The Ways of Righteousness #1
Vanhurskauden tiet, osa 1
Hei kaikki,
Viime lauantaiaamuna Barb nukkui pitkään, Chris oli ylhäällä, hänet oli kylvetetty ja hän katsoi kristillistä suosikkiohjelmaansa televisiosta samalla kun pelasi tablettitietokoneellaan ja minä siivosin keittiötä tehtyäni Chrisille aamiaista. Keittiön ikkunassa meillä on säleverhot – ne ovat vaakasuorat, puiset ja noin kaksi tuumaa (5 cm) leveät, hieman taitetun valkoiset väriltään ja niiden vasemmalla puolella on säätötanko, jonka avulla käännämme ne kiinni illalla ja auki päiväksi, ja vedämme oikealla puolella olevasta narusta, jolla nostamme ne ylös nähdäksemme esteettä ikkunasta ulos.
Koska ne ovat keittiön ikkunan säleverhot, ne keräävät rasvaa ja pölyä ajan myötä, ja koska olen aina ensimmäisenä ylhäällä aamulla, minä olen yleensä se, joka kääntää ne kiinni-asennosta, mikä paljastaa jokaisen puusäleen päällä olevan töryn, auki päivää varten, mikä kätkee lian. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Viimeisen kuukauden aikana ollessani keittiön tiskialtaan äärellä ajattelin itsekseni: "Jonkun tosiaan täytyy puhdistaa nuo. Koskakohan Barb saa sen aikaiseksi." (Olen vain rehellinen, lol). Tänään kuitenkin minä olin se 'joku'. En kestänyt niitä enää. Chris oli onnellinen, Barb nukkui, aamiainen oli ohi. Avasin salvan kiinnikkeen, vedin säleverhot pois, laskin ne tiskipöydälle ja suihkutin niiden päälle runsaasti rasvaa poistavaa puhdistusainetta, jonka annoin vaikuttaa useita sekunteja ennen kuin pyyhin ne puhtaaksi paperipyyhkeellä.
Kun olin saanut verhot takaisin paikoilleen, pyyhkäisin kevyesti niitä jäljelle jääneitä laikkuja, joita en ollut huomannut. Ajattelin itsekseni: "Kauankohan Barbilta kestää huomata, että puhdistin säleverhot." Heti kun tuo ajatus nousi mieleeni, kuulin Herran kysyvän minulta: "Mitä aiot sanoa hänelle siitä, miksi puhdistit säleverhot?" Vastaukseni oli välitön: " Koska ne täytyi puhdistaa...", mutta tuo viimeinen sana hiipui ajatuksistani kuin auto, josta loppuu bensa ja joka liukuu hitaasti tien sivuun pysähtyen. Olin vastannut ennen kuin olin täysin tajunnut, että Herra kysyi asiaa syystä ja minä tiesin, mikä se syy oli – Hän koetteli sydämeni motiiveja vanhurskauden kannalta, vai löytäisikö Hän ylpeyttä.
Hänen edessään voi kertoa vain totuuden. Hän on kuin maailman täydellisin valheenpaljastuskone, universaali totuusseerumi, koska Hän Itse on Totuus – kun Hän kysyy jotakin, totuus siitä, mitä sydämessä on, tulee esiin. Se on lempeää, ja kuitenkin perusteellista, ja kivuliasta ainoastaan, jos ei ole oppimiskykyinen, on ylpeä, itsepäinen, yrittää peittää jotakin sydämessään tai vihaa väärässä olemista. Lyhyesti sanoen, jos ei rakasta vanhurskautta, vetäytyy pois Totuudesta, mutta jos rakastaa vanhurskautta, ryntää valoon tullakseen ojennetuksi.
Hänen edessään totuus tapahtuu ja on voimaton estämään sen tuloa esiin sydämestäsi Hänen tutkimisensa valoon – omat motiivit vain pulpahtavat pinnalle niin kuin isoäidin taikinanyytit, kun ne ovat läpikypsiä. On 'kypsää kauraa', eikä voi tehdä asialle yhtään mitään.
Vaihdoin vastaukseni heti totuuteen: "Hyvä on, totuus on se, etten kestänyt enää sitä, että ne olivat niin likaiset." Ja sitten Hän vastasi: "Mutta olisit sanonut Barbille, että teit sen suosionosoituksena hänelle, koska ne piti puhdistaa ja tiesit, että hänen olisi vaikea ottaa verhoja alas." "Kyllä. Anteeksi", myönsin. "Ok. Olet kasvanut vähän tänään." Ja se oli siinä. Hän oli hiljaa ja minulle jäi rakastamani lämmin tunne Hänen läsnäolostaan ja se oli voimistunut, koska olin kasvanut ihan vain vähän lisää.
Olen sydämessäni päättänyt sen, että kun Barb kysyy, koska puhdistin sälekaihtimet ja miksi, kerron hänelle peittelemättömän totuuden. ei mitään kaunistelua omaksi edukseni tai siksi, että näyttäisin sankarilta – tein sen, koska likaiset sälekaihtimet häiritsivät minua. En kestänyt tilannetta enää. Niiden pesemisen syynä oli puhtaasti oma intressini. Se oli totuus. En tehnyt sitä hänen vuokseen. Enkä siksi, miltä talo näytti. En siksi, koska se täytyi tehdä. Ne häiritsivät minua kun olivat niin likaiset enkä kestänyt enää. Sen aion kertoa Barbille. (Hän ei ole vielä huomannut niiden olevan puhtaat)
Kun Jumala tuomitsee
Kristuksen tuomioistuin on se, minkä koin yllä, mutta täällä maan päällä. Tämä on sitä, mitä tapahtuu 1. Joh. 1:9:ssä: - jos me tunnustamme (myönnämme) syntimme, Hän antaa meille meidän syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (engl. Raamattu: epävanhurskaudesta). Jos on viisas, elää tällä tavoin, niin että kun kuolee, sydämen motiivit ja teot tulevat olemaan täysin ajan tasalla eikä itsellä ja Hänellä ole kuin vähän asioita käsiteltävänä sillä hetkellä. Joidenkuiden elämä täytyy esittää kuin pitkään jatkuva tv-sarja, koska hän harvoin tuomitsi itsensä omien motiiviensa suhteen tässä elämässä eikä ollut riittävän herkkiä Totuudelle ollakseen rehellinen sen suhteen, miten ja miksi toimi kuten toimi.
Kaksi naista oli ollut parhaita ystävyksiä 15 vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä ystävä nro yksi lähetti sähköpostia noin tusinalle yhteistä ystävää asiasta, joka itse asiassa oli hyvin tunnettu 'valeuutinen'. Ystävä nro kaksi lähetti sähköposti takaisin päin todeten sen faktan, että ystävä oli lähettänyt valeuutisen, valheen koskien erästä ihmistä ja tilannetta. Hän luuli, että tämä ystävä arvostaisi sitä, että sai tietää asiasta niin että hän voisi korjata virheensä kaikille niille, joille lähetti viestinsä. Sen sijaan ystävä nro 1 loukkaantui vastaten ystävälleen, että esitetty periaate oli totta, vaikka juttu olisikin valhetta. Ystävä nro kaksi pyysi anteeksi sanoen, että hän yritti vain olla avuksi ajatellen, että jokainen haluaisi tietää, jos olisi levittänyt valhetta vahingossa – mutta ei, ystävä nro yksi irtisanoi ystävyyden ja kieltäytyi vastaamasta ystävän nro kaksi tekstiviesteihin ja puheluihin jopa viikkoja tuon viestinvaihdon jälkeen. Ystävä nro kaksi oli ymmärrettävästi surun murtama ja ihmetteli mitä oli tehnyt väärin. Vastaus: ei mitään.
Ystävä nro yksi halusi enemmän olla oikeassa kuin vanhurskas. Haluammeko me olla oikeassa vai olla vanhurskaita?
Nälkä ja jano; uskova vai opetuslapsi?
Raamatussa näkee odotetun edistymisen jonkun elämässä alkaen siitä, että joku uskoo Jeesukseen ja siitä lähtien hänestä tulee opetuslapsi. Opetuslapsi on määritelmän mukaan 'oppija'. Vuosia ihmiset ovat kiistelleet jakolinjasta niiden välillä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotka saattavat olla tai olla olematta uskovia sekä niiden välillä, jotka ovat aitoja opetuslapsia eläen elämäänsä loppumattomassa oppimisprosessissa sen suhteen, kuinka olla enemmän Kristuksen kaltainen vaeltaessaan Hänen kanssaan tämän elämäksi kutsutun prosessin halki.
Yksi Jeesuksen opetuslapsen piirteistä on se, jonka Hän totesi Matt. 5:6:ssa: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan." Onko uskovalla vanhurskauden nälkä ja jano elämässään vai ei, paljastuu ajan ja sydämen pienten päätösten myötä. Oikeat päätökset siirtävät hänet yhä suurempaan totuuteen ja läpinäkyvyyteen ja sen tähden suurempaan kasvuun opetuslapsena, kun taas ne päätökset, jotka ovat puolinaisia totuuksia tai jotka esittävät hänet suotuisammassa valossa (ylpeys) vahvistaa, että hän on pelkkä uskova, ainakin noilla tietyillä alueilla.
Jeesuksen Matt. 5:6:ssa nälästä ja janosta käyttämä sanat ja aikamuoto ovat luonteeltaan jatkuvia. Hän ei puhu siitä, että joku haluaa aterian ja sitten kun on syönyt sen, on tyytyväinen. Hän puhuu jatkuvasta nälästä ja janosta, jotka tyydyttyvät prosessin puitteissa, aivan kuten hienon aterian aikana ne tyydyttyvät, mutta haluat lisää – elät jatkuvan, koskaan päättymättömän tyydytyksen alueella.
Voisimme sanoa, että kyse on syömisen tai päivällisen nauttimisen teosta. Syöminen olisi ruoan syömistä nopeasti tuskin maistaen sen makua tai päivällisen nauttiminen, joka vie aikaa ja jossa maistellaan jokaista suupalaa, jokaista aterian tarjoamaa makuvivahdetta. Jeesus puhuu siitä, että elää nauttimalla vanhurskaus-päivällistä. Rakastaa sen makua elämässämme. Rakastaa niitä vivahteita, joita nauttimisemme Hänessä paljastaa. Haluaa vanhurskautta enemmän kuin olemista oikeassa.
Ja sen tähden kun Barb lopulta kysyy säleverhoista, olen vanhurskas vastauksessani: en kestänyt niitä enää, joten pesin ne!
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org and email me at cwowi@aol.com
Vanhurskauden tiet, osa 1
Hei kaikki,
Viime lauantaiaamuna Barb nukkui pitkään, Chris oli ylhäällä, hänet oli kylvetetty ja hän katsoi kristillistä suosikkiohjelmaansa televisiosta samalla kun pelasi tablettitietokoneellaan ja minä siivosin keittiötä tehtyäni Chrisille aamiaista. Keittiön ikkunassa meillä on säleverhot – ne ovat vaakasuorat, puiset ja noin kaksi tuumaa (5 cm) leveät, hieman taitetun valkoiset väriltään ja niiden vasemmalla puolella on säätötanko, jonka avulla käännämme ne kiinni illalla ja auki päiväksi, ja vedämme oikealla puolella olevasta narusta, jolla nostamme ne ylös nähdäksemme esteettä ikkunasta ulos.
Koska ne ovat keittiön ikkunan säleverhot, ne keräävät rasvaa ja pölyä ajan myötä, ja koska olen aina ensimmäisenä ylhäällä aamulla, minä olen yleensä se, joka kääntää ne kiinni-asennosta, mikä paljastaa jokaisen puusäleen päällä olevan töryn, auki päivää varten, mikä kätkee lian. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Viimeisen kuukauden aikana ollessani keittiön tiskialtaan äärellä ajattelin itsekseni: "Jonkun tosiaan täytyy puhdistaa nuo. Koskakohan Barb saa sen aikaiseksi." (Olen vain rehellinen, lol). Tänään kuitenkin minä olin se 'joku'. En kestänyt niitä enää. Chris oli onnellinen, Barb nukkui, aamiainen oli ohi. Avasin salvan kiinnikkeen, vedin säleverhot pois, laskin ne tiskipöydälle ja suihkutin niiden päälle runsaasti rasvaa poistavaa puhdistusainetta, jonka annoin vaikuttaa useita sekunteja ennen kuin pyyhin ne puhtaaksi paperipyyhkeellä.
Kun olin saanut verhot takaisin paikoilleen, pyyhkäisin kevyesti niitä jäljelle jääneitä laikkuja, joita en ollut huomannut. Ajattelin itsekseni: "Kauankohan Barbilta kestää huomata, että puhdistin säleverhot." Heti kun tuo ajatus nousi mieleeni, kuulin Herran kysyvän minulta: "Mitä aiot sanoa hänelle siitä, miksi puhdistit säleverhot?" Vastaukseni oli välitön: " Koska ne täytyi puhdistaa...", mutta tuo viimeinen sana hiipui ajatuksistani kuin auto, josta loppuu bensa ja joka liukuu hitaasti tien sivuun pysähtyen. Olin vastannut ennen kuin olin täysin tajunnut, että Herra kysyi asiaa syystä ja minä tiesin, mikä se syy oli – Hän koetteli sydämeni motiiveja vanhurskauden kannalta, vai löytäisikö Hän ylpeyttä.
Hänen edessään voi kertoa vain totuuden. Hän on kuin maailman täydellisin valheenpaljastuskone, universaali totuusseerumi, koska Hän Itse on Totuus – kun Hän kysyy jotakin, totuus siitä, mitä sydämessä on, tulee esiin. Se on lempeää, ja kuitenkin perusteellista, ja kivuliasta ainoastaan, jos ei ole oppimiskykyinen, on ylpeä, itsepäinen, yrittää peittää jotakin sydämessään tai vihaa väärässä olemista. Lyhyesti sanoen, jos ei rakasta vanhurskautta, vetäytyy pois Totuudesta, mutta jos rakastaa vanhurskautta, ryntää valoon tullakseen ojennetuksi.
Hänen edessään totuus tapahtuu ja on voimaton estämään sen tuloa esiin sydämestäsi Hänen tutkimisensa valoon – omat motiivit vain pulpahtavat pinnalle niin kuin isoäidin taikinanyytit, kun ne ovat läpikypsiä. On 'kypsää kauraa', eikä voi tehdä asialle yhtään mitään.
Vaihdoin vastaukseni heti totuuteen: "Hyvä on, totuus on se, etten kestänyt enää sitä, että ne olivat niin likaiset." Ja sitten Hän vastasi: "Mutta olisit sanonut Barbille, että teit sen suosionosoituksena hänelle, koska ne piti puhdistaa ja tiesit, että hänen olisi vaikea ottaa verhoja alas." "Kyllä. Anteeksi", myönsin. "Ok. Olet kasvanut vähän tänään." Ja se oli siinä. Hän oli hiljaa ja minulle jäi rakastamani lämmin tunne Hänen läsnäolostaan ja se oli voimistunut, koska olin kasvanut ihan vain vähän lisää.
Olen sydämessäni päättänyt sen, että kun Barb kysyy, koska puhdistin sälekaihtimet ja miksi, kerron hänelle peittelemättömän totuuden. ei mitään kaunistelua omaksi edukseni tai siksi, että näyttäisin sankarilta – tein sen, koska likaiset sälekaihtimet häiritsivät minua. En kestänyt tilannetta enää. Niiden pesemisen syynä oli puhtaasti oma intressini. Se oli totuus. En tehnyt sitä hänen vuokseen. Enkä siksi, miltä talo näytti. En siksi, koska se täytyi tehdä. Ne häiritsivät minua kun olivat niin likaiset enkä kestänyt enää. Sen aion kertoa Barbille. (Hän ei ole vielä huomannut niiden olevan puhtaat)
Kun Jumala tuomitsee
Kristuksen tuomioistuin on se, minkä koin yllä, mutta täällä maan päällä. Tämä on sitä, mitä tapahtuu 1. Joh. 1:9:ssä: - jos me tunnustamme (myönnämme) syntimme, Hän antaa meille meidän syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (engl. Raamattu: epävanhurskaudesta). Jos on viisas, elää tällä tavoin, niin että kun kuolee, sydämen motiivit ja teot tulevat olemaan täysin ajan tasalla eikä itsellä ja Hänellä ole kuin vähän asioita käsiteltävänä sillä hetkellä. Joidenkuiden elämä täytyy esittää kuin pitkään jatkuva tv-sarja, koska hän harvoin tuomitsi itsensä omien motiiviensa suhteen tässä elämässä eikä ollut riittävän herkkiä Totuudelle ollakseen rehellinen sen suhteen, miten ja miksi toimi kuten toimi.
Kaksi naista oli ollut parhaita ystävyksiä 15 vuoden ajan, kunnes eräänä päivänä ystävä nro yksi lähetti sähköpostia noin tusinalle yhteistä ystävää asiasta, joka itse asiassa oli hyvin tunnettu 'valeuutinen'. Ystävä nro kaksi lähetti sähköposti takaisin päin todeten sen faktan, että ystävä oli lähettänyt valeuutisen, valheen koskien erästä ihmistä ja tilannetta. Hän luuli, että tämä ystävä arvostaisi sitä, että sai tietää asiasta niin että hän voisi korjata virheensä kaikille niille, joille lähetti viestinsä. Sen sijaan ystävä nro 1 loukkaantui vastaten ystävälleen, että esitetty periaate oli totta, vaikka juttu olisikin valhetta. Ystävä nro kaksi pyysi anteeksi sanoen, että hän yritti vain olla avuksi ajatellen, että jokainen haluaisi tietää, jos olisi levittänyt valhetta vahingossa – mutta ei, ystävä nro yksi irtisanoi ystävyyden ja kieltäytyi vastaamasta ystävän nro kaksi tekstiviesteihin ja puheluihin jopa viikkoja tuon viestinvaihdon jälkeen. Ystävä nro kaksi oli ymmärrettävästi surun murtama ja ihmetteli mitä oli tehnyt väärin. Vastaus: ei mitään.
Ystävä nro yksi halusi enemmän olla oikeassa kuin vanhurskas. Haluammeko me olla oikeassa vai olla vanhurskaita?
Nälkä ja jano; uskova vai opetuslapsi?
Raamatussa näkee odotetun edistymisen jonkun elämässä alkaen siitä, että joku uskoo Jeesukseen ja siitä lähtien hänestä tulee opetuslapsi. Opetuslapsi on määritelmän mukaan 'oppija'. Vuosia ihmiset ovat kiistelleet jakolinjasta niiden välillä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, jotka saattavat olla tai olla olematta uskovia sekä niiden välillä, jotka ovat aitoja opetuslapsia eläen elämäänsä loppumattomassa oppimisprosessissa sen suhteen, kuinka olla enemmän Kristuksen kaltainen vaeltaessaan Hänen kanssaan tämän elämäksi kutsutun prosessin halki.
Yksi Jeesuksen opetuslapsen piirteistä on se, jonka Hän totesi Matt. 5:6:ssa: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan." Onko uskovalla vanhurskauden nälkä ja jano elämässään vai ei, paljastuu ajan ja sydämen pienten päätösten myötä. Oikeat päätökset siirtävät hänet yhä suurempaan totuuteen ja läpinäkyvyyteen ja sen tähden suurempaan kasvuun opetuslapsena, kun taas ne päätökset, jotka ovat puolinaisia totuuksia tai jotka esittävät hänet suotuisammassa valossa (ylpeys) vahvistaa, että hän on pelkkä uskova, ainakin noilla tietyillä alueilla.
Jeesuksen Matt. 5:6:ssa nälästä ja janosta käyttämä sanat ja aikamuoto ovat luonteeltaan jatkuvia. Hän ei puhu siitä, että joku haluaa aterian ja sitten kun on syönyt sen, on tyytyväinen. Hän puhuu jatkuvasta nälästä ja janosta, jotka tyydyttyvät prosessin puitteissa, aivan kuten hienon aterian aikana ne tyydyttyvät, mutta haluat lisää – elät jatkuvan, koskaan päättymättömän tyydytyksen alueella.
Voisimme sanoa, että kyse on syömisen tai päivällisen nauttimisen teosta. Syöminen olisi ruoan syömistä nopeasti tuskin maistaen sen makua tai päivällisen nauttiminen, joka vie aikaa ja jossa maistellaan jokaista suupalaa, jokaista aterian tarjoamaa makuvivahdetta. Jeesus puhuu siitä, että elää nauttimalla vanhurskaus-päivällistä. Rakastaa sen makua elämässämme. Rakastaa niitä vivahteita, joita nauttimisemme Hänessä paljastaa. Haluaa vanhurskautta enemmän kuin olemista oikeassa.
Ja sen tähden kun Barb lopulta kysyy säleverhoista, olen vanhurskas vastauksessani: en kestänyt niitä enää, joten pesin ne!
Jatkamme tästä ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org and email me at cwowi@aol.com
RSS Feed