Source of Revelation #3
Ilmestyksen lähde osa 3
Hei kaikki,
Muistan erään pojan ja tytön ulkona ensitreffeillään. Poika ajoi arvostamaansa 1965 vuoden mallia olevaa GTO:ta, ja vaikka siinä paloi öljyä kuin teksasilaisen öljylähteen palossa, ei joka pojalla syksyllä 1974 ollut omaa autoaan. Tyttö oli vaikuttunut.
Poika oli hermostunut viedessään tyttöä kotiin elokuvista kun liikennevalo vaihtui punaiseksi ja moottorista tuleva savu alkoi ajelehtia auton sisään – poika rukoili hienoista tuulenvirettä ja lyhyttä punaista valoa ennen kuin he kumpikin haisisivat palaneelta öljyltä – laupiaasti valo vaihtui vihreäksi ja he jatkoivat matkaa. Myöhemmin tyttö sanoi, ettei hän ollut huomannut asiaa, hän oli vain onnellinen, että hänet oli vienyt elokuviin poika omalla autollaan.
Pojalla ei ollut rahaa päivällistä ja elokuvaa varten, niinpä oltiin vain elokuvissa, ensitreffillä, tutustumassa. Mutta poika todella piti tytöstä eikä halunnut illan ihan vielä päättyvän. Poika laski nopeasti, kuinka paljon rahaa hänellä oli jäljellä taskussaan ja kysyi hetken mielijohteesta tytöltä, halusiko tämä pysähtyä vielä donitseille niitä myyvään kauppaan, jonka ohi he olivat ajamassa, ja tyttö sanoi innokkaasti kyllä! He istuivat juttelemassa pitkään maitolasien ja donitsien äärellä, mutta aika näytti lentävän sekunneissa ja he yllättyivät siitä, kuinka myöhä jo oli.
Ilta päättyi suudelmaan pojan saatettua tytön tämän kotiovelle ja tyttö seisoi rappusilla, koska poika oli niin pitkä – hellä suudelma, joka viipyili hetken – ja tyttö suorastaan liiteli sisälle kun he olivat toivottaneet toisilleen hyvää yötä. Myöhemmin hän kertoi pojalle tienneensä tuosta suudelmasta saakka menevänsä pojan kanssa naimisiin.
Kuten olet jo arvannut, kyse oli Barbista ja minusta ensitreffeillä. Barbiin tekivät vaikutuksen auto ja käytöstapani, spontaaniuteni ja huomaavaisuuteni. Hänen vanhempiinsa teki vaikutuksen se, että tulin hyvästä perheestä, hänen äitinsä silmissä ikään kuin 'riittävän hyvä hänen tyttärelleen'. Minun teki vaikutuksen se, että hän oli kaunis, hauska, ilkikurinen, fiksu, suora ja hänen seurassaan oli hauskaa.
Perustuuko uskosi suorittamiseen vai tuntemiseen?
Monet kristityt luulevat uskossa olevan kyse siitä, että yritetään tehdä vaikutus Jumalaan kuten minä yritin tehdä vaikutuksen Barbiin ensitreffeillämme. Mutta vain hyvän vaikutuksen tekemisestä motivoituminen ei ole pohja, jolle rakentaa pitkäaikainen ihmissuhde.
Jossakin vaiheessa ponnistelut vaikutuksen tekemiseksi jäävät syrjään kun pääset käsiksi siihen, että opettelette tuntemaan toisianne, olemaan läpinäkyviä ja halukkaita ottamaan riski tulemaan torjutuksi, kun toinen saa kuulla tämän tai tuon asian sinuun liittyen. Tuossa vaiheessa ilmestys jokaisen persoonan luonteesta, elämänkokemuksesta, siitä kuka hän on ja kuka hän toivoo olevansa, jaetaan heidän puhuessaan vaimealla äänellä yksityisistä salaisuuksista tai huutavat huoneen poikki heidän riidellessään ensimmäistä kertaa.
Ensitreffeillä Jumalan kanssa, yhä vieläkö?
Kuitenkin monet kristityt elävät uskoaan ikään kuin olisivat aina ensitreffeillään Jumalan kanssa – olipa sitten kyse siitä, miten he pukeutuvat tai siitä, minkä rukouskaavan sanotaan olevan tehokkaan tai että käyvät seurakunnassa tuon yhden ylimääräisen kerran tällä viikolla muistuttaakseen Herraa, että heillä on rukousaihe, johon he tarvitsevat vastauksen… "Oi Jumala, ole niin kiltti ja tule vaikuttuneeksi ponnisteluistani ja vastaa rukoukseeni" on usein sen takana oleva motivaatio.
Kuten pariskunnan kohdalla, joka käy ulkona treffeillä toisensa jälkeen yli vuoden ajan tai pitempään, todellinen toisen tunteminen tulee elämän halki kulkemisesta yhdessä, kun nähdään ajan myötä ihmisen paras ja pahin, ja annetaan rakkauden kehittyä. Rakkaus kehittyy prosessina sen ilmestyksen kautta, jonka tuon ihmisen olemuksesta saa, ensin pidät hänestä, pidät hänestä syvemmin, sitten tajuat, että antaisit henkesi tämän ihmisen puolesta. Samoin on laita vaelluksessamme Herran kanssa, kun Hän meissä eläen vaeltaa kanssamme elämäksi kutsutun prosessin halki.
Toinen ajomatka kotiin
Olimme ajamassa moottoriteitä pitkin kotiimme Barbin torkkuessa vieressäni ja ajattelin vanhurskauden vaikutuksia perheessämme. Sydämeni oli ääriään myöten täynnä ajatellessani sitä millaisia kolmesta pojastamme oli tullut, kaikki hyviä miehiä, jotka eivät koskaan epäröi sanoa minulle tai Barbille rakastavansa meitä. Meidän upeat miniämme, vahvaluonteisia periaatteen naisia, mahtavia äitejä ja vaimoja. Ja kuinka haluankaan luoda muistoja lastenlasteni kanssa, niin että he tulevat muistamaan minut esimerkkinä Isästä Jumalasta ja rukoillen, että he tulevat vaeltamaan Hänen kanssaan ja tuntemaan Hänet.
Nähdessäni Hänen armonsa laajuuden huudahdin melkein ääneen: "Oi Isä, en voi koskaan maksaa sinulle takaisin!" ja yhtä nopeasti kuulin Hänen vastaavan: "Ei sinun pidäkään." Ja minä ihmettelin ja ihailin, yhä vain suuremman syvän kunnioituksen vallassa, ikuisuuden kestävän Rakkauden valtavuuden ja Hänen suuren lempeytensä hiljentämänä. Ajattelin sitä, että tällainen rakkaus on – rakkaus ei pyydä takaisinmaksamista tai vaikutetuksi tulemista, rakastava persoona vain rakastaa, eikä hänen rakkautensa kohde voi tehdä mitään lisätäkseen mitään tuohon rakkauteen tai vähentääkseen siitä jotakin.
Kun lakkaat yrittämästä tehdä Häneen vaikutusta, voit alkaa vaeltaa Hänen kanssaan.
Vastakohdan löydät, kun katsot meitä tänään perinteisessä seurakuntakulttuurissa. Kuinka monet kirjakaupan hyllyt ovat täynnä kirjoja ja opiskeluoppaita, jotka on kirjoitettu sitä varten, että ihmisiä autettaisiin tuntemaan Jumala tai heidän rukouksensa olisivat tehokkaampia. Rukouksen kimppuun hyökkääminen samalla tavalla kuin jokin liikeyritys laatisi suunnitelman kasvaa x-prosenttia seuraavan vuoden aikana, ihmiset kääntävät sen, että vaeltavat Isän kanssa niin kuin vaeltavat sellaisen kanssa jonka tuntevat ja tuntevat hyvin, keinoksi manipuloida Hänet siunaamaan heidän elämäänsä.
Mutta tuo lähestymistapa olisi kuin tilanne, jossa minä pyytäisin Barbin vanhemmilta lupaa mennä hänen kanssaan naimisiin ja he antaisivat minulle kaikki hänen vauvakirjansa ja kouluajan vuosikirjat, säilytetyt koulupaperit ja palkinnot vuosien ajalta keinona oppia tuntemaan hänet matkan päästä, ilman että koskaan menisi elokuviin ja donitseille.
Nuo asiat kertoisivat minulle hänestä, mutta ne eivät auttaisi minua hänen TUNTEMISESSAAN. Hänen tuntemisensa vaatii ihmissuhdetta, joka kehittyy ajan myötä hänen KANSSAAN, hänen läsnä ollessaan käytäessä yhdessä läpi elämän myötä- ja vastamäkiä.
Tee vain sitä mitä Hän teki
Katso Isän metodia suhteen kehittämisessä ihmiskunnan kanssa. Hän lähetti Poikansa elämään 12 miehen kanssa noin 3 ja ½ vuoden ajan. Ei kirjaakaan, eikä saarnaakaan kirjoitettu. Hän kertoi kertomuksia siitä, millainen Hänen Isänsä oli, mitkä Hänen unelmansa heille olivat, mihin heistä kukin yltäisi, mitä Hän oli suunnitellut.
Emmekö olekin kiitollisia, ettei Jeesus saanut 12 elämäkertakääröä Isältä, yhtä jokaista apostolia kohti – Jeesus olisi voinut käyttää leijonanosan tuosta 3 ja ½ vuodesta lukien yksityiskohtaisia elämäntarinoita jokaisesta heistä, sillä vain Isä joka tuntee kaikki ja näkee kaiken, voisi kirjoittaa ne, ilman että koskaan olisi viettänyt aikaa heidän kanssaan. Mutta ei, Hän lähetti Poikansa elämään heidän kanssaan, oppimaan tuntemaan heidät, näkemään heidät parhaimmillaan ja huonoimmillaan.
Siispä miten ihmeessä silloin, kun ajattelemme opetuslapseuttamista, me ajattelemme: 'Minun täytyy saada kirja siitä, kuka Jeesus on ja mitä Hän teki puolestamme?' Kuinka ensimmäisellä vuosisadalla tehtiin opetuslapsia ilman kristillisiä materiaaleja, jotka selittävät Elämää Kristuksessa? Opetuslapsia tehtiin vaeltamalla niiden kanssa, jotka tunsivat Hänet ja se pysyy ensisijaisena tapana, jolla opetuslapsia tehdään tänään – olemalla suhteessa niihin jotka tuntevat Hänet ja ovat vaeltaneet Hänen kanssaan halki elämänsä, jotta he voivat tietää kuinka puhua Hänelle ja vaeltaa Hänen kanssaan elämän halki.
Ilmestyksen lähde on oma henkilökohtainen, intiimi Isän tuntemisemme. Kun Jeesus sanoi Joh. 14:6:ssa: 'Minä olen tie, totuus ja elämä', Hän jatkoi: '… kukaan ei tule Isän luo muuten kuin Minun kauttani.' Jeesus on tie, mutta Isä on määränpäämme. Mutta monet uskovat eivät ole Isää tuntevia, koska he ovat pysähtyneet Tiehen, mutteivät koskaan ole saapuneet määränpäähän.
Kaiken hyvän Lähteeseen tutustuminen
(Kuten olen huomauttanut viimeiset kaksi viikkoa) olemme ristiajattelevia ylösnousemusajattelevien sijaan. Olemme temppeli-on-rakennus – ajattelevia 'temppeli on minun ruumiini koska Kristus on minussa' – ajattelevien sijaan. Meidän täytyy ensin tietää tietävämme, että Kristus on meissä, että Hän on NIIN lähellä, että tietää, mitä aiomme ajatella ennen kuin me ajattelemme sitä. Kuitenkin tässä on täydellinen lepo, koska Hän on hyvä ja Hänellä on vain hyvät suunnitelmat meitä varten – Hän on panostanut meihin ikuisiksi ajoiksi, joten Hän tiesi, mitä tulisi saamaan näistä harvoista x-määrästä vuosiamme maapallolla.
Sen jälkeen kun tiedät, että Hän on sinussa ja järjestät uuteen uskoon tuon ilmestyksen ympärille kaikki ponnistelusi tuntea Hänen, seuraava asia tietää on ilmeinen ja kuitenkin joissakin piireissä ehkä vallankumouksellinen: Kun pyydät, osoita pyyntösi Isälle, ei Jeesukselle.
Jeesus sanoi Joh. 16:23-26:ssa siitä, kun Hän tulisi olemaan taivaassa: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni … Sinä päivänä te anotte minun nimessäni…"
Uudessa Testamentissa ei ole ainuttakaan rukousta, joka anoo mitään Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä. Kaikki rukouspyynnöt ovat osoitetut Isälle. Hän on kaikkien hyvien ja täydellisten asioiden Lähde, henkiemme Isä.
Kun hallitsijat olivat ottaneet kaikki apostolit kiinni ja sitten enkeli vapautti heidät, he menivät opetuslasten luo ja yhdessä he kaikki rukoilivat Apt. 4:23-30:ssa: "Herra, sinä olet Jumala , joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja elämän… Herra, katso heidän uhkauksiaan meitä vastaan, ja me pyydämme, että kaikella rohkeudella voimme puhua sinun Sanaasi, ja että ihmeitä ja merkkejä voidaan tehdä sinun pyhän lapsesi, Jeesuksen nimen kautta." (suomennos tässä) He puhuttelivat Isää.
Paavali rukoili efesolaisten puolesta Ef.1: 17 - 18: "Että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän ymmärryksenne silmät…" (suomennos osin tässä)
Ja jälleen 3:14-20:ssa: "Sen tähden minä notkistan polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän edessä… että Hän antaisi teidän tulla vahvistetuiksi Hänen Henkensä väkevyydellä sisäisessä ihmisessänne… ollen juurtuneina ja perustettuina ehdottomaan rakkauteen, tulette olemaan kykeneviä käsittämään sen, mikä käy yli ymmärryksen, ja tuntemaan sen, mikä käy yli tietämyksen, sen leveyden ja pituuden ja syvyyden ja korkeuden – tuntemaan Kristuksen rakkauden…" (suomennos tässä)
Tunnetko Isän? Aloita vaihtamalla temppelikulttuurista Kristus minussa –kulttuuriin. Vaihda ristiajattelusta ylösnousemusvoima-ajatteluun. Muutu ja päätä lujasti sydämessäsi tuntea Hänet, ei vain uskoa Häneen. Muuta se, Ketä rukoilet ja keskity… Isä!
Lakkaa käyttäytymästä ikään kuin olisit ensitreffeillä ja yrittäisit tehdä Häneen vaikutusta. Olet voittanut Hänet ja Hän sinut. Ensi viikolla: kuinka seurustella Pyhän Hengen kanssa,
siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Ilmestyksen lähde osa 3
Hei kaikki,
Muistan erään pojan ja tytön ulkona ensitreffeillään. Poika ajoi arvostamaansa 1965 vuoden mallia olevaa GTO:ta, ja vaikka siinä paloi öljyä kuin teksasilaisen öljylähteen palossa, ei joka pojalla syksyllä 1974 ollut omaa autoaan. Tyttö oli vaikuttunut.
Poika oli hermostunut viedessään tyttöä kotiin elokuvista kun liikennevalo vaihtui punaiseksi ja moottorista tuleva savu alkoi ajelehtia auton sisään – poika rukoili hienoista tuulenvirettä ja lyhyttä punaista valoa ennen kuin he kumpikin haisisivat palaneelta öljyltä – laupiaasti valo vaihtui vihreäksi ja he jatkoivat matkaa. Myöhemmin tyttö sanoi, ettei hän ollut huomannut asiaa, hän oli vain onnellinen, että hänet oli vienyt elokuviin poika omalla autollaan.
Pojalla ei ollut rahaa päivällistä ja elokuvaa varten, niinpä oltiin vain elokuvissa, ensitreffillä, tutustumassa. Mutta poika todella piti tytöstä eikä halunnut illan ihan vielä päättyvän. Poika laski nopeasti, kuinka paljon rahaa hänellä oli jäljellä taskussaan ja kysyi hetken mielijohteesta tytöltä, halusiko tämä pysähtyä vielä donitseille niitä myyvään kauppaan, jonka ohi he olivat ajamassa, ja tyttö sanoi innokkaasti kyllä! He istuivat juttelemassa pitkään maitolasien ja donitsien äärellä, mutta aika näytti lentävän sekunneissa ja he yllättyivät siitä, kuinka myöhä jo oli.
Ilta päättyi suudelmaan pojan saatettua tytön tämän kotiovelle ja tyttö seisoi rappusilla, koska poika oli niin pitkä – hellä suudelma, joka viipyili hetken – ja tyttö suorastaan liiteli sisälle kun he olivat toivottaneet toisilleen hyvää yötä. Myöhemmin hän kertoi pojalle tienneensä tuosta suudelmasta saakka menevänsä pojan kanssa naimisiin.
Kuten olet jo arvannut, kyse oli Barbista ja minusta ensitreffeillä. Barbiin tekivät vaikutuksen auto ja käytöstapani, spontaaniuteni ja huomaavaisuuteni. Hänen vanhempiinsa teki vaikutuksen se, että tulin hyvästä perheestä, hänen äitinsä silmissä ikään kuin 'riittävän hyvä hänen tyttärelleen'. Minun teki vaikutuksen se, että hän oli kaunis, hauska, ilkikurinen, fiksu, suora ja hänen seurassaan oli hauskaa.
Perustuuko uskosi suorittamiseen vai tuntemiseen?
Monet kristityt luulevat uskossa olevan kyse siitä, että yritetään tehdä vaikutus Jumalaan kuten minä yritin tehdä vaikutuksen Barbiin ensitreffeillämme. Mutta vain hyvän vaikutuksen tekemisestä motivoituminen ei ole pohja, jolle rakentaa pitkäaikainen ihmissuhde.
Jossakin vaiheessa ponnistelut vaikutuksen tekemiseksi jäävät syrjään kun pääset käsiksi siihen, että opettelette tuntemaan toisianne, olemaan läpinäkyviä ja halukkaita ottamaan riski tulemaan torjutuksi, kun toinen saa kuulla tämän tai tuon asian sinuun liittyen. Tuossa vaiheessa ilmestys jokaisen persoonan luonteesta, elämänkokemuksesta, siitä kuka hän on ja kuka hän toivoo olevansa, jaetaan heidän puhuessaan vaimealla äänellä yksityisistä salaisuuksista tai huutavat huoneen poikki heidän riidellessään ensimmäistä kertaa.
Ensitreffeillä Jumalan kanssa, yhä vieläkö?
Kuitenkin monet kristityt elävät uskoaan ikään kuin olisivat aina ensitreffeillään Jumalan kanssa – olipa sitten kyse siitä, miten he pukeutuvat tai siitä, minkä rukouskaavan sanotaan olevan tehokkaan tai että käyvät seurakunnassa tuon yhden ylimääräisen kerran tällä viikolla muistuttaakseen Herraa, että heillä on rukousaihe, johon he tarvitsevat vastauksen… "Oi Jumala, ole niin kiltti ja tule vaikuttuneeksi ponnisteluistani ja vastaa rukoukseeni" on usein sen takana oleva motivaatio.
Kuten pariskunnan kohdalla, joka käy ulkona treffeillä toisensa jälkeen yli vuoden ajan tai pitempään, todellinen toisen tunteminen tulee elämän halki kulkemisesta yhdessä, kun nähdään ajan myötä ihmisen paras ja pahin, ja annetaan rakkauden kehittyä. Rakkaus kehittyy prosessina sen ilmestyksen kautta, jonka tuon ihmisen olemuksesta saa, ensin pidät hänestä, pidät hänestä syvemmin, sitten tajuat, että antaisit henkesi tämän ihmisen puolesta. Samoin on laita vaelluksessamme Herran kanssa, kun Hän meissä eläen vaeltaa kanssamme elämäksi kutsutun prosessin halki.
Toinen ajomatka kotiin
Olimme ajamassa moottoriteitä pitkin kotiimme Barbin torkkuessa vieressäni ja ajattelin vanhurskauden vaikutuksia perheessämme. Sydämeni oli ääriään myöten täynnä ajatellessani sitä millaisia kolmesta pojastamme oli tullut, kaikki hyviä miehiä, jotka eivät koskaan epäröi sanoa minulle tai Barbille rakastavansa meitä. Meidän upeat miniämme, vahvaluonteisia periaatteen naisia, mahtavia äitejä ja vaimoja. Ja kuinka haluankaan luoda muistoja lastenlasteni kanssa, niin että he tulevat muistamaan minut esimerkkinä Isästä Jumalasta ja rukoillen, että he tulevat vaeltamaan Hänen kanssaan ja tuntemaan Hänet.
Nähdessäni Hänen armonsa laajuuden huudahdin melkein ääneen: "Oi Isä, en voi koskaan maksaa sinulle takaisin!" ja yhtä nopeasti kuulin Hänen vastaavan: "Ei sinun pidäkään." Ja minä ihmettelin ja ihailin, yhä vain suuremman syvän kunnioituksen vallassa, ikuisuuden kestävän Rakkauden valtavuuden ja Hänen suuren lempeytensä hiljentämänä. Ajattelin sitä, että tällainen rakkaus on – rakkaus ei pyydä takaisinmaksamista tai vaikutetuksi tulemista, rakastava persoona vain rakastaa, eikä hänen rakkautensa kohde voi tehdä mitään lisätäkseen mitään tuohon rakkauteen tai vähentääkseen siitä jotakin.
Kun lakkaat yrittämästä tehdä Häneen vaikutusta, voit alkaa vaeltaa Hänen kanssaan.
Vastakohdan löydät, kun katsot meitä tänään perinteisessä seurakuntakulttuurissa. Kuinka monet kirjakaupan hyllyt ovat täynnä kirjoja ja opiskeluoppaita, jotka on kirjoitettu sitä varten, että ihmisiä autettaisiin tuntemaan Jumala tai heidän rukouksensa olisivat tehokkaampia. Rukouksen kimppuun hyökkääminen samalla tavalla kuin jokin liikeyritys laatisi suunnitelman kasvaa x-prosenttia seuraavan vuoden aikana, ihmiset kääntävät sen, että vaeltavat Isän kanssa niin kuin vaeltavat sellaisen kanssa jonka tuntevat ja tuntevat hyvin, keinoksi manipuloida Hänet siunaamaan heidän elämäänsä.
Mutta tuo lähestymistapa olisi kuin tilanne, jossa minä pyytäisin Barbin vanhemmilta lupaa mennä hänen kanssaan naimisiin ja he antaisivat minulle kaikki hänen vauvakirjansa ja kouluajan vuosikirjat, säilytetyt koulupaperit ja palkinnot vuosien ajalta keinona oppia tuntemaan hänet matkan päästä, ilman että koskaan menisi elokuviin ja donitseille.
Nuo asiat kertoisivat minulle hänestä, mutta ne eivät auttaisi minua hänen TUNTEMISESSAAN. Hänen tuntemisensa vaatii ihmissuhdetta, joka kehittyy ajan myötä hänen KANSSAAN, hänen läsnä ollessaan käytäessä yhdessä läpi elämän myötä- ja vastamäkiä.
Tee vain sitä mitä Hän teki
Katso Isän metodia suhteen kehittämisessä ihmiskunnan kanssa. Hän lähetti Poikansa elämään 12 miehen kanssa noin 3 ja ½ vuoden ajan. Ei kirjaakaan, eikä saarnaakaan kirjoitettu. Hän kertoi kertomuksia siitä, millainen Hänen Isänsä oli, mitkä Hänen unelmansa heille olivat, mihin heistä kukin yltäisi, mitä Hän oli suunnitellut.
Emmekö olekin kiitollisia, ettei Jeesus saanut 12 elämäkertakääröä Isältä, yhtä jokaista apostolia kohti – Jeesus olisi voinut käyttää leijonanosan tuosta 3 ja ½ vuodesta lukien yksityiskohtaisia elämäntarinoita jokaisesta heistä, sillä vain Isä joka tuntee kaikki ja näkee kaiken, voisi kirjoittaa ne, ilman että koskaan olisi viettänyt aikaa heidän kanssaan. Mutta ei, Hän lähetti Poikansa elämään heidän kanssaan, oppimaan tuntemaan heidät, näkemään heidät parhaimmillaan ja huonoimmillaan.
Siispä miten ihmeessä silloin, kun ajattelemme opetuslapseuttamista, me ajattelemme: 'Minun täytyy saada kirja siitä, kuka Jeesus on ja mitä Hän teki puolestamme?' Kuinka ensimmäisellä vuosisadalla tehtiin opetuslapsia ilman kristillisiä materiaaleja, jotka selittävät Elämää Kristuksessa? Opetuslapsia tehtiin vaeltamalla niiden kanssa, jotka tunsivat Hänet ja se pysyy ensisijaisena tapana, jolla opetuslapsia tehdään tänään – olemalla suhteessa niihin jotka tuntevat Hänet ja ovat vaeltaneet Hänen kanssaan halki elämänsä, jotta he voivat tietää kuinka puhua Hänelle ja vaeltaa Hänen kanssaan elämän halki.
Ilmestyksen lähde on oma henkilökohtainen, intiimi Isän tuntemisemme. Kun Jeesus sanoi Joh. 14:6:ssa: 'Minä olen tie, totuus ja elämä', Hän jatkoi: '… kukaan ei tule Isän luo muuten kuin Minun kauttani.' Jeesus on tie, mutta Isä on määränpäämme. Mutta monet uskovat eivät ole Isää tuntevia, koska he ovat pysähtyneet Tiehen, mutteivät koskaan ole saapuneet määränpäähän.
Kaiken hyvän Lähteeseen tutustuminen
(Kuten olen huomauttanut viimeiset kaksi viikkoa) olemme ristiajattelevia ylösnousemusajattelevien sijaan. Olemme temppeli-on-rakennus – ajattelevia 'temppeli on minun ruumiini koska Kristus on minussa' – ajattelevien sijaan. Meidän täytyy ensin tietää tietävämme, että Kristus on meissä, että Hän on NIIN lähellä, että tietää, mitä aiomme ajatella ennen kuin me ajattelemme sitä. Kuitenkin tässä on täydellinen lepo, koska Hän on hyvä ja Hänellä on vain hyvät suunnitelmat meitä varten – Hän on panostanut meihin ikuisiksi ajoiksi, joten Hän tiesi, mitä tulisi saamaan näistä harvoista x-määrästä vuosiamme maapallolla.
Sen jälkeen kun tiedät, että Hän on sinussa ja järjestät uuteen uskoon tuon ilmestyksen ympärille kaikki ponnistelusi tuntea Hänen, seuraava asia tietää on ilmeinen ja kuitenkin joissakin piireissä ehkä vallankumouksellinen: Kun pyydät, osoita pyyntösi Isälle, ei Jeesukselle.
Jeesus sanoi Joh. 16:23-26:ssa siitä, kun Hän tulisi olemaan taivaassa: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni … Sinä päivänä te anotte minun nimessäni…"
Uudessa Testamentissa ei ole ainuttakaan rukousta, joka anoo mitään Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä. Kaikki rukouspyynnöt ovat osoitetut Isälle. Hän on kaikkien hyvien ja täydellisten asioiden Lähde, henkiemme Isä.
Kun hallitsijat olivat ottaneet kaikki apostolit kiinni ja sitten enkeli vapautti heidät, he menivät opetuslasten luo ja yhdessä he kaikki rukoilivat Apt. 4:23-30:ssa: "Herra, sinä olet Jumala , joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja elämän… Herra, katso heidän uhkauksiaan meitä vastaan, ja me pyydämme, että kaikella rohkeudella voimme puhua sinun Sanaasi, ja että ihmeitä ja merkkejä voidaan tehdä sinun pyhän lapsesi, Jeesuksen nimen kautta." (suomennos tässä) He puhuttelivat Isää.
Paavali rukoili efesolaisten puolesta Ef.1: 17 - 18: "Että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän ymmärryksenne silmät…" (suomennos osin tässä)
Ja jälleen 3:14-20:ssa: "Sen tähden minä notkistan polveni Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän edessä… että Hän antaisi teidän tulla vahvistetuiksi Hänen Henkensä väkevyydellä sisäisessä ihmisessänne… ollen juurtuneina ja perustettuina ehdottomaan rakkauteen, tulette olemaan kykeneviä käsittämään sen, mikä käy yli ymmärryksen, ja tuntemaan sen, mikä käy yli tietämyksen, sen leveyden ja pituuden ja syvyyden ja korkeuden – tuntemaan Kristuksen rakkauden…" (suomennos tässä)
Tunnetko Isän? Aloita vaihtamalla temppelikulttuurista Kristus minussa –kulttuuriin. Vaihda ristiajattelusta ylösnousemusvoima-ajatteluun. Muutu ja päätä lujasti sydämessäsi tuntea Hänet, ei vain uskoa Häneen. Muuta se, Ketä rukoilet ja keskity… Isä!
Lakkaa käyttäytymästä ikään kuin olisit ensitreffeillä ja yrittäisit tehdä Häneen vaikutusta. Olet voittanut Hänet ja Hän sinut. Ensi viikolla: kuinka seurustella Pyhän Hengen kanssa,
siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed