About free will if you like 4 of 4
Vapaasta tahdosta, jos teille sopii osa 4/4
Hei kaikki,
Suurin yksittäinen sähköpostilla saamani kysymys koskee tunteita ja ajatuksia. Elämme kulttuurissa, johon kuuluvat lyhyet videoiden ja äänen ryöpsähdykset, jotka on suunniteltu herättämään tunteita, käyttämään hyväksi pelkoja ja epäilyä, ja jotka harvoin vetoavat ihmisen korkeampiin ja jaloihin tunteisiin ja ajatuksiin.
Langenneen ihmisluonnon kautta olemme myös itsekeskeisiä ja elämme vaurioituneessa ja langenneessa maailmassa. Elämänkokemus saa aikaan sen, että jotkut varttuvat ilman, että heidän on koskaan tarvinnut hallita tunteitaan ja ajatuksiaan – he elävät 'tunneperäisen järkeilyn' mukaan, mistä olen kirjoittanut aiemmissa 'Ajatuksissa'. Vapaa tahto tekee mahdolliseksi sen, että löydämme tasapainon.
Vapaa tahto antaa meille kyvyn omata tunteita ja oppia, kuinka hallita niitä
Koska emme ole robotteja, vaan täysivaltaisia olentoja, se merkitsee meidän olevan vastuussa siitä, mitä ajattelemme, mitä tunnemme ja kuinka toimimme. Tunteet yllyttävät meitä toimimaan ja vaikuttavat päätöksiimme. Tunteet luovat arvon maailmallemme, mutta ne ovat kuin jokia, joista jokainen menee johonkin suuntaan ja kantaa mukanaan tietyn määrään vettä ja sisältöä. Tunteet sallivat meidän kokea ihmisenä olemisen korkeudet ja syvyydet, ja ne on annettu meille, että saatamme tasapainottaa järkeä tunteella, sillä elämä vaatii tuota tasapainoa, jotta teemme viisaita päätöksiä.
Tunnistaen sen ristiriidan, joka on sen osan välillä ajatuksiamme ja tunteitamme, joka haluaa vaeltaa Herran kanssa ja sen osan välillä, joka ei halua, Paavali kirjoitti 2. Kor. 10: 4-6, että meidän tulee hajottaa "…maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi."
Meistä saattaa tuntua jonain kylmänä ja sateisena aamuna, että haluamme jäädä kotiin, mutta sivuutamme tunteemme ja nousemme ylös valmiina töihin tai kouluun. Jotkut kristityt eivät koskaan vie tuota jokapäiväistä kurinalaisuutta ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pelastusta koskien. He elävät ristiriitaisuudessa: kykenevinä sivuuttamaan tunteensa ja nousemaan ylös sängystä ja menemään töihin, mutta kykenemättöminä hallitsemaan tunteita ja pelkoja, jotka kertovat heille, että he ovat ehkä loukanneet Jumalaa liian monta kertaa ja Hän on potkaissut heidät ulos valtakunnasta.
Tunteet asianmukaisesti tasapainossa ja kuuliaisina Kristukselle tekevät mahdolliseksi sen, että järkeilemme asianmukaisesti. Jos ajatukset ja tunteet ovat epätasapainossa, ne vaikuttavat meihin niin, että vaikka näemme jonkin kohdan Raamatussa, sivuutamme lukemamme ja sen sijaan valitsemme (vapaa tahto) toisia jakeita, jotka ovat käyvät yksiin sen kanssa, miltä meistä tuntuu - pelkäämme pelastuksemme puolesta, pelkäämme, että olemme syyllistyneet syntiin, jota ei anneta anteeksi. Emme tunne Jumalaa tunteidemme kautta, tunnemme Hänet Hänen Henkensä ja Sanan kautta. Hän voi tosiaankin vaikuttaa tunteisiimme, mutta emme tunne Häntä tunteiden perusteella.
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että elämme moraalin mukaan – moraalin ollessa oikean ja väärän välinen ero
Ihminen, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä ei ole yhtään erilainen kuin apina, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä – emme aidosti käytä vapaata tahtoa. Vapaaseen tahtoon kuuluvat moraalia koskevat päätökset – uhraukset, koska se on oikein. Oikein toimiminen silloin, kun kukaan ei katsele.
Meillä on kyky hillitä impulssi ja tehdä jotakin muuta. Koirasi voi hajottaa jonkin huoneen, mutta sillä ei ole mitään moraalikompassia ohjaamassa sitä. Ihmisillä on kyky tarkastella jotakin tilannetta ja arvioida sitä sekä sivuuttaa tunteet ja toimia oikein. Kyse on meidän päätöksestämme. Ei Jumalan. Ei paholaisen. Vapaa tahto pakottaa meidät tekemään moraalisia päätöksiä.
Ihmiset, jotka kieltäytyvät ottamasta vastuuta elämästään, haluavat olla kuin tuo appelsiinin valitseva apina. He haluavat elää ikään kuin heidän teoillaan ei olisi mitään seurauksia, niihin ei liittyisi mitään moraalista arvoa. Joku voi varastaa perheenjäseneltä eikä ilmaise mitään ulkonaisia katumuksen merkkejä. Mutta hän ei ole apina. Hänen elämänsä on suurempi kuin pelkästään sen valitseminen, mitä ruokaa syödä, siihen kuuluu moraalivalintojen tekemistä, johon liittyy toisia, joita hän on satuttanut tai auttanut. Vastuun ottaminen teoistamme on se, mitä vapaa tahto meille antaa. Juuda kirjoitti jakeessa neljä: 'älkää kääntäkö Jumalan armoa lupakirjaksi synnin tekemiseen.' (suomennos tässä) Vapaa tahto mahdollistaa sen, että teemme juuri noin – oikeutamme synnin, koska olemme armossa. Tai voimme ymmärtää, että vapaan tahdon armo voimaannuttaa meidät elämään jumalista elämää kasvaessamme ihmisinä ja kasvaessamme aikuisiksi Kristuksessa.
Oletko huomannut, että Uuden testamentin kirjeissä syytetään erinomaisen vähän paholaista? Oletko huomannut, että kaikki kirjoittajat opettavat henkilökohtaisen vastuun ottamista, Jumalan kanssa vaeltamista, uutena luomuksena Kristuksessa vaeltamista ja kasvamista kristillisessä luonteessa ja ajatuksissa ja tunteissa? Paholaista tuskin mainitaan. He asettavat yksilön vastuuseen. Katso mitä Jeesus teki puolestasi, ota vastuu ja kasva aikuiseksi ja reagoi kuten sinun pitäisi Häneen, joka maksoi niin suuren hinnan sielustasi! Juuri siitä heillä oli kyse.
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille ja aloitti suhteen häneen, se ei vain tehnyt kaikista uskonnollisista kaavoista merkityksettömiä, vaan se toi ihmiskunnalle toivon. Aabrahamin päivinä jokainen oli mukana uskonnollisissa rituaaleissa miellyttääkseen jumalia. Elettiin siinä pelossa, että jos tehtiin jotain väärin, loukattiin jotakin jumalaa tai jumalatarta jollakin tavoin, iskisi tuho. Kun Jumala kutsui Aabrahamin tuntemaan Hänet ja tarjosi sitä koko ihmiskunnalle, se toi tullessaan toivon. Ihminen saattoi jatkaa uskonnollista rituaalia, jos halusi, mutta hänellä oli vapaa tahto tuntea Kaikkivaltias Jumala, saada suhde Häneen. Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo, että tunnemme Isän, että tiedämme, että pahin asia, joka meille koskaan voi tapahtua on, että menemme taivaaseen. Se on luja toivo ja luottamus – sielun vakuuttuneisuus, joka toimii ankkurina halki elämän myrskyjen.
Vapaa tahto merkitsee sitä, että epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua
Ollessani kuudennella luokalla meillä oli mainio opettaja, joka aina haastoi meitä. Eräänä päivänä hän esitti meille tämän kysymyksen seisoessaan jonkin matkan päässä seinästä: kuinka monta puoliväliin kohti seinää kulkemista minulta tarvitaan, jotta saavutan seinän? Oli monia arvauksia, mutta hänen vastauksensa tyrmistytti meitä: en saavuta sitä koskaan.
Teoriassa puoliväliin kohti seinää kulkeminen joka askeleella tarkoittaa, että ihmisellä on aina puolet matkasta jäljellä. Et koskaan saavuta tuota seinää. Se oli todennäköisesti ensimmäinen oppituntini kvanttifysiikasta, lol. Mutta opettajan pointti liittyy vapaaseen tahtoon, ja pointti on se, että sinulla on aina valinnanvara tässä elämässä. Epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua, aina on jotakin muuta.
Edes kuolema ei ole loppu. Raamattu puhuu tulevasta ajasta, jolloin Jeesus hallitsee kuninkaana kansakuntia. Se puhuu siitä, että hallitsemme Hänen kanssaan. Sitten mainitaan 'tulevat maailmanajat'. Kuolema ei ole loppu, sen on vain uuden oven avautuminen seuraavaan maailmanaikaan elämässä. Ikuinen Jumala, joka loi ikuisia olentoja Hänessä tarkoittaa, ettei ole sellaista asiaa kuin perimmäinen epäonnistuminen. On aina valintamahdollisuus, Hän on aina varautunut jokaiseen tilanteeseen.
Uskossamme puhumme siitä, että Jumala avaa tai sulkee oven. On myös kuultu ilmaus 'kun Jumala sulkee oven, Hän avaa ikkunan'. On aina yksi 'puoliväliin' vievä liike johonkin muuhun. Et voi pohjimmaltasi epäonnistua.
Absoluuttinen vapaa tahto on yksin Jumalan alaa: Hän tahtoi – ja maailmankaikkeus oli olemassa, Hän tahtoi – ja maapallo oli olemassa. Hän tahtoi – ja ihminen oli olemassa. Ihminen on luotu Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, siksi myös meille on annettu vapaa tahto, mutta koska olemme luotuja olentoja, vapaata tahtoamme käytetään Hän luomisensa rajoissa, niillä rajoitteilla. Mutta myös noiden vapauksien puitteissa. Emme koskaan tietäisi, mitä meillä on Hänessä, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa.
Ef. 2: 8-10 kertoo meille, että olemme Jumalan 'teko', armosta uskon kautta pelastettuja. Kreikan sana 'teko' on 'poiema', mikä englanniksi kääntyy runoja tarkoittavalla sanalla. Paavali kirjoitti: "Sillä me olemme hänen tekonsa (engl. runonsa), luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on (Isä) edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."
Olemme Jumalan runoja, vapaalla tahdolla voimaannutettuja vaeltamaan niissä, jotka Hän en valmistanut ennen maailman syntyä – käyttäkäämme luottavaisesti vapaata tahtoamme Hänessä. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Vapaasta tahdosta, jos teille sopii osa 4/4
Hei kaikki,
Suurin yksittäinen sähköpostilla saamani kysymys koskee tunteita ja ajatuksia. Elämme kulttuurissa, johon kuuluvat lyhyet videoiden ja äänen ryöpsähdykset, jotka on suunniteltu herättämään tunteita, käyttämään hyväksi pelkoja ja epäilyä, ja jotka harvoin vetoavat ihmisen korkeampiin ja jaloihin tunteisiin ja ajatuksiin.
Langenneen ihmisluonnon kautta olemme myös itsekeskeisiä ja elämme vaurioituneessa ja langenneessa maailmassa. Elämänkokemus saa aikaan sen, että jotkut varttuvat ilman, että heidän on koskaan tarvinnut hallita tunteitaan ja ajatuksiaan – he elävät 'tunneperäisen järkeilyn' mukaan, mistä olen kirjoittanut aiemmissa 'Ajatuksissa'. Vapaa tahto tekee mahdolliseksi sen, että löydämme tasapainon.
Vapaa tahto antaa meille kyvyn omata tunteita ja oppia, kuinka hallita niitä
Koska emme ole robotteja, vaan täysivaltaisia olentoja, se merkitsee meidän olevan vastuussa siitä, mitä ajattelemme, mitä tunnemme ja kuinka toimimme. Tunteet yllyttävät meitä toimimaan ja vaikuttavat päätöksiimme. Tunteet luovat arvon maailmallemme, mutta ne ovat kuin jokia, joista jokainen menee johonkin suuntaan ja kantaa mukanaan tietyn määrään vettä ja sisältöä. Tunteet sallivat meidän kokea ihmisenä olemisen korkeudet ja syvyydet, ja ne on annettu meille, että saatamme tasapainottaa järkeä tunteella, sillä elämä vaatii tuota tasapainoa, jotta teemme viisaita päätöksiä.
Tunnistaen sen ristiriidan, joka on sen osan välillä ajatuksiamme ja tunteitamme, joka haluaa vaeltaa Herran kanssa ja sen osan välillä, joka ei halua, Paavali kirjoitti 2. Kor. 10: 4-6, että meidän tulee hajottaa "…maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi."
Meistä saattaa tuntua jonain kylmänä ja sateisena aamuna, että haluamme jäädä kotiin, mutta sivuutamme tunteemme ja nousemme ylös valmiina töihin tai kouluun. Jotkut kristityt eivät koskaan vie tuota jokapäiväistä kurinalaisuutta ajatuksiinsa ja tunteisiinsa pelastusta koskien. He elävät ristiriitaisuudessa: kykenevinä sivuuttamaan tunteensa ja nousemaan ylös sängystä ja menemään töihin, mutta kykenemättöminä hallitsemaan tunteita ja pelkoja, jotka kertovat heille, että he ovat ehkä loukanneet Jumalaa liian monta kertaa ja Hän on potkaissut heidät ulos valtakunnasta.
Tunteet asianmukaisesti tasapainossa ja kuuliaisina Kristukselle tekevät mahdolliseksi sen, että järkeilemme asianmukaisesti. Jos ajatukset ja tunteet ovat epätasapainossa, ne vaikuttavat meihin niin, että vaikka näemme jonkin kohdan Raamatussa, sivuutamme lukemamme ja sen sijaan valitsemme (vapaa tahto) toisia jakeita, jotka ovat käyvät yksiin sen kanssa, miltä meistä tuntuu - pelkäämme pelastuksemme puolesta, pelkäämme, että olemme syyllistyneet syntiin, jota ei anneta anteeksi. Emme tunne Jumalaa tunteidemme kautta, tunnemme Hänet Hänen Henkensä ja Sanan kautta. Hän voi tosiaankin vaikuttaa tunteisiimme, mutta emme tunne Häntä tunteiden perusteella.
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että elämme moraalin mukaan – moraalin ollessa oikean ja väärän välinen ero
Ihminen, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä ei ole yhtään erilainen kuin apina, joka valitsee omenan ja appelsiinin välillä – emme aidosti käytä vapaata tahtoa. Vapaaseen tahtoon kuuluvat moraalia koskevat päätökset – uhraukset, koska se on oikein. Oikein toimiminen silloin, kun kukaan ei katsele.
Meillä on kyky hillitä impulssi ja tehdä jotakin muuta. Koirasi voi hajottaa jonkin huoneen, mutta sillä ei ole mitään moraalikompassia ohjaamassa sitä. Ihmisillä on kyky tarkastella jotakin tilannetta ja arvioida sitä sekä sivuuttaa tunteet ja toimia oikein. Kyse on meidän päätöksestämme. Ei Jumalan. Ei paholaisen. Vapaa tahto pakottaa meidät tekemään moraalisia päätöksiä.
Ihmiset, jotka kieltäytyvät ottamasta vastuuta elämästään, haluavat olla kuin tuo appelsiinin valitseva apina. He haluavat elää ikään kuin heidän teoillaan ei olisi mitään seurauksia, niihin ei liittyisi mitään moraalista arvoa. Joku voi varastaa perheenjäseneltä eikä ilmaise mitään ulkonaisia katumuksen merkkejä. Mutta hän ei ole apina. Hänen elämänsä on suurempi kuin pelkästään sen valitseminen, mitä ruokaa syödä, siihen kuuluu moraalivalintojen tekemistä, johon liittyy toisia, joita hän on satuttanut tai auttanut. Vastuun ottaminen teoistamme on se, mitä vapaa tahto meille antaa. Juuda kirjoitti jakeessa neljä: 'älkää kääntäkö Jumalan armoa lupakirjaksi synnin tekemiseen.' (suomennos tässä) Vapaa tahto mahdollistaa sen, että teemme juuri noin – oikeutamme synnin, koska olemme armossa. Tai voimme ymmärtää, että vapaan tahdon armo voimaannuttaa meidät elämään jumalista elämää kasvaessamme ihmisinä ja kasvaessamme aikuisiksi Kristuksessa.
Oletko huomannut, että Uuden testamentin kirjeissä syytetään erinomaisen vähän paholaista? Oletko huomannut, että kaikki kirjoittajat opettavat henkilökohtaisen vastuun ottamista, Jumalan kanssa vaeltamista, uutena luomuksena Kristuksessa vaeltamista ja kasvamista kristillisessä luonteessa ja ajatuksissa ja tunteissa? Paholaista tuskin mainitaan. He asettavat yksilön vastuuseen. Katso mitä Jeesus teki puolestasi, ota vastuu ja kasva aikuiseksi ja reagoi kuten sinun pitäisi Häneen, joka maksoi niin suuren hinnan sielustasi! Juuri siitä heillä oli kyse.
Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo
Kun Jumala ilmestyi Aabrahamille ja aloitti suhteen häneen, se ei vain tehnyt kaikista uskonnollisista kaavoista merkityksettömiä, vaan se toi ihmiskunnalle toivon. Aabrahamin päivinä jokainen oli mukana uskonnollisissa rituaaleissa miellyttääkseen jumalia. Elettiin siinä pelossa, että jos tehtiin jotain väärin, loukattiin jotakin jumalaa tai jumalatarta jollakin tavoin, iskisi tuho. Kun Jumala kutsui Aabrahamin tuntemaan Hänet ja tarjosi sitä koko ihmiskunnalle, se toi tullessaan toivon. Ihminen saattoi jatkaa uskonnollista rituaalia, jos halusi, mutta hänellä oli vapaa tahto tuntea Kaikkivaltias Jumala, saada suhde Häneen. Vapaa tahto mahdollistaa sen, että meillä on toivo, että tunnemme Isän, että tiedämme, että pahin asia, joka meille koskaan voi tapahtua on, että menemme taivaaseen. Se on luja toivo ja luottamus – sielun vakuuttuneisuus, joka toimii ankkurina halki elämän myrskyjen.
Vapaa tahto merkitsee sitä, että epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua
Ollessani kuudennella luokalla meillä oli mainio opettaja, joka aina haastoi meitä. Eräänä päivänä hän esitti meille tämän kysymyksen seisoessaan jonkin matkan päässä seinästä: kuinka monta puoliväliin kohti seinää kulkemista minulta tarvitaan, jotta saavutan seinän? Oli monia arvauksia, mutta hänen vastauksensa tyrmistytti meitä: en saavuta sitä koskaan.
Teoriassa puoliväliin kohti seinää kulkeminen joka askeleella tarkoittaa, että ihmisellä on aina puolet matkasta jäljellä. Et koskaan saavuta tuota seinää. Se oli todennäköisesti ensimmäinen oppituntini kvanttifysiikasta, lol. Mutta opettajan pointti liittyy vapaaseen tahtoon, ja pointti on se, että sinulla on aina valinnanvara tässä elämässä. Epäonnistuminen ei koskaan merkitse loppua, aina on jotakin muuta.
Edes kuolema ei ole loppu. Raamattu puhuu tulevasta ajasta, jolloin Jeesus hallitsee kuninkaana kansakuntia. Se puhuu siitä, että hallitsemme Hänen kanssaan. Sitten mainitaan 'tulevat maailmanajat'. Kuolema ei ole loppu, sen on vain uuden oven avautuminen seuraavaan maailmanaikaan elämässä. Ikuinen Jumala, joka loi ikuisia olentoja Hänessä tarkoittaa, ettei ole sellaista asiaa kuin perimmäinen epäonnistuminen. On aina valintamahdollisuus, Hän on aina varautunut jokaiseen tilanteeseen.
Uskossamme puhumme siitä, että Jumala avaa tai sulkee oven. On myös kuultu ilmaus 'kun Jumala sulkee oven, Hän avaa ikkunan'. On aina yksi 'puoliväliin' vievä liike johonkin muuhun. Et voi pohjimmaltasi epäonnistua.
Absoluuttinen vapaa tahto on yksin Jumalan alaa: Hän tahtoi – ja maailmankaikkeus oli olemassa, Hän tahtoi – ja maapallo oli olemassa. Hän tahtoi – ja ihminen oli olemassa. Ihminen on luotu Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, siksi myös meille on annettu vapaa tahto, mutta koska olemme luotuja olentoja, vapaata tahtoamme käytetään Hän luomisensa rajoissa, niillä rajoitteilla. Mutta myös noiden vapauksien puitteissa. Emme koskaan tietäisi, mitä meillä on Hänessä, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa.
Ef. 2: 8-10 kertoo meille, että olemme Jumalan 'teko', armosta uskon kautta pelastettuja. Kreikan sana 'teko' on 'poiema', mikä englanniksi kääntyy runoja tarkoittavalla sanalla. Paavali kirjoitti: "Sillä me olemme hänen tekonsa (engl. runonsa), luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on (Isä) edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme."
Olemme Jumalan runoja, vapaalla tahdolla voimaannutettuja vaeltamaan niissä, jotka Hän en valmistanut ennen maailman syntyä – käyttäkäämme luottavaisesti vapaata tahtoamme Hänessä. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed