What is the anointing # 4
Mitä voitelu on osa 4
Hei kaikki,
päätin viime viikolla siihen, että puhuin 1. Joh. 2:27:stä, joka sanoo sen voitelun, joka meillä Häneltä on, pysyvän meissä. Se merkitsee, etten etsi ensiksi Hänen ilmeistä läsnäoloaan ja julkituotua tahtoaan kokouksessa nimeltä ’seurakunta’, vaan katson sisälläni Häneen pitkin päivää, niin että voin seurata sinne, minne Hän johtaa.
Carrabba's vai Abuelo's?
Tulsassa on katu, 71. katu , jonka varrella on yli 3 mailia (5 km) kauppoja ja ravintoloita. Tuon kadun varrella olevista ravintoloista suosikkimeksikolaisemme on Abuelo’s ja suosikki-italialaisemme on Carrabba’s. Ne ovat aivan vierekkäin tuon 71. kadun varrella ja ovat sellaisia, joissa ’käymme’ silloin kun on ’deittipäivämme’. Eräänä ’deittipäivänä’ Barb kysyi minulta, minne haluan päivälliselle.
Ymmärrä siis, että olemme olleet naimisissa melkein 35 vuotta ja seurustelleet sitä ennen neljä vuotta JA meillä oli samat ystävät ja kävimme samoilla synttäreillä noin kahdeksanvuotiaasta lähtien. Kun olimme 12, hän oli konfirmaatiojumalanpalveluksessani episkopaalisessa kirkossa. Niinpä tiedän, kun Barb kysyy: ”Missä haluat syödä päivällistä?”, hän todellisuudessa sanoo: ”Tiedän jo missä minä haluan syödä päivällistä ja tämä kysymys on testi nähdäkseni, ajattelemmeko samaa asiaa.”
Vaikeus on siinä, että minä olen sopusoinnussa hänen ajattelunsa kanssa, minkä tiesin tarkoittavan tuona iltana Abuelo’s – ravintolaa. Mutta kysyin itseltäni, pitäisikö minun sanoa, että kaipasin todella Carrabba’sin Filet Marsalaa, joka on yksi parhaista kaupungin pihveistä? Vai kerronko hänelle, että söin meksikolaista ruokaa eilen, kun lounastin erään seurakuntamme miespuolisen jäsenen kanssa? Tiedän, että hän luopuisi haluamastaan hyväkseni, jos kertoisin hänelle, mutta niin paljon kuin halusinkin Filet Marsalaa, halusin miellyttää häntä enemmän.
Hyvä juttu, että rakastan meksikolaista ruokaa, koska sitä me söimme tuona iltana.
Tämän lukeminen tulee olemaan ainoa tapa, jolla hän saa selville, että halusin italialaista ruokaa tuona iltana, koska rakkaus ei tyrkytä omaa tietään. Usein se merkitsee suunnan muuttamista jonkin tarpeen täyttämiseksi tai halun vastaamiseksi samalla kun pysyttelee hiljaa sen suhteen, mitä itse haluaisi. Jumala on rakkaus, joten jos teen niin vaimoni tähden, kuinka paljon enemmän Hän muuttaa suuntaa meidän tähtemme?
Profetiaa vai hänen omasta hengestään?
Nainen soitti yhtä instrumenttia meidän ylistystiimissämme ja Herra käytti häntä usein profetoimaan seurakunnalle. Mutta aivan yhtä usein se, mitä hän sanoi, ei ollut profetiaa seurakuntaa varten, vaan se oli syntynyt hänen omasta sielustaan. Se oli syntynyt jostakin sellaisesta, mitä Herra oli hänelle tuolla viikolla opettanut ja joka yhä sävähdytti häntä. Hän tunsi ’johdatusta’ panna siihen ’Näin sanoo Herra’ ja profetoida kaikille. Hänellä oli usein tapana keskeyttää ’sanallaan’ juuri ennen kuin joku muu oli puhumaisillaan oikeaa profetiaa tai puhumaisillaan kielillä/selittämällä puhetta.
Minä olin seurakunnan pastori ja ylistyksenjohtajamme tiesi myös, mikä oli Jumalasta ja mikä ei, ja aika usein, kun nainen antoi jonkin profetioistaan, hän ja minä katsahdimme toisiimme ja odotimme kärsivällisesti, kunnes nainen oli päättänyt ennen kuin sallimme tuon jonkun muun puhua sitä, mitä Herra TODELLA halusi sanoa.
Tiedätkö, en koskaan sanonut sanaakaan naiselle asiasta, sillä vaikka se mitä hän sanoi, ei ollut sitä mitä Herra tuohon hetkeen tarkoitti, se yhä siunasi ihmisiä eikä ollut sisältönsä puolesta epäraamatullista – se ei vain ollut sitä mitä Hän oli suunnitellut tuota ajankohtaa varten. Mutta Hän näytti aina voivan mennä virran mukana jumalanpalveluksessa, joten myös minä opin tekemään niin.
Olin eräässä jumalanpalveluksessa vierailevana puhujana eikä ylistysryhmä kyennyt menemään todelliseen ylitykseen, vaan heillä oli laulu, joka keskittyi Häneen – Pyhä, Pyhä, Pyhä – ja sen jälkeen he siirtyivät takaisin sanoihin, jossa parahdeltiin kuinka säälittäviä tarvitsevia ihmisiä me olemme ja sitten siirryttiin taas takaisin Häneen keskittymiseen. Koin itseni kiusatuksi ja oli vaikea pysyä keskittyneenä.
Herra ilmestyi minulle tuona iltana erään Häneen keskittyvän laulun aikana ja ilmaisin turhautumiseni ylistykseen ja siihen, että 2/3 seurakunnasta näytti välinpitämättömältä. Hän vastasi: ”Se on OK, teen mitä voin tänä iltana, ja ensi kerran kun tulet takaisin, on erilaista, ja teen silloin enemmän.” Hän kulki sitten ympäriinsä ja puhui joillekuille ihmisille ja sitten hävisi. Jäin hämmästelemään Hänen armollisuuttaan.
Keskeytykset Hänen aikatauluunsa – mene virran mukana
Apt. 10:38 sanoo, että Isä ” oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet.”
Jeesus oli voideltu tekemään hyvää. Ja nyt me olemme Hänen ruumiinsa maan päällä, ainoa Jeesus, jonka useimmat ihmiset koskaan tulevat näkemään. Meidät on voideltu tekemään hyvää.
Meidän täytyy ottaa pois uskonnolliset silmälasimme, ottaa voitelu pois sunnuntaiaamusta ja tajuta, että voitelu saattaa pyytää meitä muuttamaan suuntaamme jonkin sellaisen niin yksinkertaisen ja ‘ei-hengellisen’ asian takia kuin viedä lautasellinen keksejä naapurille tai piipahtaa katsomassa sairaana ollutta naapuria tai soittaa jollekulle, joka on ollut sydämellämme viime aikoina. Vaelsi ympäri ja teki hyvää... voideltu tekemään hyvää...
Vaelsi ympäri ja teki hyvää
Hän muutti veden viiniksi ja teki sen anonyymisti tavalla, joka antoi kunnian isännälle ja emännälle. Hän ruokki 5.000 ja 4.000 miestä kun ei naisia ja lapsia oteta laskuihin mukaan, kun he olivat käyttäneet aikaa ja nähneet vaivaa tulla erämaahan kuuntelemaan Häntä aina päivällisaikaan saakka.
Hän siunasi lapsia, kun he tulivat Hänen luokseen, vaikka Hänen opetuslapsensa yrittivät lähettää heidät pois. Hän maksoi vuokraa kalastusaluksen käytöstä antamalla Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle riittävästi kalaa, niin että heidän aluksensa melkein upposivat ja verkot rikkoontuivat. (Lk. 5:1-10)
Yleensä Hän palveli ihmisiä siinä missä heidän tarpeensa olivatkin – kuten viime viikolla huomautettiin – kulkien ihmisten kanssa parantaen heidät, heidän lapsensa, palvelijansa, kun he keskeyttivät Hänen matkansa. Hän kulki ja teki hyvää, söi aterioita niiden kanssa, joita ei rakastettu, joita vihattiin tai jotka olivat epäpuhtaita, ja oli Isän voitelema tekemään sitä. Hän teki sitä, koska Hän sanoi, että Hän teki sitä mitä näki Isän tekemän – ollen halukas muuttamaan suuntaa armollisesti.
Kiinnostunut sydämestä, ei opista
Olin puhunut eräässä perinteisessä seurakunnassa ja pastori oli nyt viemässä minua ja muita ulos syömään meksikolaiseen ravintolaan. Meitä oli kaikkiaan kahdeksan. Kun tarjoilijatar kulki edes takaisin tuoden juomia ja maissilastuja ja salsaa ja sellaisia juttuja huomaisin hänen aksenttinsa olevan espanjalaisen, muttei meksikolaisen, joten kysyin, mistä hän oli kotoisin. Hän vastasi vahvalla aksentilla, Argentiinasta, hän opiskeli lähistöllä tullakseen sairaanhoitajaksi.
Kun hän suuntasi keittiötä kohti hakeakseen vielä lisää maissilastuja ja salsaa, kysyin rennosti: ”Onko sinulla jotakin hänelle, Isä?”
Välittömästi, ikään kuin Hän olisi odottanut minun kysyvän, näin suuren suorakaiteen muotoisen, paremman ilmauksen puuttuessa, ‘ikkunan’ tai kuin suuren TV:n ilmassa. Näin 5- tai 6-vuotiaan tytön, jonka tiesin intuitiivisesti olevan meidän nyt noin parikymppisen tarjoilijattaremme, ratsastavan pienellä hevosella. Näin vain hevosen päästä ylöspäin ja pikkutytön vyötäröstä ylöspäin, mutta saatoin nähdä, että hän ponnahteli ylös ja alas ratsastaessaan. Hänen takanaan seisoi ilosta loistava mies, jonka arvasin olevan hänen isänsä, innoissaan vain hänen ratsastamisensa katselusta.
Hauskanpitoa
Isä puhui minulle katsellessani: “Kerro hänelle, että hänen isänsä on luonani ja että hänellä on mahtavaa, niin kuin silloin kun tyttö ratsasti hevosellaan ja isä katsoi hänen ratsastavan ja he leikkivät yhdessä.” Sitten kohtaus hävisi.
Hänen seuraavalla reissullaan pöytämme luo kysyin tytöltä hänen perheestään ja hänen ilmeensä synkkeni. Hän kertoi, että kaipasi perhettään ja että hänen isänsä oli kuollut noin puoli vuotta aiemmin, pyyhkiessään pois kyyneleitään. Mutta, hän kertoi, hän tiesi isän olevan taivaassa ja nyt hän voi rukoilla häntä joka päivä ja hän vartioi häntä, niin että jollakin tavalla hän tunsi olevansa häntä lähempänä nyt. Saatoin päätellä tietysti hänen tulleessaan Argentiinasta ja todetessaan noin, että hänet oli kasvatettu roomalaiskatoliseksi.
Koska Isä antoi minulle ohjeet ja Hän valitsi olla käsittelemättä tytön ilmeistä teologista virhettä, minäkään en tehnyt niin, mutta kysyin häneltä, oliko hänen isänsä ollut rukoileva mies. Tyttö vakuutti ponnekkaasti hänen olleen ja käyneen messussa koko ajan ja sytyttäneen kynttilöitä ihmisille, joiden puolesta hän rukoili.
Kun kerroin hänelle näkemäni ja kuulemani, hän alkoi itkeä ja selitti kyynelten läpi, että kyse oli keinuhevosesta. Kun hän oli pieni, hänellä ja hänen isällään oli tapana leikkiä yhdessä ja kuvitella, että tyttö ratsasti hevosellaan erilaisiin seikkailuihin. Se, että isä oli taivaassa ja hänellä oli mahtavaa, rauhoitti tytön sydämen sekä myös hänen tuntemaansa syyllisyyttä siitä, ettei ole ollut kotona äitinsä ja perheensä luona isän kuoleman jälkeen.
Vaelsi ympäri ja teki hyvää...voideltu tekemään hyvää...
Tuollainen kertomus saattaa loukata joitakin hengellisiä herkkyyksiä, se, että Hän saattoi olla niin armollinen jotakuta sellaista kohtaan, joka on niin vakavasti väärässä, että rukoilee kuollutta isäänsä. Mutta rakkaus ja sen tähden Isän voitelu, täyttää tarpeet ja jättää huomiotta sellaiset asiat, jotka eivät ole tarpeelliset sillä hetkellä. Hän voi oikaista tyttöä myöhemmin toisella tavalla. Kun Jeesus sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, ettei Hän tuominnut häntä, mutta kielsi tekemästä enää syntiä tuolla tavoin, Hän ei sättinyt naista oven avaamisesta aviorikosta tarkoittavalle suhteelle. Hän vain täytti tarpeen, sanoi sen mitä tarvittiin, ja jatkoi eteenpäin.
Kun Jeesus sanoi, että on ’sydämessä lempeä ja vaatimaton, tulkaa ottakaa oppia minusta’ (suomennos tässä), Hän tarkoitti sitä. Meidän on määrä tulla lempeiksi ja vaatimattomaksi sydämeltä kuten Hän ja ottaa oppia Hänestä. Valtaa rakkaudessa, seurata voitelua eikä lisätä siihen.
Mitä Hän sanoi Chrisille
Puhun melko usein näissä kirjoituksissa vammautuneesta pojastamme Chrisistä. Hän on 33, mutta mieleltään noin nelivuotias seurauksena siitä, että synnytyksen aikana napanuora oli kietoutunut vetosolmuun hänen kaulansa ympärille, mikä esti hapensaannin, mistä seurasi aivovaurio synnytyksessä eivätkä jalat kasva normaalisti.
Yksi asia, joka Chrisiltä on viety, on käsitys ajasta. Vaikka hän vähitellen oppiikin, niin useimmiten kun kerron hänelle, että minun täytyy mennä kertomaan ihmisille Jeesuksesta ja että näen hänet noin 10 päivän kuluttua, hän sanoo: “OK, nähdään aamulla” tai “Nähdään ensi viikolla!”
Niinpä on osoittautunut hedelmättömäksi saada hänet ymmärtämään ”Hänen haavojensa kautta sinä OLET parantunut”. Hän ei ymmärrä ensi viikkoa, saati sitä käsitettä, että hänen parantumisensa maksettiin 2.000 vuotta sitten. Mutta se mitä hän tietää, on tämä: ”Kun pääsen taivaaseen, ei enää pyörätuolia” ja ”Kun pääsen taivaaseen, aion juosta.”
Eräänä päivänä hän tuli ryömien pitkin eteistä, minkä hän tekee armeijatyyliin, sillä hän ei kykene konttaamaan, joten hän vetää itseään käsin eteenpäin. ”Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?” sanoin “En Chris, mitä Herra kertoi sinulle?”
“Jeesus kertoi minulle, että Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jihuu! (nauraen iloisena) Se tulee olemaan hauskaa, jep. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani.”
Joka oli voideltu...vaelsi ympäri ja teki hyvää...
Hän teki hyvää pojalleni antamalle hänelle tuon lupauksen tulevasta kävelymatkasta kanssaan.
Voitelu on meissä sisällä, ja tuo läsnäolo on meidän nöyrän, vaatimattoman, maanläheisen Isämme ja Herramme läsnäolo. Älä anna seurakunnassa olemisen ajan olla se ainoa aika, jolloin etsit tuota ’voitelun’ tunnetta, vaan kun heräämme joka päivä, sano ’Hyvää huomenta Isä’ ja katso alaspäin sisällesi nähdäksesi, mitä tuo aina läsnä oleva voitelu haluaa sinun rukoilevan tai tekevän tuona päivänä...se voi olla niinkin yksinkertaista kuin vesimukillinen lapselle, joitakin vaatteita tarvitseville, vierailu sairaan tai vangin luona – meidät on voideltu tekemään hyvää, koska Jeesus on YHÄ voideltu vaeltamaan ympäri ja tekemään hyvää, ja jatkaa sen tekemistä, meidän kauttamme.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Mitä voitelu on osa 4
Hei kaikki,
päätin viime viikolla siihen, että puhuin 1. Joh. 2:27:stä, joka sanoo sen voitelun, joka meillä Häneltä on, pysyvän meissä. Se merkitsee, etten etsi ensiksi Hänen ilmeistä läsnäoloaan ja julkituotua tahtoaan kokouksessa nimeltä ’seurakunta’, vaan katson sisälläni Häneen pitkin päivää, niin että voin seurata sinne, minne Hän johtaa.
Carrabba's vai Abuelo's?
Tulsassa on katu, 71. katu , jonka varrella on yli 3 mailia (5 km) kauppoja ja ravintoloita. Tuon kadun varrella olevista ravintoloista suosikkimeksikolaisemme on Abuelo’s ja suosikki-italialaisemme on Carrabba’s. Ne ovat aivan vierekkäin tuon 71. kadun varrella ja ovat sellaisia, joissa ’käymme’ silloin kun on ’deittipäivämme’. Eräänä ’deittipäivänä’ Barb kysyi minulta, minne haluan päivälliselle.
Ymmärrä siis, että olemme olleet naimisissa melkein 35 vuotta ja seurustelleet sitä ennen neljä vuotta JA meillä oli samat ystävät ja kävimme samoilla synttäreillä noin kahdeksanvuotiaasta lähtien. Kun olimme 12, hän oli konfirmaatiojumalanpalveluksessani episkopaalisessa kirkossa. Niinpä tiedän, kun Barb kysyy: ”Missä haluat syödä päivällistä?”, hän todellisuudessa sanoo: ”Tiedän jo missä minä haluan syödä päivällistä ja tämä kysymys on testi nähdäkseni, ajattelemmeko samaa asiaa.”
Vaikeus on siinä, että minä olen sopusoinnussa hänen ajattelunsa kanssa, minkä tiesin tarkoittavan tuona iltana Abuelo’s – ravintolaa. Mutta kysyin itseltäni, pitäisikö minun sanoa, että kaipasin todella Carrabba’sin Filet Marsalaa, joka on yksi parhaista kaupungin pihveistä? Vai kerronko hänelle, että söin meksikolaista ruokaa eilen, kun lounastin erään seurakuntamme miespuolisen jäsenen kanssa? Tiedän, että hän luopuisi haluamastaan hyväkseni, jos kertoisin hänelle, mutta niin paljon kuin halusinkin Filet Marsalaa, halusin miellyttää häntä enemmän.
Hyvä juttu, että rakastan meksikolaista ruokaa, koska sitä me söimme tuona iltana.
Tämän lukeminen tulee olemaan ainoa tapa, jolla hän saa selville, että halusin italialaista ruokaa tuona iltana, koska rakkaus ei tyrkytä omaa tietään. Usein se merkitsee suunnan muuttamista jonkin tarpeen täyttämiseksi tai halun vastaamiseksi samalla kun pysyttelee hiljaa sen suhteen, mitä itse haluaisi. Jumala on rakkaus, joten jos teen niin vaimoni tähden, kuinka paljon enemmän Hän muuttaa suuntaa meidän tähtemme?
Profetiaa vai hänen omasta hengestään?
Nainen soitti yhtä instrumenttia meidän ylistystiimissämme ja Herra käytti häntä usein profetoimaan seurakunnalle. Mutta aivan yhtä usein se, mitä hän sanoi, ei ollut profetiaa seurakuntaa varten, vaan se oli syntynyt hänen omasta sielustaan. Se oli syntynyt jostakin sellaisesta, mitä Herra oli hänelle tuolla viikolla opettanut ja joka yhä sävähdytti häntä. Hän tunsi ’johdatusta’ panna siihen ’Näin sanoo Herra’ ja profetoida kaikille. Hänellä oli usein tapana keskeyttää ’sanallaan’ juuri ennen kuin joku muu oli puhumaisillaan oikeaa profetiaa tai puhumaisillaan kielillä/selittämällä puhetta.
Minä olin seurakunnan pastori ja ylistyksenjohtajamme tiesi myös, mikä oli Jumalasta ja mikä ei, ja aika usein, kun nainen antoi jonkin profetioistaan, hän ja minä katsahdimme toisiimme ja odotimme kärsivällisesti, kunnes nainen oli päättänyt ennen kuin sallimme tuon jonkun muun puhua sitä, mitä Herra TODELLA halusi sanoa.
Tiedätkö, en koskaan sanonut sanaakaan naiselle asiasta, sillä vaikka se mitä hän sanoi, ei ollut sitä mitä Herra tuohon hetkeen tarkoitti, se yhä siunasi ihmisiä eikä ollut sisältönsä puolesta epäraamatullista – se ei vain ollut sitä mitä Hän oli suunnitellut tuota ajankohtaa varten. Mutta Hän näytti aina voivan mennä virran mukana jumalanpalveluksessa, joten myös minä opin tekemään niin.
Olin eräässä jumalanpalveluksessa vierailevana puhujana eikä ylistysryhmä kyennyt menemään todelliseen ylitykseen, vaan heillä oli laulu, joka keskittyi Häneen – Pyhä, Pyhä, Pyhä – ja sen jälkeen he siirtyivät takaisin sanoihin, jossa parahdeltiin kuinka säälittäviä tarvitsevia ihmisiä me olemme ja sitten siirryttiin taas takaisin Häneen keskittymiseen. Koin itseni kiusatuksi ja oli vaikea pysyä keskittyneenä.
Herra ilmestyi minulle tuona iltana erään Häneen keskittyvän laulun aikana ja ilmaisin turhautumiseni ylistykseen ja siihen, että 2/3 seurakunnasta näytti välinpitämättömältä. Hän vastasi: ”Se on OK, teen mitä voin tänä iltana, ja ensi kerran kun tulet takaisin, on erilaista, ja teen silloin enemmän.” Hän kulki sitten ympäriinsä ja puhui joillekuille ihmisille ja sitten hävisi. Jäin hämmästelemään Hänen armollisuuttaan.
Keskeytykset Hänen aikatauluunsa – mene virran mukana
Apt. 10:38 sanoo, että Isä ” oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet.”
Jeesus oli voideltu tekemään hyvää. Ja nyt me olemme Hänen ruumiinsa maan päällä, ainoa Jeesus, jonka useimmat ihmiset koskaan tulevat näkemään. Meidät on voideltu tekemään hyvää.
Meidän täytyy ottaa pois uskonnolliset silmälasimme, ottaa voitelu pois sunnuntaiaamusta ja tajuta, että voitelu saattaa pyytää meitä muuttamaan suuntaamme jonkin sellaisen niin yksinkertaisen ja ‘ei-hengellisen’ asian takia kuin viedä lautasellinen keksejä naapurille tai piipahtaa katsomassa sairaana ollutta naapuria tai soittaa jollekulle, joka on ollut sydämellämme viime aikoina. Vaelsi ympäri ja teki hyvää... voideltu tekemään hyvää...
Vaelsi ympäri ja teki hyvää
Hän muutti veden viiniksi ja teki sen anonyymisti tavalla, joka antoi kunnian isännälle ja emännälle. Hän ruokki 5.000 ja 4.000 miestä kun ei naisia ja lapsia oteta laskuihin mukaan, kun he olivat käyttäneet aikaa ja nähneet vaivaa tulla erämaahan kuuntelemaan Häntä aina päivällisaikaan saakka.
Hän siunasi lapsia, kun he tulivat Hänen luokseen, vaikka Hänen opetuslapsensa yrittivät lähettää heidät pois. Hän maksoi vuokraa kalastusaluksen käytöstä antamalla Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle riittävästi kalaa, niin että heidän aluksensa melkein upposivat ja verkot rikkoontuivat. (Lk. 5:1-10)
Yleensä Hän palveli ihmisiä siinä missä heidän tarpeensa olivatkin – kuten viime viikolla huomautettiin – kulkien ihmisten kanssa parantaen heidät, heidän lapsensa, palvelijansa, kun he keskeyttivät Hänen matkansa. Hän kulki ja teki hyvää, söi aterioita niiden kanssa, joita ei rakastettu, joita vihattiin tai jotka olivat epäpuhtaita, ja oli Isän voitelema tekemään sitä. Hän teki sitä, koska Hän sanoi, että Hän teki sitä mitä näki Isän tekemän – ollen halukas muuttamaan suuntaa armollisesti.
Kiinnostunut sydämestä, ei opista
Olin puhunut eräässä perinteisessä seurakunnassa ja pastori oli nyt viemässä minua ja muita ulos syömään meksikolaiseen ravintolaan. Meitä oli kaikkiaan kahdeksan. Kun tarjoilijatar kulki edes takaisin tuoden juomia ja maissilastuja ja salsaa ja sellaisia juttuja huomaisin hänen aksenttinsa olevan espanjalaisen, muttei meksikolaisen, joten kysyin, mistä hän oli kotoisin. Hän vastasi vahvalla aksentilla, Argentiinasta, hän opiskeli lähistöllä tullakseen sairaanhoitajaksi.
Kun hän suuntasi keittiötä kohti hakeakseen vielä lisää maissilastuja ja salsaa, kysyin rennosti: ”Onko sinulla jotakin hänelle, Isä?”
Välittömästi, ikään kuin Hän olisi odottanut minun kysyvän, näin suuren suorakaiteen muotoisen, paremman ilmauksen puuttuessa, ‘ikkunan’ tai kuin suuren TV:n ilmassa. Näin 5- tai 6-vuotiaan tytön, jonka tiesin intuitiivisesti olevan meidän nyt noin parikymppisen tarjoilijattaremme, ratsastavan pienellä hevosella. Näin vain hevosen päästä ylöspäin ja pikkutytön vyötäröstä ylöspäin, mutta saatoin nähdä, että hän ponnahteli ylös ja alas ratsastaessaan. Hänen takanaan seisoi ilosta loistava mies, jonka arvasin olevan hänen isänsä, innoissaan vain hänen ratsastamisensa katselusta.
Hauskanpitoa
Isä puhui minulle katsellessani: “Kerro hänelle, että hänen isänsä on luonani ja että hänellä on mahtavaa, niin kuin silloin kun tyttö ratsasti hevosellaan ja isä katsoi hänen ratsastavan ja he leikkivät yhdessä.” Sitten kohtaus hävisi.
Hänen seuraavalla reissullaan pöytämme luo kysyin tytöltä hänen perheestään ja hänen ilmeensä synkkeni. Hän kertoi, että kaipasi perhettään ja että hänen isänsä oli kuollut noin puoli vuotta aiemmin, pyyhkiessään pois kyyneleitään. Mutta, hän kertoi, hän tiesi isän olevan taivaassa ja nyt hän voi rukoilla häntä joka päivä ja hän vartioi häntä, niin että jollakin tavalla hän tunsi olevansa häntä lähempänä nyt. Saatoin päätellä tietysti hänen tulleessaan Argentiinasta ja todetessaan noin, että hänet oli kasvatettu roomalaiskatoliseksi.
Koska Isä antoi minulle ohjeet ja Hän valitsi olla käsittelemättä tytön ilmeistä teologista virhettä, minäkään en tehnyt niin, mutta kysyin häneltä, oliko hänen isänsä ollut rukoileva mies. Tyttö vakuutti ponnekkaasti hänen olleen ja käyneen messussa koko ajan ja sytyttäneen kynttilöitä ihmisille, joiden puolesta hän rukoili.
Kun kerroin hänelle näkemäni ja kuulemani, hän alkoi itkeä ja selitti kyynelten läpi, että kyse oli keinuhevosesta. Kun hän oli pieni, hänellä ja hänen isällään oli tapana leikkiä yhdessä ja kuvitella, että tyttö ratsasti hevosellaan erilaisiin seikkailuihin. Se, että isä oli taivaassa ja hänellä oli mahtavaa, rauhoitti tytön sydämen sekä myös hänen tuntemaansa syyllisyyttä siitä, ettei ole ollut kotona äitinsä ja perheensä luona isän kuoleman jälkeen.
Vaelsi ympäri ja teki hyvää...voideltu tekemään hyvää...
Tuollainen kertomus saattaa loukata joitakin hengellisiä herkkyyksiä, se, että Hän saattoi olla niin armollinen jotakuta sellaista kohtaan, joka on niin vakavasti väärässä, että rukoilee kuollutta isäänsä. Mutta rakkaus ja sen tähden Isän voitelu, täyttää tarpeet ja jättää huomiotta sellaiset asiat, jotka eivät ole tarpeelliset sillä hetkellä. Hän voi oikaista tyttöä myöhemmin toisella tavalla. Kun Jeesus sanoi aviorikoksesta tavatulle naiselle, ettei Hän tuominnut häntä, mutta kielsi tekemästä enää syntiä tuolla tavoin, Hän ei sättinyt naista oven avaamisesta aviorikosta tarkoittavalle suhteelle. Hän vain täytti tarpeen, sanoi sen mitä tarvittiin, ja jatkoi eteenpäin.
Kun Jeesus sanoi, että on ’sydämessä lempeä ja vaatimaton, tulkaa ottakaa oppia minusta’ (suomennos tässä), Hän tarkoitti sitä. Meidän on määrä tulla lempeiksi ja vaatimattomaksi sydämeltä kuten Hän ja ottaa oppia Hänestä. Valtaa rakkaudessa, seurata voitelua eikä lisätä siihen.
Mitä Hän sanoi Chrisille
Puhun melko usein näissä kirjoituksissa vammautuneesta pojastamme Chrisistä. Hän on 33, mutta mieleltään noin nelivuotias seurauksena siitä, että synnytyksen aikana napanuora oli kietoutunut vetosolmuun hänen kaulansa ympärille, mikä esti hapensaannin, mistä seurasi aivovaurio synnytyksessä eivätkä jalat kasva normaalisti.
Yksi asia, joka Chrisiltä on viety, on käsitys ajasta. Vaikka hän vähitellen oppiikin, niin useimmiten kun kerron hänelle, että minun täytyy mennä kertomaan ihmisille Jeesuksesta ja että näen hänet noin 10 päivän kuluttua, hän sanoo: “OK, nähdään aamulla” tai “Nähdään ensi viikolla!”
Niinpä on osoittautunut hedelmättömäksi saada hänet ymmärtämään ”Hänen haavojensa kautta sinä OLET parantunut”. Hän ei ymmärrä ensi viikkoa, saati sitä käsitettä, että hänen parantumisensa maksettiin 2.000 vuotta sitten. Mutta se mitä hän tietää, on tämä: ”Kun pääsen taivaaseen, ei enää pyörätuolia” ja ”Kun pääsen taivaaseen, aion juosta.”
Eräänä päivänä hän tuli ryömien pitkin eteistä, minkä hän tekee armeijatyyliin, sillä hän ei kykene konttaamaan, joten hän vetää itseään käsin eteenpäin. ”Isi! Isi! Tiedätkö mitä Jeesus kertoi minulle?” sanoin “En Chris, mitä Herra kertoi sinulle?”
“Jeesus kertoi minulle, että Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jep, niin Hän sanoi. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani! Jihuu! (nauraen iloisena) Se tulee olemaan hauskaa, jep. Hän aikoo kävellä vuorten halki minun kanssani.”
Joka oli voideltu...vaelsi ympäri ja teki hyvää...
Hän teki hyvää pojalleni antamalle hänelle tuon lupauksen tulevasta kävelymatkasta kanssaan.
Voitelu on meissä sisällä, ja tuo läsnäolo on meidän nöyrän, vaatimattoman, maanläheisen Isämme ja Herramme läsnäolo. Älä anna seurakunnassa olemisen ajan olla se ainoa aika, jolloin etsit tuota ’voitelun’ tunnetta, vaan kun heräämme joka päivä, sano ’Hyvää huomenta Isä’ ja katso alaspäin sisällesi nähdäksesi, mitä tuo aina läsnä oleva voitelu haluaa sinun rukoilevan tai tekevän tuona päivänä...se voi olla niinkin yksinkertaista kuin vesimukillinen lapselle, joitakin vaatteita tarvitseville, vierailu sairaan tai vangin luona – meidät on voideltu tekemään hyvää, koska Jeesus on YHÄ voideltu vaeltamaan ympäri ja tekemään hyvää, ja jatkaa sen tekemistä, meidän kauttamme.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed