuvaa tätä rukoustaistelijaa vankitoveriksi, palvelijaksi ja sellaiseksi, joka piti huolta hänen tarpeistaan. Uhrautuvalla mielellä hän antoi ja rukoili ja matkusti Paavalin kanssa ja kuljetti viestejä Paavalilta (koti-) seurakunnille ja niiltä Paavalille.
Fil. 2: 25-30:ssa Paavali sanoo, että hän oli 'kuoleman kielissä', mutta Jumala oli laupias. Hän sanoo jakeessa 30: "sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä."
Epafras sairastutti itsensä työllä. Virkkeen loppuosa kuulostaa siltä kuin Paavali syyttäisi filippiläisiä siitä, että he laiminlöivät Paavalista huolehtimisen, mutta englanninkielinen käännös on sävyltään liian vahva. Kreikankielinen teksti välittää ajatuksen, ettei heillä vielä ollut tilaisuutta antaa Paavalille ja että Epafras sairastutti itsensä työllä auttaessaan Paavalista huolehtimisessa. Itse asiassa myöhemmin tässä kirjeessä, kohdassa 4:14-18 hän tunnustaa, ettei filippiläisillä ollut tilaisuutta (avustaa), mutta sen jälkeen Epafras oli saapunut heidän luotaan uhrilahja mukanaan.
Jotkut väittävät kreikankielisen tekstin viittaavan siihen, että Epafras oli holtiton riskeeratessaan elämänsä ja terveytensä Paavalin takia. Hän oli jatkuvasti kiireinen, sen voimme nähdä. Hän uuvutti itsensä kuoleman kieliin saakka Paavalin omien sanojen mukaan. Paavalin käyttämä kreikan sana sairaasta 'heikko, heiveröinen, sairas'. Herran armo ei ollut tässä jumalallista parantumista varten, vaan siinä, että hänen sallittiin toipua. Epafras aiheutti sen itse itselleen. Paavali, joiden käsistä näemme niin monia ihmeitä Apostolien teoissa, ei voinut häntä parantaa. Liiasta työnteosta aiheutuneen sairauden täytyi parantua omia aikojaan ja lopulta hän toipui.
Tuo taipumus tehdä liikaa töitä aiheutti huimaukseni, joten olen ottanut oppia Epafrasilta tässä. Kuinka monet meistä ovat työn, uran, opiskelun, vapaaehtoistyön seurakunnassa, lasten kuljettamisen jne. takia ovat raataneet pisteeseen, jossa sairastuvat uupumuksen takia kuten Epafras? Ruumista vastaan olevat synnit pysyvät ja tulevat ilmi ruumiissa.
Ennakkoluulo, toisten vastainen syrjintä ovat syntejä, jotka tulevat ilmi ruumiissa
Antiikin Korintin kulttuurista tiedetään paljon. Se oli satamakaupunki, kaupungin motto oli 'vapaus ja tieto', se oli kaupunki, jossa kolme kulttuuria tuli yhteen: roomalainen, kreikkalainen ja juutalainen. Oli tunnettua, että 'valkokaulusluokan' liikeyritysten omistajat eivät seurustelleet 'työläisluokan' satamatyöläisten ja muiden työläisten kanssa. Oikeastaan tilanne ei ole juurikaan erilainen nykyään. Tuo oli kaupungin kulttuuri.
Mutta Apt. 18: 7-8 kertoo meille, että monet jokaisesta näistä kolmesta ryhmästä tuli uskoviksi. Nämä kolme kulttuuria, joilla kaikilla oli omat kulttuuriset 'painolastinsa' kohtasivat aluksi roomalaisen Gaius Justuksen kotona, myös synagogan esimiehen Krispuksen johdolla.
1.Kor.11: 18-32:ssa Paavali kritisoi heistä joitakuita siitä, että he kieltäytyvät syömästä Herran ehtoollista toisten kanssa (Justuksen talossa), tavaten etukäteen syödäkseen erikseen, pitäen oman Herran ehtoollisensa keskenään. Hän kertoo heille, että he voivat syödä koska tahansa omissa kodeissaan ja että he halveksivat Kristuksen ruumista jakaantuessaan. Hän kertoo heille, että heidän pitäisi oikein erottaa Herran ruumis ja liittyä toisiin. Hän sitten päättää huomionsa koskien heidän ennakkoluuloaan:
"sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois (varhain). Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi." (jakeet 29-32)
Pohtikaa korinttolaisten tapausta: Se, ettei pitänyt toisista heidän (koti-) seurakunnassaan avasi oven heissä sairaudelle. Ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa Paavali sanoi, että he hajaantuivat suljettuihin ryhmiin, joista yksi seurasi Apollosta, toinen Paavalia jne. Hän käski heidän lopettaa se ja kasvaa aikuisiksi. Jeesus on se, millä on merkitystä, Hän on se, joka heillä kaikilla on yhteistä.
Niille, jotka loivat toisista erillään olevan kuppikunnan, ei ollut tarjolla mitään jumalallista parantumista; Paavali mainitsi syyn heidän sairauteensa, mutta ei tarjonnut mitään rukousta heidän puolestaan – he aiheuttivat sen itse itselleen. He sanoivat, etteivät he tarvinneet toisia. Oli heidän vastuullaan korjata asenteensa, mikä puolestaan sulkisi oven heidän monille sairauksilleen. Heidän tuli tutkia itseään.
Tämä on vakava juttu. Ihmisluonto etsii laiskaa ulospääsyä, vastuun välttämisen tietä, oikotietä: "Jumala kiltti, paranna minut mutta älä pakota minua käsittelemään sydäntäni." Mutta jos aiheutit sen itsellesi, ei tule mitään taivaallista parantumista. Laupeutta ehkä, kuten Epafrasin kohdalla, joka toipui, mutta ei yhtäkkistä parantumista. On ilmiselvää, ettei jokainen sairaus ja vaiva ole tulosta siitä, että ihminen aiheuttaa sen itselleen, mutta tässä kapealle alueelle keskittyneessä tarkastelussa voimme nähdä, että on joitakuita, jotka kuuluvat siihen joukkoon, että ovat aiheuttaneet sen itselleen, kuten Epafras ja jotkut korinttilaisista (ja John, lol).
Ensi viikolla uskon ja lääketietään tasapainottaminen ja keitä Jeesus paransi evankeliumeissa… ei sitä, mitä luulet! Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed