1 Slave changed the world
Yksi orja muutti maailmaa
Hei kaikki,
Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi 25 jaetta lyhyt Paavalin Filemonille karanneesta orjasta kirjoittama kirje sisällytettiin Uuteen testamenttiin? Ehkä olette, ehkä ette – mutta saamme kiittää melkein kaikesta Paavalin kirjeen aihetta, Onesimusta.
Ilman häntä meillä ei olisi Uutta testamenttiamme. Aivan oikein. Käsissänne oleva Uusi testamentti tai puhelimissanne oleva sovellus ei olisi olemassa ilman häntä – yllätyittekö? Antakaapa, kun kerron teille tarinan…
Olipa kerran kaukaisessa maassa...
Siellä asui teinipoika nimeltä Onesimus. Hän varttui orjana Filemonin kotitaloudessa, miehen, joka asui muinaisessa Kolossassa, nykyisen Turkin kaupungissa, joka sijaitsee noin 120 mailia (193 km) Efesosta itään.
Kun Paavali vietti yli kaksi vuotta Efesossa Apt. 19:10 kertoo meille, että kaikki tuolla Aasiana tunnetulla alueella kuulivat sanan. (Koti)seurakunnat Kolossassa syntyivät epäilemättä tuona aikana kun Epafras* vei Sanan Kolossaan. *Kol. 1:7 & 4:12
Kolossa oli tärkeä kaupunki kauppareitillä, joka kulki Efesosta kohti Lähi-itää, kuten oli sen lähin naapuri Laodikea, ja se oli niin tunnettu (värjätystä) villastaan, että Rooman valtakunta julisti sen verovapaaksi.
Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään nuorelle Onesimukselle, ei-kristitylle orjalle kristityssä kodissa, jonne tämän uuden uskonnon kannattajat kokoontuivat palvomaan miestä nimeltä Jeesus ja kuulemaan kertomuksia Hänen elämästään. Onesimuksella oli suurempia unelmia, unelmia nähdä maailma, olla maailmanmies – hän murehtisi kuolemanjälkeistä elämää myöhemmin.
Karkuri...
Ja niinpä jossain vaiheessa myöhäisessä teini-iässä tai parikymppisenä Onesimus, jonka nimi tarkoittaa 'hyödyllinen', karkasi suurkaupunkiin, Roomaan. Emme tiedä, kuinka hän pääsi koko matkan Turkista Italiaan, mitä riskejä hän otti, kuinka hän esittäytyi niille, jotka kyseenalaistivat tämän nuoren, itselleen tietä raivaavan miehen valtuudet, mutta tiedämme hänen selviytyneen Roomaan.
Paavali on jo Rooman vanki tuohon aikaan, noin vuosina 60-62, missä kohdassa Luukas päättää Apostolien teot. Hän toteaa Paavalin olleen kotiarestissa kahden vuoden ajan, mutta saaneen ottaa vastaan vieraita, ja juuri tänä aikana Paavali tapaa tietyn karkuteillä olleen orjan Kolossasta, tuon nuoren miehen nimeltä Onesimus.
Kirjeessään Filemonille Paavali sanoo näin Onesimuksesta: "...minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki- pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen..." jakeet 9-11
Ja hän jatkaa jakeissa 12 - 13 sanoen: "…hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa; mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään..."
Niinpä saamme kuulla, että Onesimus pyrkiessään karkaamaan pois tuosta kristittyjä täynnä olevasta talosta kotona Kolossassa törmää suoraan Paavaliin Roomassa ja tulee kristityksi. Se tosiasia, että Paavali kohtasi hänet ollessaan vanki voisi viitata siihen, että teini-ikäiseltä Onesimukselta olivat rahat lopussa eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia saada työpaikkaa suuressa kaupungissa ja viimeisenä oljenkortenaan hän kääntyi isäntänsä ystävän Paavalin puoleen. Emme tiedä. Mutta me tiedämme, että pyrkiessään karkaamaan pois kotoa hän törmäsi suoraan Paavaliin ja uuteen elämään Kristuksessa.
Toimi oikein
Nyt kun Onesimuksesta on tullut uskova, Paavali sanoo hänelle, että hänen täytyy palata Filemonin luo ja ottaa rangaistuksensa vastaan, mikä voisi merkitä kuolemaa. Mutta Paavalin kirje Filemonille meidän Uudessa testamentissamme on hänen suosituskirjeensä ja pyyntönsä osoittaa armeliaisuutta, itse asiassa viitaten jakeissa 12-16, että Jumalan suurempi suunnitelma oli, että Onesimus, joka lähti karanneena orjana, hänet Jumala on nyt palauttanut orjaa parempana, esittäen tämän sanaleikin muodossa: nyt (hyödyllisenä/onesimus) veljenä Kristuksessa.
Paavali jopa sanoo Filemonille jakeessa 19, että hän maksaisi Onesimuksen aiheuttaman minkä tahansa vahingon tai mitä tahansa hän isännälleen onkin velkaa sekä sinetöidäkseen asian muistuttaa Filemonia siitä, että tämä on velkaa oman hengellisen elämänsä Paavalille. Kuitenkin ikään kuin lisätäkseen vielä enemmän painoa pyynnölleen Paavali päättää lisäämällä: "valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. "Hän tulee henkilökohtaisesti katsomaan, kuinka Onesimusta kohdellaan!
Ja niinpä kävi siten, että Onesimus, joka kerran oli karannut orja, palaa nyt kotiin taskussaan rahaa maksaa velkansa takaisin ja tuoden kädessään isännälleen kirjeen suurelta apostoli Paavalilta. Mitä iloa ja hermostuneisuutta hänen on täytynytkään tuntea. Kuinka hän nöyrtyisi ja pyytäisi anteeksiantoa? Olisiko Filemon niin vihainen, ettei hän edes lukisi Paavalin kirjettä ja sen sijaan määräisi Onesimuksen kuolemaan välittömästi?
Kun ei ollut mitään seuraavana päivänä tai kahden päivän päästä perillä olevaa postia, ei puhelimia eikä tekstiviestejä, ei mitään tapaa lähettää sana etukäteen Onesimuksen tulosta, eräänä päivänä hän vain ilmestyy ovelle kirje kädessään. Mikä olisi hänen kohtalonsa?
Historia kirjaa...
Filemon tosiaan antoi anteeksi Onesimukselle ja teki enemmänkin: hän antoi tälle vapauden ja lähetti tämän työskentelemään Paavalin kanssa, sikäli kun tiedämme Paavalin viimeisiksi osoittautuneiden neljän vuoden ajaksi. Seuraavan kerran historia näkee Onesimuksen työskentelevän Efesossa, vähän Kolossasta länteen kuten muistanette, työskentelemässä Timoteuksen kanssa, joka valvoo kaikkia (koti-) seurakuntia siellä.
Monet tutkijat arvioivat Efesossa olleen n. 25.000 uskovaa tai 10% väestöstä joka oli 250.000. Ja tuohon aikaan he kaikki kokoontuivat kodeissa vaihdellen kokousta isännöiviä ja johtavia, aterioivat yhdessä, antoivat toisilleen tarpeen ilmetessä ja oli monia kokoaikaisesti työskenteleviä koordinoimassa kaikkia noita resursseja ja kommunikaatiota.
Pikakelaus eteenpäin 30 vuotta: Foxen marttyyrien kirja kertoo meille...
Vuonna 97, vain yli 30 vuotta Pietarin ja Paavalin kuolemien jälkeen Timoteus oli nyt vanha mies ja valvoi yhä pyhiä Efesossa, jossa hän oli 30 vuotta aiemmin kun Paavali lähetti hänet Efesoon ja kirjoitti hänelle ensimmäisen ja toisen kirjeensä sinne. Kuvitelkaa, hän pysyi uskollisena viimeiselle Paavalin hänelle antamalle tehtävälle yli 30 vuotta. Hän ei etsinyt Jumalaa koskien seuraavaa tehtäväänsä, hän pysyi uskollisena juuri siinä, mihin Paavali hänet asetti.
Mutta vuonna 97 kaupunkilaiset juhlivat pakanafestivaalia nimeltä Catagogion, joka oli tunnettu siitä, että kannettiin epäjumalankuvia käsissä kuljettaessa juhlien pitkin kaupungin katuja. Iäkäs Timoteus meni saarnaamaan väkijoukolle sen epäjumalanpalveluksesta ja ihmisjoukko hakkasi hänet lähes kuoliaaksi ja kaksi päivää myöhemmin hän lopulta menehtyi vammoihinsa.
Entinen orja saapuu
Timoteuksen kuoleman myötä entisestä karkumatkalla olleesta orjasta nimeltä Onesimus tuli Efeson valvoja ja hän pysyi siellä omaan kuolemaansa saakka vuonna 108 jKr. (Vaikka joissakin lähteissä hänen kuolemansa ajoitetaan vuoteen 68, tuo ajankohta ei osu yhteen tunnetun historian kanssa, joka kertoo hänen olleen Timoteuksen seuraaja vuonna 97 ja kuolleen vankina Roomassa kivitettynä ja/tai mestattuna vuonna 108.
Mitä sellaista hän teki, joka muutti meidän elämämme
Mutta tiedämme hänen tehneen tämän yhden asian tultuaan Timoteuksen seuraajaksi vuonna 97, mitä kukaan muu ei ollut siihen mennessä tehnyt: hän alkoi kerätä Paavalin kirjeitä, jotka olivat säilyneet yli nuo 50 vuotta.
Voimme vain kuvitella hänen ajatuksiaan, kun hän piti käsissään Paavalin kirjettä Filemonille, mikä nyt oli arvossa pidetty henkilökohtainen aarre, joka oli muuttanut hänen elämänsä suunnan. Kellastunut ja reunoista hapero näiden 50 vuoden jälkeen – lyhyt kirje, jossa oli vain vähän yli 400 sanaa, mutta mitä jos hän voisi lisätä Paavalin toiset kirjeet tähän yhteen arvossa pidettyyn henkilökohtaiseen aarteeseen? Mitä jos toiset voisivat lukea Paavalin kirjeitä, kuten hän teki hänen assistenttinaan? Mitä jos toiset voisivat tulla Paavalin kirjeiden vapauttamiksi, kuten hän oli tullut tämän lyhyellä vetoomuksella Filemonille?
Ja niinpä meillä on Paavalin kirjeitä Uudessa testamentissamme. Kiitokset sinulle Onesimus siitä, että sisällytit oman kirjeesi, tuon pienen vihjeen meitä varten, ikään kuin omana allekirjoituksenasi tehtävääsi koota yhteen Paavalin kirjeet antaaksesi meidän tietää, että Jumalan käden pani liikkeelle yksi ystävällinen teko. Ja nyt te tiedätte, miksi tuo pieni 25 jaetta sisältävä vetoomus karkuteillä olleen orjan puolesta on meidän Uudessa testamentissamme.
Kuten on monien hyvien tekojen kohdalla, seurauksena tulee usein odottamattomia tuloksia – jotka valuvat vuosisatojen halki meidän elämäämme muuttuneina, koska yksi mies osoitti laupeutta ja kertoi Jeesuksesta karkumatkalla olevalle orjalle eikä tuo entinen orja antanut itselleen suodun Jumalan armon olla turha.
Me kosketamme toisten elämiä, mutta jää nähtäväksi, kuinka investointimme jokaiseen elämään kantaa hedelmää. Suurimmat ihmeet eivät ole aina silloin kun joku pääsee pois pyörätuolista, vaan pikemminkin silloin, kun hänen sydämensä muuttuu. Sillä tuon muutoksen heijastusvaikutukset saattavat näkyä sukupolvien päässä nykyhetkestä, kuten tapahtui silloin kun Paavali tapasi tietyn karkumatkalla olevan huonoa onnea kokeneen teini-ikäisen suuressa Rooman kaupungissa…
Uusi hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
Yksi orja muutti maailmaa
Hei kaikki,
Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi 25 jaetta lyhyt Paavalin Filemonille karanneesta orjasta kirjoittama kirje sisällytettiin Uuteen testamenttiin? Ehkä olette, ehkä ette – mutta saamme kiittää melkein kaikesta Paavalin kirjeen aihetta, Onesimusta.
Ilman häntä meillä ei olisi Uutta testamenttiamme. Aivan oikein. Käsissänne oleva Uusi testamentti tai puhelimissanne oleva sovellus ei olisi olemassa ilman häntä – yllätyittekö? Antakaapa, kun kerron teille tarinan…
Olipa kerran kaukaisessa maassa...
Siellä asui teinipoika nimeltä Onesimus. Hän varttui orjana Filemonin kotitaloudessa, miehen, joka asui muinaisessa Kolossassa, nykyisen Turkin kaupungissa, joka sijaitsee noin 120 mailia (193 km) Efesosta itään.
Kun Paavali vietti yli kaksi vuotta Efesossa Apt. 19:10 kertoo meille, että kaikki tuolla Aasiana tunnetulla alueella kuulivat sanan. (Koti)seurakunnat Kolossassa syntyivät epäilemättä tuona aikana kun Epafras* vei Sanan Kolossaan. *Kol. 1:7 & 4:12
Kolossa oli tärkeä kaupunki kauppareitillä, joka kulki Efesosta kohti Lähi-itää, kuten oli sen lähin naapuri Laodikea, ja se oli niin tunnettu (värjätystä) villastaan, että Rooman valtakunta julisti sen verovapaaksi.
Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään nuorelle Onesimukselle, ei-kristitylle orjalle kristityssä kodissa, jonne tämän uuden uskonnon kannattajat kokoontuivat palvomaan miestä nimeltä Jeesus ja kuulemaan kertomuksia Hänen elämästään. Onesimuksella oli suurempia unelmia, unelmia nähdä maailma, olla maailmanmies – hän murehtisi kuolemanjälkeistä elämää myöhemmin.
Karkuri...
Ja niinpä jossain vaiheessa myöhäisessä teini-iässä tai parikymppisenä Onesimus, jonka nimi tarkoittaa 'hyödyllinen', karkasi suurkaupunkiin, Roomaan. Emme tiedä, kuinka hän pääsi koko matkan Turkista Italiaan, mitä riskejä hän otti, kuinka hän esittäytyi niille, jotka kyseenalaistivat tämän nuoren, itselleen tietä raivaavan miehen valtuudet, mutta tiedämme hänen selviytyneen Roomaan.
Paavali on jo Rooman vanki tuohon aikaan, noin vuosina 60-62, missä kohdassa Luukas päättää Apostolien teot. Hän toteaa Paavalin olleen kotiarestissa kahden vuoden ajan, mutta saaneen ottaa vastaan vieraita, ja juuri tänä aikana Paavali tapaa tietyn karkuteillä olleen orjan Kolossasta, tuon nuoren miehen nimeltä Onesimus.
Kirjeessään Filemonille Paavali sanoo näin Onesimuksesta: "...minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki- pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen..." jakeet 9-11
Ja hän jatkaa jakeissa 12 - 13 sanoen: "…hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa; mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään..."
Niinpä saamme kuulla, että Onesimus pyrkiessään karkaamaan pois tuosta kristittyjä täynnä olevasta talosta kotona Kolossassa törmää suoraan Paavaliin Roomassa ja tulee kristityksi. Se tosiasia, että Paavali kohtasi hänet ollessaan vanki voisi viitata siihen, että teini-ikäiseltä Onesimukselta olivat rahat lopussa eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia saada työpaikkaa suuressa kaupungissa ja viimeisenä oljenkortenaan hän kääntyi isäntänsä ystävän Paavalin puoleen. Emme tiedä. Mutta me tiedämme, että pyrkiessään karkaamaan pois kotoa hän törmäsi suoraan Paavaliin ja uuteen elämään Kristuksessa.
Toimi oikein
Nyt kun Onesimuksesta on tullut uskova, Paavali sanoo hänelle, että hänen täytyy palata Filemonin luo ja ottaa rangaistuksensa vastaan, mikä voisi merkitä kuolemaa. Mutta Paavalin kirje Filemonille meidän Uudessa testamentissamme on hänen suosituskirjeensä ja pyyntönsä osoittaa armeliaisuutta, itse asiassa viitaten jakeissa 12-16, että Jumalan suurempi suunnitelma oli, että Onesimus, joka lähti karanneena orjana, hänet Jumala on nyt palauttanut orjaa parempana, esittäen tämän sanaleikin muodossa: nyt (hyödyllisenä/onesimus) veljenä Kristuksessa.
Paavali jopa sanoo Filemonille jakeessa 19, että hän maksaisi Onesimuksen aiheuttaman minkä tahansa vahingon tai mitä tahansa hän isännälleen onkin velkaa sekä sinetöidäkseen asian muistuttaa Filemonia siitä, että tämä on velkaa oman hengellisen elämänsä Paavalille. Kuitenkin ikään kuin lisätäkseen vielä enemmän painoa pyynnölleen Paavali päättää lisäämällä: "valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. "Hän tulee henkilökohtaisesti katsomaan, kuinka Onesimusta kohdellaan!
Ja niinpä kävi siten, että Onesimus, joka kerran oli karannut orja, palaa nyt kotiin taskussaan rahaa maksaa velkansa takaisin ja tuoden kädessään isännälleen kirjeen suurelta apostoli Paavalilta. Mitä iloa ja hermostuneisuutta hänen on täytynytkään tuntea. Kuinka hän nöyrtyisi ja pyytäisi anteeksiantoa? Olisiko Filemon niin vihainen, ettei hän edes lukisi Paavalin kirjettä ja sen sijaan määräisi Onesimuksen kuolemaan välittömästi?
Kun ei ollut mitään seuraavana päivänä tai kahden päivän päästä perillä olevaa postia, ei puhelimia eikä tekstiviestejä, ei mitään tapaa lähettää sana etukäteen Onesimuksen tulosta, eräänä päivänä hän vain ilmestyy ovelle kirje kädessään. Mikä olisi hänen kohtalonsa?
Historia kirjaa...
Filemon tosiaan antoi anteeksi Onesimukselle ja teki enemmänkin: hän antoi tälle vapauden ja lähetti tämän työskentelemään Paavalin kanssa, sikäli kun tiedämme Paavalin viimeisiksi osoittautuneiden neljän vuoden ajaksi. Seuraavan kerran historia näkee Onesimuksen työskentelevän Efesossa, vähän Kolossasta länteen kuten muistanette, työskentelemässä Timoteuksen kanssa, joka valvoo kaikkia (koti-) seurakuntia siellä.
Monet tutkijat arvioivat Efesossa olleen n. 25.000 uskovaa tai 10% väestöstä joka oli 250.000. Ja tuohon aikaan he kaikki kokoontuivat kodeissa vaihdellen kokousta isännöiviä ja johtavia, aterioivat yhdessä, antoivat toisilleen tarpeen ilmetessä ja oli monia kokoaikaisesti työskenteleviä koordinoimassa kaikkia noita resursseja ja kommunikaatiota.
Pikakelaus eteenpäin 30 vuotta: Foxen marttyyrien kirja kertoo meille...
Vuonna 97, vain yli 30 vuotta Pietarin ja Paavalin kuolemien jälkeen Timoteus oli nyt vanha mies ja valvoi yhä pyhiä Efesossa, jossa hän oli 30 vuotta aiemmin kun Paavali lähetti hänet Efesoon ja kirjoitti hänelle ensimmäisen ja toisen kirjeensä sinne. Kuvitelkaa, hän pysyi uskollisena viimeiselle Paavalin hänelle antamalle tehtävälle yli 30 vuotta. Hän ei etsinyt Jumalaa koskien seuraavaa tehtäväänsä, hän pysyi uskollisena juuri siinä, mihin Paavali hänet asetti.
Mutta vuonna 97 kaupunkilaiset juhlivat pakanafestivaalia nimeltä Catagogion, joka oli tunnettu siitä, että kannettiin epäjumalankuvia käsissä kuljettaessa juhlien pitkin kaupungin katuja. Iäkäs Timoteus meni saarnaamaan väkijoukolle sen epäjumalanpalveluksesta ja ihmisjoukko hakkasi hänet lähes kuoliaaksi ja kaksi päivää myöhemmin hän lopulta menehtyi vammoihinsa.
Entinen orja saapuu
Timoteuksen kuoleman myötä entisestä karkumatkalla olleesta orjasta nimeltä Onesimus tuli Efeson valvoja ja hän pysyi siellä omaan kuolemaansa saakka vuonna 108 jKr. (Vaikka joissakin lähteissä hänen kuolemansa ajoitetaan vuoteen 68, tuo ajankohta ei osu yhteen tunnetun historian kanssa, joka kertoo hänen olleen Timoteuksen seuraaja vuonna 97 ja kuolleen vankina Roomassa kivitettynä ja/tai mestattuna vuonna 108.
Mitä sellaista hän teki, joka muutti meidän elämämme
Mutta tiedämme hänen tehneen tämän yhden asian tultuaan Timoteuksen seuraajaksi vuonna 97, mitä kukaan muu ei ollut siihen mennessä tehnyt: hän alkoi kerätä Paavalin kirjeitä, jotka olivat säilyneet yli nuo 50 vuotta.
Voimme vain kuvitella hänen ajatuksiaan, kun hän piti käsissään Paavalin kirjettä Filemonille, mikä nyt oli arvossa pidetty henkilökohtainen aarre, joka oli muuttanut hänen elämänsä suunnan. Kellastunut ja reunoista hapero näiden 50 vuoden jälkeen – lyhyt kirje, jossa oli vain vähän yli 400 sanaa, mutta mitä jos hän voisi lisätä Paavalin toiset kirjeet tähän yhteen arvossa pidettyyn henkilökohtaiseen aarteeseen? Mitä jos toiset voisivat lukea Paavalin kirjeitä, kuten hän teki hänen assistenttinaan? Mitä jos toiset voisivat tulla Paavalin kirjeiden vapauttamiksi, kuten hän oli tullut tämän lyhyellä vetoomuksella Filemonille?
Ja niinpä meillä on Paavalin kirjeitä Uudessa testamentissamme. Kiitokset sinulle Onesimus siitä, että sisällytit oman kirjeesi, tuon pienen vihjeen meitä varten, ikään kuin omana allekirjoituksenasi tehtävääsi koota yhteen Paavalin kirjeet antaaksesi meidän tietää, että Jumalan käden pani liikkeelle yksi ystävällinen teko. Ja nyt te tiedätte, miksi tuo pieni 25 jaetta sisältävä vetoomus karkuteillä olleen orjan puolesta on meidän Uudessa testamentissamme.
Kuten on monien hyvien tekojen kohdalla, seurauksena tulee usein odottamattomia tuloksia – jotka valuvat vuosisatojen halki meidän elämäämme muuttuneina, koska yksi mies osoitti laupeutta ja kertoi Jeesuksesta karkumatkalla olevalle orjalle eikä tuo entinen orja antanut itselleen suodun Jumalan armon olla turha.
Me kosketamme toisten elämiä, mutta jää nähtäväksi, kuinka investointimme jokaiseen elämään kantaa hedelmää. Suurimmat ihmeet eivät ole aina silloin kun joku pääsee pois pyörätuolista, vaan pikemminkin silloin, kun hänen sydämensä muuttuu. Sillä tuon muutoksen heijastusvaikutukset saattavat näkyä sukupolvien päässä nykyhetkestä, kuten tapahtui silloin kun Paavali tapasi tietyn karkumatkalla olevan huonoa onnea kokeneen teini-ikäisen suuressa Rooman kaupungissa…
Uusi hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
RSS Feed