ensin selventävä huomautus. Viime viikolla kerroin siitä, kun Barb ja minä olimme valitsemassa, syömmekö meksikolaisessa tai italialaisessa ravintolassa ja mainitsin sen, että tunsin hänen ajatuksensa. Sitten muutin aihetta, minkä saattoi huomata vahvennetusta välirivistä ja uudesta kappaleesta. Kuitenkin (englanniksi) aloitin tuon kappaleen sanalla ’hän’, kun puhuin ylistysryhmässä olevasta naisesta, joka antoi profetian omasta sydämestään.
Koska aloitin sanalla ’hän’, jotkut lukijat ovat saattaneet jättää huomiotta tuon vahvennetun välirivin ja uuden kappaleen alun ja ajatelleet minun puhuvan yhä Barbista – en puhunut hänestä. Luettuani kirjoittamani sen jälkeen kun se lähetettiin, ajattelin, että minun on paras sanoa jotakin varmuuden vuoksi.
Kuvastuva elämä
1 Moos. 32:ssa Eesau on tulossa tapaamaan Jaakobia yli 20 vuotta sen jälkeen, kun Jaakob oli petkuttanut Eesaulta tälle kuuluvan esikoisoikeuden ja siunauksen. Jaakob on veljestään kauhuissaan ja kun hän kuulee Eesaun olevan tulossa 400 miehen kanssa, hän on vakuuttunut siitä, että hän ja hänen perheensä ovat tuhoon tuomittuja, jakeen 7 sanoessa, että hänet valtasi 'suuri pelko ja ahdistus'.
Mutta samanaikaisesti Jaakobilla on lupauksia Jumalalta, joka käski hänen tehdä tuon matkan joka (minkä hän luuli tapahtuvan sattumalta) johti hänen veljensä tapaamiseen. Jakeissa 9-12 hän kertoo Herralle, mitä Hän oli luvannut: ”Sinä sanoit: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!' … Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden.' ”
Jumalan kanssa painiminen
Jaakob oli keskellä painiottelua omien ajatustensa ja Jumalan lupausten välillä. Jumala oli se, joka oli käskenyt häntä palaamaan kotimaahansa, mutta Hän oli sopivasti jättänyt kertomatta sen tosiasian, että Jaakob tulisi törmäämään Eesauhun. Miksei Herra ollut kertonut hänelle tuota pientä 'yllätystä', kun Hän antoi Jaakobille käskyn ja lupauksen?
Niinpä hän jakaa tavaransa ja karjalaumansa ja lähettää ne pienissä ryhmissä ennen itseään ja perhettään, yksi toisensa jälkeen annettuaan jokaiselle ryhmälle ohjeen kertoa Eesaulle, että heidän takanaan on tulossa lisää. Tällä tavalla Jaakob toivoo lauhduttavansa Eesaun vihan vähitellen ja paisutella varallisuuttaan ja voimaansa.
Lopulta kun kaikki on lähetetty kulkemaan edellä, Jaakob käskee kahta vaimoaan, 11 poikaansa ja kahta naispuolista palvelijaansa ylittämään Jabbok-puron ja suuntaamaan kohti Eesauta jättäytyen itsekseen yksin autiomaahan jatkamaan sisäistä painia itsensä ja Jumalan välillä.
Pettäjä muuttuu
Saatat muistaa, että kun Eesau syntyi ensin, Jaakob oli tarttunut hänen kantapäähänsä heidän syntyessään. Jaakob tarkoittaa 'tarttuu kantapäähän' ja se on heprean puheenparsi 'pettäjälle' – joka pitää kiinni jonkun toisen ponnisteluista tai odottaa tilaisuutta manipuloidakseen asiat omaksi edukseen; tällä tavalla hän varasti esikoisoikeuden ja siunauksen.
Tällä tavoin hän myös lähestyi tätä tapaamista veljensä kanssa – lähettämällä perheestään pieniä ryhmiä edeltä hän yrittää petkuttaa ja tehdä vaikutuksen veljeensä sillä, kuinka mahtava ja rikas hän on. Ja mukana on varmasti hitunen pelkuruutta, kun hän lähettää ensin uhrattavissa olevat ensin ja lähettää jopa vaimonsa ja lapsensa ennen itseään!
'Jabbok'-puro merkitsee 'vuodattamista' , ja kun Jaakob lähettää kaiken omistamansa ja koko perheensä 'vuodattamisen' poikki kohtaamaan Eesaun, yö laskeutuu ja Herra ilmestyy hänelle. He alkavat painia sen sisäisen painin fyysisessä ilmenemismuodossa, jota Jaakob on käynyt läpi.
Voi olla, että Jaakob ei aluksi tajua painivansa esiolevaisena esiintyvän Kristuksen kanssa, sillä kertomus alkaa 'luonnollisella' näkökulmalla todettaessa, että eräs Mies paini hänen kanssaan, ja myöhemmin paljastetaan, että kyse oli Herrasta. Eikö tuo ole totta myös meidän kohdallamme? Aloitamme sisäisissä kamppailuissa tajuamatta ennen kuin myöhemmin, että kyse on Jumalasta painimassa kanssamme ajatuksissamme ja tunteissamme.
Jumalan kanssa painiminen
Jaakob ja Herra painivat päivänkoittoon saakka, eikä vieläkään Jaakob halunnut luovuttaa. Mies koskettaa hänen nivustaivettaan, mikä saa lonkan menemään pois paikoiltaan, eikä vieläkään Jaakob halua luovuttaa, ennen kuin hän saa siunauksen. 32:28:ssa Kristus muuttaa hänen nimensä Jaakobista Israeliksi, Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi.
On hyvä huomata, että he painivat yöllä ja päivänkoitteessa Jaakobin nimi ja luonne oli muuttunut – kertoen symbolisesti meidän omasta painiottelustamme Jumalan kanssa ajatuksissamme ja tunteissamme, joka näyttää tapahtuvan olemuksemme tummimmissa syvyyksissä – ja ehkä kirjaimellisesti yöllä toisinaan, mutta varmasti olemuksemme 'pimeissä' kohdissa, mutta kun päivä koittaa, havaitsemme olevamme voittajia ja aloittavamme uutta lukua elämässämme.
Tämä nimenmuutos Jumalan Ruhtinaaksi on siksi, että 'Sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja voittanut.'
Israel kutsuu paikkaa nimellä 'Peniel' tai 'Jumalan kasvot', koska kuten hän sanoi, hän on nähnyt Jumalan kasvot ja jäänyt henkiin.
Hypätään eteenpäin
1 Moos. 33:10:ssä Israelin saadessa selville, että hänen veljensä on antanut hänelle anteeksi eikä kanna hänelle kaunaa, hän lausuu näin nähdessään Eesaun: ...olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niin kuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.”
Hepreassa jonkun kasvojen näkeminen merkitsee sen luoteen tuntemista. Sen takia 1. Moos. 2:19 sanoo Herran tuoneen kaikki eläimet Aatamin luo nähdäkseen, minkä nimen hän niille antaisi. Niiden näkeminen kasvokkain kun ne tuotiin hänen luo merkitsi, että tunsi ne riittävän hyvin nimetäkseen ne – persoonan näkeminen kasvoista kasvoihin merkitsee luonteeseen tutustumista, olipa sitten kyse eläimestä tai ihmisestä.
Niinpä kun Jaakob, uusi Israel, huudahti Miehelle jonka kanssa oli paininut, että hän oli nähnyt Jumalan kasvot, hän sanoi, että koko pitkän yön Jumalan kanssa painiessaan hän oppi tuntemaan Jumalan luonteen, Hänen luontonsa, millainen Hän on. Tuossa prosessissa hän siirtyi Pettäjästä Jumalan Ruhtinaaksi. Näin me opimme myös parhaiten tuntemaan Hänet – painimalla Hänen kanssaan. Ajattele sitä.
Aika kasvotusten
Se merkitsee sitä, että kun Jaakob/Israel pohti, että oli nähnyt Jumalan kasvot, hän sanoi myös, että oli oppinut tuntemaan Jumalan luonteen näkemällä Hänen kasvonsa sekä painimisen prosessissa. Ja SEN takia hän oli ainutlaatuisella tavalla pätevä lausumaan Eesaun nähdessään, että hänen kasvojensa näkeminen oli 'Jumalan kasvojen' näkemistä.
Koska hän näki Jumalan kasvot, Hänen luoteensa ja luontonsa, hän saattoi katsoa anteeksiantavaan ja armolliseen Eesauhun ja sanoa 'näen Jumalan kasvoissasi'.
Ja tällä tavoin oma muodonmuutoksemme tapahtuu; näemme Jumalan kasvot ja tunnemme Hänen luontonsa ja luonteensa Hänen sisäisen läsnäolonsa välityksellä, ja tuntiessamme Hänet voimme sitten etsiä Häntä toisissa, etsiä Hänen 'kasvojaan' niin sanotusti toisissa.
Vuoden 1997 'Titanicissa' yksi alkuosan kohtauksissa 'Vanha Rose', nyt vähintään 100-vuotias, ottaa käteensä vanhan käsipeilin, joka löydettiin hylystä merenpohjasta. Hän sanoo näin: ”Tämä oli minun! Kuinka tavatonta! Ja se näyttää samalta kuin viimeksi kun sen näin...peilikuva on muuttunut vähän.”
Kun Jaakob alkoi painia Jumalan kanssa hänen 'peilikuvansa' oli Pettäjän peilikuva. Mutta siinä prosessissa, jolloin hän paini Jumalan kanssa ja oppi tuntemaan hänet tuon sielun pimeän yön kautta, hänen luontonsa muuttui Jumalan luonnoksi ja hänet nimettiin sen mukaisesti Jumalan Ruhtinaaksi.
Niinpä katsomme jatkossa sitä prosessia, kun Jaakob näki Jumalan kasvoissa painiessaan ja kuinka se, mitä hän näki, mahdollisti sen, että hän sanoi totuudenmukaisesti veljensä kasvot nähdessään: Sinun kasvosi näkeminen on kuin Jumalan kasvojen näkemistä. Ja me grillaamme joitakin pyhiä lehmiä matkan varrella – pysy kanavalla!
Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org