The Ways of Righteousness #2
Vanhurskauden tiet, osa 2
Hei kaikki,
Eräänä päivänä yksi työntekijöistä tuli vartin verran myöhässä töihin ja käveli sisään kokoukseen, joka oli alkanut tasan kello 9 ja jossa tällä naisella oli tärkeä osa hoidettavana. Haluamatta nolostuttaa naista kaikkien edessä hänen pomonsa veti naisen syrjään kokouksen jälkeen ja sanoi: "Olit tänään myöhässä. Alku oli todella ongelmallista sinun vuoksesi." Naisen vastaus oli: "Ei voinut mitään. Matkalla tänne oli tietyö, joka ruuhkautti liikenteen mailien matkalla." Vastasiko hän vanhurskaudesta käsin?
Totuus on se, että nainen oli täysin tietoinen tietyöstä, koska se oli ollut käynnissä viikkojen ajan ja vain yksi kaista oli käytössä ja se oli aiheuttanut ruuhkia joka aamu jokaisen työmatkalla. Nainen tiesi asian, eikä siitä huolimatta ollut muuttanut aikatauluaan tuon aamun hyvin tärkeää kokousta varten. Hän ei antanut asianmukaista arvostusta kokoukselle omissa ja pomonsa silmissä ja tietoisesti asetti kaikki muut vaikeaan ja noloon tilanteeseen pakottaen nämä selittelemään hänen puolestaan. Sitten nainen syytti asiasta tietyötä. Hänen pomonsa sanoi: "Olen pahoillani pitkän työmatkan vuoksi, mutta älä anna sen tapahtua uudelleen." Nainen kertoi valkoisen valheen, kuten sanotaan, ja pääsi pälkähästä, mutta se oli siitä huolimatta valhe. Ei vanhurskautta.
Hän väisti totuuden, vaikka hänen pomonsa tunsi reitin ja tiesi sen varrella olevasta tietyöstä eikä pitänyt arvossa sitä, että nainen ei ottanut vastuuta elämästään. Pomon silmissä nainen lankesi muutamassa kohdassa, koska ei ottanut vastuuta. Lopulta kävi niin, että naista ei ylennetty ja aluksi hän syytti Jumalaa, koska oman arvionsa mukaan hän teki ahkerammin töitä kuin muut eikä hän tiennyt mitä Jumalalla oli häntä vastaan, kun taas toiset, vähemmän ahkerat ja vieläpä epärehelliset, ylennettiin.
Kun nainen lopulta kysyi pomoltaan, miksi hänen oli ohitettu ja mitä hän voisi parantaa seuraavaa tilaisuutta silmällä pitäen, pomo kertoi hänelle tuosta kokouksesta. Pomo sanoi olevan toimintamallina naisen elämässä olla olematta totuudellinen ja valittaa – olla ottamatta vastuu elämästään. Pomo tarvitsi siihen tehtävään jonkun, joka kertoisi hänelle totuuden suoraan hinnasta välittämättä eikä nainen tehnyt sitä. Asia ei ollutkaan lopulta Jumalan syytä, yllätys, yllätys - nainen oli tehnyt sen itselleen sillä, ettei ollut käsitellyt sydämessään olevaa epävanhurskautta.
Tämä on sitä Kristuksessa kasvamisen perusasiaa, ihmiset. Että tunnustamme kielteiset asiat elämässämme emmekä syytä tietöitä myöhästymisestämme. Ettei syytetä ystävää, joka vastasi valheuutista koskevaan sähköpostiin. Ettei väitetä vaimolle, että pesit ne (säleverhot) hänen takiaan. Vaan on sävyisä, sydämeltä nöyrä, oppimiskykyinen ja halukas korjaamaan motiivit syvällä sisimmässä, jonne vain Jeesus näkee.
Kun kuningas Saul menetti valtakunnan – hän menetti sen ensin sydämessään ennen kuin menetti sen luonnollisessa
1. Sam. 13:1-14:ssä profeetta Samuel oli käskenyt kuningas Saulin odottaa häntä seitsemän päivää ja sen jälkeen he uhraisivat Herralle ennen kuin Saul lähtisi taisteluun pelättyjä filistealaisia vastaan. Kun Samuel oli myöhässä, Saul uhrasi uhrin itse kaapaten Samuelin roolin. Kun Samuel saapui, hän kertoi kuningas Saulille, että Saulin toiminnasta Jumala oli päättänyt antaa valtakunnan jollekulle toiselle. Mitä Saulilla oli sanottava omaksi puolustuksekseen, kun Samuel lopulta saapui?
"Koska kansa oli jättämässä minut, etkä tullut silloin kun sanoit tulevasi, ja filistealaiset olivat kokoontumassa taisteluun, jotta he eivät tulisi taisteluun ennen kuin olin uhrannut Herralle, pakotin itseni uhraamaan uhrin." Jakeet 11-12 (suomennos tässä)
Huomaa, että kaikki Saulin Samuelille kertoma oli totta. Mutta ohjeina oli odottaa profeettaa, omata riittävästi uskoa Herran yleiseen johdatukseen ja ajoitukseen niin, että sallii asioiden tulevan tehdyksi asianmukaisesti. Sen sijaan Saul väkisin sai aikaan tilanteen ja sitten hänellä oli otsaa syyttää kaikkia muita paitsi itseään. Hän menetti valtakunnan kypsyyden puuttumisen vuoksi. Koska hän oli tuossa asemassa, hänen odotettiin myöntävän virheensä.
Saul ei menettänyt valtakuntaa taistelussa epäonnistumisen vuoksi yhtään sen enempää kuin yllä kerrottu nainen menetti ylennyksen koska oli myöhässä tuosta kokouksesta. Mutta koska nainen ei ottanut omistajuutta siitä, että tuli myöhässä tuohon kokoukseen, hänet sivuutettiin. Nainen menetti ylennyksen ensin sydämessään, ennen toimintaansa.
Mekin menetämme vähän Jumalan valtakunnasta, Jeesuksen kuninkuudesta sydämessämme vähän kerrallaan, kun ensin syytämme jotakuta muuta jostakin edessämme olevasta vaikeudesta. Poikkeamme totuudesta saadaksemme itsemme näyttämään paremmalta, kuten Saul teki Samuelin suhteen. Ja nainen pomonsa. Kuten minä olisin tehnyt (viimeviikkoisten) säleverhojen kohdalla. Jeesus käski ottaa puuhirren silmistämme ensin pois ennen kuin yritämme ottaa sahanpurun hitusen lähimmäisemme silmästä. Mene aina ensin itseesi – kuinka voin kasvaa, onko tämä minkä uskon olevan totta, itse asiassa totta? Ovatko motiivini puhtaat? Kuinka haluat minun kasvavan tässä, Herra? Kuinka voin kasvaa tässä asiassa?
Vanhurskas vai oikeassa?
Eräällä lakimiehellä oli asiakkaita, jotka olivat myös ystäviä - eräs pariskunta eräällä asuinalueella, joka haki poikkeuslupaa kodinomistajayhdistyksensä säännöistä. Tuo yhdistys on Yhdysvalloissa oleva sellainen kodinomistajien yhdistys, jonka puitteissa jokin asuinalue perustaa oikeushenkilöllisyyden omaavan yhdistyksen toimeenpanemaan sääntöjä, joiden tarkoituksena on pitää tuo asuinalue siistinä, viehättävänä ja hyvin hoidettuna. Jotkut säännöt voivat olla sellaisia kuin 'rikki olevia autoja ei voi pitää pysäköitynä jalkakäytävän reunassa yli 30 päivää' tai 'etupihalle ei saa istuttaa useampaa kuin kaksi puuta' tai tässä tapauksessa 'takapihalle ei saa rakentaa mitään rakennelmaa, joka olisi korkeampi kuin tonttien välissä oleva umpiaita'. (Tuon alueen tonttien välissä olevat umpiaidat olivat noin kuusi jalkaa eli 1,80 m korkeat.)
Asiakkaana ollut pariskunta halusi rakentaa kahdelle lapselleen suuremman/korkeamman leikkeihin soveltuvan rakennelman ja heidän täytyi tehdä kodinomistajien yhdistykselle poikkeuslupahakemus, joka aluksi hylättiin. Joten he palkkasivat lakimiehen hakemaan muutosta päätökseen, mikä tarkoitti yhdistykselle osoitettua kompromissitarjousta rakennelmasta, joka olisi korkeampi, mutta pienempi ja lyhyempi kuin alkuperäisissä suunnitelmissa.
Lakimies vastasi tuona päivänä puhelimeen kuullen huutoa ja kiljumista siitä, että hänen takiaan pariskunnan hakemus ei ollut mennyt määräajassa ja heidän suunnitelmansa ja kaikki kustannukset olivat yhtä tyhjän kanssa. He sanoivat lähettäneensä hänelle sähköpostin, joka vastasi hänen viimeiseen kysymykseensä eikä hän ollut koskaan vastannut ajoissa, jotta heidän tarvitsemansa lomake olisi saatu valmiiksi, joten muutoksenhaku evättiin. Lakimies sai potkut, hän menetti ystävänsä.
Kun hän tarkasti tietokoneensa, viimeinen kohta, jonka hän tarkasti, oli roskapostilaatikko. Ja totta tosiaan, pariskunnan sähköpostiviesti oli hänen roskapostilaatikossaan, mutta miksi hänen internet-palveluntarjoajansa oli lukenut sen sähköpostiksi? Kun hän avasi sen, hän havaitsi, että pariskunta ei ollut aloittanut sähköpostiaan millään tervehdyksellä. Ei mitään 'Hyvä _____', alussa ei mitään mainintaa hänen nimestään tai hänen lakiasiaintoimistostaan, ei yhtään mitään alussa. Sitten heidän antamansa vastaus ei ollut kunnon virke. Eivätkä he päättäneet asianmukaisiin loppusanoihin tai vastaaviin, eivätkä edes kirjoittaneet nimiään.
Kaikki tuo selitti sen, miksi miehen internet-palveluntarjoajansa oli pitänyt viestiä roskapostina – sen formaatti ei ollut asianmukainen, mikä ei ollut miehen vika ollenkaan, eikä olisi pitänyt odottaa hänen etsivän pariskunnan ei-asianmukaisesti muotoilemaa sähköpostiviestiä roskapostilaatikosta. Kun mies pyysi pariskunnalta anteeksi ja selitti, mitä oli tapahtunut, pariskunta oli yhä vihoissaan miehelle eikä ottanut mitään vastuuta siitä, että heiltä oli jäänyt muotoilematta sähköpostiviesti, mikä oli aikaansaanut koko jutun. Ei mitään anteeksipyyntöä heidän osuudestaan asiassa. Vain vihaa lakimiestä kohtaan ja loppu ystävyyssuhteelle.
Kummassakin tapauksessa se ihminen, jota kohtaan tehtiin vääryyttä, oli se joka pyysi anteeksi. Väärässä olleet ihmiset väistivät vastuutaan tai pukivat yhtäkkisen ymmärryksensä siitä, että itse olivat väärässä ja heillä oli oma osuutensa, vihastumiseen ja vihaan, jotteivät he jäisi kiinni, jottei heidän täytyisi pyytää anteeksi. He halusivat olla oikeassa enemmän kuin halusivat vanhurskautta. Nämä samat ihmiset, he kaikki, ovat karismaatikkoja, kätensä kohottavia, kielillä puhuvia, kuinka-rakastankaan-Jeesusta –kristittyjä, mutta he ovat pelkkiä vauvoja ihmisinä ja kristittyinä. Surullista. He ovat saattaneet tuntea Herran 30 vuotta, mutta he ovat yhä hengellisissä vaipoissa. Tuo ei ole minun arvioni – se on Paavalin ja Pietarin. Siitä ensi viikolla.
Minua hämmästyttää aina se, kuinka nopeasti kristityt alistuvat veljien syyttäjälle (paholainen Ilm.12:10:ssä) naamioiden kieltäytymisensä vastuun ottamisesta vihaan ja ihmissuhteiden katkaisemiseen – koska, kuten tuo syyttäjä, jos hän myöntäisi olevansa väärässä, hänen täytyisi taipua Jeesuksen Herruuden alaisuuteen. Seurakuntalaiset ovat surullisen kuuluisia näissä esimerkeissä hahmotellusta käyttäytymisestä. Mutta nämä samat ihmiset, jotka niin nopeasti katkaisevat tai rajoittavat rankasti suhteitaan veljiin ja sisariin Kristuksessa, joiden kanssa heillä on suhde koko iankaikkisuuden ajan, he sietävät halukkaasti työtovereita, jotka tekevät tällaisia asioita, koska tarvitsevat palkkansa. He sietävät naapureita, koska heidän lapsensa leikkivät naapureiden lasten kanssa, sukulaisia, koska he näkevät heitä kaikissa suvun juhlissa – mutta antakaapa toisen kristityn tehdä sellaista, mikä on heidän silmissään väärin ja mikä antaa heille tekosyyn olla käyttäytymättä aikuismaisesti ja olemaan myöntämättä omaa väärää asennettaan ja toimintaansa – he ovat unohtaneet sen tosiasian, että he toimivat kuin veljien syyttäjä, käsi kädessä hänen kanssaan.
Enemmän perusasioita ensi viikolla… ihmissydän on niin… monimutkainen… mutta on olemassa ratkaisu – ja näemme sen ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Vanhurskauden tiet, osa 2
Hei kaikki,
Eräänä päivänä yksi työntekijöistä tuli vartin verran myöhässä töihin ja käveli sisään kokoukseen, joka oli alkanut tasan kello 9 ja jossa tällä naisella oli tärkeä osa hoidettavana. Haluamatta nolostuttaa naista kaikkien edessä hänen pomonsa veti naisen syrjään kokouksen jälkeen ja sanoi: "Olit tänään myöhässä. Alku oli todella ongelmallista sinun vuoksesi." Naisen vastaus oli: "Ei voinut mitään. Matkalla tänne oli tietyö, joka ruuhkautti liikenteen mailien matkalla." Vastasiko hän vanhurskaudesta käsin?
Totuus on se, että nainen oli täysin tietoinen tietyöstä, koska se oli ollut käynnissä viikkojen ajan ja vain yksi kaista oli käytössä ja se oli aiheuttanut ruuhkia joka aamu jokaisen työmatkalla. Nainen tiesi asian, eikä siitä huolimatta ollut muuttanut aikatauluaan tuon aamun hyvin tärkeää kokousta varten. Hän ei antanut asianmukaista arvostusta kokoukselle omissa ja pomonsa silmissä ja tietoisesti asetti kaikki muut vaikeaan ja noloon tilanteeseen pakottaen nämä selittelemään hänen puolestaan. Sitten nainen syytti asiasta tietyötä. Hänen pomonsa sanoi: "Olen pahoillani pitkän työmatkan vuoksi, mutta älä anna sen tapahtua uudelleen." Nainen kertoi valkoisen valheen, kuten sanotaan, ja pääsi pälkähästä, mutta se oli siitä huolimatta valhe. Ei vanhurskautta.
Hän väisti totuuden, vaikka hänen pomonsa tunsi reitin ja tiesi sen varrella olevasta tietyöstä eikä pitänyt arvossa sitä, että nainen ei ottanut vastuuta elämästään. Pomon silmissä nainen lankesi muutamassa kohdassa, koska ei ottanut vastuuta. Lopulta kävi niin, että naista ei ylennetty ja aluksi hän syytti Jumalaa, koska oman arvionsa mukaan hän teki ahkerammin töitä kuin muut eikä hän tiennyt mitä Jumalalla oli häntä vastaan, kun taas toiset, vähemmän ahkerat ja vieläpä epärehelliset, ylennettiin.
Kun nainen lopulta kysyi pomoltaan, miksi hänen oli ohitettu ja mitä hän voisi parantaa seuraavaa tilaisuutta silmällä pitäen, pomo kertoi hänelle tuosta kokouksesta. Pomo sanoi olevan toimintamallina naisen elämässä olla olematta totuudellinen ja valittaa – olla ottamatta vastuu elämästään. Pomo tarvitsi siihen tehtävään jonkun, joka kertoisi hänelle totuuden suoraan hinnasta välittämättä eikä nainen tehnyt sitä. Asia ei ollutkaan lopulta Jumalan syytä, yllätys, yllätys - nainen oli tehnyt sen itselleen sillä, ettei ollut käsitellyt sydämessään olevaa epävanhurskautta.
Tämä on sitä Kristuksessa kasvamisen perusasiaa, ihmiset. Että tunnustamme kielteiset asiat elämässämme emmekä syytä tietöitä myöhästymisestämme. Ettei syytetä ystävää, joka vastasi valheuutista koskevaan sähköpostiin. Ettei väitetä vaimolle, että pesit ne (säleverhot) hänen takiaan. Vaan on sävyisä, sydämeltä nöyrä, oppimiskykyinen ja halukas korjaamaan motiivit syvällä sisimmässä, jonne vain Jeesus näkee.
Kun kuningas Saul menetti valtakunnan – hän menetti sen ensin sydämessään ennen kuin menetti sen luonnollisessa
1. Sam. 13:1-14:ssä profeetta Samuel oli käskenyt kuningas Saulin odottaa häntä seitsemän päivää ja sen jälkeen he uhraisivat Herralle ennen kuin Saul lähtisi taisteluun pelättyjä filistealaisia vastaan. Kun Samuel oli myöhässä, Saul uhrasi uhrin itse kaapaten Samuelin roolin. Kun Samuel saapui, hän kertoi kuningas Saulille, että Saulin toiminnasta Jumala oli päättänyt antaa valtakunnan jollekulle toiselle. Mitä Saulilla oli sanottava omaksi puolustuksekseen, kun Samuel lopulta saapui?
"Koska kansa oli jättämässä minut, etkä tullut silloin kun sanoit tulevasi, ja filistealaiset olivat kokoontumassa taisteluun, jotta he eivät tulisi taisteluun ennen kuin olin uhrannut Herralle, pakotin itseni uhraamaan uhrin." Jakeet 11-12 (suomennos tässä)
Huomaa, että kaikki Saulin Samuelille kertoma oli totta. Mutta ohjeina oli odottaa profeettaa, omata riittävästi uskoa Herran yleiseen johdatukseen ja ajoitukseen niin, että sallii asioiden tulevan tehdyksi asianmukaisesti. Sen sijaan Saul väkisin sai aikaan tilanteen ja sitten hänellä oli otsaa syyttää kaikkia muita paitsi itseään. Hän menetti valtakunnan kypsyyden puuttumisen vuoksi. Koska hän oli tuossa asemassa, hänen odotettiin myöntävän virheensä.
Saul ei menettänyt valtakuntaa taistelussa epäonnistumisen vuoksi yhtään sen enempää kuin yllä kerrottu nainen menetti ylennyksen koska oli myöhässä tuosta kokouksesta. Mutta koska nainen ei ottanut omistajuutta siitä, että tuli myöhässä tuohon kokoukseen, hänet sivuutettiin. Nainen menetti ylennyksen ensin sydämessään, ennen toimintaansa.
Mekin menetämme vähän Jumalan valtakunnasta, Jeesuksen kuninkuudesta sydämessämme vähän kerrallaan, kun ensin syytämme jotakuta muuta jostakin edessämme olevasta vaikeudesta. Poikkeamme totuudesta saadaksemme itsemme näyttämään paremmalta, kuten Saul teki Samuelin suhteen. Ja nainen pomonsa. Kuten minä olisin tehnyt (viimeviikkoisten) säleverhojen kohdalla. Jeesus käski ottaa puuhirren silmistämme ensin pois ennen kuin yritämme ottaa sahanpurun hitusen lähimmäisemme silmästä. Mene aina ensin itseesi – kuinka voin kasvaa, onko tämä minkä uskon olevan totta, itse asiassa totta? Ovatko motiivini puhtaat? Kuinka haluat minun kasvavan tässä, Herra? Kuinka voin kasvaa tässä asiassa?
Vanhurskas vai oikeassa?
Eräällä lakimiehellä oli asiakkaita, jotka olivat myös ystäviä - eräs pariskunta eräällä asuinalueella, joka haki poikkeuslupaa kodinomistajayhdistyksensä säännöistä. Tuo yhdistys on Yhdysvalloissa oleva sellainen kodinomistajien yhdistys, jonka puitteissa jokin asuinalue perustaa oikeushenkilöllisyyden omaavan yhdistyksen toimeenpanemaan sääntöjä, joiden tarkoituksena on pitää tuo asuinalue siistinä, viehättävänä ja hyvin hoidettuna. Jotkut säännöt voivat olla sellaisia kuin 'rikki olevia autoja ei voi pitää pysäköitynä jalkakäytävän reunassa yli 30 päivää' tai 'etupihalle ei saa istuttaa useampaa kuin kaksi puuta' tai tässä tapauksessa 'takapihalle ei saa rakentaa mitään rakennelmaa, joka olisi korkeampi kuin tonttien välissä oleva umpiaita'. (Tuon alueen tonttien välissä olevat umpiaidat olivat noin kuusi jalkaa eli 1,80 m korkeat.)
Asiakkaana ollut pariskunta halusi rakentaa kahdelle lapselleen suuremman/korkeamman leikkeihin soveltuvan rakennelman ja heidän täytyi tehdä kodinomistajien yhdistykselle poikkeuslupahakemus, joka aluksi hylättiin. Joten he palkkasivat lakimiehen hakemaan muutosta päätökseen, mikä tarkoitti yhdistykselle osoitettua kompromissitarjousta rakennelmasta, joka olisi korkeampi, mutta pienempi ja lyhyempi kuin alkuperäisissä suunnitelmissa.
Lakimies vastasi tuona päivänä puhelimeen kuullen huutoa ja kiljumista siitä, että hänen takiaan pariskunnan hakemus ei ollut mennyt määräajassa ja heidän suunnitelmansa ja kaikki kustannukset olivat yhtä tyhjän kanssa. He sanoivat lähettäneensä hänelle sähköpostin, joka vastasi hänen viimeiseen kysymykseensä eikä hän ollut koskaan vastannut ajoissa, jotta heidän tarvitsemansa lomake olisi saatu valmiiksi, joten muutoksenhaku evättiin. Lakimies sai potkut, hän menetti ystävänsä.
Kun hän tarkasti tietokoneensa, viimeinen kohta, jonka hän tarkasti, oli roskapostilaatikko. Ja totta tosiaan, pariskunnan sähköpostiviesti oli hänen roskapostilaatikossaan, mutta miksi hänen internet-palveluntarjoajansa oli lukenut sen sähköpostiksi? Kun hän avasi sen, hän havaitsi, että pariskunta ei ollut aloittanut sähköpostiaan millään tervehdyksellä. Ei mitään 'Hyvä _____', alussa ei mitään mainintaa hänen nimestään tai hänen lakiasiaintoimistostaan, ei yhtään mitään alussa. Sitten heidän antamansa vastaus ei ollut kunnon virke. Eivätkä he päättäneet asianmukaisiin loppusanoihin tai vastaaviin, eivätkä edes kirjoittaneet nimiään.
Kaikki tuo selitti sen, miksi miehen internet-palveluntarjoajansa oli pitänyt viestiä roskapostina – sen formaatti ei ollut asianmukainen, mikä ei ollut miehen vika ollenkaan, eikä olisi pitänyt odottaa hänen etsivän pariskunnan ei-asianmukaisesti muotoilemaa sähköpostiviestiä roskapostilaatikosta. Kun mies pyysi pariskunnalta anteeksi ja selitti, mitä oli tapahtunut, pariskunta oli yhä vihoissaan miehelle eikä ottanut mitään vastuuta siitä, että heiltä oli jäänyt muotoilematta sähköpostiviesti, mikä oli aikaansaanut koko jutun. Ei mitään anteeksipyyntöä heidän osuudestaan asiassa. Vain vihaa lakimiestä kohtaan ja loppu ystävyyssuhteelle.
Kummassakin tapauksessa se ihminen, jota kohtaan tehtiin vääryyttä, oli se joka pyysi anteeksi. Väärässä olleet ihmiset väistivät vastuutaan tai pukivat yhtäkkisen ymmärryksensä siitä, että itse olivat väärässä ja heillä oli oma osuutensa, vihastumiseen ja vihaan, jotteivät he jäisi kiinni, jottei heidän täytyisi pyytää anteeksi. He halusivat olla oikeassa enemmän kuin halusivat vanhurskautta. Nämä samat ihmiset, he kaikki, ovat karismaatikkoja, kätensä kohottavia, kielillä puhuvia, kuinka-rakastankaan-Jeesusta –kristittyjä, mutta he ovat pelkkiä vauvoja ihmisinä ja kristittyinä. Surullista. He ovat saattaneet tuntea Herran 30 vuotta, mutta he ovat yhä hengellisissä vaipoissa. Tuo ei ole minun arvioni – se on Paavalin ja Pietarin. Siitä ensi viikolla.
Minua hämmästyttää aina se, kuinka nopeasti kristityt alistuvat veljien syyttäjälle (paholainen Ilm.12:10:ssä) naamioiden kieltäytymisensä vastuun ottamisesta vihaan ja ihmissuhteiden katkaisemiseen – koska, kuten tuo syyttäjä, jos hän myöntäisi olevansa väärässä, hänen täytyisi taipua Jeesuksen Herruuden alaisuuteen. Seurakuntalaiset ovat surullisen kuuluisia näissä esimerkeissä hahmotellusta käyttäytymisestä. Mutta nämä samat ihmiset, jotka niin nopeasti katkaisevat tai rajoittavat rankasti suhteitaan veljiin ja sisariin Kristuksessa, joiden kanssa heillä on suhde koko iankaikkisuuden ajan, he sietävät halukkaasti työtovereita, jotka tekevät tällaisia asioita, koska tarvitsevat palkkansa. He sietävät naapureita, koska heidän lapsensa leikkivät naapureiden lasten kanssa, sukulaisia, koska he näkevät heitä kaikissa suvun juhlissa – mutta antakaapa toisen kristityn tehdä sellaista, mikä on heidän silmissään väärin ja mikä antaa heille tekosyyn olla käyttäytymättä aikuismaisesti ja olemaan myöntämättä omaa väärää asennettaan ja toimintaansa – he ovat unohtaneet sen tosiasian, että he toimivat kuin veljien syyttäjä, käsi kädessä hänen kanssaan.
Enemmän perusasioita ensi viikolla… ihmissydän on niin… monimutkainen… mutta on olemassa ratkaisu – ja näemme sen ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed