Is risen or has risen?
On ylösnoussut vai ylösnousi?
Hei kaikki,
Tämän vuoden huhtikuussa Hollannin konferenssissa monet meistä olivat 'Hengessä' palvonnan aikana. Ilmaisua 'Hengessä' käytti apostoli Johannes Ilm. 1:10:ssä and 4:2:ssa kuvaamaan tilaa, jossa hänen silmänsä avautuivat Hengen maailmaan ja hän näki Herran.
Ollessamme palvonnassa useat olivat Hengessä ja näkivät ja kuulivat enkeleitä ja Herran, joka käveli ympäriinsä puhuen ihmisille. Tuo toimii sillä tavalla, että jos ihmiset eivät kuulleet suoraan, Hänen sanoistaan tuli talletus heidän henkeensä, jotakin sellaista, jonka Hän voi vetää esiin myöhemmin tai joka vaikuttaa heihin sisältä ulospäin. Mutta sitten Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Tuo ehdotus vaikutti oudolta ja välitön reaktioni oli olla uteliaampi sen suhteen, miksi Hän sitä ehdotti kuin Hänen huomautustaan koskien ilmaisua 'on ylösnoussut'.
Mutta aivan rehellisesti
Tuon palvonnan aikana tapahtui paljon ja omat päiväni ja iltani olivat täynnä keskeytyksetöntä ohjelmaa enkä koskaan ryhtynyt toimiin, itse asiassa unohdin jutun. Minusta ei ole mukava myöntää sitä, mutta se on totta.
Elämämme on kuin viiva, jossa aloitamme a-kohdasta syntyessämme ja lopetamme ö-kohdassa kuollessamme, ja heti kun olemme menneet c-kohdan ohi, ei ole mitään tapaa viedä c:tä d-, e- tai m-kausiin paitsi muistoissamme. Emme voi viedä suosikkihetkeämme mukanamme elämän halki astuaksemme siihen hetkeen silloin kun haluamme… kunpa se olisi mahdollista…
Mutta ihmiskunnan historiassa on yksi tapahtuma, jossa Isä on saanut tuon yksittäisen hetken ajassa pysymään tuossa hetkessä. Tuo hetki todetaan ilmauksessa 'on ylösnoussut', ei 'ylösnousi'.
Kaksi kuukautta myöhemmin – eräänä päivänä kesäkuussa olin tekemässä parannusta sydämessäni näkemistä asioista
Olin puhumassa Herralle, en Isälle siitä yksinkertaisesta syystä, että Jeesus voi samastua inhimillisiin vajavuuksiin, koska Hän on ihminen. Isä on aina ollut 'Hengessä' ja kuten Jaak.1:13 sanoo, ei ole pahan houkuteltavissa, kiusattavissa tai koeteltavissa, eikä Hän houkuttele, kiusaa tai koettele pahalla. Jaakob jatkaa sanomalla, että älkää eksykö, sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Isä ei tiedä, millaista on olla kiusaukseen saatettu, väsynyt, nälkäinen tai synnin kokenut. Mutta Jeesusta paholainen houkutteli, kiusasi ja koetteli. Niinpä olin puhumassa Jeesukselle nähdessäni sydämessäni asioita, joiden kitkemistä tiesin tarvitsevani. En pitänyt itsestäni kovinkaan paljon tuona aamuna ja olin melkoisen 'alamaissa'.
Juuri tuossa tilanteessa Hän keskeytti rypemiseni (en nähnyt Häntä, Hän vain puhui minulle) sanoen: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Kun Hän sanoi noin, muisto samanlaisesta lausunnosta kahta kuukautta aiemmin alkoi tulvia takaisin minuun ja kaduin, etten ollut seurannut tuota kehotusta.
Tällä kertaa oli kyse terveellisestä parannuksen tekemisestä sen suhteen, että unohdin ja jätin huomiotta Hänen pyyntönsä huhtikuulta. Minusta oli hämmästyttävää, että keskellä sitä, kun näin itsessäni asioita, joita kerta kaikkiaan vihasin ja kerroin Hänelle, että hoitaisin asiat, Hän antoi tämän ohjeen. Tiesin, että sen täytyi liittyä siihen, että olin niin kielteisesti itseeni keskittynyt tuona päivänä.
On ylösnoussut, ei 'ylösnousi'
Nousin välittömästi ja aloin tutkia, miksi Matt. 28:6-7, Mk. 16:6 ja Lk. 24:6, 34 jokainen kirjaavat, että enkelit tuolla nyt tyhjällä haudalla tuona ylösnousemusaamuna sanovat naisille "Hän on ylösnoussut" Kuningas Jaakon käännöksessä ja joissakin muissa versioissa.
Paavali käytti tuota samaa ilmausta Room. 8:34:ssä: "Kristus on se, joka kuoli, kyllä vain, joka on ylösnoussut jälleen, joka on Jumalan oikealla puolella ja joka myös rukoilee puolestamme." (suomennos tässä)
Ja myös 1. Kor. 15:20:ssa: "Mutta nyt on Kristus ylösnoussut kuolleesta ja tullut ensihedelmäksi niistä, jotka kuolivat." (suomennos tässä)
Miksei 'Hän ylösnousi' käyttäen mennyttä aikamuotoa, koska ilmiselvästi he olivat haudalla juuri siksi, että Hän oli noussut ylös eikä ollut siellä enää. Mutta kyse on enemmästä kuin vain Kuningas Jaakon käännöksen kielen runollisuudesta. Mutta siinä on vihje – englanniksi 'on ylösnoussut' on preesensissä (eli nykyhetken aikamuodossa, suomessa perfektissä, suom. huom.) Ei mennessä aikamuodossa, vaan nykyhetken aikamuodossa. Jeesus on ylösnoussut… nykyhetken aikamuodossa, mutta kyse on enemmästäkin.
Enkelien sanat totesivat sen alkuperäisen ymmärryksen, joka on yhtä pätevä vielä tänäänkin; Hän on ylösnoussut.
Ilmaus 'on ylösnoussut' on kirjoitettu 'gnoomisen aoristin' aikamuodossa, joka viestii tapahtuman tosiasian ilman, että liittäisi siihen ajankohdan. Se ei ole vain nykyhetken aikamuoto, vaan ainaisesti nykyhetkessä, ainaisesti muuttumaton ajan kuluessa.
Toisin sanoen 'on ylösnoussut' on olemisen tila, joka on olemassa ikuisesti. 'On ylösnoussut' on ikuinen olemisen tila, jossa Jeesus elää – tuo voima, tuo kirkkaus, tuo elämä saa Hänet olemaan ainaisesti tuossa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden hetkessä.
Kyse ei ole jostakin, joka tapahtui menneisyydessä, paitsi ajanlaskussa historiallisesti. Hengellisesti puhuen Jeesus 'on ylösnoussut'. Taivas ei näe sitä menneenä tapahtumana, vaan jatkuvana ja ainaisena. Kirkkauden Herra on ainaisessa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden tilassa, joka alkoi tuona ylösnousemuksen aamuna.
Syy siihen, miksi Paavali yhdisti uuden elämämme Kristuksessa Jeesuksen ylösnousemukseen, on enemmän kuin symboliikkaa. Hän tunnusti sen tosiasian, että Jeesus on ainaisessa ylösnousemuksen tilassa. Paavali käytti ilmausta 'on ylösnoussut' puhuessaan Kristuksen paikasta Isän luona sekä meidän oman ylösnousemuksemme takuuna – koska Hän 'on ylösnoussut', tuo sama 'on ylösnoussut' on uudestisyntyneen henkemme tila. Olemme Hänessä ja Hän on meissä, hengessämme eläen aina 'on ylösnoussut' -tilassa, meidän ainaisessa olemisen tilassamme.
Kuolemalla ei ole meihin mitään otetta, koska Jeesus elää aina 'on ylösnoussut' -tilassa. Synnillä ei ole mitään otetta hengessämme, koska meidän uudestisyntymisen kokemuksemme vei meidät hengessämme ainaiseen 'on ylösnoussut' -tilaan – tuo sama voima, tuo sama kirkkaus, on meissä pysyvästi ja on se, mistä meidän henkemme on nyt tehty – ainaisesti, ikuisesti, iankaikkisesti 'on ylösnoussut'.
Toistaiseksi rajoittuneena ainoastaan voimaannuttamaan meidän elämäämme, mutta eräänä päivänä tullakseen vapautetuksi muuttamaan kuolevaiset ruumiimme kuolemattomiksi, toistaiseksi 'on ylösnoussut' on pysyvästi meissä auttaakseen meitä elämään vapaina synnistä ja tuomiosta. Olemme olemassa samassa ylösnousemusvoimassa, joka sai enkelit toteamaan oikein: Hän on ylösnoussut!
'On ylösnoussut' elää hengessämme virratakseen ulospäin mieleemme, jonka tulee alkaa ajatella sillä tavoin ja nähdä elämä niiden linssien läpi. Siitä se virtaa ulospäin kehoomme, jonka koulutamme uudelleen virtaamaan Jumalan asioissa alemman luonnon ja alemman ihmisen asioiden sijaan… virraten hengestä sieluun ja sielusta ruumiiseen siitä todellisuudesta käsin, että olemme ajattomia, olemme jo astuneet ikuisuuteen ja elämme ainaisesti 'on ylösnoussut' - voimassa!
Ja sen tähden...
Taannoin huhtikuussa, kun Herra sanoi minulle: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää" Hän katsoi eteenpäin kaksi kuukautta kesäkuuhun ja parannuksen tekemisen ja itseinhon aamuuni ja piti huolen siitä, että opettaisi minulle jotakin. Lempeydellään ja armollaan Hän nykäisi minut tuosta tilasta ja vei minut takaisin ylösnousemuksen voimaan, joka voitti synnin ja ihmisluonnon rajoitukset. Käskemällä minua tutkimaan ilmausta 'on ylösnoussut' Hän näki tuon päivän kahta kuukautta myöhemmin avaimena siihen, että irrottaa katseeni pois itsestäni, synnistä ja kiinnittää sen Hänen ylösnousemuselämäänsä.
En ole unohtanut tuota läksyä ja jaan sen nyt kanssanne. Tutkin yhä ilmauksen 'on ylösnoussut' syvyyksiä ja ymmärrän nyt selvemmin tuon ilmauksen. Opiskelen nyt sitä kuinka ja miksi Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät ilmauksia 'ylösnousi' ja 'on ylösnoussut' riippuen siitä, mitä he yrittivät viestiä.
Ponnistelen elääkseni tuon ylösnousemuksen voimassa. Kun teen syntiä tai näen itsessäni jotakin, mistä en pidä ja tiedän, että minun täytyy käsitellä se, olipa sitten kyse ajatuksessa tai teosta, en liu’u tuomion ja itseinhon valtaan. Sen sijaan puhun itselleni siitä tosiasiasta, että Hän on ylösnoussut, ja myös minä elän tuossa Elämässä.
Toivon, että tämän häivähdyksen elämästäni jakaminen on ollut teille siunaus – Isä avatkoon ymmärryksemme silmät antamalla meille viisauden ja tiedon Hengen Hänessä, että me voisimme elää 'on ylösnoussut' -todellisuudessa. Toinen hajanainen ajatus tähän liittyen ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
On ylösnoussut vai ylösnousi?
Hei kaikki,
Tämän vuoden huhtikuussa Hollannin konferenssissa monet meistä olivat 'Hengessä' palvonnan aikana. Ilmaisua 'Hengessä' käytti apostoli Johannes Ilm. 1:10:ssä and 4:2:ssa kuvaamaan tilaa, jossa hänen silmänsä avautuivat Hengen maailmaan ja hän näki Herran.
Ollessamme palvonnassa useat olivat Hengessä ja näkivät ja kuulivat enkeleitä ja Herran, joka käveli ympäriinsä puhuen ihmisille. Tuo toimii sillä tavalla, että jos ihmiset eivät kuulleet suoraan, Hänen sanoistaan tuli talletus heidän henkeensä, jotakin sellaista, jonka Hän voi vetää esiin myöhemmin tai joka vaikuttaa heihin sisältä ulospäin. Mutta sitten Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Tuo ehdotus vaikutti oudolta ja välitön reaktioni oli olla uteliaampi sen suhteen, miksi Hän sitä ehdotti kuin Hänen huomautustaan koskien ilmaisua 'on ylösnoussut'.
Mutta aivan rehellisesti
Tuon palvonnan aikana tapahtui paljon ja omat päiväni ja iltani olivat täynnä keskeytyksetöntä ohjelmaa enkä koskaan ryhtynyt toimiin, itse asiassa unohdin jutun. Minusta ei ole mukava myöntää sitä, mutta se on totta.
Elämämme on kuin viiva, jossa aloitamme a-kohdasta syntyessämme ja lopetamme ö-kohdassa kuollessamme, ja heti kun olemme menneet c-kohdan ohi, ei ole mitään tapaa viedä c:tä d-, e- tai m-kausiin paitsi muistoissamme. Emme voi viedä suosikkihetkeämme mukanamme elämän halki astuaksemme siihen hetkeen silloin kun haluamme… kunpa se olisi mahdollista…
Mutta ihmiskunnan historiassa on yksi tapahtuma, jossa Isä on saanut tuon yksittäisen hetken ajassa pysymään tuossa hetkessä. Tuo hetki todetaan ilmauksessa 'on ylösnoussut', ei 'ylösnousi'.
Kaksi kuukautta myöhemmin – eräänä päivänä kesäkuussa olin tekemässä parannusta sydämessäni näkemistä asioista
Olin puhumassa Herralle, en Isälle siitä yksinkertaisesta syystä, että Jeesus voi samastua inhimillisiin vajavuuksiin, koska Hän on ihminen. Isä on aina ollut 'Hengessä' ja kuten Jaak.1:13 sanoo, ei ole pahan houkuteltavissa, kiusattavissa tai koeteltavissa, eikä Hän houkuttele, kiusaa tai koettele pahalla. Jaakob jatkaa sanomalla, että älkää eksykö, sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.
Isä ei tiedä, millaista on olla kiusaukseen saatettu, väsynyt, nälkäinen tai synnin kokenut. Mutta Jeesusta paholainen houkutteli, kiusasi ja koetteli. Niinpä olin puhumassa Jeesukselle nähdessäni sydämessäni asioita, joiden kitkemistä tiesin tarvitsevani. En pitänyt itsestäni kovinkaan paljon tuona aamuna ja olin melkoisen 'alamaissa'.
Juuri tuossa tilanteessa Hän keskeytti rypemiseni (en nähnyt Häntä, Hän vain puhui minulle) sanoen: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää." Kun Hän sanoi noin, muisto samanlaisesta lausunnosta kahta kuukautta aiemmin alkoi tulvia takaisin minuun ja kaduin, etten ollut seurannut tuota kehotusta.
Tällä kertaa oli kyse terveellisestä parannuksen tekemisestä sen suhteen, että unohdin ja jätin huomiotta Hänen pyyntönsä huhtikuulta. Minusta oli hämmästyttävää, että keskellä sitä, kun näin itsessäni asioita, joita kerta kaikkiaan vihasin ja kerroin Hänelle, että hoitaisin asiat, Hän antoi tämän ohjeen. Tiesin, että sen täytyi liittyä siihen, että olin niin kielteisesti itseeni keskittynyt tuona päivänä.
On ylösnoussut, ei 'ylösnousi'
Nousin välittömästi ja aloin tutkia, miksi Matt. 28:6-7, Mk. 16:6 ja Lk. 24:6, 34 jokainen kirjaavat, että enkelit tuolla nyt tyhjällä haudalla tuona ylösnousemusaamuna sanovat naisille "Hän on ylösnoussut" Kuningas Jaakon käännöksessä ja joissakin muissa versioissa.
Paavali käytti tuota samaa ilmausta Room. 8:34:ssä: "Kristus on se, joka kuoli, kyllä vain, joka on ylösnoussut jälleen, joka on Jumalan oikealla puolella ja joka myös rukoilee puolestamme." (suomennos tässä)
Ja myös 1. Kor. 15:20:ssa: "Mutta nyt on Kristus ylösnoussut kuolleesta ja tullut ensihedelmäksi niistä, jotka kuolivat." (suomennos tässä)
Miksei 'Hän ylösnousi' käyttäen mennyttä aikamuotoa, koska ilmiselvästi he olivat haudalla juuri siksi, että Hän oli noussut ylös eikä ollut siellä enää. Mutta kyse on enemmästä kuin vain Kuningas Jaakon käännöksen kielen runollisuudesta. Mutta siinä on vihje – englanniksi 'on ylösnoussut' on preesensissä (eli nykyhetken aikamuodossa, suomessa perfektissä, suom. huom.) Ei mennessä aikamuodossa, vaan nykyhetken aikamuodossa. Jeesus on ylösnoussut… nykyhetken aikamuodossa, mutta kyse on enemmästäkin.
Enkelien sanat totesivat sen alkuperäisen ymmärryksen, joka on yhtä pätevä vielä tänäänkin; Hän on ylösnoussut.
Ilmaus 'on ylösnoussut' on kirjoitettu 'gnoomisen aoristin' aikamuodossa, joka viestii tapahtuman tosiasian ilman, että liittäisi siihen ajankohdan. Se ei ole vain nykyhetken aikamuoto, vaan ainaisesti nykyhetkessä, ainaisesti muuttumaton ajan kuluessa.
Toisin sanoen 'on ylösnoussut' on olemisen tila, joka on olemassa ikuisesti. 'On ylösnoussut' on ikuinen olemisen tila, jossa Jeesus elää – tuo voima, tuo kirkkaus, tuo elämä saa Hänet olemaan ainaisesti tuossa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden hetkessä.
Kyse ei ole jostakin, joka tapahtui menneisyydessä, paitsi ajanlaskussa historiallisesti. Hengellisesti puhuen Jeesus 'on ylösnoussut'. Taivas ei näe sitä menneenä tapahtumana, vaan jatkuvana ja ainaisena. Kirkkauden Herra on ainaisessa ylösnousemuksen voiman ja kirkkauden tilassa, joka alkoi tuona ylösnousemuksen aamuna.
Syy siihen, miksi Paavali yhdisti uuden elämämme Kristuksessa Jeesuksen ylösnousemukseen, on enemmän kuin symboliikkaa. Hän tunnusti sen tosiasian, että Jeesus on ainaisessa ylösnousemuksen tilassa. Paavali käytti ilmausta 'on ylösnoussut' puhuessaan Kristuksen paikasta Isän luona sekä meidän oman ylösnousemuksemme takuuna – koska Hän 'on ylösnoussut', tuo sama 'on ylösnoussut' on uudestisyntyneen henkemme tila. Olemme Hänessä ja Hän on meissä, hengessämme eläen aina 'on ylösnoussut' -tilassa, meidän ainaisessa olemisen tilassamme.
Kuolemalla ei ole meihin mitään otetta, koska Jeesus elää aina 'on ylösnoussut' -tilassa. Synnillä ei ole mitään otetta hengessämme, koska meidän uudestisyntymisen kokemuksemme vei meidät hengessämme ainaiseen 'on ylösnoussut' -tilaan – tuo sama voima, tuo sama kirkkaus, on meissä pysyvästi ja on se, mistä meidän henkemme on nyt tehty – ainaisesti, ikuisesti, iankaikkisesti 'on ylösnoussut'.
Toistaiseksi rajoittuneena ainoastaan voimaannuttamaan meidän elämäämme, mutta eräänä päivänä tullakseen vapautetuksi muuttamaan kuolevaiset ruumiimme kuolemattomiksi, toistaiseksi 'on ylösnoussut' on pysyvästi meissä auttaakseen meitä elämään vapaina synnistä ja tuomiosta. Olemme olemassa samassa ylösnousemusvoimassa, joka sai enkelit toteamaan oikein: Hän on ylösnoussut!
'On ylösnoussut' elää hengessämme virratakseen ulospäin mieleemme, jonka tulee alkaa ajatella sillä tavoin ja nähdä elämä niiden linssien läpi. Siitä se virtaa ulospäin kehoomme, jonka koulutamme uudelleen virtaamaan Jumalan asioissa alemman luonnon ja alemman ihmisen asioiden sijaan… virraten hengestä sieluun ja sielusta ruumiiseen siitä todellisuudesta käsin, että olemme ajattomia, olemme jo astuneet ikuisuuteen ja elämme ainaisesti 'on ylösnoussut' - voimassa!
Ja sen tähden...
Taannoin huhtikuussa, kun Herra sanoi minulle: "Oletko huomannut, että sanotaan 'on ylösnoussut'? Mikset ottaisi siitä selvää" Hän katsoi eteenpäin kaksi kuukautta kesäkuuhun ja parannuksen tekemisen ja itseinhon aamuuni ja piti huolen siitä, että opettaisi minulle jotakin. Lempeydellään ja armollaan Hän nykäisi minut tuosta tilasta ja vei minut takaisin ylösnousemuksen voimaan, joka voitti synnin ja ihmisluonnon rajoitukset. Käskemällä minua tutkimaan ilmausta 'on ylösnoussut' Hän näki tuon päivän kahta kuukautta myöhemmin avaimena siihen, että irrottaa katseeni pois itsestäni, synnistä ja kiinnittää sen Hänen ylösnousemuselämäänsä.
En ole unohtanut tuota läksyä ja jaan sen nyt kanssanne. Tutkin yhä ilmauksen 'on ylösnoussut' syvyyksiä ja ymmärrän nyt selvemmin tuon ilmauksen. Opiskelen nyt sitä kuinka ja miksi Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät ilmauksia 'ylösnousi' ja 'on ylösnoussut' riippuen siitä, mitä he yrittivät viestiä.
Ponnistelen elääkseni tuon ylösnousemuksen voimassa. Kun teen syntiä tai näen itsessäni jotakin, mistä en pidä ja tiedän, että minun täytyy käsitellä se, olipa sitten kyse ajatuksessa tai teosta, en liu’u tuomion ja itseinhon valtaan. Sen sijaan puhun itselleni siitä tosiasiasta, että Hän on ylösnoussut, ja myös minä elän tuossa Elämässä.
Toivon, että tämän häivähdyksen elämästäni jakaminen on ollut teille siunaus – Isä avatkoon ymmärryksemme silmät antamalla meille viisauden ja tiedon Hengen Hänessä, että me voisimme elää 'on ylösnoussut' -todellisuudessa. Toinen hajanainen ajatus tähän liittyen ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed