The cross spans time
Risti ulottuu ajan yli
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä kuinka Jeesus elää ainaisesti ylösnousemuksensa kirkkaudessa ja voimassa, ja että uudestisyntymisen kautta myös meidän henkemme elää aina nykyhetkisessä ja ikuisessa 'on ylösnoussut' – tilassa.
Ajatukseni tänään on kuinka se, että Jeesus maksoi meidän synneistämme ristillä, ulottuu ajan ja avaruuden yli, mutta eri tavalla. Antakaapa kun selitän.
Meidän henkemme on uudestisyntynyt ja voimaannutettu Jumalan elämällä, minkä on järjestänyt Jeesus, joka elää 'on ylösnoussut ' -tilassa. Sieluamme uudistetaan 'on ylösnoussut' –totuuksiin prosessissa, jota kutsutaan opetuslapseuttamiseksi. Mutta henkemme ja sielumme ovat vankeina langenneessa, maisessa ruumiissa, joka haluaa jatkuvasti kulkea maailman tietä. Eräänä päivänä meillä tulee olemaan taivaallisesta materiaalista tehty kirkastettu ruumis, joka luonnostaan tahtoo aina miellyttää Jumalaa kuten henkemme haluaa, mutta toistaiseksi olemme maisissa kehoissa.
Tämä aiheuttaa meille elämän mittaisen köydenvedon meidän 'on ylösnoussut' – voimaannutetun henkemme ja meidän 'tee oma juttusi' - ruumiimme välillä sielumme ollessa taistelukenttä sodan osapuolten välillä*. (*Gal. 5:17, Jaak. 4:5)
Yhtenä päivänä olemme tunteidemme ja mielemme puolesta maailman huipulla valmiina tappamaan lohikäärmeen, ja seuraavana päivänä me annamme myöten synnille (synneille), joita hengessämme vihaamme, mutta joita lihamme rakastaa.
Risti joka ulottui ajan yli
Kun Paavali kirjoitti: "Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" Room. 5:8:ssa, se tapahtui vain noin 20 vuotta ristin jälkeen. Se merkitsi sitä, että hän kirjoitti ihmisille, jotka itse asiassa olivat elossa ja asuivat Roomassa siihen aikaan kun Jeesus oli ristillä Israelissa. Hänen roomalaiskirjeensä alkuperäiset lukijat saattoivat nyökätä päätään ollen samaa mieltä lukiessaan tuon rivin ja kertoa toisilleen, mitä he olivat tekemässä sen vuoden keväällä kun Jeesus kuoli.
Elämme 2.000 vuotta myöhemmin ja vaikka tuota ilmausta on käytetty lukuisissa saarnoissa, meidän ei ole oikein sanoa " Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme", koska emme olleet edes syntyneet ennen kuin yli 1.900 vuotta myöhemmin!
Paljon tarkempi käsitys meitä koskien löytyy 2. Tim.1:9:ssä, joka on kirjoitettu juuri ennen Paavalin kuolemaa 60-luvun jKr. puolivälissä Timoteukselle Efesossa. Sitä lukivat ihmiset, joista suurin osa tuohon aikaan tultaessa oli syntynyt ristin jälkeen:
"Hän (Isä Jumala), joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
Aikatornado
Me puhumme siitä kuinka syntimme olivat tuolla ristillä katsoen taaksepäin 2.000 vuotta. Ja me luemme sellaisista pyhistä Uuden testamentin kuten *Aabraham ja **Daavid, jotka katsoivat ajassa eteenpäin ja näkivät Hengen kautta ristin, joka tulisi eräänä päivänä maksamaan hinnan heidän synneistään. (*Hepr. 11:17-19, ** Apt. 2:25-28, 31)
Se tarkoittaa, että Isä teki ristillä jotakin sellaista, joka ylitti luonnonlait; samalla kun hän tarkkaili Poikaansa ristillä ajan tietyssä kohdassa, Hän nousi ajan yläpuolelle vetämällä kaikki synnit ensimmäisestä Aadamin synnistä ristin kohdalle ja pani ne Jeesuksen päälle, samalla kun Hän myös tuosta ristin kohdasta katsoi ajassa eteenpäin kaikkiin niihin meidän tuleviin synteihimme, joita tulisimme koskaan tekemään, ja pani menneet, nykyiset ja tulevat synnit kaikki ristille samanaikaisesti.
Niin kuin jokin taivaallinen jättiläinen seisomassa ristin yläpuolella Hän olisi ikään kuin yhdellä käsivarrellaan kurkottanut taaksepäin ajan halki ihmisen historian alkuun ja kahmaissut kaikki ihmisen synnit suunnattoman suureen kurotukseensa samalla kun Hän yhtäaikaisesti toisella käsivarrellaan kurkotti eteenpäin ajassa ihmisen historian loppuun kahmien kaikki tulevat synnit jänneväliinsä ja sitten käsivartensa yhteen tuoden kanavoi ne kaikki ristillä olevan Jeesuksen päälle.
Paavali toteaa 2. Tim.1:9:ssä, että Isä Jumalaa teki tämän omassa mielessään ennen kun Hän loi fyysisen maailmankaikkeuden ja toteutti sen ristillä, joka oli se kohta, jolloin aika sai Suunnitelman kiinni.
Hän toi yhteen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit, yhteen aikaan ja yhteen maantieteelliseen paikkaan tuolla ristillä olleen Poikansa päälle. Ei olekaan ihme, että Jeesus, joka oli aina kutsunut Isää Isäksi, huusi nyt tuskissaan tuntiessaan maailman synnin painon päällään:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Testi onko jokin ihmisestä vai jumalallisesta lähtöisin
Ihminen kuvaa asioita siten kuin ihminen sen tuntee, mikä tarkoittaa esimerkiksi, että jos voisimme viedä modernin lentokoneen 500 vuotta ajassa taaksepäin, sen näkevät ihmiset kuvaisivat sitä jättiläismäiseksi linnuksi. Tämä näyttää kuvauksessa ihmislähtöisyyden, sillä he yksinkertaisesti samastavat asian sellaiseen, minkä he jo tuntevat. Ulkopuolinen – toisin sanoen jumalallinen – tiedon lähde tässä esimerkissä olisi kuvata se tarkasti sellaisena joka se oli, lentävä ihmisen rakentama kone, joka kuljettaa ihmisiä ja tavaroita.
Samalla tavoin luomiskertomukset jotka selostavat maailman luomista ihmisen tuntemien asioiden avulla, paljastavat inhimillisen – ei jumalallisen – lähteen. Niinpä kun useat muinaiset uskonnot sanovat, että maailmaa kannetaan eteenpäin kilpikonnan selässä, tiedämme sen olevan luonnollista tietämystä. Kuitenkin antaakseni vain yhden esimerkin Job 26:7 toteaa yksinkertaisesti, että Jumala
"ripustaa maan tyhjyyden päälle", osoittaen muinaisen ymmärryksen maasta ja avaruudesta, mikä paljastaa tuon tiedon annetun ihmiskunnan ulkopuolelta.
Risti ja ylösnousemus – kumpikin paljastavat jumalallisen tietämyksen
Ja niinpä näemme, etteivät sekä ristin että ylösnousemuksen väitteet ole lähtöisin ihmisestä, sillä niiden väitteissä on tietoa yli sen, että ihmiset vain jakavat tietoa, joka liittyy luonnollisiin asioihin heidän ympärillään.
Uuden testamentin kirjoittajat eivät välittäneet, että kertomus yhden miehen roikkumisesta ristillä maailman syntien tähden olisi rajoittunut tuohon aikaa ja paikkaan ja asioihin, joihin he saattoivat samastua elämänkokemuksessaan, vaan sen sijaan he kirjoittivat siitä, kuinka Jumala kattoi (kaiken) ajan kerätäkseen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit sekä pani ne tuon yhden Ihmisen, Poikansa päälle ostaakseen ihmisen takaisin kuolemasta.
Se että muinainen ihminen, jolla ei edes ollut kykyä matkustaa nopeammin kuin mitä hevonen saattoi häntä kantaa, kirjoitti rististä, joka kattoi menneen ajan ja tulevaisuuden ja kokosi kaikki synnit tuohon yhteen tapahtumaan, ylittää hänen kykynsä ajatella tai edes kuvitella.
Samoin ne miehet ja naiset, jotka väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista, eivät kertoneet kokemuksistaan tavalla, joka olisi rajoittunut ihmisen luonnolliseen tietämykseen – ikään kuin Jeesus olisi vain virvoitettu henkiin tai edes että joku varasti ruumiin. Kukaan ei väittänyt esimerkiksi jättiläismäisen kilpikonnan kantaneen Häntä taivaaseen. Ylösnousemuskertomuksen asiayhteyden asettivat enkelit, jotka käyttivät (aikamuotona) gnoomista aoristia "Hän on ylösnoussut", viitaten siihen, että Hänen ylösnousemuksensa on olemassaolon tila, joka ulottuu ajan yli ja menee yksinkertaisesti yli sen, mitä nuo muinaiset miehet ja naiset kykenivät edes kuvittelemaan.
Lisätkää siihen silminnäkijäkertomukset mukaan luettuina ne yli 500, jotka näkivät Hänet samanaikaisesti elävänä Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mikä paljastaa, ettei ollut mitään juonta tai valhetta tai heidän itse kertomaansa juttua, ja ainoa johtopäätös on, että ylösnousemuksella on jumalallinen alkuperä ihmisen tietämyksen ulkopuolella. (* 1. Kor. 15:6)
Täten meidän synneillämme on äärellinen ja määriteltävä loppu ristillä, samalla kun se, että meidät on liitetty 'on ylösnoussut' – elämään ja voimaan on ikuinen olemassaolon tila. Vau.
Olen päätellyt sen, minkä Pietari päätteli Apt. 2:24:ssä: "Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää", minkä johti Hänen ainaiseen tilaansa, olemassaolon tilaan jota "on ylösnoussut" heijastaa – ikuisesti vapaana ja elävänä – ja niin olemme mekin... Hänen ihmeellisestä armostaan.
Paavalin kanssa tunnustakaamme, ettemme vielä ole tulleet perille, mutta teemme tämän yhden asian, unohdamme sen, mikä on takana ja kurkotamme sitä kohti, mikä on edessäpäin … riennämme kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon meidät on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa Jeesuksessa.
Toinen hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Risti ulottuu ajan yli
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä kuinka Jeesus elää ainaisesti ylösnousemuksensa kirkkaudessa ja voimassa, ja että uudestisyntymisen kautta myös meidän henkemme elää aina nykyhetkisessä ja ikuisessa 'on ylösnoussut' – tilassa.
Ajatukseni tänään on kuinka se, että Jeesus maksoi meidän synneistämme ristillä, ulottuu ajan ja avaruuden yli, mutta eri tavalla. Antakaapa kun selitän.
Meidän henkemme on uudestisyntynyt ja voimaannutettu Jumalan elämällä, minkä on järjestänyt Jeesus, joka elää 'on ylösnoussut ' -tilassa. Sieluamme uudistetaan 'on ylösnoussut' –totuuksiin prosessissa, jota kutsutaan opetuslapseuttamiseksi. Mutta henkemme ja sielumme ovat vankeina langenneessa, maisessa ruumiissa, joka haluaa jatkuvasti kulkea maailman tietä. Eräänä päivänä meillä tulee olemaan taivaallisesta materiaalista tehty kirkastettu ruumis, joka luonnostaan tahtoo aina miellyttää Jumalaa kuten henkemme haluaa, mutta toistaiseksi olemme maisissa kehoissa.
Tämä aiheuttaa meille elämän mittaisen köydenvedon meidän 'on ylösnoussut' – voimaannutetun henkemme ja meidän 'tee oma juttusi' - ruumiimme välillä sielumme ollessa taistelukenttä sodan osapuolten välillä*. (*Gal. 5:17, Jaak. 4:5)
Yhtenä päivänä olemme tunteidemme ja mielemme puolesta maailman huipulla valmiina tappamaan lohikäärmeen, ja seuraavana päivänä me annamme myöten synnille (synneille), joita hengessämme vihaamme, mutta joita lihamme rakastaa.
Risti joka ulottui ajan yli
Kun Paavali kirjoitti: "Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" Room. 5:8:ssa, se tapahtui vain noin 20 vuotta ristin jälkeen. Se merkitsi sitä, että hän kirjoitti ihmisille, jotka itse asiassa olivat elossa ja asuivat Roomassa siihen aikaan kun Jeesus oli ristillä Israelissa. Hänen roomalaiskirjeensä alkuperäiset lukijat saattoivat nyökätä päätään ollen samaa mieltä lukiessaan tuon rivin ja kertoa toisilleen, mitä he olivat tekemässä sen vuoden keväällä kun Jeesus kuoli.
Elämme 2.000 vuotta myöhemmin ja vaikka tuota ilmausta on käytetty lukuisissa saarnoissa, meidän ei ole oikein sanoa " Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme", koska emme olleet edes syntyneet ennen kuin yli 1.900 vuotta myöhemmin!
Paljon tarkempi käsitys meitä koskien löytyy 2. Tim.1:9:ssä, joka on kirjoitettu juuri ennen Paavalin kuolemaa 60-luvun jKr. puolivälissä Timoteukselle Efesossa. Sitä lukivat ihmiset, joista suurin osa tuohon aikaan tultaessa oli syntynyt ristin jälkeen:
"Hän (Isä Jumala), joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman (Isän) aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja."
Aikatornado
Me puhumme siitä kuinka syntimme olivat tuolla ristillä katsoen taaksepäin 2.000 vuotta. Ja me luemme sellaisista pyhistä Uuden testamentin kuten *Aabraham ja **Daavid, jotka katsoivat ajassa eteenpäin ja näkivät Hengen kautta ristin, joka tulisi eräänä päivänä maksamaan hinnan heidän synneistään. (*Hepr. 11:17-19, ** Apt. 2:25-28, 31)
Se tarkoittaa, että Isä teki ristillä jotakin sellaista, joka ylitti luonnonlait; samalla kun hän tarkkaili Poikaansa ristillä ajan tietyssä kohdassa, Hän nousi ajan yläpuolelle vetämällä kaikki synnit ensimmäisestä Aadamin synnistä ristin kohdalle ja pani ne Jeesuksen päälle, samalla kun Hän myös tuosta ristin kohdasta katsoi ajassa eteenpäin kaikkiin niihin meidän tuleviin synteihimme, joita tulisimme koskaan tekemään, ja pani menneet, nykyiset ja tulevat synnit kaikki ristille samanaikaisesti.
Niin kuin jokin taivaallinen jättiläinen seisomassa ristin yläpuolella Hän olisi ikään kuin yhdellä käsivarrellaan kurkottanut taaksepäin ajan halki ihmisen historian alkuun ja kahmaissut kaikki ihmisen synnit suunnattoman suureen kurotukseensa samalla kun Hän yhtäaikaisesti toisella käsivarrellaan kurkotti eteenpäin ajassa ihmisen historian loppuun kahmien kaikki tulevat synnit jänneväliinsä ja sitten käsivartensa yhteen tuoden kanavoi ne kaikki ristillä olevan Jeesuksen päälle.
Paavali toteaa 2. Tim.1:9:ssä, että Isä Jumalaa teki tämän omassa mielessään ennen kun Hän loi fyysisen maailmankaikkeuden ja toteutti sen ristillä, joka oli se kohta, jolloin aika sai Suunnitelman kiinni.
Hän toi yhteen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit, yhteen aikaan ja yhteen maantieteelliseen paikkaan tuolla ristillä olleen Poikansa päälle. Ei olekaan ihme, että Jeesus, joka oli aina kutsunut Isää Isäksi, huusi nyt tuskissaan tuntiessaan maailman synnin painon päällään:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Testi onko jokin ihmisestä vai jumalallisesta lähtöisin
Ihminen kuvaa asioita siten kuin ihminen sen tuntee, mikä tarkoittaa esimerkiksi, että jos voisimme viedä modernin lentokoneen 500 vuotta ajassa taaksepäin, sen näkevät ihmiset kuvaisivat sitä jättiläismäiseksi linnuksi. Tämä näyttää kuvauksessa ihmislähtöisyyden, sillä he yksinkertaisesti samastavat asian sellaiseen, minkä he jo tuntevat. Ulkopuolinen – toisin sanoen jumalallinen – tiedon lähde tässä esimerkissä olisi kuvata se tarkasti sellaisena joka se oli, lentävä ihmisen rakentama kone, joka kuljettaa ihmisiä ja tavaroita.
Samalla tavoin luomiskertomukset jotka selostavat maailman luomista ihmisen tuntemien asioiden avulla, paljastavat inhimillisen – ei jumalallisen – lähteen. Niinpä kun useat muinaiset uskonnot sanovat, että maailmaa kannetaan eteenpäin kilpikonnan selässä, tiedämme sen olevan luonnollista tietämystä. Kuitenkin antaakseni vain yhden esimerkin Job 26:7 toteaa yksinkertaisesti, että Jumala
"ripustaa maan tyhjyyden päälle", osoittaen muinaisen ymmärryksen maasta ja avaruudesta, mikä paljastaa tuon tiedon annetun ihmiskunnan ulkopuolelta.
Risti ja ylösnousemus – kumpikin paljastavat jumalallisen tietämyksen
Ja niinpä näemme, etteivät sekä ristin että ylösnousemuksen väitteet ole lähtöisin ihmisestä, sillä niiden väitteissä on tietoa yli sen, että ihmiset vain jakavat tietoa, joka liittyy luonnollisiin asioihin heidän ympärillään.
Uuden testamentin kirjoittajat eivät välittäneet, että kertomus yhden miehen roikkumisesta ristillä maailman syntien tähden olisi rajoittunut tuohon aikaa ja paikkaan ja asioihin, joihin he saattoivat samastua elämänkokemuksessaan, vaan sen sijaan he kirjoittivat siitä, kuinka Jumala kattoi (kaiken) ajan kerätäkseen kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit sekä pani ne tuon yhden Ihmisen, Poikansa päälle ostaakseen ihmisen takaisin kuolemasta.
Se että muinainen ihminen, jolla ei edes ollut kykyä matkustaa nopeammin kuin mitä hevonen saattoi häntä kantaa, kirjoitti rististä, joka kattoi menneen ajan ja tulevaisuuden ja kokosi kaikki synnit tuohon yhteen tapahtumaan, ylittää hänen kykynsä ajatella tai edes kuvitella.
Samoin ne miehet ja naiset, jotka väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista, eivät kertoneet kokemuksistaan tavalla, joka olisi rajoittunut ihmisen luonnolliseen tietämykseen – ikään kuin Jeesus olisi vain virvoitettu henkiin tai edes että joku varasti ruumiin. Kukaan ei väittänyt esimerkiksi jättiläismäisen kilpikonnan kantaneen Häntä taivaaseen. Ylösnousemuskertomuksen asiayhteyden asettivat enkelit, jotka käyttivät (aikamuotona) gnoomista aoristia "Hän on ylösnoussut", viitaten siihen, että Hänen ylösnousemuksensa on olemassaolon tila, joka ulottuu ajan yli ja menee yksinkertaisesti yli sen, mitä nuo muinaiset miehet ja naiset kykenivät edes kuvittelemaan.
Lisätkää siihen silminnäkijäkertomukset mukaan luettuina ne yli 500, jotka näkivät Hänet samanaikaisesti elävänä Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, mikä paljastaa, ettei ollut mitään juonta tai valhetta tai heidän itse kertomaansa juttua, ja ainoa johtopäätös on, että ylösnousemuksella on jumalallinen alkuperä ihmisen tietämyksen ulkopuolella. (* 1. Kor. 15:6)
Täten meidän synneillämme on äärellinen ja määriteltävä loppu ristillä, samalla kun se, että meidät on liitetty 'on ylösnoussut' – elämään ja voimaan on ikuinen olemassaolon tila. Vau.
Olen päätellyt sen, minkä Pietari päätteli Apt. 2:24:ssä: "Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää", minkä johti Hänen ainaiseen tilaansa, olemassaolon tilaan jota "on ylösnoussut" heijastaa – ikuisesti vapaana ja elävänä – ja niin olemme mekin... Hänen ihmeellisestä armostaan.
Paavalin kanssa tunnustakaamme, ettemme vielä ole tulleet perille, mutta teemme tämän yhden asian, unohdamme sen, mikä on takana ja kurkotamme sitä kohti, mikä on edessäpäin … riennämme kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon meidät on taivaallisella kutsumisella kutsuttu Kristuksessa Jeesuksessa.
Toinen hajanainen ajatus ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed