Israel-Messianics Law # 3
Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 3
Hei kaikki,
Minun on tunnustettava jotakin. Kyse ei ole mistään kauniista tarinasta ja se on melko nolo juttu, mutta haluaisin jakaa sen.
Lopettaessani yhden päivän paastoa kaipasin saada syödä hodareita – syön kosheria olevia Hebrew National – hodareita, ja vaikka harvoin syömme perunalastuja, koin, että jotain erityistä oli niissä cheddar-juustolla maustetuissa perunalastuissa, jotka olivat lojuneet ruokakomerossa aivan liian monta viikkoa.
Paistoin kokonaisen kuuden kappaleen paketin sämpylämittaisia hodareita paistinpannulla pyöritellen niitä ympäri niiden ruskistuessa saadakseni niihin grillatun maun ja ajatellen syöväni kolme… ajattelin todella ponnistelevani syödessäni kolme yhdellä istumalla. Pitäisikö tehdä Chicago-hodari, johon kuuluu pieniä paprikoita, relissiä ja sinappia? Hapankaalin loppu oli käytetty kuukausia sitten edellisellä kerralla, kun olin syönyt hodareita, joten en voinut tehdä hapankaalihodaria. Ehkä perusamerikkalainen hodari, jossa on relissiä, sipulia, sinappia tai ketsuppia? Hmm… niin monia mahdollisuuksia, niin vähän tilaa vatsassani!
Päädyin relissiin ja sinappiin ja muutamaan ripaukseen chilikastiketta… ja kolme niitä, ajattelin, sen pitäisi minulle riittää. Mutta tiedätkö, ne näyttivät niin hyviltä ja jos panisin niitä lautaselle neljä, voisin tehdä niistä neliön ja panna keskelle perunalastuja, joten tein niin… ja ne olivat herkullisia! Kun olin lopettanut, minusta tuntui, etten ollut syönyt mitään. Jäljellä olevat kaksi olivat yhä pannulla, yhä lämpiminä, kutsuen minua…
Ne voivat olla jälkiruoka, sanoin itselleni… ja noin vain jäljellä olleet kaksi olivat menneet. Hyvä jälkiruoka, ajattelin… nyt olin täynnä, en liian täynnä, vain mukavasti täynnä… siitä oli ollut niin kauan, kun viimeksi sain hodareita.
Mutta tiedätkö, rakastan tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ja mielijohteesta olin ostanut paketin niitä itselleni ollessani Chrisin kanssa kaupassa edellisellä viikolla… Niinpä ajattelin, että vain yksi tai kaksi noita tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ei olisi pahitteeksi aterian kruunatakseni… ja jotenkin ennen kuin tajusinkaan, kuusi niistä oli hävinnyt kylmän maitolasillisen kera!
Sanotaan, että vatsa on itse asiassa täysi 10 minuuttia ennen kuin kylläisyydestä kertova signaali tavoittaa aivot. Tavallisesti syödessäni arvioin 10 minuuttia eteenpäin ja lopetan siinä kohdassa, mutta oli ollut NIIN pitkä aika siitä kun olin saanut hodareita ja suklaapäällysteisiä kirsikoita, ja tummalla suklaalla päällystettyjä on niin vaikea löytää!
Noin 10 minuuttia myöhemmin tunsin olevani kuin turvonnut possu ja kyselin itseltäni, kuinka ihmeessä saatoin syödä kuusi hodaria ja yhtä monta suklaapäällysteistä kirsikkaa, erityisesti paaston jälkeen. Olin ollut syöksykierteessä, jota syvensivät joka askelella omat järkeilyni ja virheellinen logiikkani, joka selitti parhain päin tämän tai tuon asian oikeuttaakseni mässäilyni.
Tasapainon hakeminen
Ja kävi niin, että istuin pöydän ääressä vastapäätä miestä, joka oli ollut syvästi mukana messiaanisessa seurakunnassa ja oli nyt hirvittävän peloissaan pelastuksensa tähden ja hämmentynyt. Kuten minä olin syönyt aivan liian paljon aikoessani vain syödä kohtuullisen aterian, hän oli kokenut hengellisen syöksykierteen aloitettuaan yksinkertaisesti raamatullisista juhlista oppimisen, mutta päätyi pelkäämään sitä, että jos hän rikkoi mitään Mooseksen laeista, hän olisi tuomittu helvettiin.
Hän kysyi, miltä näytti tasapainoinen vaellus, joka piti sisällään juutalaisten juurien elementtejä, uudestisyntyneelle pakanalle?
Miksi laki?
Moosekseen saakka kansakunnilla oli omat lakinsa, joita ne noudattivat, mutta missään vaiheessa ei Jumala ollut antanut ihmiskunnalle omaa lakiaan. Ihmiskunta oli tietämätön siitä, mitä Jumala odotti, mikä todetaan kahdesti Apostolien teoissa:
"Jumala... menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä. ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla." ja "… emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt…" (14: 15-17, 17:29-30)
Mutta kun Hän antoi Sanansa Moosekselle, ihmiskunta sai ilmestyksen: he olivat syntisiä. Laki annettiin juuri tuosta syystä:
"... että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto." Rm. 3:19-20
Sen tähden Paavali sanoi: " Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille… " ja "sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista." Gal. 3:21, 1. Tim. 1:9
Laki oli opettaja, opettaen meille että me (olimme) syntisiä
"Mutta ennen kuin usko tuli, meitä pidettiin lain alla saarrettuina kunnes usko tuli, joka paljastettaisiin oikealla ajallaan. Sen tähden laki oli meidän opettajamme, ohjaajamme, tuoden meidät Kristuksen luo, että voisimme tulla vanhurskautetuiksi uskosta. Niinpä sen jälkeen kun usko on tullut, emme enää ole opettajan alaisia. Sillä nyt te kaikki olette Jumalan lapsia uskon kautta Kristukseen Jeesukseen." Gal. 3:22-26 (suomennos tässä)
Isän tavoite oli adoptoida meidät, tehdä meistä omia lapsiaan. Hän ei vain tahtonut kertoa ihmiskunnalle, että olemme syntisiä, Hän halusi ratkaista tuon syntiongelman, jotta Hän voisi tehdä meidät lapsikseen:
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä… hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät … edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan…"
Ef.1:3-5
Jeesus tuli halukkaasti adoptiolapsia välittäväksi toimistoksi ristinuhrinsa kautta tuon veren ollessa se valuutta, jota käytettiin maksamaan meidän adoptiomme Isän perheeseen. Tuo adoptio piti myös sisällään jotakin, mitä mikään maallinen adoptio ei voinut pitää sisällään: meidän 'hengellinen DNA:mme' muuttui – henkemme syntyi uudesti kun olimme siirtyneet kuoleman perheestä Jumalan perheeseen. Meidät sekä adoptoitiin että synnyimme Isän perheeseen!
"Kiittäen Isää… joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13
Syöksykierre kuuteen hodariin: miksi laki 'messiaanisille' pakanoille?
Kun apostolin määrittelivät Apt. 15:ssa ja 10 vuotta myöhemmin vahvistivat asian Apt. 21:25:ssä: "…on monia tuhansia uskovia juutalaisia, jotka kiivailevat lain puolesta, mutta pakanoiden ei tarvitse sellaista noudattaa", he vahvistivat, että Mooseksen lain noudattaminen on puhtaasti vapaaehtoista.
"Kristus on täysin pyyhkinyt pois rikottujen lakien ja käskyjen tuomitsevan todistuksen, joka aina roikkui meidän päämme yllä, ja on kokonaan tehnyt sen tyhjäksi naulitsemalla sen ristiin. Nämä valtavat tosiasiat huomioon ottaen älkää antako kenenkään aiheuttaa teille huolta kritisoimalla sitä mitä syötte tai juotte tai mitä pyhäpäiviä juhlitte tai häiritkö teitä koskien uusia kuita tai sapatteja." Paavali jatkaa:
"Kaikilla näillä asioilla on korkeintaan vain symboliarvoa: Luja fakta on Kristus... tiedän, että nämä säännökset näyttävät viisailta omalähtöisine palvontaponnisteluineen, itsensä nöyryyttämisen toimintatapoineen ja harkittuine ruumiin laiminlyönteineen. Mutta tosiasiassa he eivät osoita kunnioitusta Jumalalle, vaan ihmisen omalle ylpeydelle." Kol. 2:14-23 (J.B. Phillipsin englanninkielinen Raamatunkäännös tässä suomennettuna)
Huomaa hänen sanoneen, että he näyttävät viisailta – eikä kukaan voi moittia jotakuta veljeä tai sisarta, joka haluaa oppia enemmän laista – mutta Paavali sanoi lopputuloksen olevan, että he kunnioittavat ihmisen ylpeyttä eivätkä Jumalaa, koska Jumala on antanut Jeesuksen.
Jos noudatan lakia, teen niin omasta halustani, en uskonnollisesta pakosta. Syön kosher-hodareita vapaaehtoisesti, en uskonnon takia. Kun paastoan, teen niin, jotta voisin tulla herkemmäksi Isää kohtaan, en siksi, että saisin jotakin Häneltä tai ajattelisin, että minun täytyy rangaista itseäni näyttääkseni Hänelle, kuinka vakavissani olen. Olen Hänen lapsensa!
Jos haluan noudattaa perjantain (illan) sapattia, juutalaista pääsiäistä, Jom Kippuria enkä syödä äyriäisiä tai sianlihaa, teen niin omasta halustani enkä uneksisikaan tyrkyttäväni omaa valintaani toisille tai väittäväni sen olevan korkeampi tai parempi tie. Se on valinta. Laissa on viisautta, älä ymmärrä minua väärin. Korkeampi viisaus on Kristuksen täyteydessä.
Voiko mikään tekemämme lähestyä yhtäläisyyttä sen tosiasian kanssa, että Kristus asuu meissä? Se on Paavalin pointti – mikään Mooseksen laissa ja mikään ihmisen tekemä ei voi edes lähestyä sitä mitä Kristus teki, joten avain on Hänen tuntemisensa ja Hänen ylösnousemuksensa voima ja osallisuus Hänen kärsimyksiinsä… olla enemmän Hänen kaltaisensa…
Enemmän ensi viikolla, siunauksia!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Israel-messiaaniset (juutalaiset) laki, osa 3
Hei kaikki,
Minun on tunnustettava jotakin. Kyse ei ole mistään kauniista tarinasta ja se on melko nolo juttu, mutta haluaisin jakaa sen.
Lopettaessani yhden päivän paastoa kaipasin saada syödä hodareita – syön kosheria olevia Hebrew National – hodareita, ja vaikka harvoin syömme perunalastuja, koin, että jotain erityistä oli niissä cheddar-juustolla maustetuissa perunalastuissa, jotka olivat lojuneet ruokakomerossa aivan liian monta viikkoa.
Paistoin kokonaisen kuuden kappaleen paketin sämpylämittaisia hodareita paistinpannulla pyöritellen niitä ympäri niiden ruskistuessa saadakseni niihin grillatun maun ja ajatellen syöväni kolme… ajattelin todella ponnistelevani syödessäni kolme yhdellä istumalla. Pitäisikö tehdä Chicago-hodari, johon kuuluu pieniä paprikoita, relissiä ja sinappia? Hapankaalin loppu oli käytetty kuukausia sitten edellisellä kerralla, kun olin syönyt hodareita, joten en voinut tehdä hapankaalihodaria. Ehkä perusamerikkalainen hodari, jossa on relissiä, sipulia, sinappia tai ketsuppia? Hmm… niin monia mahdollisuuksia, niin vähän tilaa vatsassani!
Päädyin relissiin ja sinappiin ja muutamaan ripaukseen chilikastiketta… ja kolme niitä, ajattelin, sen pitäisi minulle riittää. Mutta tiedätkö, ne näyttivät niin hyviltä ja jos panisin niitä lautaselle neljä, voisin tehdä niistä neliön ja panna keskelle perunalastuja, joten tein niin… ja ne olivat herkullisia! Kun olin lopettanut, minusta tuntui, etten ollut syönyt mitään. Jäljellä olevat kaksi olivat yhä pannulla, yhä lämpiminä, kutsuen minua…
Ne voivat olla jälkiruoka, sanoin itselleni… ja noin vain jäljellä olleet kaksi olivat menneet. Hyvä jälkiruoka, ajattelin… nyt olin täynnä, en liian täynnä, vain mukavasti täynnä… siitä oli ollut niin kauan, kun viimeksi sain hodareita.
Mutta tiedätkö, rakastan tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ja mielijohteesta olin ostanut paketin niitä itselleni ollessani Chrisin kanssa kaupassa edellisellä viikolla… Niinpä ajattelin, että vain yksi tai kaksi noita tummalla suklaalla päällystettyjä kirsikoita ei olisi pahitteeksi aterian kruunatakseni… ja jotenkin ennen kuin tajusinkaan, kuusi niistä oli hävinnyt kylmän maitolasillisen kera!
Sanotaan, että vatsa on itse asiassa täysi 10 minuuttia ennen kuin kylläisyydestä kertova signaali tavoittaa aivot. Tavallisesti syödessäni arvioin 10 minuuttia eteenpäin ja lopetan siinä kohdassa, mutta oli ollut NIIN pitkä aika siitä kun olin saanut hodareita ja suklaapäällysteisiä kirsikoita, ja tummalla suklaalla päällystettyjä on niin vaikea löytää!
Noin 10 minuuttia myöhemmin tunsin olevani kuin turvonnut possu ja kyselin itseltäni, kuinka ihmeessä saatoin syödä kuusi hodaria ja yhtä monta suklaapäällysteistä kirsikkaa, erityisesti paaston jälkeen. Olin ollut syöksykierteessä, jota syvensivät joka askelella omat järkeilyni ja virheellinen logiikkani, joka selitti parhain päin tämän tai tuon asian oikeuttaakseni mässäilyni.
Tasapainon hakeminen
Ja kävi niin, että istuin pöydän ääressä vastapäätä miestä, joka oli ollut syvästi mukana messiaanisessa seurakunnassa ja oli nyt hirvittävän peloissaan pelastuksensa tähden ja hämmentynyt. Kuten minä olin syönyt aivan liian paljon aikoessani vain syödä kohtuullisen aterian, hän oli kokenut hengellisen syöksykierteen aloitettuaan yksinkertaisesti raamatullisista juhlista oppimisen, mutta päätyi pelkäämään sitä, että jos hän rikkoi mitään Mooseksen laeista, hän olisi tuomittu helvettiin.
Hän kysyi, miltä näytti tasapainoinen vaellus, joka piti sisällään juutalaisten juurien elementtejä, uudestisyntyneelle pakanalle?
Miksi laki?
Moosekseen saakka kansakunnilla oli omat lakinsa, joita ne noudattivat, mutta missään vaiheessa ei Jumala ollut antanut ihmiskunnalle omaa lakiaan. Ihmiskunta oli tietämätön siitä, mitä Jumala odotti, mikä todetaan kahdesti Apostolien teoissa:
"Jumala... menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä. ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla." ja "… emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt…" (14: 15-17, 17:29-30)
Mutta kun Hän antoi Sanansa Moosekselle, ihmiskunta sai ilmestyksen: he olivat syntisiä. Laki annettiin juuri tuosta syystä:
"... että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto." Rm. 3:19-20
Sen tähden Paavali sanoi: " Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille… " ja "sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista." Gal. 3:21, 1. Tim. 1:9
Laki oli opettaja, opettaen meille että me (olimme) syntisiä
"Mutta ennen kuin usko tuli, meitä pidettiin lain alla saarrettuina kunnes usko tuli, joka paljastettaisiin oikealla ajallaan. Sen tähden laki oli meidän opettajamme, ohjaajamme, tuoden meidät Kristuksen luo, että voisimme tulla vanhurskautetuiksi uskosta. Niinpä sen jälkeen kun usko on tullut, emme enää ole opettajan alaisia. Sillä nyt te kaikki olette Jumalan lapsia uskon kautta Kristukseen Jeesukseen." Gal. 3:22-26 (suomennos tässä)
Isän tavoite oli adoptoida meidät, tehdä meistä omia lapsiaan. Hän ei vain tahtonut kertoa ihmiskunnalle, että olemme syntisiä, Hän halusi ratkaista tuon syntiongelman, jotta Hän voisi tehdä meidät lapsikseen:
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä… hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät … edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan…"
Ef.1:3-5
Jeesus tuli halukkaasti adoptiolapsia välittäväksi toimistoksi ristinuhrinsa kautta tuon veren ollessa se valuutta, jota käytettiin maksamaan meidän adoptiomme Isän perheeseen. Tuo adoptio piti myös sisällään jotakin, mitä mikään maallinen adoptio ei voinut pitää sisällään: meidän 'hengellinen DNA:mme' muuttui – henkemme syntyi uudesti kun olimme siirtyneet kuoleman perheestä Jumalan perheeseen. Meidät sekä adoptoitiin että synnyimme Isän perheeseen!
"Kiittäen Isää… joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13
Syöksykierre kuuteen hodariin: miksi laki 'messiaanisille' pakanoille?
Kun apostolin määrittelivät Apt. 15:ssa ja 10 vuotta myöhemmin vahvistivat asian Apt. 21:25:ssä: "…on monia tuhansia uskovia juutalaisia, jotka kiivailevat lain puolesta, mutta pakanoiden ei tarvitse sellaista noudattaa", he vahvistivat, että Mooseksen lain noudattaminen on puhtaasti vapaaehtoista.
"Kristus on täysin pyyhkinyt pois rikottujen lakien ja käskyjen tuomitsevan todistuksen, joka aina roikkui meidän päämme yllä, ja on kokonaan tehnyt sen tyhjäksi naulitsemalla sen ristiin. Nämä valtavat tosiasiat huomioon ottaen älkää antako kenenkään aiheuttaa teille huolta kritisoimalla sitä mitä syötte tai juotte tai mitä pyhäpäiviä juhlitte tai häiritkö teitä koskien uusia kuita tai sapatteja." Paavali jatkaa:
"Kaikilla näillä asioilla on korkeintaan vain symboliarvoa: Luja fakta on Kristus... tiedän, että nämä säännökset näyttävät viisailta omalähtöisine palvontaponnisteluineen, itsensä nöyryyttämisen toimintatapoineen ja harkittuine ruumiin laiminlyönteineen. Mutta tosiasiassa he eivät osoita kunnioitusta Jumalalle, vaan ihmisen omalle ylpeydelle." Kol. 2:14-23 (J.B. Phillipsin englanninkielinen Raamatunkäännös tässä suomennettuna)
Huomaa hänen sanoneen, että he näyttävät viisailta – eikä kukaan voi moittia jotakuta veljeä tai sisarta, joka haluaa oppia enemmän laista – mutta Paavali sanoi lopputuloksen olevan, että he kunnioittavat ihmisen ylpeyttä eivätkä Jumalaa, koska Jumala on antanut Jeesuksen.
Jos noudatan lakia, teen niin omasta halustani, en uskonnollisesta pakosta. Syön kosher-hodareita vapaaehtoisesti, en uskonnon takia. Kun paastoan, teen niin, jotta voisin tulla herkemmäksi Isää kohtaan, en siksi, että saisin jotakin Häneltä tai ajattelisin, että minun täytyy rangaista itseäni näyttääkseni Hänelle, kuinka vakavissani olen. Olen Hänen lapsensa!
Jos haluan noudattaa perjantain (illan) sapattia, juutalaista pääsiäistä, Jom Kippuria enkä syödä äyriäisiä tai sianlihaa, teen niin omasta halustani enkä uneksisikaan tyrkyttäväni omaa valintaani toisille tai väittäväni sen olevan korkeampi tai parempi tie. Se on valinta. Laissa on viisautta, älä ymmärrä minua väärin. Korkeampi viisaus on Kristuksen täyteydessä.
Voiko mikään tekemämme lähestyä yhtäläisyyttä sen tosiasian kanssa, että Kristus asuu meissä? Se on Paavalin pointti – mikään Mooseksen laissa ja mikään ihmisen tekemä ei voi edes lähestyä sitä mitä Kristus teki, joten avain on Hänen tuntemisensa ja Hänen ylösnousemuksensa voima ja osallisuus Hänen kärsimyksiinsä… olla enemmän Hänen kaltaisensa…
Enemmän ensi viikolla, siunauksia!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed