I've been ruined #3
Minut on pilattu osa 3
Hei kaikki,
Herra on ollut suosiollinen Barbille ja minulla ajoittamalla elämämme niin, että olemme vain
sipaisseet tai olleet vähäisesti mukana lukuisissa palvelutehtävissä juuri ennen kuin ne ovat ajautuneet epätasapainoon tai romahtaneet täysin. Pysyäkseni käyttämässäni akvaarioanalogiassa, olemme uineet monissa akvaarioissa, mutta siirtyneet toisiin akvaarioihin juuri ennen kuin vesi alkoi haista.
Vieden parhaan pois
Olimme PTL Clubissa Charlottessa ja sitten lähdimme sieltä muutamaa vuotta ennen kuin taloudelliset ja moraaliset epäonnistumiset aiheuttivat sen romahduksen. Olimme Rhemassa ja poistuimme sieltä muutama vuotta ennen kuin toiset saivat aikaan sen, että siitä tuli nimeä-se-vaadi-se ja menestysevankeliumin paikka. Työskentelin ja lähdin pois Global Harvestista ja New Life Churchista ennen kuin tapahtui erilaisia opillisia virheitä ja moraalisia epäonnistumisia.
Kaiken tämän kokemuksen laitan nettisivustollemme, ja jotkut uskovat lukiessaan kokemuksestani palvelutehtävässä leimaavat minut automaattisesti tai olettavat tietävänsä, mistä minun kohdallani on kysymys tai kieltäytyvät lukemasta tai kuuntelemasta minua näiden ennakkoajatusten vuoksi. Joskus minua haluttaisi kysyä heiltä, pitäisivätkö he siitä, että arvioisin heitä sen työpaikan perusteella, mikä heillä oli vuonna 1980, mutta tajuan heidän olevan haavoitettuja ja epäkypsiä ja vain asettavan jonkun toisen synnit minun jalkojeni juureen.
Mutta fakta on, että Barb ja minä juurruimme uskoon kodeissa kokoontuneissa 'rukouskokouksissa' ollessamme teini-ikäisiä, ja riippumatta siitä, mihin uskon 'akvaarioon' seuraavaksi päädyimme, kaipasimme aina niitä avomerikokemuksia Hengessä uimisesta, joita nuo kotikokoukset tarjosivat. Tiesimme, ettemme sopineet mihinkään kokemaamme 'uskonakvaarioon', me vain emme olleet tajunneet miksi – vielä.
Muovista vai todellista?
Jos olet avomeressä uimaan tottunut kala, kuinka kuvaat noita ihmeitä sellaiselle kalalle, joka on tuntenut vain akvaarion?
Kuinka kuvailet aitoa koralliriuttaa kalalle, joka on tuntenut vain muovisen koralliriutan? Valtameressä liikkuva kala on nähnyt eläimiä, joita akvaario ei ole koskaan nähnyt, kuten esimerkiksi mustekalan. Kuinka kuvaat kahdeksanlonkeroisen luuttoman eläimen, joka suihkuttaa mustaa mustetta pelästyneenä, sellaiselle kalalle, joka ei ole koskaan sellaista nähnyt?
Käyttäisit sanoja, jotka ovat sille tuttuja: kahdeksan, käsivarret, musta, muste – mutta nuo tutut sanat kuvaavat jotakin sellaista, mitä se ei ole koskaan nähnyt tai kokenut, joten sen mielessä muovautuva kuva on hyvin erilainen kuin se eläin, jota yrität kuvata. Mieli yrittää tavoittaa sanat, muttei kykene siihen, sillä tuon kalan elämänkokemuksessa ei ole mitään sellaista, johon se voisi sitä verrata.
Sitähän minä juuri sanon
Kun päädyimme jälleen yhteen akvaarioon ja puhuimme johtajille Hengen vapauksien 'avomerestä', jota olimme teini-ikäisinä kokeneet ja jota kaipasimme heidän akvaariossaan – he eivät ymmärtäneet meitä.
Yritimme kuvata etsimäämme käyttäen tuttuja sanoja ja ilmauksia – annetaan Jumalan päättää agendasta, palvotaan niin kauan kuin haluamme, tilivelvollisuuden toteutumista ihmissuhteiden vahvuuksien kautta, johto antaa pois johtajuuttaan ihmisten voimaannuttamiseksi – mutta he katsoivat meitä kuin olisimme toiselta planeetalta. Olimme umpikujassa, koska käytimme samoja sanoja, mutta minä kuvasin valtamerta ja he kuvasivat akvaariotaan.
Siis tuosta valtamerestä...
Jokainen, jolle puhuin, tunsi vain temppelin ja temppeliterminologian ja oli kuullut pelottavia asioita valtamerestä. Sellaisia juttuja kuten kultti ja vaara ja epätasapainossa oleminen ja tilivelvollisuus valtavalla kysymysmerkillä.
He puhuivat ihmisistä, jotka uivat kotiseurakunnan avomeressä varhaisina aikoina vainon takia, antaen itselleen yhdellä ainoalla yleisluonteisella lausumalla tekosyyn jättää huomiotta se fakta, että Uuden testamentin kirjoittivat kotiseurakuntatoimintaa harjoittavat apostolit kotiseurakunnissa oleville opetuslapsille, ja että sen Sanan, jonka he väittävät olevan lopullinen auktoriteetti heidän elämässään, he ovat ymmärtäneet täysin irti asiayhteydestään koko sen elämänsä ajan, jonka ovat olleet uudestisyntyneitä!
Neliskulmainen tappi, pyöreä reikä
Niinpä kautta vuosien olen aina tuntenut olevani irrallinen. Olin voimakkaan tietoinen Kristuksesta minussa, niinpä en voinut huutaa ja kirkua tuodakseni Hänet alas tai saadakseni Hänen huomionsa tuon porukan kanssa. Tiesin, että Jeesuksen veri vuodatettiin kerran lunastukseksi monista ja se oli ainoa sitä koskeva käyttö, mistä Raamattu puhuu, joten en kyennyt olemaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka vetävät veriviivan hiekkaan. Jeesus sanoi, että tulee yksinkertaisesti käskeä riivaajia lähtemään Hänen nimessään, minkä olen tehnyt monta kertaa ja nähnyt sen toimivan, joten en kyennyt identifioitumaan porukkaan, joka kävi läpi vapauttamisen kaavoja.
Tiedän Kristuksen olevan minussa, joten minun ei tarvitse rukoilla avointa taivasta, niinpä en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan. Näin Apostolien teoista, että kaupunkeja muutettiin voittamalla ihmisiä Herralle kotikokouksista käsin, ei yrittämällä manata demonisia henkiä, joten en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan.
Saatoin lukea Raamatusta, että korkein ja paras ilmestys oli se, että ihminen oppi kuinka kuulla Hänen äänensä ja olin halukas maksamaan hinnan Hänen kanssaan vaeltamisesta, joten en kyennyt identifioitumaan ihmisiin, jotka etsivät oikotietä hankkimalla profetian joltakulta – lääkkeeksi kaikkiin elämän ongelmiin sen sijaan, että maksaisivat itse hinnan Hänen etsimisestään koko sydämestään kunnes saisivat vastauksensa suoraan Häneltä.
Luin, ettei minun tullut rakastaa tätä maailmaa eikä siinä olevia asioita, joten en voinut samaistua ihmisiin, jotka uskoivat Jumalaan vain saadakseen lisää tavaroita. Luin, kuinka apostolit eivät manipuloineet ihmisiä saadakseen heidän rahansa, eivätkä he eläneet niiden ihmisten yläpuolella, joita palvelivat, joten en voinut samaistua niihin, jotka ajattelivat Jumalan hyväksymisleiman merkitsevän kuninkaallisten tavoin elämistä.
Niinpä olen ollut avomerestä tuleva kala, joka on ollut sijoitettuna akvaarioihin koko elämänsä ajan. Ei ihmekään, etten koskaan sopinut mukaan.
Yrittämässä jälleen kerran kuvata mustekalaa
Niinpä tapahtui, että sanoin eräälle raamattukoulun johtajalle, ettei hänen pitäisi opettaa opiskelijoitaan huutamaan ja kiljumaan Jumalalle täyttä kurkkua jokaisessa kappelijumalanpalveluksessa. Sen sijaan hänen pitäisi opettaa heitä keskittymään Kristukseen, joka jo asuu heissä ja opettamaan heitä kuulemaan Häntä ja vaeltamaan Hänen kanssaan – mutta hän luuli minun puhuvan toisesta akvaariosta eikä sen vuoksi kyennyt ymmärtämään minua.
Käytin sellaisia sanoja kuten 'Kristus meissä' ja Room. 5:1-5:stä, että meillä on rauha Jumalan kanssa, niin että meidän ei tarvitse kiljua ja huutaa saadaksemme Hänen huomionsa osaksemme, ja samalla kun hän oli samaa mieltä asiasta, hänellä ei ollut aavistustakaan, miltä Isämme ja Herramme kanssa vaeltaminen tuolla tavoin näytti. Hänellä ei ollut mitään millä olisi voinut verrata sanojani johonkin elämässään, koska hän oli aina ollut kaavapohjainen kristitty. Hänen tyylinsä toi kouluun opiskelijoita, mikä merkitsi rahaa, mikä merkitsi suurempaa ja vaikutusvaltaisempaa palvelutyötä, ja oli muodin mukaista huutaa ja kiljua saadakseen Jumalan huomion.
Pilattu
Ja niin asia on, kun joku kysyy mitä kotiseurakunta tekee 'viiden palvelutehtävän' suhteen ja kerron hänelle 'viiden palvelutehtävän' alkuperäisen asiayhteyden olevan kodin ja että se toimii ällistyttävän hyvin kotona – nöyrästi, päivästä toiseen vaelluksessa elämän halki Jumalan lahjat ilmentyvät. Hän ei ole nähnyt tuota akvaariota, sillä hänen akvaariossaan nuo viisi ovat kuninkaallisia, joita kuullaan harvoin auditoriossa ja heitä korotetaan melkein kuin rock-tähteä.
Kun hän kysyy tilivelvollisuudesta, niin minä kuvaan sitä, että kotiseurakunnassa se tapahtuu ihmissuhteiden vahvuuden välityksellä ja sitä, että Jeesuksen opetus on oppaamme: jos tiedät, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (tai sinulla häntä vastaan), mene veljesi luokseen ja tervehdytä tuo ihmissuhde. Akvaariossa olevat eivät osaa suhtautua asiaan, koska heidän akvaariossaan tilivelvollisuutta mitataan paikalla olemisella, antamisella ja vapaaehtoistehtävissä toimimisella.
Hän ei ole koskaan nähnyt sellaista akvaariota, jollaista kuvailen. Jos hän kaivaa vähän enemmän asiaa, hän havaitsee, ettei kysymyksessä lopultakaan ole mikään akvaario; se on avomeri, jota hän on kaivannut koko elämänsä, mutta johon hän on pelännyt astua loukatuksi ja petetyksi tulemisen ja ikuisen epäonnistumisen tai tuomion vuoksi.
Käytän samoja sanoja, jotka hän tuntee – Hengen lahjat, johdatus, ilmestys, opetus, keskustelu, yhteisö, laajennettu uskonperhe, tarkoituksellisuus ihmissuhteissa – mutta hän ei ole koskaan kuullut noita sanoja käytettävän tuolla tavoin aikaisemmin, joten hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mistä minä puhun.
Kotiseurakunnasta voi lukea vain tiettyyn rajaan asti, voi kuulla avomerestä vain tiettyyn rajaan asti, mutta mieli ei kykene tavoittamaan asiaa. Se täytyy kokea ja SITTEN kaikissa palapelin paloissa on järkeä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä opetetaan, vaan siitä, mikä tarttuu.
Enemmän ensi viikolla… siunauksin,
John Fenn
Muista käyttää sähköpostiosoitetta [email protected] minulle kirjoittaessasi
Minut on pilattu osa 3
Hei kaikki,
Herra on ollut suosiollinen Barbille ja minulla ajoittamalla elämämme niin, että olemme vain
sipaisseet tai olleet vähäisesti mukana lukuisissa palvelutehtävissä juuri ennen kuin ne ovat ajautuneet epätasapainoon tai romahtaneet täysin. Pysyäkseni käyttämässäni akvaarioanalogiassa, olemme uineet monissa akvaarioissa, mutta siirtyneet toisiin akvaarioihin juuri ennen kuin vesi alkoi haista.
Vieden parhaan pois
Olimme PTL Clubissa Charlottessa ja sitten lähdimme sieltä muutamaa vuotta ennen kuin taloudelliset ja moraaliset epäonnistumiset aiheuttivat sen romahduksen. Olimme Rhemassa ja poistuimme sieltä muutama vuotta ennen kuin toiset saivat aikaan sen, että siitä tuli nimeä-se-vaadi-se ja menestysevankeliumin paikka. Työskentelin ja lähdin pois Global Harvestista ja New Life Churchista ennen kuin tapahtui erilaisia opillisia virheitä ja moraalisia epäonnistumisia.
Kaiken tämän kokemuksen laitan nettisivustollemme, ja jotkut uskovat lukiessaan kokemuksestani palvelutehtävässä leimaavat minut automaattisesti tai olettavat tietävänsä, mistä minun kohdallani on kysymys tai kieltäytyvät lukemasta tai kuuntelemasta minua näiden ennakkoajatusten vuoksi. Joskus minua haluttaisi kysyä heiltä, pitäisivätkö he siitä, että arvioisin heitä sen työpaikan perusteella, mikä heillä oli vuonna 1980, mutta tajuan heidän olevan haavoitettuja ja epäkypsiä ja vain asettavan jonkun toisen synnit minun jalkojeni juureen.
Mutta fakta on, että Barb ja minä juurruimme uskoon kodeissa kokoontuneissa 'rukouskokouksissa' ollessamme teini-ikäisiä, ja riippumatta siitä, mihin uskon 'akvaarioon' seuraavaksi päädyimme, kaipasimme aina niitä avomerikokemuksia Hengessä uimisesta, joita nuo kotikokoukset tarjosivat. Tiesimme, ettemme sopineet mihinkään kokemaamme 'uskonakvaarioon', me vain emme olleet tajunneet miksi – vielä.
Muovista vai todellista?
Jos olet avomeressä uimaan tottunut kala, kuinka kuvaat noita ihmeitä sellaiselle kalalle, joka on tuntenut vain akvaarion?
Kuinka kuvailet aitoa koralliriuttaa kalalle, joka on tuntenut vain muovisen koralliriutan? Valtameressä liikkuva kala on nähnyt eläimiä, joita akvaario ei ole koskaan nähnyt, kuten esimerkiksi mustekalan. Kuinka kuvaat kahdeksanlonkeroisen luuttoman eläimen, joka suihkuttaa mustaa mustetta pelästyneenä, sellaiselle kalalle, joka ei ole koskaan sellaista nähnyt?
Käyttäisit sanoja, jotka ovat sille tuttuja: kahdeksan, käsivarret, musta, muste – mutta nuo tutut sanat kuvaavat jotakin sellaista, mitä se ei ole koskaan nähnyt tai kokenut, joten sen mielessä muovautuva kuva on hyvin erilainen kuin se eläin, jota yrität kuvata. Mieli yrittää tavoittaa sanat, muttei kykene siihen, sillä tuon kalan elämänkokemuksessa ei ole mitään sellaista, johon se voisi sitä verrata.
Sitähän minä juuri sanon
Kun päädyimme jälleen yhteen akvaarioon ja puhuimme johtajille Hengen vapauksien 'avomerestä', jota olimme teini-ikäisinä kokeneet ja jota kaipasimme heidän akvaariossaan – he eivät ymmärtäneet meitä.
Yritimme kuvata etsimäämme käyttäen tuttuja sanoja ja ilmauksia – annetaan Jumalan päättää agendasta, palvotaan niin kauan kuin haluamme, tilivelvollisuuden toteutumista ihmissuhteiden vahvuuksien kautta, johto antaa pois johtajuuttaan ihmisten voimaannuttamiseksi – mutta he katsoivat meitä kuin olisimme toiselta planeetalta. Olimme umpikujassa, koska käytimme samoja sanoja, mutta minä kuvasin valtamerta ja he kuvasivat akvaariotaan.
Siis tuosta valtamerestä...
Jokainen, jolle puhuin, tunsi vain temppelin ja temppeliterminologian ja oli kuullut pelottavia asioita valtamerestä. Sellaisia juttuja kuten kultti ja vaara ja epätasapainossa oleminen ja tilivelvollisuus valtavalla kysymysmerkillä.
He puhuivat ihmisistä, jotka uivat kotiseurakunnan avomeressä varhaisina aikoina vainon takia, antaen itselleen yhdellä ainoalla yleisluonteisella lausumalla tekosyyn jättää huomiotta se fakta, että Uuden testamentin kirjoittivat kotiseurakuntatoimintaa harjoittavat apostolit kotiseurakunnissa oleville opetuslapsille, ja että sen Sanan, jonka he väittävät olevan lopullinen auktoriteetti heidän elämässään, he ovat ymmärtäneet täysin irti asiayhteydestään koko sen elämänsä ajan, jonka ovat olleet uudestisyntyneitä!
Neliskulmainen tappi, pyöreä reikä
Niinpä kautta vuosien olen aina tuntenut olevani irrallinen. Olin voimakkaan tietoinen Kristuksesta minussa, niinpä en voinut huutaa ja kirkua tuodakseni Hänet alas tai saadakseni Hänen huomionsa tuon porukan kanssa. Tiesin, että Jeesuksen veri vuodatettiin kerran lunastukseksi monista ja se oli ainoa sitä koskeva käyttö, mistä Raamattu puhuu, joten en kyennyt olemaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka vetävät veriviivan hiekkaan. Jeesus sanoi, että tulee yksinkertaisesti käskeä riivaajia lähtemään Hänen nimessään, minkä olen tehnyt monta kertaa ja nähnyt sen toimivan, joten en kyennyt identifioitumaan porukkaan, joka kävi läpi vapauttamisen kaavoja.
Tiedän Kristuksen olevan minussa, joten minun ei tarvitse rukoilla avointa taivasta, niinpä en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan. Näin Apostolien teoista, että kaupunkeja muutettiin voittamalla ihmisiä Herralle kotikokouksista käsin, ei yrittämällä manata demonisia henkiä, joten en kyennyt samaistumaan tuohon porukkaan.
Saatoin lukea Raamatusta, että korkein ja paras ilmestys oli se, että ihminen oppi kuinka kuulla Hänen äänensä ja olin halukas maksamaan hinnan Hänen kanssaan vaeltamisesta, joten en kyennyt identifioitumaan ihmisiin, jotka etsivät oikotietä hankkimalla profetian joltakulta – lääkkeeksi kaikkiin elämän ongelmiin sen sijaan, että maksaisivat itse hinnan Hänen etsimisestään koko sydämestään kunnes saisivat vastauksensa suoraan Häneltä.
Luin, ettei minun tullut rakastaa tätä maailmaa eikä siinä olevia asioita, joten en voinut samaistua ihmisiin, jotka uskoivat Jumalaan vain saadakseen lisää tavaroita. Luin, kuinka apostolit eivät manipuloineet ihmisiä saadakseen heidän rahansa, eivätkä he eläneet niiden ihmisten yläpuolella, joita palvelivat, joten en voinut samaistua niihin, jotka ajattelivat Jumalan hyväksymisleiman merkitsevän kuninkaallisten tavoin elämistä.
Niinpä olen ollut avomerestä tuleva kala, joka on ollut sijoitettuna akvaarioihin koko elämänsä ajan. Ei ihmekään, etten koskaan sopinut mukaan.
Yrittämässä jälleen kerran kuvata mustekalaa
Niinpä tapahtui, että sanoin eräälle raamattukoulun johtajalle, ettei hänen pitäisi opettaa opiskelijoitaan huutamaan ja kiljumaan Jumalalle täyttä kurkkua jokaisessa kappelijumalanpalveluksessa. Sen sijaan hänen pitäisi opettaa heitä keskittymään Kristukseen, joka jo asuu heissä ja opettamaan heitä kuulemaan Häntä ja vaeltamaan Hänen kanssaan – mutta hän luuli minun puhuvan toisesta akvaariosta eikä sen vuoksi kyennyt ymmärtämään minua.
Käytin sellaisia sanoja kuten 'Kristus meissä' ja Room. 5:1-5:stä, että meillä on rauha Jumalan kanssa, niin että meidän ei tarvitse kiljua ja huutaa saadaksemme Hänen huomionsa osaksemme, ja samalla kun hän oli samaa mieltä asiasta, hänellä ei ollut aavistustakaan, miltä Isämme ja Herramme kanssa vaeltaminen tuolla tavoin näytti. Hänellä ei ollut mitään millä olisi voinut verrata sanojani johonkin elämässään, koska hän oli aina ollut kaavapohjainen kristitty. Hänen tyylinsä toi kouluun opiskelijoita, mikä merkitsi rahaa, mikä merkitsi suurempaa ja vaikutusvaltaisempaa palvelutyötä, ja oli muodin mukaista huutaa ja kiljua saadakseen Jumalan huomion.
Pilattu
Ja niin asia on, kun joku kysyy mitä kotiseurakunta tekee 'viiden palvelutehtävän' suhteen ja kerron hänelle 'viiden palvelutehtävän' alkuperäisen asiayhteyden olevan kodin ja että se toimii ällistyttävän hyvin kotona – nöyrästi, päivästä toiseen vaelluksessa elämän halki Jumalan lahjat ilmentyvät. Hän ei ole nähnyt tuota akvaariota, sillä hänen akvaariossaan nuo viisi ovat kuninkaallisia, joita kuullaan harvoin auditoriossa ja heitä korotetaan melkein kuin rock-tähteä.
Kun hän kysyy tilivelvollisuudesta, niin minä kuvaan sitä, että kotiseurakunnassa se tapahtuu ihmissuhteiden vahvuuden välityksellä ja sitä, että Jeesuksen opetus on oppaamme: jos tiedät, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (tai sinulla häntä vastaan), mene veljesi luokseen ja tervehdytä tuo ihmissuhde. Akvaariossa olevat eivät osaa suhtautua asiaan, koska heidän akvaariossaan tilivelvollisuutta mitataan paikalla olemisella, antamisella ja vapaaehtoistehtävissä toimimisella.
Hän ei ole koskaan nähnyt sellaista akvaariota, jollaista kuvailen. Jos hän kaivaa vähän enemmän asiaa, hän havaitsee, ettei kysymyksessä lopultakaan ole mikään akvaario; se on avomeri, jota hän on kaivannut koko elämänsä, mutta johon hän on pelännyt astua loukatuksi ja petetyksi tulemisen ja ikuisen epäonnistumisen tai tuomion vuoksi.
Käytän samoja sanoja, jotka hän tuntee – Hengen lahjat, johdatus, ilmestys, opetus, keskustelu, yhteisö, laajennettu uskonperhe, tarkoituksellisuus ihmissuhteissa – mutta hän ei ole koskaan kuullut noita sanoja käytettävän tuolla tavoin aikaisemmin, joten hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mistä minä puhun.
Kotiseurakunnasta voi lukea vain tiettyyn rajaan asti, voi kuulla avomerestä vain tiettyyn rajaan asti, mutta mieli ei kykene tavoittamaan asiaa. Se täytyy kokea ja SITTEN kaikissa palapelin paloissa on järkeä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä opetetaan, vaan siitä, mikä tarttuu.
Enemmän ensi viikolla… siunauksin,
John Fenn
Muista käyttää sähköpostiosoitetta [email protected] minulle kirjoittaessasi
RSS Feed