Reflected life #2
Kuvastuva elämä, osa 2
Hei kaikki,
kerroin viime viikolla siitä, kuinka Jaakob paini koko pitkän yön Jumalan kanssa sanoen nähneensä Jumalan kasvot ja jääneensä henkiin.
Tuo koko yön kestänyt paini muutti hänen luontonsa, ei painimisen takia, vaan Jumalan kasvojen näkemisen kautta hänen painiessaan. Tuloksena oli, että Herra muutti hänen nimensä Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi – Israeliksi.
Tuo peili
1 Mooseksen kirja on alkujen kirja, ja niin suuri osa siitä, mikä siinä tapahtuu, luo pohjan Uuden testamentin totuuksille. Tämä Jumalan kanssa painimisen prosessi on sitä, mitä yhä tänään tapahtuu opetuslapseuttamisen prosessissa.
Toisin kuin suosittu seurakuntakulttuuri sanoo, Raamattu opettaa suurimman osan painimisestamme tapahtuvan Jumalan kanssa aivan kuten Jaakobin päivinä, eikä paholaisen kanssa. Se mikä meidät muuttaa ei ole painiminen sisäisten kipujen kanssa, eivät ympärillä isoisänisästä lähtien hengailevat riivaajat, eivät riippuvuudet eivätkä sukulinjassamme olevat noidat.
Ihmiset viettävät vuosia painien näiden asioiden kanssa ajatellen, että jos he voittavat ne, he sen jälkeen saavuttavat voiton. Mutta tosiasiallisesti painimme tapahtuu usein meissä olevan Kristuksen, kirkkauden toivon kanssa, joka yrittää aina saada meidät kasvamaan Hänessä, soveltamaan Elämäänsä omaan elämäämme, uudistamaan ajatuksemme niin, että elämämme voi muuttua. Meidän elämämme ei muutu riivaajien kanssa painimisen kautta.
Efesolaiskirjeen 6 luvun mainitessa riivaajien kanssa painimisen tuon yhden kerran jokainen muu UT:ssä oleva kirje on keskittynyt kasvamiseen aikuiseksi Kristuksessa. Room. 12:1-2 käskee käymään läpi muodonmuutoksen elämässämme mieli uudistamalla (siitä enemmän myöhemmin), 1. Korinttolaiskirjeen 3 luvussa hän puhuu riidan pois panemisesta, sillä riidoissa oleminen merkitsee käyttäytymistä ikään kuin et olisi edes syntynyt uudesti, sen sijaan rakenna arvokkaita asioita meissä olevan Kristuksen perustalle.
2. korinttolaiskirjeessä hän mainitsee, että meidän tulee vangita kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristuksessa. Galatalaiskirjeen 2-4:ssä kyse on hengen hedelmän eikä lihan mukaan vaeltamisesta ja siitä, että Kristus saa muodon meissä. Efesolaiskirjeen 1-3:ssa on kyse vahvistumisesta ja asemoitumisesta Kristuksessa tietääksemme asioita tietämisen tuolla puolen. Filippiläiskirjeen 1:6:ssa ja 3:ssa on kyse siitä, että sallitaan Hänen, joka on alkanut hyvän työn meissä, jatkaa sitä samalla kun me unohdamme taakse jätetyt asiat ja kurottaudumme eteenpäin korkeaan kutsuun. Kolossalaiskirjeen 1:27:ssä on kyse Kristuksesta sinussa, kirkkauden toivosta... ja se jatkuu aina vain päättyen seitsemään kirjeeseen seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa, jotka käskevät panna pois sen, mikä pidättää sinua ja kuulemaan sitä, mitä Henki sanoo seurakunnille ja vain tekemään sen!
Aivan liian kauan kristityt ovat antaneet paholaiseen perustuvia tekosyitä sille, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mutta jos he alkavat keskittyä sisällään olevaan Kristukseen ja siihen, mitä Hän haluaa tehdä, he voivat lakata katselemasta peruutuspeiliin ja alkaa liikuttaa elämäänsä eteenpäin – ja heidän elämänsä alkaa muuttua. Et sano: ’Jos vain voin voittaa tämän yhden viimeisen asian, niin sitten voin vaeltaa siinä mitä Jumalalla on’ – sinä vain aloitat siitä missä olet NYT Kristuksessa.
Jumala vai paholainen?
Nostattaako tämä Jumalan kanssa painiminen riivaajia ja vanhoja muistoja, tapoja ja ajattelutapoja? Aivan varmasti!
Kun Paavali tapasi Jeesuksen Damaskoon johtavalla tiellä, se käänsi hänen maailmansa ylösalaisin. Jos luet, mitä hän ajattelee itsestään, itseinhon taso on melkoisen ällistyttävä. (Minulla on opetussarja ’Rakastani sinua Herra, mutten oli järin innostunut itsestäni juuri nyt’, joka pureutuu tähän muodonmuutokseen yksityiskohtaisesti.)
Yhdessä kohdassa, 1. korinttolaiskirjeen luvussa 15 hän sanoi olleensa ’ikään kuin kesken syntynyt’. ’Kesken’ tässä on kreikaksi sana ’ektroma’ ja tarkoittaa ’abortti’ tai ’keskenmeno’. Hän paini ajatusten kanssa, joiden mukaan olisi ollut parempi, jos hän ei olisi koskaan ollut syntynyt, koska hän vainosi seurakuntaa, kuitenkin Jumala sanoi hänellä olevan kutsumus ja palvelutehtävä.
Paavali päätteli tuossa samassa kohdassa: ’Jumalan armosta olen se mikä olen’. Se paini, jonka hän kävi päästäkseen tuohon, on paini Jumalan käsityksestä koskien hänen menneisyyttään ja tulevaisuuttaan ja omasta käsityksestään koskien menneisyyttään ja tulevaisuuttaan. Nostattiko se demonisia juttuja, kyllä vain, mutta hänen kasvunsa tuli sen painimisen kautta, jota hän kävi sen suhteen. mitä Jumala sanoi hänestä ja sen hyväksymisessä, ei painimisella sen kanssa, mitä paholainen sanoi hänestä.
Niin kauan kun olemme tässä elämässä näyttää siltä, että Saatana tulee olemaan veljien syyttäjä, kuten Ilmestyskirja 12 sanoo. Mutta hän on kuin pikkulapsi, joka nykii sellaisen aikuisen lahjetta, joka yrittää ylläpitää keskustelua toisen aikuisen kanssa – lapsi on aina siinä yrittämässä keskeyttää keskustelua. Mutta sen sijaan, että keskittyisit häiriötekijään, opi hyväksymään se, mitä toinen henkilö (Herra) sanoo meille. Anna syyttäjän olla vain kuin lapsi, joka yrittää saada huomiomme – jatka keskittymistä keskusteluun, koska hän lopulta antaa periksi ja menee pois, tai ainakin hänen äänensä hiljenee siinä määrin, että voit tuskin kuulla häntä, koska olet NIIN syventynyt siihen, mitä Jumala on sanomassa ja tekemässä sinussa.
Jaakob ei paininut riivaajan kanssa, hän paini Jumalan kanssa muuttaakseen luontonsa; sen tähden Jumalan kanssa painiminen on se, mikä muuttaa jonkun henkilön luonnon (ei riivaajien kanssa painiminen).
Siirrä katseesi pois siitä, mitä luulet paholaisen tekevän, ja tee vain se mitä Jumala pyytää – tuo hiljainen pieni ääni on hienovaraisempi ja on usein se vaihtoehto, joka on vaikeampi lihalle ja sille, mitä haluat tehdä.
Muistan helmikuussa 2001 kokemani Herran vierailun näyssä, kun Hän ilmestyi minulle ja sanoi tämän: ”Näetkö sen, mitä Minä näen, ihmiset juoksentelevat edestakaisin tähän kokoukseen ja tuohon kokoukseen etsien suurta show’ta luullen, että SE on yliluonnollista. Samalla heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään ja jopa heidän sydämessään, sillä opetuslapseuttamisen prosessi ON yliluonnollinen.”
Sen tähden käytämme nimeä ‘yliluonnollinenkotiseurakunta’ nettisivuinamme (www.supernaturalhousechurch.org) - kaikki tekemisemme perustuu opetuslapseuteen, ei show’hun – kyse on opetuslapseuttamista koskevasta yliluonnollisesta työstä.
Liha haluaa helpon tavan tulla Kristuksen kaltaiseksi. Liha haluaa oppia tästä tai tuosta uusimmasta jutusta ja täyttää kristityn elämämme häiriötekijöillä ja petämme itseämme ajattelemaan, että olemme kypsiä paljon oppimisemme ansiosta. Mutta ainoa Raamatussa esitetty tapa on nähdä Jumalan kasvot, painia sen kanssa mitä näemme, ja muuttua siinä prosessissa – muuta ajatteluasi, sen jälkeen ole Sanan tekijä.
Kuinka näemme Jumalan kasvot? Peilikuvasta
2. korinttolaiskirjeen 3: 17-18:ssa Paavali puhuu Jumalan kirkkaudesta ja peilissä nähtävästä peilikuvasta.
“Ja me kaikki, avoimin (verhoamattomin) kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta, ja meitä muutetaan Hänen kuvakseen ainaisesti kasvavalla kirkkaudella, joka tulee Herralta, joka on (Pyhä) Henki.” jakeet 16-18 (suomennos tässä)
Pura se osiin
Paavalin tässä luvussa käyttämä esimerkki koskee Moosesta, joka tulee alas vuorelta 10 käskyn kanssa (Sana), jotka on kaiverrettu kiveen hänen käsissään ja hänen kasvonsa hehkuvat Jumalan kirkkautta (Henki), kuitenkin verhottuna, koska kovasydämiset israelilaiset eivät voineet katsoa Jumalan kirkkautta suoraan.
On olemassa kaksi elementtiä: Sana ja kirkkaus (Henki).
Perussääntö on: Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Jopa onnettomuuksissa, joissa on mukana autoja ja moottoripyöriä ja pyöriä – mihin kiinnität katseesi on se, minne ohjaat ajoneuvon. Mitä katselet, siksi tulet. Jos tämä on totta pornon ja väkivallan ja kiroilun ja synnintäytteisen median suhteen, se on totta koska se on väärennös Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta, jonka mukaan Hänen katselemisensa saa aikaan sen, että tulemme Hänen kaltaisekseen.
Sen vuoksi Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 4: 8- 9, että jos ajattelet puhtaita ja rauhaisia asioita, tulet täyttymään rauhalla. Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Se, mitä ajattelet, on sitä miksi tulet. Se mitä luet, on sitä, miksi tulet. Vahdi silmän ja korvan porttia, sillä ne avaavat mahdollisuudet sille, miksi saatamme tulla.
Tuo oli se merkitys, joka Jaakobin Jumalan kasvojen näkemisellä oli hänen painiessaan Hänen kanssaan; hän tuli Hänen kaltaisekseen katsoessaan Häntä.
Paavali sanoo, ettemme ole kuin nuo epäuskoiset israelilaiset, jotka tarvitsivat hunnun suojaamaan heitä Sanalta ja kirkkaudelta (Hengeltä), mutta me ’verhoamattomin kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta. Kun näemme Elävän Sanan, joka asuu meissä, ja Hänen kirkkautensa on myös sisällämme, se merkitsee peiliin katsomista.
1. Joh. 3:2 sanoo, että kun Hän tulee, me tulemme olemaan kuin Hän, sillä me tulemme näkemään Hänet niin kuin Hän on (täydessä kirkkaudessa). Me olemme ainaisesti liikkumassa tuota kohti, jopa tässä elämässä.
2 Moos. 34:29:ssa on tapahtuma, josta Paavali puhuu: “Ja tapahtui, kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta kaksi todistuksen taulua mukanaan...Mooses ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho loisti silloin kun hän puhui heille (israelilaisille).” (suomennos tässä)
Näethän, me todellakin muutumme painiessamme Jumalan kanssa. Näemme Hänet meissä ja meidät Hänessä ja sen kirkkauden, mitä Hän on tehnyt puolestamme, ja kun katselemme tuota kirkkautta, se saa meidät haluamaan sitä, että muutumme, haluamme kasvaa, haluamme nähdä elämämme muuttuvan. Se on painimisen prosessi.
Mutta tässä on se hieno juttu – Mooses ei tiennyt hehkuvansa – ja niin on asia meidän kohdallemme, sillä painiessamme kun katsomme Elävään Sanaan sisällämme, tuo prosessi saa aikaan sen, että hehkumme tavalla, jolloin tuskin tunnistamme sen, mitä Jumala on tekemässä, mutta muut näkevät muutoksen. He näkevät meidän muuttuneen. Ja tuosta jatkamme ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Kuvastuva elämä, osa 2
Hei kaikki,
kerroin viime viikolla siitä, kuinka Jaakob paini koko pitkän yön Jumalan kanssa sanoen nähneensä Jumalan kasvot ja jääneensä henkiin.
Tuo koko yön kestänyt paini muutti hänen luontonsa, ei painimisen takia, vaan Jumalan kasvojen näkemisen kautta hänen painiessaan. Tuloksena oli, että Herra muutti hänen nimensä Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi – Israeliksi.
Tuo peili
1 Mooseksen kirja on alkujen kirja, ja niin suuri osa siitä, mikä siinä tapahtuu, luo pohjan Uuden testamentin totuuksille. Tämä Jumalan kanssa painimisen prosessi on sitä, mitä yhä tänään tapahtuu opetuslapseuttamisen prosessissa.
Toisin kuin suosittu seurakuntakulttuuri sanoo, Raamattu opettaa suurimman osan painimisestamme tapahtuvan Jumalan kanssa aivan kuten Jaakobin päivinä, eikä paholaisen kanssa. Se mikä meidät muuttaa ei ole painiminen sisäisten kipujen kanssa, eivät ympärillä isoisänisästä lähtien hengailevat riivaajat, eivät riippuvuudet eivätkä sukulinjassamme olevat noidat.
Ihmiset viettävät vuosia painien näiden asioiden kanssa ajatellen, että jos he voittavat ne, he sen jälkeen saavuttavat voiton. Mutta tosiasiallisesti painimme tapahtuu usein meissä olevan Kristuksen, kirkkauden toivon kanssa, joka yrittää aina saada meidät kasvamaan Hänessä, soveltamaan Elämäänsä omaan elämäämme, uudistamaan ajatuksemme niin, että elämämme voi muuttua. Meidän elämämme ei muutu riivaajien kanssa painimisen kautta.
Efesolaiskirjeen 6 luvun mainitessa riivaajien kanssa painimisen tuon yhden kerran jokainen muu UT:ssä oleva kirje on keskittynyt kasvamiseen aikuiseksi Kristuksessa. Room. 12:1-2 käskee käymään läpi muodonmuutoksen elämässämme mieli uudistamalla (siitä enemmän myöhemmin), 1. Korinttolaiskirjeen 3 luvussa hän puhuu riidan pois panemisesta, sillä riidoissa oleminen merkitsee käyttäytymistä ikään kuin et olisi edes syntynyt uudesti, sen sijaan rakenna arvokkaita asioita meissä olevan Kristuksen perustalle.
2. korinttolaiskirjeessä hän mainitsee, että meidän tulee vangita kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristuksessa. Galatalaiskirjeen 2-4:ssä kyse on hengen hedelmän eikä lihan mukaan vaeltamisesta ja siitä, että Kristus saa muodon meissä. Efesolaiskirjeen 1-3:ssa on kyse vahvistumisesta ja asemoitumisesta Kristuksessa tietääksemme asioita tietämisen tuolla puolen. Filippiläiskirjeen 1:6:ssa ja 3:ssa on kyse siitä, että sallitaan Hänen, joka on alkanut hyvän työn meissä, jatkaa sitä samalla kun me unohdamme taakse jätetyt asiat ja kurottaudumme eteenpäin korkeaan kutsuun. Kolossalaiskirjeen 1:27:ssä on kyse Kristuksesta sinussa, kirkkauden toivosta... ja se jatkuu aina vain päättyen seitsemään kirjeeseen seitsemälle seurakunnalle Ilmestyskirjassa, jotka käskevät panna pois sen, mikä pidättää sinua ja kuulemaan sitä, mitä Henki sanoo seurakunnille ja vain tekemään sen!
Aivan liian kauan kristityt ovat antaneet paholaiseen perustuvia tekosyitä sille, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, mutta jos he alkavat keskittyä sisällään olevaan Kristukseen ja siihen, mitä Hän haluaa tehdä, he voivat lakata katselemasta peruutuspeiliin ja alkaa liikuttaa elämäänsä eteenpäin – ja heidän elämänsä alkaa muuttua. Et sano: ’Jos vain voin voittaa tämän yhden viimeisen asian, niin sitten voin vaeltaa siinä mitä Jumalalla on’ – sinä vain aloitat siitä missä olet NYT Kristuksessa.
Jumala vai paholainen?
Nostattaako tämä Jumalan kanssa painiminen riivaajia ja vanhoja muistoja, tapoja ja ajattelutapoja? Aivan varmasti!
Kun Paavali tapasi Jeesuksen Damaskoon johtavalla tiellä, se käänsi hänen maailmansa ylösalaisin. Jos luet, mitä hän ajattelee itsestään, itseinhon taso on melkoisen ällistyttävä. (Minulla on opetussarja ’Rakastani sinua Herra, mutten oli järin innostunut itsestäni juuri nyt’, joka pureutuu tähän muodonmuutokseen yksityiskohtaisesti.)
Yhdessä kohdassa, 1. korinttolaiskirjeen luvussa 15 hän sanoi olleensa ’ikään kuin kesken syntynyt’. ’Kesken’ tässä on kreikaksi sana ’ektroma’ ja tarkoittaa ’abortti’ tai ’keskenmeno’. Hän paini ajatusten kanssa, joiden mukaan olisi ollut parempi, jos hän ei olisi koskaan ollut syntynyt, koska hän vainosi seurakuntaa, kuitenkin Jumala sanoi hänellä olevan kutsumus ja palvelutehtävä.
Paavali päätteli tuossa samassa kohdassa: ’Jumalan armosta olen se mikä olen’. Se paini, jonka hän kävi päästäkseen tuohon, on paini Jumalan käsityksestä koskien hänen menneisyyttään ja tulevaisuuttaan ja omasta käsityksestään koskien menneisyyttään ja tulevaisuuttaan. Nostattiko se demonisia juttuja, kyllä vain, mutta hänen kasvunsa tuli sen painimisen kautta, jota hän kävi sen suhteen. mitä Jumala sanoi hänestä ja sen hyväksymisessä, ei painimisella sen kanssa, mitä paholainen sanoi hänestä.
Niin kauan kun olemme tässä elämässä näyttää siltä, että Saatana tulee olemaan veljien syyttäjä, kuten Ilmestyskirja 12 sanoo. Mutta hän on kuin pikkulapsi, joka nykii sellaisen aikuisen lahjetta, joka yrittää ylläpitää keskustelua toisen aikuisen kanssa – lapsi on aina siinä yrittämässä keskeyttää keskustelua. Mutta sen sijaan, että keskittyisit häiriötekijään, opi hyväksymään se, mitä toinen henkilö (Herra) sanoo meille. Anna syyttäjän olla vain kuin lapsi, joka yrittää saada huomiomme – jatka keskittymistä keskusteluun, koska hän lopulta antaa periksi ja menee pois, tai ainakin hänen äänensä hiljenee siinä määrin, että voit tuskin kuulla häntä, koska olet NIIN syventynyt siihen, mitä Jumala on sanomassa ja tekemässä sinussa.
Jaakob ei paininut riivaajan kanssa, hän paini Jumalan kanssa muuttaakseen luontonsa; sen tähden Jumalan kanssa painiminen on se, mikä muuttaa jonkun henkilön luonnon (ei riivaajien kanssa painiminen).
Siirrä katseesi pois siitä, mitä luulet paholaisen tekevän, ja tee vain se mitä Jumala pyytää – tuo hiljainen pieni ääni on hienovaraisempi ja on usein se vaihtoehto, joka on vaikeampi lihalle ja sille, mitä haluat tehdä.
Muistan helmikuussa 2001 kokemani Herran vierailun näyssä, kun Hän ilmestyi minulle ja sanoi tämän: ”Näetkö sen, mitä Minä näen, ihmiset juoksentelevat edestakaisin tähän kokoukseen ja tuohon kokoukseen etsien suurta show’ta luullen, että SE on yliluonnollista. Samalla heiltä jää huomaamatta yliluonnollinen työ heidän keskellään ja jopa heidän sydämessään, sillä opetuslapseuttamisen prosessi ON yliluonnollinen.”
Sen tähden käytämme nimeä ‘yliluonnollinenkotiseurakunta’ nettisivuinamme (www.supernaturalhousechurch.org) - kaikki tekemisemme perustuu opetuslapseuteen, ei show’hun – kyse on opetuslapseuttamista koskevasta yliluonnollisesta työstä.
Liha haluaa helpon tavan tulla Kristuksen kaltaiseksi. Liha haluaa oppia tästä tai tuosta uusimmasta jutusta ja täyttää kristityn elämämme häiriötekijöillä ja petämme itseämme ajattelemaan, että olemme kypsiä paljon oppimisemme ansiosta. Mutta ainoa Raamatussa esitetty tapa on nähdä Jumalan kasvot, painia sen kanssa mitä näemme, ja muuttua siinä prosessissa – muuta ajatteluasi, sen jälkeen ole Sanan tekijä.
Kuinka näemme Jumalan kasvot? Peilikuvasta
2. korinttolaiskirjeen 3: 17-18:ssa Paavali puhuu Jumalan kirkkaudesta ja peilissä nähtävästä peilikuvasta.
“Ja me kaikki, avoimin (verhoamattomin) kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta, ja meitä muutetaan Hänen kuvakseen ainaisesti kasvavalla kirkkaudella, joka tulee Herralta, joka on (Pyhä) Henki.” jakeet 16-18 (suomennos tässä)
Pura se osiin
Paavalin tässä luvussa käyttämä esimerkki koskee Moosesta, joka tulee alas vuorelta 10 käskyn kanssa (Sana), jotka on kaiverrettu kiveen hänen käsissään ja hänen kasvonsa hehkuvat Jumalan kirkkautta (Henki), kuitenkin verhottuna, koska kovasydämiset israelilaiset eivät voineet katsoa Jumalan kirkkautta suoraan.
On olemassa kaksi elementtiä: Sana ja kirkkaus (Henki).
Perussääntö on: Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Jopa onnettomuuksissa, joissa on mukana autoja ja moottoripyöriä ja pyöriä – mihin kiinnität katseesi on se, minne ohjaat ajoneuvon. Mitä katselet, siksi tulet. Jos tämä on totta pornon ja väkivallan ja kiroilun ja synnintäytteisen median suhteen, se on totta koska se on väärennös Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta, jonka mukaan Hänen katselemisensa saa aikaan sen, että tulemme Hänen kaltaisekseen.
Sen vuoksi Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 4: 8- 9, että jos ajattelet puhtaita ja rauhaisia asioita, tulet täyttymään rauhalla. Se, mitä katsot, on sitä, miksi tulet. Se, mitä ajattelet, on sitä miksi tulet. Se mitä luet, on sitä, miksi tulet. Vahdi silmän ja korvan porttia, sillä ne avaavat mahdollisuudet sille, miksi saatamme tulla.
Tuo oli se merkitys, joka Jaakobin Jumalan kasvojen näkemisellä oli hänen painiessaan Hänen kanssaan; hän tuli Hänen kaltaisekseen katsoessaan Häntä.
Paavali sanoo, ettemme ole kuin nuo epäuskoiset israelilaiset, jotka tarvitsivat hunnun suojaamaan heitä Sanalta ja kirkkaudelta (Hengeltä), mutta me ’verhoamattomin kasvoin ikään kuin katsoen peiliin tutkiskelemme Herran kirkkautta. Kun näemme Elävän Sanan, joka asuu meissä, ja Hänen kirkkautensa on myös sisällämme, se merkitsee peiliin katsomista.
1. Joh. 3:2 sanoo, että kun Hän tulee, me tulemme olemaan kuin Hän, sillä me tulemme näkemään Hänet niin kuin Hän on (täydessä kirkkaudessa). Me olemme ainaisesti liikkumassa tuota kohti, jopa tässä elämässä.
2 Moos. 34:29:ssa on tapahtuma, josta Paavali puhuu: “Ja tapahtui, kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta kaksi todistuksen taulua mukanaan...Mooses ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho loisti silloin kun hän puhui heille (israelilaisille).” (suomennos tässä)
Näethän, me todellakin muutumme painiessamme Jumalan kanssa. Näemme Hänet meissä ja meidät Hänessä ja sen kirkkauden, mitä Hän on tehnyt puolestamme, ja kun katselemme tuota kirkkautta, se saa meidät haluamaan sitä, että muutumme, haluamme kasvaa, haluamme nähdä elämämme muuttuvan. Se on painimisen prosessi.
Mutta tässä on se hieno juttu – Mooses ei tiennyt hehkuvansa – ja niin on asia meidän kohdallemme, sillä painiessamme kun katsomme Elävään Sanaan sisällämme, tuo prosessi saa aikaan sen, että hehkumme tavalla, jolloin tuskin tunnistamme sen, mitä Jumala on tekemässä, mutta muut näkevät muutoksen. He näkevät meidän muuttuneen. Ja tuosta jatkamme ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed