According to your faith be it to you. 1 of 4
Tapahtukoon teille uskonne mukaan, osa 1/4
Hei kaikki,
1980-luvun loppupuolella olin itäisessä Coloradossa olevan pienen maaseudulla sijaitsevan seurakunnan pastori. Vaikka seurakunta voi hyvin, kyse oli maatalousvaltaisesta pikkukaupungista ja talvet olivat rankkoja. Tammikuuhun tultaessa tulomme sen jälkeen, kun seurakunta maksoi meidän vuokramme ja kulumme vedestä, sähköstä ja muista vastaavista, olivat 15 dollaria (nykyrahassa 40 dollaria). Kuun viimeiselle viikolle tultaessa meillä ei ollut yhtään ruokaa.
Noin kello neljä iltapäivällä (16.00) Barb kysyi, mitä olin ajatellut päivälliseksi, koska hänellä ei ollut ruokakomerossa kirjaimellisesti yhtään mitään, ei ollut yhtään mitään jääkapissa tai pakastimessa meille tai mikä tärkeämpää, meidän kolmelle pienelle pojallemme ruoaksi. Barb avasi epätoivoisena jääkaapin näyttäen minulle tilanteen. Hän avasi keittiökaapin paljastaen tyhjät hyllyt. Hän oli ansaitusti huolissaan.
Vastasin: "En tiedä, mutta tiedän, että teen sitä mitä Herra on kutsunut minut tekemään, joten tiedän Hänen pitävän huolta." Kerroin hänelle, että minulla oli rauha hengessäni, olin tarkistanut huolellisesti motiivini, Isä antoi minulle rauhan, joten pysyin keskittyneenä hengessäni olevaan rauhaan. Mutta Barb oli äiti, joten hänellä oli oikeus tietää, missä oli päivällinen hänen kolmelle pojalleen.
Hän oli halukas hyväksymään rauhani, vaikka hänen luontoonsa kuuluu kyseenalaistaa tilanteita: Toiko Herra todella meidät tänne? Halusiko Hän Johnin hankkivan työpaikan (vaikka olin täystyöllistetty seurakunnassa)? Mitä vikaa Johnissa oli, niin että hän vaarantaisi perheensä jonkin asian, uskonko tähden? Oliko kyse ylpeydestä? Mitä aiomme tehdä? Nämä kaikki olivat kysymyksiä, joita jokaisella vaimolla ja äidillä olisi tuollaisessa tilanteessa. Mutta lopulta hän päätti luottaa minuun.
Tämä oli 'tapahtukoon teille uskonne mukaan' lausuman pointtina – Valinta oli yksinkertainen: luottaa rauhaan tai ottaa asiat omiin käsiin 'b-suunnitelman' mukaisesti.
Noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin eräs perhe seurakunnastamme ajoi pihatiellemme isossa tila-autossaan, joka tuohon aikaan oli suurin tila-auto, jota tehtiin. Se oli lastattu täyteen ruokatarvikkeita ja jopa tuoretta maitoa heidän maitotilaltaan. Kymmenessä minuutissa jääkaappimme ja keittiönkaappimme muuttuivat kokonaan tyhjistä kokonaan täysiksi.
Barb oli innoissaan, kuten voit kuvitella. Tuo pariskunta sai myöhään sinä aamuna mieleensä idean, jonka he tunnistivat olevan Herrasta: ostaa meille ruokatarpeita. Me asuimme itäisen Oklahoman preerialla, joten kauppaan oli tunnin ajomatka.
He ajoivat yli tunnin kauppaan lastatakseen ajoneuvonsa, sitten tunnin takaisin JA he pysähtyivät kotonaan ottamaan tuoretta maitoa matkalla meille – he olivat innoissaan siitä, että olivat niin Isän käytössä ja me olimme innoissamme siitä, että he olivat kuuliaisia. Kymmenessä minuutissa menimme tyhjästä täydeksi. Ihmeellistä armoa.
Jumalan huolenpito oli jo toiminnassa, kun Barb ja minä puhuimme ja teimme valinnan luottaa hengessämme olevaan rauhaan. Jos minulla ei olisi ollut ilmestystä hengessäni ja sen mukana seuraavaa rauhaa Isältä siitä, että Hänellä oli päivällinen hoidossa, se olisi ollut typerää. Mutta minulla oli rauha, joten pysyin siinä.
Minua liikuteltiin ilmestyksestä käsin, hengessäni olevasta rauhasta käsin. Tämä oli uskoa, ei typeryyttä. Tapahtukoon teille uskonne mukaan. Monesti ihmisillä on ilmestys, heillä on rauha Isältä, mutta pelko hiipii mukaan ja he alkavat epäillä itseään.
He turvautuvat omaan voimaansa ja oman 'b-suunnitelmansa' laatimiseen. Koska he antavat periksi pelolle sen sijaan, että tukahduttaisivat sen hengessään olevalla rauhalla, he eivät koskaan näe ihmettä – ja sitten ihmettelevät, miksi Jumala tuotti heille pettymyksen.
"Tapahtukoon teille uskonne mukaan" Matt. 9: 27-30
Tämä todetaan vain kerran Uudessa testamentissa, mutta se toistetaan monet kerrat eri tavoin ja eri terminologiaa käyttäen.
"Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä". Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra". Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan".
Miksi Hän sanoi: 'Uskonne mukaan'?
Kyse ei ollut Herran suvereenista toimenpiteestä. Tämä tapahtui sokeiden miesten uskon mukaan. Miksi se tapahtui 'heidän uskonsa mukaan'?
Ensiksikin he kutsuivat Häntä Messiaaksi kutsumalla Häntä Daavidin pojaksi. Tämä on ehkä kaikkein tunnetuin juutalainen nimitys Messiaalle, ja Matteus aloittaa evankeliuminsa 1:1:ssä todeten, että se olisi se, mitä hän osoittaisi evankeliumissaan: "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja (tai sukulinja 1992 suomennos) ..." Heillä oli ilmestys Isältä siitä, Kuka Jeesus tarkasti ottaen on. Heillä oli uskoa.
Avainpointti nro 1 – henkilökohtainen ilmestys
Tämä on aivan avainasia kaikelle sille, mitä me teemme ja mitä kutsutaan 'uskoksi'. Saamme ensin ilmestyksen Isältä siitä. Jos kuulemme huonoja uutisia, tarkistamme Isältä nähdäksemme, mitkä Hänen ohjeensa ja huolenpitonsa saattaisi olla. Kun Pietari huudahti: 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika', Jeesus sanoi, että hän tiesi sen Isältä saadun ilmestyksen kautta. Koko valtakunta virtaa Isältä tulevasta ilmestyksestä ja toimii siinä.
Olen kertonut siitä, kuinka 2. Piet. 1: 3-4 on ollut minulle perusta vuosikymmeniä: "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään…"
Se joko on totta tai ei ole. Hän joko on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään tarvitaan, tai sitten ei. Vuosia sitten annoin tuon ilmestyksen lipua ylitseni ja lävitseni innostaen henkeäni. Hän on lahjoittanut KAIKEN mitä elämään tarvitaan. Minun ei tarvitsisi koskaan enää olla huolissani.
Uskoni koetus
Olin viemässä viittä lehmää myytäväksi noin 40 mailin (70 km) päässä olevaan navettaan. Chris istui kanssani, mutta jostain syystä olin jättänyt hänen pyörätuolinsa kotiin. Liikennevaloissa noin 10 mailin (18 km) päässä kodistamme autoni sammui. Vauhtia oli vain sen verran, että pystyin rullaamaan moottoritien reunaan.
Muistaen 2. Piet. 1: 3-4:n sanoin: "Isä, kaikki mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, on lahjoitettu, joten paljasta huolenpitosi, koska olemme jumissa!" Juuri silloin vastakkaisesta suunnasta tuleva punainen avolava-auto hidasti, ajoi yli keskikaistan kaartaen eteemme ja kuljettaja kysyi, voisiko auttaa jotenkin.
Selitin hänelle tilanteen ja hän sanoi, että voisi viedä karjamme myyntinavettaan – olin ällistynyt. Irrotimme avolava-automme perävaunusta, jonka kiinnitimme miehen avolava-auton perään, nostimme Chrisin miehen autoon ja sitten me kolme lähdimme. Mies toi meidät takaisin, kun olimme jättäneet lehmät ja saatoin soittaa keskimmäiselle pojalleni pyytäen tätä tulemaan meidät hakemaan.
Tapahtukoon teille uskonne mukaan. Minulla oli ilmestys Sanasta ja kokemuksesta, sellaista uskoa, joka tulee siitä, että pohtii Isän uskollisuutta halki vuosien. Tuon jatkuvan ilmestyksen perusteella ja Hänestä elämässäni olevan todistuksen perusteella tein yksinkertaisesti valinnan toimia uskoni mukaan ja pyysin Häntä paljastamaan huolenpitonsa. Ja Hän teki niin.
Ensi viikolla niistä kerroista, jolloin epäonnistuin ja lisää Sanasta… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Tapahtukoon teille uskonne mukaan, osa 1/4
Hei kaikki,
1980-luvun loppupuolella olin itäisessä Coloradossa olevan pienen maaseudulla sijaitsevan seurakunnan pastori. Vaikka seurakunta voi hyvin, kyse oli maatalousvaltaisesta pikkukaupungista ja talvet olivat rankkoja. Tammikuuhun tultaessa tulomme sen jälkeen, kun seurakunta maksoi meidän vuokramme ja kulumme vedestä, sähköstä ja muista vastaavista, olivat 15 dollaria (nykyrahassa 40 dollaria). Kuun viimeiselle viikolle tultaessa meillä ei ollut yhtään ruokaa.
Noin kello neljä iltapäivällä (16.00) Barb kysyi, mitä olin ajatellut päivälliseksi, koska hänellä ei ollut ruokakomerossa kirjaimellisesti yhtään mitään, ei ollut yhtään mitään jääkapissa tai pakastimessa meille tai mikä tärkeämpää, meidän kolmelle pienelle pojallemme ruoaksi. Barb avasi epätoivoisena jääkaapin näyttäen minulle tilanteen. Hän avasi keittiökaapin paljastaen tyhjät hyllyt. Hän oli ansaitusti huolissaan.
Vastasin: "En tiedä, mutta tiedän, että teen sitä mitä Herra on kutsunut minut tekemään, joten tiedän Hänen pitävän huolta." Kerroin hänelle, että minulla oli rauha hengessäni, olin tarkistanut huolellisesti motiivini, Isä antoi minulle rauhan, joten pysyin keskittyneenä hengessäni olevaan rauhaan. Mutta Barb oli äiti, joten hänellä oli oikeus tietää, missä oli päivällinen hänen kolmelle pojalleen.
Hän oli halukas hyväksymään rauhani, vaikka hänen luontoonsa kuuluu kyseenalaistaa tilanteita: Toiko Herra todella meidät tänne? Halusiko Hän Johnin hankkivan työpaikan (vaikka olin täystyöllistetty seurakunnassa)? Mitä vikaa Johnissa oli, niin että hän vaarantaisi perheensä jonkin asian, uskonko tähden? Oliko kyse ylpeydestä? Mitä aiomme tehdä? Nämä kaikki olivat kysymyksiä, joita jokaisella vaimolla ja äidillä olisi tuollaisessa tilanteessa. Mutta lopulta hän päätti luottaa minuun.
Tämä oli 'tapahtukoon teille uskonne mukaan' lausuman pointtina – Valinta oli yksinkertainen: luottaa rauhaan tai ottaa asiat omiin käsiin 'b-suunnitelman' mukaisesti.
Noin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin eräs perhe seurakunnastamme ajoi pihatiellemme isossa tila-autossaan, joka tuohon aikaan oli suurin tila-auto, jota tehtiin. Se oli lastattu täyteen ruokatarvikkeita ja jopa tuoretta maitoa heidän maitotilaltaan. Kymmenessä minuutissa jääkaappimme ja keittiönkaappimme muuttuivat kokonaan tyhjistä kokonaan täysiksi.
Barb oli innoissaan, kuten voit kuvitella. Tuo pariskunta sai myöhään sinä aamuna mieleensä idean, jonka he tunnistivat olevan Herrasta: ostaa meille ruokatarpeita. Me asuimme itäisen Oklahoman preerialla, joten kauppaan oli tunnin ajomatka.
He ajoivat yli tunnin kauppaan lastatakseen ajoneuvonsa, sitten tunnin takaisin JA he pysähtyivät kotonaan ottamaan tuoretta maitoa matkalla meille – he olivat innoissaan siitä, että olivat niin Isän käytössä ja me olimme innoissamme siitä, että he olivat kuuliaisia. Kymmenessä minuutissa menimme tyhjästä täydeksi. Ihmeellistä armoa.
Jumalan huolenpito oli jo toiminnassa, kun Barb ja minä puhuimme ja teimme valinnan luottaa hengessämme olevaan rauhaan. Jos minulla ei olisi ollut ilmestystä hengessäni ja sen mukana seuraavaa rauhaa Isältä siitä, että Hänellä oli päivällinen hoidossa, se olisi ollut typerää. Mutta minulla oli rauha, joten pysyin siinä.
Minua liikuteltiin ilmestyksestä käsin, hengessäni olevasta rauhasta käsin. Tämä oli uskoa, ei typeryyttä. Tapahtukoon teille uskonne mukaan. Monesti ihmisillä on ilmestys, heillä on rauha Isältä, mutta pelko hiipii mukaan ja he alkavat epäillä itseään.
He turvautuvat omaan voimaansa ja oman 'b-suunnitelmansa' laatimiseen. Koska he antavat periksi pelolle sen sijaan, että tukahduttaisivat sen hengessään olevalla rauhalla, he eivät koskaan näe ihmettä – ja sitten ihmettelevät, miksi Jumala tuotti heille pettymyksen.
"Tapahtukoon teille uskonne mukaan" Matt. 9: 27-30
Tämä todetaan vain kerran Uudessa testamentissa, mutta se toistetaan monet kerrat eri tavoin ja eri terminologiaa käyttäen.
"Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä". Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra". Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan".
Miksi Hän sanoi: 'Uskonne mukaan'?
Kyse ei ollut Herran suvereenista toimenpiteestä. Tämä tapahtui sokeiden miesten uskon mukaan. Miksi se tapahtui 'heidän uskonsa mukaan'?
Ensiksikin he kutsuivat Häntä Messiaaksi kutsumalla Häntä Daavidin pojaksi. Tämä on ehkä kaikkein tunnetuin juutalainen nimitys Messiaalle, ja Matteus aloittaa evankeliuminsa 1:1:ssä todeten, että se olisi se, mitä hän osoittaisi evankeliumissaan: "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja (tai sukulinja 1992 suomennos) ..." Heillä oli ilmestys Isältä siitä, Kuka Jeesus tarkasti ottaen on. Heillä oli uskoa.
Avainpointti nro 1 – henkilökohtainen ilmestys
Tämä on aivan avainasia kaikelle sille, mitä me teemme ja mitä kutsutaan 'uskoksi'. Saamme ensin ilmestyksen Isältä siitä. Jos kuulemme huonoja uutisia, tarkistamme Isältä nähdäksemme, mitkä Hänen ohjeensa ja huolenpitonsa saattaisi olla. Kun Pietari huudahti: 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika', Jeesus sanoi, että hän tiesi sen Isältä saadun ilmestyksen kautta. Koko valtakunta virtaa Isältä tulevasta ilmestyksestä ja toimii siinä.
Olen kertonut siitä, kuinka 2. Piet. 1: 3-4 on ollut minulle perusta vuosikymmeniä: "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään…"
Se joko on totta tai ei ole. Hän joko on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään tarvitaan, tai sitten ei. Vuosia sitten annoin tuon ilmestyksen lipua ylitseni ja lävitseni innostaen henkeäni. Hän on lahjoittanut KAIKEN mitä elämään tarvitaan. Minun ei tarvitsisi koskaan enää olla huolissani.
Uskoni koetus
Olin viemässä viittä lehmää myytäväksi noin 40 mailin (70 km) päässä olevaan navettaan. Chris istui kanssani, mutta jostain syystä olin jättänyt hänen pyörätuolinsa kotiin. Liikennevaloissa noin 10 mailin (18 km) päässä kodistamme autoni sammui. Vauhtia oli vain sen verran, että pystyin rullaamaan moottoritien reunaan.
Muistaen 2. Piet. 1: 3-4:n sanoin: "Isä, kaikki mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, on lahjoitettu, joten paljasta huolenpitosi, koska olemme jumissa!" Juuri silloin vastakkaisesta suunnasta tuleva punainen avolava-auto hidasti, ajoi yli keskikaistan kaartaen eteemme ja kuljettaja kysyi, voisiko auttaa jotenkin.
Selitin hänelle tilanteen ja hän sanoi, että voisi viedä karjamme myyntinavettaan – olin ällistynyt. Irrotimme avolava-automme perävaunusta, jonka kiinnitimme miehen avolava-auton perään, nostimme Chrisin miehen autoon ja sitten me kolme lähdimme. Mies toi meidät takaisin, kun olimme jättäneet lehmät ja saatoin soittaa keskimmäiselle pojalleni pyytäen tätä tulemaan meidät hakemaan.
Tapahtukoon teille uskonne mukaan. Minulla oli ilmestys Sanasta ja kokemuksesta, sellaista uskoa, joka tulee siitä, että pohtii Isän uskollisuutta halki vuosien. Tuon jatkuvan ilmestyksen perusteella ja Hänestä elämässäni olevan todistuksen perusteella tein yksinkertaisesti valinnan toimia uskoni mukaan ja pyysin Häntä paljastamaan huolenpitonsa. Ja Hän teki niin.
Ensi viikolla niistä kerroista, jolloin epäonnistuin ja lisää Sanasta… siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed