Source of Revelation #1
Ilmestyksen lähde osa 1
Hei kaikki,
Mitä jos sinulta vaadittaisiin seurakunnassa käymistä vain kolme kertaa per vuosi? Ja mitä jos ei olisi internetiä, ei puhelinta, ei muita kommunikointivälineitä kuin kirjeen kirjoittaminen tai kasvokkain puhuminen toisten kanssa?
Tuo oli tilanne Israelissa vuoden 250 eKr. paikkeilla – karkeasti ottaen 250 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Betlehemissä. Vanhassa Testamentissa Jumala ei vaatinut juutalaista (miestä) käymään Jerusalemin temppelissä paitsi kolme kertaa joka vuosi *, mikä oli huomaavaista, koska he olivat levittäytyneet ympäri maan eikä heillä ollut omia jalkojaan lukuun ottamatta muuta matkustuskeinoa. (*2 Moos. 23:17)
Täältä tulevat kreikkalaiset!
Kreikkalaiset valloittivat Aleksanteri Suuren johdolla Israelin ja Egyptin v. 333 - 331 eKr. lähtien. Aleksanteri oli ollut Aristoteleen oppilas ja vakuuttui siitä, että kreikkalainen kulttuuri voisi yhtenäistää maailman. Kreikkalainen kulttuuri toi mukanaan monia asioita ympäri Israelin maata levittäytyneille asukkaille – pukeutumisen ja pukeutumistyylit, teatterin, yleisurheilukilpailut, kuntosalit ja kylpylät, taiteet, kreikan kielen ja järkeilyn.
Mukaan tulevat 'kokoontumiset' ja 'erottautuneet'
200-luvun puoliväliin eKr. mennessä Israelista oli tulossa kreikkalainen. Oli kulunut yli 200 vuotta viimeisestä profeetasta, Malakiasta, eikä Jumala näyttänyt puhuvan missään päin maata.
Juutalaista ei erottanut kreikkalaisesta, koska kumpikin kävi teatterissa, kummallakin oli kylpylä- ja kuntosalipäiviä, kumpikin kävi urheilukilpailussa – ja ainoa asia, mitä vaadittiin juutalaiseksi identifioitumiseen oli se, että kävi Jerusalemin temppelissä kolme kertaa vuodessa. Noina päivinä ei ollut mitään viikoittaisia kokouksia – mutta tuo oli muuttumassa.
Kun nähtiin mitä oli tapahtumassa maalle, nousi pyhitysliike erottamaan juutalaisia kreikkalaisista, opettamaan juutalaisväestölle heidän Jumalastaan enemmän kuin vain vaivaiset kolme kertaa per vuosi. Kun pyhitysliike organisoitui, päätettiin pitää viikoittaisia naapuruston kokouksia, joihin nämä erottautuneet perheet saattoivat kokoontua ja oppia Jumalasta. Mutta milloin kokoontua?
Sapatin pitäminen
Jumalan käsky 2. Moos 20:8-11:ssä pitää sapatti pyhänä sanoi vain, ettei lauantaina voitu tehdä työtä. Tämä johtui siitä, että Jumala ei tehnyt työtä lauantaina, joten lauantaina ei tehty työtä jotta kunnioitettaisiin Häntä, ja se oli sapatin pitämistä pyhänä. Koska muina kuutena päivänä tehtiin työtä, sapatti oli vapaapäivä ja siten siitä tuli looginen aika kokoontua näihin uusiin kotikokouksiin.
Ja tässä jutun huvittava osa
Hepreaksi sana 'erottautunut' on Pharisee. Kreikan sana 'kokoontuminen' tai 'oppimisen paikka' on synagogue. Pyhitysliikettä johtivat 'erottautuneet' tai fariseukset, ja alkuperäiset kodeissa kokoontuvat kokoukset olivat synagogia. He määrittelivät yli ¼ mailin (0,4 km) kävelemisen sapattina työksi, joten he järkeilivät, että jokainen kotikokous saattoi kokoontua tuolla säteellä niin, että oli 10 täysi-ikäistä juutalaista miestä. Jopa Jeesuksen aikoina useimmat synagogat olivat koteja tai kodeista synagogiksi muutettuja tiloja. Vasta myöhemmin rakennettiin rakennuksia nimeltä synagoga.
Tänään, jos uskovat haluavat palvoa lauantaina, se käy hyvin, sillä he tekevät sen Herralle enkä löydä siitä kritisoitavaa. Älä vain sano, että Jumala sanoi lauantain olevan päivä, jolloin pitää palvoa, sillä se on väärin ja tietämättömyyttä – hyvää tarkoittavaa ehkä, mutta väärin.
Sapattikäsky sanoi vain lepää, ja se oli ennakkokuva ja varjo Jeesuksesta, joka antaisi meille levon synneistämme – se oli tehty ihmistä, ei Jumalaa varten. (Mk. 2:27)
Kodeissa kokoonnuttiin lauantaisin oppimaan Jumalasta, jotta saatettiin elää Jumalan tapojen ja Hänen kulttuurinsa mukaisesti keskellä kreikkalaista kulttuuria. Niin kuin pyhitysliikkeille käy, Jumalan lain ympärille lisättiin enemmän ja enemmän sääntöjä, niin että Jeesuksen aikoihin tultaessa Hän alituisesti tunkeutui noiden lakien läpi opettaman Vanhaa Testamenttia sellaisena, kuin se oli tarkoitettu. (Opetussarjani 'Vuorisaarna' 1 & 2 käsittelevät joitakin kohtia tästä)
Perhe-elämä sidottu ilmestykseen Jumalalta
Herra oli keksinyt kodin ja perheen Eedenin puutarhassa ja kohtasi Aatamin ja Eevan siellä. Kun Hän ilmestyi Aabrahamille 1. Moos. 18:17 – 19:ssa Hän sitoi ilmestyksen taivaasta perhe-elämän laatuun:
"Salaanko minä Aabrahamilta sen, mitä aion tehdä... Sillä minä tunnen hänet, että hän tulee harjoittamaan lapsensa ja huonekuntansa kaltaisekseen, noudattamaan Herran tietä ja tekemään oikeuden ja tuomion; niin että Herra saattaa antaa Aabrahamille tapahtua kaiken sen mistä (minä) olen hänelle puhunut." (suomennos tässä)
Halki Vanhan testamentin vanhempia käsketään puhumaan Herrasta kun he nousevat ja kun he istuvat, kun he tulevat sisälle ja menevät ulos – koti ja perhe on aina ollut se paikka, jonka Jumala on valinnut olemaan ensimmäinen ja tärkein paikkaa oppia Hänestä.
Temppelit asuvat kodeissa
Kun Jumala siirtyi ulos Jerusalemin temppelistä ihmisolentoihin helluntaina kuten Apt. 2 luvussa nähdään ja teki ihmisolennoista eläviä temppeleitä, oli vain luonnollista että nämä uudet uskovat jatkaisivat tapaamista kodeissa lauantaisin, kuten he olivat tehneet noin 250 vuoden ajan. Se säilyi Jumalasta oppimisen keskuspaikkana. Myöhemmin ylösnousemuksen päivästä tuli heidän ajattelussaan tärkein päivä ja monet alkoivat kokoontua sunnuntaisin.
He eivät tavanneet kodeissa vainon takia, he tapasivat koska Jumala oli tavannut kodeissa perheiden kanssa Aatamista ja Eevasta lähtien. Monet, elleivät useimmat Jeesuksen ihmeistä tapahtuivat kodeissa. Ja sen tähden kotiseurakunta kasvaa niin nopeasti ympäri maailman, olipa kyse sitten vainotuista maista tai ei – koska Jumala keksi perheen ja sääti kodin ja perheen keskeiseksi paikaksi oppia Hänestä, niinpä juuri siellä Hän luonnollisesti liikehtii. Se on UT:n asiayhteys, sillä UT:n kirjoittajat olivat kotiseurakuntien johtajia, jotka kirjoittivat ja vierailivat seurakunnan kodeissa tapahtuvissa kokoontumisissa.
'Seurakunnan' ylimielisyys
On auditoriosysteemiin pohjautuvan seurakunnan 1700-vuotista ylimielisyyttä ajatella että se on se keino, jolla Jumala levittää evankeliumiaan! Jeesus ei lähettänyt instituutiota saarnaamaan evankeliumia, ihmiset jotka asuvat ja tapaavat kotikokoontumisissa lähettävät itsensä – ei erityisesti koulutettuja ihmisiä, joita kutsutaan lähetystyöntekijöiksi, me lähetämme itsemme koteihin ja kaupunkeihin ja liikeyrityksiin tehdäksemme opetuslapsia ihmissuhteiden kautta.
Koti on se paikka, jossa elämä ja ruoka tuovat vilskettä ja vilinää, niinpä seurakunta kodissa keskittyy elämään.
Ristiajattelua vai ylösnousemusajattelua?
Mikä on kristinuskon symboli? Risti. Kuolema. Ajattele sitä, mikä ristiriita onkaan seurakuntakulttuurin ja Uuden testamentin realiteettien välillä. Nuo kirjoittajat keskittyivät Kristukseen, joka asuu meissä, Jeesuksen ylösnousemukseen, Hänen riemuvoittoonsa vihollisesta ja kuolemasta, meidän uuteen elämäämme. Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Miksi sitten koko seurakuntakulttuurimme keskittyy kuolemaan? Miksei kirkontorneissamme ole tyhjän haudan symboleja tai niitä roiku seinillämme? Miksi me identifioidumme pikemminkin Jeesuksen kuolemaan kuin Hänen ylösnousemukseensa? Miksi rististä puhutaan 51 viikkoa vuodessa ja ylösnousemus on keskiössä vain yhtenä vuoden sunnuntaina? Koko UT keskittyy Hänen ylösnousemukseensa; miksei seurakuntakulttuuri?
Miksi meillä on alttarikutsuja tuomaan ihmiset ristin luo sen sijaan, että olisi ylösnousemuksen voiman kutsuja? Miksi tuoda ihmisiä ristin luo jokaisen jumalanpalveluksen päätteeksi muistuttaen heitä siitä, että he ovat syntisiä (he tietävät sen jo, joten se ei ole uutinen), sen sijaan, että saisimme heidät keskittymään Kristuksen voimaan sisällään tuon synnin voittamiseksi!?
Juttu osui maaliin
Kotiseurakunta on keskittynyt ylösnousemukseen koska siinä on kyse opetuslapseuttamisesta. Istuin erään nuoren miehen kanssa juuri ennen kuin yksi kotiseurakunnan kokous oli alkamassa – hän tunsi vain institutionaalisen seurakunnan, mutta päätti kokeilla kotiseurakuntaa tuolla viikolla.
Hän roikotti päätään epätoivoisena. Kykenemättä näkemään mitään muuta kuin omat toistuvat epäonnistumisensa ja syntinsä, hän oli itsemurhan partaalla. Hän oli kokenut lukemattomia alttarikutsuja, mutta hänen tilanteensa ei ollut yhtään parempi. Kyynelten läpi hän kertoi minulle, että hän tekee parannuksen ja on ok jonkin aikaa, mutta sitten menee taas takaisin syntiin, kuten hän sanoi: "Menen ristin luo kerta toisensa jälkeen, mutten kykene murtamaan synnin kierrettä elämässäni."
Sanoin hänelle, ettei hän ajatellut Uuden testamentin totuuksia, että hän katsoi taaksepäin ristiin sen sijaan, että katsoisi ylösnousemuksen ja hänen sisällään juuri nyt asuvan Kristuksen voimaan. UT sanoo meidän jo kuolleen ja nyt nousseen kuolleista Kristuksessa. Meidät on asetettu istumaan taivaallisiin Kristuksessa. Meillä on auktoriteetti ja valta paholaisen ylitse. Meitä on siunattu kaikilla hengellisillä siunauksilla Kristuksessa. Me olemme uusia luomuksia ja kaikki on uutta. Meidät on vanhurskautettu Kristuksessa ja meillä on rauha Jumalan kanssa. (Rm. 5:1-2, 6:3-5, Ef. 1:3, 2:6, 2. Kor. 5:17)
Hän harjoitti ristiajattelua, minä ylösnousemusajattelua. Hyvä uutinen on, että hän todella löysi rauhan ja voiton tuona päivänä ja sen jälkeen, kaikki se siksi, että hän muutti ajattelunsa kuolemasta Elämään. Ristin kulttuurista ylösnousemuksen kulttuuriin.
Oletko harjaantunut ajattelemaan Kristusta sinussa, mikä osoittaa meidät Hänen luokseen, vaan oletko keskittynyt itseesi ja siihen kuinka petät ristin toistuvasti? Ajatteletko ensin meneväsi sinussa asuvan Kristuksen luo, kun tarvitset vastauksia, vai ajatteletko, että sinun täytyy mennä seurakuntaan kuulemaan jotakuta tiettyä puhujaa tai saada tietyn ihmisen 'antamaan sinulle sana' tai tehdä jotakin saadaksesi Jumalan kuulemaan sinua?
Ajatteletko ristin vai ylösnousemuksen voimaa elämässäsi? Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Ilmestyksen lähde osa 1
Hei kaikki,
Mitä jos sinulta vaadittaisiin seurakunnassa käymistä vain kolme kertaa per vuosi? Ja mitä jos ei olisi internetiä, ei puhelinta, ei muita kommunikointivälineitä kuin kirjeen kirjoittaminen tai kasvokkain puhuminen toisten kanssa?
Tuo oli tilanne Israelissa vuoden 250 eKr. paikkeilla – karkeasti ottaen 250 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Betlehemissä. Vanhassa Testamentissa Jumala ei vaatinut juutalaista (miestä) käymään Jerusalemin temppelissä paitsi kolme kertaa joka vuosi *, mikä oli huomaavaista, koska he olivat levittäytyneet ympäri maan eikä heillä ollut omia jalkojaan lukuun ottamatta muuta matkustuskeinoa. (*2 Moos. 23:17)
Täältä tulevat kreikkalaiset!
Kreikkalaiset valloittivat Aleksanteri Suuren johdolla Israelin ja Egyptin v. 333 - 331 eKr. lähtien. Aleksanteri oli ollut Aristoteleen oppilas ja vakuuttui siitä, että kreikkalainen kulttuuri voisi yhtenäistää maailman. Kreikkalainen kulttuuri toi mukanaan monia asioita ympäri Israelin maata levittäytyneille asukkaille – pukeutumisen ja pukeutumistyylit, teatterin, yleisurheilukilpailut, kuntosalit ja kylpylät, taiteet, kreikan kielen ja järkeilyn.
Mukaan tulevat 'kokoontumiset' ja 'erottautuneet'
200-luvun puoliväliin eKr. mennessä Israelista oli tulossa kreikkalainen. Oli kulunut yli 200 vuotta viimeisestä profeetasta, Malakiasta, eikä Jumala näyttänyt puhuvan missään päin maata.
Juutalaista ei erottanut kreikkalaisesta, koska kumpikin kävi teatterissa, kummallakin oli kylpylä- ja kuntosalipäiviä, kumpikin kävi urheilukilpailussa – ja ainoa asia, mitä vaadittiin juutalaiseksi identifioitumiseen oli se, että kävi Jerusalemin temppelissä kolme kertaa vuodessa. Noina päivinä ei ollut mitään viikoittaisia kokouksia – mutta tuo oli muuttumassa.
Kun nähtiin mitä oli tapahtumassa maalle, nousi pyhitysliike erottamaan juutalaisia kreikkalaisista, opettamaan juutalaisväestölle heidän Jumalastaan enemmän kuin vain vaivaiset kolme kertaa per vuosi. Kun pyhitysliike organisoitui, päätettiin pitää viikoittaisia naapuruston kokouksia, joihin nämä erottautuneet perheet saattoivat kokoontua ja oppia Jumalasta. Mutta milloin kokoontua?
Sapatin pitäminen
Jumalan käsky 2. Moos 20:8-11:ssä pitää sapatti pyhänä sanoi vain, ettei lauantaina voitu tehdä työtä. Tämä johtui siitä, että Jumala ei tehnyt työtä lauantaina, joten lauantaina ei tehty työtä jotta kunnioitettaisiin Häntä, ja se oli sapatin pitämistä pyhänä. Koska muina kuutena päivänä tehtiin työtä, sapatti oli vapaapäivä ja siten siitä tuli looginen aika kokoontua näihin uusiin kotikokouksiin.
Ja tässä jutun huvittava osa
Hepreaksi sana 'erottautunut' on Pharisee. Kreikan sana 'kokoontuminen' tai 'oppimisen paikka' on synagogue. Pyhitysliikettä johtivat 'erottautuneet' tai fariseukset, ja alkuperäiset kodeissa kokoontuvat kokoukset olivat synagogia. He määrittelivät yli ¼ mailin (0,4 km) kävelemisen sapattina työksi, joten he järkeilivät, että jokainen kotikokous saattoi kokoontua tuolla säteellä niin, että oli 10 täysi-ikäistä juutalaista miestä. Jopa Jeesuksen aikoina useimmat synagogat olivat koteja tai kodeista synagogiksi muutettuja tiloja. Vasta myöhemmin rakennettiin rakennuksia nimeltä synagoga.
Tänään, jos uskovat haluavat palvoa lauantaina, se käy hyvin, sillä he tekevät sen Herralle enkä löydä siitä kritisoitavaa. Älä vain sano, että Jumala sanoi lauantain olevan päivä, jolloin pitää palvoa, sillä se on väärin ja tietämättömyyttä – hyvää tarkoittavaa ehkä, mutta väärin.
Sapattikäsky sanoi vain lepää, ja se oli ennakkokuva ja varjo Jeesuksesta, joka antaisi meille levon synneistämme – se oli tehty ihmistä, ei Jumalaa varten. (Mk. 2:27)
Kodeissa kokoonnuttiin lauantaisin oppimaan Jumalasta, jotta saatettiin elää Jumalan tapojen ja Hänen kulttuurinsa mukaisesti keskellä kreikkalaista kulttuuria. Niin kuin pyhitysliikkeille käy, Jumalan lain ympärille lisättiin enemmän ja enemmän sääntöjä, niin että Jeesuksen aikoihin tultaessa Hän alituisesti tunkeutui noiden lakien läpi opettaman Vanhaa Testamenttia sellaisena, kuin se oli tarkoitettu. (Opetussarjani 'Vuorisaarna' 1 & 2 käsittelevät joitakin kohtia tästä)
Perhe-elämä sidottu ilmestykseen Jumalalta
Herra oli keksinyt kodin ja perheen Eedenin puutarhassa ja kohtasi Aatamin ja Eevan siellä. Kun Hän ilmestyi Aabrahamille 1. Moos. 18:17 – 19:ssa Hän sitoi ilmestyksen taivaasta perhe-elämän laatuun:
"Salaanko minä Aabrahamilta sen, mitä aion tehdä... Sillä minä tunnen hänet, että hän tulee harjoittamaan lapsensa ja huonekuntansa kaltaisekseen, noudattamaan Herran tietä ja tekemään oikeuden ja tuomion; niin että Herra saattaa antaa Aabrahamille tapahtua kaiken sen mistä (minä) olen hänelle puhunut." (suomennos tässä)
Halki Vanhan testamentin vanhempia käsketään puhumaan Herrasta kun he nousevat ja kun he istuvat, kun he tulevat sisälle ja menevät ulos – koti ja perhe on aina ollut se paikka, jonka Jumala on valinnut olemaan ensimmäinen ja tärkein paikkaa oppia Hänestä.
Temppelit asuvat kodeissa
Kun Jumala siirtyi ulos Jerusalemin temppelistä ihmisolentoihin helluntaina kuten Apt. 2 luvussa nähdään ja teki ihmisolennoista eläviä temppeleitä, oli vain luonnollista että nämä uudet uskovat jatkaisivat tapaamista kodeissa lauantaisin, kuten he olivat tehneet noin 250 vuoden ajan. Se säilyi Jumalasta oppimisen keskuspaikkana. Myöhemmin ylösnousemuksen päivästä tuli heidän ajattelussaan tärkein päivä ja monet alkoivat kokoontua sunnuntaisin.
He eivät tavanneet kodeissa vainon takia, he tapasivat koska Jumala oli tavannut kodeissa perheiden kanssa Aatamista ja Eevasta lähtien. Monet, elleivät useimmat Jeesuksen ihmeistä tapahtuivat kodeissa. Ja sen tähden kotiseurakunta kasvaa niin nopeasti ympäri maailman, olipa kyse sitten vainotuista maista tai ei – koska Jumala keksi perheen ja sääti kodin ja perheen keskeiseksi paikaksi oppia Hänestä, niinpä juuri siellä Hän luonnollisesti liikehtii. Se on UT:n asiayhteys, sillä UT:n kirjoittajat olivat kotiseurakuntien johtajia, jotka kirjoittivat ja vierailivat seurakunnan kodeissa tapahtuvissa kokoontumisissa.
'Seurakunnan' ylimielisyys
On auditoriosysteemiin pohjautuvan seurakunnan 1700-vuotista ylimielisyyttä ajatella että se on se keino, jolla Jumala levittää evankeliumiaan! Jeesus ei lähettänyt instituutiota saarnaamaan evankeliumia, ihmiset jotka asuvat ja tapaavat kotikokoontumisissa lähettävät itsensä – ei erityisesti koulutettuja ihmisiä, joita kutsutaan lähetystyöntekijöiksi, me lähetämme itsemme koteihin ja kaupunkeihin ja liikeyrityksiin tehdäksemme opetuslapsia ihmissuhteiden kautta.
Koti on se paikka, jossa elämä ja ruoka tuovat vilskettä ja vilinää, niinpä seurakunta kodissa keskittyy elämään.
Ristiajattelua vai ylösnousemusajattelua?
Mikä on kristinuskon symboli? Risti. Kuolema. Ajattele sitä, mikä ristiriita onkaan seurakuntakulttuurin ja Uuden testamentin realiteettien välillä. Nuo kirjoittajat keskittyivät Kristukseen, joka asuu meissä, Jeesuksen ylösnousemukseen, Hänen riemuvoittoonsa vihollisesta ja kuolemasta, meidän uuteen elämäämme. Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Miksi sitten koko seurakuntakulttuurimme keskittyy kuolemaan? Miksei kirkontorneissamme ole tyhjän haudan symboleja tai niitä roiku seinillämme? Miksi me identifioidumme pikemminkin Jeesuksen kuolemaan kuin Hänen ylösnousemukseensa? Miksi rististä puhutaan 51 viikkoa vuodessa ja ylösnousemus on keskiössä vain yhtenä vuoden sunnuntaina? Koko UT keskittyy Hänen ylösnousemukseensa; miksei seurakuntakulttuuri?
Miksi meillä on alttarikutsuja tuomaan ihmiset ristin luo sen sijaan, että olisi ylösnousemuksen voiman kutsuja? Miksi tuoda ihmisiä ristin luo jokaisen jumalanpalveluksen päätteeksi muistuttaen heitä siitä, että he ovat syntisiä (he tietävät sen jo, joten se ei ole uutinen), sen sijaan, että saisimme heidät keskittymään Kristuksen voimaan sisällään tuon synnin voittamiseksi!?
Juttu osui maaliin
Kotiseurakunta on keskittynyt ylösnousemukseen koska siinä on kyse opetuslapseuttamisesta. Istuin erään nuoren miehen kanssa juuri ennen kuin yksi kotiseurakunnan kokous oli alkamassa – hän tunsi vain institutionaalisen seurakunnan, mutta päätti kokeilla kotiseurakuntaa tuolla viikolla.
Hän roikotti päätään epätoivoisena. Kykenemättä näkemään mitään muuta kuin omat toistuvat epäonnistumisensa ja syntinsä, hän oli itsemurhan partaalla. Hän oli kokenut lukemattomia alttarikutsuja, mutta hänen tilanteensa ei ollut yhtään parempi. Kyynelten läpi hän kertoi minulle, että hän tekee parannuksen ja on ok jonkin aikaa, mutta sitten menee taas takaisin syntiin, kuten hän sanoi: "Menen ristin luo kerta toisensa jälkeen, mutten kykene murtamaan synnin kierrettä elämässäni."
Sanoin hänelle, ettei hän ajatellut Uuden testamentin totuuksia, että hän katsoi taaksepäin ristiin sen sijaan, että katsoisi ylösnousemuksen ja hänen sisällään juuri nyt asuvan Kristuksen voimaan. UT sanoo meidän jo kuolleen ja nyt nousseen kuolleista Kristuksessa. Meidät on asetettu istumaan taivaallisiin Kristuksessa. Meillä on auktoriteetti ja valta paholaisen ylitse. Meitä on siunattu kaikilla hengellisillä siunauksilla Kristuksessa. Me olemme uusia luomuksia ja kaikki on uutta. Meidät on vanhurskautettu Kristuksessa ja meillä on rauha Jumalan kanssa. (Rm. 5:1-2, 6:3-5, Ef. 1:3, 2:6, 2. Kor. 5:17)
Hän harjoitti ristiajattelua, minä ylösnousemusajattelua. Hyvä uutinen on, että hän todella löysi rauhan ja voiton tuona päivänä ja sen jälkeen, kaikki se siksi, että hän muutti ajattelunsa kuolemasta Elämään. Ristin kulttuurista ylösnousemuksen kulttuuriin.
Oletko harjaantunut ajattelemaan Kristusta sinussa, mikä osoittaa meidät Hänen luokseen, vaan oletko keskittynyt itseesi ja siihen kuinka petät ristin toistuvasti? Ajatteletko ensin meneväsi sinussa asuvan Kristuksen luo, kun tarvitset vastauksia, vai ajatteletko, että sinun täytyy mennä seurakuntaan kuulemaan jotakuta tiettyä puhujaa tai saada tietyn ihmisen 'antamaan sinulle sana' tai tehdä jotakin saadaksesi Jumalan kuulemaan sinua?
Ajatteletko ristin vai ylösnousemuksen voimaa elämässäsi? Enemmän ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed