Patrick or Constantine?
Patrick vai Konstantinus?
Hei kaikki,
Näin erään kristityksi tunnetun kuuluisan näyttelijättären haastattelun ja muutamaa päivää myöhemmin erään kristityksi itseään väittävän tunnetun näyttelijän haastattelun – kuitenkin kumpikin nainen sekoitti haastatteluunsa kiroilua ja niitä maailmallisia piirejä, joissa he elävät osana elämäntyyliään.
Ajattelin silloin välittömästi, että he olivat ainoastaan lisänneet Jeesuksen elämäänsä, mutteivät halunneet Hänen muuttavan heitä – tee vain heidän elämänlaatunsa paremmaksi, ole niin hyvä, kunhan se ei ole liian haasteellista tai vaadi minkään muuttamista heissä itsessään.
Sen vastakohtana kun vaimoni ja minä pelastuimme, emme vain pyytäneet Jeesusta elämäämme kohentamaan elämänlaatuamme – me tulimme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meidät ja käyttäisi meitä millä tahansa tavalla, jolla Hän halusi meitä käyttää.
Halusimme Häntä ja Hänen muutoksiaan meissä niin paljon, että menetimme ystäviä ja tunsimme surua heidän tähtensä, luovuimme koulutus- ja bisnesmahdollisuuksia, koska verrattuna Isän ja Herran tuntemiseen ne kalpenevat, ja vuosien aikana jatkuvasti kieltäydyimme bisnesmahdollisuuksista, jotka olisivat tehneet meistä maallisesti rikkaita, mutta taivaallisesti köyhiä.
Tänään näemme tämän kamppailun Kristuksen ruumiissa – ne jotka haluavat Jeesuksen elämäänsä vain siinä määrin, kun Hän ei haasta heitä eikä vaadi muutoksia, vastaan ne, jotka vievat itsensä kokonaan Jeesuksen luo ja pyytävät Häntä muuttamaan, kasvattamaan, hajottamaan ja rakentamaan uudelleen heidän elämänsä antaen vapaat kädet, riippumatta siitä, mitä se vaatii.
Nämä samat asiat voidaan nähdä vertaamalla keisari Konstantinusta Suurta Patrick Irlantilaiseen
Vuonna 313 jKr, vähän yli 200 vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen, keisari Konstantinus Suuri allekirjoitti Milanon ediktin, joka laillisti kristinuskon. On tärkeä huomata, että Milanon ediktillä kristittyjä alettiin sietää, mutta se antoi uskonrauhan kaikille ihmisille riippumatta siitä, mitä jumaluutta he palvoivat.
Konstantinus ei käännyttänyt Rooman valtakuntaa Jeesukselle; hän toi Jeesuksen Rooman valtakuntaan. Rooman jumalien ja jumalattarien palvonta jatkui keskeytyksettä Jeesuksen rinnalla. Rooma halusi Jeesuksen, mutta vain siinä määrin, kun Hän ei vaatinut heitä luopumaan epäjumalistaan.
Tällä tavoin monet kristityt elävät; he sanovat rakastavansa Jeesusta, mutta itse asiassa he rakastavat Häntä vain siihen pisteeseen asti, josta eteenpäin Hän pyytäisi heitä kasvamaan, muuttumaan, nöyrtymään ja/tai tottelemaan Häntä. Jos Hän antaa heille tilaisuuden kasvaa heidän ollessaan loukkaantuneita jostakin, heidän mielipidettään haastettaessa tai jonkun tehdessä jotakin sellaista, josta he eivät ole yhtä mieltä, he perääntyvät valiten sen, että oikeuttavat toimensa syyttämällä tuota toista henkilöä.
He haluavat Jeesuksen vastaavan rukoukseen, antavan suosionosoituksen, parantavan, pitävän huolen heidän tarpeistaan, mutta kun Hän pyytää heitä antamaan anteeksi, käsittelemään katkeruuden, vaeltamaan rakkaudessa ja kärsivällisyydessä, he kääntyvät pois lopettaen ystävyyssuhteita, jättäen seurakuntia, kieltäytyen puhumasta, lähettämästä sähköpostia, soittamasta tai lähettämästä tekstiviestejä sille, jolle ovat vihaisia, jotta päästäisiin sovintoon.
Niin kauan kuin Jeesus ei sekaannu heidän lihallisuuteensa ja kypsymättömyyteensä (jumalia & epäjumalia), Jeesus on tervetullut.
Antakaapa minun tutustuttaa teidät Patrick Irlantilaiseen
Patrickin Irlannin-palvelutyö kesti vaivaiset 30 vuotta, karkeasti ottaen vuodesta 431 noin vuoteen 461 jKr. Häntä pidetään yleisesti ensimmäisenä lähetystyöntekijänä alkuperäisten apostolien jälkeen! Tässä jotakin muuta huomionarvoista: hänen kuollessaan 461 jKr. Rooman valtakunta oli murenemassa kaaokseen, Irlannin samanaikaisesti noustessa kaaoksesta rauhaan ja turvallisuuteen, mikä kaikki oli hänen ansiotaan. Mitä Patrick teki sellaista, mitä Konstantinus ei tehnyt?
Konstantinus toi Jeesuksen roomalaiseen kulttuuriin; Patrick toi Irlannin Jeesuksen kulttuuriin Kaikki hänen opettamansa voitiin jäljittää taaksepäin Jumalaan ihmisen, luonnon ja kaikkien hyvien asioiden Luojaan, joka pitää ihmistä tilivelvollisena itselleen, ja niin jokainen päätös, jossa ihmisiä on mukana, tulisi tehdä tuo asia mielessä.
Hän näytti heille kristityn, joka oli rohkea, rehellinen ja rauhan ihminen jopa murhatuksi tulemisen uhalla, joka tunsi Jumalan ja jolle uskon omistaminen merkitsi sitä, että Hän korjaisi kaiken lopussa.
Kun klaaninjohtajat halusivat hyökätä naapuriklaanin kimppuun ja ottaa nämä orjiksi, Patrick nousi vastustamaan heitä Raamatun tekstiä osoittaen ja heille Filemonin kirjeestä käsin kertoen, että orjat olivat Jumalan luomia ihmisiä, minkä tähden orjuus on väärin. Hänen perustansa ja koko hänen opetuksensa oli rakennettu sen ympärille, että Jumala oli Luoja, ja että kaikki kärsimys oli väliaikaista ja että Hän oli kaikkien Suuri Tuomari ja korjaisin kaiken lopussa.
Hän opetti heille, että koska Jumala oli heidät luonut, heillä oli luonnollisesti joitakin Hänen piirteistään itsessään ja kulttuurissaan, jota he niin ihailivat, kuten lojaalisuus ja avokätisen elämän eläminen. Se merkitsi, että heillä voisi olla noiden piirteiden elämäntyyli, jos he vaeltaisivat Jumalan kanssa, ja Hän toisi esiin vielä enemmän heidän ihailemiaan piirteitä – elämäntapana, joka olisi kokosydämisesti Hänelle omistettu.
Hän otti heidän kulttuurissaan olevan hyvän ja yhdisti nuo piirteet Jumalan hyvyyteen, ja 30 vuoden sisällä Irlanti hylkäsi vanhat jumalansa ja jumalattarensa ja tuli ainoaksi maaksi, joka palvoi elävää Jumalaa.
Kysymys jokaiselle joka kohtaa tilaisuuden kasvaa: olemmeko Konstantinus vai Patrick?
Jos joku ystävä loukkaa meitä ja tiedämme Jeesuksen haluavan, että annamme anteeksi ja teemme kaikkemme tuon ihmissuhteen korjaamiseksi, mitä teemme, kun Hän käsittelee meitä? Viemmekö tuon loukkaantumisen Hänelle ja työstämme sen, asettaen suuttumuksemme ja anteeksiantamattomuutemme ristin juurelle kuten Patrick tekisi, vai säilytämmekö tuon katkeruuden toisten elämässämme olevien jumalien osana ja vain jatkamme elämistä sallien epäjumalien ja Jeesuksen olla rinta rinnan kuten Konstantinus tekisi?
Hellimmekö syntiä sydämessämme päästäen Jeesuksen sisälle vain siihen pisteeseen saakka, jossa Hän ei haasta meitä vai onko meillä suoraselkäisyyttä olla raa’an rehellisiä itsemme ja Hänen suhteensa ja viemme itsemme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meitä?
Kasva aikuiseksi tai jää jälkeen
Rakastamme Jeesusta, kun voimme ottaa Hänet mukaan sille ihanalle matkalle, joka meidän elämämme on – hieno työmme, hieno kotimme ja asuinalueemme, yhteisömme ja seurakuntamme – hei kaikki, eikö Jeesus olekin upea? Mutta annammeko Hänen koskettaa sydäntämme, motiivejamme, ajatuksiamme, jotta Hän muuttaisi ne Hänen sydämekseen, Hänen motiiveikseen, Hänen ajatuksikseen?
Sen kun seurakunnan komitea vain valitsee pyhätön maton värin, josta en ole samaa mieltä – no, meillä on oikeus olla loukkaantuneita, koska tuo viininpunainen vain on liian tumma sävyltään! Minä aion yhdessä samaa mieltä olevien kanssa pyytää vanhemmistoon kuuluvaa Jimiä olemaan meidän pastorimme ja me vuokraamme tilat adventisteilta, jotka eivät käytä seurakuntatilaansa muutenkaan sunnuntaiaamuisin. Tai viemmekö sydämemme Jeesukselle, kuten Irlanti teki?
Sen kun ystäväsi vain kertoo sinulle, ettei ole hyvä hetki puhua juuri nyt, koska hänen elämänsä on liian täynnä stressiä, jotta hän voisi kuunnella turhanaikaisia ongelmiasi, ja sinulla on oikeus olla loukkaantunut, eikö niin Jeesus? Ajattele nyt tuota, ystävän elämä on niin stressaavaa, että hän ei voi kuunnella ongelmiani… ja hän kutsuu itseään ystäväksi! Sallitko sydämeesi loukkaantumisen ja vihan yhdessä toisten epäjumalien kanssa kuten Konstantinuksen Rooma, vai vietkö itsesi kokonaan Jeesuksen luo kuten Irlanti teki Patrickin johdolla?
Otatko henkilökohtaisesti sen kun joku haastaa sen mitä uskot ja jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi, mieluummin lopetat tuon ihmissuhteen kuin valitset keskittyä niihin kaikkiin muihin asioihin Jeesuksesta ja Isästä Jumalasta, joista olette yhtä mieltä? Käännätkö selkäsi ihmiselle, jonka tulet tuntemaan 10.000 vuoden päästä vain siksi, että muutamalla opillisella alueella ette ole yhtä mieltä, mikä paljastaa sinun pitävän itseäsi ja omia uskomuksiasi epäjumalanasi, vai luovutko epäjumalastasi säilyttääksesi ystävän? Konstantinus vai Patrick?
Muista tämä ero, etsi sitä toisissa – voit nähdä tuon päätöksentekoprosessin toimivan heissä – epäjumalanpalvelijat, jotka valitsevat Konstantinuksen tavan erottuvat kuten erottuvat myös ne, jotka valitsevat Patrickin tavan.
Monet haluavat mieluummin antaa sielussaan olevien epäjumalien esiintyä Jeesuksen rinnalla kuin olisivat eheytä ja puhtaita ja kypsiä Kristuksessa – se on vain liian vaikeaa. He rakastavat Jeesusta, kyllä, he rakastavat! He menevät taivaaseen, mutta kuten Paavali sanoi korinttilaisille, jotka olivat kateellisia, riiteleviä ja kuppikuntiin jakautuneita eläen hänen sanojensa mukaan kuin uudestisyntymättömät... he pääsevät taivaaseen, mutta ikään kuin tulen läpi, sillä heidän elämänsä ei ole mitään muuta kuin puuta, heinää ja olkia. *1. Kor. 3:1-15
Rooma mureni salliessaan Jeesuksen olla rinta rinnan epäjumalien kanssa, mikä on esikuva ihmisen sielun murennustilasta hänen salliessaan epäjumaliensa olla rinta rinnan Jeesuksen kanssa. Sen vastakohtana Irlanti nousi eheyteen osoittaen meille, että kun viemme elämämme Jeesuksen luo, tuloksena on eheys. Konstantinus vai Patrick? Uusi ajatus ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
Patrick vai Konstantinus?
Hei kaikki,
Näin erään kristityksi tunnetun kuuluisan näyttelijättären haastattelun ja muutamaa päivää myöhemmin erään kristityksi itseään väittävän tunnetun näyttelijän haastattelun – kuitenkin kumpikin nainen sekoitti haastatteluunsa kiroilua ja niitä maailmallisia piirejä, joissa he elävät osana elämäntyyliään.
Ajattelin silloin välittömästi, että he olivat ainoastaan lisänneet Jeesuksen elämäänsä, mutteivät halunneet Hänen muuttavan heitä – tee vain heidän elämänlaatunsa paremmaksi, ole niin hyvä, kunhan se ei ole liian haasteellista tai vaadi minkään muuttamista heissä itsessään.
Sen vastakohtana kun vaimoni ja minä pelastuimme, emme vain pyytäneet Jeesusta elämäämme kohentamaan elämänlaatuamme – me tulimme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meidät ja käyttäisi meitä millä tahansa tavalla, jolla Hän halusi meitä käyttää.
Halusimme Häntä ja Hänen muutoksiaan meissä niin paljon, että menetimme ystäviä ja tunsimme surua heidän tähtensä, luovuimme koulutus- ja bisnesmahdollisuuksia, koska verrattuna Isän ja Herran tuntemiseen ne kalpenevat, ja vuosien aikana jatkuvasti kieltäydyimme bisnesmahdollisuuksista, jotka olisivat tehneet meistä maallisesti rikkaita, mutta taivaallisesti köyhiä.
Tänään näemme tämän kamppailun Kristuksen ruumiissa – ne jotka haluavat Jeesuksen elämäänsä vain siinä määrin, kun Hän ei haasta heitä eikä vaadi muutoksia, vastaan ne, jotka vievat itsensä kokonaan Jeesuksen luo ja pyytävät Häntä muuttamaan, kasvattamaan, hajottamaan ja rakentamaan uudelleen heidän elämänsä antaen vapaat kädet, riippumatta siitä, mitä se vaatii.
Nämä samat asiat voidaan nähdä vertaamalla keisari Konstantinusta Suurta Patrick Irlantilaiseen
Vuonna 313 jKr, vähän yli 200 vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen, keisari Konstantinus Suuri allekirjoitti Milanon ediktin, joka laillisti kristinuskon. On tärkeä huomata, että Milanon ediktillä kristittyjä alettiin sietää, mutta se antoi uskonrauhan kaikille ihmisille riippumatta siitä, mitä jumaluutta he palvoivat.
Konstantinus ei käännyttänyt Rooman valtakuntaa Jeesukselle; hän toi Jeesuksen Rooman valtakuntaan. Rooman jumalien ja jumalattarien palvonta jatkui keskeytyksettä Jeesuksen rinnalla. Rooma halusi Jeesuksen, mutta vain siinä määrin, kun Hän ei vaatinut heitä luopumaan epäjumalistaan.
Tällä tavoin monet kristityt elävät; he sanovat rakastavansa Jeesusta, mutta itse asiassa he rakastavat Häntä vain siihen pisteeseen asti, josta eteenpäin Hän pyytäisi heitä kasvamaan, muuttumaan, nöyrtymään ja/tai tottelemaan Häntä. Jos Hän antaa heille tilaisuuden kasvaa heidän ollessaan loukkaantuneita jostakin, heidän mielipidettään haastettaessa tai jonkun tehdessä jotakin sellaista, josta he eivät ole yhtä mieltä, he perääntyvät valiten sen, että oikeuttavat toimensa syyttämällä tuota toista henkilöä.
He haluavat Jeesuksen vastaavan rukoukseen, antavan suosionosoituksen, parantavan, pitävän huolen heidän tarpeistaan, mutta kun Hän pyytää heitä antamaan anteeksi, käsittelemään katkeruuden, vaeltamaan rakkaudessa ja kärsivällisyydessä, he kääntyvät pois lopettaen ystävyyssuhteita, jättäen seurakuntia, kieltäytyen puhumasta, lähettämästä sähköpostia, soittamasta tai lähettämästä tekstiviestejä sille, jolle ovat vihaisia, jotta päästäisiin sovintoon.
Niin kauan kuin Jeesus ei sekaannu heidän lihallisuuteensa ja kypsymättömyyteensä (jumalia & epäjumalia), Jeesus on tervetullut.
Antakaapa minun tutustuttaa teidät Patrick Irlantilaiseen
Patrickin Irlannin-palvelutyö kesti vaivaiset 30 vuotta, karkeasti ottaen vuodesta 431 noin vuoteen 461 jKr. Häntä pidetään yleisesti ensimmäisenä lähetystyöntekijänä alkuperäisten apostolien jälkeen! Tässä jotakin muuta huomionarvoista: hänen kuollessaan 461 jKr. Rooman valtakunta oli murenemassa kaaokseen, Irlannin samanaikaisesti noustessa kaaoksesta rauhaan ja turvallisuuteen, mikä kaikki oli hänen ansiotaan. Mitä Patrick teki sellaista, mitä Konstantinus ei tehnyt?
Konstantinus toi Jeesuksen roomalaiseen kulttuuriin; Patrick toi Irlannin Jeesuksen kulttuuriin Kaikki hänen opettamansa voitiin jäljittää taaksepäin Jumalaan ihmisen, luonnon ja kaikkien hyvien asioiden Luojaan, joka pitää ihmistä tilivelvollisena itselleen, ja niin jokainen päätös, jossa ihmisiä on mukana, tulisi tehdä tuo asia mielessä.
Hän näytti heille kristityn, joka oli rohkea, rehellinen ja rauhan ihminen jopa murhatuksi tulemisen uhalla, joka tunsi Jumalan ja jolle uskon omistaminen merkitsi sitä, että Hän korjaisi kaiken lopussa.
Kun klaaninjohtajat halusivat hyökätä naapuriklaanin kimppuun ja ottaa nämä orjiksi, Patrick nousi vastustamaan heitä Raamatun tekstiä osoittaen ja heille Filemonin kirjeestä käsin kertoen, että orjat olivat Jumalan luomia ihmisiä, minkä tähden orjuus on väärin. Hänen perustansa ja koko hänen opetuksensa oli rakennettu sen ympärille, että Jumala oli Luoja, ja että kaikki kärsimys oli väliaikaista ja että Hän oli kaikkien Suuri Tuomari ja korjaisin kaiken lopussa.
Hän opetti heille, että koska Jumala oli heidät luonut, heillä oli luonnollisesti joitakin Hänen piirteistään itsessään ja kulttuurissaan, jota he niin ihailivat, kuten lojaalisuus ja avokätisen elämän eläminen. Se merkitsi, että heillä voisi olla noiden piirteiden elämäntyyli, jos he vaeltaisivat Jumalan kanssa, ja Hän toisi esiin vielä enemmän heidän ihailemiaan piirteitä – elämäntapana, joka olisi kokosydämisesti Hänelle omistettu.
Hän otti heidän kulttuurissaan olevan hyvän ja yhdisti nuo piirteet Jumalan hyvyyteen, ja 30 vuoden sisällä Irlanti hylkäsi vanhat jumalansa ja jumalattarensa ja tuli ainoaksi maaksi, joka palvoi elävää Jumalaa.
Kysymys jokaiselle joka kohtaa tilaisuuden kasvaa: olemmeko Konstantinus vai Patrick?
Jos joku ystävä loukkaa meitä ja tiedämme Jeesuksen haluavan, että annamme anteeksi ja teemme kaikkemme tuon ihmissuhteen korjaamiseksi, mitä teemme, kun Hän käsittelee meitä? Viemmekö tuon loukkaantumisen Hänelle ja työstämme sen, asettaen suuttumuksemme ja anteeksiantamattomuutemme ristin juurelle kuten Patrick tekisi, vai säilytämmekö tuon katkeruuden toisten elämässämme olevien jumalien osana ja vain jatkamme elämistä sallien epäjumalien ja Jeesuksen olla rinta rinnan kuten Konstantinus tekisi?
Hellimmekö syntiä sydämessämme päästäen Jeesuksen sisälle vain siihen pisteeseen saakka, jossa Hän ei haasta meitä vai onko meillä suoraselkäisyyttä olla raa’an rehellisiä itsemme ja Hänen suhteensa ja viemme itsemme Hänen luokseen, jotta Hän muuttaisi meitä?
Kasva aikuiseksi tai jää jälkeen
Rakastamme Jeesusta, kun voimme ottaa Hänet mukaan sille ihanalle matkalle, joka meidän elämämme on – hieno työmme, hieno kotimme ja asuinalueemme, yhteisömme ja seurakuntamme – hei kaikki, eikö Jeesus olekin upea? Mutta annammeko Hänen koskettaa sydäntämme, motiivejamme, ajatuksiamme, jotta Hän muuttaisi ne Hänen sydämekseen, Hänen motiiveikseen, Hänen ajatuksikseen?
Sen kun seurakunnan komitea vain valitsee pyhätön maton värin, josta en ole samaa mieltä – no, meillä on oikeus olla loukkaantuneita, koska tuo viininpunainen vain on liian tumma sävyltään! Minä aion yhdessä samaa mieltä olevien kanssa pyytää vanhemmistoon kuuluvaa Jimiä olemaan meidän pastorimme ja me vuokraamme tilat adventisteilta, jotka eivät käytä seurakuntatilaansa muutenkaan sunnuntaiaamuisin. Tai viemmekö sydämemme Jeesukselle, kuten Irlanti teki?
Sen kun ystäväsi vain kertoo sinulle, ettei ole hyvä hetki puhua juuri nyt, koska hänen elämänsä on liian täynnä stressiä, jotta hän voisi kuunnella turhanaikaisia ongelmiasi, ja sinulla on oikeus olla loukkaantunut, eikö niin Jeesus? Ajattele nyt tuota, ystävän elämä on niin stressaavaa, että hän ei voi kuunnella ongelmiani… ja hän kutsuu itseään ystäväksi! Sallitko sydämeesi loukkaantumisen ja vihan yhdessä toisten epäjumalien kanssa kuten Konstantinuksen Rooma, vai vietkö itsesi kokonaan Jeesuksen luo kuten Irlanti teki Patrickin johdolla?
Otatko henkilökohtaisesti sen kun joku haastaa sen mitä uskot ja jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi, mieluummin lopetat tuon ihmissuhteen kuin valitset keskittyä niihin kaikkiin muihin asioihin Jeesuksesta ja Isästä Jumalasta, joista olette yhtä mieltä? Käännätkö selkäsi ihmiselle, jonka tulet tuntemaan 10.000 vuoden päästä vain siksi, että muutamalla opillisella alueella ette ole yhtä mieltä, mikä paljastaa sinun pitävän itseäsi ja omia uskomuksiasi epäjumalanasi, vai luovutko epäjumalastasi säilyttääksesi ystävän? Konstantinus vai Patrick?
Muista tämä ero, etsi sitä toisissa – voit nähdä tuon päätöksentekoprosessin toimivan heissä – epäjumalanpalvelijat, jotka valitsevat Konstantinuksen tavan erottuvat kuten erottuvat myös ne, jotka valitsevat Patrickin tavan.
Monet haluavat mieluummin antaa sielussaan olevien epäjumalien esiintyä Jeesuksen rinnalla kuin olisivat eheytä ja puhtaita ja kypsiä Kristuksessa – se on vain liian vaikeaa. He rakastavat Jeesusta, kyllä, he rakastavat! He menevät taivaaseen, mutta kuten Paavali sanoi korinttilaisille, jotka olivat kateellisia, riiteleviä ja kuppikuntiin jakautuneita eläen hänen sanojensa mukaan kuin uudestisyntymättömät... he pääsevät taivaaseen, mutta ikään kuin tulen läpi, sillä heidän elämänsä ei ole mitään muuta kuin puuta, heinää ja olkia. *1. Kor. 3:1-15
Rooma mureni salliessaan Jeesuksen olla rinta rinnan epäjumalien kanssa, mikä on esikuva ihmisen sielun murennustilasta hänen salliessaan epäjumaliensa olla rinta rinnan Jeesuksen kanssa. Sen vastakohtana Irlanti nousi eheyteen osoittaen meille, että kun viemme elämämme Jeesuksen luo, tuloksena on eheys. Konstantinus vai Patrick? Uusi ajatus ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
RSS Feed