Big Picture # 3
Laajempi kokonaisuus, osa 3
Hei kaikki,
Olen puhunut siitä, kuinka Isä ja Herra haluavat meidän näkevän laajemman kokonaisuuden sen sijaan, että keskitymme yksityiskohtiin, jotka johtavat meidät kierteeseen alaspäin hengellisesti ja tunteiden osalta.
Isän vastaus
Olin auttamassa housujen nostamisessa poikaani Chrisiä, joka on henkisesti nelivuotias vaikkakin fyysisesti 33, kun hän oli istunut wc-istuimella, ollen nyt valmis tulemaan autetuksi tuoliinsa olohuoneessa. Mieleni kelasi yhä hänen kaksi viikkoa aiemmin tapahtunutta onnettomuuttaan, hyvin vaikeaa mutta tuloksekasta ensimmäistä hammaslääkärikäyntiä, jolla kiinnitettiin hänen kaatuessaan irronneet ja ikeniin jumittuneet neljä hammasta ja kaikkia siitä seuranneita yksityiskohtia, joita piti suunnitella ja aikatauluttaa.
Ajattelin sitä, kuinka paljon minulla oli puheluja soitettavana, Skype-puheluja, Facebookin chattivastauksia, sähköposteja ja kaikkea sitä tutkimista ja kirjoittamista, jota minun piti tehdä. Ajattelin opetussarjoja, lisäoppituntien tekemisestä videolle ja kiitoskirjeiden kirjoittamista. Ajattelin ruohonleikkuuta, puutarhan istuttamista, erilaisia kevätprojekteja ja kuinka kaikki yllä oleva oli laiminlyötynä kun minä (ja Barb) pidimme huolta Chrisistä.
Kaikki nämä jutut ja niin monet muut pyörivät mielessäni ja tuntemuksissani ei missään tietyssä järjestyksessä kun sanoin: “Isä, kuinka minä voin tehdä kaikki ne asiat palvelutyössä, jotka minun täytyy tehdä, kun tällaisia asioita tapahtuu Chrisille? Melkein kaikki palvelutyössä pysähtyy siksi, että pidämme hänestä huolta...” kun Isä keskeytti vuodatukseni:
"Chris ON palvelutyösi!"
Se pysäytti minut niille jalansijoilleni, kun ilmestys siitä, mitä Hän oli sanomassa, upposi minuun. Sanat, jotka sinä ja minä puhumme, pitävät sisällään ajatuksia ja emootioita, mutta ollessamme pelkkiä ihmisiä, me olemme rajoitettuja kyvyssämme tarkasti kommunikoimaan toisillemme kaikkea sitä, mitä me ajattelemme ja tunnemme puhuessamme.
Opi kuuntelemaan kaikua
Mutta Isällä ei ole inhimillisten rajoitusten heikkoutta ja niinpä usein, kun Hän puhuu vain muutaman sanan, niissä on kirjan verran Hänen ajatuksistaan ja emootioistaan, kaikki ladattuna siinä hetkessä kun Hänen sanansa kuullaan. Se tapahtui minulle. Kun totut tähän Isän piirteeseen, opit kuuntelemaan, paremman termin puutteessa Hänen äänensä ’kaikua’ pitkään sen jälkeen, kun Hänen sanansa ovat tauonneet.
Juuri tuossa kaiussa, siinä hiljaisuudessa sen jälkeen kun Hänen äänensä häipyy, voidaan kuulla ilmestys Hänen syvemmistä ajatuksistaan ja emootioistaan – ei vain tuntea, vaan kuulla, jos kuuntelet ihan tarkkaan ja hiljaa, viipyen Hänen läsnäolossaan, joka kyllästää tuon hetken.
Jokaisen Hänen sanansa ja virkkeensä takana on jotakin syvempää ja juuri tuossa kaiussa me kuorimme kerroksia sanojen takana kuin nypimme pois kukkivan kukan uloimpia terälehtiä erittäin hellästi, jokaisen terälehden paljastaessa yhä uuden yhä syvemmällä olevan terälehden. Näin on kun viivytään tuossa kaiussa.
"Kun sinä olet Minussa, Minulla on sinut kokonaan Minussa. Chris ei ole yksi lokero ja palvelutehtävä toinen lokero ja yhteinen aikasi Barbin kanssa vielä yksi lokero lisää. Milla on sinut kokonaan, sen tähden sinun elämäsi on yksi. Ei mitään palvelutyötä eikä Chrisiä voi erottaa ja lokeroida pois lopusta sinua. Chris on sinun palvelutyötäsi yhtä paljon kuin kotiseurakuntien pystyttäminen tai jollekulle Euroopassa puhuminen Skypessä.”
Vanha menemään
Olin kauhussani itsestäni, sillä se mitä olin sanonut Hänelle, oli osa vanhaa perinteistä seurakunta-ajattelua, enkä tiennyt, että tuo vanha, ei-raamatullinen ajattelu oli yhä minussa, sikäli kun se liittyy ‘seurakuntaan’. Tuo ajattelu sanoo: ”Elämäni tapahtumat estävät minua tekemästä sitä palvelutyötä, jota Jumala haluaa minun tekevän. Jos vain voisin saada tämän osan elämääni järjestykseen, niin SITTEN voisin tehdä, mitä Jumala haluaa.” Pohjimmiltaan tuo oli se, mitä mieleni ja emootioni sanoivat Isälle, niin virheellistä ja erheellistä kuin se olikin.
Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ’Jos vain pääsisin veloista, niin SITTEN voisin tehdä sitä, mitä Jumalalla on varattuna minua varten.’ Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ”Jos ihmiset eivät olisi tehneet minulle tuota seurakunnassa, minä olisin tekemässä sitä mitä Jumalalla on minua varten varattuna juuri nyt.” ja ”Jos en olisi ollut vieraantunut kaikki nuo vuodet Jumalasta, olisin tekemässä sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän.”
Ollessamme Isässä sen ansiosta, että olemme Kristuksessa, elämämme on palvelutyötä – muista kreikankielen sana ‘palvelutyö’ tarkoittaa ‘palvelu’. Palvelemme Jumalaa työssä ja vapaa-aikana, kotona ja harrastusten parissa, päivällispöydän ympärillä tai autoa korjatessa. Palvelemme perheitämme, ystäviämme, ihmisiä, joita emme edes tunne ystävyyden tekojen kautta ja vain olemalla täällä maaplaneetalla.
Koska olemme Kristuksessa me olemme kaikki kuninkaallinen papisto 24/7 riippumatta siitä, kuinka ansaitsemme elantomme, riippumatta iästämme, sukupuolestamme tai asemastamme. Olemme kokonaan ja täysin Hänessä kuten Raamattu sanoo – meidän vanha elämämme on kuollut ja mennyttä ja se elämä, jota me nyt elämme, elämme Kristuksessa. (Kol. 2:2-4). Olemme kokonaan Hänessä.
Mielen näkökulmasta oleminen ‘Kristuksessa’ tai ‘Hänessä’ oli jotakin sellaista, minkä tiesin – Uudessa testamentissa on yli 100 viittausta siihen, että on ‘Hänessä’ tai ‘Kristuksessa’. Mielessäni tiesin sen, mutta tämä kolahti lujaa.
Saatoin vain sanoa vastauksena kaikkeen siihen, mitä Isä sanoi: “Isä, olen pahoillani. En tiennyt, että tuota ajattelua oli yhä minussa. Pyydän vain yhtä asiaa, anna ihmisten nähdä sinun armosi, kun he näkevät meidän elämämme, anna heidän nähdä armo.”
Pikku juttu vai laajempi kokonaisuus?
Olin tehnyt juuri sitä mistä, olin kirjoittanut ETTEI tule tehdä. Olin kaventanut huomioni kohdistumaan tämän elämän väliaikaisiin paineisiin, siirtänyt katseeni pois siitä laajempaa kokonaisuutta edustavasta tosiasiasta, että minä kokonaan olen Isässä Kristuksen kautta. Olin ollut kuin Pietari, joka käveli veden päällä Jeesuksen luo, sitten siirsi huomionsa tuuleen ja aaltoihin ja alkoi vajota. Isän lausumat olivat käsi, joka oli ojennettu nostamaan minut jälleen ylös laajempaan kokonaisuuteen.
Maailmankaikkeuden suurin rakennusprojekti
Psalmissa 56:8 Daavid sanoo: “...pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”
Tämä jae sanoo, että Isä jollakin tavalla otti Daavidin kyyneleet ja hengellisesti pani ne leiliin (pulloon) taivaassa ja kirjoitti ne kirjaan taivaassa. Tuo kuulostaa runoudelta jollei olisi sitä tosiasiaa, että Raamatussa on monia lausumia, jotka sanovat Isän muuttavan maiset kivut ja surut, uhrit ja rukoukset, taivaalliseksi materiaaliksi.
Apt.10:4:ssä enkeli ilmestyy roomalaiselle Korneliukselle: “Rukouksesi ja uhrisi ovat nousseet muistomerkkinä Jumalan eteen.” (suomennos tässä) Muistomerkit ovat jotakin, jotka ovat pystyssä tallenteena kaikille nähtäväksi jostakin ja jostakusta huomattavasta. Jollakin tavalla Isä muutti Korneliuksen uhrit ja rukoukset muistomerkiksi taivaassa.
Ilm. 5:8:ssa apostoli Johannes näkee maljoja, joista suitsutus nousee Isän eteen, ja joka hänen mukaansa “ ovat pyhien rukoukset.” Kuinka Hän ottaa sydämestämme lausutut rukoukset ja muuttaa ne suitsutukseksi taivaassa, menee yli ymmärryksemme, mutta Hän tekee niin.
Mitä Jeesus valmistelee
1 Kor. 3:12:ssa Paavali sanoo, että vaikka Jeesus on peruskivi, meidän täytyy tarkata sitä, kuinka rakennamme tuolle perustukselle; kultaa, hopeaa, jalokiviä vai puuta, heinää ja olkia. Nuo kolme viimeistä ovat tulosta kateudesta, riidoista ja jakautumisista, jotka kiusasivat korinttolaisia tuohon aikaan.
Hän vertaa maallista kateutta, riitaisuutta ja jakautumisia hengelliseen puuhun, heinään ja olkiin – joten mistä ominaisuuksista koostuvat kulta, hopea ja jalokivet, jolla hän käskee rakentamaan? Rakkaudessa vaeltaminen, ilo, rauha, lempeys, sävyisyys...
...ja muut kypsyvän uskovan luonteenpiirteet ovat noita kallisarvoisia asioita, joilla rakennetaan Peruskivelle.
1 Piet. 2:4-8.ssa Pietari toteaa oikein, että Jeesus on Kulmakivi ja sanoo: ‘Mutta te olette eläviä kiviä, rakentukaa hengelliseksi huoneeksi, kuninkaalliseksi papistoksi...’
Tajuammeko me tuon? Jokainen meistä on elävä kivi, jota rakennetaan hengelliseksi huoneeksi. Aivan kuten Jeesuksen elämä muutettiin taivaan kulmakiveksi, jokainen meistä on samanlainen elävä kivi, jokainen antaa panoksensa taivaan rakentamiseen. No saatat ajatella tuon olevan symbolista, mutta katsopa taivaallisen Jerusalemin muureja: ”Kaupungin muurilla oli 12 perustusta ja niissä 12 Karitsan apostolin nimet.” (Ilm. 21:14)
Jokainen kyynel, jokainen oikea päätös, jokainen rukous, jokainen uhri, jota ihminen ei ole näynyt, mutta Isä ja Herra ovat – se kaikki muuttuu taivaalliseksi materiaaliksi.
Morsian on Kristuksen ruumis, eikö totta?
Mitä saadaan, kun kaikki nuo kyyneleet ja uhrit ja rukoukset ja oikeat päätökset tallennetaan taivaaseen? Mitä saadaan, kun pinotaan kaikkina aikoina eläneiden miljoonien uskovien elämät, uskovien, jotka ovat voittaneet suuria vaikeuksia, jättäneet taakseen riitelyn, kateuden ja jakautumiset vaeltaakseen rakkaudessa, ilossa ja rauhassa niin, että tuosta kullasta, hopeasta ja jalokivistä voisi tulla osa heidän taivaallista materiaaliaan?
Saadaan maailmankaikkeuden laajin rakennusprojekti. "Sitten minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian on koristettu aviomiestään varten...’Tule, näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon... ja hän näytti minulle tuon suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin laskeutuvan taivaasta Jumalan luota ja sillä oli Jumalan kirkkaus. Morsiamen valo oli kuin mitä kallisarvoisin kivi, kuin jaspis, kirkas kuin kristalli...” (Ilm. 21, suomennos tässä)
Tämä on perimmäinen ’laajempi kokonaisuus’. Se on vakuutus siitä, ettei meidän elämämme ole turhaa. Että Kristuksessa me se, mitä olemme käyneet läpi ja voittaneet, kaikki nuo näkymättömät vaikeudet, jotka on nähnyt vain sydämen tunteva Jumala, muutetaan taivaalliseksi Jerusalemiksi. Me ruumiina olemme morsian ja meidän elämämme muutetaan pyhän kaupungin materiaaliksi, joka siten on myös morsian, Karitsa vaimo. Ihmeellinen armo!
Rukoillessamme, voittaessamme, itkiessämme, tehdessämme oikeita päätöksiä siksi että ne ovat oikeita hinnasta välittämättä, Hän ottaa tuon kaiken ja rakentaa meidän osaamme taivaallisesta Jerusalemista. Kuten Herra kertoi Barbille tuona päivänä heti kun hän oli pelastunut ja hän näki nuo karkeat rakennuspalikat, joka on hänen kotinsa taivaassa: ’Antaessasi meille enemmän, millä rakentaa, me rakennamme sitä.’
Riippumatta siitä, mitä olemme käymässä läpi, meidän täytyy katsoa ylöspäin laajempaa kokonaisuutta. Se on loistava!
Siunauksin,
John Fenn
Laajempi kokonaisuus, osa 3
Hei kaikki,
Olen puhunut siitä, kuinka Isä ja Herra haluavat meidän näkevän laajemman kokonaisuuden sen sijaan, että keskitymme yksityiskohtiin, jotka johtavat meidät kierteeseen alaspäin hengellisesti ja tunteiden osalta.
Isän vastaus
Olin auttamassa housujen nostamisessa poikaani Chrisiä, joka on henkisesti nelivuotias vaikkakin fyysisesti 33, kun hän oli istunut wc-istuimella, ollen nyt valmis tulemaan autetuksi tuoliinsa olohuoneessa. Mieleni kelasi yhä hänen kaksi viikkoa aiemmin tapahtunutta onnettomuuttaan, hyvin vaikeaa mutta tuloksekasta ensimmäistä hammaslääkärikäyntiä, jolla kiinnitettiin hänen kaatuessaan irronneet ja ikeniin jumittuneet neljä hammasta ja kaikkia siitä seuranneita yksityiskohtia, joita piti suunnitella ja aikatauluttaa.
Ajattelin sitä, kuinka paljon minulla oli puheluja soitettavana, Skype-puheluja, Facebookin chattivastauksia, sähköposteja ja kaikkea sitä tutkimista ja kirjoittamista, jota minun piti tehdä. Ajattelin opetussarjoja, lisäoppituntien tekemisestä videolle ja kiitoskirjeiden kirjoittamista. Ajattelin ruohonleikkuuta, puutarhan istuttamista, erilaisia kevätprojekteja ja kuinka kaikki yllä oleva oli laiminlyötynä kun minä (ja Barb) pidimme huolta Chrisistä.
Kaikki nämä jutut ja niin monet muut pyörivät mielessäni ja tuntemuksissani ei missään tietyssä järjestyksessä kun sanoin: “Isä, kuinka minä voin tehdä kaikki ne asiat palvelutyössä, jotka minun täytyy tehdä, kun tällaisia asioita tapahtuu Chrisille? Melkein kaikki palvelutyössä pysähtyy siksi, että pidämme hänestä huolta...” kun Isä keskeytti vuodatukseni:
"Chris ON palvelutyösi!"
Se pysäytti minut niille jalansijoilleni, kun ilmestys siitä, mitä Hän oli sanomassa, upposi minuun. Sanat, jotka sinä ja minä puhumme, pitävät sisällään ajatuksia ja emootioita, mutta ollessamme pelkkiä ihmisiä, me olemme rajoitettuja kyvyssämme tarkasti kommunikoimaan toisillemme kaikkea sitä, mitä me ajattelemme ja tunnemme puhuessamme.
Opi kuuntelemaan kaikua
Mutta Isällä ei ole inhimillisten rajoitusten heikkoutta ja niinpä usein, kun Hän puhuu vain muutaman sanan, niissä on kirjan verran Hänen ajatuksistaan ja emootioistaan, kaikki ladattuna siinä hetkessä kun Hänen sanansa kuullaan. Se tapahtui minulle. Kun totut tähän Isän piirteeseen, opit kuuntelemaan, paremman termin puutteessa Hänen äänensä ’kaikua’ pitkään sen jälkeen, kun Hänen sanansa ovat tauonneet.
Juuri tuossa kaiussa, siinä hiljaisuudessa sen jälkeen kun Hänen äänensä häipyy, voidaan kuulla ilmestys Hänen syvemmistä ajatuksistaan ja emootioistaan – ei vain tuntea, vaan kuulla, jos kuuntelet ihan tarkkaan ja hiljaa, viipyen Hänen läsnäolossaan, joka kyllästää tuon hetken.
Jokaisen Hänen sanansa ja virkkeensä takana on jotakin syvempää ja juuri tuossa kaiussa me kuorimme kerroksia sanojen takana kuin nypimme pois kukkivan kukan uloimpia terälehtiä erittäin hellästi, jokaisen terälehden paljastaessa yhä uuden yhä syvemmällä olevan terälehden. Näin on kun viivytään tuossa kaiussa.
"Kun sinä olet Minussa, Minulla on sinut kokonaan Minussa. Chris ei ole yksi lokero ja palvelutehtävä toinen lokero ja yhteinen aikasi Barbin kanssa vielä yksi lokero lisää. Milla on sinut kokonaan, sen tähden sinun elämäsi on yksi. Ei mitään palvelutyötä eikä Chrisiä voi erottaa ja lokeroida pois lopusta sinua. Chris on sinun palvelutyötäsi yhtä paljon kuin kotiseurakuntien pystyttäminen tai jollekulle Euroopassa puhuminen Skypessä.”
Vanha menemään
Olin kauhussani itsestäni, sillä se mitä olin sanonut Hänelle, oli osa vanhaa perinteistä seurakunta-ajattelua, enkä tiennyt, että tuo vanha, ei-raamatullinen ajattelu oli yhä minussa, sikäli kun se liittyy ‘seurakuntaan’. Tuo ajattelu sanoo: ”Elämäni tapahtumat estävät minua tekemästä sitä palvelutyötä, jota Jumala haluaa minun tekevän. Jos vain voisin saada tämän osan elämääni järjestykseen, niin SITTEN voisin tehdä, mitä Jumala haluaa.” Pohjimmiltaan tuo oli se, mitä mieleni ja emootioni sanoivat Isälle, niin virheellistä ja erheellistä kuin se olikin.
Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ’Jos vain pääsisin veloista, niin SITTEN voisin tehdä sitä, mitä Jumalalla on varattuna minua varten.’ Tuonkaltainen ajattelu sanoo: ”Jos ihmiset eivät olisi tehneet minulle tuota seurakunnassa, minä olisin tekemässä sitä mitä Jumalalla on minua varten varattuna juuri nyt.” ja ”Jos en olisi ollut vieraantunut kaikki nuo vuodet Jumalasta, olisin tekemässä sitä, mitä Jumala haluaa minun tekevän.”
Ollessamme Isässä sen ansiosta, että olemme Kristuksessa, elämämme on palvelutyötä – muista kreikankielen sana ‘palvelutyö’ tarkoittaa ‘palvelu’. Palvelemme Jumalaa työssä ja vapaa-aikana, kotona ja harrastusten parissa, päivällispöydän ympärillä tai autoa korjatessa. Palvelemme perheitämme, ystäviämme, ihmisiä, joita emme edes tunne ystävyyden tekojen kautta ja vain olemalla täällä maaplaneetalla.
Koska olemme Kristuksessa me olemme kaikki kuninkaallinen papisto 24/7 riippumatta siitä, kuinka ansaitsemme elantomme, riippumatta iästämme, sukupuolestamme tai asemastamme. Olemme kokonaan ja täysin Hänessä kuten Raamattu sanoo – meidän vanha elämämme on kuollut ja mennyttä ja se elämä, jota me nyt elämme, elämme Kristuksessa. (Kol. 2:2-4). Olemme kokonaan Hänessä.
Mielen näkökulmasta oleminen ‘Kristuksessa’ tai ‘Hänessä’ oli jotakin sellaista, minkä tiesin – Uudessa testamentissa on yli 100 viittausta siihen, että on ‘Hänessä’ tai ‘Kristuksessa’. Mielessäni tiesin sen, mutta tämä kolahti lujaa.
Saatoin vain sanoa vastauksena kaikkeen siihen, mitä Isä sanoi: “Isä, olen pahoillani. En tiennyt, että tuota ajattelua oli yhä minussa. Pyydän vain yhtä asiaa, anna ihmisten nähdä sinun armosi, kun he näkevät meidän elämämme, anna heidän nähdä armo.”
Pikku juttu vai laajempi kokonaisuus?
Olin tehnyt juuri sitä mistä, olin kirjoittanut ETTEI tule tehdä. Olin kaventanut huomioni kohdistumaan tämän elämän väliaikaisiin paineisiin, siirtänyt katseeni pois siitä laajempaa kokonaisuutta edustavasta tosiasiasta, että minä kokonaan olen Isässä Kristuksen kautta. Olin ollut kuin Pietari, joka käveli veden päällä Jeesuksen luo, sitten siirsi huomionsa tuuleen ja aaltoihin ja alkoi vajota. Isän lausumat olivat käsi, joka oli ojennettu nostamaan minut jälleen ylös laajempaan kokonaisuuteen.
Maailmankaikkeuden suurin rakennusprojekti
Psalmissa 56:8 Daavid sanoo: “...pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.”
Tämä jae sanoo, että Isä jollakin tavalla otti Daavidin kyyneleet ja hengellisesti pani ne leiliin (pulloon) taivaassa ja kirjoitti ne kirjaan taivaassa. Tuo kuulostaa runoudelta jollei olisi sitä tosiasiaa, että Raamatussa on monia lausumia, jotka sanovat Isän muuttavan maiset kivut ja surut, uhrit ja rukoukset, taivaalliseksi materiaaliksi.
Apt.10:4:ssä enkeli ilmestyy roomalaiselle Korneliukselle: “Rukouksesi ja uhrisi ovat nousseet muistomerkkinä Jumalan eteen.” (suomennos tässä) Muistomerkit ovat jotakin, jotka ovat pystyssä tallenteena kaikille nähtäväksi jostakin ja jostakusta huomattavasta. Jollakin tavalla Isä muutti Korneliuksen uhrit ja rukoukset muistomerkiksi taivaassa.
Ilm. 5:8:ssa apostoli Johannes näkee maljoja, joista suitsutus nousee Isän eteen, ja joka hänen mukaansa “ ovat pyhien rukoukset.” Kuinka Hän ottaa sydämestämme lausutut rukoukset ja muuttaa ne suitsutukseksi taivaassa, menee yli ymmärryksemme, mutta Hän tekee niin.
Mitä Jeesus valmistelee
1 Kor. 3:12:ssa Paavali sanoo, että vaikka Jeesus on peruskivi, meidän täytyy tarkata sitä, kuinka rakennamme tuolle perustukselle; kultaa, hopeaa, jalokiviä vai puuta, heinää ja olkia. Nuo kolme viimeistä ovat tulosta kateudesta, riidoista ja jakautumisista, jotka kiusasivat korinttolaisia tuohon aikaan.
Hän vertaa maallista kateutta, riitaisuutta ja jakautumisia hengelliseen puuhun, heinään ja olkiin – joten mistä ominaisuuksista koostuvat kulta, hopea ja jalokivet, jolla hän käskee rakentamaan? Rakkaudessa vaeltaminen, ilo, rauha, lempeys, sävyisyys...
...ja muut kypsyvän uskovan luonteenpiirteet ovat noita kallisarvoisia asioita, joilla rakennetaan Peruskivelle.
1 Piet. 2:4-8.ssa Pietari toteaa oikein, että Jeesus on Kulmakivi ja sanoo: ‘Mutta te olette eläviä kiviä, rakentukaa hengelliseksi huoneeksi, kuninkaalliseksi papistoksi...’
Tajuammeko me tuon? Jokainen meistä on elävä kivi, jota rakennetaan hengelliseksi huoneeksi. Aivan kuten Jeesuksen elämä muutettiin taivaan kulmakiveksi, jokainen meistä on samanlainen elävä kivi, jokainen antaa panoksensa taivaan rakentamiseen. No saatat ajatella tuon olevan symbolista, mutta katsopa taivaallisen Jerusalemin muureja: ”Kaupungin muurilla oli 12 perustusta ja niissä 12 Karitsan apostolin nimet.” (Ilm. 21:14)
Jokainen kyynel, jokainen oikea päätös, jokainen rukous, jokainen uhri, jota ihminen ei ole näynyt, mutta Isä ja Herra ovat – se kaikki muuttuu taivaalliseksi materiaaliksi.
Morsian on Kristuksen ruumis, eikö totta?
Mitä saadaan, kun kaikki nuo kyyneleet ja uhrit ja rukoukset ja oikeat päätökset tallennetaan taivaaseen? Mitä saadaan, kun pinotaan kaikkina aikoina eläneiden miljoonien uskovien elämät, uskovien, jotka ovat voittaneet suuria vaikeuksia, jättäneet taakseen riitelyn, kateuden ja jakautumiset vaeltaakseen rakkaudessa, ilossa ja rauhassa niin, että tuosta kullasta, hopeasta ja jalokivistä voisi tulla osa heidän taivaallista materiaaliaan?
Saadaan maailmankaikkeuden laajin rakennusprojekti. "Sitten minä, Johannes, näin pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin tulevan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian on koristettu aviomiestään varten...’Tule, näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon... ja hän näytti minulle tuon suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin laskeutuvan taivaasta Jumalan luota ja sillä oli Jumalan kirkkaus. Morsiamen valo oli kuin mitä kallisarvoisin kivi, kuin jaspis, kirkas kuin kristalli...” (Ilm. 21, suomennos tässä)
Tämä on perimmäinen ’laajempi kokonaisuus’. Se on vakuutus siitä, ettei meidän elämämme ole turhaa. Että Kristuksessa me se, mitä olemme käyneet läpi ja voittaneet, kaikki nuo näkymättömät vaikeudet, jotka on nähnyt vain sydämen tunteva Jumala, muutetaan taivaalliseksi Jerusalemiksi. Me ruumiina olemme morsian ja meidän elämämme muutetaan pyhän kaupungin materiaaliksi, joka siten on myös morsian, Karitsa vaimo. Ihmeellinen armo!
Rukoillessamme, voittaessamme, itkiessämme, tehdessämme oikeita päätöksiä siksi että ne ovat oikeita hinnasta välittämättä, Hän ottaa tuon kaiken ja rakentaa meidän osaamme taivaallisesta Jerusalemista. Kuten Herra kertoi Barbille tuona päivänä heti kun hän oli pelastunut ja hän näki nuo karkeat rakennuspalikat, joka on hänen kotinsa taivaassa: ’Antaessasi meille enemmän, millä rakentaa, me rakennamme sitä.’
Riippumatta siitä, mitä olemme käymässä läpi, meidän täytyy katsoa ylöspäin laajempaa kokonaisuutta. Se on loistava!
Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed