The Ways of Righteousness #3
Vanhurskauden tiet, osa 3
Hei kaikki,
Olin mukana erään kotiseurakuntaverkostomme yhteydessä toimivan kotiseurakunnan kokoontumisessa ja pyysin esirukousta, koska olin hyvin väsynyt ja tarvitsin viisautta joillakin alueilla. Niinpä kaikki kokoontuivat ympärilleni seisoessani, laskivat kätensä päälleni ja tunsin virvoitusta hengessäni ja sielussani heidän rukoillessaan. Oli muutamia rohkaisevia profetioita ja olin siunattu ja tunsin oloni paljon paremmaksi. Kun kaikki ottivat kätensä pois päältäni ja palasivat istuimilleen, tunsin nykäisyn vasemmassa lahkeessani.
Katsoessani alaspäin näin Adam-nimisen pikkupojan nykivän lahjettani. Hän oli niin suloinen, nelivuotiaana hänellä oli silmäsairauden vuoksi jo vahvat silmälasit, ja hän oli vähän paremmin pukeutunut kotiseurakunnan kokousta varten. Hänelle oltiin opettamassa kunnioitusta vanhempia kohtaan, joten kun kysyin, mitä hän halusi, hän vastasi: "Pastori John. Herra sanoi jotakin minulle sinua varten." (Vaikkemme käytä titteleitä, annoin arvoa ajatukselle). Kaikki huoneessa hymyilivät, koska hän oli niin suloinen ja niin vakavissaan, ja lempeästi vastasin: "Kiitos, Adam. Olisi upea kuulla, mitä Herralla on minulle. Mitä Hän sanoi?"
Hän katsoi ylöspäin minuun noiden paksujen linssien läpi ja mitä vakavimmalla nelivuotiaan äänellä hän sanoi: "Herra sanoo sinulle, että Hän rakastaa sinua ja että toimit hyvin." Sydämeni suli aidosta arvostuksesta, sillä tuo yksi yksittäinen sana merkitsi minulle enemmän kuin kaikki sitä edeltäneet. Sanoin hänelle välittömästi:
"Kiitos Adam, se on kyllä Herralta, kiitos paljon, että jaoit sen, se merkitsee minulle niin paljon. "Mihin hän vastasi ojentaen kämmentään: "Ole hyvä. Saanko 20 dollaria?"
Kaikki purskahtivat nauramaan ja muutama ihminen kommentoi, että pojan on täytynyt katsoa kristillistä tv:tä, LOL – mutta tuo sana pysyy rakkaana sydämessäni vielä tänäkin päivänä.
Kuin lapsi
Se, että Adam oli riittävän läpinäkyvä pyytääkseen minulta 20 dollaria ihmisiä täynnä olevan huoneen edessä, osoitti hänen täyttä vilpittömyyttään kaikilla alueilla. Ei mitään oman halunsa kaihtamista, ei mitään valhetta sanomalla, että hän tarvitsisi rahat sairaalle koulukaverille – hän vain halusi tietää, antaisinko hänelle 20 dollaria ja hän oli riittävän rohkea ja läpinäkyvä pyytääkseen sitä. Hänen rukouksensa oli vilpitön. Hänen profetiansa oli vilpitön. Hänen rahanpyyntönsä oli vilpitön. Kokonaan läpinäkyvää.
Vertaa hänen lapsuuden vilpittömyyttään tähän
Kun olimme pastoreina Coloradossa, meillä oli seurakunnassamme keski-ikäinen nainen, joka oli tunnetusti ihmisiä jonkin verran hyödyksi käyttävä. Osana päivittäistä rutiiniaan hän käveli paikallisen kahvilan ohi ja jos näki jonkun ystävän, istahti tätä vastapäätä ja alkoi puhua, kunnes tuo tämä tarjoutui ostamaan hänelle kahvia ja välipalan. Hän 'kruisaili' kahvilassa, ruokabaareissa, ja kuulin muutamia kertomuksia siitä, että hän oli nähnyt jonkun tuttavansa jossakin kaupassa ja norkoillut tämän ympärillä kommentoiden sitä, kuinka halusi sen tai tuon jutun, mutta hänellä ei ollut rahaa siihen toivoen, että tuo toinen maksaisi hänen haluamansa jutun.
Eräänä päivänä huomasimme hänen alkaneen käyttää kaulan ympäri kiedottua niskatukea. Hän ilmoitti satuttaneensa niskansa ja joutuvansa todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän oli lähellä eläkeikää, mutta hänen eläkkeensä ei olisi ollut paljoakaan. Hän käytti tukea kaikkialla ja toisti tarinaa jokaiselle kysyjälle. Eräänä iltana hän tuli Barbin johtamaan naisten rukouskokoukseen. Barb sanoi Pyhän Hengen läsnäolon olleen niin voimakkaan, että monet 'kaatuivat hengessä' istumapaikoillaan, ja hänellä oli profeetallisia sanoja jokaiselle paikalla olevalle.
Niskatukea käyttävä nainen oli istunut tuolillaan, ja kun Barb laski kätensä hänen päälleen, nainen kaatui sivuuttain ikään kuin Hengen 'tyrmäämänä' useiden minuuttien ajaksi. Kun hän virkosi, hän kysyi Barbilta vaimeaan ääneen, mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Barb tunsi Hengen kautta, että asialla oli jotain tekemistä naisen niskan kanssa, joten hän vastasi jotenkin näin: "Tee vain mitä Herra haluaa sinun tekevän." Nainen poisti hiljaa niskatukensa emmekä koskaan nähneet hänen käyttävän sitä uudelleen. Hänen petoksensa oli paljastettu ja käsitelty hänen sydämessään, ei ihmisen, vaan Jumalan taholta.
Hän oli pannut valheen kerroksen ilmaisen rahan saamista koskevan ahneutensa päälle. Mutta Herra paljasti lempeästi hänen valheensa ja pyysi häntä käsittelemään asian, ja hän teki niin.
Kerroksia
Kasvaessamme aikuiseksi opimme lisäämään sydämeemme kerroksia suojaamaan meitä ja saamaan meidät näyttämään paremmilta toisten silmissä. Pikku Adamilla ei ollut mitään kerroksia, joten hänen rukouksensa, hänen profetiansa ja hänen pyyntönsä saada 20 dollaria olivat yhtä kirkkaita kuin jos katsoisimme hänen sydäntään vastapestyn ikkunan läpi. Yllä olevan nainen oli oppinut peittämään sydämessään olevan totuuden valheiden kerroksilla.
Jeesuksen opetuslapsille keinona on kuoria nuo kerrokset, jotta saatamme katsoa omaa sydäntämme rehellisesti. Että voimme rehellisesti käsitellä aitoja motiivejamme, vain meidän ja Jeesuksen välillä, yksityisesti, ja tehdä Hänen pyytämänsä muutokset. Sen tähden Hän kysyi minulta (osa yksi tästä kirjoitussarjasta) mitä aioin kertoa Barbille siitä, miksi pesin ikkunan säleverhot. Hän yritti pitää minut läpinäkyvänä itseni ja Barbin suhteen – ja Hänen.
1.Kor. 3:1-15:ssä Paavali käsittelee eräitä Korintissa asuvia, joiden hän sanoi elävän kuin eivät olisi edes uudestisyntynteitä. Hän myös sanoi heidän olevan vauvoja, kykenevän vastaanottamaan vain Sanan maitoa, vaikka heidän tulisi jo syödä vahvaa Sanan ruokaa. Hän sanoi heidän olevan hengellisiä vauvoja, koska heillä oli sydämessään kateutta, riitoja ja hajaannusta. Hän kertoi heille, että jos he kuolisivat tuossa tilassa, nuo asiat olisivat kuin puuta, heinää ja olkia, jotka palaisivat Kristuksen edessä, vaikka he pelastuisivat. Hän neuvoi heitä kasvamaan aikuisiksi ja olemaan Sanan tekijöitä vaeltaessaan Herran kanssa.
Sana 'hajaannus' tässä on erityisen mielenkiintoinen...
Se on kreikan sana 'dichostasia'. Se tarkoittaa 'merkitä joku ja seisoa erillään'. Sana 'diche' tarkoittaa 'rikki, erillään' ja 'stasia' tarkoittaa 'seisoa'. Täsmällisesti sanoen korinttilaiset olivat merkinneet ne (kristityt), joiden kanssa olivat eri mieltä ja päättäneet 'seisoa erillään' heistä, repien rikki suhteen heidän kanssaan, erottaa itsensä heistä.
Paavali oli kertonut galatalaisille 4:19:ssä, että hän 'koki synnytystuskia (oli synnytyskivuissa) jälleen heidän puolestaan, jotta Kristus voisi saada muodon heissä', käyttäen raskausaikaa ja synnytystä kuvaamaan hengellistä kasvua. Hän selitti toiminnassa olevat voimat: Kristus meissä kasvaa ja työntää meitä sisältä käsin puhdistamaan motiivimme ja sallimaan itsellemme läpinäkyvyyden satutetuksi tulemisen uhalla samalla kun käsittelemme meissä toiminnassa olevia Kristuksen meissä kasvamisen vastaisia voimia – Kiusauksena on lisätä sydämemme päälle uusi epärehellisyyden kerros, koska emme halua käsitellä piilottelemaamme syntiä.
Ylpeys on tuo synti, riippumatta siitä, millä muulla nimellä me kutsumme sitä oikeuttaaksemme itsemme, kun tiedämme olevamme edes osittain väärässä – kyse on ainoastaan ylpeydestä, ja Raamattu viittaa siihen, ettei kukaan muu kuin tuo ylpeä ihminen voi nöyrtyä olemaan rehellinen itsensä ja Jumalan suhteen – mikään rukous ei voi sitä tehdä, vain tuo syyllinen henkilö itse voi sen tehdä. Sitä varten ei voi saada rukousta. Kukaan ei voi laskea kättään yllesi ja vapauttaa sinua siitä. Ainoa, joka voi sen poistaa, on oman ylpeytensä takana piileskelevä ihminen itse nöyrtymällä…
Ensi viikolla – kuinka käsitellä satutetuksi tulemista ja palata lapsen kaltaiseen läpinäkyvyyteen.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Vanhurskauden tiet, osa 3
Hei kaikki,
Olin mukana erään kotiseurakuntaverkostomme yhteydessä toimivan kotiseurakunnan kokoontumisessa ja pyysin esirukousta, koska olin hyvin väsynyt ja tarvitsin viisautta joillakin alueilla. Niinpä kaikki kokoontuivat ympärilleni seisoessani, laskivat kätensä päälleni ja tunsin virvoitusta hengessäni ja sielussani heidän rukoillessaan. Oli muutamia rohkaisevia profetioita ja olin siunattu ja tunsin oloni paljon paremmaksi. Kun kaikki ottivat kätensä pois päältäni ja palasivat istuimilleen, tunsin nykäisyn vasemmassa lahkeessani.
Katsoessani alaspäin näin Adam-nimisen pikkupojan nykivän lahjettani. Hän oli niin suloinen, nelivuotiaana hänellä oli silmäsairauden vuoksi jo vahvat silmälasit, ja hän oli vähän paremmin pukeutunut kotiseurakunnan kokousta varten. Hänelle oltiin opettamassa kunnioitusta vanhempia kohtaan, joten kun kysyin, mitä hän halusi, hän vastasi: "Pastori John. Herra sanoi jotakin minulle sinua varten." (Vaikkemme käytä titteleitä, annoin arvoa ajatukselle). Kaikki huoneessa hymyilivät, koska hän oli niin suloinen ja niin vakavissaan, ja lempeästi vastasin: "Kiitos, Adam. Olisi upea kuulla, mitä Herralla on minulle. Mitä Hän sanoi?"
Hän katsoi ylöspäin minuun noiden paksujen linssien läpi ja mitä vakavimmalla nelivuotiaan äänellä hän sanoi: "Herra sanoo sinulle, että Hän rakastaa sinua ja että toimit hyvin." Sydämeni suli aidosta arvostuksesta, sillä tuo yksi yksittäinen sana merkitsi minulle enemmän kuin kaikki sitä edeltäneet. Sanoin hänelle välittömästi:
"Kiitos Adam, se on kyllä Herralta, kiitos paljon, että jaoit sen, se merkitsee minulle niin paljon. "Mihin hän vastasi ojentaen kämmentään: "Ole hyvä. Saanko 20 dollaria?"
Kaikki purskahtivat nauramaan ja muutama ihminen kommentoi, että pojan on täytynyt katsoa kristillistä tv:tä, LOL – mutta tuo sana pysyy rakkaana sydämessäni vielä tänäkin päivänä.
Kuin lapsi
Se, että Adam oli riittävän läpinäkyvä pyytääkseen minulta 20 dollaria ihmisiä täynnä olevan huoneen edessä, osoitti hänen täyttä vilpittömyyttään kaikilla alueilla. Ei mitään oman halunsa kaihtamista, ei mitään valhetta sanomalla, että hän tarvitsisi rahat sairaalle koulukaverille – hän vain halusi tietää, antaisinko hänelle 20 dollaria ja hän oli riittävän rohkea ja läpinäkyvä pyytääkseen sitä. Hänen rukouksensa oli vilpitön. Hänen profetiansa oli vilpitön. Hänen rahanpyyntönsä oli vilpitön. Kokonaan läpinäkyvää.
Vertaa hänen lapsuuden vilpittömyyttään tähän
Kun olimme pastoreina Coloradossa, meillä oli seurakunnassamme keski-ikäinen nainen, joka oli tunnetusti ihmisiä jonkin verran hyödyksi käyttävä. Osana päivittäistä rutiiniaan hän käveli paikallisen kahvilan ohi ja jos näki jonkun ystävän, istahti tätä vastapäätä ja alkoi puhua, kunnes tuo tämä tarjoutui ostamaan hänelle kahvia ja välipalan. Hän 'kruisaili' kahvilassa, ruokabaareissa, ja kuulin muutamia kertomuksia siitä, että hän oli nähnyt jonkun tuttavansa jossakin kaupassa ja norkoillut tämän ympärillä kommentoiden sitä, kuinka halusi sen tai tuon jutun, mutta hänellä ei ollut rahaa siihen toivoen, että tuo toinen maksaisi hänen haluamansa jutun.
Eräänä päivänä huomasimme hänen alkaneen käyttää kaulan ympäri kiedottua niskatukea. Hän ilmoitti satuttaneensa niskansa ja joutuvansa todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän oli lähellä eläkeikää, mutta hänen eläkkeensä ei olisi ollut paljoakaan. Hän käytti tukea kaikkialla ja toisti tarinaa jokaiselle kysyjälle. Eräänä iltana hän tuli Barbin johtamaan naisten rukouskokoukseen. Barb sanoi Pyhän Hengen läsnäolon olleen niin voimakkaan, että monet 'kaatuivat hengessä' istumapaikoillaan, ja hänellä oli profeetallisia sanoja jokaiselle paikalla olevalle.
Niskatukea käyttävä nainen oli istunut tuolillaan, ja kun Barb laski kätensä hänen päälleen, nainen kaatui sivuuttain ikään kuin Hengen 'tyrmäämänä' useiden minuuttien ajaksi. Kun hän virkosi, hän kysyi Barbilta vaimeaan ääneen, mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Barb tunsi Hengen kautta, että asialla oli jotain tekemistä naisen niskan kanssa, joten hän vastasi jotenkin näin: "Tee vain mitä Herra haluaa sinun tekevän." Nainen poisti hiljaa niskatukensa emmekä koskaan nähneet hänen käyttävän sitä uudelleen. Hänen petoksensa oli paljastettu ja käsitelty hänen sydämessään, ei ihmisen, vaan Jumalan taholta.
Hän oli pannut valheen kerroksen ilmaisen rahan saamista koskevan ahneutensa päälle. Mutta Herra paljasti lempeästi hänen valheensa ja pyysi häntä käsittelemään asian, ja hän teki niin.
Kerroksia
Kasvaessamme aikuiseksi opimme lisäämään sydämeemme kerroksia suojaamaan meitä ja saamaan meidät näyttämään paremmilta toisten silmissä. Pikku Adamilla ei ollut mitään kerroksia, joten hänen rukouksensa, hänen profetiansa ja hänen pyyntönsä saada 20 dollaria olivat yhtä kirkkaita kuin jos katsoisimme hänen sydäntään vastapestyn ikkunan läpi. Yllä olevan nainen oli oppinut peittämään sydämessään olevan totuuden valheiden kerroksilla.
Jeesuksen opetuslapsille keinona on kuoria nuo kerrokset, jotta saatamme katsoa omaa sydäntämme rehellisesti. Että voimme rehellisesti käsitellä aitoja motiivejamme, vain meidän ja Jeesuksen välillä, yksityisesti, ja tehdä Hänen pyytämänsä muutokset. Sen tähden Hän kysyi minulta (osa yksi tästä kirjoitussarjasta) mitä aioin kertoa Barbille siitä, miksi pesin ikkunan säleverhot. Hän yritti pitää minut läpinäkyvänä itseni ja Barbin suhteen – ja Hänen.
1.Kor. 3:1-15:ssä Paavali käsittelee eräitä Korintissa asuvia, joiden hän sanoi elävän kuin eivät olisi edes uudestisyntynteitä. Hän myös sanoi heidän olevan vauvoja, kykenevän vastaanottamaan vain Sanan maitoa, vaikka heidän tulisi jo syödä vahvaa Sanan ruokaa. Hän sanoi heidän olevan hengellisiä vauvoja, koska heillä oli sydämessään kateutta, riitoja ja hajaannusta. Hän kertoi heille, että jos he kuolisivat tuossa tilassa, nuo asiat olisivat kuin puuta, heinää ja olkia, jotka palaisivat Kristuksen edessä, vaikka he pelastuisivat. Hän neuvoi heitä kasvamaan aikuisiksi ja olemaan Sanan tekijöitä vaeltaessaan Herran kanssa.
Sana 'hajaannus' tässä on erityisen mielenkiintoinen...
Se on kreikan sana 'dichostasia'. Se tarkoittaa 'merkitä joku ja seisoa erillään'. Sana 'diche' tarkoittaa 'rikki, erillään' ja 'stasia' tarkoittaa 'seisoa'. Täsmällisesti sanoen korinttilaiset olivat merkinneet ne (kristityt), joiden kanssa olivat eri mieltä ja päättäneet 'seisoa erillään' heistä, repien rikki suhteen heidän kanssaan, erottaa itsensä heistä.
Paavali oli kertonut galatalaisille 4:19:ssä, että hän 'koki synnytystuskia (oli synnytyskivuissa) jälleen heidän puolestaan, jotta Kristus voisi saada muodon heissä', käyttäen raskausaikaa ja synnytystä kuvaamaan hengellistä kasvua. Hän selitti toiminnassa olevat voimat: Kristus meissä kasvaa ja työntää meitä sisältä käsin puhdistamaan motiivimme ja sallimaan itsellemme läpinäkyvyyden satutetuksi tulemisen uhalla samalla kun käsittelemme meissä toiminnassa olevia Kristuksen meissä kasvamisen vastaisia voimia – Kiusauksena on lisätä sydämemme päälle uusi epärehellisyyden kerros, koska emme halua käsitellä piilottelemaamme syntiä.
Ylpeys on tuo synti, riippumatta siitä, millä muulla nimellä me kutsumme sitä oikeuttaaksemme itsemme, kun tiedämme olevamme edes osittain väärässä – kyse on ainoastaan ylpeydestä, ja Raamattu viittaa siihen, ettei kukaan muu kuin tuo ylpeä ihminen voi nöyrtyä olemaan rehellinen itsensä ja Jumalan suhteen – mikään rukous ei voi sitä tehdä, vain tuo syyllinen henkilö itse voi sen tehdä. Sitä varten ei voi saada rukousta. Kukaan ei voi laskea kättään yllesi ja vapauttaa sinua siitä. Ainoa, joka voi sen poistaa, on oman ylpeytensä takana piileskelevä ihminen itse nöyrtymällä…
Ensi viikolla – kuinka käsitellä satutetuksi tulemista ja palata lapsen kaltaiseen läpinäkyvyyteen.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed