What is the anointing #3
Mitä voitelu on osa 3
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin voitelussa ylistyksessä, Hänen läsnäoloonsa astumisesta, itsemme antamisesta ylistyksessä.
En tarkoita etten nauti kiitos- ja ylistyslauluista, sillä todella nautin niistä. Rakastan sellaisia lauluja, jossa on omistautuvat sanat ja sydämeni vuodattamisesta Isälle – mutta mitä tulee minuun, en koe Hänen ohjaustaan (voitelua) ennen kuin lakkaan laulamasta sydämestäni ja haluistani ja tarvitsevuudestani ja ala keskittyä 100 % yksin Häneen. SITTEN tuossa yhteydessä, ajatusten ja tunteiden vaihdossa Hänen läsnäolonsa tuntee painavimpana. Noina hetkinä, kun lakkaamme laulamasta Hänelle itsestämme, Hän alkaa laulaa ja puhua meille rakkaudestaan meitä kohtaan. Mutta päästäksesi siihen sinun tulee lopettaa ’oman itsen’ osalta ja keskittyä Häneen.
Valtakirja
Jokainen oletti isoisäni kuolevan ennen isoäitiä, mutta niin ei tapahtunut. Tiedäthän kuinka kerrotaan ennen leikkausta, että todennäköisyytesi olla allerginen lääkkeelle on 1:27 000. Isoäiti oli tuo yksi 27 000:sta, joka sai pahan reaktion eikä koskaan herännyt.
Isoisäni oli suunniltaan ja hänen mielentilansa alkoi heiketä lähes yhdessä yössä kun hän luopui elämänhalustaan. Tänään me tunnistamme Alzheimerin taudin, mutta tuolloin se oli ’seniiliyttä’. Hän antoi äidilleni ’valtakirjan’ ennen kuin tilanne meni liian huonoksi, ja äidillä oli tuo valtakirja aina isoisän kuolemaan saakka muutama vuosi myöhemmin.
'Valtakirja' on valtuutus toimia toisen ihmisen puolesta oikeudellisissa tai taloudellisissa kysymyksissä ja sitä odotetaan käytettävän samalla tavalla kuin tuon valtuutuksen antanut ihminen toivoisi. Se ei ole henkilökohtaisen edun saamista varten, vaan pikemminkin on aina tietoinen siitä, että tekee sen, mitä tuo ihminen haluaisi. Juuri sellaisen Isä antoi ensin Jeesukselle, ja on nyt antanut meille sellaisen Kristuksen ruumiina, niin että meillä on valtuutus toimia Hänen puolestaan maan päällä.
Usko, voima, auktoriteetti
Tämä kirjoitussarja alkoi siitä puhumisella, että kun Jeesus oli opettamassa ’voima oli parantaa’ (voima, myös valta, suom. huom.) Lk 5:17:stä, näyttäen että voima/valta on Isä, ja Jeesus on se valtuuden omistaja, joka käyttää tuota voimaa/valtaa.
Jeesus sanoi Itsestään Joh. 5:19:ssä ja 30:ssä: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen...”
Apt. 2:22:ssa Pietari, joka oli ollut Jeesuksen kanssa noin 3½ vuotta, sanoi näin: “Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki...”
Jäähyväisrukouksessaan Joh. 17:ssä ennen Getsemanen puutarhaan menemistään Jeesus sanoi tämän Isälle: “ Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. Ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille. (4,6,8,14)
Kristuksen ruumis
Isä oli voima/valta kaiken takana, mitä Jeesus sanoi ja teki, antaen Jeesukselle valtuutuksen toimia Hänen puolestaan, mikä on valtakirja modernissa kielenkäytössä.
Jeesus sanoi tämän ennen taivaaseenastumistaan: “Kaikki auktoriteetti (valtuutus) on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Sen tähden menkää ja tehkää opetuslapsia kaikissa kansakunnissa, kastaen heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan ja tekemään mitä ikinä olenkaan teitä käskenyt...” jakeet 19-20 (suomennos tässä)
Kaikki auktoriteetti on annettu Minulle... sen tähden menkää... Meillä on valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä karkottamaan riivaajia, laskemaan kädet sairaiden päälle, menemään rohkeasti Isän luo rukouksessa toisten puolesta.
Mutta on selvästi näyttänyt Raamatunkohdilla, että valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä TÄYTYY olla Isän voiman/vallan yhteydessä – voitelussa – muutoin nimi lausutaan turhaan eikä mitään voimaa vapaudu lainkaan.
Mitä tämä tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä?
Jos voitelu on Isän läsnäolon ilmentymää ja ilmestystä Hänen tahdostaan jossakin tilanteessa, mitä se merkitsee sinulle ja minulle?
Saamme vihjeen aloittamalla sillä raamatunkohdalla, jolla aloitin tämän kirjoitussarjan, Lk 5:17:”Kun Jeesus oli opettamassa, voima oli parantaa...”
Huomaa – Jeesus oli tekemässä jotakin muuta, kun äkkiä Voima oli mennä toiseen suuntaan. Se merkitsee, että meidän seurakunta-ajattelumme on aivan väärin. Voitelu ei ole jotakin, mitä tunnet jumalanpalveluksessa, se ei ole jotakin jonne varten sinun täytyy ”mennä” toisten kanssa sen saadaksesi. Voitelu tai voima tehdä jotakin tapahtuu päivittäisessä elämässä ollessamme keskellä jotakin muuta.
Koska meidän pitäisi odottaa 'voitelua’?
Pohdi sitä, että Jeesus sanoi tekevänsä vain sitä mitä Hän näki Isänsä tekevän, kuitenkin suurin osa Hänen ihmeistään oli sen keskeyttämistä, mitä Hän oli tekemässä, ei jotakin sellaista, jota Hän oli suunnitellut. Se tarkoittaa, että kun Hän teki tavanomaista päiväohjelmaansa, Hän alituisesti piti silmällä sitä, mitä Isä oli tekemässä ja sanomassa.
Me olemme todellakin ymmärtäneet sen täysin väärin eikö totta? Meidät on opetettu menemään seurakuntaan tai kokoukseen, jossa on joku erityinen puhuja ja sitten me koemme voideltua opetusta ja voideltua ylistystä – mikä tarkoittaa, että tunsimme Jumalan voiman tai koimme Hänen liikehtivän jollakin tietyllä tavalla. Ylistys Jumalalle noista kerroista, mutta miksi meidät on opetettu etsimään 'voitelua' VAIN sieltä, kun Raamatun esimerkin mukaan voitelu tapahtui päivittäisessä elämässä?
Pohdi Joh. 2:1-22, jossa Jeesus oli vain vieras eräissä häissä, kun jonkun laiminlyönnin vuoksi Hän armollisesti muutti veden viiniksi. Katso näitä muita keskeytyksiä:
Lepraa sairastava tuli Jeesuksen luo Hänen kulkiessaan vuorelta alas, ja parantui. Matt. 8:1-4
Kun Hän tuli Kapernaumiin, roomalainen sadanpäämies pysäytti Hänet rakkaan palvelijansa puolesta. Matt. 8:5-13
Kun Hän tuli Pietarin äidin taloon, Hän havaitsi Pietarin anopin olevan vuoteessa kuumeessa ja paransi hänet. Mt. 8:14
Kun Hän oli nukkumassa veneessä, opetuslapset herättivät Hänet, koska myrskysi ja he pelkäsivät uppoamista, joten Hän heräsi, käski tuulta ja aaltoja tyyntymään ja ne tyyntyivät. Matt. 8:23-27
Voisin jatkaa aina vaan – kun Hän lähti Jerikosta, sokea Bartimeus huusi Hänen puoleensa keskeyttäen Hänen lähtönsä, mutta parantui. Mk 10:46-52
Matt. 9:27-31:ssä kaksi sokeaa miestä seurasi Häntä jonkun taloon, jossa Hänen oli määrä syödä päivällistä, mutta parantuivat.
Mk. 5:21-43:ssa Jairus tuli Hänen luokseen ja sai Hänet seuraamaan itseään taloonsa laskemaan kädet hänen tyttärensä päällä, mikä oli ensimmäinen suunnittelematon ihme, ja Hänen ollessaan matkalla sinne nainen, jolla oli krooninen verenvuototauti, kosketti Hänen vaatteitaan ja parani – näin vain jatkuu halki evankeliumeiden.
Ehkä voisimme sanoa, että tuo koski vain Jeesusta, mutta Apt. 3:1-7:ssä Pietari ja Johannes ovat matkalla temppeliin, kun raajarikko kerjäläinen pyysi rahaa, mutta päätyi tulemaan parannetuksi. Entäpä sitten Filippus, joka oli hoitamassa omia asioitaan Apt. 8:26:ssa kun enkeli käski häntä menemään autiomaatielle Gazan luo, mistä hän löysi etiopialaisen virkamiehen, joka oli uudestisyntymässä!
Sitten meillä on Pietari oleskelemassa katolla lounasta odottamassa ja näkemässä näyn Apt. 10:ssä, mikä johti roomalaisen Korneliuksen taloon menemiseen, missä hän toi heille Jeesuksen ja Pyhän Hengen kasteen. Ja älä luule, että Paavali suunnitteli Eutykuksen nukahtavan hänen opettaessaan, mutta kun nuori mies putosi kolme kerrosta kuolemaansa, Paavali herätti hänet kuolleista, ja meni sen jälkeen takaisin ylös ja opetti aamunkoittoon saakka! Apt. 20:6-12
Voitko sopeutua?
Niinpä näet Apostolien tekojen olevan normaalia kristinuskoa ja enimmäkseen näemme ympärillämme vain epänormaalia kristinuskoa. Meidät on opetettu etsimään voitelua seurakunnassa, jopa meidän kotiseurakunnissamme, kun Raamattu itse asiassa osoittaa voitelun, siis ilmitulleen voiman, läsnäolon ja ilmestyksen Isän tahdosta tapahtuvan normaalin elämän kuluessa!
Voimmeko sopeutua tuohon? Olin kaupassa ja näin silmänurkasta kun lyhyehkö nainen ponnisteli saadakseen jotakin korkealla olevalta hyllyltä. Olisin voinut vain jatkaa kävelemistä, mutta tunsin kehotusta pysähtyä auttamaan häntä. Muutin suuntaani, keskeytys siihen mitä olin tekemässä, pysähdyin auttamaan häntä ja päädyin rukoilemaan hänen kipeän olkapäänsä vuoksi. Hän sanoi sen tuntuvan yhtäkkiä paremmalta, kiitti minua ja minä jatkoin omia juttujani.
Minua lähestyi parkkipaikalla nuori nainen, joka pyysi rahaa vain kahvikupilliseen, olisin voinut kieltäytyä kun monien kerjäläisten kohdalla, mutta koin kehotusta pysähtyä ja puhua hänelle. Päädyin maksamaan 20 dollaria paikalliselle kahvilalle, jotta naisella olisi luottoa useisiin kahvikupillisiin siellä, ja ainoa mitä tein, oli rohkaista häntä rukoilemaan, sillä tuohon aikaan hän oli avoin vain sille – ja kun valitin Isälle, kuinka halusin, että olisin voinut johtaa hänet pelastusrukoukseen, Hän vastasi: ”Sinä teit, mitä pyysin sinua tekemään, ja se oli kaikki mitä hän kykeni vastaanottamaan tänään.”
Meidän valtakirjamme Kristuksessa on aivan kuten valtakirja luonnollisessa maailmassa – sitä on tarkoitus käyttää päivittäisessä elämässä, eikä olla poislukittuna jossakin auditoriossa kerran tai kahdesti viikossa.
Eikö näiden poikkeusten aikatauluihimme pitäisi olla pääsääntö poikkeuksen sijaan? Ja miksi tämä tapahtuu? Miksi meidän pitäisi etsiä voitelua päivittäisessä elämässämme eikä vain silloin kun 'menemme kokoukseen'? Koska 1 Joh. 2:27:
”Mitä teihin tulee, se voitelu jonka olette Häneltä saaneet, pysyy teissä, ettekä tarvitse ketään opettamaan teitä. (Tämä ei merkitse sitä, että heitetään pois opetetuksi tuleminen, vaan ennemminkin se korostaa Pyhän Hengen meissä opettavan meitä). Hänen voitelunsa opettaa teille kaikki asiat ja on totuus eikä valhe, ja aivan kuten se on opettanut teitä, pysykää Hänessä.”
Ja tästä jatkamme ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Mitä voitelu on osa 3
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin voitelussa ylistyksessä, Hänen läsnäoloonsa astumisesta, itsemme antamisesta ylistyksessä.
En tarkoita etten nauti kiitos- ja ylistyslauluista, sillä todella nautin niistä. Rakastan sellaisia lauluja, jossa on omistautuvat sanat ja sydämeni vuodattamisesta Isälle – mutta mitä tulee minuun, en koe Hänen ohjaustaan (voitelua) ennen kuin lakkaan laulamasta sydämestäni ja haluistani ja tarvitsevuudestani ja ala keskittyä 100 % yksin Häneen. SITTEN tuossa yhteydessä, ajatusten ja tunteiden vaihdossa Hänen läsnäolonsa tuntee painavimpana. Noina hetkinä, kun lakkaamme laulamasta Hänelle itsestämme, Hän alkaa laulaa ja puhua meille rakkaudestaan meitä kohtaan. Mutta päästäksesi siihen sinun tulee lopettaa ’oman itsen’ osalta ja keskittyä Häneen.
Valtakirja
Jokainen oletti isoisäni kuolevan ennen isoäitiä, mutta niin ei tapahtunut. Tiedäthän kuinka kerrotaan ennen leikkausta, että todennäköisyytesi olla allerginen lääkkeelle on 1:27 000. Isoäiti oli tuo yksi 27 000:sta, joka sai pahan reaktion eikä koskaan herännyt.
Isoisäni oli suunniltaan ja hänen mielentilansa alkoi heiketä lähes yhdessä yössä kun hän luopui elämänhalustaan. Tänään me tunnistamme Alzheimerin taudin, mutta tuolloin se oli ’seniiliyttä’. Hän antoi äidilleni ’valtakirjan’ ennen kuin tilanne meni liian huonoksi, ja äidillä oli tuo valtakirja aina isoisän kuolemaan saakka muutama vuosi myöhemmin.
'Valtakirja' on valtuutus toimia toisen ihmisen puolesta oikeudellisissa tai taloudellisissa kysymyksissä ja sitä odotetaan käytettävän samalla tavalla kuin tuon valtuutuksen antanut ihminen toivoisi. Se ei ole henkilökohtaisen edun saamista varten, vaan pikemminkin on aina tietoinen siitä, että tekee sen, mitä tuo ihminen haluaisi. Juuri sellaisen Isä antoi ensin Jeesukselle, ja on nyt antanut meille sellaisen Kristuksen ruumiina, niin että meillä on valtuutus toimia Hänen puolestaan maan päällä.
Usko, voima, auktoriteetti
Tämä kirjoitussarja alkoi siitä puhumisella, että kun Jeesus oli opettamassa ’voima oli parantaa’ (voima, myös valta, suom. huom.) Lk 5:17:stä, näyttäen että voima/valta on Isä, ja Jeesus on se valtuuden omistaja, joka käyttää tuota voimaa/valtaa.
Jeesus sanoi Itsestään Joh. 5:19:ssä ja 30:ssä: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen...”
Apt. 2:22:ssa Pietari, joka oli ollut Jeesuksen kanssa noin 3½ vuotta, sanoi näin: “Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki...”
Jäähyväisrukouksessaan Joh. 17:ssä ennen Getsemanen puutarhaan menemistään Jeesus sanoi tämän Isälle: “ Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. Ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille. (4,6,8,14)
Kristuksen ruumis
Isä oli voima/valta kaiken takana, mitä Jeesus sanoi ja teki, antaen Jeesukselle valtuutuksen toimia Hänen puolestaan, mikä on valtakirja modernissa kielenkäytössä.
Jeesus sanoi tämän ennen taivaaseenastumistaan: “Kaikki auktoriteetti (valtuutus) on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Sen tähden menkää ja tehkää opetuslapsia kaikissa kansakunnissa, kastaen heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan ja tekemään mitä ikinä olenkaan teitä käskenyt...” jakeet 19-20 (suomennos tässä)
Kaikki auktoriteetti on annettu Minulle... sen tähden menkää... Meillä on valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä karkottamaan riivaajia, laskemaan kädet sairaiden päälle, menemään rohkeasti Isän luo rukouksessa toisten puolesta.
Mutta on selvästi näyttänyt Raamatunkohdilla, että valtuutus käyttää Jeesuksen nimeä TÄYTYY olla Isän voiman/vallan yhteydessä – voitelussa – muutoin nimi lausutaan turhaan eikä mitään voimaa vapaudu lainkaan.
Mitä tämä tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä?
Jos voitelu on Isän läsnäolon ilmentymää ja ilmestystä Hänen tahdostaan jossakin tilanteessa, mitä se merkitsee sinulle ja minulle?
Saamme vihjeen aloittamalla sillä raamatunkohdalla, jolla aloitin tämän kirjoitussarjan, Lk 5:17:”Kun Jeesus oli opettamassa, voima oli parantaa...”
Huomaa – Jeesus oli tekemässä jotakin muuta, kun äkkiä Voima oli mennä toiseen suuntaan. Se merkitsee, että meidän seurakunta-ajattelumme on aivan väärin. Voitelu ei ole jotakin, mitä tunnet jumalanpalveluksessa, se ei ole jotakin jonne varten sinun täytyy ”mennä” toisten kanssa sen saadaksesi. Voitelu tai voima tehdä jotakin tapahtuu päivittäisessä elämässä ollessamme keskellä jotakin muuta.
Koska meidän pitäisi odottaa 'voitelua’?
Pohdi sitä, että Jeesus sanoi tekevänsä vain sitä mitä Hän näki Isänsä tekevän, kuitenkin suurin osa Hänen ihmeistään oli sen keskeyttämistä, mitä Hän oli tekemässä, ei jotakin sellaista, jota Hän oli suunnitellut. Se tarkoittaa, että kun Hän teki tavanomaista päiväohjelmaansa, Hän alituisesti piti silmällä sitä, mitä Isä oli tekemässä ja sanomassa.
Me olemme todellakin ymmärtäneet sen täysin väärin eikö totta? Meidät on opetettu menemään seurakuntaan tai kokoukseen, jossa on joku erityinen puhuja ja sitten me koemme voideltua opetusta ja voideltua ylistystä – mikä tarkoittaa, että tunsimme Jumalan voiman tai koimme Hänen liikehtivän jollakin tietyllä tavalla. Ylistys Jumalalle noista kerroista, mutta miksi meidät on opetettu etsimään 'voitelua' VAIN sieltä, kun Raamatun esimerkin mukaan voitelu tapahtui päivittäisessä elämässä?
Pohdi Joh. 2:1-22, jossa Jeesus oli vain vieras eräissä häissä, kun jonkun laiminlyönnin vuoksi Hän armollisesti muutti veden viiniksi. Katso näitä muita keskeytyksiä:
Lepraa sairastava tuli Jeesuksen luo Hänen kulkiessaan vuorelta alas, ja parantui. Matt. 8:1-4
Kun Hän tuli Kapernaumiin, roomalainen sadanpäämies pysäytti Hänet rakkaan palvelijansa puolesta. Matt. 8:5-13
Kun Hän tuli Pietarin äidin taloon, Hän havaitsi Pietarin anopin olevan vuoteessa kuumeessa ja paransi hänet. Mt. 8:14
Kun Hän oli nukkumassa veneessä, opetuslapset herättivät Hänet, koska myrskysi ja he pelkäsivät uppoamista, joten Hän heräsi, käski tuulta ja aaltoja tyyntymään ja ne tyyntyivät. Matt. 8:23-27
Voisin jatkaa aina vaan – kun Hän lähti Jerikosta, sokea Bartimeus huusi Hänen puoleensa keskeyttäen Hänen lähtönsä, mutta parantui. Mk 10:46-52
Matt. 9:27-31:ssä kaksi sokeaa miestä seurasi Häntä jonkun taloon, jossa Hänen oli määrä syödä päivällistä, mutta parantuivat.
Mk. 5:21-43:ssa Jairus tuli Hänen luokseen ja sai Hänet seuraamaan itseään taloonsa laskemaan kädet hänen tyttärensä päällä, mikä oli ensimmäinen suunnittelematon ihme, ja Hänen ollessaan matkalla sinne nainen, jolla oli krooninen verenvuototauti, kosketti Hänen vaatteitaan ja parani – näin vain jatkuu halki evankeliumeiden.
Ehkä voisimme sanoa, että tuo koski vain Jeesusta, mutta Apt. 3:1-7:ssä Pietari ja Johannes ovat matkalla temppeliin, kun raajarikko kerjäläinen pyysi rahaa, mutta päätyi tulemaan parannetuksi. Entäpä sitten Filippus, joka oli hoitamassa omia asioitaan Apt. 8:26:ssa kun enkeli käski häntä menemään autiomaatielle Gazan luo, mistä hän löysi etiopialaisen virkamiehen, joka oli uudestisyntymässä!
Sitten meillä on Pietari oleskelemassa katolla lounasta odottamassa ja näkemässä näyn Apt. 10:ssä, mikä johti roomalaisen Korneliuksen taloon menemiseen, missä hän toi heille Jeesuksen ja Pyhän Hengen kasteen. Ja älä luule, että Paavali suunnitteli Eutykuksen nukahtavan hänen opettaessaan, mutta kun nuori mies putosi kolme kerrosta kuolemaansa, Paavali herätti hänet kuolleista, ja meni sen jälkeen takaisin ylös ja opetti aamunkoittoon saakka! Apt. 20:6-12
Voitko sopeutua?
Niinpä näet Apostolien tekojen olevan normaalia kristinuskoa ja enimmäkseen näemme ympärillämme vain epänormaalia kristinuskoa. Meidät on opetettu etsimään voitelua seurakunnassa, jopa meidän kotiseurakunnissamme, kun Raamattu itse asiassa osoittaa voitelun, siis ilmitulleen voiman, läsnäolon ja ilmestyksen Isän tahdosta tapahtuvan normaalin elämän kuluessa!
Voimmeko sopeutua tuohon? Olin kaupassa ja näin silmänurkasta kun lyhyehkö nainen ponnisteli saadakseen jotakin korkealla olevalta hyllyltä. Olisin voinut vain jatkaa kävelemistä, mutta tunsin kehotusta pysähtyä auttamaan häntä. Muutin suuntaani, keskeytys siihen mitä olin tekemässä, pysähdyin auttamaan häntä ja päädyin rukoilemaan hänen kipeän olkapäänsä vuoksi. Hän sanoi sen tuntuvan yhtäkkiä paremmalta, kiitti minua ja minä jatkoin omia juttujani.
Minua lähestyi parkkipaikalla nuori nainen, joka pyysi rahaa vain kahvikupilliseen, olisin voinut kieltäytyä kun monien kerjäläisten kohdalla, mutta koin kehotusta pysähtyä ja puhua hänelle. Päädyin maksamaan 20 dollaria paikalliselle kahvilalle, jotta naisella olisi luottoa useisiin kahvikupillisiin siellä, ja ainoa mitä tein, oli rohkaista häntä rukoilemaan, sillä tuohon aikaan hän oli avoin vain sille – ja kun valitin Isälle, kuinka halusin, että olisin voinut johtaa hänet pelastusrukoukseen, Hän vastasi: ”Sinä teit, mitä pyysin sinua tekemään, ja se oli kaikki mitä hän kykeni vastaanottamaan tänään.”
Meidän valtakirjamme Kristuksessa on aivan kuten valtakirja luonnollisessa maailmassa – sitä on tarkoitus käyttää päivittäisessä elämässä, eikä olla poislukittuna jossakin auditoriossa kerran tai kahdesti viikossa.
Eikö näiden poikkeusten aikatauluihimme pitäisi olla pääsääntö poikkeuksen sijaan? Ja miksi tämä tapahtuu? Miksi meidän pitäisi etsiä voitelua päivittäisessä elämässämme eikä vain silloin kun 'menemme kokoukseen'? Koska 1 Joh. 2:27:
”Mitä teihin tulee, se voitelu jonka olette Häneltä saaneet, pysyy teissä, ettekä tarvitse ketään opettamaan teitä. (Tämä ei merkitse sitä, että heitetään pois opetetuksi tuleminen, vaan ennemminkin se korostaa Pyhän Hengen meissä opettavan meitä). Hänen voitelunsa opettaa teille kaikki asiat ja on totuus eikä valhe, ja aivan kuten se on opettanut teitä, pysykää Hänessä.”
Ja tästä jatkamme ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed